Punapäinen istui vain rauhallisesti sijoillaan, tasaillessaan sykettään ja toivoen hiljaa mielessään Dariuksen rauhoittuvan. Olihan tuo jo selvästi pahimmasta selvinnyt, mutta Iriador oli valmis odottamaan pitempäänkin. Ei hänellä ollut kiire minnekään. Vähiten hänellä oli kiire silloin, kun Winderin seurassa oli.
Terävästi se katse otti noustakseen Haukansilmän kasvoille, tuon lähtiessä… ilmeisesti kertomaan lisää siitä, mitä tuon ja N’drayerin välillä oli. Että Delathos oli jollain tapaa sairas, ja se nyt hankasi ja hankaloitti asiaa jos toistakin. Että koko touhu oli alkanut jo ennen Aranin sairaita pelejä… tuntui taas pahalta kuunnella sitä, murheellisen katseen harhaillessa pitkin Dariuksen kasvoja, Iriadorin vain hiljaa kuunnellessa sitä kaikkea. Eihän tämä varsinaisesti hänelle kuulunut, mutta toisaalta punapäinen koki, että Darius halusi hänen tietävän, koska ne kapteenin latelemat uhkauksen koskivat myös häntä.
Winder oli ehättänyt jo pyytää kapteeninsa ongelmaan apua kenraali Argenteukselta, mikä kuulosti hyvin absurdilta, mutta ymmärrettävältä. Hallitsihan se sarvipäinen pukinkoipinen magiaa ja jos Delathosin tapauksessa kyseessä oli Dariuksen sanojen mukaan maaginen loinen, luulisi että fauni osaisi nopeastikin ratkaista vastaavan pulman. Vai oliko se monimutkaisempaa, kuin Iriador kykeni edes käsittämään? Oli miten oli, kyseessä selvästi oli jokin vaarallinen elämänmuoto, joka halusi yhden jos toisen henkeä uhata… pelkän ajatuksen nostattaessa Iriadorin niskakarvat pystyyn tämän päiväisen yhteenoton jäljiltä.
Mutta ei Iriador pelännyt. Ainakaan oman henkensä tähden. Hän pelkäsi Dariuksen puolesta. Ja kuten tänään sen oli osoittanut, ei hän todellakaan aikonut yhdenkään hullun käydä Winderiin käsiksi ja tuota vain murhata, jos sen kykeni itse estämään. Oli kyseessä sitten… päätä pidempi pohjoisenkarpaasi tai jokin muu, joka kenraalin henkeä sillä tavoin uhkasi.
Punapäinen kävi raskaasti huokaisemaan Dariuksen pyytäessä taas anteeksi nuoremman luottamuksen pettämistä. Siitä huolimatta Iriador hymyili anteeksiantavasti, lempeästi vanhemmalleen. Ei hän voinut Dariusta vihata, ei tuo ollut ikinä kohdellut häntä kaltoin.
“
En minä sinun halua täydellinen olevankaan”, sokea hymähti rauhallisesti, ollen kyllä tuntenut miten Darius siinä paikoillaan oli värähtänyt. Syystäkin… tässä oli aika viileä vain istua lattianrajassa…
“
Haluan että olet se Darius jonka olen oppinut tuntemaan. Haluan että olet se yksi ja ainoa, kaikkine niine virheinesi ja epäkohtinesi, jota niin kamalasti rakastan”, hellä suudelma käytiin painamaan Winderin huulille, ennen kuin sokea lähti yrittämään ylös lattialta, kenraalin läheltä, suunnaten kulkunsa sen tuulenvireen suuntaan, joka avonaisesta ikkunasta todennäköisesti puhalsi huoneeseen. Punapäinen kävikin ikkunaluukut sulkemaan, vetäisten samalla verhoja paremmin niiden peitteeksi. Mutta sen sijaan että olisi takaisin Dariuksen luokse vain astellut, jäi Iriador selin vain seisomaan Winderiin päin, eteensä tuijottaen.
“
En minäkään… täydellinen ole. Saati edes rehellisyyden perikuva...”, hävettihän se myöntää tällä tavoin ääneen, mutta ei Iriadorista ollut kieltämäänkään sitä. Siinä missä Darius oli täysin inhimillisesti pitänyt salassa tiettyjä asioita Iriadorilta, oli nuorempi oikeastaan… salannut Winderiltä kaiken aikaa, kuka hän oikeastaan edes oli. Ja nyt kun sitä ajatteli, tuntui pelkkä ajatus aivan sairaalta ja kamalalta… Mutta Iriador oli sen tehnyt omista syistään! Syystä ja halusta suojella Winderiä ja muitakin vain ylimääräisiltä ongelmilta, joita typerät totuudet toisivat mukanaan.
Eihän Dariuksen tarvinnut tietää.
Ei kenenkään tarvinnut.
Iriador voisi jatkaa asioiden salailua ja elää sellaisena, kuin oli Cryptissä eläessään uskotellut olevansa. Näin oli ollut hyvä, miksi sitä pitäisi alkaa muuttamaan, kun hänellä oli ympärillään kaikki mitä hän tarvitsi?
//Oh lords AKSU NYT.
YYYYYYYYYYY. No epäilemättä, odotit että Jaakko ois sieltä kurkannu. Mutkun mä oisin tahtonut lähtee samantien souturetkelle >: Varmana lasken sen ladun päältä. Käyn hinaan Joonasta pulkalla sitä latua pitkin, katotaan kuin sitten turhautuvat//