Sinä muistat minut, mutta minä en sinua..

Kaikki loppuu johonkin ja alkavat jostain. Niin myös Quinn metsä. Metsän reuna on valoisaa ja harvaa kasvustoltaan. Reunamilla ei pahemmin sammalta ole vielä, vaan maata peittää saniaiset ja ruoho. Puut ovat suurimmaksi osaksi lehtipuita. Mitä syvemmälle metsään menee, sitä synkemmältä se alkaa näyttämään.. joten, uskallatko astua lumottuun metsään, vai pysytteletkö suosiolla poissa?

Valvoja: Crimson

Sinä muistat minut, mutta minä en sinua..

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2009, 00:02

Kalmankoira

Täysikuu möllötti taivaalla ja pakkasta oli varmasti reilut kymmenen astetta, jospa jopa enemmänkin, mutta kylmä oli kuitenkin. Onneksi ilma oli kuitenkin tyyni ja rauhallinen, joten pakkanen päässyt niin helposti puremaan tarpeeksi paksun vaatetuksen läpi. Kalmakin oli pukeutunut lämpimästi tällä kertaa ja suostunut laittamaan itselleen lapset ja pitkähihasen takkinsa alle, yleensä kun sen alta löytyi lyhyt T-paita. Mikä ei näillä keleillä mikään super lämmin ollut.
Mutta tällä erää Kalma oli tullut metsän reunoille.. vain käymään nopeasti ja muutenkin jaloittelemaan. Kalma oli jo syönnyt, joten metsällä ei tarvitsisi käydä. Eikä aavekoira muutenkaan ollut syvemmälle metsään menossa, kun viime kerralla menetti siellä henkensä. Mutta kiitos velhon hän oli taas tässä.. vaikkakin hieman eri näköisenä; niskasta alkoi mustat tiikeriraidat, jotka loppuivat alaselkään kaventuen ja käsivarsissakin oli muutama, kuten vasemmalla puolella kasvoilla. Oliko se sitten hyvä vain huono juttu, sitä Kalma ei tiennyt. Mutta yksi hyvä puoli tässä oli: hänellä oli yksi uusi tehokas kyky, sähkön hallinta. Vaikkei siinäkään mitään riemuttavaa ollutkaan. Tähtäämisessä oli ongelmia.

Kalma pysähtyi hetkeksi aikaa ja nosti katseensa täysinaiseen kuuhun, mumisten hetken omiaan. Omia toivomuksiaan..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Joulu 2009, 00:25

Splinter

Täysikuu... Kauniin näköistä. Poika itsekkin oli liikkeellä tähän aikaan, vaikka lapseksi tuo vielä laskettiin. Vaeltajan elämässä oli se hyvä puoli, että sai olla hereillä milloin halusi. Tosin normaalisti Splinter olisi ollut nukkumassa tähän aikaan... Mutta tänä yönä hän ei saanut unta. Normaalisti hän nukahti silmänräpäyksessä, mutta nyt häntä valvotti jokin tuntematon syy.

Splinter oli ottanut tilaisuudesta vaarin, ja ajatellut treenaavansa sitä yleisintä taitoa haltioilla, eli puussa hyppelyä. Tai ehkei se olut yleinen, mutta Splinter oli jo pitkän aikaa ihaillut joitain haltioita, jotka pystyivät moiseen. Harmi vaan, että oksista osa oli jäästä liukkaana, ja pojalla oli vaikeuksia saada otetta... Joten kuten hän siellä pysyi, muttei saanut sellaista ketteryyttä ja hiljaisuutta, kuin mitä haltiat. Eli hän välillä rikkoi jonkin oksan, ja välillä päästi pitkän kiroilulitanian. Tämä ei mennyt ollenkaan kuin piti...

Splinter oli huomaamattaan jo metsän reunoilla, kun jalan alla petti taas: Hän liukastui, ja mätkähti selkä edellä maahan, huutaen haltiakielellä muutaman painokelvottoman sanan. Selkä osui lumiseen maahan, ja pojan henki salpautui... Hän oli tipahtanut lähelle jotakuta, vaikkei hän jaksanut paljoa katsella aluksi, että ketä. Yksi kulkija, ei vaaraa hänelle. Kuten ei hänestäkään pitäisi tuolle olla...
"Ai saakeli...", tuo manasi samalla, kun nousi istumaan, ja pyyhkäisi lunta ruskean ja sinisen värisestä takista. Olihan nyt sentään sen verran kylmä, että piti vähän lämpimämmin pukeutua, ja puolipitkä takki suojasi hyvin. Varsinkin kun Splinter ei kovin helposti kylmää tuntenut...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2009, 14:31

Kalmankoira

Eikä Kalmakaan ihan kuuro korva ollut; pää kääntyi varsin hyvin kuuluvan äänen suuntaan ja toinen käsi eksyi veitsen kahvalle valmiiksi. Toisinaan Kalma epäili pahasti ettei tämä voinut olla haltia ja jos olikin niin todella surkea piilottelija.. silläkin varjolla että Kalma melkein kuuli mitä tuo- ilmeisesti- kirosi kovaan ääneen ja oksat katkeilivat. Tai voisihan se olla joku muukin otus.. mutta haltiat nyt enemmän hyppivät puissa.
Ääni tuli lähemmäs, lähemmäs ja lähemmäs, kunnen rysähti ja lumi pöllysi ympäriinsä. Kalma veti sillä sekunnilla veitsen esille ja jäi odottamaan, että tuo tunjeksia, joka melkein niskaan hyppäsi, paljastuisi. Ja lopulta sieltä paljastui poika, nuori pojan kloppi. Toinen kulma kohosi aavistuksen verran kysyvästi ja veitsi laskeutui alemmas, ei ollut enää hyökkäys asennossa.
Kalma tuijotti poikaa vakavin kasvoin hetken aikaa hiljaa, katsahtaen sitten linnan suuntaan joka näkyi jokusen matkan päässä. Katse siirtyi poikaan jolla vaikutti olevan astetta ärsyttävämmät vaatteet yllään.. Vihreää ja sekös sai aavekoiran päässä naksahtamaan pahemman kerran. Kalma astui eteenpäin ja asetti pitkän hopeisen veitsen terän pojan kurkulle eikä se katsekkaan ihan ystävällinen ollut.
Niin todellakin, Kalma ei muistanut Splinteriä ollenkaan ja sitä että oli taannoin pelastanut tuon nahan.. jonka johdosta hän oli itse joutunut vakaviin ongelmiin. Melkein joutunut teloitus lavalle petturuudesta ja mahdollisen vakoojan avustamisesta, mutta kiitos velhon.. sekin oltiin vältytty kahdellakymmenelläviidellä ruoskan iskulla. Ei ollut selkä nyt kovinkaan kaunis näky enään, etenkin jos arpia oli selässä Kalman laskujen mukaan yli kolmekymmentä.
"Kiva asu. ....mistä hankit?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Joulu 2009, 15:32

Splinter

Splinter sai juuri itsensä koottua, ja oli nousemassa, kun joku asetti terän hänen kaulalleen. Poika käänsi ihan hieman päätään, nähdäkseen kuka tuossa oli...
"Jack?", hän kysyi, katsoen ihmeissään vanhaa tuttuaan. Ei hän tiennyt, että tuo oli jonkinmoiseen pulaan joutunut... Mutta jos olisi, niin siitähän oli riemukasta tullut... Splinterhän ei voinut sietää, jos jotakuta sattui hänen takiaan. Poika katseli edelleen tuota, ja otti sitten tuon ranteesta kiinni, vääntäen veistä pois kurkulta. Eihän uskonut, että toinen tosissaan oli.
"Älä säikyttele, luulin jo että olin taas vaihteeksi ongelmissa...", hän naurahti, iloisena siitä, että tämä olikin tuttu. "Mitäs sinulle on tapahtunut?", hän kysäisi, tajutessaan tuon uuden tyylin. Vai muistikohan hän tuon väärin? Viimeksi oli kuitenkin niin pimeää... Mutta hän kyllä muisti Jackin paremmin kuin hyvin, niin silmiensä kuin tekojensa perusteella. Splinter nousi seisomaan, ja pudisteli kaikkia loppulumia housuistaan, lopulta pörröttäen hiuksistaankin ylimääräiset hippuset pois.
"En tiennytkään, että olen noin lähellä linnaa... Pitäisi kai palata, ettei huolestuta...", hän mutisi samalla, kun katseli linnaa päin, ja sitten takaisin metsään. Hmm, kai hän voisi tässä olla hetken. Olihan nyt hyvä sää, miksi tuhlata sitä nukkumiseen? Tosin hän ei halunut huolestuttaa Hun-Traa, tuohan oli vielä leirissä. Toisaalta hän oli jättänyt tuolle viestin, että oli "kävelyllä"... Jos puissa hyppelyä voisi kävelyksi sanoa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2009, 18:57

Kalmankoira

Kulmat kurtistuivat aavistuksen verran, tuo tiesi hänen valenimensä. Mistä muka? Vai oliko hänen nimensä muka kaikunut haltoiden korviin jo niin hyvin? Eikä Kalma ihmetellytkään sitä, hän oli tappanut pitkin vuotta haltoita ruuakseen ja ottanut yhteen kenraalin kanssa monet kerrat. Olipa sitä kerran oltu haltoiden vankina ja karattu aika verisestikkin paikalla, joten ei olisi yllätys jos hänet olisi etsintäkuulutettu ja joku kersa hänet tietäisi. Mutta tuo yli tuttavallinen äänensävy kumosi aavekoiran ajatukset siintä, että tuo tuntisi hänet veristen tekojensa takia. Tai sitten tuo esitti lahjakkaan hyvin.
Tuo nappasi ranteesta kiinni ja siirsi veitsen pois kurkultaan, oli hyvä ettei Kalma heilauttanut veistään takaisin ja napannut tuon kurkun auki tylysti. Sitä ei kuitenkaan tehty.. Veistä ei kuitenkaan laskettu pois hyökkäys asennosta, vaan oli valmiina iskemään heti jos tuo tekisi jotakin väärää. Seuaaville sanoille Kalma sitten vain virnisti julmasti sanomatta hetkeen mitään tujotti vain apaattisen murhaavasti ja tyynesti. Poika nousi ylös ja Kalman katse seurasi.. Liikahdus ja hetkessä Kalma taklasi kyynerpää tkalauksella pojan rajusti nurin, saisi ainakin kivat mustelmat.

"Pysy maassa." Kalma murahti ja käveli Splinterin luokse asettaen veitsen jälleen tuon kurkulle painaen paljon kovempaa kuin aikaisemmin. Oli hyvin lähellä ettei jälkeä tehnyt pojan kaulaan.
"Sinuna olisin huolissani omasta hyvin voinnistasi.." Kalma virnisti ja tarkoitti aikaisemmin pojan sanoja. "Mistä muuten tunnet minut?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Joulu 2009, 20:05

Splinter

Splinter oli juuri päässyt ylös, eikä pistänyt huomiolle Jackin omituista käytöstä... Ennenkuin tuo tyrkkäsi hänet lumikinokseen takaisin varsin kivuliaalla kyynärpäätaklauksella.
"Auts! Mikä idea tuossa oli!", poika totesi, hieraisten rintakehäänsä. Auts, tuo se vasta sattuikin! Mutta tuo jatkoi vielä, painaen terän hänen kaulaansa vasten. Splinter veti hieman henkeä, uskaltamatta hengittää kunnolla. Edelleen välissä oli se panta, josta Splinter oli ensimmäistä kertaa ilonen. Muuten hänen kaulassaan olisi varmasti nyt vertavuotava jälki... Splinter veti päätään sen verran taaemmas, että pystyi puhumaan rikkomatta omaa ihoaan. Eipä sitä kyllä paljoa muutenkaan pystynyt vetämään, ei sen puoleen...
"Jack? Mikä tuli?", poika kysyi, saaden vihdoin sen hymynsä hyytymään. Tässä oli nyt jotain väärin... Mikä? Poika yritti katsoa Jackkia silmiin, että tajuaisi mitä tapahtuu... Tuon kysymys sai pojan kohottamaan kulmiaan.
"Mitä?", hän kysyi heti, näyttäen epäuskoiselta. "Unohditko minut?", hän kysyi, ja naurahti sitten. "Hei, tämä on huono vitsi, Jack.", Splinter sanoi sitten, ja yritti nauraa... vaikka suusta tulikin vain hermostunut äänähdys.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2009, 21:55

Kalmankoira

Idea oli siinä, että tuo piti saada maahan ja tuskin tottelisi jos Kalma käskisi maahan asettumaan, plus ihan omaa sadistisuuttaan Kalma sen teki. Poika lensi sen verran kevyesti ja mukavasti maahan pikku töytäisyn jälkeen. Kalma virnuili itsekseen katsellen poikaa nenän vartta pitkin kuin jotakin roskaa maassa, eikä vastanut tuon kysymykseen ollenkaan.
Seuraaviin Kalma taas nauroi julmasti ja pudisti päätään mulkaten Splinteriä kulmiensa alta murhaavasti. Veitsi kirposi muutaman sentin irti pojan kaulasta.
"Älä puhu kuin tuntisit minut.." Kalma murahti vakavoituen hetkessä. "En ole ikinä nähnytkään sinua." Kalma lisäsi, joka kertoi vakavasti Splinterille ettei Kalma todellakaan muistanut tuota. Kiitos vain sen että hän sattui putomaan kalliolta rytisten alas, jonka jälkeen kaikki onkin pimennossa. Velho vain kuulemma löysi hänet joesta noukki mukaansa sairastuvalle.
"Eikä tämä ole vitsi, olen täysin vakavissani." Kalma murahti ja koitti potkaista Splinteriä jalkaan varsin kipeästi, etenkin kuin isku tuli sivusta.

"...Haiset haltioille kersa." Kalma sanoi kun sattui ihan vahingossa samaan sen likasen hajun nenääänsä, joka sai melkein veren kiehahtamaan aavekoiran sisällä. Lähinnä vain sen yhden haltian takia.. Hän halusi tehdä siintä lihamureketta itselleen ja syöttää luut Lucalle puruleluksi. Mahtaisi koira tykätä.
"Satutko tuntemaan yhtään kenraalia?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Joulu 2009, 22:21

Splinter

"Mu...", poika yritti vielä, kun tajusi ettei toinen todellakaan muistanut häntä. Ei edes pienintäkään asiaa! Joko tuolla oli niin paljon kavereita, ettei tuolle liikennyt tilaa musitissaan pienelle pojalle, tai tuo oli menettänyt muistinsa. Pojan ajattelu katkesi, kun tunsi kipeän vihlaisun jalassaan. Hän veti jalan koukkuun, ja vilkaisi säikähtäneenä Jackiin. Mikä ihme tuolle oli tullut? Viime kertaiseen verrattuna... Poika kierähti kyljelleen, ja siitä seisomaan niin nopeasti kuin vain kykeni, ja ajatteli pinkaisevansa puuhun tai jotain. Tosin jalkaan sattui yhä... Hän mielummin odotti, että kipu loppuisi. Mutta mitä jos toinen kävisi kimppuun, eikä muistaisi, että kyseessä tosiaan oli velho...
"Älä tule lähemmäs, tai saat maistiaisen jääpuikosta.", poika murisi, vaikka ei ollut yhtään varma, voisiko noin vain käydä Jackin kimppuun. Olihan hän tuolle aikamoisessa kiitollisuuden velassa.

"No onko ihme?", Splinter meinasi raivostua, enimmäkseen itselleen.
"Viimeksi sanoit, ettei sinulla ole mitään haltioita vastaan...", hän vielä mutisi, hieman masentuneen oloisesti. Minkä takia? Nokun tuo ei edelleenkään muistanut häntä. Jackhan oli ollut ensimmäinen, joka oli sanonut, että Splinterissä oli jotain muutakin kuin ihmistä.
"Vain ohimennen pari...", hän vastasi, tunkien paloarpien täyttämät kätensä takaisin taskuihin. Vaikka hänellä oli hanskat kädessä, niin kädet olivat silti paleluherkät nykyään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 05 Joulu 2009, 23:04

Kalmankoira

Poika nousikin sitten ylös.. Kalma murahti koiramaisesti astellen pojan perään, mutta pysähtyi pojan uhkauksien myötä aloillensa Jääpuikkoja? Kalma vain virnisti pienesti, vaikkei super hyvässä kunnossa ollutkaan. Hänet oli herätetty vasta viikko sitten kuolleesta vakavien vammojen kera, joten hän oli toipilas... ja tyhmänä lähtenyt liikuskelemaan. Ei hyvä.
"Niinkö?" Kalma kysyi naurahaten pienesti ja pudisti päätään. "Valitettavasti tilanne on hieman muuttunut ja kortit jaettu uudestaan." Kalma vastasi pojalle tuon kysymykseen ja pysähtyi miettimään hetkeksi aikaa. Mistä tuo tuollaista tiesi? Kalma ei saanut mitään kilseistä flashbackiä, mutta alkoi epäilemään että ehkä.. ehkä poika sittenkin tuntisi hänet jostakin sellaiselta ajalta mitä hän ei muistanut itse. Eikä se yllätys ollut, olihan tuo nuppi lyöty aika kovaa pudotuksen yhteydessä. Eikä muisti pelaa vielläkään, valtavia aukkoja.

"Sinä... sinä tunnet minut jostakin?" Kalma kysyi hieman epäillen ja laski veitsen kylkensä viereen rennosti. Mutta turha luulo oli luulla, että Kalma ei uskaltaisi vetää Splinterin kurkkua auki..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 05 Joulu 2009, 23:22

Splinter

Ilmeisesti jotain oli tapahtunut Jackin ja haltioiden välillä. Onneksi tuo pysähtyi, ja poika saattoi hieman hengähtää. Tuo sitten ilmeisesti päätti käyttää päätään... ja Splinter päätti ruveta taas olemaan se ärsyttävä nokkava pentu.
"Eikö koirat muista kaikken, minkä haistavat? Minua ainakin nuuhkit...", hän naljaisi, vaikka siinä oli osa kysymystäkin. Jos tuo vaikka sen kautta muistaisi jotain?

"Tunnen... Sait minut hommattua ulos eräästä hankalasta tilanteesta...", Splinter päätti sitten lopulta paljastaa, kun tuo ei ihan tosissaan muistanut mitään, mitä oli pojan kanssa tehnyt. Ei sitä kyllä paljoa tehtykkään... Mitä nyt vaan vei Splinterin kotiinsa nukkumaan, ja vei seuraavana iltana takaisin metsikön reunamille. Splinter muisti sen itse varsin hyvin.
"Menetitkö siis oikeasti muistisi? Etkö ihan oikeasti enää muista? Edes kavereitasi kylässä?", poika puri huultaan. Jep, kyllä hän tuollaisenkin tiedon murenen muisti... Katse meni kuitenkin veitseen, joka oli tuon kädessä edelleen. Hän ei halunut tapella, mutta jos Jack ihan oikeasti nykyään inhosi haltioita, ei tuo varmaan pitänyt myöskään haltioiden parissa asuvasta velhonalusta. Splinter ei ottanut enää yhtään riskejä, tai ainakin niin hän aikoi tehdä... Kunnes Tooru päätti sanoa, että nyt olisi vain parasta liueta paikalta. Splinter oli ottamassa askeleen, mutta jäikin paikoilleen. Hän ei tekisi mitään, mitä Tooru käskisi hänen sanoa. Tuo oli edelleen jollain tasolla hänen kaverinsa, vaikkei muistanut minkään vertaa pojasta!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2009, 12:33

Kalmankoira

Erittäin veristä olikin tapahtunut, muttei siintä enempää, siintä voisi jutella myöhemmin jos tästä mitään sellaista kehittyisi. Toisinaan olisi ihan toinen juttu päättäisikö Kalma pistää Splinterin haltia liittolaistensa takia silpuksi tai pahimmassa tapauksessa vangita pojan ja raahata kidutettavaksi, sekä kuulustettavaksi linnalle.
Kalma kurtisti nenäänsä Splinterin aavistuksen nokkavalle käytökselle ja jonkin asteen pilkasta, josta Kalma ei ollut iloinen yhtään. Aavekoirasta oli tullut arka haukkumisen suhteen, etenkin kun sitä kuuli lähes päivittäin suorana huutona tai kuiskauluina korvasta korvaan. Ei Kalmalla sentään huono kuulo ole koskaan ollut, sopivan välimatkan päästä Kalma kyllä kuuli suputuksetkin.
"Sääli.. en muista." Kalma murahti uhkaavaan sävyyn mikä ei ollut ystävällinen todellakaan.

"Pelastin?" Kalma ähkäsi hämmentyneenä ja vaikutti hieman hämmentyneeltä, sekä epäuskoiselta. Mutta... Se prinssi oli sanonut hänelle, että hän oli silloin veljeillyt jonkun pojan kanssa ja auttanut tuon pakoon, jolloin hän todellakin on ollut petturi. Äääh, jos joku saa tietää tästä hän joutuisi teloitus lavalle mitään kyselemättä. Apua!
Kalma nyökkäsi pojan kysymykseen ja veti etutukkaansa taakse, jotta Splinter näkisi hius rajassa olevan hyvin ikävän arven, hyvin haalean arven. Mitään Kalma ei kuitenkaan sanonut vaan jäi yksinäisyydessään punnitsemaan mitä nyt tekisi tuon kanssa. Hän voisi nyt korjata virheensä ja viedä pojan kuulusteltavaksi tässä ja nyt, mutta sitten taas.. Miksi hän oli edes vaivautunut pelastamaan tuollaisen räkänokan hengen ja vaarantamaan omansa? Paljon kysymyksiä pyöri päässä, mutta ensin Kalma päätti kysyä tämän: "Olet se poika jonka ilmeisesti autoin pois sotilaan kynsistä?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Joulu 2009, 12:53

Splinter

Noh, tuo ei muistanut... Uhkaava äänensävy oli pojalle uutta tuon suunnalta, mutta toisaalta, ei uhkailusta yleensä ollut mitään hyötyä. Hän paranteli asentoaan, hän alkoi olemaan sekuntti sekunnilt olemaan varma, että jotain pahaa tapahtuisi, ellei hän oli valmis.
'Tomas, häivy nyt tästä. Tuo_ei_muista_sinua!', Tooru alkoi marmattaa. Muttei Splinter totellut... ei taaskaan. Milloin hän viimeksi olisi totellut kunnolla Toorua? Ei milloinkaan. Tuo oli loisena häenn sisällään, joten tuon olisi pitäny totella häntä!

Jack toisti perässä sen, minkä Splinter jo aiemmin sanoi. Poika nyökkäsi vastaukseksi, vakavan näköisenä. Jack vastasi myös hänen kysymykseensä, näyttäen mitä hänellä oli hiusrajassaan. Splinter nielaisi, kuvitellen mitenköhän paljon tuokin oli sattunut... Mustatukka kysyi tärkeän kysymyksen, ja poika nyökkäili. Ilmeisesti tuo oli joutunut ongelmiin sittenkin, muutenhan tuo ei olisi asiasta kuullut.
"Etkai joutunut ongelmiin?", hän kysyi, huolta äänessään. "Tai siis... öh... taisit joutua?", poika tajusi lauseensa älyttömyyden, ja huokaisi sitten raskaasti.
"Olisi vain pitänyt pysyä kotona, eikä lähteä pomppimaan ympäriinsä.", hän totesi itsekseen, painaen kämmenen ohimoaan vasten. Hienoa, häne ajatteletomuutensa oli aiheuttanut toiselle ongelmia! Miten hän aina aiheutti toisille pulmia pelkällä olemassa olollaan!? Tai no, hänen ja Toorun olemassa olollaan... Ehkäpä hänen pitäisi mennä kauas täältä, ja tulla sitten takaisin kun varmasti osaisi asiansa?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2009, 18:28

Kalmankoira

Onneksi Kalma ei muistanut yhtään kuinka kovaa hän päänsä oli lyönnyt kallioihin iskeytyessään vapaapudotuksen aikana.. Pitäisi siintäkin kai sitten olla iloinen? Kalma nyökkäsi pojan kysymykseen, oliko hän kärsinyt siintä hyvästä kun oli tuon hengen pelastanut.
"Kyllä kärsin.. Jouduin ruoskan eteen kahdesti ja ainakin kaksi päivää ilman ruokaa." Kalma kertoi ja tuijotti poikaa, joka ei ilmeisesti ollut yhtään iloinen luomastaan vahingosta. Kalma huokasi ja laittoi aseensa takaisin takin alle, kävellen sitten muutaman varo metrin päähän Spilnteristä eikä sanonut hetkeen mitään. Ei oikeastaan vain keksinyt mitään, kun tuonhan vika se oli että hän joutui ruoskan alla ja kitumaan muutaman päivän tyrnässä ilman ruokaa ja vettä. Eikä se ollut hauskaa yhtään..

"M- mitä silloin tapahtui?" Kalma kysyi pienen hiljaisuuden jälkeen. "siis silloin kun pelastin sinut." Kalma selvensi ja raapi niskaansa hieman.. vaivautuneena. Nyt hänellä olisi loistava tilaisuus kostaa sen mitä tuo aiheutti, mutta oliko se sitten oikeinkaan? Ei, ei todellakaan olisi..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 06 Joulu 2009, 18:51

Splinter

Splinter painoi pään alas, kuullessaan mitä tuolle oli tehty. Ja tämä kaikki oli pojan syytä...
"Anteeksi... minusta ei ole kuin haittaa muille.", hän lopulta sanoi. Häntä harmitti edelleen... Mitäköhän tässä tilanteessa olisi sitten muka pitänyt tehdä? Nauraa toiselle räkäisesti ja toivottaa samaa jatkossakin? Eihän Splinter sellainen ollut!

Jack käveli vähän matkan päähän, ja Splinter pystyi vihdoin ottamaan hieman rennommin, ettei tarvinnut koko ajan pelätä.
"Umm... Jouduin kährämään jonkun kanssa, sellainen... tätä korkea, punaiset hiukset?", Splinter nosti kättään suunnileen samalle korkeudelle, kuin sen sotilaan muisti. "Ja erittäin ylimielinen asenne...", hän vielä mutisi hieman. Hän ei pitänyt siitä Soltusta, ei yhtään. Tekisi mieli käydä hieman... Mutta se oli tyhmää, lisäksi Splinter ei tehnyt sellaista.
"Nappasi viitasta, ja meinasi retuuttaa ympäriinsä. Pääsin nippanappa karkuun katoille, mutta tipahdin sitten sieltäkin alas, kun en katsonut eteeni. Sitten se sai minut taas kiinni... Ja siihen väliin sinäkin ponkaisit, ilmeisesti lapsen kiusaamisen takia.", poika selitti kaiken, minkä muisti, ja lopussa kohautti harteitaan. Hän ei nimittäin todellakaan tiennyt, mitä tuo oli silloin ajatellut.

"Vähän myöhemmin sanoit, että minussa haisee muukin kuin pelkkä ihmisenveri, kun rupesin asiaa pohtimaan ääneen.", Splinter naurahti muistolleen, kun Jack oli ottanut häntä olkapäästä ja alkanut nuuhkimaan. Se oli ollut aika... Koomista, näin myöhemmin ajateltuna.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja suskari » 06 Joulu 2009, 21:52

Kalmankoira

"Mistä olisitkaan voinut tietää, että siinä kävisi näin? ...ja oma vika kuin vaivauduin sinua auttamaan." Kalma sanoi kuin ohi mennen koko asian.. Jos hän ei olisi ikinä sattunut paikalle tai vaivautunut auttamaan poikaa, hän olisi säästynyt selkäsaunalta. Tai ainakin siltä toiselta, kun itse oli mennyt vittuilemaan prinssille ja tuo oli sitten suuttunut ja ruoskinut hänen selän verille ruoskallaan ja muutenkin pahoinpidellyt. Hän ei sitä sikaa haluaisi enää ikinä tavata.. Mielummin vaikka pussaisi sitä kunkku pappaa kuin näkisi sitä itseään täynnä olevaa sikaa.

Kalma tuijotti ja kuunteli kun Splinter selitteli hänelle kuta kuinkin minkä näköinen se hyypiö oli ollut, se solttu siis. Kalma oli vissiin nähnytkin sen joskus vilahdukselta linnalla, mutta siintä oli kauan. Kai? No lopuille selityksille Kalma nyökkäsi jääden itsekseen miettimään, mutta ne keskeytyivät kun Splinter huomautti jotakin varsin koomista. Kalma vain hymähti.
"Yllätys? Olen koira." Kalma huomautti ja hiljeni sitten hetkeksi aikaa, kunnes taas avasi suunsa. "En kyllä ihmettele jos minua luultiin petturiksi.. tosin, miksi edes autoin sinua?" Kalma kysyi ja heitti Splinteriin kohden merkittävän katseen.
suskari
 

Seuraava

Paluu Metsänreunat

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron