Ei tässä näin pitänyt käydä || Suskari

[Aksutar]

Lily

Oli jälleen yksi kaunis päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämmitti mukavasti.. tosin äkkiäkös sekin päivä vieri. Lilyllä oli ollut koko päivän ajan menoa ja vasta illalla hän pääsi rauhoittumaan. Kuitenkaan hänellä ei ollut ketään seuranaan.. Kuningas ja hänen velhonsa, Black olivat kokouksessa joka oli alkanut puoli tuntia sitten. Kokous oli niin sanottu hätäkokous, joka oltiin pistetty pystyyn kun metsässä samoillut partio ryhmä oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi ja hyökkäyksen olivat tehneet haltiat. Mutta eihän siitä tiennyt kukaa muu kuin ne jotka kokoukseen olivat ottaneet osaa.
Papittarellakin oli varmasti omat askareensa ja vaikka tuo jo "vapaalla" olisikin, Lily uskoi että nuori papitar halusi olla rauhassa.. Ophelia kun ei ollut niitä jotka hyppivät pitkin pitkin poikin kylää aina illantullen. Lilyllä sekä Ophelialla oli omat, henkilökohtaiset pelkonsa kylää ja varsinkin metsää kohtaan. Tosin nykyään Lily oli päässyt hieman yli kammoistaan, muutama hyvä kokemus kumosi muutaman huonon.
Olisihan Lily voint Aneakin mennä katsomaan.. Mutta Ane oli jo painunut pehkuihin. Auriko oli jo lähes laskenut, mutta silti oli valoisaa.. näin kesäisin missään päin Cryptiä ei ollut pilkko pimeää, jos ei laskettu pimeää paikkaa.

No, Lily päätti suunnata tallille päin. Hän ei ollut pitkiin aikoihin käynyt tervehtimässä Jimiä, hänen ikiomaa hevostaan... ja oli siitä aikaakin kun hän viimeksi oli ratsastamassa käynyt. Prinsessa pyysi tallipoikaa satuloimaan Jimin ja tuomaan sen linnan pihalle kun oli valmis. Yllään Lilyllä oli normaali "arkinen" mekkonsa ja paksu, tummanpunainen, hupullinen viitta, jonka reunat olivat koristeltu kultaisella kuvioinnilla.
Meni noin vartti, kun tallipoika jo taluttikin Jimin ulos tallista ja ojensi ohjat prinsessalle. Yhdellä sulavalla loikalla Lily hyppäsi satulaan ja komensi Jimin liikkeelle. Tallipoika kysyi ilmoittaisiko hän kuninkaalle että prinsessa oli lähtenyt ratsastaan, mutta Lily pudisti päätään. Hän ei halunnut isänsä laittavan kymmentä vartijaa hänen peräänsä, nyt hän halusi olla rauhassa...
Joten Lily lähti liikkeelle kohti kylää, kulkeakseen sen läpi aina metsän reunoille..

//elikkä suskari tänne herransa kanssa //

[suskari]

Kalmankoira

Uusi yö tulossa uusine kujeineen ja seikkailuineen, toisin jotekin Kalmasta tuntui tänään ihan siltä että tänään tulisi harvinaisen tylsä päivä, ellei ihmettä sitten tapahdu. Ja hänen tuurillaan se tapahtuisi vähemmän kivalla tavalla, kun hän sattui olemaan elävä ongelma mangeetti. Ainä jossakin pulassa, mutta ihme kyllä aina selvitty hengissä, vaikkakin harvoin kunnossa. Hän ei edes viitsinyt käydä laskemaan montako kertaa oli joutunut enemmän ja vähemmän pahoihin tilanteisiin, tähän asti kyllä lähin hengen lähtö oli ollut kun hänet oli raahattu raudoissa kunkun eteen. Ei ollut ukko ollut yhtään tyytyväinen ja kiitos siintä hän oli nykyään tuon silmätikku. Pienikin erhe ja hän saisi kärsiä siintä hyvästä... Ei välttämättä kuolemalla, mutta jotenkin ainakin. Black kun ei oikein tykkäisi jos hänet mestautetaan, mikä lie syynä sitten niin erikoiseen kohteluun oli velholla. Ystävytynytkö hänen kanssaan? ...Tai jotakin ihan muuta? Olihan tuo toki kertonut, että he olivat "samanlaisia" mutta se ei oikein riittänyt vakuuttamaan Kalmaa tuollaiseen käytökseen. Hän ei ole tottunut sellaiseen, vaikka itse oli välillä hieman yli suojeleva tapaus.

Aurinko laskeutui yhä syvemmälle horisontin taakse ja taivas synkkeni pikku hiljaa... Että hän vihasikaan kesää. Kalma istuskeli jonkin random katon päällä ja nojaili savupiipun luoman varjon alla... Oikeastaan tekemättä yhtään mitään erikoisempaa. Ei ollut mitään tekemistä, eikä liioin seuraakaan. Hänellä oli hieman seuralaiset vähällä ja Blackin oli taas hoitamassa rakasta virkaansa- ainut elävä, jonka kanssa hän voi keskustella rauhassa... kakkosesta ei puhettakaan.
...Sitten Kalma saikin kiikariinsa jotakin tuttua ja tuulen mukana tuleva hajukin oli todella tuttu- ihmisen kyllä, mutta tässä oli muutakin. Prinsessa ihan yksin lähtenyt kaupungille hevosen kanssa? Ei turvallista ja voisihan hän saada hieman seuraakin neidistä. Niinpä Kalma nousi ylös ja käveli katon harjalle josta hyppäsi kadulle ja siintä sitten käveli prinsessaa vastaan.
"Ei ole kuule turvallista liikkua yksin... Etenkään kaupungilla." Kalma huomautti prinsessalle ihan siinä ohi mennen, mutta hymähti sitten: "...Mutta mitä minä sanomaan? Minulla ei ole sana valtaa teille..."

//I back!! 8D//

[Aksutar]

Lily

Lily luuli jo päässeensä livahtamaan kenenkään huomaamatta kylän läpi. Asiaa tietenkin edisti se että hänellä oli huppu päässä ja kaikki alkoivat jo valumaan koteihinsa tai baariin. Matka kuitenkin tyssäsi kun edestä päin kuului tuttu ääni...
Lily nosti katseensa ylös ja pysäytti Jimin, huomaten että Jack tuli vastaan. Siitä olikin jo aikaa kun Lily tuon oli viimeksi nähnyt. Tosin hänen isänsä ja jopa Black olivat kehottaneet pysymään kaukana tästä herrasta, tietyistä syistä. Lily ei kuitenkaan ollut saanut minkäänlaisen tappajan kuvaa Jackista eikä hänen korviinsa ollut kantautunut niitä teurastuksia joita Jack oli tehnyt.. Hovi osasi kyllä pitää kansan kurjuuden ja epätoivon pois aatelisten näköpiiristä ja korvista. Lily kuitenkin yritti aina tonkia esille kaiken mahdollisen.. Näistä syistä Lily ei aivan ymmärtänyt miksi kaikki vihasivat tai pelkäsivät Jackia.
Kuningas oli kehottanut tytärtään kiertämään Jackin kaukaa ja olemaan puhumatta tuolle mitään.. mutta arvatkaa kaksi kertaa totteliko Lily? Ei, ei totellut.

"kyllä minä tiedän sen.. sitä on toitotettu minulle viimeiset kymmenen vuotta." Lily vastasi lopulta mietittyään hetken tottelisiko sittenkin isäänsä vai ei..
"mutta tarkoitukseni ei ole jäädä kaupungin alueelle pyörimään, vaan suunnata metsän reunalle.. Senkin vaaroista minulle on kerrottu, mutta viime reissun perusteella siellä on melko turvallista" Lily sanoi komentaen samalla Jimin jälleen liikkeelle, hitaaseen käyntiin.
Jim eläimellisine aisteineen ja vaistoineen vältti Jackia jostain syystä..
"Mutta mitä itse teet täällä tähän aikaa....ai niin, olet yö eläjä.. se tietenkin selittään" Lily totesi vilkaisten ympärilleen, mutta siirsi katseensa sitten takaisin Jackiin lisäten "Mikäli sinulla ei ole muuta tekemistä niin liity toki seuraan".
Tuon sanottuaan prinsessa kannusti Jimin nopeampaan käyntiin, kohti katua joka johti metsän reunalle päin.

// yay 8D //

[suskari]

Kalmankoira

Hetken hiljaisuus ja sitten prinsessa avasi suunsa kertoen hänelle, että tuolle oli toitotettu viimeiset kymmenen vuotta ettei saanut lähteä yksin minnekkään kauas. Kalma naurahti siihen kevyesti... Voi lapsi parkaa, vapaus riistetty ihan kokonaan. Ihan sääliksi kävi, melkein. Ei aikonut jäädä kaupungille vaan mennä metsän reunoille pyörimään? Ei sen turvallisempaa tyttö hyvä, mutta eipä Kalma siintä mennyt mitään sanomaan- kuten sanottu: hänellä ei ollut sana valtaa sanoa mitään prinsessalle, etenkään antaa käskyjä. Eikä hän kyllä niin aikoisikaan tehdä, ellei toisin määrättäisi. Hän ei ollut pomo tyyppiä ollenkaan, yksinäinen sielu kun sattui olemaan. Kalma lähti sitten hitaasti kävelemään hevosen vieressä kun Lily antoi sen mennä hitaassa käynnissä, tosin Kalma kyllä huomasi hevosen välttelyt häntä kohtaan. Hevosetkin vielä... Mitä seuraavaksi? Kärpänen? No okei ne säikkyvät muutenkin häntä kuin pelkkien huhujen perusteella. Hän ei käsittänyt miksei kukaan luottanut häneen, vaikka hän olikin normaalissa tilassa. Ei hän sentään vielä ole kertaakaan karannut normaalina yhdenkään ihmisen päälle, vankeja ei lasketa. Tänäänkin siellä oli käyty aamu tuimaan usvan suojaamana. Veri nälkä oli tullut...
"...Ainahan se seura kelpaa, etenkin kun sitä on hieman heikosti tarjolla." Kalma hymähti hieman vaisusti ja mumisi melkeinpä lopun itsekseen. Eipä hänellä täällä ketään ollut Blackin lisäksi, jonka kanssa olisi voinut viettää aikaa. Prinsessa kyllä itse, mutta häntä tuskin laskettaisiin edes tuon lähelle ihan noin vain. Onneksi kukaan ei ollut näkemässä tätä... Olisi varmasti tullut hieman huutia yhdeltä sun toiselta... Blackistä puhumattakaan. Kalmalla oli omat epäilyksensä sen suhteen, ettei tuo pitänyt yhtään että hän kikkaloi Lilyn kanssa kahdestaan.
"Ethän muuten kerro tästä pikku tapaamisesta Blackille? ....Tai kenellekkään muullekkaan, voisin saada taas hieman huutia." Kalma kysyi prinsessaan vilkaisten ja hierasi hieman niskaansa hermostuneen oloisesti. Hän oli saanut viime aikoina ihan tarpeeksi huutia yhdeltä sun toiselta, puhumattakaan siintä ruoska reisussta. Onneksi haavat olivat jo parantuneet ja ainostaan arpi kudokset jäljellä, sekä kipeä muistutus takaraivossa.

Nopeasti kaksikko sitten saapui linnan lähellä olevan metsän rajalle ja Kalma tarkkaili ympäristöään kokoajan terävien aistiensa avulla. Ei sitä koskaan tiennyt.
"...Parempi kuitenkin, että pysymme lähellä linnaa." Kalma sanoi vilkaisten prinsessan päälle ja vilkasi metsän suuntaan, nuuskien vaihvikkaa mitä tuuli hänelle kertoi hajuineen. Ei mitään mainittavaa kuitenkaan... Rauha maassa.
"...Minua kuitenkin hieman ihmetyttää se että uskallat olla kanssani, vaikka minusta kiertääkin aikamoisia huhuja... ja uskon että sinua on kiellettykin olemasta kanssani. Olenko väärässä?"

[Aksutar]

Lily

Ainahan se seura kelpaa, etenkin kun sitä on hieman heikosti tarjolla... tässä mielessä Lily tunsi samankaltaisuutta Jackin kanssa. Toki Lily olisi saanut seuraa vain jos olisi ilmoittanut olevansa tylsistynyt, jokainen hovineito halusi päästä osaksi prinsessan arkea, mutta Lilyllä oli tietyt vaatimukset seuransa suhteen.. hän ei halunnut nöyristeleviä seuralaisia.
"ei, en ole kertomassa.. ettekä te todellakaan ole ainoa joka saisi tästä pikku tapaamisesta kuulla kunniansa" Lily vastasi Jackin pyytäessä ettei prinsessa kertoisi tästä keskustelu tuokiosta kenellekkään, eritoteen Blackille. Tosin Lily uskoi että se olisi hänen isänsä joka tästä enemmän ottaisi pulttia, mitä Black.
Ei Aikaakaan kun kaksikko pääsivät ulos kylästä, lähelle metsän rajaa. Metsä näytti tällä kertaa paljon synkemmältä mitä viimeksi.. no, johtui varmaan siitä että viime kerralla Lily oli ollut täällä päiväsaikaan ja nyt oli jo ilta. Totta puhuen metsä näytti nyt paljon pelottavammalta.. Ja Lilyn oli pakko myöntää, hän olisi kääntynyt samantien takaisin ellei Jack olisi ollut mukana. Kai tuo jonkinlaisen turvallisuuden tunteen toi tai sitten Lily ei vain kehdannut kääntyä ympäri kun oli seuraa.
Jim puolestaan näytti melko rauhalliselta, karttaen ja arastaen silti Jackiä.
Lily nyökkäsi pienesti Jackin kehottaessa että he pysyisivät lähellä linnaa. Hyvä suunnitelma, siihen Lily ei mitään lisännyt. Kuullessaan Jackin seuraavat sanat, Lily naurahti pienesti ja vilkaisi alas mieheen.
"Minä en ole kuullut teista mitään huhuja. Hovi osaa pitää aatelisten ja kuninkaallisten korvat ummessa sellaisilta asioilta, mitä eivät näiden korville sovi." Lily aloitti ja keskeytti puheensa hetkeksi vilkaistessaan metsään, mutta jatkoi pian "Mutta minua on kyllä kielletty olemassa minkäänlaisissa kontakteissa teidän kanssa. Mutta koska en ole kuullut mitään huhuja, en myöskään ymmärrä miksi en saisi teidän kanssa puhua... tosin nyt otan jo riskin kun olen metsän reunalla kaksin teidän kanssa, mikä ei todellakaan riemastuttaisi isääni" Lily lopetti puheensa ja vilkaisi jälleen metsään, kuvitellessaan kuulleensa ääniä sieltä.. ehkä vain vilkas mielikuvitus teki kepposen.
... missä vaiheessa Lily oli Jackiä alkanut teitittelemään? Ei hän oikeastaan tiennyt miksi hän tätä miestä teititteli, varmaan siksi ettei tuntenut Jackia kunnolla.. ja hänelle oli opetettu jo pienestä pitäen teitittelemään kaikkia... imelää.

Ehkä Lilyllä oli vilkas mielikuvitus, ehkä prinsessa vain kuvitteli kuulevansa jotain metsästä, mutta hänellä ei ollut hajuakaan siitä että heitä tarkkailtiin.. hijaa, mutta tarkasti varjoista.....

// tunkaisen sitten kohta sen Dariuksen tänne 8) ok? //

[suskari]

Kalmankoira

Tätä Kalma osasikin hieman odottaa, tuolle ei ole kerrottu hänen teoistaan yhtään mitään, vaikka ne eivät edelleenkään ole varsinaisesti hänen... vaan iki ihanan kakkosen tuotosta. Miksei kukaan voinut ymmärtää sitä? Oliko se vain niin vaikeaa sisäistää tai jotakin? Black taisi olla aina joka edes heiman ymmärsi hänen päällensä...

"Onhan sinullakin oikeius tietää, vaikka et välttämättä pitäisikään kuulemastasi. Haluatko että kerron?" Kalma kysyi prinsessalta sillä tuolla oli täydet valtuudet tietää millainen hän oli sairautensa takia. Päässä pari ruuvia liian löysällä ja lähes tippumis pisteessä. Tosin Kalma ei oikein ymmärtänyt sitä, että Black siedettiin ihmisten joukossa vaikka tuolla olikin lähes samanlainen "sairaus" kun hänellä ja näin itsekkin varsin arvaamaton. Taisi johtua ihan siintä, että hän oli friikimmän näköinen kuin Black itse ja näin häntä sitten syrjittiin kuin ruttoa kantaisi.
"Heh, en minä päällesi ole käymässä. Ei ole syytä ja toisekseen on ihan hyvä jos saan joltakin ihmiseltä edes hieman hyväksyntää. Maineeni kun on hieman sitä mitä on..." Kalma naurahti kevyesti prinsessan sanoille ja mumisi lopun sitten lähinnä itsekseen. Ihmisten oma vihan pito häntä kohtaan ei auttanut yhtään, hänen ihmisviha saattaisi vain pahentua entisestään ja lopulta mennä siihen pisteeseen että Kalma ei päästäisi yhtäkään elävää olentoa lähelleen. Syrjäytyisi lopullisesti sosiaallisesta elämästä vihan ja epätoivon turruttamana... Hän oli vain pieni koiranpentu, joka tarvitsi seuraa ja jonkun joka kapsuttaisi korvan takaa aina välillä. Mitkään lääkkeet eivät koskaan saisi hänen vihaansa sammumaan.

Kalma vilkasi metsän suuntaan kun oli kuulevinaan jotakin, mutta nenä kertoi ettei siellä suunnalla mitään ollut, joten keskittyi prinsessaan.
"Miten Anen yksisarvinen voi?" Kalma kysyi sitten Lilyltä kun halusi tietää ihan omaa uteliaisuuttaan, häntä kun ei ole pääsetetty talleille jonkin ihme syyn takia. Hyvä että linnan pihalla sentään sai liikkua rauhassa, vaikkakin vartijat hieman mulkkasivat häntä ja suputtelivat jotakin mennessään. Kalma ei halunut edes tietää mitä juoruja hänestä liikkui niiden oikeiden tekojen seassa.
"Miten saitte Blackin kanssa edes isäsi suostumaan pitämään hepan?" Se kysymys, jonka hän oli unohtanut kysyä Blackiltä itseltään aiakisemmin tuossa muutamia päiviä sitten tai melkein viikko sitten.

//Okke, käy hyvin :)//

[Aksutar]

Lily, Darius (&Sininen kuiskaus)

tottahan se oli että Lilyllä olisi oikeus tietää asioista, vaikka ne eivät välttämättä sopisikaan prinsessan korville. Mutta kuten todettu - jo moneen kertaan - Lily ei ollut kovinkaan prinsessamainen persoona.
"Ei sinun tarvitse kertoa.. ehkä on vain parempi etten tiedä. Joskus on hyvä pitää silmät ja korvat kiinni ympäröivältä maailmalta, niin ei näe sen pahuutta" Lily sanoi pienesti hymyillen.. ehkä hän tuntisi olonsa turvalliseksi mikäli Jack ei alkaisi kertomaan mitään raakaa ja kamalaa tällä hetkellä.
Jack kertoi ettei aikonut prinsessan päälle käydä. Niin Lily todella toivoikin, sillä siitä ei kumpikaan heistä selviäisi hengissä. Riitti yksikin todiste siitä että Jack oli ehkä hipaissutkin prinsessaa pahoin aikein ja sen jälkeen kuningas olisi hoitanut Jackin päiviltä hinnalla millä hyvänsä.
"Minun hyväksyntäsi sinä olet jo saanut aikoja sitten" Lily vastasi hetken mietittyään.. ei hän nähnyt yhäkään Jackissä mitään Blackiä suurempaa friikkiä, eikä Lily ollut syrjimässä ketään rodun tai juorujen takia.

"Anen yksisarvinen voi hyvin.. Ane pitää siitä hyvää huolta, mutta suurimmaksi osaksi tallipojat sitä hoitavat.. Ane on kuitenkin sen verran nuori vielä ettei itse pysty kokopäiväisesti siitä huolehtimaan." Lily sanoi ja piti pienen tauon jatkaakseen "Ja helpostihan se hoitui.. isäni tekee melkein mitä vain mitä pyydän."
niinhän se yleensä meni.. kuningas oli siinä mielessä tossun alla että teki melkein mitä vain mitä hänen tyttärensä pyysi.
"kuinka sinä edes sait yksisarvisen kiinni? Luulin että niitä on erittäin vaikea napata.." Lily kysyi vastavuoroisesti Jackilta kysymyksen, joka oli painanut hänen mieltään jo muutaman päivän.

Molemmat luulivat kuulleensa mutta eivät nähneet mitään.. Sininen kuiskaus oli maineensa veroinen. Darius kera viidentoista miehensä oli ollut liikkeellä koko päivän ja pysytelleen ihmiskylän liepeillä, vakoillen ja tiedustellen näiden asioita jälleen. He olivat jo aikeissa lähteä auringon laskettua, mutta olivat jääneet paikalle huomatessaan kahden hahmon lähestyvän metsän reunaa. Nuo kaksi hahmoa olivat lähtenee kävelemään pitkin metsän reunaa, jonka seurauksena itse Darius ja kaksi parhainta hiipijää olivat lähteneet seuraamaan näitä metsästä käsin. Loput miehistä seurasivat komentajaansa syvemmältä metsästä käsin, niin ettei heitä voinut mitenkään huomata.
Hetken kaksikkoa seurailtuaan heille kävi ilmi että ratsailla oleva tyttö oli itse prinsessa... Sitäkin kiinnostuneempina he jatkoivat näiden varjostamista, aikoen pian tehdä seuraavan siirtonsa.
Darius oli saanut kuninkaalta määräyksen koettaa saada panttivankeja, mutta se oli tietenkin helpommin sanottu kuin tehty.. totta kai olisi ollut vallan mainiota saada nuo kaksi mukaan, mutta siitä ei ollut vielä mitään takeita.. Prinsessan vierellä kävelevä mies ei näyttänyt olevan aseistettu tai edes vartija, joten tuon kellistäisi varmaan aika helpolla? Silti tuon silmistä päätellen kannatti pitää varansa....

[suskari]

Kalmankoira

Hyvä, yksisarvinen oli vielläkin hyvissä käsissä ja ilman teloitus pelkoa, toivottavasti myös jatkossa. Hän oli hankkinut sen suurella vaivalla Anelle. Prinsessan seuraava kysymys tulikin sitten suoraan puun takaa... Kalma oli hetken hiljaa tuijottaen prinsessaa hieman kysyvästi, kunnes naurahti kevyesti.
"Heh, olen hoitanut sitä pidemmänkin aikaa salaa... Pelastin sen nuoren lohikäärmeen kynsistä tuossa taannoin ja hoidin kuntoon, mutta oma aikani ei kuitenkaan riittänyt täys päiväiseen hoitamiseen, joten päätin tuoda sen tänne vaikka tiesinkin riskin. Mutta hyvä niin, että se on saanut hyvän kodin täältä." Kalma kertoi pikku tarinansa hänen ja yksisarvisen välillä, joka sattui olemaan omalla tavallaan varsin kilseinen, mutta ei hän voinut jättää niin kaunista eläintä yli ison liskon illalliseksi. Tuon äiti kyllä kerkesi kuolla siinä rytäkässä... Siintä Kalma ei kuitenkaan käynnyt sanomaan yhtään mitään prinsessalle, parempi vain ettei tietäisi mitään siintä.

"Ane muuten kertoi että..." Kalma oli aloittamassa kun hänen korvansa vastaan ottivat epäilyttäviä ääniä. Kalma pysähtyi ja jäi tuijottamaan metsän reunaan hiljaa, tehden pienen käsi likkeen että prinsessa olisi nyt hiljaa. Helpompi kuunnella jos joku ei puhunut siinä vieressä, sekä muutenkin helpompi keskittyä. Kalman eri pariset silmät kiersivät metsää ja nyt Kalma kiitti sitä että näki yhtä hyvin kuin ihminen päivällä, vaikka olikin hämärää. Ikäväkseen Kalma ei kuitenkaan havainnut jälleenkään mitään, mutta luotti tällä kertaa eläimilliseen puoleensa, joka varoitti jostakin.
"Mennään takaisin..." Kalma melkeinpä kuiskasi ja lähti kävelemään takaisin päin takaisin muurien suojiin. Hän ei kantanut itsestään niinkään huolta, mutta prinsessa tässä oli suuremmassa vaarassa kuin hän. Hän ei voisi antaa itselleen anteeksi jos tuolle kävisi jotakin, vaikka nyt ihminen sattuikin olemaan- mutta Kalman mieleinen sellainen. Ei ollut häätämässä pois vaan hyväksyi hänet tälläisenään. Kalma käveli metsän puolella prinsessa vieressään "turvallisemmalla" puolella, samalla kun piti tarkkaan silmällä metsää sydän hakaten rinnassa.

[Aksutar]

Lily, Darius (& Sininen kuiskaus)

Jack kertoi että ei oikeastaan ollut napannut yksisarvista, vaan pelastanut tämän. Vaikka tarina kieltämättä oli kliseinen ja melko uskomaton, sai se silti Lilyn sydämen lämeämään. Ei Jack voinut olla paha jos tuo kerran oli pelastanut pienen yksisarvisen lohikäärmeeltä. Jos Jack ihan tosissaan paha olisi ollut niin hän olisi taistellut lohikäärmeen kanssa siitä kumpi yksisarvisen olisi saanut syödä...

Jack aloitti lauseen mutta lopetti sen kesken ja teki pienen käsiliikkeen kehottaen Lilyä pysymään hiljaa. Lily pysäytti Jimin joka tuntui olevan entistä rauhattomampi..
Lily katsoi kysyvästi Jackiin joka tuijotti metsään hetken, kehottaen heitä sitten palaamaan takaisin päin. Lily ei pistänyt vastaan vaan nyökkäsi pienesti ja käskytti Jimin kääntymään ympäri ja lähti ratsastamaan Jackin vierellä takaisin päin.
Darius tiesi siinä vaiheessa että heidät oltiin äkätty tai ainakin epäiltiin. Telepaattisesti Darius antoi käskyt jokaiselle miehelleen ja nämä kävivät asemiinsa, jännittäen jousensa metsän pimennoissa. Darius itse hyppäsi sujuvasti puun oksalta toiselle täydessä hiljaisuudessa ja kiri näin kaksikon edelle, kunnes hyppäsi muutaman metrin päähän näiden eteen, "tukkien" näin heidän paluureittinsä. Jim oli pysähtynyt sillä samalla sekunnilla kun tuntematon tunkeilija oli hypännyt eteen ja nyt se liikehti yhä levottomammin ja päästi matalia hirnahduksia.
"Iltaa, ja anteeksi tunkeilu" Darius aloitti melko narsistiselta kuulostavalla äänellään, samalla kun otti toisella kädellään selkänsä takaa keihäänsä ja jatkoi "Mutta pelkäämpä että teidän matkanne päättyy tähän." Darius lisäsi virnistäen ja heilautti keihästään nopeasti niin että se "venyi" pituuttaan huomattavasti.
Lily ei ollut läheskään niin järkyttynyt keihäästä taikka tuntemattomasta miehestä, hänen silmiinsä oli heti osunut miehen suipot korvat, mitkä kielivät tuon olevan haltia... Lily pelkäsi haltioita enemmän kuin mitään muuta, eikä hän todellakaan halunnut uudestaan joutua haltia kylään omistushaluisen "faninsa" käsiin. Sinne hän ei ollut menossa enää vapaaehtoisesti, ikinä!
"Teillä on nyt kaksi vaihtoehtoa... Metäsässä, varjoissa, on minun komentama joukko, joka tähtää teitä parhaillaan jousillaan... voitte joko kiltisti tulla mukaan tai sitten tehdään tämä vaikeamman kautta.. päätös on teidän" Darius sanoi hymyillen ärysttävän ystävällisesti.. miski hän edes puhui näin paljon? No, olihan hän herrasmies ja herrasmies antoi aina vaihtoehtoja.

// Ns. "NPC:itä" saa liikutella, kunhan et mene päästämään ketään hengiltä 8) //

[suskari]

Kalmankoira

No ei sitä sitten pitkälle ehditykkään kun he saivatkin yhden ylinmääräisen seuralaisen seuraansa ja vielä hatlian... Lemusi jo tutuksi käynnyt löyhkä tänne asti. Kalma tuhahti tuon sanoille vastaamatta mitään ja vetäsi samaan aikaan jalkajousensa esille, kun tuo keihäänsä ja osoitti sillä kenraalia rintaan. Arvatkaapa vain kumpi oli parempi ase?
Lisäksi tämä jalkajousi ei ollut niitä ammutaan_yksi_nuoli_kerrallaan, vaan siinä oli kotelo jonka avulla pystyi ampumaan useamman nuolen kerralla. Tässä versiossa oli kymmenen nuolta nuolta per kotelo. Sääli vain ettei Kalma ollut varannut kahta koteloa enempää mukaansa, ei hän tälläistä odottanut.
"Ei päädy jos minulta kysytään." Kalma sähähti hamapiden välistä tuolle ihmisen kalaiselle kummajaiselle, josta Kalmalla oli nykyään hitusen huonoja kokemuksia. Mutta ei niistä enempää... Kalman katse kävi aavistuksen huolestuneena prinsessassa, josta Kalma oli huolissaan nyt itseään enemmän, Tuo pitäisi päästä pois täältä... Eikä hänen elämällään tainnut hirvää merkitystä edes olla, tuskin kukaan jäisi pahemmin kaipaamaan häntä. Rommia tuoppiin ja juhlitaan kun murhaaja friikki oli pois kuvioista lopullisesti.

Haltian paska saneli sitten vaihoehtojaan heille, mutta Kalma ei laksenut asettaan milliäkään, puristi kädessään vain tiukemmin, saaden samalla maailman tyhmimmän idean minkä oli ikinä saannutkaan:
"...Tulen mukaanne ilman vastusteluja jos päästätte prinsessa menemään, muuten voin tehdä jotakin mistä tuskin tykkäätte." Kalma selitti aluksi rauhallisesti, mutta ääni mataleni loppua kohden melkeinpä aavemaisen pelottavaksi ja aavekoiran kasvoille levisi sadistinen virne terävät hampaat näkyen. Prinsessa pääsi nyt näkemään sen sadistisen ja hieman kieroutuneen puolen ensinmäistä kertaa, mutta ei tuolla hätää onnekseen ollut.

"Toisekseen voin kyllä tehdä sinuta neulatyynynkin, keihäästäsi ei paljoa apua ole jalkajousta vastaan." Kalma naurahti kevyesti tapittaen tuota sinipukeista haltiaa tiiviisti silmiin ja piti samalla silmällä metsän reunaa.
"...Jos tästä tulee tappelu, pyydän teitä ratsastamaan turvaan. Suojaan parhaani mukaan, mutta jos jään kiinni vie Blackille terveisiä puolestani... ja muillekkin." Ne sanat sanottiin hiljaa vain Lilyn ja Kalman kesken, kukaan ei voinut kuulla niitä ellei osannut lukea huulilta- korkeintaan kuului muminaa.

[Aksutar]

Lily, Darius (Sininen kuiskaus)

Darius mutristi suutaan mustiin pukeutuneen miehen vetäessä jalkajousen esiin.. no, ei tuo saisi häntä hengiltä ellei tietäisi mihin ampua. Tosin tottahan se oli ettei Darius todellakaan kerennyt väistämään nuolia tai torjumaan niitä kaikkia... mutta mikäli mies päättäisi ampua niin tuo saisi itsensä täyteen nuolia metsästä käsin.
Lily pysyi hiiren hiljaa kun Jack lateli haltialle ehtoja ja lopuksi kehotti Lilyä ratsastamaan turvaan mikäli alkaisi veri lentämään. Sen Lily tekisi, vaikka häntä ei yhtään huvittanut jättää Jackiä yksin haltioiden kynsiin. Lily kyllä näki Jackin sadistisen virneen, mutta se ei riittänyt vielä säikyttämään Lilyä pois.. hän oli nähnyt noita virneitä monelta eri suunnalta, eikä tuollainen virne aina tarkoittanut että henkilö oli perinpohjin paha.
Darius hymähti pienesti Miehen latelemien ehtojen jälkeen ja pudisti sitten päätään.
"Te tässä olette uhattuna, en minä" Darius sanoi ja vilkaisi metsään, nyökäten pienesti.
Nyökäyksen seurauksena metsästä kuului suhahdus. Musta nuoli lensi suoraan Kalman nenän edestä suoraan Jimin olkapäähän. Hevonen päästi kuuluvan hirnahduksen nousten takajaloilleen, jolloin Lily sai tasapainotella satulassa ettei mätkähtäisi maahan. Pian Jim rauhoittuikin.. ei se kauaa jaksanut riehua, mutta nyt se selvästi ontui toista etujalkaansa nuolen takia.
"Varoituslaukaus.. niitähän on tapana antaa. Seuraava osuu jompaankumpaan teistä" Darius sanoi sitten hymyillen jälleen ärsyttävän iloisesti, vaikka suoraan sanottuna häntä alkoi ärsyttämään tuo mies.. tämä ei tulisi olemaan helppoa, mutta heillä oli keinonsa.

[suskari]

Kalmankoira

Haltia pudisti päätään ja vikisi omiaan nyökäten metsän suuntaan, josta kuului suhahdus ja Kalman nenän ohi meni nuoli mikä upposi hevoseen ja sai tuon nousemaan takajaloilleen. Kalma tarrasi automaattisesti hevosta suitsukkeista toisella kädellä kiinni, ettei tuo karkuun lähtisi paniikissa, onneksi hevos parka rauhoittui nopeasti ja Kalma päästi irti. Missään vaiheessa Kalma ei kuitenkaan ollut laskenut jalkajousta osoittamasta tuota haltiaa. Mutta hymy kyllä kariutui miehen kasvoilta ja tuo puri hampaitaan yhteen suu tiukkana viivana haltian sanojen myötä, huolestunut katse kävi prinsessassa. Hitto, jos hän alkaisi tekemään jotakin tyhmää niin prinsessa saattaisi vahigoittua, eikä se ollut normaalille ihmiselle yhtään hyvä juttu. Hän kyllä kestäisi jonkin aikaa pahastikkin haavoittuneena ilman hoitoa.
....Koitti piiiitkä hiljaisuus kun Kalma ei valitettavasti keksinyt mitään miten saisi prinsessan pois turvallisesti tästä tilanteesta ja lopulta Kalma laski jalkajousen kylkensä viereen. Jalkajousi putosi maahan...
"...Anteeksi." Sanat oli osoitettu prinsessalle siintä, ettei hän todellakaan kyennyt suojelemaan tuota saati sitten auttamaan pakoon. Kalma jäi tujottamaan hiljaa maahan ja vilkasi sitten hevosta sivusilmällä, pieni hymy nousi miehen kasvoille ja tuo mäjäytti kynsiensä kera hevosta takamukselle niin että tuo pillastui ja lähti juoksemaan. Kalma itse hyökkäsi poppoon komentajaa kohden ja veti veitsensä takin alta esille, koittaen sivaltaa sillä tuota rintaan.

//Tulipas lyhyttä... *häpeää*//

[Aksutar]

Lily, Darius (sininen kuiskaus)

Piiiiiitkän hiljaisuuden aikana jokaisen päässä vilisi ties mitä ajatuksia. Lily lähinnä koitti rauhoitella Jimiä joka liikahteli rauhattomasti. Darius odotti että mies tekisi siirtonsa... tässä samalla tuli testattua kuinka tyhmä tuo oikeastaan oli.
Pian mies laski jalkajousen maahan ja pyyteli Anteeksi. Darius hymyili itsekseen ja oli jo varma että he olivat saaneet nämä kaksi ansaan. Lily nyökkäsi pienesti Jackille osoittaen näin ettei ollut vihainen hänelle.. Tosin sitten Jack teki jotain mitä kukaan ei ollut odottanut...
Jimin silmät suorastaan laajenivat kun Jack iski kyntensä tuon kankkuun. Korkean hirnahduksen kera Jim nousi takajaloilleen, josta se lähti suoraan laukaan kohti kylää. Lily sai jälleen nipin napin pidettyä kiinni hevosen harjasta. Prinsessa kerkesi vain vilkaisemaan kysyvästi Jackiin kun hevonen jo lähti laukkaan.
"MENKÄÄ PERÄÄN!" Darius huusi komennon metsässä odottaville sotilaille haltia kielellä, mutta ei sen enempää kerennyt kiinnittämään huomiota ympäristöön kun mustapukuinen mies jo hyökkäsi häntä kohti.
Darius hymähti huvittuneena ja heitti Keihäänsä nopeasti ilmaan. Sillä välin kun Keihäs oli ilmassa, Darius otti vastaan miehen hyökkäyksen väistäen sulavasti tuon puukon ja tarraten tuon kädestä kiinni, heittäen miehen sulavalla liikkeellä maahan.
Keihäs laskeutui juuri oikeaan aikaan Dariuksen ulottuville. Hän nappasi Keihään käteensä ja alta aikayksikön hän oli siirtänyt keihään pitkän terän miehen kaulaa vasten. Tuon pikku kahakan aikana Dariuksen ryhmä oli tullut metsästä esille ja nyt suurin osa heistä tähtäsi Kalmaa jousilla valmiina ampumaan tuon neulatyynyksi mikäli tuo jotain tyhmää yrittäisi.
Muutama miehistä oli lähtenyt pirnsessan perään, mutta eiväthän he saaneet jalkaisin hevosta kiinni.. kaiken lisäksi Prinsessa pääsi jo tarpeeksi lähelle kylää, joten tuo pääsi turvaan kaikesta huolimatta.. Lily toivoi että hän kerkeäisi linnalle ennen kuin Jackille kävisi mitään, jotta hän voisi lähettää tuolle apuja.. mutta silloin saattoi olla jo liian myöhäistä..

Darius tuijotti miestä vakavin kasvoin, hymähtäen pienesti.
"no, sinun takia menetimme prinsessan, mutta meillähän on yhä sinut... ellet halua kuolla tähän, lähdet mukaamme.. tai sitten pieksemme sinut henkihieveriin ja raahaamme mukanamme, ihan miten itse haluat, friikki" Darius sanoi samalla kun prinsessan perään lähteneet miehet palasivat takaisin komentajansa luokse.

//niitä tulee joskus, mutta kunhan ei tuu niitä kahden lauseen vastauksia :D //

[suskari]

//Heh, siintä ei ole pelkoa//

Kalmankoira

Keihäs lensi pois heltian kädestä ja Kalma ei oikein enää ehtinyt pysäyttämään hyökkäystään kun tuo tarrasi hänen kädestä kiinni ja paiskasi maahan. Kalma olisi kernaasti noussut ylös, mutta saikin sitten keihään kurkkuaan vasten. Eikä kyllä käynnyt mielessäkään käydä kokeilemaan oliko siinä hopeaa vaiko ei. Kalma nielasi tyhjää ja vilkasi veistään mikä löjui maassa hänen ulottumattomissaan, sitten katse kiinnittyi tuon tumma pään alaisiin, jotka tulivat keksikon luokse jousillaan ositellen Kalmaa. No tämäpä kiva juttu. Toivottavasti prinsessa selvisi edes... Onneksi siihen ei kauaa tarvinnut vastausta miettiä kun kun prinsessan perään lähteneet tulivat tyhjin käsin takaisin. Kalma huokasi mielessään siintä hyvästä, sillä nyt hänellä itsellään oli paljon paremmat mahdollisuudet paeta, kun ei ollut ketään taakkana. Sori vain prinsessa tuosta ajatuksesta, mutta niin se oli.

Haltia rupesi sitten jakamaan jälleen ehtojaan... ja Kalma naurahti niille vain kuivasti. Ei se ollut vaikea valita, mutta luulevatko nuo todellakin että saisivat hänestä mitään irti? Eivät saa ja toisekseen häntä ei kiinnosta yhtään, vaikka hän kuolisikin. Eihän hänellä ollut täällä mitään minkä takia pitäisi tulla takaisin hengissä. Kukaan ei ollut odottamassa... Ei ketään kiinnostanut jos hän vaikka kuolisikin muutaman haltian käsittelyssä.
"Itse olet friikki suippokorvinesi..." Kalma hymähti pienesti ja päätti sitten olla vastaamatta ollenkaan siihen olennaiseen kysymykseen, sillä ei oikein osannut päättää mitä tekisi... Pikku hiljainen tuokio ja Kalma avasi kohta jälleen suu värkkinsä.
"Minulle on ihan sama kuolenko tässä vai tuppu kylässänne... teette sen kuitenkin jossakin välissä!" Kalma sitten vastasi ja kierähti pois keihään otteesta kadoten sillä sekunnilla noiden muutamien hatioiden taakse, koittaen raadella ja purra noita mistä milloinkin. Kalma siirtyi kauemmaksi ja hyppi sik sakkia eteenpäin ja otti jälleen vauhtia niin että hiekka pöllähti. Ottakaa kiinni jos saatte! Kalma otti jälleen kohteekseen kenraalin koittaen potkaista tuon polvitaipeisiin ja sitten potkaista selkään heti perään. Eikä siihenkään pidemmäksi aikaa jääty kun Kalma oli taas vauhdissa... mutta se pysähtyikin sitten siihen kun aavekoira sai nuolen pohkeeseensa ja kaatuisi maassa kierähtäen muutaman kerran, au. Kalma sihahti ja ja repi nuolen jalastaan nousten ylös varoen painamasta jalkaansa liikaa painoa.
"Tulkaa, tulkaa tytöt jos haluatte päästä helvettiin kauttani!" Kalma naurahti kylmästi sivuttaen kipunsa kokonaan mitä jalasta säteili. Hänen olisi vain pelattava hieman aikaa, että saisi apua, mutta nyt näytti siltä että hän taitaakin joutua haltioiden panttivangiksi. Miksi lie sitten tarvitsevatkaan häntä tai ylipäätänsä vankia. Kuulusteluun kenties? Ehkä... Tai johonkin muuhun? Mutta sen Kalma kyllä tajusi että hänen pitäisi pitää turpansa visusti kiinni Balckistä ja siintä, että he kaveerasivat keskenään. Se voisi tietää pahoja ongelmia niin hänelle kuin velhollekkin, enemmän kyllä hänelle, mutta kuitenkin.

No Kalman komennusta ei sitten otettukkaan ihan sillä tavalla kun tuo oli ajatellut, nuo haltian roikaleet vain nostivat nuolet joustensä jänteille tähdäten Kalmaan. Eheh, ei kiva. Kalma nielasi tyhjää ja sai havaita että hänen pakenminen, sekä taistelu kyky oli elimoitu täydellisesti. Ei loukkaantuneena paljoa hypitä, toisekseen hän oli aseeton. Katse kävi myös suunnassa jonne prinsessa oli ratsastanut turvaan, hän ei saisi apua vielä moneen minuuttiin ja sitä ennen hän joko makaisi kuolleena tai henki hieverissä maassa. Kalma hymähti vaisusti ja nosti kätensä ylös anatautumisen eleenä, vaikka se tekikin kipeää hänen ylpeydelle. Hän harvoin luovutti tällä tavalla, mutta ei nyt muutakaan vaihtoehtoa ollut ja prinsessakin oli jo turvassa, ei hänestä niinkään väliä.

//Muokkasin hitusen tekstiä :)//

[Aksutar]

Darius (sininen kuiskaus)

Miehen nimitellessä Dariusta friikiksi osa miehistä "sihahteli" ja mutisi puoliääneen nimitystä waara Seregr, likainen veri. Haltiat tapasivat käyttää tuota nimitystä kaikista jotka olivat liittoutuneet ihmisten kanssa.
No, kävi ilmi ettei tämä mies ollutkaan niin tyhmä miltä näytti. Tuo hokasi että haltiat tappaisivat hänen kuitenkin jossain välissä. tottahan se oli, mutta sitä ei yleensä sanottu ääneen vangeille. Ei ainakaan tässä vaiheessa.
Sitten mies hyökkäsi jälleen.. tämä ei meinannutkaan luovuttaa, mutta mitä tuo kuvitteli? Olevansa nopeampi liikkeistään mitä haltia? Totta kai Darius oli valmis ja reagoi tuon hyökäykseen väistämällä nopeasti miehen potkujen tieltä.
No, sitten mies alkoi uhoamaan ja käski heitä hyökkäämään mikäli he halusivat helvettiin tuon kautta. Darius nosti kulmaansa kysyvästi samalla kun miehet jännittivät jousensa ja tähtäsivät miestä kohden.. Dariuksen kasvoille levisi "mitäs nyt aijot tehdä"- ilme, hänen jäädessä odottamaan miehen seruaavaa liikettä.
No, tuo ei kuitenkaan ollut itsemurhanhaluinen selvästikkään, vaan antautui. Viisas siirto, mutta Dariuksen omaantuntoon antautuminen olisi kolahtanut niin pahasti että hän olisi kuollut pelkästä ajatuksesta. Hänet oli koulutettu taistelemaan viimeiseen asti ja siitä hän aikoi pitää myös kiinni.
"Pistäkää kahleisiin ja lähdetään.. sitokaa silmät" Dairus antoi käskyn miehillensä haltiakielellä.. siitä hän ei tiennyt ymmärsikö mies haltia kieltä, mutta suoraansanottuna hän ei välittänyt. Ymmärsi tai ei, Darius puhui miehilleen mieluummin oman kansansa kielellä kuin yleiskielellä.
No, Miehet pistivät Kalman rautoihin ja sitoivat tuon silmät, jonka jälkeen Kalmaa lähdettiin "taluttamaan" reippain askelin metsän pimentoihin. Pian koko sininen kuiskaus kera kenraalinsa ja vankinsa, jättäen taakseen vain muutaman jäljen käynnistään.

Kalman jalan haava sidottiin, ettei se vuotaisi jälkiä metsään.. sehän tästä puuttuisi että haavasta vuotanut veri johdattaisi jäljittäjät heidän kyläänsä asti. Tosin eivät ihmiset sinne löytäisi vaikka kuinka etsisivät. Idiootit..
Matka jatkui melko hiljaisesti yhä syvemmälle metsään. Aina sillointällöin joku puhui matalaan ääneen haltia kielellä, mutta suurin osa keskusteluista käytiin telepaattisesti.. harmi vain että mikäli kaksi haltiaa puhui telepaattisesti, kukaan muu ei kuullut näiden keskustelua... Paitsi kuningas mikäli paikalla olisi ollut. Kukaan ei myöskään kysellyt "vangilta" mitään.. ei ollut syytä. Ei heidän tehtävä ollut kuulustella tuota saatika kysellä mitään ystävällistä, kuten nimeä. Eikä ketään oikeastaan kiinnostanut miehen nimi, ei sillä mitään tekisi. Pian tuo kuitenkin mestattaisiin ja päästäisiin siitäkin eroon.
Vaikka Kalma oli hyvin sidottu ja kahleet vahvat, silti muutama miehistä oli valmiina estämään tuon mahdolliset pako tai hyökkäys yritykset. Ei kannattanut ottaa turhia riskejä.

//juuh, huomasin :D //