Sinä muistat minut, mutta minä en sinua..

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Joulu 2009, 22:44

Splinter

Splinter nyökkäsi kevyesti, mutta tavallaan hän oli aavistanut, että Jack oli ongelmiin joutunut hänen takiaan. Hän oli aavistanut sen jo silloin, kun tuo oli tullut auttamaan. Mutta mitä hän oli tehnyt, jättänyt Jackin ongelmiin. Hitsit.

"Älä minulta kysy.", poika kohautti harteitaan, ja näytti viattomalta. Sitä hän kyllä olikin, ei hän tiennyt, mitä jackin mielessä oli silloin liikkunut.
"Tylsyyttäsi, varmaan?", Splinter sitten ehdotti, kun ei muuta keksinyt tähän hätään. Splinter muisteli niin hyvin kuin pystyi, muttei saanut päähänsä, mikä oli ollut motiivina. kai se tylsistyminen oli ollut se suurin syy?
"Tuntuu oudolta puhua sinulle, kun et edes muista mitä silloin tapahtui... saatika nimeäni...", hän vielä mutisi loppuun, ja tyrskähti sitten.
"Hee-e, nyt voin muuten kertoa oikean nimenikin tällä kertaa, kun sain sen selville!", pikkuvelho sanoi, hieman naureskellen. Olihan hän viimeksi teknisesti ottaen valehdellut nimensä, eihän Splinter ollut hänen oikea nimi. Se oli nimi joka annettiin sieluttomalle tappajalle, joka hänestä piti tulla.
"Silverstream Tomas. Tosin sinulle esittäydyin Splinterinä, kuten yleensä teenkin.", Splinter osoitti itseään peukalolla. Hän olikin halunut kertoa Jackille oikean nimensä jo jonkin aikaa. Hän oli ainakin sen velkaa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 07 Joulu 2009, 17:35

Kalmankoira

"Voi olla.." Kalma tuumasi Splinterin arvaukseen, miksi hän oli tuon ylipäätänsä pelastanut ja vielä niinkin tyhmästi kuin antanut itsensään sellaisen kuvan, että petturi mukamas olisi. Vaikka totuushan se olikin, tavallaan. Eihän hän aikonut sotaan ottaa mitään kantaa ja kun sota alkaisi hän toden näköisesti lähtisi tiehensä, tai ainakin pois jaloista. Ehkä jonnekkin meren lähelle tai pimeään paikkaan, mikä toisinaan saattaa olla huono valinta. Ihmiset tai haltiat saattaisivat yhtä hyvin vallata koko roskan ihan vain huvikseen.. Joten ehkä se merenranta on paras vaihtoehto.
Toinen kulma kohosi hienoisesti kun poika sitten alkoi paasomaan nimestään kuin se olisi ollut joku mahtavakin juttu. Sinänsä huvittavaa.. No, poika kertoi sen ja nyökkäsi pienesti sanomatta mitään. Pyöritellen vieläkin päässään sitä mitä tekisi pojalle. Kyllä vain, Kalmaa potutti se kaikki mitä hänelle oli tehty ihan jumalattomasti, jota Tomas ei ikinä pystyisi pikku päässään ymmärtämään. Ei ennenkuin olisi itse kokenut.
"Itseäni minun tuskin tarvitsee esitellä.." Kalma tuumasi siihen väliin ja katsahti ympärillensä pikaisesti, ettei kukaan pääsisi yllättämään. Sehän tästä vielä puuttuisi.

"..Mutta, mistä olet tulossa ja minne menossa?" Kalma kysyi, vaikka nyt tiesikin että Tomas oli kaikin puolin haltoiden seuralainen. Pelkkä moisen ajattelu inhotti aavekoiraa, nekään suippokorvat maineensa arvoisia.. luonnonlapsia ja ystävällisiä muka? Kattia kanssa yhtä pahoja kuin ihmisetkin, yhtä kieroja paskoja. Mutta ehkä sitä ei kannattaisi sanoa ääneen?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 07 Joulu 2009, 17:50

Splinter

"Ei juu, kyllä minä nimesin muistan.", poika virnisti iloisesti. Minkä hän luonteellen voi? Vaikka hän olikin yrittänyt tehdä itsestään hieman aikuismaisemman, ei hän siihen kauaa kyennyt. Pienenä poikana ainakin seuraavat kolme vuotta vielä pysyisi, ellei pidempäänkin.
"Se onkin sen verta yksinkertainen... Mutta sano kuitenkin Splinter, sillä nimellä minua kaikki kutsuvat... Ainakin melkein.", poika naureskeli, loppua kohden hieman hiljentyen. Tooru häntä kutsui vielä Tomakseksi... Ärsyttävää!

"Jaa minne... Metsästähän minä. Lähdin kylästä vähäksi aikaa, kun pelkäsi että räjäytän jotain. Voimat temppuilee...", poika selitti, ja heitti kädet niskaansa, kun nolotti myöntää tuollaista. Kyllä hän muisti sen ilmalennon, joka oli tapahtunut kun hän oli yksinkertaista tuulikilpiloitsua tehdä... Ehehe, vähänkin isompi, ja olisi jokin voinut mennä rikki. Harjoitusta hän siis kaipasi, ja ihan tosissaan!
"Menemisestä en ole ihan varma, jos kaveri meni vaihtamaan leirin paikkaa sillä välin, kun minä olen "kävelyllä".", hän vielä lisäsi, raaputtaen nopeasti leukaansa hieman. Mistä se tosiaan tiesi, jos Hun-Tra päättäisi vaihtaa leiripaikkaa paljon lämpimämpään tai turvallisempaan kohtaan.
"Vaellan pitkin metsiä nyt nimittäin.", Splinter selitti Jackille, vaikka se varmaan nyt itsestään selvää.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Joulu 2009, 08:56

Kalmankoira

"Miten vain.." Kalma hymähti pienesti Tomakselle kun tuo pyyteli kutsumaan itseään sittenkin Splinteiksi. Koittaisi jo päättää miksi haluaisi itseään kutsuvan tai hän kohta sanoisi tuota vain kersaksi. Eihän se Kalmaa kuitenkaan liikuttaisi kovinkaan paljoa jos nyt vähän joutuisi tuota nimittelemään. Eihän hän edelleenkään kuitenkaan muistanut tuota, joten ei myöskään ollut mitään suuren suuria tunteita tuota kohtaan ja koska hän olisi ihmisestä välittänytkään. Aivan, ei koskaan..
Tuon ensinmäisiin sanoihin Kalma vain nyökkäsi, mutta kun puhe siirtyi johonkiin leiriin Kalman silmissä pilkahti selkeästi jonkin asteen viha. Ei siihen paljoa älliä tarvittu tajuamaan että se leiri mistä Splinter oli tullut kuhisi haltoita. Haltoita, joita Kalma nykyään vihasi melkein samalla mitta puulla mitä ihmisiäkin, tai no ainakin yhtä. Muut haltiat saattoivatkin mennä juuri ja juuri.
"Leiri?" Kalma kysyi katsahtaen Splinteriin kuin olisi epäillyt tuota jostakin suurestakin petoksesta itseään kohtaan, vaikka siinä katseessa myös pilkahti pienen pieni koston himokin ja halu päästä tappamaan. Poika tuskin sitä haluaisi.. tai antaisi edes tehdä, vaan pysäyttäisi hänet, jotenkin.

"..Mutta pakko kysyä: Miksi olet näinkin hyvä sydämminen minulle? Olet haltoiden puolella ja vielä kaiken kukkuraksi ihminen, olet kaikkea mitä vihaan... joten mikä estäisi minua tappamasta sinua?" Kalma kysyi lopun virnistäen naputellen leukaansa etusormen terävällä kynnen kärjellä. Käsi laskeutui kyljen vierelle.
"Plus haltiat haluavat pääni hopea tarjottimelle.. Joten olet tavallaan vihollinenkin minulle, joka voi laverrella."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Joulu 2009, 18:52

Splinter

"No leiri leiri, vaikkei iso olekkaan. Vain minä ja kaksi muuta... Ja niille kahdelle pitää antaa välillä omaa rauhaa...", lopun Splinter mutisi itsekseen, hieman virnistäen. Hun-Tralle ja Taralle piti tosiaan jättää välistä kahdestaan. Varmaan siksi hän oli nyt hereillä? Hän oli turhan naiivi uskoakseen, että Jack menisi riehumaan samaiseen leiriin. Ja kyllä, Splinter pysäyttäisi tuon, jos ei muuten niin Toorulla. Jos piti valita Hun-Tran ja Taran, sekä Jackin väliltä, voitti Hun ja Tara kirkkaasti. Noita oli kaksi...

"Miksen saisi olla?", poika kysyi heti. "Ei rotu tee kenestäkään pahaa. Tai ehken ole paras sanomaan niin, kun en itsekkään ihmisistä pidä.", hän vielä naureskeli, mutta hymy hyytyi uudestaan, jackin seuraavien sanojen myötä. Hopeatarjottimella? oliko Jack mennyt tekemään jotain tyhmää?
"Mitä?", hän kysyi heti, ääni hieman täristen. Mitä ihmettä, vihollinen?
"Ei, ei taas!", hän huudahti, ja painoi molemmat kämmenet ohimoilleen. Millon tämä loppuisi? Pitikö niitä vihollisia tulla joka nurkan takaalta? Tosin... Splinter oli edelleen tuolle velkaa.
"Miksi edes lavertelisin? En halua sotaa.", hän tiuskaisi, näyttäen loukkaantuneelta. Hän ei kielisi kenestäkään mitään. Niin miksei hän halunnut sotaa? Koska sodassa kuoli ihmisiä ja haltiotia! Lisäksi hän edelleen pelkäsi, että jähmettyisi taistelukentällä, jos törmäisi yllättäen veljeensä... Olisi aikamoinen ensikohtaaminen, eh?
"Olen sinulle sitä paitsi velkaa, jos muistat?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 08 Joulu 2009, 19:57

Kalmankoira

Vain kaksi henkilö? Sitten kyse ei voi olla mistään isosta haltia ryhmästä tai edes siintä kenraalin lumpusta. Se kun ei liiku missään yksin. Liikkuisikin, hän pääsisi ottamaan ihan kunnolla kahdestaan tuon kanssa yhteen. Ei mitään esteitä tai muutakaan epämääräistä vain kenraali ja hän. Mutta arvon kenraali ei vain tunnu tajuavan sitä pointtia.. Kaksintaistelua siis.
Ja kyllä Kalma ehkä olisi päässyt Splinteriä hyvinkin tehokkaasti karkuun, kun tuolla tuskin on mitään hopeista millä häntä vahingoittaa, ainakaan pitkäksi aikaa. Plus Kalmalle pimeä metsä oli tuolle kuin toinen koti.. Tietävästi Splinterillä ei voisi olla kovinkaan hyvää yönäköä olla.

"Ei siinä mitään pahaa olekkaan... mutta, en ole vain tottunut sellaiseen." Kalma huomauti Splinterille. Se oli totta, Kalma ei ole koskaan joutunut ylenpalttisen ystävällisyyden kouriin ja jos olikin, Kalma oli vetänyt ne kintaalla tai jotakin muuta oli taustalla. Plus Kalmalla oli muutenkin vaikeuksia luottaa enään kehenkään kuin harvoihin valittuihin tässä julmassa maailmassa. Ja tutustumisessakin menee oma aikansa..
Sitten poika räjähtikin tai oikeastaan murtui ihan kokonaan hänen sanojensa jälkeen, alkaen huutamaan ja panikoimaan. Kalma tuijotti tapahtumaa apaattisen näköisenä ja joksikseen kysyvästi, ei koira tajunnut mikä pojalle tuli.
"En minäkään... mutta olen jo sotkeutunut sodan lankoihin sen verran, että olen saanut haltoiden vihat päälleni ja he pitävät minua vihollisena. Ja jos käännän takkini ihmisille, minulla ei olisi paikkaa missä olisin turvassa, ainakaan tällä saarella." Kalma selitteli Splinterille hieman paremmin miten asia oli.
"Kaikkiin ei voi luottaa."

"Muistan kyllä, mutta pitääkö se? Olen kuullut saman lupauksen vaikka kuinka monta kertaa ja saanut maksaa sen verisesti takaisin monet kerrat. Olen oppinut jo läksyni ajat sitten." Kalma vastasi Splinterin kysymykseen lupauksesta. Lupauksen pystyi pettämään hyvinkin helposti..
"Ja kuten sanoin: vihaan ihmisiä, joten mikä syy minulla olisi luottaa katalaan käärmeeseen?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 08 Joulu 2009, 20:09

Splinter

Splinter nojasi taaksepäin, pyllähtäen lumelle. Miksi? Koska hän ei jaksanut seistä, vaikka niin olisi ollut ehkä turvallisempaa. Splinter oli ystävällinen, koska harva oli hänelle kiltti. Ensimmäinen oli ollut haltia... itseasiassa yksi niistä harvoista. Hun, Tara, Art, Ea, sekä jossain määrin Aran olivat olleet ainoat henkilöt, jotka olivat näyttäneet ystävällisyyttä poikaa kohden. Ja jos kukaan ei olisi pysähtynyt katsomaan häntä tarkemmin, olisi hän edelleen suolla tekemässä työtä mielipuolelle, joka olisi loppujen lopuksi tappanut hänet.
"Minussa taitaa olla samaa vikaa.", poka hymähti, ja nojasi taaksepäin käsillään, katsoaksee taivaalle päin.
"En voi hyökätä ihmisten kimppuun tuosta noin vain, veljeni takia. Ja haltioiden joukoissa taas on ystäviäni. Ollaan molemmat kahden tulen välissä...", hän mutisi hiljaa, ja leikitteli sitten lumella, jota hänen käden allaan oli.

"Älä yleistä. Jokainen ei ole samanlainen.", poika sanoi, ja leikki edelleen lumella, pyöritellen sitä sormien välissä. Tästä ei saisi ainakaan lumipalloa aikaiseksi, ellei hän tiivistäisi lunta hieman... suunnileen jääpalloksi.
"Mikä käärme? Toinen muotoni on kotka, jos edes sitäkään muistat! Kotkat ja käärmeet ovat toistensa vastakohtia!", poika meinasi tulistua. Hän ei tajunnut tuota kielikuvaa... Ei ollut tullut vielä vastaan. Splinter oli kasvanut liian eristyksissä tajutakseen, ettei tuo häntä oikeaksi käärmeeksi luullut...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 09 Joulu 2009, 21:55

Kalmankoira

Poika päätti sitten pyllähtää kylmään lumihankeen ja Kalma katsoi tuota hieman kysyvästi, sanomatta kuitenkaan yhtään mitään tuolle lumessa istumisesta. Siinähän palelluttaisi oman perseensä kaikessa rauhassa.
Tuon sanoihin Kalma hymähti pienesti ja myönsi mielessään olevansa vähän samassa tilassa, mutta jos totta puhuttiin hän oli huomattavasti pahemmassa. Jos hän jättisi ihmiset, hän menettäisi henkensä haltoiden tai ihmisten kynsiin. Kumpikin yhtä paha, eikä hänellä olisi ketään tai mitään suojaa noita vastaan, vain kokemus mitä oli kerääntynt vuosien varrella paetessa ties mistä paikoista. Eipä paljoa lohduttanut..

"Vähän pakko: jokainen ihminen johon olen ikinä törmännytkin yrittänyt tappaa, huijata tai muuten vain käyttää minua hyväkseen." Kalma murahti Spliterille kun tuo alkoi huomauttelemaan hänen ihmisvihastaan.
"Ihmiset ovat hirviöitä.. ja vielä kuvittelevat olevansa jotakin niin mahtavaa." Kalma lisäsi katkerasti ja hiljeni sitten siintä asiasta. Se oli hänen mielipiteensä, eikä sitä pyyhitty mitenkään pois.
Splinterin sanoihin Kalma naurahti räkäsesti ja ehkä hieman pilkaavastikkin, mutta minkäs teet jos tuo kuulosti niin koomiselta.
"En muistakkaan mitään sinun kotka muotojasi, mutta.." Kalma sanoi ja kyykistyi pojan tasolle hymyillen pienesti, muttei ystävällisesti. Se oli kieroutunut kuin korkkiruuvi ja huvittunut. "sanalla "käärme" tarkoitin kieroa ja pahaa aikovaa tyyppiä, jollaiset ihmiset ovat... siintä on turha käydä kanssani kiistelemään." Kalma selitti ja suoristautui ylös takaisin seisomaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 09 Joulu 2009, 22:13

Splinter

Jack oli kyllä pahemassa fyysisesti, Splinter taas henkisesti. Muutenkin hän oli siinä iässä, että kaikki vaikeudet tulivat monenkertaisena näin omalta kantilta katsottuna. Tosin niin taisi Jack myös olla... Sitä ei käynyt kiistäminen. Mutta siitä jäädyttämisestä... Splinter ei tuntenut edelleenkään niin helposti kylmää, mikä oli pieni muotoinen ihme.

"No kiitos vaan.", poika mutristi huuliaan, kun Jack sanoi, että ihmiset olivat hirviöitä. Kädet joutuivat puuskaan rintakehälle, ja hän näytti muutenkin loukaantuneelta.
"En minä tälläiseksi halunut syntyä.", hän vielä kiukutteli, hiljaa mutisten. Totta, ei hän kysynyt, että saisiko syntyä ihmiseksi. Ei hän tosin olisi halunut syntyä haltiaksikaan. Mikä hän sitten halusi olla? No lintu tietysti!
"Etkä todellakaan ole ainut, joka on ihmisten käsissä kärsinyt!", poika kivahti, ja ponkaisi ylös seisomaan lumihangesta nopeammin kuin kärppä vilahtaa koloonsa. Nyt alkoi keittää. Luuliko tuo ihan todellaan, että kaikki ihmiset olivat tuollaisia? Splinter ei ollut! Tai ei ainakaan halunut olla! Suuttumus tuli hänellekkin täytenä yllätyksenä, mutta hän oli vielä kuitenkin nuori. Teineillähän tunteet heittivät laidasta laitaan, eikö?

"Minä en ole sellainen. En ainakaan tahallani...", hän mutisi vielä, punastuen raivosta, ja harmista. Hän yritti hillitä tunteitaan, mutta häntä rupesi harmittamaan, kun hän suuttui jollekulle. Tooru mainitsi jotain huonosta seurasta, mutta hiljeni nopeasti. Splinterissä oli nyt jokin vialla...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Joulu 2009, 16:09

Kalmankoira

Poikahan sitten päättikin tuohtua hänelle ihan kunnolla pikku loukkauksesta ihmisiä kohtaan. Se oli edelleenkin hänen mielipiteensä ihmisistä, eikä sitä mikään tulisi koskaan muuttamaan, tai ainakin niin Kalma ajatteli. Ei sitä koskaan tiedä jos hän saisi pienen muutoksen.. Vain kuvitelmissa.
Splinter pinkasi ylös ja räyhäsi Kalmalle ihan koko paineella, melkein naama punaisena.
"Tiedän kyllä." Kalma kivahti tuolle takaisin, mutta paljon rauhallisemmin kuin poika itse. Ei tuon tarvitsisi hänen periaatteensa takia tuohtua kuin, kuin.. pikku kersa?
"Olen kyllä nähnyt elämäni aika kuinka kaltaiseni friikit ovat joutuneet kärsimään mitä verisemmillä tavoilla.. ja sitä enemmän kuullut." Kalma lisäsi. Ei, hän ei kuvitellut että oli maailman ainut joka vihasi ihmisiä noiden tekojen takia. Mokoma rotu saisi hävitä maan päältä kokonaan.

Kalma irvisti lievästi pojan sanoihin, naurahtaen perään pienesti. "En ole niinkään väittänyt. En ainakaan sinun kohdallasi, olet ihan ok ihmiseksi." Kalma sanoi toivoen, että poika rauhoittuisi kiukun puuskastaan. Jos tuo alkaisi oikein huutamaan ja mesoamaan tuo herättäisi vielä ei toivottujen vieraiden mielenkiinnon. Sitten hän ainakin saisi juosta henkensä edestä ihan tosissaan..
"Mutta sano mitä sanot, ihmisiä vihaan ja sillä siisti."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Joulu 2009, 17:04

Splinter

Tietoisku, Splinter OLI yhä kersa. Joten oli kai oikeutettua, että hän saisi myös sillä tavalla käyttäytyä? Poika puri hampaat yhteen, ettei alkaisi räyhätä yhtään enempää. Vaikka mieli tekisi... Jos mieli järkky, järkkyy myös taiat. Varmaan se olikin pääsyy, miksei hän ollut oppinut paljoa mitään viime aikoina.
"Ei ainoastaan "friikit"...", poika mutisi hiljaa. Hän oli nähnyt itsekkin ihan tarpeekseen, olihan hänellä ollut mahdollisuus käydä haltioiden sotilastuvalla välillä. Nuo puhuivat toki koko ajan haltiaa... Mutta mistäköhän poika olikaan sen oppinut? Tietysti kuuntelemalla noiden tarinoita.

"Aijaa...", Splinter hiljeni heti, ettei häntä tarkoitettu... Poika puri huultaan, ja raaputti nolostuneena nenänviertään.
"Vihaa ihan rauhassa, en minäkään ihmisistä pidä, vaikka samaan rotuun kuulunkin.", velho naurahti katkerasti. Jepjep, hän ei ehkä pitänyt ihmisistä, muttei mennyt enää haukkumaan noita ihan tuosta noin vaan. Edelleenkään hän ei halunut tapella, vaikka aukoikin päätään välistä pahemman kerran.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Joulu 2009, 20:29

Kalmankoira

Poika rauhoittui ja se oli hyvä juttu, ei Kalma olisi kauaa jaksanut tuota edes kuunnella. Olisi vain lähtenyt sitten tylysti kävelemään sen kummemmin pojasta enää välittämättä, etenkin jos perään olisi erehtynyt karjumaan. Sitten tulikin hiljasta ja Kalma tuijotti Splinteriä hiljaa vakavan näköisenä aikomatta edes avata turpaansa. Kalma vain tuijotti ja kuunteli hiljaa metsässä kantautuvien muutaman eläimen liikehdintää, jotka kuitenkin poistuivat paikalta hyvinkin nopeasti metsän pimeyteen. Ilmeisesti haistoivat kaksikon..
Sitten ihan yht`äkkiä Kalman kasvoille levisi hitaasti julma virne, joka enteili vakavasti pahaa tulevaksi ja muutenkin Kalma tuijotti Splinteriä kuin jotakin tuntematonta. Kalma sai juuri parahiksi sairaskohtauksen päässään ilman mitään varoitusta. Ei siintä kyllä mitään varoitusta koskaan tulekkaan, se vain naksahtaa päälle ilman että Kalma mitään kykenee tekemään asian hyväksi.

Nyt Kalma siis otti Splinteriin kohden uhkaavan askeleen hymyillen edelleenkin kuin mielipuoli konsanaan, silmissä palaen selkeä murhan himo ja tappamisen halu.. ja Splinter siinä juuri sopivasti tarjottimella omena suussa, joten poika parka oli uhri tällä kertaa. Kyllä Kalmalla lääkketkin tähän oli, mutta ilman varoitusta niitä oli vaikea ottaa etukäteen ennen kuin tauti kävisi päälle.

Kalma hyökkäsi Splinteriä kohden tarkoituksenaan saada poika kynsiinsä kiinni näin alkajaisiksi.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Joulu 2009, 20:53

Splinter

Splinter haukotteli jälleen leveästi. Nukkumaan meno aika, pikkuinen! Poika maiskutti suutaan pikaisesti, ja ajatteli jo lähtevänsä... Kun Jack alkoi taas käyttätyä omituisesti. Omituinen hymy nousi tuon kasvoille, ja Splinter kallisti päätään ihmeissään. Mitä ihmeen ajatuksia tuollakin pyöri nyt päässä?
"Ööh... Jack?", velhonalku kysäisi, ja katseli ihmeissään miestä, joka taisi seota pahemman kerran... Tuo nimittäin kävi päälle!
"Owaah!", hän huudahti, väistöä yrittäen... Siinä kuitenkaan täydellisesti onnistumatta. Mies sai kuin saikin nimittäin hihasta kiinni, kun jalat lipsahtivat lumessa. Miehen kynnet pureutuivat inhottavasti käsivarren lihaan, ja poika inahti. Auts, ei tuntunut yhtään hyvältä! Toinen käsi heilahti tahtomattaan, nyrkkiin pusertuneena. Hänen pitäisi päästä irti!
"Jack, mikä tuli?", hän huudahti samalla, kun repäisi itsensä irti. Kynnet viilsivät käteen vielä pahemmat haavat, vieden niin lihaa, verta, kuin palan takkiakin mukanaan, muttei poika välittänyt. Hän painoi varovaisesti kätensä käsivarteen ilmestyneelle haavalle.
"Hit... Vieläpä sama käsi...", hän murahti samalla, kun katseli veren vuotoa. Niin mikä sama käsi? No se sama käsi joka oli jokin aika sitten tullut raadelluksi erään suden toimesta.
'Vaihto, tehdään vaihto!', poika murahti jotain epäselvää taas, vaikka oikeastaan hän sanoi: "Ei tasan.". Hän ei aikoisi luottaa Tooruun tässä asiassa!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Joulu 2009, 21:43

Kalmankoira

Kalma sai otteen ja vain virnisti niin saatanallisesti kuin olla ja voi, kuin olisi saanut Splinterin hipassa kiinni ja tuo olisi nyt hippa. Ei, Kalma olisi se hippa niin kauan kunnes hänen sairaskohtaus taas laantuisi ja aavekoira olisi normaali. Mutta nyt sitä olisi ihan turha odottaa, Kalma oli kuin eri ih- friikki.

Sitten mäjähtikin nyrkki keskelle naamaa komasti, kuului rusahdus kun nenä meni sijoiltaan ja aavekoira päästi irti pidellen kasvojaan päästeän tuskan parkaisun ilmoille. Vaikka Kalma olikin hopean arka kipua se ei estänyt kuitenkaan tuntemasta sen erikoisemmin kuin normaalistikaan ei hopean arat. Vahingoittaminen vain oli toinen juttu.
Kalma jäi seisomaan nenäänsä pidellen inisten kuin koira konsanaan kivusta, kunnes hieman tärisevällä kädellään rusautti nenänsä takaisin paikalleen. Kasvoille nousi virne ja hitaasti Kalma liu`utti katseensa takaisin Splinteriin. Virne leveni entisestään niin että terävät hampaat paljastuivat hieman huulien välistä.
"Ei yhtikäs mikään.." Kalma nauroi ja asteli lähemmäs Splinteriä välittämättä yhtään, että tuo höpisi itsekseen- mikä voisi merkata toista puolta- tai edes sitä, että tuo oli jo haavoittunut.

Kalma syöksähti liikkeelle juosten suoraan kohden Splinteriä, mutta muutaman metrin päästä katosi ja ilmestyi tuin haavoittuneelle puolelle ja koitti kaksois potkulla potkia tuon kättä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 10 Joulu 2009, 22:14

Splinter

Ilmeisesti hänen nyrkkinsä oli osunut, vaikkei hän pahemmin edes ollut sitä yrittänyt. Huuh, ihan hyvä vaan... Poika kumartui hieman, kuullessaan Jackin rusauttavan nenän paikoilleen, ja sitten vastaavan, niin että pojan selässä juoksi kylmät väreet. Jokin nyt oli hullusti! Poika valmistautui, kun Jack juoksi suoraan häntä päin. Nyt hän kyllä...
"Hä? Minne hän...", poika tajusi, että mies oli kadonnut. Sitten tuo ilmestyikin hänen viereensä, tehden likaisen tempun: Potkaisten juuri haavan kohdille. Splinter ulvaisi, kun potku
osui luita katkovalla voimalla kaksi kertaa. Velho lensi lumeen kyljelleen, mutta sais itten tarpeekseen vihdoin: lumen alta lensi kovalla vaudilla tuota päin kaksi jääpuikkoa. Sen verran hän kuitenkin tähtäsi, ettei sentään kurkkuun osuisi...
'Tomas! Meidän on tehtävä vaihto'!, Tooru edelleen rääkyi, tuo halusi ihan tosissaan nyt päästä riepottelemaan tuota mustatukkaa. Splinter vain kiepahti lumessa, uskaltamatta kokeilla kättään. Ihan kuin se olisi poikki... Tai sitten hän vain kuvitteli. Olihan hän viimeksikin luullut, että hänen käsi oli poikki, mutta ei se sitten onneksi ollutkaan.

Splinter tiivisti jälleen lunta, vaikka hiukan pelkäsikin, että osuisi Jackiin pahasti, jos edes osuisi.
"Jaaack!", hän huudahti, toivoen että saisi toisen tajuamaan, ettei nyt ollut hyvä aika leikkiä! Mitä jos ihmiset kuulisivat? Sitten piru perisi heidät molemmat!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

EdellinenSeuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron