Ruska || Aksu

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Loka 2009, 19:59

Lily

Tyttö vilkaisi kysyvästi Rudyardia tuon naurahtaessa huvittuneesti, samalla kietoen kätensä Lilyn ympärille. Lily naurahti pienesti, samalla kun Rudyard nauroi vapautuneesti. Tuon nauru kuulosti suloiselta ja se sai Lilyn hymyilemään ja nauramaan pienesti. Hellä suudelma painettiin prinsessan otsalle. Lily kuunteli hymyillen Rudyardin selitykset siitä kuinka hän oli ajatellut jo pahinta. Sitä Lilykin oli ajatellut, mutta hänellä oli tapana miettiä myös jotain mieluisampaa vaihtoehtoa tilanteeseen jos toiseenkin.
"vaikka se olisikin vain yksisarvinen, eihän se tarkoita että tilanne olisi turvallinen" Lily huomautti "Haltiat käyttävät yksisarvisia yleensä ratsunaan..".
Tottahan se oli. Ihan hyvin äskeinen olento, joka sai hevoset varuilleen, saattoi olla yksisarvinen joka kantoi selässään vihollista.. mutta tuskin haltiat nyt yksikseen liikkuisivat ratsuillaan näin lähellä ihmisten kylää... mutta toisaalta, mitä yksinäinen, vapaa yksisarvinen olisi tehnyt näin lähellä riskialtista aluetta?

Lily mietti hetken Rudyardin kysyessä oliko hän nähnyt yksisarvisia, mutta nyökkäsi sitten pienesti.
"Olen.. Näimme kerran papittaren kanssa kokonaisen lauman niitä.. lisäksi tyttärelläni on kysi moinen otus lemmikkinä talleilla.. Isäni antoi pitää yksisarvisen, tosin pitkin hampain. Mutta ei siitä haittaa ole ollut" Lily kertoi käänäten katseensa metsään siinä missä Rudyardkin, odottaen että näkisi edes jotain liikettä.
Mutta eihän siellä mitään näkynyt, joten tyttö käänsi katseensa takaisin mieheen.
"Entä itse? Oletko itse nähnyt yksisarvisia?" Lily kysyi, vilkaisten taivaalle.. sinnekkin oli hyvä välillä katsella, vaikka he eivät olleet aroilla, ei se tarkoittanut etteikö yläpuolella olisi joku lentänyt..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 08 Loka 2009, 08:23

Rudyard

Rudyard, joka yritti eleillään saada kummankin rauhoittumaan, oli enemmän kuin tietoinen siitä, että he eivät olleet turvassa. Hän ei kuitenkaan jaksanut uskoa, että yksikään haltia olisi tullut näin lähelle ihmisasutusta. Jos tuolla puiden suojassa oli haltia hänen aikeinaan ei selvästikään ollut järjestää minkäänlaista yllätyshyökkäystä. Muuten hän olisi tehnyt sen jo eikä odottanut että punatukka ja tyttö pääsivät nousemaan ylös ja valmistautumaan siihen.
"Minä epäilen, että haltia olisi odottanut näin pitkään hyökätäkseen", mies totesi. "Jollei hän sitten ole aikeissa haastaa minua - mitä en usko todennäköiseksi, minä en ole mikään arvohenkilö." Kalpean huulille ilmestyi hienoinen hymy.
Jos joku olisi tullut hakemaan Lilyn pois, hän tuskin kunnioittaisi tuon henkivartijaa tarpeeksi antaakseen tuolle mahdollisuuden puolustautua kunnolla.
"Se saattoi olla joku muukin suurikokoinen eläin", mies totesi silitellen Lilyn hiuksia. Yksisarvinen ei ollut ainoa mahdollisuus vaikka kuulostikin kiinnostavalta vaihtoehdolta.

Rudyard ei näyttänyt enää vilkuilevan metsään vaikka sivusilmällä sinne katsoikin. Mies nyökkäsi prinsessan sanoille - hän oli kateellinen. Neiti oli nähnyt yksisarvisia, olentoja joita sotilas ei ollut päässyt koskaan katselemaan. Yleensä sanottiin, että ne pitivät enemmän naisista kuin miehistä joten ehkei ollut kovinkaan outoa, ettei sotilas ollut kohdannut yhtäkään niistä.
"En. Ehkä pääsisin joskus katsomaan tyttäresi lemmikkiä", mies totesi hymyillen. Hän ei aikonut tunkeutua väkisin Lilyn elämään, mutta ei pannut pahakseen vaikka tyttö olisi hänet siihen päästänyt.
"Sinun on turha huolehtia", punatukka totesi huomatessaan, kuinka tyttö katseli taivaalle. "Emme ole aroilla enkä usko, että mikään lintua suurempi lentää näin lähellä ihmisasutusta."
Käsi laskettiin Lilyn harteille.
"Minä olen täällä huolehtimassa sinusta joten anna minun hoitaa panikointi."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2009, 10:41

Lily

Rudyard oli saanut Lilyn rauhoittumaan hieman, mutta silti tyttö oli huolissaan äskeisestä, vaikka ei sitä päälle päin näyttänyt. Hän halusi Rudyardin tavoin uskoa, etteivät haltiat näin lähellä ihmisasutusta liikkuneet, mutta silti se mahdollisuuskin saattoi olla.. ei sitä koskaan tiennyt kuinka rohkeiksi haltiat kävisivät.
Rudyardin sanoissa oli kuitenkin perää. Lily nyökkäsi pienesti tuon sanojen jälkeen, toivoen että se oli totta. Tuskin haltia nyt näin kauan olisi odottanut.. aivan hyvin Rudyardin olisi voinut ampua metsän suojista, haltioilla kun oli tunnetusti hyvä sihti.
"niin.. saattoihan se olla peura.. tai hirvikin" Lily totesi Rudyardin silitellessä hänen hiuksiaan. Yksisarvinen olisi tietenkin ollut kiinnostavampi otus, mutta suuremmalla todennäköisyydellä se oli ollut joku tavallinen metsäneläin.

Rudyard ei ollut koskaan nähnyt yksisarvista ja toivoikin että pääsisi katsomaan Anen lemmikkiä. Lily hymyili pienesti ja nyökkäsi.
"Toki sinä sen saat nähdä.. tuskin Ane siitä pistää pahakseen" Lily totesi, raottaen jälleen ovea elämäänsä.
Rudyard huomasi että Lily vikuili taivaalle siihen malliin, aivan kuin siellä olisi ollut jotain vaarallisempaakin. Tuo sanoi että siitä oli turha huolehtia ja tottahan se oli. Rudyardin viimeinen lause sai tytön punastumaan pienesti.
"kiitos.." Lily sanoi lähes kuiskaten samalla kun halasi pienesti Rudyardia, painaen kasvonsa vasten tuon rintakehää.
Hetken tyttö seisoi siinä paikoillaan, yrittäen saada hetkeksi harahutuneet ajatuksensa takaisin radalleen ja sykkeen normaali tasolle. Ei ollut mitään hätää..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 11 Loka 2009, 08:47

Miehen niskavillat nousivat pystyyn tytön mainitessa hänelle, että mies saisi tulla katsomaan yksisarvista. Prinsessa raotti ovea elämäänsä ja Rudyard työntäisi mieluusti jalan tuon oven väliin. Hän astuisi mieluusti sisälle tuon elämään kokonaisvaltaisesti ja tekisikin sen vaikkakin hitaasti ja hillitysti.
"Niin. Tuskin, olen kuullut että hän muistuttaa sinua", mies totesi. Lily ei koskaan suuttuisi kenellekään, joka haluaisi nähdä tuon lemmikin. Lily, hyvä, kaunis, lähes täydellinen neito ei suuttuisi juuri mistään. Ja siitä huolimatta prinsessa kuvitteli, ettei hän ollut tarpeeksi hyvä kantamaan vastuutaan.

Rudyard oli viettänyt jo pitkän aikaa prinsessan seurassa mutta silti hän hätkähti tuon yllättävää lämpöä. Silti hänen ihonsa meni hetkeksi kananlihalle naisen painautuessa hänen rintakehäänsä vasten suloisena ja lämpimänä. Kalpeat kädet silittelivät Lilyn hiuksia varoen satuttamasta tuota herkkään selkään.
"Ei ole mitään hätää", mies kuiskasi rauhoitellen. Pieni suudelma painettiin jälleen neidon korvalle rauhoittamaan tuota. "Minä vain ylireagoin. Sellainen mies minä olen, liian varovainen etenkin jos minulla on jotain arvokasta mukana."
Tämä arvokas oli tietenkin Lily. Tuo oli monellakin tapaa arvokas. Jos Rudyard ei onnistuisi suojelemaan tuota, hänellä olisi hengenlähtö lähellä. Toisaalta taas tyttö oli muutenkin hänelle hyvin tärkeä, kiintymyksen kohde jollaista hänellä ei ollut ollut aikoihin.

Punatukka suuteli uudelleen tytön korvannipukkaa hyräillen rauhoittelevasti. Kerran Lily oli hyräillyt hänelle rauhoittavaa melodiaa joten nyt mies toisti saman. Harmikseen hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä melodiaa Lily oli tuolloin hyräillyt joten hän ei voinut hyräillä samaista kappaletta.
"Tule, mennään hevosten luo. Saisinko minä ratsastaa kanssasi Jimillä?" Kyse ei ollut siitä, etteikö mies olisi luottanut prinsessaan. Hän halusi enemmänkin tuntea tuon sylissään nyt kun oli päässyt tottumaan tuon lämpöön.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 13 Loka 2009, 10:22

Lily

Ane muistutti kyllä yllättävän paljon Lilyä, vaikka he eivät olleet edes verellisesti sukua. Kai se oli sitten seura, joka teki kaltaisekseen. Ane ei todellakaan tulisi suuttumaan siitä, mikäli Rudyard haluaisi nähdä hänen ratsunsa, päin vastoin. Lily uskoi että Ane tulisi olemaan mielisään siitä, että joku halusi nähdä hänen pikku yksisarvisensa.
Rudyardin rauhoittelu sai Lilyn hymyilemään ja rauhoittumaan, vaikka tässä olikin jo todettu että ei ollut mitään hätää. Mutta Lily oli nainen, naisilla oli tapana ylireagoida tällaisissa tilanteissa. Kaiken lisäksi Lily sattui olemaan niitä naisia, jotka eivät todellakaan osanneet puollustaa itseään, fyysisesti ainakaan. Lily oli kyllä aina salaa halunnut opetella miekkailemaan, mutta sitä pikku toivetta hänen isänsä ei antanut tytön toteuttaa. Lily oli prinsessa, prinsessan ei tarvinnut osata käyttää miekaa ja se siitä.

Rudyardin hyräily sai Lilyn hymähtämään pienesti. Rauhoittava melodia auttoi prinsessaa palaamaan maan päälle ja selvittämään ajatuksensa kunnolla. Lily nosti kantseensa Rudyardiin tuon kysymyksen myötä.
"Kyllä se käy.. jos Jim on sillä tuulella" Lily totesi pienesti naurahtaen. Jim kun ei aina päästänyt ketä tahansa selkäänsä.. se huono puoli ratsussa oli.
Lily irroitti otteensa Rudyardista ja käveli Jimin luokse, joka seisoskeli yhä laiskan oloisesti paikallaan. Nähdessään omistajansa lähestyvän, hevonen nosti päätään ja päästi pienen hörähdyksen. Prinsessa taputti ratsuaan muutaman kerran ennen kuin nousi tuon selkään kepeästi. Vaikka Jim olikin iso hevonen, ei Lilyllä ollut vaikeuksia päästä tuon selkään.
"Ole nyt kiltisti.." Lily sanoi Jimille taputellen tuota kaulaan, samalla nostaen katseensa Rudyardiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 14 Loka 2009, 10:58

Rudyard

Rudyard olisi voinut valittaa hevosen kurin puutteesta ja huomauttaa, että sen oli toteltava emäntäänsä vaikka olisikin huonolla tuulella. Sen takia ori ei ilmeisesti sopinut sotaratsuksi, eihän hevosta voinut ottaa mukaan jos se käyttäytyi kuin villiepäin.
Lilyn seurassa se tosin näytti erittäin rauhalliselta. Suloisen prinsessan ympärillä kaikki tuntuivat hiljenevän ja rauhoittuvan.
"Eiköhän se ole", mies totesi hymyillen hienoisesti ja päästi irti tytöstä. Hän seurasi katseellaan, kuinka pienikokoinen nainen käveli suuren hevosen luokse. Ratsu nosti päätään lähes säyseästi, selvästi hyvällä tuulella.

Rudyard käveli useamman askeleen lähemmäksi ratsua, antoi sen tottua hänen läsnäoloonsa mutta ei uskaltanut taputtaa sitä samalla tavalla tuttavallisesti kuin Lily. Ehkä hevonen hyväksyi hänet, ehkä se ei hyväksynyt häntä. Sitä Rudyard ei voinut tietää muuten kuin kokeilemalla ja vaikka suuren, ehkä villin ratsun selkään nouseminen olisikin harkitsematonta, punatukka halusi kokeilla sitä.
Mies halusi päästä ratsastamaan Lilyn kanssa. Hän halusi päästä tuntemaan tytön hiukset kasvoillaa heidän ratsastaessaan, tullen repiessä pitkiä hiuksia.
"Toivottavasti se ei pudota minua selästään", mies totesi katsellen hevosta edelleen arvioivasti. Mies nousi ratsaille kohtalaisen helposti - Jim oli suurempi ratsu kuin mihin hän oli tottunut.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Loka 2009, 14:41

Lily

Tottahan se oli ettei Jim sopinut sotaratsuksi valikoivan omistajamielensä takia. Se päästi selkäänsä vain ihmisiä joihin luotti, joten kenen tahansa ei kannattanut heti ensimmäiseksi yrittää hypätä ratsun selkään. Lily ymmärsi sitä hyvin, ei hänkään suostuisi ketä tahansa kantamaan, jos olisi hevonen. Mutta Jimin pitäisi ymmärtää että ihmiset olivat sen yläpuolella, eikä sillä ollut varaa vikuroida vastaan.. Mikäli se ei olisi prinsessan ratsu, se olisi varmasti jo lopetettu itsepäisyytensä takia. Sääli, se kun oli lupaava sotaratsu muuten.
Prinsessa piteli Jimin ohjaksista kiinni, samalla kun Rudyard käveli lähemmäksi. Jim näytti tyynen rauhalliselta, joskin se piti tarkkaan silmällä uutta tuttavuutta.
"tuskin se sinua selästään heittää" Lily toetsi pienesti naurahtaen, samalla kun Jim päästi matalan hörähdyksen. Se ei näyttänyt olevan moksiskaan siitä että Rudyard oli lähettyvillä.

Rudyardin noustessa selkään Jim otti muutaman nopean askeleen eteenpäin ja luimisti korviaan, mutta rauhoittui sitten samantien. Se oli nähnyt kuinka lähelle Lily oli miehen päästänyt itseään, joten ratsu luotti mieheen jollain tasolla.
Lily piti ohjaksista yhä kiinni, hymähtäen sitten pienesti Jimin rauhoituttua.
"Sepä kävi helpoisti... seuraako ratsusi jos lähdemme liikkeelle?" Lily kysyi vilkaisten Rudyardiin ja tuon sirompaan ratsuun.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 18 Loka 2009, 19:18

Rudyard

Jim ei näyttänyt vierastavan punatukkaa niin paljon, kuin mies oli olettanut. Se oli täysin rauhallinen hänen tullessaan lähemmäs, ei näyttänyt minkäänlaisia pelon merkkejä. Mies ei ollut mikään hevoskuiskaaja, joka olisi pystynyt kesyttämään ratsun kuin ratsun joten tämä kummastutti häntä.
Rudyard jätti kuitenkin huomioimatta sen, mikä oli todellinen syy ratsun rauhallisuuteen. Miehen päässä ei käynyt ajatustakaan siitä, että hevonen olisi voinut olla niin viisas, että olisi huomannut kuinka hyvin Lily viihtyi hänen seurassaan. Se oli omanlaista ylimielisyyttään, ajattelemattomuutta johon kalpealla miehellä oli paha tapa usein sortua.

Rudyard kietoi kätensä tukea hakien Lilyn vyötärölle. Jim oli astunut muutaman askeleen hänen noustessaan eläimen selkään, mutta mies tavoitti tasapainonsa hetkessä. Hengitys tasaantui ja mies naurahti kepeästi.
Mies irroitti otteensa tytöstä ja laski edellisen kosketuksen sijaan kätensä tuon siroille käsille. Nyt hän oli valmiina - hän ei voinut tuntea oloa rauhalliseksi jos ei saanut pitää käsiään lähellä suitsia.
Varmuuden vuoksi.
"Tietenkin se seuraa", mies totesi ja napsautti kieltään kutsuvasti. Siro ratsu lähti ääntä päästämättä kävelemään kohti suurempaa hevosta. "Voimme lähteä. Varovasti, minulla ei ole satulaa."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Loka 2009, 20:10

Lily

Lily hymyili pienesti Rudyardin naurahtaessa kepeästi. Tuon nauru sai aina hymyn nousemaan prinsessan kasvoille, joistain syystä. Rudyard siirsi kätensä Lilyn vyötäröltä hänen käsille. Lily ei tiennyt, mutta uskalsi veikata että Rudyardista tuntui turvallisemmalta mikäli sai pitää kiinni ohjista. Ei Lilykään hevosen selässä uskaltanut olla, ellei saanut pitää kiinni ohjista.
Lily nyökkäsi pienesti Rudyardin kertoessa, että hänen ratsunsa kyllä seuraisi heitä. Mies napsauttikin kielellään kutsun, jonka seurauksena siro hevonen lähti kiltisti kävelemään kohti Jimiä.
"Hyvä on" Lily totesi hymyillen Rudyardin ilmoittaessa olevansa valmis.
Prinsessa komensi ratsunsa liikkeelle. Tuo lähti rauhallisen tasaisin askelin kävelemään eteen päin, pitämättä sen pahemmin kiirettä enää. Jimikin oli jo rauhoittunut tyystin, eikä enää intoillut liikaa ulkonaolostaan. Se oli vain hyvä, Rudyardin ei tarvinnut pelätä että hevonen olisi lähtenyt kirmaamaan pitkin peltoja.

Lily hyräili jälleen pienesti ratsun kävellessä rauhallisesti eteenpäin. Lilyn olisi tehnyt mieli nojautua Rudyardia vasten, mutta hän ei kehdannut jostain syystä. Ei tällä kertaa.
"Haluaisitko samantien nähdä Anen yksisarvisen... kun pääsemme kotiin?" Lily kysyi vilkaisten olkansa yli Rudyardiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 19 Loka 2009, 08:12

Rudyard

Mies ei huomannut tytön vaivautuneisuutta. Hän ei huomannut, ettei tuo halustaan huolimatta voinut nojautua häntä vasten, kuten olisi ehkä joskus muulloin huomannut. Nyt hän olisi tietenkin muutenkin päätellyt sen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että tyttöön sattui. Lilyn selkä oli varmasti huonossa kunnossa kun neiti oli kerran niin sanonut.
Ratsu eteni tasaisesti eikä Rudyardille tullut mitään vaikeuksia kyydissä pysymiseen eikä hän joutunut tarttumaan ohjiin missään vaiheessa kunnolla. Kädet pysyivät silti silittelemässä Lilyn ranteita.
"Jos se suinkin on soveliasta", mies totesi hymyillen ja painoi kevyen suukon tytön huulille. "Minä pitäisin siitä."
Se oli yksinkertainen totuus. Punatukka tosiaan pitäisi siitä, että pääsisi katsomaan yksisarvista. Oli kuitenkin valitettavaa, että hän joutuisi palaamaan hetkessä maan pinnalle. Tallilla käydessään he kohtaisivat muita ihmisiä, hän ei saisi lähteä sinuttelemaan prinsessaan lähelläpitämisestä puhumattakaan.

Mies siveli mietteliänä tytön rannetta.
"Haluatko jo lähteä kotia kohti?" punatukka kysyi ja painoi kepeän suukon tytön niskaan. "Jos et, voisimme ratsastaa vielä hieman. Maisemat ovat kauniita." Rudyard ei luonnollisesti tarkoittanut ainoastaan ruskan värittämiä puita ja taivasta vaan myös neitoa, joka istui hänen edessään. Kummatkin maisemat olivat katselemisen arvoisia ja mies nauttisi kummastakin mielellään.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Loka 2009, 15:45

Lily

Rudyardille sopi että he menisivät katsomaan Anen yksisarvista heti kun pääsisivät kotiin. Hyvä, tosin jos he olisivat jättäneet sen myöhemmälle, sen varjolla he olisivat voineet tavata uudestaan. Tosin eivätköhän he keksineet ties mitä syitä nähdä uudelleen, mikäli haluaisivat. Lily ainakin keksisi vaikka mitä.
Hymy nousi jälleen prinsessan kasvoille kun Rudyard silitteli hänen ranteitaan. Se tuntui ihanalta. Lily vastasi pienesti miehen kevyeen suukkoon.
Tottahan se oli ettei Rudyard voinut sinutella Lilyä enää, heidän päästessä ihmisten ilmoille. Sama oli Lilyllä, ei hän voinut enää sinutella miestä, vaikka olisi halunnutkin. Johan siitä olisi lähteneet juorut liikkeelle ja niitä tässä vähiten kaivattiin.
Lily katseli rauhallisesti ympärilleen, Rudyardin silitellessä hänen rannettaan. Rudyardin seuraavaan kysymykseen Lily ei heti vastannut. Hän oletti että Rudyard tiesi siihen vastauksen ilman erillistä mainintaakaan.

"Tietenkin haluaisin jatkaa ratsastamista vaikka iltaan asti, mutta parempi vain mennä ajoissa kotiin.. Mikäli niin teemme, Isäni varmasti päästäisi meidät uudestaankin ratsastamaan" Lily totesi sulkien silmänsä hetkeksi, Rudyardin painaessa kepeän suukon hänen niskaansa.
Tuo suudelma sai Lilyn hätkähtämään pienesti, mutta silti hän hymyili erittäin tyytyväisenä. Niska oli Lilyn yksi arimmista alueista, kuten kaulakin. Jokainen kosketus sille alueelle tuntui joko todella hyvältä tai todella pahalta. Tässä tapauksessa hyvältä.
"Mutta mikäli sinä haluat vielä ratsastaa, niin ei minulla ole kiire takaisin vartioivien katseiden sekaan" Prinsessa totesi pienesti hymähtäen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 20 Loka 2009, 08:49

Rudyard

Mies ei edes miettinyt minkäänlaisten tekosyiden keksimistä, miksi heidän pitäisi tavata uudelleen. Hän piti itsestäänselvyytenä, että Lily löytäisi tapoja, vaatisi vähintään päästä uudelleen ratsastamaan jos ei muuta.
Miltä olisi tuntunut, jos pitkästä aikaa tavatessaan Lilyn punatukka joutuisi käyttäytymään kuin heidän välillään ei olisi mitään. Se tuntuisi pahemmalta kuin kokonaan tapaamatta jättäminen koska silloin hän jäisi kaipaamaan lisää ja ikävä oli entistä kovempi.

Mies hymähti tytön toteamukselle siitä, etteivät he voisi viipyä liian pitkään ratsastamassa. Siitä tuo oli valitettavan oikeassa eikä punatukka voinut kieltää sitä.
"Niin, valitettavaa", Rudyard totesi hymyillen hienoisesti. Hän tunsi, kuinka tytön punertavat hiukset kutittelivat hänen kasvojaan. Jos uskalsi ummistaa silmänsä hetkeksi, tunsi kuinka maailmassa ei ollut mitään muuta kuin hevosen tasaiset askeleet, Lilyn lämpö ja pehmeä kutitus kasvoilla.
Mies avasi silmänsä.
"Tietenkin haluan", Rudyard totesi ja naurahti kepeästi. "Sinä unohdat, että minä olen yksi noista vartioivista katseista. Senhän takia minä tulin tänne, pitääkseni sinua silmällä." Hän oli tytön vartija vaikka se olikin tässä tilanteessa aivan väärä sana. Hän käytti itse mieluummin aivan toista sanaa.

Mies painoi uuden, kevyen suudelman tytön niskaan.
"Käänny vasemmalle. Kierretään hieman", Rudyard totesi. Hän tunsi selvästi nämä alueet paremmin kuin hyvin. Mies pani sivusilmällä merkille, että äskeinen hyvä sää olisi pian tiessään, tuuli toi pilviä taivaalle mutta ainakaan vielä ei satanut.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Loka 2009, 13:16

Lily

Prinsessa hymähti pienesti Rudyardin huomauttaessa, että hänkin oli yksi niistä vartioivista katseista. Hassua, Lilystä ei tuntunut siltä. Tosin he olivat jo tutustuneet toisiinsa erittäin läheisesti, joten ei ihmekkään. Lily ei pitänyt siitä että hänen isänsä laittoi täysin tuntemattomia vartijoita vahtimaan häntä.. se tuntui epämukavalta. Koskaan ei tiennyt mitä miesten päässä liikkui ja joskus katseet olivat turhankin tarkkoja.. ja himoitsevia. Nykyään Lilyllä kuitenkin oli vakio vartijoita, joista muutama oli ihan mukaviakin. Eihän se tietenkään ollut soveliasta puhua henkivartijoilleen, mutta se tosiasia ei Lilyä estänyt. Kuitenkin hän nautti eniten Rudyardin seurasta, eikä ihmekkään. Rudyard oli hurmaava, hyväkäytöksinen ja kaikenlisäksi komea mies.

Uusi suudelma niskaan sai Lilyn punastumaan entista enemmän. Tyttö päästi jopa pienen huokauksen. Rudyard ehdotti kiertotietä. Lily nyökkäsi pienesti ja käänsi Jimin kurssin vasemmalle.
Lily ei itse huomannut saatika älynnyt kiinnittää huomiota säähän. Hän kyllä huomasi että pilviä oli tullut enemmän, mutta ei pannut sitä merkille. Hänellä oli nyt paljon parempaa ajateltavaa.
"Minä olen aina pitänyt yksisarvisita.." Lily totesi hetken hiljaisuuden jälkeen "Veljeni toi minulle kerran yhden.. mutta päästin sen menemään. Se ei viihtynyt vankeudessa, toisin kuin Anen yksisarvinen."
Lily halusi pitää keskustelua yllä, vaikka pelkkä hiljaisuuskin olisi riittänyt. Kuitenkin Lilystä tuntui turvallisemmalta, mikäli he puhuivat.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 22 Loka 2009, 08:28

Rudyard

Punatukka olisi ollut onnellinen, jos hän olisi saanut toimia Lilyn henkivartijana muulloinkin. Hän uskoi kuitenkin, että linnassa tytölle löytyi muitakin, huomattavasti kyvykkäämpiä vartijoita.
Mies ei voinut kieltää, etteikö hän olisi ollut yksi noista tarkoista ja himoitsevista katseista. Romatikkona hän kuitenkin näki tytön enemmän hellien tunteiden kohteena eikä vain objektina. Tekikö se hänestä paremman kuin noista muista miehistä?

Tyttö vaihtoi puheenaiheen takaisin yksisarvisiin. Mies suoristi hieman ryhtiään ja hymyili mietteliäästi. Yksisarviset, kuten lohikäärmeet ja muut taruolennot olivat kiehtoneet häntä nuorena.
"Mistä veljesi oli yksisarvisen löytänyt?" punatukka kysyi hämmentyneenä. "En olisi uskonut, että sama henkilö olisi saanut useamman mahdollisuuden pitää yksisarvista lemmikkinä. Taidat olla onnentyttö, minä kun en ole koskaan edes nähnyt yksisarvista."
Rudyard naurahti.
"En tiedä paljoakaan niistä, mutta harva yksisarvinen viihtyy vakeudessa", mies totesi. "Löysittekö Anen lemmikin varsana? En ole edes kysynyt, onko se yhä varsa."
Sanoja seurasi jälleen hymähdys.

"Käänny taas vasemmalle."
Miehellä oli selvästi reitti, jota heidän oli määrä seurata. Hän pani jälleen merkille, kuinka kylmä tuuli täällä oli. Sotilas irroitti ohjista ja hieroi tytön käsivarsia tuota lämmittääkseen.
"Onko sinulla kylmä?"
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Loka 2009, 10:52

Lily

"Hän pyydysti sen" Lily vastasi "Tosin ihmettelen miten hän sai pyydystettyä niin aran olennon.. tosin se yksilö ei ollut yhtään arka".
Henry tosiaan oli itse pyydystänyt Lilylle yksisarvisen, joka tosin ei ollut sieltä parhaimmasta päästä. Se oli niitä yksilöitä jotka osasivat puhua ja olivat vielä pinnallisia ja itsekeskeisiä.
Se oli totta että Lilyllä oli onnea jos toistakin mukanaan, kun oli nähnyt niin usein yksisarvisia. Harva näki niitä edes kerran elämässään, mikäli ihmisistä puhuttiin. Haltioille nuo tarunhohtoiset olennot tuntuivat olevan arkipäivää.
"Jack sen toi" Lily aloitti rudyardin kysyessä olivatko he löytäneet Anen lemmikin varsana "Se oli silloin vielä todella nuori varsa.. mitä ilmeisemmin joutunut eroon emästään. Jack toi sen lahjaksi Anelle, syystä taikka toisesta.. sinänsä suloinen ajatus".
"Nykyään se on jo vähän isompi.. Sitä pitäisi alkaa kouluttamaan ratsuksi, mutta kukaan ei halua ryhtyä hommaan. Joko pelkäävät tai ihailevat yksisarvisia liiaksi. Tosin se antaa Anen nousta selkäänsä ilman mukinoita"

Lily käänsi Jimin jälleen vasemmalle, Rudyardin kehottaessa. Lily ei itse ollut ollenkaan varma mitä reittiä he menivät, mutta hän luotti täysin Rudyardin suuntavaistoon. Tuo tuskin ottaisi sitä riskiä että he eksyisivät. Se ei kuulostaisi ollenkaan hyvältä kuninkaan korvissa.
Tyttö vilkaisi käsivarsiaan Rudyardin siirtäessä kätensä hieromaan niitä.
"Ehkä hieman.. mutta ei vielä merkittävästi" Lily vastasi hymyillen, vilkaisten olkansa yli Rudyardiin.
Hän ei yleensä edes tajunnut milloin paleli kunnolla ja siitä johtuen prinsessa oli kerran jos toisenkin vilustunut. Onneksi papitar oli aina parantamassa.
"onko sinulla sitten kylmä?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron