Kirjoittaja Ros » 22 Syys 2009, 19:08
Rudyard
"Veisin sinut mieluusti luistelemaan talvella, mutta se taitaa olla mahdotonta", Rudyard totesi. Jollei velho lähtisi sotaan - jollei sota syttyisi ennen talvea - tuo olisi täällä vahtimassa vaimoaan. Niin kauan, kuin Black olisi maisemissa, Rudyardin mahdollisuudet olivat lähes olemattomat.
Mies hymähti tytön ilmoittaessa, että jos he eläisivät vuoden ajan, he voisivat mennä seuraavana kesänä syömään. Se oli totta, kunhan kumpikin pysyisi hengissä he voisivat jakaa aterian kahdestaan vielä vuodenkin päästä. Lily tuskin tulisi kuolemaan seuraavan vuoden aikana ja myös sotilaan mahdollisuudet olivat hyvät. Hänhän jäisi kotiin, pitämään huolta kaupunkiin jäävistä ihmisistä.
"Viimeistään silloin", mies totesi vakavana ja nyökkäsi. Hän ei voinut antaa sanaansa, että olisi hengissä tuolloin, mutta toivoi olevansa. Hän ei halunnut kuolla vielä, ei näin nuorena. Hänellä oli vielä elämä edessä ja rakkaus lähes täysin kokematta.
Mies ei loukkaantunut tytön jättäessä hänen sanansa näennäisesti huomiotta vaan keskittyi juomaan omaa lasillistaan. Viini ei varmasti ollut niin hyvää, kuin mihin tyttö oli tottunut. Se ei ollut kovinkaan vahvaa eikä vanhaakaan, ei mitään siihen verrattuna, mitä kuninkaalliset saivat halutessaan nauttia.
"Hän rakastaa sinua, eikä halua menettää sinua", mies totesi olkiaan kohauttaen. "Jos olisi hänen asemassaan, ajattelisin samalla tavalla. En haluaisi tyttäreni, silmäteräni, ottavan turhia riskejä."
Rudyard kohautti olkiaan tytön mainitessaan, että kuningas otti liian heppoisin perustein friikkejä joukkoihinsa.
"Siinä on aina riskinsä - luottaa muuhun rotuun - mutta luotan isäsi arvostelukykyyn", totesi punatukka, joka oli sisimpiään myöten uskollinen kuninkaalle. "Hänen korkeutensa varmasti tietää, mitä tekee."
Mies liikahti lähemmäs tyttöä ja kietoi kätensä tuon vyötärölle. Hän painoi tytön kevyesti vasten itseään, varoen satuttamasta tuota selkään. Kevyt suudelma painettiin tytön hiuksiin.