Ruska || Aksu

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ros » 19 Syys 2009, 18:00

Rudyard

Punatukka rakasti kotimaataan, hän rakasti herraansa sillä tavalla, millä sotilas rakasti johtajaansa. Hänestä ei saisi petturia mitenkään, jollei esiin tulisi jotain valtavia luurankoja kaapista. Mies ei uskonut noin tapahtuvan ja uskollisuutensa kansaa kohtaan horjuvan mitenkään.
Tytön kädet olivat kylmät, jälleen kerran. Mies olisi halunnut puhaltaa niihin lämpöä mutta tyytyi ainakin hetken ajan vain pitelemään niitä omissa käsissään. Hänen kätensä olivat lämpimät, jälleen kerran ja hän oli tyytyväinen voidessaan tarjota lämpöä.
"Niin, ehkä niin on parempi", mies totesi hymyillen hienoisesti. "En halua pilata tätä päivää kun murehtia voi huomennakin."
Punatukka nyökkäsi hienoisesti tytön todetessa, että oli vain halunnut tietää hänen mielipiteensä. Hän ei tiennyt, olisiko sillä todellisuudessa mitään merkitystä, mutta ainakin Lily nyt tietäisi, ettei hän ollut petturi. Kalpea poski sai osakseen suukon.

Mies kohotti tytön sirot kädet huulilleen ja painoi noihin suudelman. Hän puhalsi kylmiin käsiin hieman lämpöä.
"Totta, kätesi ovat jääkylmät", mies totesi hymyillen ja painoi uuden suudelman siroille sormille. Hän pystyi maistamaan omenan - johtuiko tuo hänen omista käsistään vai prinsessan käsistä, sitä hän ei tiennyt.
Vastahakoisesti Rudyard päästi tytöstä irti ja tarttui siron käden sijaan viinilasiin.
"Meidän pitäisi syödä jotain", mies totesi pehmeästi ja katseli tyttöä. "Ota mitä haluat." Omenoiden lisäksi paksulle viltille oli katettu muita hedelmiä ja leipää.
"En tiennyt, mistä pidät, joten otin kaikkea, mistä itse pidän."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Syys 2009, 08:10

Lily

Lily hymyili pienesti Rudyardin todetessa että murehtia voisi huomennakin. Tottahan se oli ja mieluummin Lily käyttäisi huomisen murehtimiseen, nyt kun hänellä oli parempaakin tekemistä. Tyttö uskoi että he keksisivät jotain paljon parempaakin tekemistä, mitä tulevan sodan murehtiminen. Tosin Lily oli optimisti ja kuvitteli vielä naiivisti että sota voitaisiin välttää jotenkin.
Rudyard nosti Lilyn kädet huulilleen ja painoi suudelman niille. Lily hymyili yhä miehen puhaltaessa hänen käsiinsä lämpöä, eikä tyttö voinut olla punastumatta pienesti jälleen kerran.
"Käteni tuntuvat aina olevan kylmät" Lily huomautti Rudyardin huomautuksen jälkeen, samalla kun mies painoi uuden sudelman hänen sormilleen.

Lily vilkaisi viltille katettuja antimia Rudyardin pehmeän toteamuksen jälkeen.
"Kyllä tämä kelpaa.. mehän tulimme alunperin ratsastamaan, emmekä syömään" Lily huomautti ja laittoi uuden omenan palan suuhunsa.
Ruoka suussa Lily ei puhunut. Se oli ensimmäisiä asioita mitä tytölle oli opetettu nuorena. Vain epäsivistyneet friikit ja talonpojat puhuivat ruoka suussa.
"Tämä päivä on jo nyt ollut mukavin päivä aikoihin" Lily totesi saatuaan suunsa tyhjäksi "En ole pitkiin aikoihin päässyt ulos.. saatika sitten ratsastamaan.. Ja vielä syömään ulkona. Osaat kyllä yllättää positiivisesti."
Rudyardille linnan muurien ulkopuolella pomppiminen ei välttämättä ollut suurikaan asia, mutta Lilylle se oli. Prinsessa kun pääsi niin harvoin noiden muurien ulkopuolelle, kuten oli jo moneen otteeseen todettu.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 21 Syys 2009, 18:58

Rudyard

Mies olisi keksinyt useammankin selityksen, miksi naisen kädet olivat kylmät. Hän osasi luultavasti sanoa todellisenkin syyn niiden kylmyydelle, mutta vastaus olisi ollut tavattoman tylsä.
"Jotta voisin suudella ne lämpimiksi", mies kuiskasi leikkisästi. Hän päästi kuitenkin sanoistaan huolimatta tytön käden käsistään. Lilyn kosketus oli yhä viileä, mutta sotilas piti siitä. Viileä kosketus sai niskavillat pystyyn, se suorastaan huusi tytön läsnäolosta samalla tavalla, kuin tuon huumaava tuoksu tai kaunis olemus.

Mies hymähti tytön toteamukselle, etteivät he olleet tulleet syömään vaan ratsastamaan. Se oli totta, vaikka mies olisi ollut onnellinen jo siitä, jos he olisivat tulleet pelkälle pitkälle picnikille.
"Ehkä voisimme joskus tulla vain syömään", mies totesi. "Tosin säät tuskin suosivat meitä pitkään." Punatukka naurahti kepeästi. Talvella he eivät voisi lähteä syömään sen varjolla, että menisivät ratsastamaan.
Rudyard nappasi lasin käteensä ja siemaisi viiniä. Hän otti palan vaaleasta leivästä itselleen ja keskittyi pieneksi hetkeksi vain syömään.

Punatukka hymyili tytön sanoille.
"Imartelet minua", hän totesi. "Hyvä, että seurani ja vaatimaton ruokatarjoiluni kelpaa sinulle." Miehelle kaupungin muurien ulkopuolella seikkailu ei tosiaankaan ollut mitään uutta. Hän pääsi ulos kaupungista niin halutessaan ja joutui usein poistumaan turvallisesta kaupungista töidensä vuoksi.
Tarkkaavaiset, kultaiset silmät kohdistivat katseensa Lilyyn.
"Et taida päästä kovinkaan usein kaupungin ulkopuolelle", mies totesi, viiniään siemaisten. "Mutta kaipa se on ymmärrettävää, kun olot ovat mitä ovat."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Syys 2009, 18:44

Lily

Tyttö hymähti pienesti Rudyardin toteamukselle ulkona syömisestä.
"Ehkä, jos säät tosiaan sallivat.. ei tässä kauaa enää ole että talvi tulee" Lily totesi perään kohauttaen olkapäitään pienesti. Cryptissä tosin syksy oli melko lämmin alkuunsa, joten ehkä he vielä ehtisivät käymään syömässä ulkosalla. Lilylle se ainakin olisi käynyt mainiosti, tosin velho varmasti olisi tuota hanketta vastaan jos he kertoisivat mitä olivat menossa tekemään linnan muurien ulkopuolelle.
"Mutta toivokaamme että molemmat elämme ensi kesään asti.. silloin viimeistään saat luvan viedä minut ulos syömään" Lily sanoi pienesti virnistäen, samalla kun siemaisi omasta laisistaan viiniä.

"Ja totta kai seurasi kelpaa minulle" Lily totesi hymyillen "Eikä ruokatarjoilussasikaan ole mitään vikaa, yhäkään".
Lily unohtui hetkeksi tuijottamaan maisemia, samalla kun nosti viinilasin jälleen huulilleen, siemaisten siitä pienesti. Rudyardin viimeiset sanat tuntuivat menevän kuin kuuroille korville, tytön tuijottaessa toiseen suuntaan.
"Ei, en käy kovinkaan usein edes kaupungissa" Lily huomautti lopulta kääntäen katseensa takaisin Rudyardiin "Johtuen nykytilanteesta... ja isäni varovaisuudesta. Nykyään kun ei voi luottaa jokaiseen vastaantulijaan" Lily pysähtyi hetkeksi ja naurahti sitten pienesti "Tosin minusta tuntuu että isäni päästää turhankin epäilyttäviä henkilöitä liittymään joukkoihinsa.."
Tosin mitä Lily isäänsä tuomitsemaan, tuollahan oli monen vuoden kokemus ja Lily luotti isänsä arvostelu kykyyn joissakin määrin, mutta kukaan ei voinut kiistää sitä etteikö kuningas ottanut turhankin heppoisin perustein ja todistein friikkejä riveihinsä... olivatko he niin pahasti alakynnessä että kaikki apu otettiin vastaan kyseenalaistamatta?
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 22 Syys 2009, 19:08

Rudyard

"Veisin sinut mieluusti luistelemaan talvella, mutta se taitaa olla mahdotonta", Rudyard totesi. Jollei velho lähtisi sotaan - jollei sota syttyisi ennen talvea - tuo olisi täällä vahtimassa vaimoaan. Niin kauan, kuin Black olisi maisemissa, Rudyardin mahdollisuudet olivat lähes olemattomat.
Mies hymähti tytön ilmoittaessa, että jos he eläisivät vuoden ajan, he voisivat mennä seuraavana kesänä syömään. Se oli totta, kunhan kumpikin pysyisi hengissä he voisivat jakaa aterian kahdestaan vielä vuodenkin päästä. Lily tuskin tulisi kuolemaan seuraavan vuoden aikana ja myös sotilaan mahdollisuudet olivat hyvät. Hänhän jäisi kotiin, pitämään huolta kaupunkiin jäävistä ihmisistä.
"Viimeistään silloin", mies totesi vakavana ja nyökkäsi. Hän ei voinut antaa sanaansa, että olisi hengissä tuolloin, mutta toivoi olevansa. Hän ei halunnut kuolla vielä, ei näin nuorena. Hänellä oli vielä elämä edessä ja rakkaus lähes täysin kokematta.

Mies ei loukkaantunut tytön jättäessä hänen sanansa näennäisesti huomiotta vaan keskittyi juomaan omaa lasillistaan. Viini ei varmasti ollut niin hyvää, kuin mihin tyttö oli tottunut. Se ei ollut kovinkaan vahvaa eikä vanhaakaan, ei mitään siihen verrattuna, mitä kuninkaalliset saivat halutessaan nauttia.
"Hän rakastaa sinua, eikä halua menettää sinua", mies totesi olkiaan kohauttaen. "Jos olisi hänen asemassaan, ajattelisin samalla tavalla. En haluaisi tyttäreni, silmäteräni, ottavan turhia riskejä."
Rudyard kohautti olkiaan tytön mainitessaan, että kuningas otti liian heppoisin perustein friikkejä joukkoihinsa.
"Siinä on aina riskinsä - luottaa muuhun rotuun - mutta luotan isäsi arvostelukykyyn", totesi punatukka, joka oli sisimpiään myöten uskollinen kuninkaalle. "Hänen korkeutensa varmasti tietää, mitä tekee."
Mies liikahti lähemmäs tyttöä ja kietoi kätensä tuon vyötärölle. Hän painoi tytön kevyesti vasten itseään, varoen satuttamasta tuota selkään. Kevyt suudelma painettiin tytön hiuksiin.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2009, 18:24

Lily

Prinsessa vain hymyili Rudyardin ehdotukselle luistelemaan menemisestä.
"Sen näkee sitten" Lily lisäsi siemaisten jälleen viiniä. Siitä oli pitkä aika kun hän viimeksi oli luistellut ollenkaan, joten pystyssä pysyminen tulisi varmasti olemaan tehtävä erikseen.. mikäli he nyt luistelemaan pääsisivät.
Viini ei tosiaan ollut sitä parasta mitä Lilylle oli aina tarjottu, mutta Lily ei ollut luonteeltaan niin kranttu että olisi siitä erikseen alkanut marisemaan, saatika edes noteerannut asiaa pahemmin.
Rudyardin alkaessa puhumaan Lilyn isästä, tyttö hiljeni hetkeksi. Hän tiesi että isänsä rakasti häntä yli kaiken ja sen takia oli joskus turhankin suojelevainen. Kuningas oli leimautunut vaimonsa kuoleman jälkeen tyttäreensä ja haki tuosta aina lohtua ja tukea. Kukaan ei tiennyt kuinka paljon Lily loppu peleissä merkitsi kuninkaalle ja tiettävästi tuo oli ainoa joka sai vanhan kuninkaan vielä hymyilemään lempeästi ja iloisesti.
"Tiedän sen... ja uskon että hän osaa myös hommansa" Lily totesi lopulta pienesti huokaisten.

Katse nousi Rydyardiin kun tuo tuli lähemmäksi ja kietoi kätensä tytön vyötärölle. Lilyn kasvoille nousi pieni hymy miehen painaessa suudelman hänen hiuksiinsa. Hän ei pistänyt vastaan vaan nojautui kunnolla Rudyardia vasten, nauttien tuon lämmöstä jälleen kerran. Näin viileässä ulkoilmassa Rudyard tuntui yllättävän lämpimältä, Lilyn mielestä.
"voisin unohtua tähän pidemmäksikin aikaa" Lily totesi painautuen tiukemmin Rudyardia vasten ja nosti kasvonsa kohti tuon kasvoja, painaen pienen suudelman miehen leukaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 23 Syys 2009, 19:28

Rudyard

Lily oli kylmistä käsistään huolimatta ihanan lämmin sylissä. Prinsessa painautui voimakkaammin miestä vasten, nauttien selvästi itsekin miehen kehon lämmöstä. Tyttö suukotti Rudyardin leukaa lempeästi todeten sitä ennen, että voisi unohtua hänen syliinsä pidemmäksikin aikaa. Mies hymähti ja painoi uuden suukon Lilyn hiuksiin.
"Miksemme sitten voisi?" sotilas kuiskasi tytön korvaan ja nappasi tuon kunnolla syleilyynsä. Prinsessa oli niin kevyt, että tuon nostaminen kävi helposti. Lilyn syliinsä nostettuaan Rudyard siirsi toisella kädellään tarjoilun syrjään ja kaatui pehmeälle viltille. Viltti saattoi olla pehmeä, mutta sen alla oleva maa ei, mutta hän jätti sen huomiotta sillä keskittyi mieluummin tuntemaan Lilyn pitkien hiuksien kutittavan kaulallaan.
"Onko näin hyvä?" mies kysyi hymyillen ja siirsi punertavia hiuksia kaulaltaan. Hän otti paremman asennon itse ja kietoi kätensä tytön vyötärölle. Katse kohdistui taivaaseen.

Pilvet liikkuivat laiskasti taivaalla. Vielä äsken se oli ollut lähes pilvetön, mutta jostain oli ilmestynyt muutama pilvi peittämään aurinkoa. Tästä kulmasta myös näki rusertavalehtisten puiden ylimmät oksat jos vaivautui vähän kääntämään päätään. Punatukka unohti hetkessä inhottavan tunteen, kun selkä painui vasten puunjuurta, nyt maailmassa olivat vain he ja taivas. Enimmäkseen Lily, jonka pienen painon hän tunsi rintakehällään.
"Maailma on paljon kauniimpi tästä kulmasta katsottuna", mies totesi ja painoi lempeän suudelman tytön korvalle. Hän ummisti silmänsä jolloin pystyi haistamaan paremmin Lilyn tuoksun. Hän oli aina rakastanut sitä vaikkei ollut varma, oliko se tytön ominaistuoksu vai johtuiko ennemmin meikistä tai hajustetuista voiteista.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Syys 2009, 07:35

Lily

Rudyardin kuiskaamat sanat saivat Lilyn ihon menemään kananlihalle. Mikseivät he voineet? Ei mikään estänyt. Heillä oli yhä koko päivä aikaa, eikä kukaan lähtisi heitä etsimään.. paitsi jos he olisivat liian myöhään muurien ulkopuolella, silloin kuningas saattaisi huolestua.
Mies otti prinsessan kunnolla syleilyynsä. Lily ei pistänyt vastaan, mutta miehen pistäessä maaten tytön suusta pääsi pieni vinkaisu. Ei siksi että häntä olisi sattunut, vaan lähinnä siksi että tuo liike tuli niin yllättäen, ettei tyttö osannut edes odottaa sitä. Lily nyökkäsi pienesti Rudyardin kysymykseen.
"Kyllä on" Hän lisäsi, samalla kun Rudyard kietoi kätensä hänen vyötärölle. Lily puolestaan laittoi kätensä vatsansa päälle, korjaten samalla pienesti asentoaan.

Katse kohosi taivalle jonne oli ilmestynyt muutama pilvi, jotka lipuivat laiskasti pitkin taivaankantta. Lily hymyili itsekseen. Hänen oli hyvä olla, oli lämmin. Rudyard oli yhä yllättävän lämmin ja Lily pystyi hetkeksi unohtamaan kaiken fyysisen ja henkisen kipunsa.
Lily vilkaisi Rudyardiin kun tuo avasi hetken hiljaisuuden jälkeen suunsa ja painoi pinen suudelman hänen korvalle.
"Totta.." Tyttö myönteli, samalla kun vilkaisi Rudyardiin joka oli sulkenut silmänsä.
Lily hymähti pienesti ja nosti toisen kätensä Rudyardin poskelle, alkaen pienesti sivelemään tuota. Tämä oli jälleen niitä tilanteita jolloin ei tarvittu välttämättä sanoja. Oli vain he ja kaunis hiljaisuus. Lily kuitenkin rikkoi hiljaisuuden alkaen hyräilemään pienesti kaunista, rauhallista melodiaa, samalla kun silitteli Rudyardin poskea sormenpäillään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 27 Syys 2009, 18:21

Rudyard

Punatukka olisi päästänyt irti, jos tytön voihkaisu olisi ollut yhtään voimakkaampi. Nyt mies kuitenkin uskaltautui olettamaan, että tuo voihkaisu oli johtunut enemmin siitä, että hän oli liikkunut liian nopeasti.
Lilyn hiukset kutittivat kalpeita poskia, mutta jo kerran niitä siirrettyään mies antoi asian olla. Hän unohtaisi viehättävän kutituksen hengittäessään keuhkoihinsa tuon tuoksua. Ja jos ei unohtaisi, hän voisi vielä päivien päästä miettiä sitä, kuinka hän kaipasikaan noita hiuksia kutittamaan kaulaansa.
Prinsessa painoi sirot kätensä miehen litteälle vatsalle selvästi tyytyväisenä. Ilmeisesti tuo ei päässyt koskaan rauhoittumaan aviomiehensä kanssa. Ilmeisesti tuo ei päässyt vain hengittämään samaan tahtiin toisen kanssa ilman kiirettä mihinkään.

Miehen ummistettua silmänsä Lily ryhtyi sivelemään hänen poskeaan. Sirot sormet kuulostivat aluksi viileiltä lämmintä ihoa vasten, mutta Rudyard ei halunnut tottua tuohon kosketukseen. Se nosti hänen niskavillansa pystyyn, se sai hänet lähes kiemurtelemaan nautinnosta.
Käsivarret kietoutuivat lempeästi tytön ympärille ja mies naurahti tuon hyräilemälle melodialle. Hän ei muistanut mikä se oli jos oli koskaan kuullutkaan, mutta se muistutti miestä eräästä toisesta melodiasta. Tuohon kappaleeseen hän muistaisi sanat.
Hiljainen ääni alkoi laulamaan tuota laulua, kultaiset silmät avattiin ja tytön huulille painettiin keveitä suukkoja.
"Taisin arvata väärin, mitä hyräilit", mies totesi naurahtaen pienesti.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Syys 2009, 11:51

Lily

Lilyn hyräilemä kappale ei ollut kovinkaan tunnettu Cryptissä. Hän oli kuullut sen muutamaan otteeseen nuorempana. Sen melodia muistutti erehdyttävästi muutamaa muutakin laulua, joten ei ollut ihmekkään vaikka Rudyard erehtyikin. Lily vilkaisi Rudyardiin tuon alkaessa laulamaan, samalla kun tuo painoi keveitä suudelmia hänen huulilleen. Lily naurahti pienesti ja vastasi Rudyardin suudelmaan.
"Kyllä, mutta lähelle meni" Prinsessa vastasi pienesti hymähtäen, korjaten hieman asentoaan.
Katse siirtyi miehestä takaisin taivaalle, seuraamaan pilvien hidasta lipumista pitkin taivaankantta. Hänen oli hyvä olla.. Lily ei muistanut milloin viimeksi olisi ollut näin levollinen ja samaan aikaan onnellinen.
"en olisi uskonut että päivästä tulee näin kaunis.." Lily huomautti.

Lily hiljeni hetkeksi, jälleen. Hän vain tuijotti kohti taivasta, sanomatta tai hyräilemättä mitään. Hän sulki silmänsä ja hymyili pienesti. Jälleen kerran hän ei nähnyt mitään syytä sanoa yhtään mitään. Vain nauttia tästä hetkestä ja Rudyardin läheisyydestä. Hänen oli lämmin ja mukava olla, joten Lily ei edes halunnut harkita nousemista. Tosin hän ei voinut olla ajattelematta että Rudyardin selkä kärsi, tuskin maa viltin alla oli pehmeä ja tasainen..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 02 Loka 2009, 07:50

Rudyard hymähti, hän oli tiennyt jo laulua laulaessaan osuneensa harhaan. Lilyn hyräilemän melodian omaama kappale ei ollut hänelle millään muotoa tuttu eikä hän olisi ollut yllättynyt, jos tyttö olisi todennut, ettei se ollut tunnettu Cryptissä. Mies osasi arvata en, vaikkei Lily sanonutkaan sitä ääneen.
"Olet armollinen", mies totesi päätään pudistellen. "En usko, että se meni kovinkaan lähelle." Tyttö korjasi asentoaan, jolloin punatukka tunsi jälleen tuon lämpimän kehon voimakkaasti omaansa vasten. Valitettavasti hän samalla muisti, kuinka kipeä hänen selkänsä oli tässä maatessa.
Mies suuteli kepeästi tytön korvaa ja käänsi katseensa itsekin taivaalle. Taivas oli kirkas, kauniin sininen ja pilvet lipuivat sen editse rauhallisesti, hitaasti. Näky oli vaikuttava jos sitä pysähtyi katsomaan.
Tavanomaisestakin sai kaunista, jos jaksoi malttaa pienen hetken. Tämä oli miehelle uusi tunne, hän kun harvemmin oli niitä, jotka malttoivat jäädä katsomaan taivasta ja vain miettimään.
"En minäkään. Oletin, että tulisi paljon viileämpää, öinen halla viittasi siihen suuntaan", Rudyard totesi parannellessaan käsiensä asentoa.

Juuret ja kivet alkoivat särkeä selkään, mutta Rudyard yritti unohtaa ne. Hänen selkänsä kaipaisi hierontaa illalla mutta punatukka ei sanoisi sitä ikinä ääneen tytölle. Hän ei halunnut hermostuttaa Lilyä lainkaan.
Hevonen pärskähti jossain kauempana ja mies käänsi katseensa taivaasta siihen. Hänen tammansa näytti levottomalta - se oli melko arka hevonen, huomasi heti, jos joku oli tulossa.
"Meidän taitaa olla aika nousta", Rudyard kuiskasi tytön korvaan - kuinka hän olisikaan halunnut vain jäädä tähän - ja nousi hitaasti istumaan, antaen Lilyn tottua ajatukseen.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Loka 2009, 10:46

Lily

"Ei kovinkaan lähelle.. mutta silti lähemmäs mitä voisi olettaa" Lily totesi Rudyardin sanoihin.
Pieni suudelma korvalle sai Lilyn naurahtamaan pienesti. Hän ei uskonut olevansa näinkin onnellinen yhden pienen ratsastusreissun takia. Kai se johtui seurasta.. Tuskin Lily olisi hymyillyt näin paljon jos olisi yksin ratsastamaan päässyt.
Lily katseli taivaalle, kunnes Rudyardin ratsu päästi äänen. Katse kääntyi salamana hevoseen joka seisoskeli kauempana, aivan kuin se olisi voinut kuolla sillä samalla sekunnilla kun päästi äänen. Sitä Lily ei tiennyt että joku saattoi olla tulossa, mutta se riitti että Rudyard tiesi sen.
Sen jälkeen Rudyard ehdottikin ylös nousemista kuiskaten. Lily ei sanonut mitään vaan nousi istumaan Rudyardin mukana.
"totta.. selkäsikin on varmasti jo arkana" Lily totesi lopulta vilkaisten Rudyardiin "Kyllä minä tiedän ettei viltti paljoa maata pehmennä".

Lily nousi - vastahakoisesti - seisomaan ja venytteli pienesti. Liian suuresti hän ei saanut venytellä, johan se olisi ollut siveetöntä ja sopimatonta. Tosin Rudyard ei tainnyt tällä hetkellä pahemmin välittää etiketistä. Tyttö vilkaisi kohti aroja, jotka avautuivat kauempana. Hän oli aina pienempänä halunnut mennä aroille katsomaan lohikäärmeitä, mutta jostain kumman syystä isä oli kieltänyt sen ankarasti. Nykyään hän tiesi ettei Aroilla kannattanut liikkua yksi, päiväsaikaan, jolloin oli alttiina kaikille epämukaville yllätyksille, mitä taivaalta saattoi tupsahtaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 04 Loka 2009, 19:49

Rudyard

Mies katsoi tyttöä hämmentyneenä tuon todetessa ääneen huolensa hänen selästään. Hän ei ollut itse ollut siitä lainkaan huolissaan, ainoastaan Lilyn turvallisuudessa. Siihen verrattuna hänen selkänsä oli yhdentekevä.
"Ei sillä ole väliä", mies totesi hämmentyneenä. "Olen enemmän huolissani sinusta kuin selästäni." Hänen selkänsä tosin oli kipeänä. Huomisesta tulisi yhtä tuskaa kun kaikki tämä kipu palaisi valittamaan aamulla moninkertaisena.
Mies nousi ylös vaatteitaan pudistellen. Rudyard loi pikaisen katseen tyttöön, joka näytti suloiselta pelkästään seistessään hänen edessään. Lilyn katse oli suunnattu aroille, mutta mies ei osannut arvatakaan, että tuo mietti sinne menemistä.
Punatukka näytti valppaalta. Hän puri huomaamattaan huultaan tarkkaillessaan ympäristöään. Täällä oli pakko olla joku, mutta ainakaan vielä ei kuulunut ääntäkään.

Käsi kietoutui tytön hartialle suojelevasti miehen kerättyä viltin maasta ja sullottuaan tuon kaiken yllättävän helposti satulalaukkuunsa. Rudyard painui vaistoimaisesti lähemmäs tyttöä.
"Meidän on paras jatkaa matkaa", mies totesi. Hän kosketti huulillaan kevyesti naisen hiuksia vilkuillen samalla ympärilleen. Kultaiset silmät etsivät jotain, mitä paikallistaa hevosta hermostuttaneen äänen lähteeksi.
Tamma ei näyttänyt säikähtäneeltä.
"Joku taisi ratsastaa tästä läheltä", mies totesi hymyillen hienoisesti.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Loka 2009, 11:19

Lily

Lily hymähti pienesti Rudyardin huomauttaessa olevansa enemmänkin huolissaan tytöstä kuin selästään. Suloista, tosin Lily ei ymmärtänyt miksi Rudyard hänestä nyt niin huolissaan olisi ollut. Eihän tässä mitään hätää ollut.. kai?
Lily katseli yhä aroille päin, eikä näin huomannut miehen valppautta tai huulen puremista. Kuitenkin Rudyardin kietoessa kätensä hänen ympärlleen, Lily vilkaisi nopeakosti mieheen ja huomasi että tuo oli valpaampi. Rudyard sanoi että heidän olisi parempi jatkaa matkaa, jonka seurauksena Lily mutristi huuliaan pienesti, samalla kun mies painoi kevyen suudelman hänen hiuksiinsa. Tosin Rudyardin seuraava huomautus sai Lilyn vilkaisemaan miestä kysyvästi, ehkä astetta huolestuneempana.

"Mistä sinä sen tiedät?" Lily kysyi, mutta yhdisti sitten jo hevosen äskeisen äännähdyksen asiaan.
"... ehkä yksisarvisia? Ne liikkuvat äänettömästi ja olemme lähellä metsää, joten en yhtään ihmettelisi jos äsken olisi saattanut kulkea yksi ohi.." Lily huomautti toivoen että se olisi ollut vain yksinäinen yksisarvinen tai peura tai muu vastaava, vaaraton metsäneläin.
Jim tosin ei näyttänyt hätkähtäneen ollenkaan, vaikka sekin käänteli korviaan etsiäkseen epäilyttäviä ääniä lähistöltä. Yksi hyvä ominaisuus sotaratsulle, ei se turhia säikkynyt. Joten ei kai ollut mitään pelättävää, tai sitten Jimiltä puuttui itsesuojeluvaisto. Kuitenkin Lilyn pulssi oli noussut ja hengitysnopeus tiheentynyt hieman, aivan kuin hän olisi pelästynyt pahemmankin kerran.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 07 Loka 2009, 10:36

Rudyard

Punatukka näytti hämmentyneeltä. Yksisarvisia? Hän ei ollut ottanut mitään tuollaista huomioon ollessaan valmiudessa. Hän ei ajatellut, että asialla olisi voinut olla noin yksinkertainen selitys. He eivät kuitenkaan olleet kuulleet mitään vaikka hevoset olivatkin aistineet jotakin.
Kalpea naurahti huvittuneesti ja kietaisi kätensä lempeästi tytön ympärille, nauraen vapautuneesti. Mies painoi hellän suudelman tytön otsalle.
"Sinä olet nero, Lily", mies totesi punastuen häpeästä. "Minä ajattelin heti pahinta, kun kuulin äännähdyksen. Oletin heti, että joku väijyisi meitä ja jätin huomiotta kaikkein yksinkertaisimman vaihtoehdon."
Niinkin fiksuksi mieheksi Rudyard osasi välillä olla tyhmä. Välillä hän ei osannut nähdä tilannetta sen vaatimassa valossa vaan hermostui turhaan.

Mies myös huomasi hätääntyneisyytensä säikäyttäneen pienen ja hauraan prinsessan. Tuon sydän hakkasi varmasti tuhatta ja sataa tuon maalaillessa ties minkälaisia kauhukuvia siitä, mikä saattaisi odottaa heitä kulman takana.
"Oletko koskaan nähnyt yksisarvista?" punatukka kysyi rikkoakseen vaivautuneen ja varautuneen ilmapiirin. Hän kääntyi katsomaan metsään päin, kuin olisi odottanut yhden sarvipään astelevan esille. "En tiennyt, että ne saattavat kulkea näin lähellä ihmisten asutuksia - pidin niitä arempina olentoina."
Kultaiset silmät katsoivat tyttöä kysyvästi vaikkei äänensävyssä ollutkaan ollut minkäänlaista haastavuutta. Enemmänkin kiinnostusta, kuin olisi aivan tavallista, että kuninkaan tytär tiesi paljon yksisarvisista.
Ros
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron