Ei tässä näin pitänyt käydä || Suskari

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 26 Kesä 2009, 13:14

Kalmankoira

Eipä Kalma ymmärtänyt tavuakaan haltoiden puheesta, mutta osasi itsekkin päätellä ihan tarpeeksi hyvin että hänet käskettiin kahlita ja ilmesisesti sitoa vielä silmätkin... Niin aavekoira ainakin päätteli kun nuo ottivat kahleet esille ja sitoivat hänen silmänsä, kahleet naksautettiin kiinni. Sitten tulikin nykäsy, että nyt lähdettiin rakas vanki pikku kävelylle. Kalma tulikin sitten ihan kiltitsi paitsi että meinasi kompuroida johonkin oksaan, mutta pysyi kuitenkin pystyssä ja jatkoi raahautumistaan perästä havannollistaen ympäristöään vain ja ainostaan hajulla sekä kuulollaan. ...Sitten hänet pysäytettiinkin kesken matkan kun joku tuntui käyvän hoitamaan hänen jalkaa tai ainakin sitovan sen. Kiitos paljon, tuo muistetaan... jos muistetaan. Ja taas tönäistiin liikkeelle ja matka saattoi jatkua Kalman kinkatessa perästä päin omaa tahtiaan. Eikä tuo pahemmin noiden keskusteluihin kiinnittänyt huomiota kun hänen kakkosensa alkoi maäkättämään hänelle päässään ja aika-ajoittan Kalma vastasi tuolle jotain. Haltiat katsoivatkin välillä vankiaan kuin jotakin pimahtanutta. Pimahtanut ehkä, mutta ei sillä tavalla kuin nuo meinasivat. Hän oli vain hieman sadistinen ja hänen kakkonen sitäkin sadistisempi ja hullumpi.
"Voisit tämän kerran olla kiltti ja auttaa minua..." Kalma pyyteli kakkostaan samalla kun hän sai kysyviä katseita osakseen vangitsijoiltaan. Kenelle helvetille tuo oikein puhui?
"...Ja mitäköhän hyvää sinäkin olet tehnyt MINUN hyväkseni? Kysyn vaan." Kakkonen murahti Kalmalle ja tuo naurahti siihen kevyesti päätään pudistaen: "Olet saanut tappaa venkeja niin paljon kuin sielu siitää ilman, että kukaan estää. Kiitos tämän valintani." Kalma vastasi sihhen vinoesti hymyillen ja kakkonen hiljeni hetkeksi aikaa hänen päässän kuin olisi miettinyt asiaa, kunnes avasi ison turpansa jälleen: "Tsih, mietin asiaa..." Kakkonen tuhahti ja hiljeni sitten kokonaan kuin Kalmakin. Hän ei kyllä ymmärtänyt miksei tuo ollut halukas auttamaan häntä, sillä hänet tapetaan aika varmasti ja sitä kautta kakkonenkin. Itsemurhaako tuo suunnitteli vai oliko jotakin noinkin pahasti hampaan kolossa? Kalma ei ihmetellyt vaikka olisikin ollut... Kuitenkin Kalma luotti siihen, että kakkonen suostuisi auttamaan häntä ja itseään, joten seurasi ihan kiltisti vangitsijoitaan.

...Sitten lähtikin yht`äkkiä maa jalkojen alta kun Kalma vahingossa meni astumaan johonkin maa monttuun, lentäen siintä sitten nokallensa maahan asti. Meinaen siinä samalla kaataa pari haltiaakin kuumoon.
"Shit! ...Olisitte voinneet varoittaa!" Kalma sähähti hamapiden välistä hyvinkin ärtyneen kuuloisesti... ja sain vain pientä naureskelua osakseen. Pirtsakka vanki ainakin oli tilaansa nähden, mutta tuskin olisi kauaa. Kalma revittii sitten ylös ja työnnettiin eteenpäin pienen välikohtauksen jälkeen.
"Hei, pääjehu... Mitä meinaatte tehdä minulle, muuta kuin teloittaa?" Kysymys esitettiin tietysti kenraalille, tosin Kalma ei katsonut tuota kohden sillä ei sattuneista syistä nähnyt missä tuo oli tarkalleen, haistoi kyllä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2009, 13:08

Darius

Hetken oli lähes täysin hiljaista, kunnes vanki alkoi puhumaan itsekseen. Jokainen vilkaisi miestä erittäin kysyvästi, katsellen sen jälkeen toisiinsa kysellen katseillaan mitä helvettiä tuo teki. Darius ei asiasta tiennyt, mutta hän veikkasi että tuo oli joko hullu tai jakomielitautinen.. tai molempia. Ken tietää, eikä Darius oikeastaan välittänyt. Höpötelköön nyt kun kerran halusi. Täytyi vain toivoa ettei tuo manaisi esille jotain paljon isompaa ja vaarallisempaa. Vaikka kyllä Darius uskoi että he pärjäisivät, olivathan he sentään kokeneita.. paljon kokeneempia mitä uskoisi.
No, piankos tuo hiljeni taas.. mutta sitten mies päättikin kellahtaa kumoon astueessaan monttuun. Matka tyssäsi hetkeksi samalla kun tuo kirosi mikseivät he varoittaneet häntä. Kukaan ei kuitenkaan antanut tuolle minkäänlaista vastausta, sillä ei ollut mitään sanottavaa.. miksi he nyt kuopasta varoittaisivat..
Sitten mies esitti Dariukselle kysymyksen. Darius hymähti pienesti samalla kun he lähtivät jatkamaan matkaa.
"Se riippuu kuninkaasta. Jos sinusta ei ole mitään hyötyä, sinut saatetaan tappaa jo tämän vuorokauden aikana... jos sinusta taas saa jotain irti, niin tilannetta katsotaan sitten. Kuningas sen viime kädessä päättää, en minä" Darius sanoi hetken mietittyään.
Hän ei kyllä uskonut että tuosta mitään iloa kuninkaalle olisi, mutta toisaalta taas.. mieshän oli ollut liikkeellä itse prinsessan kanssa, joten tuo saattoi tietää jotain mitä muut eivät. No, kuningas sen ottaisi selville. Hänellä oli kyllä keinonsa...
Alettiin pikkuhiljaa saapumaan lähemmäksi haltia kylää.. matkaa oli taitettu jo sen verran että oli jo aikakin. Ilma alkoi tuntua viileämmältä ja raikkaammalta, mitä lähemmäksi kylää saavuttiin...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 29 Kesä 2009, 13:44

Kalmankoira

Kyllä hänestä varmaan olisi hyötyä monellakin tapaa, mutta eihän Kalma menisi mitään sanomaan ääneen ainakaan. Mutta sitten jos mitää ei paljastuisi hänet tapettaisiin jo tänään, ei kiva. Argh, tämä oli niiin vaikeaa. Hän ei haluaisi kertoa mitään, mutta toisaalta taas halusi paljastaa ihmisvihansa takia vaikka mitä. Hän on haljennut juuri kahtia. Hän ei enää tiennyt millä puolella olisi. Tunteet vetivät toiseen suuntaan ja veriviha taas toiseen suuntaan. Apua apua apua! AUTTAKAA NYT HEMMETTI JOKU TÄMÄN VALINNAN KANSSA! Miksi kaikki piti olla niin saatanan hanakalaa... Hänellä olisi mitä mahtavin tilaisuus siirtää keinunsa toiselle puolelle, mutta ne tunteet jotka koskivat muutamaa ihmistä ja ehkä hieman velhoakin repi häntä takaisin. Mitä hän tekisi? Kuollakko ihan vain kiltisti paljastamatta mitään? Ei kyllä sekään kiinnostanut yhtään...
Kalma näpräsi mietteissään ihan huomaamattaan kahleitaan, ollen muuten sitten ihan hiljaa. Ei ollut enää mitää sanottavaa, ei mitään. Hän tiesi jo että hänet tapettaisiin aika varmasti ja se tieto riitti ihan hyvin. Tämä tuntui niin väärälle. Ei hän kantanut minkään näköistä kaunaa yhdellekkään haltialle, eikä ollut tappanut oikeastaan yhtään haltiaa koko tänä aikana. Päästänyt pakoon jos kukaan ei ollut näkemässä tai metsässä liikkuessaan jutellut noiden kanssa satuttamatta laisinkaan. ...No parin kimppuun oli käyty, mutta nekin päässeet elossa kotiinsa. Ne mitä hän oli sitten tappanut oli ollut joko tyrmissä tai hänen muuten olisi pakko tehdä se valvovan silmän alla.
Ja mitä hän saakaan tästä kaikesta maksuksi? Aivan, kuoleman ja ehkä sitä ennen kidutuksen. Pitkän tuskallisen kidutuksen jonka jälkeen seuraisi lopetus jos mitään ei tulisi tietoon. Maailma on perseestä! Yritä nyt elää rauhassa kahden sotivan kansan keskellä ja joudutkin sitten pyörteeseen mukaan haluamattasi. *huokaus*

Ilma alkoi käydä selkeästi puhtaammaksi ja Kalma haistoi sen, kuuli jopa jo ääniä kauempaa mistä hän ei ymmärtänyt mitään. Eikä kyllä halunnutkaan. Kuitenkin vain ilkkuisivat kun hänet näkisivät raudoissa ja hän saisi tomaatista päähänsä. Oli kiva olla pieni viaton vanki~

//Paikan vaihdon jos viittisit suorittaa?//
suskari
 


Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron