"Niinkö? Mestarisi on viisas. Black varmastikin on mahtava velho." Cheryl sanoi mietteliäänä. Cheryliä jännitti kamalasti. Mitä, jos Black onnistuisi satuttamaan Inciniä? Sitä hän ei antaisi ikinä anteeksi ja kävisi Blackin kimppuun, vaikka paljain käsin. Pian he olivat linnan porteilla ja Cheryl katseli ihastuksissaan. Hän ei ollut ikinä käynyt näin lähellä linnaa. Se oli suurempi mitä tyttö oli luullut. Ihastelu keskytyi, vartijan sanoessa, että Blackilla oli kiireitä. Cheryl huokaisi helpotuksesta, mutta sitten pintaan nousi ärtymys. "Niin. Kiire lämmitellä prinsessaa." Cheryl sanoi niin hiljaa, ettei vartija kuullut. Tyttö naurahti hiukan ja kääntyi lähteäkseen. "Toisaalta olen helpottunut, mutta toisaalta vihainen kun hän ei ollut kotona." Tyttö totesi. Tyttö nyökkäsi loitsun sanoille. Bleck oli taitava, siitä ei ollut epäilystäkään. Mitenköhän sellaisen velhon voi tappaa? Tyttö mietti itsekseen ja vilkaisi miestä. Hän tarttui Inciniä kädestä ja hymyili tälle. "Eiköhän lähdetä nukkumaan." Cheryl totesi ja lähti viilettämään kohti majataloa. "Minua ei kyllä vielä väsytä." Cheryl totesi ilkikurisesti ja pussasi miestä poskelle. "Mestarisi oli ilmeisesti aika ankara sinulle?" Cheryl totesi, viitaten siihen kun loitsu sanoi, että olisi antanut keppiä.
//Jep.\\