Ruska || Aksu

[Ros]

Rudyard

Päivä oli pilvinen. Oli mukavan viileää pitkän helteen jälkeen ja syksy oli alkanut näyttää ensimmäisiä merkkejään. Puiden lehdet olivat alkaneet muuttua keltaisiksi ja pian päästäisiin näkemään ruska koko loistossaan. Sitä saataisiin vielä odottaa muutama viikko, mutta jo nyt puut olivat saaneet kauniin, värikkään asunsa.
Aamulla pakkanen oli ensimmäisen kerran paljastanut hampaansa. Aamuvirkkujen lähtiessä töihin nuo olivat saaneet huomata, kuinka ruohikko oli kuurassa. Nyt, kun aamu oli jo hieman pidemmällä, kuura oli kadonnut ruohonkorsista ja jäljelle oli jäänyt ainoastaan aamuisessa auringossa kimaltelevat kastepisarat. Ne kimaltelivat puiden oksistojen väliin pingottuneissa hämähäkin verkoissa ja loivat mielikuvan taianomaisista koristeista.

Ei tosiaankaan ollut vielä kovinkaan myöhä, aurinko oli noussut lämmittämään kylmää maata vasta muutama tunti sitten, mutta siitä huolimatta punatukkainen sotilas oli jo odottamassa prinsessaa. He olivat sopineet tapaavansa tänään ja menevänsä ratsastamaan. Rudyard oli suunnitellut kaiken valmiiksi, hän oli ottanut selvää ja valmistautunut vaaroihin, joita he saattaisivat kohdata, vaikka se hyvin epätodennäköistä oli.
Lily ei saisi joutua vaaraan. Rudyard oli pitänyt parhaansa mukaan huolen, ettei tuo edes saisi huolehtia asioista.

Mies oli hermoillut tämän tapaamisen vuoksi jo tarpeeksi etukäteen. Hän oli harkinnut pitkään, mitä laittaisi päälleen - kuin teinityttö - ja miettinyt, kuinka kauniilta Lily tulisi näyttämään. Hän tiesi jo etukäteen, että prinsessa tulisi näyttämään kerrassaan upealta, mutta mitä tuolta olisi voinut odottaa?
Punatukka oli pitänyt huolen siitä, että he näyttäisivät hyvältä yhdessä. Matkaviitta sopi yllättävän hyvin hänen vaatteisiin - tahatonta onnistumista, jota Rudyardille kävi yllättävän usein.

Lily ei ollut myöhässä vaan Rudyard aikaisessa. Hän ei ollut malttanut odottaa kotonaan vaan oli lähtenyt aamuvarhaisella liikkeelle saadakseen kaiken hoidettua kuntoon.

[Aksutar]

Lily

Lily heräsi jälleen tuttuun tapaansa melko aikaisin. Tänään hän ei edes olisi malttanut nukkua pitkään, sillä tänään oli se päivä mitä hän oli odottanut jo pitkään. Pitkään ja pitkään, odottavan aika tunnetusti oli pitkä. Lily hoisi kamarineitojensa kanssa tunut aamurutiininsa, mutta tällä kertaa pukeutuen ratsastuskseen sopiviin vaatteisiin. Joten ylleen Lily laittoi tumman punaisen mekkonsa, jota hänellä oli tapana käyttää ratsastaessa. Ilma oli jo viilentynyt syksyn tullessa, joten prinsessa otti mukaansa paksun, lämpimän viittansa.
Velho totta kai oli kuullut tästä ratsastus retkestä, eikä millään olisi halunnut päästää Lilyä menemään.. ei sillä että tuo olisi Rudyardia mistään epäillyt - vielä - mutta velho oli turhankin tarkka siitä missä Lily liikkui.. niitä vahinkoja oli tapahtunut jo muutaman kerran. Kuitenkin velho piti suunsa kiinni kuninkaan suostuttua ratsastus retkeen, päästäen näin rakkaan tyttärensä nauttimaan pitkästä aikaa lempi harrastuksestaan.

Saatuaan itsensä lähtövalmiiksi, Lily käveli suoraan paikkaan jossa he olivat sopineet tapaavansa. Totta kai Lilyn niskaa kihelmöi ajatus nähdä Rudyard uudestaan ja kuulla tuon kiehtovan houkutteleva ääni.. Sitä Lily oli odottanutkin.
Nopein askelin prinsessa käveli rappuset alas, eikä vaihtu hiljentynyt ennen kuin hän pääsi lähelle sovittua paikkaa. Kävellessään Lily hyräili pienesti ja siirteli auki jätettyjä hiuksiaan toiselle olalleen, etteivät ne aivan villinä pyörisi ympäriinsä.
Pian Lily saapui paikalle ja näki Rudyardin jo odottamassa. Prinsessa hymhäti pienesti kävellessään lähemmäksi ja pysähtyi tarpeeksi kauas Rudyardista.
"Te olettekin jo aikaisin paikalla.. toivottavasti ette joutuneet odottamaan kauaa" Lily sanoi hymyillen jälleen.
Teitittelylle oli syynsä, he olivat yhä yleisellä paikalla missä kuka tahansa saattoi olla lähistöllä kuuntelemassa ja mikäli keskustelu kääntyisi turhankin tuttavalliseksi niin varmasti alkoi juorukellot kilkattamaan.
"Oletan että kaikki on jo valmiina.. Jim tietääkseni on jo satuloitu" Jim oli Lilyn ikioma ratsu, jonka tyttö oli saanut lahjaksi isältään.. tuo hevonen oli aikoinaan ori, mutta nykyään se oli ruuna.. mutta ei siitä sitten sen enempää.

[Ros]

Rudyard

Lily näytti täydelliseltä astellessaan alas portaita punaisessa mekossaan ja viitassaan. Hiukset oli jätetty auki ja kiharat olivat asettuneet täydellisesti korostaen yksinkertaisuudessaan tytön täydellisyyttä. Tuntui, kuin enkeli olisi kävellyt alas noita portaita eikä ainoastaan kuolevainen neito.
Miehen sydän ei ottanut rauhoittuakseen, se villiintyi hänen nähdessään, kuinka prinsessa lähestyi häntä. Rudyard ei tehnyt kuitenkaan elettäkään siitä, että he olisivat tunteneet paremmin tai että heidän välillään olisi ollut muuta, kuin olisi pitänyt olla.
Oikeastaan mies oli itse hieman hämmentynyt siitä. Hän ei tiennyt, mitä he tarkalleen tällä hetkellä olivat. Rakastavaisia? Ystävyksiä? Vai ainoastaan sitä, mitä he nyt olivat, prinsessa ja puolituttu sotilas.

Mies hymyili maireasti tytön todetessa viralliseen sävyyn, että toivoi, ettei mies ollut joutunut odottamaan liian kauaa. Tietenkin hän oli joutunut odottamaan liian kauaa kun kärsimätön sydän olisi halunnut päästä näkemään tytön mahdollisimman pian. Se ei kuitenkaan ollut Lilyn syy, hän ei voinut syyttää kärsimättömyydestään muita, kuin itseään.
"En tietenkään. Halusin tulla aikaisin saadakseni kaiken valmiiksi ennen tuloanne", Rudyard totesi ja kumarsi asiaan kuuluvan syvään. Kultaiset silmät eivät kuitenkaan päästäneet Lilyä hetkeksikään otteestaan ja tytön kysyessä mies hymähti tyytyväisenä.
Hienoa, he olivat heti lähdössä matkaan.
"Kyllä, se on jo valmiina", mies totesi hymyillen ja kumarsi toistamiseen. "Haluaisitteko, että autan teidät ratsaille?"
Rudyard olisi tyytyväinen päästessään koskettamaan tyttöön heidän ollessaan julkisella paikalla, vaikka tuo olisikin vain auttamista ratsun selkään.

[Aksutar]

Lily

Jos totta puhuttiin, Lilykään ei ollut varma mitä he olivat.. Mutta tuskin kaksi ystävystä meni suutelemaan toisiaan tuosta vain, täytyi siinä jotain enemmänkin olla. Rudyardin hymy oli saada Lilyn sydämen hyppäämään ulos rinnasta, jälleen kerran, mutta Lily oli huokaista ääneen kuullessaan jälleen miehen äänen.
Rudyard kumarsi, kuten kuuluikin. Lilystä se tuntui oudolta, kukaan ei ollut pitkään aikaan kumartanut hänelle.. johtui lähinnä seurasta missä hän liikkui. Velho nyt ei kumarrellut eikä Papitarkaan pahemmin tuota tapaa noudattanut, mutta ei Lily noilta vaatinutkaan sitä. Lily oli yhä melko vaatimaton prinsessa, eikä olisi halunnut vaatia toisia kumartamaan.. ainakaan tuttuja.
Mies kertoi tulleensa tänne aikaisin, sillä oli halunnut saada kaiken valmiiksi ennen Lilyn tuloa. Huomaavaista ja mukavaa, nyt he pääsisivät sitten samantien lähtemään. Lily ei olisi jaksanut odottaa enää yhtään ja toivoikin jo pääsevänsä pois linnan alueelta. Ei sillä etteikö hän viihtynyt kotonaan - toisin kuin veljensä - mutta vaihtelu virkisti.. Lisäksi Lily tunsi itsensä toisinaan häkkilinnuksi joutuessaan pysyttelemään vain muurien sisäpuolella.

"toki apu aina kelpaa" Lily totesi hymyillen samalla kun Rudyard tarjoutui auttamaan prinsessan ratsaille.
Todellisuudessa hän ei olisi tarvinnut apua, mutta jos Rudyard kerran tarjoutui auttamaan niin Lily antoi tuolle ilomielin luvan.
No, Lily antoi Rudyardin auttaa itsensä Jimin selkään. Totta kai Lily käytti naisten satulaa.. eihän naisen sopinut edes kysyä saisiko tuo käyttää miesten satulaa, se olisi jo liian härskiä edes kuvitella. Varsinkaan prinsessan tapauksessa.
"Minne suunnittelitte meidän menevän?" Lily kysyi vilkaisten mieheen, päästyään ratsailleen ja saatuaan kunnon otteen suitsista. Hänellä itsellään ei ollut mitään hajua minne Rudyard oli suunnitellut heidän menevän, mutta Lilylle se oli oikeastaan ihan sama.. kunhan vain pääsi ratsastamaan. Tosin metsään prinsessa ei ollut menossa vapaaehtoisesti!

[Ros]

Rudyard

Mies tajusi myöhemmin unohtaneensa kutsua tyttöä rouvaksi. Se oli ollut tiedostamatonta asian kiertelyä, hän ei todellisuudessa halunnut kutsua tyttöä rouvaksi. He saattoivat olla julkisella paikalla, mutta silti huomautus siitä, että tuolla linnassa istui tytön aviomies, tuntui oudolta. Lily oli luultavasti aivan yhtä hyvillään siitä, ettei Rudyard rouvitellut tuota - ainakin sotilaan kuvitelmissa oli.
Kumartelu kuului sotilaan mielestä asiaan. Hänet oli koulutettu kumartamaan ylempiään, teitittelemään noita ja kohtelemaan kunnioittavasti. Sen vuoksi prinsessan kohtelu kunnioittavasti sen kaiken jälkeen ei ollut koulutuksen ansiosta hankalaa.
Oli osattava pitää yksityiselämä ja työt erillään toisistaan, vaikka nyt Rudyard jo huomasi sotkeneensa ne. Nytkin hän oli paikalla sotilaan roolissa, vaikka toivoi pääsevänsä puhumaan Lilylle tuttavallisemmin, kun he olisivat kauempana mahdollisista salakuuntelijoista.

Auttaessaan tyttöä ratsaille sotilas pystyi helposti huomaamaan, ettei tuo kaivannut siinä todellisuudessa minkäänlaista apua. Lily oli päästänyt hänet luultavasti auttamaan samasta syystä, miksi punatukka oli apuaan tarjonnutkin.
"Olen suunnittelut, että kävisimme metsän reunassa", mies totesi ja katsoi kultaisilla silmillään tytön silmiin. Hetken hän vain tuijotti, teennäisen kysyvästi. "Jos se vain sopii teille. Ei ole vielä ruskan aika, mutta metsä on silti kaunis. Emme mene sinne, eikä sen ohi ratsastamisesta pitäisi olla minkäänlaista haittaa."
Punatukka nousi oman hevosensa selkään ketterästi. Hän ratsasti paljon eikä sitä ollut hankalaa huomata.

[Aksutar]

Lily

Lily olisi kyllä tuntenut olonsa astetta epämukavammaksi jos Rudyard olisi kutsunut häntä rouvaksi.. Sana rouva kuulosti muutenkin oudolta Lilyn korvaan, hän ei vieläkään ollut tottunut siihen.. Rouva kuulosti vanhan naisen arvonimeltä, eikä Lily voinut luetella itseään vanhaksi millään tavalla. Mutta parempi vain totutella siihenkin...
Lily ei itse tiennyt että Rudyard oli vartavasten halunnut auttaa hänet satulaan, mutta oli tuon silti antanut auttaa samoista syistä, mitä tuo oli halunnut häntä auttaa. Toisten mielestä se olisi saattanut olla epäilyttävää, kun Rudyard auttoi Lilyn satulaan, mutta periaatteessahan siinä ei ollut mitään väärää. Auttoivathan tallipojatkin joskus prinsessan satulaan, joko pitämällä hevosesta kiinni sen aikaa tai sitten muulla tavalla. Rudyard nyt sattui olemaan lähin herrasmies joka tarjoutui auttamaan, ei sen kummempaa.

Rudyard kertoi että oli suunnitellut heidän käyvän metsän reunalla. Lily oli hetkeksi unohtua tuijottamaan miehen silmiin tuon katsoessa häntä silmiin, mutta nyökkäsi sitten pienesti.
"Kyllä se käy" Lily totesi ja odotti että Rudyard pääsisi ratsunsa selkään.
Lily uskoi että Rudyard tiesi mikä oli paras reitti.. oli Lilykin kerran jos toisenkin metsän reunalla käynyt ratsastamassa ja vain yhdellä kerralla meinasi käydä köpelösti.. Mutta silloin oli jo ilta, joten tuskin nyt näin keskellä päivää mitään tapahtuisi.
Miehen noustessa ratsunsa selkään ei ollut vaikea kertoa oliko tuo ratsastanut ennen vai ei. Suoraan sanottuna Lily olisi ollut hieman pettynyt mikäli Rudyard ei olisi ollut niitä ratsumiehiä.. luulisi nyt sotilaan kuin sotilaankin osaavan ratsastaa, arvo-asemasta riippumatta.
"täytynee vain toivoa että sää pysyy mukavana.." Lily huomautti heidän lähtiessä liikkeelle.
Jim selvästi oli odottanutkin tätä hetkeä, eikä ruuna säästellyt voimiaan tai vauhtiaan askelissa. Kuitenkaan se ei nyt suoraan laukkaan lähtenyt, sen käynti oli vain yllättävän ripeää näin heti aamusta.

[Ros]

Rudyard

Punatukka oli suunnitellut heidän reittiään pitkään ollakseen varma siitä. Hän oli päätynyt siihen monesta syystä mutta tärkein oli ollut Lilyn turvallisuuden lisäksi ollut sen kauneus. Puut olivat verhoutuneet juhlapukuihinsa ja kaste kimaltelisi nurmikolla. Lily oli ansainnut nähdä kaupungin ulkopuolisen maailman kauneuden.
Sotilas ei huomannut, kuinka tyytyväinen prinsessa oli hänen ilmiselvistä ratsastustaidoistaan. Tietenkin kuka tahansa sotilas osasi ratsastaa ja nuorena, veljiensä harjoitellessa käyttämään miekkaa, pikku Jerrold oli mieluummin harjoitellut ratsastusta.
Tyttö totesi, että toivoi sään pysyvän mukavana ja mies nyökkäsi ymmärtävästi.
"Toivotaan", mies totesi. "Näin aikaisin aamulla on hankalaa sanoa, millainen sää tulee olemaan." Yöllä oli ollut kylmää, mutta se ei kertonut sitä, millainen itse päivä tulisi olemaan. Sateessakaan ei olisi ollut mitään vikaa, jollei Rudyard olisi joutunut pelkäämään prinsessan terveyden puolesta.

Mies lähti ratsastamaan suunniteltua reittiä, hän huomasi kuinka nopeasti prinsessa ratsasti. Tuon hevonen ei suorastaan laukannut, mutta melkoista vauhtia se piti siitä huolimatta. Hän hymyili hienoisesti, Lily ei ollut ainoa joka oli innostunut tästä matkasta, mutta nyt oli aika hieman toppuutella.
Punatukka hidasti kastanjanruskean tammansa käyntiä päästäkseen Jimin rinnalle ja katsoi Lilyä hienoisesti hymyillen.
"Teidän pitäisi hillitä ratsuanne hieman, muuten ratsastatte pian meidän ohitsemme."
He olivat pian päässeet ulos kylästä, mutta vielä sotilas ei uskaltanut kohdella prinsessa tämän tuttavallisemmin.

[Aksutar]

Lily

Rudyardin ei tarvinnut pelätä Lilyn terveyden puolesta. Vaikka alkaisi satamaan ja prinsessa todennäköisesti saisi siitä flunssan - hän sairastui yllättävän helposti - niin papitar olisi kyllä parantanut hänet alka aikayksikön. Tuo kun osasi parantaa sairauksia ja pikku flunssa ei ollut papittaren voimille mitään. Ophelia oli ennenkin parantanut Lilyn pikku flunssat, jo siitä asti kun he olivat oleet vielä nuoria lapsia.
Lily naurahti pienesti Rudyardin huomauttaessa että hänen piti hillitä ratsuaan hieman.
"Se ei ole päässyt pitkään aikaan kunnolla kävelylle" Lily totesi taputtaen pienesti Jimiä kaulaan, jolloin hevonen tajusi rauhoittua edes vähän. Mutta minkä villi luonto mahtoi itselleen. Luojalle kiitos siitä että Jim oli kuitenkin koulutettu ja yllättävän fiksu hevonen.
Pian he pääsivätkin pois kylästä. Lily hyräili itsekseen koko matkan ja kun he olivat päässeet tarpeeksi kauan prinsessa huokaisi pienesti helpotuksesta.

"Mukava nähdä sinuakin.." Lily sanoi sitten ollessaan varma siitä että he olivat jo tarpeeksi kaukana. Hän oli jo odottanut että pääsisi jälleen puhumaan Rudyardin kanssa.. oikeastaan aiheella ei yhäkään ollut väliä, kunhan tuo vain puhui.
Jim hörähti pienesti ja otti jälleen muutaman nopeamman askeleen, mutta rauhoittui sitten samantien.. se oli kärsimätön, kuten omistajansakkin.
"Kuinka olet voinut?"

[Ros]

Rudyard

Punatukka hymyili tyytyväisenä tytön rauhoitellessa hevostaan. Heitä ei tarkkailtu, Rudyard uskoi että olisi huomannut jos olisi, mutta oli parempi olla näyttämättä liikaa kärsimättömyyttä. Tietenkin monet olivat huomanneet, kuinka kovasti prinsessa halusi päästä ratsastamaan, joten tuon kiireessä ei olisi pitänyt olla mitään epäilyttävää. Sotilas ei kuitenkaan halunnut herättää mitenkään epäilyksiä jos vain pystyisi välttämään sen.
Miksi mies oli näin varovainen? Totuus oli, että hän pelkäsi. Hän ei ollut niitä romanttisia hölmöjä, jotka kuvittelivat rakkauden pystyvän mihin tahansa, vaikka romanttiko olikin.

Heidän ratsastaessaan kylästä Rudyard rentoutui hieman. Avarassa maastossa heitä ei voisi kuunnella muualta kuin metsän suojista eikä hän uskonut, että kukaan menisi niin pitkälle. He voisivat keskustella nyt kaikessa rauhassa.
Lily ehti ensin puhuttelemaan miestä, kuulostaen innostuneelta. Punatukka ei voinut olla hymyilemättä. Hän katseli tyttöä kiinnostuneena, oikeastaan hän olisi halunnut tietää mitä tuolle kuului, kuulla tuon puhuvan ja nähdä tuon hymyilevän.
"En ole saanut nukuttua", mies totesi. Hän tosiaan oli hieman tavallistakin kalpeampi. Miellyttäville kasvoille oli jäänyt varjoja unenpuutteesta. "Ajatus tästä päivästä on valvottanut minua."
Rudyard ummisti silmänsä pieneksi hetkeksi. Hän ei halunnut tunnustaa, että kaukana Lilystä oleminen tuotti hänelle henkistä tuskaa. Mieluummin hän olisi ollut tuon rinnalla kuin kirjoittamassa raportteja.
"Ajatus siitä, että pääsisin taas tapaamaan sinut."

[Aksutar]

Lily

Lilykään ei uskonut että kukaan tarkoituksella olisi raahautunut ihan metsään asti salakuuntelemaan heitä. Sehän olisi ollut jo äärimmäisen tyhmää, ottaen huomioon ettei kukaan edes epäillyt heitä kahta mistään. Eikä Rudyardia epäilty edes mahdollisesta petturuudesta, olihan tuo uskollinen kuninkaalle. Joten kaiken piti olla hyvin, kukaan ei olisi tarkoituksella metsässä heitä vahtaamassa.
Lilyllä ei todellakaan ollut mitään hajua siitä kuinka oli vienyt Rudyardin yöunet. Eikä prinsessa voinut kieltää etteikö itsekkin olisi pyörinyt iltaisin vuoteessaan toivoen ajan kuluvan nopeampaa. Uniaan hän ei ollut menettänyt, luojan kiitos. Väsyneenä hän ei ollut edustavimmillaan.
Rudyard kuitenkin kertoi kuinka ei ollut saanut nukuttua.. Lily vilkaisi mieheen tuon ummistaessa silmänsä pieneksi hetkeksi ja nosti kasvoilleen jälleen lempeän hymyn.

"menetät helposti unesi näemmä" Lily totesi sitten kääntäen katseensa menosuuntaan "Mutta tässä taas olen.. en kuitenkaan usko että tämä tapaaminen olisi yöunien menettämisen arvoinen... ellet sitten ole todella kiintynyt minuun."
Ovela katse nousi takaisin mieheen samalla kun tytön kasvoille nousi pieni hymy. Lilyllä ei ollut hajuakaan miksi hän otti tuon aiheen puheeksi... Ehkä uteliaisuuttaan. Hän todella halusi tietää mitä Rudyardin päässä liikkui. Jim puuskutti yhä melko ripeään tahtiin eteenpäin, mutta oli jo hiljentänyt vauhtiaan.. sekin alkoi jo rauhoittua päästyään vihdoista viimein kävelemään kunnolla.

[Ros]

Rudyard

Mies naurahti. Hän tosiaan menetti mielenrauhansa helposti. Hän ajatteli liikaa ja jos hänellä oli jotain, mitä ajatella, hänen mielensä ei osannut rauhoittua unta varten. Rauhattomalla mielellä ei voinut nukkua, joten ei ollut mikään ihme, ettei punatukka ollut saanut unta vaan päätynyt tekemään töitään yömyöhään.
Tyttö esitti epäsuoran kysymyksen miehelle. Hän halusi tietää, kuinka kiintynyt hän oli tuohon, mikä sai Rudyardin hymyilemään entistä leveämmin. Kaipasiko Lily todisteita häneltä, jotta tietäisi, mitä tuon pitäisi itsensä tuntea?
"Eikö ole itsestäänselvää, että olen?" punatukka totesi matalasti. Unettomuudesta valkeat posket värjäytyvät taas pieneksi hetkeksi hienoisesti punertaviksi. "Seurasi on minulle yöunien menettämisen arvoinen."
Ei mitään nöyryyttäviä kiintymyksenosoituksia, kömpelöitä rakkaudentunnustuksia. Rudyard ei ollut vielä varma, mitä tunsi, mutta tiesi että sydämen hakatessa näin, kyse oli pakko olla kiintymyksestä. Vielä hän ei kuitenkaan halunnut puhua suorastaan rakkaudesta - se oli liian vahva sana hänelle.

Mies sipaisi hiuksiaan, otsahiukset pyrkivät silmille ja katsoi kaukauisuuteen.
"Valitsit hyvän ajan ratsastuksellesi. Tietenkin olisi mukavaa käydä ratsastamassa - uudelleen - kun ruska on kauneimmillaan", Rudyard totesi katsoen tyttöön. Hän piti jatkuvan katsekontaktin Lilyyn, keskustelu oli hankalaa jos ei nähnyt sitä, jolle puhui.
Punatukka tiesi, että tähän kohtaan olisi kuulunut pakollinen huomautus siitä, ettei sillä ollut hänelle väliä, koska hän ei saanut silmiään irti tytöstä, mutta se olisi ollut vale. Lily oli kaunis, todella kaunis, mutta Rudyardilla ei ollut tarvetta tuijottaa tuota jatkuvasti kuin palkintoa, jonka hän oli hetkeksi onnistunut huijaamaan sen omistajalta.

[Aksutar]

Lily

Rudyard vastasi kysymykseen kysymyksellä, johon Lily vain hymyili pienesti. Se mistä Lily piti Rudyardissa eniten, oli se ettei tuo käynyt nöyristelemään ja nuoleskelemaan. Myöskään tuo ei näyttänyt olevan niitä toivottomia romantikkoja jotka yrittivät hurmata naiset rakkaudentunnustuksillaan tai muilla mahtailuillaan. Sitä Lily ei tiennyt oliko Rudyard noin pidättäytynyt, koska Lily - valitettavasti - oli jo naimisissa, vai oliko Ruydard muuten noin.. kiehtova.
Mikäli Rudyard olisi rakkauttaan jo todistanut Lilyllä, tuo olisi alkanut epäilemään miehen aikeita. Kukaan - ei kukaan - voinut rakastua kehenkään noin nopeasti niin paljoa, että olisi valmis kertomaan tunteistaan toiselle.. Näin Lily ajatteli. Hän itse ei pystynyt edes myöntämään mielessään että olisi rakastunut Rudyardiin.. korkeintaan ihastunut, mikä sinänsä oli jo saavutus. Lily kun ei ollut helposti hurmattavissa.

Lily hymähti pienesti Rudyardin huomauttaessa että tuo olisi halukas käymään uudelleenkin prinsessan kanssa ratsastamassa.
"Jos kaikki menee hyvin niin voit toivoa että isäni nimittää sinut vakituiseksi ratsastus seurakseni" Lily totesi kääntäen katseen menosuuntaan.
"Ruskan aikaan en ole pahemmin koskaan päässyt linnan muurien ulkopuolelle..." Lily totesi pienesti huokaisten.
Jos Lily olisi tiennyt siitä ettei Rudyardin tarvinnut tuijottaa häntä kuin palkintoa, tyttö olisi ollut siitä enemmän kuin kiitollinen. Lily ei yhäkään pitänyt siitä että kaikki tuijottivat ja arvostelivat katseellaan, mutta hänen piti vain tyytyä siihen.
Prinsessa alkoi jälleen kerran hyräilemään pienesti, samalla kun katse kiersi ympäristössä. Katse kuitenkin kiinnittyi takaisin Rudyardiin ja hyräily tyssäsi kuin seinään.
"Halusi tietää minusta enemmän." Tyttö aloitti hymyillen "Mutta en usko että tiedät minusta jo kaiken tiedettävän..".

[Ros]

Rudyard

Mies hymähti. Lily ei sanonut mitään omista mielipiteistään, tuo ei sanonut ääneen haluaisiko hän itse lähteä ratsastamaan uudestaankin. Punatukan itsetunnossa ei kuitenkaan ollut mitään vikaa, joten hän ei lähtenyt analysoimaan prinsessan sanoja sen kummemmin.
"Sitten ajoitus on hyvä, kaikki ansaitsevat nähdä ruskan kauneuden", Rudyard totesi katsellen keltalehtisiä puita. Hän oli huomaavinaan muutaman punaisenkin lehden, mutta ne olivat vielä harvassa. "Toivottavasti sinäkin pääsisit. Kaupungissa sitä ei pääse ihastelemaan."
Sotilas ei ollut niitä, jotka rakastivat luontoa yli kaiken mutta kyllä hän siitä huolimatta piti ratsastamisesta ja kauniin ruskan katselemisesta - tai vaihtoehtoisesti tähtitaivaan tarkastelusta. Jälkimmäinen ajatus yhdistettynä siihen, että hän saisi pitää Lilyä vieressään, oli kiehtova vaikkei hän pääsisi koskaan toteuttamaan sitä.

Tyttö aloitti siitä aiheesta, mistä punatukka oli tuolta aikaisemmin kysynyt. Hän oli halunnut tietää enemmän tytöstä, tuon menneisyydestä. Kultaiset silmät kääntyivät puista tyttöön.
"Lily, minä olen kuullut vain huhuja - pahantahtoisia tai hyväntahtoisia, huhuja ne ovat kuitenkin. Minä en tiedä, mitä sinä ajattelet asioista tai mitä sinun mielessäsi tapahtuu", Rudyard totesi hymyillen. "Olen utelias tietämään, mikä kaikki on tehnyt sinusta sen ihmisen, mitä nyt olet."
Punatukka naurahti kepeästi.
"Mutta se on varmasti liikaa vaadittu. Sen kertomiseen menisi koko päivä etkä pääsisi alkua pidemmälle, joten lyhennetty versio kelpaa minulle."

[Aksutar]

Lily

Rudyardin puhuessa ruskasta, Lily tunsi suurta halua nähdä sen koko kauneudessaan. Hän ei yhäkään ollut nähnyt kunnolla ruskaa, jos ei laskettu puutarhaa syksyisin.. tosin siellä oli vain muutama hassu puu ja pensas, jotka eivät yksittäisinä väripilkkuina näyttäneet niin kovinkaan kauniilta.
"toivottavasti pääsen" Lily toisti Rudyardin perässä naurahtaen pienesti, toivoen samalla tosissaan että pääsisi näkemään ruskan kunnolla.
Lilykään ei ollut mikään suuri luonnon ihailija, mutta kyllä kauniit näyt ja maisemat aina pysäyttivät prinsessan miettimään mitä kaikkea sitä tulikaan ohitettua aina pelkän vilkauksen takia.

Rudyard kertoi kuulleensa Lilystä vain huhuja. Lily itse ei ollut kuullut itseään koskevia huhuja koskaan, eikä sen takia voinut pahemmin sanoa pitivätkö ne paikkansa vai ei. Mutta toisaalta hän ei olisi edes halunnutkaan kuulla niitä... hänelle riitti jo se huhu, että velho olisi muka lumonnut hänet. Se oli jo niin älyvapaa väitös ettei Lily halunnut edes uskoa jonkun keksineen moista.
Prinsessa avasi suunsa, mutta hiljeni samantien miettimään mitä hän tuolle oikein voisi kertoa? Ei oikeastaan mitään... Tai oli muutama asia minkä hän voisi turvallisin mielin kertoa, mutta osa taas saattaisi herättää lisäkysymyksiä ja sitä kautta heidän suurin salaisuutensa saattaisi paljastua..
"hm... Olen kokenut yllättävän paljon, vaikka sitä ei uskoisi" Lily sanoi lopulta laskien katseensa Jimin harjaan.
"Mutta periaatteessa lapsuuteni oli samanlainen mitä kuninkaallisilla yleensä... vartuin turvallisessa ympäristössä ja sain asiaan kuuluvan kasvatuksen, kuten saattaa olettaa.. vasta viime vuosina on alkanut tapahtua asioita, jotka ovat muuttaneet minua" Tyttö nosti katseensa takaisin Rudyardiin, tällä kertaa ilman hymyä "Uskotko, jos kertoisin tavanneeni itse haltia kuninkaan?".
Paha asia? Ei, kyllä hänen isänsäkkin tiesi että Lily oli tavannut Aranin ja Harald tiesi tuon suippokorvan tunteista tytärtään kohtaan. Muut eivät siitä tienneet, mikä oli vain hyvä. Tuo pikku salaisuus oli vielä pysynyt vain kuninkaallisten ja näiden neuvonantajien tiedossa...

[Ros]

Rudyard

Kuka olisikaan voinut olla ihailematta luonnon kauneutta tällaisina hetkinä? Aurinko hopeoi kastehelmiä ja puiden oksien väliin pingoittuneet verkot näyttivät hehkuvan hopeisessa hehkussa kuin helminauhoina. Näky oli kaunis, jos jaksoi pysähtyä katsomaan sitä - harvoin sotilas kuitenkaan pysähtyi. Yleensä hänellä oli liian kova kiire eteenpäin, jotta olisi jaksanut katsella ympärilleen.
"Toivottavasti pääsen mukaasi", punatukka totesi koruttomasti. Hän oli jo tuonut esille toiveensa että he pääsisivät ratsastamaan yhdessä, joten mitä sen enempää selittelemään aiheesta.

Tyttö ei näyttänyt tietävän, mistä aloittaa ja lopulta, kun tuo kertoi jotain itsestään, se ei ollut mitään ihmeellistä. Rudyard ei ollut odottanutkaan muuta - hän ei olisi kertonut omia salaisuuksiaan prinsessalle vaikka tuo olisi kysynyt sitä häneltä.
"Oletatko, että minä tiedän, millainen kuninkaallisten lapsuus on yleensä ollut?" mies kysyi pehmeästi, muttei kysellyt kuitenkaan sen enempää. Hän antoi tytön jatkaa kertomusta itsestään ja kohotti kysymyksen kuullessaan kummastuneesti kulmiaan. Hän ei tiennyt, mitä tuohon pitäisi sanoa.
"En usko, että valehtelisit minulle", mies totesi lopulta. Kysyvä katse luotiin tyttöön, se kehotti tuota kertomaan lisää, jos hän olisi valmis siihen. Rudyard ei voisi pakottaa tyttöä puhumaan hänelle, mutta hän oli kiinnostunut tietämään tästä tarinasta enemmän. Oli kai luonnollista olla utelias, kun joku pudotti tuollaisen totuuden kesken keskustelun.