Kirjoittaja suskari » 25 Kesä 2009, 17:41
//Heh, siintä ei ole pelkoa//
Kalmankoira
Keihäs lensi pois heltian kädestä ja Kalma ei oikein enää ehtinyt pysäyttämään hyökkäystään kun tuo tarrasi hänen kädestä kiinni ja paiskasi maahan. Kalma olisi kernaasti noussut ylös, mutta saikin sitten keihään kurkkuaan vasten. Eikä kyllä käynnyt mielessäkään käydä kokeilemaan oliko siinä hopeaa vaiko ei. Kalma nielasi tyhjää ja vilkasi veistään mikä löjui maassa hänen ulottumattomissaan, sitten katse kiinnittyi tuon tumma pään alaisiin, jotka tulivat keksikon luokse jousillaan ositellen Kalmaa. No tämäpä kiva juttu. Toivottavasti prinsessa selvisi edes... Onneksi siihen ei kauaa tarvinnut vastausta miettiä kun kun prinsessan perään lähteneet tulivat tyhjin käsin takaisin. Kalma huokasi mielessään siintä hyvästä, sillä nyt hänellä itsellään oli paljon paremmat mahdollisuudet paeta, kun ei ollut ketään taakkana. Sori vain prinsessa tuosta ajatuksesta, mutta niin se oli.
Haltia rupesi sitten jakamaan jälleen ehtojaan... ja Kalma naurahti niille vain kuivasti. Ei se ollut vaikea valita, mutta luulevatko nuo todellakin että saisivat hänestä mitään irti? Eivät saa ja toisekseen häntä ei kiinnosta yhtään, vaikka hän kuolisikin. Eihän hänellä ollut täällä mitään minkä takia pitäisi tulla takaisin hengissä. Kukaan ei ollut odottamassa... Ei ketään kiinnostanut jos hän vaikka kuolisikin muutaman haltian käsittelyssä.
"Itse olet friikki suippokorvinesi..." Kalma hymähti pienesti ja päätti sitten olla vastaamatta ollenkaan siihen olennaiseen kysymykseen, sillä ei oikein osannut päättää mitä tekisi... Pikku hiljainen tuokio ja Kalma avasi kohta jälleen suu värkkinsä.
"Minulle on ihan sama kuolenko tässä vai tuppu kylässänne... teette sen kuitenkin jossakin välissä!" Kalma sitten vastasi ja kierähti pois keihään otteesta kadoten sillä sekunnilla noiden muutamien hatioiden taakse, koittaen raadella ja purra noita mistä milloinkin. Kalma siirtyi kauemmaksi ja hyppi sik sakkia eteenpäin ja otti jälleen vauhtia niin että hiekka pöllähti. Ottakaa kiinni jos saatte! Kalma otti jälleen kohteekseen kenraalin koittaen potkaista tuon polvitaipeisiin ja sitten potkaista selkään heti perään. Eikä siihenkään pidemmäksi aikaa jääty kun Kalma oli taas vauhdissa... mutta se pysähtyikin sitten siihen kun aavekoira sai nuolen pohkeeseensa ja kaatuisi maassa kierähtäen muutaman kerran, au. Kalma sihahti ja ja repi nuolen jalastaan nousten ylös varoen painamasta jalkaansa liikaa painoa.
"Tulkaa, tulkaa tytöt jos haluatte päästä helvettiin kauttani!" Kalma naurahti kylmästi sivuttaen kipunsa kokonaan mitä jalasta säteili. Hänen olisi vain pelattava hieman aikaa, että saisi apua, mutta nyt näytti siltä että hän taitaakin joutua haltioiden panttivangiksi. Miksi lie sitten tarvitsevatkaan häntä tai ylipäätänsä vankia. Kuulusteluun kenties? Ehkä... Tai johonkin muuhun? Mutta sen Kalma kyllä tajusi että hänen pitäisi pitää turpansa visusti kiinni Balckistä ja siintä, että he kaveerasivat keskenään. Se voisi tietää pahoja ongelmia niin hänelle kuin velhollekkin, enemmän kyllä hänelle, mutta kuitenkin.
No Kalman komennusta ei sitten otettukkaan ihan sillä tavalla kun tuo oli ajatellut, nuo haltian roikaleet vain nostivat nuolet joustensä jänteille tähdäten Kalmaan. Eheh, ei kiva. Kalma nielasi tyhjää ja sai havaita että hänen pakenminen, sekä taistelu kyky oli elimoitu täydellisesti. Ei loukkaantuneena paljoa hypitä, toisekseen hän oli aseeton. Katse kävi myös suunnassa jonne prinsessa oli ratsastanut turvaan, hän ei saisi apua vielä moneen minuuttiin ja sitä ennen hän joko makaisi kuolleena tai henki hieverissä maassa. Kalma hymähti vaisusti ja nosti kätensä ylös anatautumisen eleenä, vaikka se tekikin kipeää hänen ylpeydelle. Hän harvoin luovutti tällä tavalla, mutta ei nyt muutakaan vaihtoehtoa ollut ja prinsessakin oli jo turvassa, ei hänestä niinkään väliä.
//Muokkasin hitusen tekstiä :)//