Kirjoittaja Ros » 08 Loka 2009, 08:23
Rudyard
Rudyard, joka yritti eleillään saada kummankin rauhoittumaan, oli enemmän kuin tietoinen siitä, että he eivät olleet turvassa. Hän ei kuitenkaan jaksanut uskoa, että yksikään haltia olisi tullut näin lähelle ihmisasutusta. Jos tuolla puiden suojassa oli haltia hänen aikeinaan ei selvästikään ollut järjestää minkäänlaista yllätyshyökkäystä. Muuten hän olisi tehnyt sen jo eikä odottanut että punatukka ja tyttö pääsivät nousemaan ylös ja valmistautumaan siihen.
"Minä epäilen, että haltia olisi odottanut näin pitkään hyökätäkseen", mies totesi. "Jollei hän sitten ole aikeissa haastaa minua - mitä en usko todennäköiseksi, minä en ole mikään arvohenkilö." Kalpean huulille ilmestyi hienoinen hymy.
Jos joku olisi tullut hakemaan Lilyn pois, hän tuskin kunnioittaisi tuon henkivartijaa tarpeeksi antaakseen tuolle mahdollisuuden puolustautua kunnolla.
"Se saattoi olla joku muukin suurikokoinen eläin", mies totesi silitellen Lilyn hiuksia. Yksisarvinen ei ollut ainoa mahdollisuus vaikka kuulostikin kiinnostavalta vaihtoehdolta.
Rudyard ei näyttänyt enää vilkuilevan metsään vaikka sivusilmällä sinne katsoikin. Mies nyökkäsi prinsessan sanoille - hän oli kateellinen. Neiti oli nähnyt yksisarvisia, olentoja joita sotilas ei ollut päässyt koskaan katselemaan. Yleensä sanottiin, että ne pitivät enemmän naisista kuin miehistä joten ehkei ollut kovinkaan outoa, ettei sotilas ollut kohdannut yhtäkään niistä.
"En. Ehkä pääsisin joskus katsomaan tyttäresi lemmikkiä", mies totesi hymyillen. Hän ei aikonut tunkeutua väkisin Lilyn elämään, mutta ei pannut pahakseen vaikka tyttö olisi hänet siihen päästänyt.
"Sinun on turha huolehtia", punatukka totesi huomatessaan, kuinka tyttö katseli taivaalle. "Emme ole aroilla enkä usko, että mikään lintua suurempi lentää näin lähellä ihmisasutusta."
Käsi laskettiin Lilyn harteille.
"Minä olen täällä huolehtimassa sinusta joten anna minun hoitaa panikointi."