Lily
Kija lähti kiskomaan yhtä oksaa iri. Lily katsoi ihmeissään Kijan touhuja nousten samalla ylös. Mikä sille tuli? Pian Kija sai okan irti ja lähti viipottamaan pois päin metästä. Lily katsoi kulmat koholla pikku otuksen perään, mutta sen pahemmin ajattelematta lähti tuon perään.
Kija oli juossut Jimin lähelle oksan kanssa ja odotti siinä nyt kiltisti. Lily naurahti pienesti tajutessaan mikä Kijan pointti oli.. nyt marjat eivät olleet metsässä, joten Lily voisi syödä niitä? Ei se ihan niin yksiselitteistä ollut, mutta ajatus oli silti kaunis ja suloinen.
"Voi sinua hupsua" Lily totesi naurahtaen, mutta ei kerennyt muuta sanomaankaan kun Jim jo nappasi Kijan suussa olleen oksan ja pisteli sen suuhunsa marjoineen päivineen.
"no.. Jim ainakin tykkäsi niistä" Lily totesi pienesti naurahtaen, samalla kun hevonen pisteli poskeensa oksaa tyytyväisenä, hörähtäen pienesti kuullessaan oman nimensä.
"mutta pelkäämpä että minun on aika mennä nyt.." Lily totesi sitten hetken hiljaisuuden jälkeen, kyykistyen pikku Kijan eteen jälleen.
"mutta en millään haluaisi jättää noin suloista pikku palleroa yksin tänne, tietämättä selviätkö sinä.." Lily sanoi ja lisäsi vielä kysymyksen "Selviääkö pikku Kija yksin metsässä?".