Sinä muistat minut, mutta minä en sinua..

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Joulu 2009, 22:32

Kalmankoira

Jos kyse oli siintä pystyikö Kalma silkalla potkulla katkaisemaan käden, niin vastaus oli terävästi kyllä. Kalma oli lihaksikas ja nopea, sekä ennen kaikkea erittäin voimakas taistelija ja jos potku osuu oikeassa kulmassa niin kyllä käsi katkeaisi mukavasti tai ainakin olisi pitkän aikaa hyvin kipeä. No Kalma oli kuitenkin osunut potkuillaan ja aavekoira hymyili kuin mielipuoli konsanaan kun Splinter kaatui maahan. Kehtasi vielä nauraa räkäsesti päälle, kuin joku koulukiusaaja konsanaan joka ahdisti heikompaansa. Tosin, Kalma ahdisti heikompaansa mutta tässä kiusaamisessa oli vain se hauska puoli että tässä sai tappaa ilman että kukaan itkisi perään.
Kalma kasvoilla ollut nautinnollinen ja sadistinen virne kuitenkin pyyhkiintyi pois aavekoiran kasvoilta kun poika ampui häntä kohden jääpuikkoja. Kalma sihahti, ja vaikkei jääpuikoista ollutkaan Kalmalle mitään haittaa, aavekoira väisti ensinmäisen sivuun kun toinen repi alaselän sivusta takkia auki. Lihaan se ei osunnut, mikä ei olisi kyllä yhtään haitannut vaikka olisikin osunut. Kalma siirtyi kauemmas seisomaan ja kallisti päätään hymyillen hyvin suloisesti, mutta sadistisesti. Splinterin huudot menivät kuuroille korville, täydellisesti.

Kalma työnsi kätensä takkinsa alle ja nappasi toisen veitsensä kahvasta kiinni, nyt tehtäisiin pojasta suikaleita. Kalma alkoi hyräilemään jotakin laulun luritusta itsekseen.
"I'm your angel" Kalma aloitti lurituksensa ja veti veitsensä esille niin, että sen hopeinen terä välähti kuun loisteessa.
"Only a ring away.... You make me violate you" Kalma jatkoi hymyillen lauleskellen hiljakseen omaa pikku sävelmäänsä.
"No matter who you are!" Kalma Hyökkäsi kohti poikaa ja näin aluksi koitti sivaltaa tuon rinnan auki, katosi ja ilmestyi taakse ja koitti taas sivaltaa tuolta selän auki. Kalma katosi uudestaan ja ilmestyi Splinterin eteen tarkoituksenaan potkaista tuota tylysti munille..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 11 Joulu 2009, 22:51

Splinter

Kyllä joku häntä olisi kaivannut, ehkä... Splinterille jos tuon joku olisi sanonut päin naamaa, hän olisi sen uskonut. Tälläinen pieni ongelmia aiheuttava puolirotuinen tuskin jäisi kenenkään mieleen, eihän? Arathet saattaisi ehkä vielä muistaa hänen olemassa olon, ja Hun-Tra... Siihen se jäi.

No ei aikaakaan, kun Jack alkoi riehumaan veitsensä kanssa. Ja lauloi jotain... Splinterin kulmat kohosivat sekunniksi, hän ei nimittäin tajunnut sanaakaan. Mikä ihme... Oliko Jack muualta kotoisin? Veitsi välähti pelottavasti kuunvalosta, ja sai Splinterin jähmettymään. Hän ei ehtinyt väistää, rintakehään ilmestyi järisyttävä jälki, ja poika ulvaisi kivusta. Älä valita, se kirpaisee vain kerran!, poika sätti itseään, ja oli aikeissa lyödä Jackia uudestaan... paitsi että tuo ilmestyi taakse tuon veitsensä kanssa. Terä upposi, ja viilsi lihaa. Hän ei selviäisi tästä yksin, hän ei pystynyt missään nimessä hyökkäämään täysillä Jackin kimppuun. Tuo vaihtoi taas paikkaa, ja Splinter arvasikin, mitä tuo aikoi...
'Tomas!'
"Et sitten tapa häntä, Tooru!", poika huusi minkä keuhkoistaan lähti. Käsi ilmestyi potkun teille kämmen edellä, pysäyttäen sen täydellisesti. Mistä moinen voima? Vahvuus oli lisääntynyt huomattavasti...
"Hei, piski... Tuollaisia temppuja käyttää vaan ämmät. Eli joko vanhempasi olivat sekaisin antaessaan nimesi, tai olet kastroitu.", ääni oli tasainen, aivan kuin selkä ja rintakehä eivät olisivat auki ollenkaan, tai että toinen käsi ei olisi riekaleina. "Ja toinen juttu...", käsi heitti jalan takaisin, yrittäen kaataa toisen.
"Kukaan ei kiusaa Tomasta, ilman että joutuu edesvastuuseen siitä.", Tooru suoristautui, ja lipaisi huulia. Tästä tulisi kivaa! Poika kokeili vasenta kättään. Höh, ei kannattaisi luoda asetta, mihin tarvittaisiin kahta kättä... Mikä oli tietysti Toorun oma suosikki. Kai sitä pitäisi pamautella loitsuilla tuota päin. Vasen käsi heilahti, ja lumesta muodostui ase, miekka. Yhden käden miekka tosin...
"Antaa tulla. Saat seuraavan kerran kun heräät miettiä, että mikä kuu nyt on.", Tooru sanoi, nostaen asetta eteensä. Hän ei ollutkaan niin helppo nakki kuin Tomas!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 11 Joulu 2009, 23:34

Kalmankoira

Isku nivusiin pysähtyi kuin seinään kun poika otti Kalman hyökkäyksen vastaan yllättävänkin helposti. Kalma kohotti kysyvästi kulmiaan nostaen kasteensa Splinteriin- toisin sanottuna Tooruun, joka Splinterin kehon oli vallannut- ja virnisti pienesti ollen sanomassa jotakin tuolle. Mutta lensikin sitten muutaman sentin ilmassa mätkähtäen mukavasti lumi hankeen, kun Tooru nakkasi hänet jalasta pitäen maahan. No tuohan vahva oli noin pieneksi. Kalma kuitenkin vain hymähti nousten ylös lumia takistaa ja hiuksistaan putsaten.
"Voi olla." Kalma tuumasi vakavasti pojan pilkkaan hänen munulle potkimisesta, vastaamatta kuitenkaan mitenkään järkevästi. Mutta läheltä oli mennyt: Kalma oli steriloitu ihan kirjaimellisesti, mutta sitä tuon ei tarvinnut tietää ollenkaan.
"Kukaan ei heittele minua ilman, että päätyy suikaleiksi." Kalma virnsiti pienesti kuin paholainen konsanaan.

Kalma kohautti pienesti kulmiaan kun tuo loi lumesta miekan, yhden käden miekan ja olisi varmasi rätkättänyt tuolle oikein olan takaaa ellei olisi halunnut olla paljastamatta tuolle että oli hopean arka. Sittenhän vasta kusessa oltaisiin jos tuo jostakin löytäisi ihan vain vahingossa hopeaa jolla vahingoittaa häntä. Se ei enää olisi kovinkaan hauskaa.
"Totta kai." Kalma sanoi ja hyökkäsi kohden Toorua ladaten käsiinsä keltaista sähkö, mikä ei ollut vaarallista, mutta varmasti ikävää. Päästyään tarpeeksi lähelle Kalma laukasi jännitteen käsistään matkaan ja toivoi vain osuvansa. Tämä oli ensinmäinen kerta tosi tilanteessa.. Niin, eikä sähkö ollut edes tappavaa, kunhan tuntuisi inhottavalle.
Kalma pysähtyi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 11 Joulu 2009, 23:52

Splinter/Tooru

"Yritä vain, kirppuinen häntääjahtava kuolaturpa.", Tooru haastoi heti kun kuuli, ettei kukaan selvinnyt jos tuota paiskoi. Tooru päätti hoitaa asiat noepasti, valmiit haavat tekivät varmasti kipeää Tomakselle kun tuo päättäisi ottaa taas vallan, ja sen lisäksi lihaskivut... Tomas olisi tämän jälkeen niin huonossa kunnossa, että olisi pieni ihme jos tuo jaksaisi kävellä takaisin leiriin. Toisaalta Tooru oli ennenkin erehtynyt pojan kestävyydestä ja kivunsieto kyvystä...

No kiva, sähköä... Tooru vain lipaisi huuliaan jälleen, ja väisti kevyesti miehen iskun. Osittain nimittäin ihan väistö väistöllä, ja osin tekemällä Splinterin kilpiloitsun... Joka ihme kyllä toimi. Se kimpautti varsin mukavasti suurimman osan iskusta, ja loput meni tavallisella väistöllä. Pisteet Toorulle siis.
Mutta nyt poika halusi että tuo lopettaisi ympäriinsä huitomisen, tuo olisi saatava sokeaksi, edes sekunniksi, että hän pääsisi potkimaan oikein olan takaalta. Tuo pysähtyi täsmälleen samalla hetkellä, kun Tooru lähti syöksyyn. "Anteeksi, Tomas...", tuo mutisi hiljaa, repäisten oikean käden haavaa vielä isommaksi vasemman käden avulla. Masokistin vikaa ei hänessä ollut, mutta hän tarvitsi verta voidakseen sokaista toisen. Lumen sai pyyhittyä nopeasti... Ja lisäksi, voimakas verenhaju kuonon edessä huijasi mukavasti, peitti hänen omaa hajuaan.
"Tässä sinulle!", tuo huudahti, pienoinen hymy naamallaan. Verta tippui sormista samalla, kun Tooru yritti paiskoa sitä toisen naamalle. "Pikkuinen lahja meikäläiseltä!", hän naureskeli samalla, kun loikkasi taaksepäin. Ja taas syöksähdys, aikomuksena lyödä miekalla kyljen kohdille. Toisin kuin Splinter, Tooru olisi valmis hyökkäämään kunnolla tuon kimppuun.
"Noo? Missä se silppuaminen viipyy!? Vai eikö pikku sylihauva jaksa enää!?", tuo naureskeli, kun taas perääntyi. Hänen taistelutyylinsä oli ärsyttävin mahdollinen: pompitaan ympäriinsä, väistellään minkä jaksetaan, ja isketään silloin kun vähiten odotetaan.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Joulu 2009, 20:39

Kalmankoira

Tuo.. tuo otti ja väisti hänen sähkö hyökkäyksen helposti ja sähkön hallinta tuppasi vielä olemaan Kalman ehkä tehoikkain kyky. Tämä ei ollut yhtään hyvä juttu, ei yhtään. Jos hän ei kyennyt käyttämään sähköä tuota vastaan, niin hänen pitäisi toimia perinteisesti; nopeasti hyökkäämällä sieltä täältä ja pysyä kaukana tuosta. Mutta hänen tämän hetkinen kuntonsa siihen riittäisi.. ainakaan pitkäksi aikaa.
Kalma ei kuitenkaan ehtinyt sitä sen kauempaa pohtimaan kun tuo hyökkäsi kohden ja roiskaitti Kalman kasvoille omaa vertaan. Kalma älähti rääkäisyn tapauksen kun näkökenttä pimeni ja koitti pyyhkiä nopeasti verta kasvoistaan pois, enne kuin tuo pääsisi iskemään. Se oli ihan turha toivo se Tooru siirtyi Kalman taakse ja tuikkasi miekkansa Kalman kylkeen, aavekoira parahti kivusta ja polvistui maahan kylkeään pitäen. Verta ehti tulla jonkin verran ulos Kalman kehosta, ennen kuin haava umpeutui kokonaan, sekä tämä alkoi ottamaan kunnon päälle muutenkin. Kunto kun ei ollut tähän hätään mitään parasta ja Kalma hengitti jo raskaammin kuin normaalisti, toiseen keuhkoon pisteli inhottavasti. Kuitenkin Kalman kasvoille levisi sadistinen virne, joka leveni ja lopulta Kalma repesi nauramaan sadistista nauruaan mikä kaikui yössä... kunnes hiljeni.

Kalma nousi ylös mulkaten olkansa yli Toorua. "Et sinä vielä mitään ole voittanut saasta.." Kalma murahti Toorulle pyyhkien verta hihaansa, jotta näkisi paremmin. Hajuaisti oli jo häiriintynyt mukavasti.
Kalma kuitenkin syöksähti Toorua kohden ja koitti suoraan edestä raadella tuon rinnan auki, mutta se oli hämäystä; sen sijaan että olisi yrittänyt suoraan Kalma koitti kampata Toorun tylysti ja sitten perään lävistää tuon rinta tai ylävatsa. Hei hei pikkuinen lapsonen...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Joulu 2009, 20:53

Splinter/Tooru

Tooru ei voinut kuin pudistella päätään, kun Jack rupesi nauramaan, ja sanoi ettei tämä ollut vielä tässä.
"Lopeta jo hyvä mies. Tomas paran sydän särkyy, jos joudun tappamaan sinut.", hän totesi suu mutrulla, näyttäen mukamas niinkin surulliselta asian puolesta. Ja hitot, olisi vain iloinen jos saisi tuon silputtua, niin ettei tuo enää koskaan koskisi saastaisilla sormillaan Splinteriä päin, tai edes uskaltaisi mulkaista tuota murhaavasti. Ylisuojelevainen? Eeehehehei... Hän vain tahtoi varmistaa, että Splinter pysyisi elossa, ja sitä kautta hän myös.

Tuo hyökkäsi... Tooru asetti yhden käden miekan heidän väliin, valmiina estämään kynnet, mutta isku tulikin alhaalta.
"Gah!", hän ulvahti, ja tömähti selälleen lumeen. "Hrrh! Kylmää!", hän sanoi samantein, hän ei yhtään pitänyt lumesta. Jää oli asia eriskeen, siitä oli jotain hyötyäkin taistelussa, mutta lumesta ei ollut kuin haittaa! Jack oli aikeissa lävistää Toorun, joka tajusi asian hiukan liian myöhään: Hän kierähti sivuun, mutta sai aikamoisen haavan ylävatsaansa, muutaman sentin syvän...
"Hitto vie, maista tätä!", hän karjaisi, ja yritti tarttua yhä ehjällä kädellä tuon kädestä, ja vetää pitkin pituuttaan maahan. Kiepsahdus lumessa jälleen, ja toinen jalka yritti potkaista mokomaa takaraivoon, vaikka siinä saattaisivat mennä niskat... Mutta tuo näytti olevan sen verran kestävää tekoa, ettei tästä pitäisi ainakaan olla mitään hengenvaaraa... eihän?
"Jos et olisi Tomaksen kaveri, niin pistäisin sinut ihan oikeasti kärsimään...", hän mutisi samalla, kun yritti nousta vielä pikaiseen lumesta. Mokomakin sekopää hurtta, tuollaisethan pitäisi lopettaa!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 12 Joulu 2009, 22:56

Kalmankoira

Kalma vain hipasi ja tuo Tooru tarrasi Kalman kädestä kiinni, nakaten aavekoiran mahalteen maahan ja ennen kuin Kalma mitää ehti suurempaa tekemään- muuta kuin nousemaan muutaman kymmenen senttiä ylös. Kuului rusahdus ja kaikki pimeni sillä sekunnilla ihan täydellisesti joksikin aikaa ja putosi takaisin kylmään maahan. Tooru oli osunut niskaan ja mennyt laittamaan Kalman niskat nurin. Onnekseen Kalma ei niihin voinnut yksinkertaisesti kuolla, onneksi.
Kuitenkin Kalma vielä yritti taistella tajutto muuttaan vastaan ja nousi käsiensä varaan muutaman sentin täristen ja näkökettäe heittäen tuijottan ihan pöpperöisen näköisenä eteensä. Muutaman sekunnin Kalma oli siinä asennossa kunnes menetti tajuntansa kokonaan ja kaikki pimeni.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 12 Joulu 2009, 23:07

Splinter/Tooru

"No voi jukolauta, kaadu jo!", Tooru rääkäsi, kun Jack vielä näytti nousevan. Tuollahan oli niskat nurin, miten se vielä pääsi ylös!? Hirviökö tuo oli? Kohta tuo kaatuikin tajuttomana, ja Tooru huokaisi.
"Huuuuuh...", poika huokaisi, ja piteli rintakehäänsä. "Hitto... me vuodetaan kuiviin, Tomas... meidän on mentävä takaisin leiriin...", tuo mutisi, ja nousi ylös maasta kunnolla. Aika antaa ohjat Tomakselle... Joka alkoi heti huojumaan. Splinter kaatui taaksepäin, suoraan lumikinokseen.
"-to...", tuo manasi hiljaa, ja katsoi sitten Jackia. "Anteeksi... Mutta et antanut vaihtoehtoa...", tuo mutisi vielä, ojentaen sitten kättään hieman, aivan kuin voisi muka ravistaa tuon hereille. Jokapaikkaan särki, aivan kuin koko keho olisi ollut tulessa. Eniten harmitti mustatukan puolesta... Splinter ei ollut tarkoittanut potkuaan noin pahaksi, mutta...
"Heh... en pääse liikkeelle...", poika mutisi vielä, ja sulki sitten silmänsä. Pientä lepoa, ihan pienen pieni lepotauko, muuta hän ei tarvinnut. Hän lähtisi heti kun saisi hengityksensä tasaantumaan...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 13 Joulu 2009, 00:07

suskari
 

Edellinen

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron