Kalmankoira
Eipä Kalma ymmärtänyt tavuakaan haltoiden puheesta, mutta osasi itsekkin päätellä ihan tarpeeksi hyvin että hänet käskettiin kahlita ja ilmesisesti sitoa vielä silmätkin... Niin aavekoira ainakin päätteli kun nuo ottivat kahleet esille ja sitoivat hänen silmänsä, kahleet naksautettiin kiinni. Sitten tulikin nykäsy, että nyt lähdettiin rakas vanki pikku kävelylle. Kalma tulikin sitten ihan kiltitsi paitsi että meinasi kompuroida johonkin oksaan, mutta pysyi kuitenkin pystyssä ja jatkoi raahautumistaan perästä havannollistaen ympäristöään vain ja ainostaan hajulla sekä kuulollaan. ...Sitten hänet pysäytettiinkin kesken matkan kun joku tuntui käyvän hoitamaan hänen jalkaa tai ainakin sitovan sen. Kiitos paljon, tuo muistetaan... jos muistetaan. Ja taas tönäistiin liikkeelle ja matka saattoi jatkua Kalman kinkatessa perästä päin omaa tahtiaan. Eikä tuo pahemmin noiden keskusteluihin kiinnittänyt huomiota kun hänen kakkosensa alkoi maäkättämään hänelle päässään ja aika-ajoittan Kalma vastasi tuolle jotain. Haltiat katsoivatkin välillä vankiaan kuin jotakin pimahtanutta. Pimahtanut ehkä, mutta ei sillä tavalla kuin nuo meinasivat. Hän oli vain hieman sadistinen ja hänen kakkonen sitäkin sadistisempi ja hullumpi.
"Voisit tämän kerran olla kiltti ja auttaa minua..." Kalma pyyteli kakkostaan samalla kun hän sai kysyviä katseita osakseen vangitsijoiltaan. Kenelle helvetille tuo oikein puhui?
"...Ja mitäköhän hyvää sinäkin olet tehnyt MINUN hyväkseni? Kysyn vaan." Kakkonen murahti Kalmalle ja tuo naurahti siihen kevyesti päätään pudistaen: "Olet saanut tappaa venkeja niin paljon kuin sielu siitää ilman, että kukaan estää. Kiitos tämän valintani." Kalma vastasi sihhen vinoesti hymyillen ja kakkonen hiljeni hetkeksi aikaa hänen päässän kuin olisi miettinyt asiaa, kunnes avasi ison turpansa jälleen: "Tsih, mietin asiaa..." Kakkonen tuhahti ja hiljeni sitten kokonaan kuin Kalmakin. Hän ei kyllä ymmärtänyt miksei tuo ollut halukas auttamaan häntä, sillä hänet tapetaan aika varmasti ja sitä kautta kakkonenkin. Itsemurhaako tuo suunnitteli vai oliko jotakin noinkin pahasti hampaan kolossa? Kalma ei ihmetellyt vaikka olisikin ollut... Kuitenkin Kalma luotti siihen, että kakkonen suostuisi auttamaan häntä ja itseään, joten seurasi ihan kiltisti vangitsijoitaan.
...Sitten lähtikin yht`äkkiä maa jalkojen alta kun Kalma vahingossa meni astumaan johonkin maa monttuun, lentäen siintä sitten nokallensa maahan asti. Meinaen siinä samalla kaataa pari haltiaakin kuumoon.
"Shit! ...Olisitte voinneet varoittaa!" Kalma sähähti hamapiden välistä hyvinkin ärtyneen kuuloisesti... ja sain vain pientä naureskelua osakseen. Pirtsakka vanki ainakin oli tilaansa nähden, mutta tuskin olisi kauaa. Kalma revittii sitten ylös ja työnnettiin eteenpäin pienen välikohtauksen jälkeen.
"Hei, pääjehu... Mitä meinaatte tehdä minulle, muuta kuin teloittaa?" Kysymys esitettiin tietysti kenraalille, tosin Kalma ei katsonut tuota kohden sillä ei sattuneista syistä nähnyt missä tuo oli tarkalleen, haistoi kyllä.