Pienuus on suloista [Akuma!]

[Dogster]

Kija

Lyhyet, taapertava askeleet tömistivät pitkin maata, mutta ääni peittyi lehtiin ja neulasiin. Pikku Kija käänteli päätään, nuuskien ilmaa. Hauska paikka, tuoksui hyvälle... Pieni sitruunaperhonen lepatti pikkuisen kuonon edestä, ja siitäkös tyttö riemastui, lähtien jahtaamaan perhosta loikkien välillä ilmaan. Ennenkuin se huomasikaan, hän oli ulkona metsästä. Perhonen lepatti edelleen, ja Kija kikatteli itsekseen. Ainakin siihen asti, kunnes sattui kompastumaan juuren, jolloinka pikkuinen tömähti maahan pitkin pituuttaan.Se oli vähän aikaa hiljaa, meinaten ruveta itkemään, mutta sitten perhonen lasketui suoraan pikkuisen päälaelle. Kija yritti nähdä sen, mutta ei pystynyt muuhun kuin tuntemaan sen. Evämäiset korvat heilahtivat iloisesti, ja Kija oli ihan paikoillaan, antaen tuulen puhaltaa turkkiin sekä antaen perhosen räpytellä hiljakseen siipiään.

[[Eli Akuma tänne prinsessa Lilyn kanssa ^.O ]]

[Aksutar]

Lily

Oli kulunut viikkoja siitä kun prinsessa viimeksi olisi ollut linnan muurien ulkopuolella. Tänään oli kaunis ilma, aurinko paistoi ja oli lämmintä.. mikä tarkoitti sitä että oli otollinen päivä käydä "ulkomaailmassa". Lily oli heti aamusta mennyt talleille ja pyytänyt tallipoikaa satuloimaan hänen hevosensa. Jim oli innoissaan nähdessään taas omistajansa ja se hirnuikin äänekkäästi samalla kun Lily silitteli sen kaulaa. Kuningas olisi halunnut lähettää vartijoita tyttärensä mukaan, mutta Lily kertoi ettei aikonut mennä turhan kauaksi.. kunhan kylän reunalla olevat vartijat olivat tarkkana niin kaikki tulisi olemaan hyvin.
Viimein tallipoika sain Jimin satuloitua ja talutettua pihalle, jossa Lily nousi keveällä hypyllä ratsun selkään. Jim liikehti innoissaan ja lähti sitten käskystä reippain raviaskelin kohti kylää. Kylän läpi kulkiessaan Lily sai osakseen monta iloista tervahdystä, joihin hän vastasi yhtä iloisin tervehdyksin.. joskus oli ihan mukavaa olla prinsessa. Päästyään kylän poikki Lily suuntasi metsän reunalle ja lähti ratsastamaan sitä myöten.. metsään hänellä ei ollut aikomustakaan mennä.

Hetken Lily ratsasteli rauhassa kuunnellen metsän ääniä, kunnes näki edessä päin liikettä...
Metsästä ilmestyi pieni otus.. aluksi se näytti koiran pennulta, mutta värit eivät todellakaan olleet mitkään normaalit... Lily pysäytti Jimin vähän matkan päähän ja jäi tuijottamaan tuota otusta joka oli hiljennyt hetkeksi, mutta pian perhonen laskeutui sen päälaelle..
Olento näytti melko harmittomalta.. ja tavallaan suloiseltakin, mutta eihän sitä koskaan tiennyt jos sen perässä oli isompi taruolento.. tuo kun näytti vasta pennulta, joten kai sen äitikin oli jossain lähellä?
No, vaaroista välittämättä Lily laskeutui alas Jimin selästä ja taputti tuota kahdesti kaulalle, käskien hevosta näin jäämään paikalleen. Hitain, mutta varmoin askelin Lily käveli lähemmäksi olentoa ja kyykistyi parin metrin päähän tuosta.
"Kukas se siinä.." Lily kysyi ääneen hymyillen pienesti, tarkkaillessaan tuota suloista otusta tarkemmin.. ei se ainakaan vaaralliselta näyttänyt, enemmänkin halittavan suloiselta.

//täällä ollaan \o //

[Dogster]

Kija

Kijan häntä heilui, samalla kun perhonen räpäytti siipiään taas. Eihän pikkuinen oikein osannut olla varuillaan, vaikka aikalailla olikin yksin. Läheltä kuului kopsetta, ja pentu kääni katsettaan äänen suuntaan. Tyttö.. Ihminen tuli lähemmäs, laskeutuen alas. Kijan pörröinen ja pyöreä häntä heilui taas, mutta perhonen säikähti äkinnäistä liikettä, jolloinka se lähti taas liikkeelle. Tyttö osti katseensa, kun se lepatti tiehensä. Se kallisti ensin päätään, mutta kuuli sitten äänen läheltään. Tyttö oli tullut lähemmäs, ja Kijalta pääsi ilahtunut ääni. Ennen kuin se teki mitään muuta, se kipitti lähemmäs, ja kiehnäsi poskipäätään toisen sääreen.
"Kija!", se äännähti, vastaten kysymykseen, vaikka se olikin sen yleisin äännähdys. Kija heilutteli häntäänsä edelleen, ja nuuski toisen jalkoja. Leikkikaveri?

[Aksutar]

Lily

Otuksen häntä heilui vinhaa vauhtia, mikä sai tuon päälaella istuvan perhosen lännähtämään pois. Pian tuo päästikin äännähdyksen, aivan kuin se olisi nimensä sanonut.
"Kija? sekö on nimesi" Lily sanoi hymyillen kun otus nuuhki hänen jalkojaan.
Tuohan oli kuin pieni koira.. vähän vain erikoisemman värinen.. ja muutenkin täysin erinäköinen mitä koira, mutta käytökseltään ihan samanlainen. Nyt jos joku olisi nähnyt Kijan Lilyn seurassa, tuo oltaisiin varmastikkin niitattu ja murskattu maan tasalle.. prinsessan lähellä ei taruolentoja suvaittu.
No, onneksi kukaan ei ainakaan vielä ollut heitä huomannut. Lily laski toisen kätensä Kijan kuonon etteen ja antoi tuon nuuhkia sitä hetken, ennen kuin varovasti alkoi silittelemään Kijaa leuan alta. Lily saattoi vain toivoa ettei Kijalla ollut teräviä naskali hampaita.. tai myrkky hampaita. Parempi vain toivoa ettei tuo purisi ollenkaan. Tosin Kija vaikutti niin leikkisältä ja kiltiltä pikku olennolta että tuskin tuo nyt ketään satuttaisi..
"mikä sinä olet? et ainakaan mikään tavallinen otus..." Lily kysyi, vaikka uskoi ettei tulisi saamaan kovinkaan rakentavaa vastausta.. tai no, mistä sitä tiesi.

[Dogster]

Kija

Kija nyökkäily päätään ponnekkaasti, kun tyttö kysyi taas jotain, nimeen liittyen. Kija, Kija, se oli hänen nimensä. Käsi tuli kuonon eteen, ja pikkuinen alkoi nuuskimaan sitä, nuolaisten sitten kämmenselästä. Ihana tuoksu. Kohta Kijaa alettiin silittelemään, ja pikkuinen istahti maahan, nauttien jokaisesta kosketuksesta täysin. Ja ei sitä puremista tarvinnut pelätä: Kija puri vain, jos pelästyi, ja joutui ahdistetuksi. Ja hän ei todellakaan alkaisi puremaan ketään, joka silitteli häntä.

Häntä heilui edelleen, mutta kysymykseen Kija kallisti päätään. Ei sekään tiennyt, mikä oli.
"Kija on Kija, ei muuta.", se vastasi lapsekkaan selkeästi, kun ei muutenkaan osannut selittää, mikä oli. Eihän pikkuinen tiennyt olevansa vesihenki, vaikka vedestä pitikin. Hän osannut yhdistää sitä, varsinkin kun katseli kaloja. Kyllähän nekin näyttivät vedestä pitävän, eivätkä ne olleet mitään vesihenkiä.

[Aksutar]

Lily

Kija niminen otus selvästikkin nautti siitä kuinka Lily silitteli sitä. Lily ei pahemmin ollut nähnyt minkään eläimen.. tai no, otuksen nauttivan silittelystä näin paljon... paitsi silloin kun Black oli susimuodossaan, silloin tuo suorastaan nautti jos hän rapsutti korvantakaa.
Sitten Kija kertoi olevansa Kija, eikä mitään muuta. Lily naurahti pienesti, iloinen, kaunis nauru kiiri metsänreunoja pitkin.
"no se on hyvä se" Lily sanoi hymyillen ja taputti Kijaa pienesti päälaelle.
Sitten Lily nousi seisomaan ja vilkaisi ympärilleen, katsellen hetken etsivästi metsään päin.
"Missä Kijan vanhemmat on? tai sisarukset?... et kai sinä nyt yksin täällä hortoile. Kai tiedät että on vaarallista liikkua yksin täällä päin" Lily kysyi katsellen metsään yhä, katsellen josko puskissa olisi lisää Kijan kaltaisia otuksia piilossa..
mutta mitään ei näkynyt.. oliko Kija sitten eksynyt? Tai sitten tämä ihan oikeasti oli yksin liikkeellä.. surusllista edes ajatella moista. Tosin olihan Lilykin yksin täällä liikkeellä.. jos ei laskettu Jimiä joka seisoi yhä paikoillaan mutustaen ruohoa.

[Dogster]

Kija

Kijan häntä heilahti uudemman kerran, kun tyttö naurahti. Kaunis ääni... Kija yhdisti nauramisen ja ilon heti toisiinsa, vaikka se olikin nyt ihan loogista. Mutta harvempi eläin olisi siihen pystynyt, ne olisivat vain juosseet karkuun tai katsoneet tyhmänä.

Tyttö nousi, katsellen ympärilleen. Kija kallisti jälleen päätään, ja sitten siltä kysyttiinkin uusi kysymys.
"Ei muita, vain Kija. Kija ihan yksin.", se vastasi hiukan surullisena. Tietysti se kaipasi vierelleen jotakuta, ympärilleen perhettä joka suojelisi sitä kaikelta pahalta, mutta pikku Kija oli tullut tänne aivan yksin. Merta pitkin tietysti. Korvat lurpahtivat hieman, mutta pian se ilostui taas. Se juoksi hevosen luokse, nuuskimaan sitä turvasta. Hauska otus, iso mutta niin rauhallinen. Kijan häntä heilui taas, kun se tutkaili hevosen pitkiä jalkoja, katsoen koooorkealle hevosen vatsaan.

[Aksutar]

Lily

Pian Kija vastasikin että oli ihan yksin.. surullista, kuten sen äänestäkin kuuli. Lily mietti hetken mitäköhän tuon perheelle sitten oli tapahtunut.. oliko Kija vain eksynyt vai oliko tuon perheelle sattunut jotain? Ei olisi mikään ihme jos ihmiset olisivat pistäneet Kijan perheen palasiksi... joskus Lilyä säälitti etteivät ihmiset pahemmin tunteneet sääliä mitään taruolentoja kohtaan. Lily itse oli oppinut katsomaan taruolentoja yksilönä, eikä yhtenä massana.. kuten myös Haltioitakin. Hän kun nyt sattuneista syistä oli tavannut muutamia haltioita, joista muutama oli ollut ihan mukavia ja toiset taas niin kamalia ettei Lily halunnut näistä edes puhua.
Eipä Kija kauaa jaksanut surustella, vaan pian tuo hyppikin jo iloisena Jimiä tutkimaan. Hevonen lopetti mutustelunsa huomatessaan pienen, oudon otuksen lähestyvän. Jim nuuhki Kijaa siinä missä tuo nuuhki hevosen turpaa. Jim pärskähti pienesti ja nosti päänsä sitten ylös, samalla kun Kija alkoi tutkimaan hevosen jalkoja.
Lily käveli takaisin Jimin luokse ja taputti tätä kaulaan, katsellen samalla kun Kija tutkiskeli hevosta.
"hänen nimensä on Jim... Jim on erittäin kiltti hevonen, mutta varo ettei hän vahingossa tallo sinua" Lily sanoi katsellen alas, koettaen pitää Jimin mahdollisimman rauhallisena... se tästä puuttuisi että hevonen talloisi tuon söpön otuksen kuoliaaksi.

[Dogster]

Kija

Ei mikään Kijan perhettä tappanut, vaan Kija piti lähettää pois, ettei toisi huonoa onnea. Kiitos vaan ihmisten. Tietystikkään pikkuinen ei muistanut mitään, ja ehkä parempi niin, tai Kija olisi hyvin, hyvin vaarallinen. Tuskin kukaan piti pientä ja viatonta Kijaa vaarallisena, mutta entäs parinkymmenen metrin hyökyaaltoa?

Jim. Jim-hevonen. Kija juoski taas eteen, istahtaen maahan, mutta nostaen etutassut ylös. Eipä se tainnut tajuta, että hevonen saattaisi helposti murskata sen kallon, tai että se aristelisi pienempäänsä. Se vain ajatteli, että tuossapa olisi mukava leikkitoveri.
"Hei Jim!", se sanoi, heiluttaen häntäänsä niin että hiekka pöllysi maasta. Ja kaiken huipuksi, Kija sai aivastelukohtauksen. Se aivasti tasan yhden kerran, mutta niin rajusti, että kaatui taaksepäin. Se heilutteli pieniä jalkojaan, ja kömpi sitten takaisin jaloilleen.

[Aksutar]

Lily

Kija juoksahtikin sitten Jimin eteen ja istui maahan, nostaen etutassunsa ylös. Näky oli niin suloinen ettei Lily voinut kuin hymyillä lempeästi. Jim tosin tuijotti pientä karvapalloa melko epäilevästi, päästäen matalia hirnahduksia.
Kija tervehti Jimiä, joka tunnisti oman nimensä otuksen puheesta.. mutta ei se sitten mitään muuta ymmärtänytkään. Jim hirnahti äänekkäämmin ja tömisti maata hieman, hätkähtäen sitten oikein kunnolla kun Kija pieni aivasti erittäin äänekkäästi.
Lily naurahti jälleen kun Kija aivasti ja kupsahti maahan aivastuksen voimasta. Prinsessa ei ollut koskaan nähnyt näin suloista otusta.. ja viakka se olikin taruolento, ei Lily voinut olla pitämättä siitä jo nyt!
"voi pikku Kijaa" Lily sanoi kyykistyen Kijan puoleen ja taputti tuota päälaelle kun otus kömpi jaloilleen.
"et taida olla kovin vanha... vasta pikkuinen" Lily tuumi ääneen, katsellessaan Kijaa tarkemmin.
"onko sinulla nälkä?" Kuului seuraava kysymys.. tosin ei Lilyllä ollut mitään mitä tarjota, mutta kai läheltä löytyisi marjapuskia.. olettaen että Kija oli kasvis syöjä.

[Dogster]

Kija

Kija ei oikein ymmärtänyt, miksi Jim tömisteli maata, mutta päätti ihan huvin vuoksi taputtaa pientä etutassuaan myös maahan, aivan kuin painaen jotain. Ei kuulunut pientä töminää mitään pahempaa, mutta Kija oli innoissaan, kun sai tekemistä ja uusia kavereita.
Tyttö, joka hevosen oli tuonut (Kija ei vieläkään tiennyt hänen nimeään), kumartui taputtelemaan Kijan päätä, joka sulki silkmänsä ja näytti ihan tosissaan pitävän hellitelyistä. Ja miten, jos saan kysyä, tämä otus muka toisi epäonnea, ja olisi muka vain meuhkaava hirviö, kuten oman lajin isommista versiosta sanottiin. No toki he olivat isoja, ja suutuessaan hyvinkin vaarallisia, mutta Kija oli vielä niin pieni, ettei tajunut mikä oli pahaa ja mikä hyvää. Paitsi karkit, ne olivat aina hyviä. Noh, tyttö jatkoi puheluaan, ja kIja heilutteli häntäänsä. Mutta sitten kysyttiin ruuasta, ja pikkuinen käänsi katseensa ylöspäin, tytön kasvoihin. Kija ehti hädin tuskin avata pientä suutaan, kun vatsasta kuului pieni murahdus. Tyttöhän oli leikkinyt koko päivän, ei edes ajatellut ruokaa. Joten kai pieni nälkä oli... ija hyppäsi jaloilleen, ja lähti nuuskimaan maata. Jos täällä nyt jotain ruokaa olisi... Kaikkiruokainen Kija pystyi syömään niin marjoja, juuria, kaloja, munia... Ihan mitä vain. Löytyiköhän jotain? Pikkuinen otti muutaman askeleen, nuuskien yhä ilmaa, ja löysikin etsimänsä. Metsikössä, muutaman metrin päässä, oli karhunvatukoita! Kija osoitti käpälällään oikeaan suuntaan.

[Aksutar]

Lily

niin, eihän Lily vielä nimeään tuolle ollut kertonut.. tosin ei hän yleensäkkään esitellyt itseään eläimille tai taruolennoille.. kaiken lisäksi oli epäsopivaa jos prinsessa eistteli itseään, kun "kaikkien pitäisi tuntea kuninkaalliset"... noin heidän hovimestarinsa oli sanonut. Lily ei kyllä pitänyt tuosta ajattelu tavasta, mutta silti hänen piti elää sen mukaisesti.
Kija selvästikkin nautti paijaamisesta ja hellittelystä. Suloista. Lilyn alkaessa puhumaan ruuasta, Kija nosti katseensa ylös ja pian tämän vatsa jo murahtikin. Lily hymyili lempeän ymmärtäväisesti... vatsa ei valehdellut ja tuon vatsa kertoi että pikku Kijalla oli nälkä.
Sitten Kija hyppäsi jaloilleen ja lähti nuuskimaan maata kuin koira... oliko tuo sitten koirille sukua? Sitä Lily ei osannut sanoa, mutta kyllä Kija muistutti etäisesti pientä koiraa. Kija selvästikkin etsi ruokaa. Lily nousi ylös ja seurasi pikku Kijaa tarkasti, kunnes tuo alkoi osoittamaan metsään käpälällään.
Lily mietti hetken, katsellen samalla metsään päin, kunnes itsekkin huomasi karhunvatukat muutaman metrin päässä.. kai hän sen verran voisi metsään mennä? Kyllä kai, ei häntä siitä hyvästä teurastettaisi.. lisäksi hän luotti että Kija tai Jim varoittaisi ajoissa jos jotain vaarallista oli lähestymässä.
"mennään hakemaan sinulle marjoja" Lily sanoi lopulta hymyillen ja käveli karhunvatukoiden luokse, nappasi niistä muutaman kypäsän irti ja laski ne maahan, josta Kija voisi niitä napsia.
Hän itse ei uskaltanut saatika viitsinyt syödä marjoja.. jälleen kerran esteenä oli soveliattomuus ja varovaisuus. Eihän prinsessan sopinut syödä mitä metsästä löytyi...

[Dogster]

Kija

Kija juosta tassuteli prinsessan perässä, pyöreä häntä heiluen. Marjoja Kija söi mielellään, ne kun olivat erittäin makeita. Ja makeastahan Kija piti enemmän kuin myönsi. Tyttö laski Kijan eteen marjoja, joka istahti samantein niitä syömään, käyttäen pieniä tassujaan apuna niin hyvin kuin pystyi. Lopputuloksena oli tassut, suu sekä rinnassa kasvavat karvat ihan karhunvatukassa. Kija yritti siistiä itseään, ja nuoli tassujaan puhtaaksi, kuin kissa konsanaan, mutta silti se pysyi jotenkin koiramaisena. Yritä nyt ottaa siitäkin selvää... Kija nuoleskeli huuliaan, kun tassuista ei enää meinannut lähteä väri irti, ja välistä se taivutti päätään niin että pääsisi nuolaisemaan rinnustaan. Jokapaikka ihan marjan mehussa. Mutta Kijaa ei haitannut, vaan se päästi suloisen kikatuksen, jota harvempi olisi osannut odottaa siltä. Harvempi tuskin olisi myöskään odottanut, että metsästä pyllähtäisi pieni otus, jolla ei ollut rotua tai vanhempia mukana...
"Etkö syö?", Kija kysyi, kallistaen päätään tytölle. Eikö tuolla ollut nälkä? Kijallakin oli, niin miksei myös vieraalla?

[Aksutar]

Lily

Kija alkoikin pistelemään marjoja poskeensa. Tuo otti tassunsa käyttöön syödeässään.. se oli suloista ja outoa, mutta tuolta otukselta saattoikin odottaa mitä vain. Tosin nyt Kija sotki itsensä pahemman kerran karhunvatukkoihin..
Ei aikaakaan kun Kija alkoikin pesemään itseään. Lily katseli huvittuneena kun Kija nuoli itseään kuin kissa.. luojan kiitos tuo ei ollut kissa. Lily ei pitänyt kissoista ja jotenkin hänestä tuntui että kissat olivet häntä vastaan. Tiedä sitten mistä se johtui. Koirista Lily kyllä piti.. hänellä oli itselläänkin yksi koira, tosin huomattavasti isokokoisempi mitä Kija. Ja loppujen lopuksi, eihän Kija ollut kissa saatika koirakaan.
Sitten Kija kikatti suloisesti.. Lily hymyili entistä lempeämmin ja naurahti itsekkin siinä samalla. Kija kyseli eikö Lily söisi. Prinsessa pudisti päätään ja avasi sitten suunsa.
"en syö, ei minulla ole nälkä.. lisäksi en saa syödä marjoja metästä" Lily sanoi nousten ylös ja vilkaisi ympärilleen, lisäten "en edes saisi olla metsässä..."
Nyt piti vain toivoa ettei kukaan huomaisi häntä.. sehän tästä puuttuisikin että joku ihmisistä tulisi noutamaan prinsessan metsästä ja siinä samassa tappaisi pikku Kijan.

[Dogster]

Kija

Kija edelleen kallisteli päätään, ja heilutti jälleen korviaan hämmentyneenä. Ei saisi syödä? Miksei saanut syödä marjoja? Kija istui jo valmiiksi, ja mutristi huuliaan mietteliäästi, kun pohti asiaa tarkemmin. Lopulta Kija nappasi puskan oksasta kiinni pienillä hampaillaan, ja yritti repiä sen irti, onnistuen siinä sitten vähän ajan päästä. Siinä samassa Kija porhalsi ulos metsästä, ja jäi odottamaan prinsessaa Jimin lähettyville, oksa yhä suussaan. Nythän marjat eivät olleet metsässä, vaan Jimin vieressä. Kija näytti varsin ylpeältä tästäkin oivalluksesta. Mutta mitä muuta voisi olettaa, lapset ovat aina ylpeitä oppiessaan tai tajutessaan jotain uutta, eivätkä tuntuneet käsittävän, että joku muukin oli senv armaankin tajunnut. Pikkuinen isti siinä, häntä heiluen hiljaa, ja odottaen prinsessaa tulevaksi tähän vierelle. Kija sulki silmänsä, ja kallisti päätään, hymyillen iloisesti. Mutta edelleen Kija pohti edellisiä sanoja... En edes saisi olla metsässä... Mitäköhän sekin tarkoitti? Miksei saanut olla missä halusi? Kijakin sai. Tai ainakin tähän asti oli saanut. Kija nosti kuonoaan katsoakseen taivaanrantaan, sinne päin mistä tyttö oli tullut. Tulisikohan sieltä lisää ihmisiä leikkimään?