Sinusta en silti luopuisi || Crim

Haltioiden linnasta löytyy Cryptin ainoa varsinainen kylpylä. Cryptin haltioiden kylpyläkulttuuri muistuttaa pienesti antiikin Rooman kylpyläkulttuuria. Kylpylästä löytyy pari suurempaa allasosastoa, sekä pienempiä, yksityisiä allasosastoja, jotka ovat lähinnä ylimystön ja siniveristen käytössä. Kylpylä on kovin vaaleasävyinen ja ei turhan koristeltu. Viherkasveja löytyy koristeena sieltä täältä. Palvelijat pitävät huolen, että vierailijat myös viihtyvät kylpylässä. Kylpylään ei kuitenkaan pääse ihan jokainen kansalainen, vaan alemman luokan henkilöiden pitää olla töissä hovissa, jotta pääsisivät edes käymään allasosastoilla. Kylpylästä löytyy myös muutama höyrysauna. Naisille sekä miehille on omat allasosastot, mutta kylpylästä löytyy myös muutama yhteisallas.

Valvoja: Crimson

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Joulu 2015, 22:33

Kenraali hiljentyi vuorostaan, kun Iriador naurahduksiensa myötä tuli viereen istumaan ja hitaasti, selvästi ahdistuneesti kävi hieman raottamaan nyt asiaa kumppanilleen. Kyse siis tosiaan oli ollut tästä aiheesta, josta Darius jo tiesikin. Sinälläänhän se oli helpotus, kuulla nyt ettei Iriadorilla - kaiketi - mitään muuta suurempaa salattavaa ollut, mutta samalla se tuntui pahalta. Tällä tavoin tavallaan pakottaa toinen nyt kertomaan paremmin asiasta, kun kenraali siitä oli jo toista kautta saanut kuulla.
Mutta, kun Iriador lähti kertomaan, kuunteli Darius. Hän halusi tietää Iriadorista enemmän, eikä koskaan varsinaisesti ollut uskaltanut lähteä tuolta mitään kyselemään, varsinkaan nuorukaisen taustoista tai menneisyydestä. Lähinnä siksi ettei hän osannut moista keskustelua omilla, rajoittuneilla sosiaalisilla taidoillaan aloittaa. Kävi ilmi, että suurin syy sille, miksei Iriador ollut ennemmin kertonut Dariukselle, oli se, että tuo pelkäsi kumppaninsa halveksuvan itseään. Pelkäsi, että moinen vastuun pakoilu olisi saanut säntillisen kenraalin suuttumaan ja katsomaan alakanttiin nuorempaansa.

Darius ei voinut kuin naurahtaa pienesti, sen jälkeen kun Iriador oli kertonut, kuinka se salailu näin jälkikäteen hävetti. Se nauru ei kuitenkaan ollut halveksiva saatikka ivallinen, päinvastoin. Se oli lämmin ja ymmärtäväinen.
"Uskon kyllä tietäväni, miten asioiden salailu jälkikäteen hävettää...", Darius huomautti niskaansa hieraisten, uskoen kyllä Iriadorin ymmärtävän mitä hän tarkoitti. Kaikki nämä riidat olivat saaneet alkunsa siitä, että Iriadorille oli paljastunut jotain... joko Dariuksen tai jonkun ulkopuolisen kautta, "Olethan sinäkin kuullut minun salaisuuksiani muiden kautta", kenraali lisäsi, viitaten siihen kertaan kun Kreivi oli mennyt salaisuuksista laulamaan korkeahaltian kuullen.
"Minulla ei liene mitään oikeutta sanoa olevani pettynyt siihen, ettet kertonut... Mutta olisi arvostanut, jos olisit edes maininnut palkkamurhaajista perässäsi", Kenraali jatkoi, vilkaisten Iriadorin puoleen, lopulta kääntyen paremmin istumaan nuorempaansa kohden, "En minä sinua voisi koskaan halveksua päätöksesi takia. Jokaisella meillä on vastuumme, joista emme välttämättä pidä ja joita emme toteuta...".
"Olisi tekopyhää minulta halveksua sinua vastuun pakoilusta, kun itse teen sitä samaa",
Haltia naurahti, "Minun olisi pitänyt luovuttaa Seyr aikanaan Argenteuksen matkaan, silloin kun hän tuvilla vieraili. Se oli vastuuni ja päätin olla seuraamatta sitä. Vastuuni olisi muutenkin totella Hänen Majesteettiaan ehdoitta, mutta tässä sitä ollaan", kenraali kertoi näin esimerkkinä.
"Pientähän se sinun tempaukseesi verrattuna on", Darius jatkoi, samalla kun kävi poimimaan pöydältä yhden puolillaan olevan viskipullon ja varovaisesti ojensi sitä Iriadorin puoleen, tökäten pullon kyljellä tuon käsivartta, jotta sokea sen tarjoamisen tiedostaisi.

"Olet nuori... Onko se sitten ihmekään, ettet noin suurta vastuuta kontollesi haluaisi", Haukansilmä hymähti lempeästi, jääden sitten hetkeksi miettimään, miten keskustelua jatkaisi haluamaansa suuntaansa. Kai se suora vaihtoehto oli paras, sillä sen hän ainakin osasi.
"Haluaisitko... Kertoa siitä enemmän?", Vanhempi mies kysyi, kuulostaen selvästi kiinnostuneelta - mutta oli samalla valmis luovuttamaan ja antaa asian olla, jos Iriador ei halunnut siitä nyt puhua.



// DISSAAN HYI NYT ROTTAIHMISÄ. VIE NE POIS. NO PERKELE LÄHETÄÄN SOUTAAN SIT JA KATOTAAN MIS VAIHEES SUN KÄDET VÄSYY. Mä tuun piereen sinne paatin perään, oon kato perämoottori :D:D:D:DD:D:D:::D:D:D. JUTTUJA TAHDOT TEHDÄ. Mä voin tulla lenkittään suo valjaissa. PAKKASEEN JÄÄDYT mä lämmitän sulle saunan niin et oo kalikka sit //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Joulu 2015, 23:51

Iriador hymyili niin vaivautuneesti kuin vain saattoi Dariuksen naurahtaessa ääneen, joskin ei se nauru kuulostanut pilkalliselta. Onneksi. Muuten punapäinen olisi varmaan antanut asian vain olla ja mahdollisesti luikkinut tiehensä, jos Darius olisi nyt lähtenyt häntä tästä puheeksi nousseesta aiheesta mollaamaan. Mutta ei. Sen sijaan kenraali päätti olla ymmärtäväinen ja omalla tavallaan pystyi jopa samaistumaan Iriadoriin – omalla tavallaan se tietenkin lohdutti, vaikkei kaikesta huolimatta punatukkainen kyennyt ottamaan tätä aihetta kevyesti.
Katse vilkaisi käsivarren puoleen, johon Winder jollain kopautti. Ilmeisesti pullolla, tai siltä se ainakin tuntui kun punapää sen ehjään käteensä alkuunsa vain poimi.
Et sinä tiedä puoliakaan, miksen sitä vastuusta haluaisi ottaa”, korkeahaltia hymähti naurahdellen, jälleen hankalan huokaisun päästäessään suustaan, punnitessaan nyt mielessään sitä halusiko hän oikeasti sotkea Dariuksen tähän. Mutta ei hän voisi enää olla vain hiljaa… se olisi niin kovin väärin. Ja typerääkin. Tietenkin se oli omalla tavallaan lohduttavaa miten kiinnostuneelta Haukansilmä vaikutti, mikä oli ihan ymmärrettävääkin, kun omasta kumppanistaan oli kyse. Eikä Iriador uskonut sen kiinnostuksen olevan mikään esirippu…

Punatukkainen kävi räpeltämään sitä viskipulloa kipeällä kädellään auki, vilkaisten Dariuksen sylin puoleen siinä ohessa.
Olen sinulle totuuden velkaa, kaiken tämän jälkeen – en voisi enää olla vain kertomatta”, Iriador myönsi, takoen pienen hymyn kasvoilleen siinä samalla. Saaden sen pullonkin korkin auki, vaikkei vielä käynytkään mokomaa nostamaan huulilleen. Sen sijaan nuorempi kävi nojaamaan terävämmin divaanin selkänojaan ja kurtistamaan kulmiaan, “Suurin syy sille että täällä olen, taitaa olla isäni… hänen syytään se on, että elämäni kotona oli… ja on yhä yhtä helvettiä”.
En koskaan halunnut seurata isäni jalanjäljissä… välimme olivat kirjaimellisesti äärettömän surkeat, kun hän raahasi minua omien töittensä lomasta aina mukanaan väkisin. Häneltä opin lääketieteen ja etiketin, mutta myös sen miten tärkeää omasta perheestään on pitää huolta…”, Iriador kertoi totisella äänenpainolla, ottaen samantien jo tähän väliin huikan siitä pullosta, ihan sama miten karulta se litku maistui.
Hän vain katosi. Jätti meidät oman onnemme nojaan ja huonoon maineeseen omien töppäilyjensä tähden… otin hänen paikkansa lopulta niin oppivana kenraalina, kuin äitinikin viereltä perheen päänä ja kannoin tietenkin vastuun siitä miten isäni päätti kaataa koko sukumme nimen yhdellä kertaa suohon silloin”, ei sitä ollut helppoa kertoa, Iriadorin äänestä kyetessä hyvin kuulemaan sen, miten katkera hän sille ukolle oli.
Tietenkin paikkani on kiistelty ja haluttu aatelissukujen kesken. Se on periytynyt isältä pojalle ties miten monta vuotta suvussamme – ja vaikka miten sen arvon alkuperäinen perijä olenkin, ei minua katsottu silloin hyvällä sattuneista syistä ja alku oli vaikeaa. Ei minua kyllä varmaan katsottaisi hyvällä nytkään… jos kehtaisin sinne palata. Koko ikäni minua on siihen isäni toimesta koulutettu… ei minulta puutu enää varsinaisesti kuin virallinen nimitys, ja saisin kaiken sen vallan mitä Ylikenraalille kuuluu, ja myös virallisen aatelisarvon. Saisin sen täälläkin jos… haluaisin… mutten sillä kuitenkaan mitään tekisi, ja haluan yhä pitää niin matalaa profiilia kuin vain kykenen”.

Äitini meni kuitenkin uusiin naimisiin sepän kanssa - tiedän miltä ilmeesi näyttää kun kerron isäpuoleni olevan puoliverinen haltia”, Iriador virnisti itsekseen. Isä- ja sisarpuolensa lienivät se suurin syy, miksei Iriador osannut katsoa, saati uskonut ikinä kykenevänsä halveksi puoliverisiä yhtä pahalla silmällä, mitä oli nähnyt Dariuksen tekevän. Mutta ei hän siitäkään ollut Winderille puhunut, ennen kuin nyt.
Sain samalla Doran ja Merin lisäksi kaksi puoliveristä sisarpuolta, joista molemmat taitavat tosin olla jo heikompaan vereensä kuolleita… silloin kuitenkin päätin etten jaksanut enää vain jäädä sinne. En halunnut tehdä sitä mitä tein, koin olevani liian nuori ja kokematon, en jaksanut kantaa enää vastuuta kaikesta ja… keksin vain lähteä tieheni jonkin tarpeeksi hyvän syyn verukkeella”.

Päätin lähteä isäpuoleni matkaan. Tulimme silloin tänne meren ylitse aluksi Nahoriin, hänen oli tarkoitus suorittaa kauppojaan täällä. Halusin auttaa häntä ja samalla nähdä maailmaa. Mutta hänet tapettiin samana iltana, heidän toimestaan jotka mukanamme olivat kotisatamasta saakka tulleet tänne. Tietenkin he olivat seuranneet minua ja halusivat minun pääni… mutta koska en sattunut silloin olemaan paikalla, vältin sen verilöylyn silkalla tuurilla. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt arvonimen siirtymiseen, vaan jonkun suvustani pitää vahvistaa viran siirtyminen muualle ja sen alkuperäisen haltijan kuolema – tiedän kuitenkin ettei kukaan perheestäni halua sitä vartavasten tehdä…”. Hiljalleen siinä kertomisensa aikana Iriador oli alitajuisesti valunut nojailemaan vasten Dariusta, synkeänä vain tuijottaen eteensä ja vähän väliä pakottaen sitä palaa kurkustaan alas Winderin tarjoamalla viskillä.
Jäin silloin yksin, tuntemattomalle mantereelle, löytäessäni lopulta kuitenkin sattumalta vankkureiden mukana tieni teidän piilopaikkaanne… ja siellä taas tapasin sinut… loput sinä sitten taidatkin tietää”, nuorempi huokaisi, vaikka samalla se onnellisuudesta kielivä hymy kiri sokean kasvoille. Hän oli niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että oli sattuman kautta törmännyt Dariukseen silloin. Kaikkien niiden hankaluuksien jälkeen.
Olin vain niin onnellinen silloin kun löysin joukoistasi paikan… ja yllättynyt, kun kysyit minua ratsastamaan kanssasi. Tiesin jo silloin, että olisi Kuiskauksessa turvassa aina siihen saakka, kunnes minun… pitäisi palata takaisin kotiin. Mutta huomasin salaa herätteleväni tunteita sinuun, kun olit niin etäinen ja yksin, ja nyt pelkästään kotiin palaamisen ajattelu tuntuu suhteemme takia niin väkinäiseltä, etten halua sitä edes harkita. Paikkani ja kotini on täällä, mutta vastuuni muualla, ja tavallaan… kai… olen omalla tavallaan myös jumissa täällä. Siksi haluaisin puhua Pumpkinin kanssa paremmin, se pikkulisko kun silloin vuorilla mainitsi olevansa idästä myös ja… ehkä Lorythas voisi järjestää turvallisen keinon, että pääsisin vierailemaan taas idässä”. Ei Iriador voinut nousta suinpäin vain ensimmäiseen kauppalaivaan mukaan, tai järjestää muuta vastaavaa keinoa tuntemattomilta, pelätessään yhä sitä, että joku häntä seuraisi, minne ikinä hän yrittäisikään. Hän halusi luotettavan tahon järjestävän vastaavan kyydin, ja tällä hetkellä ainoa sopivaksi sellainen laskettavissa oleva oli Lorythas. Tai vaihtoehtoisesti saattue, jonka Iriador tiesi tutuksi. Mutta ei hän halunnut jättää Dariustakaan taakseen, olisipa punapää vain voinut ottaa Winderin mukaansa…

Salasin kaiken koska en halunnut vaikuttaa turhan pätevältä. Tiesin että palkkamiekat olivat perässäni, tiesin että siitä on vain haittaa jos suurempi yleisö tietää kuka olen. En halunnut varsinaisesti salata tätä kaikkea sinultakaan, mutta koin että olisi vain parempi olla hiljaa…”, korkeahaltian hiljentyi viimein, kulauksen vielä siitä pullosta ottaessaan ennen kuin sitä paremmin lähti tarjoamaan takaisin Dariukselle. Ei huvittanut juoda, ei huvittanut oikeastaan tehdä yhtään mitään enää, kaiken tuntuessa vastanmieliseltä ja typerältä – vaikka ehkä se johtui vain tästä hetkestä…


//FILTHY RATS! T:karipertti. Millon taas vaulttiin ;>>> OKE, IT’S A DEAL! No mut eihän mun si tartte soutaa ollenkaan jos sää siellä perässä paukuttelet ;DDD Tuu lenkittään joo. En lupaa et kulkisin nätisti, mut ainahan sitä voi yrittää. Nyt mä tahtoisin saunaan….//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2015, 00:37

Darius kurtisti kulmiaan Iriadorin käden jälleen nähdessään, kuitenkaan käymättä siitä nyt huomauttamaan. Olisi parasta katsoa käpälä kuntoon mahdollisimman pian, mutta mikäli Iriador halusi ensin tarinansa kertoa, ei Dariuksella ollut mitään sitä vastaan. Sentään se viski näytti kelpaavan, mikä sinällään oli hyvä - rentoutuisi toinenkin vähän, joskaan Darius ei halunnut suositella juopottelua nuoremmalle ollenkaan. Itsekin oli alkanut jo kyllästyä siihen, mutta kun se oli todellakin se ainoa keino josta kenraali sai edes hetken hurmion näinä päivinä. Eihän se hyvää kunnolla tehnyt, mutta minkäs voit.
Darius kuitenkin kuunteli, Iriadorin lähtiessä kertomaan isästään, puhuen tuosta kovinkin katkeraan sävyyn loppupeleissä. Ei tarvinnut kahdesti arvata, mitä mieltä nuori isänsä tempauksista oli ja sinällään Iriadorin tunteet kuulostivat kyllä ymmärrettäviltä. Kuka nyt tuolla tavoin vain jätti perheensä taakse?
siinä kuunnellessaan Darius kävi myös nousemaan, kävellen nopeasti työpöydän viereisen lipaston luo ja kaivoi kolmannesta laatikosta esiin purkin salvaa, josta olisi ainakin jonkinlaista apua Iriadorin ruhjeiden suhteen. Jahka purkin oli löytänyt, suuntasi Haukansilmä takaisin omalle paikalleen divaanille, Iriadorin viereen. Terävä, huvittuneentuhahtava hymähdys karkasi ilmoille Iriadorin kertoessa omistavansa puoliverisiä sisaria - tai ainakin oli omistanut, nuo liennivät jo kuolleet vanhuuteen. Darius ymmärsi harvinaisen hyvin, miksi Iriador moista tietoa olisi piilotellut, ottaen huomioon kuinka puoliverivastainen Haukansilmä oli näin yleisesti katsoen.

Menneisyyden kertaus jatkui, Iriadorin kertoessa kuinka isäpuolensa mukana oli päätynyt Cryptiin - tarkemmin sanottuna Nahoriin, jossa isäpuoli oli samantien surmansa saanut. Mitään sanomatta silloin kun Iriador oli lähtenyt kenraaliin nojailemaan, oli Darius pakottanut Iriadorin laskemaan pullon hetkeksi syrjään siinä kertomisen ohella, kenraalin käydessä avaamaan sen purnukan ja levittämään salvaa nyt ensinnä Iriadorin haavoittuneeseen kämmeneen. Jahka kämmen oli hoideltu, riisui Darius Iriadoria kuunnellessaan tuolta tuon sisätakin pois yltä ja kääri hihaa pois käsivarressa olevan ruhjeen tieltä, antaen tuolle saman käsittelyn, jonka jälkeen Iriador sai rauhassa jatkaa ryyppäämistä ja kertomista.
Kieltämättä pieni hymy kävi kiipeämään kasvoille Iriadorin kertoessa, kuinka oli alkanut herättelemään tunteita Dariusta kohtaan. Se oli jokseenkin myös huvittavaa, Darius kun ei ennen Iriadoria ollut edes harkinnut miesten kanssa vehtaamista. Mutta tässä sitä oltiin, tosiaankin.
Se ilme synkentyi pienesti Iriadorin kertoessa, että haluaisi kenties päästä vierailemaan idässä - Lorythaksen tai Pumpkinin avulla, mikä sinällään oli huojentavaa kuulla. Darius ei ikimaailmassa päästäisi korkeahaltiaa millekään laivalle, nyt kun tiesi kuinka haluttu tuon henki oli ja kuinka tuo pelkäsi vettä.

Lopulta Iriador pääsi päätökseen, käyden tarjoamaan sitä pulloa Haukansilmälle samalla. Hetken kenraali vain tuijotti pulloa, kunnes otti sen vastaan ja nappasi pienen huikan siitä, laskien mokoman kuitenkin pöydälle. Kädet kietoutuivat paremmin Iriadorin ympärille takaa päin, nuorempi kun siinä niin mukavasti kenraaliin nojaili. Kaiken lisäksi Iriador oli mukavan lämmin, tässä muuten niin kovin kylmässä huoneistossa.
"Siinä on... Sulattelemista", Darius lopulta hymähti painaessaan leukansa vasten nuoremman hartiaa.
"En kuitenkaan tuomitse sinua mistään, mitä kerroit. Mitä päätit tehdä ennen tänne tuloasi. Se ei ole minun paikkani. Olen kuitenkin... Kiitollinen, että kerroit", Haltia hymähti päätään nojaten paremmin vasten Iriaorin päätä, "En koskaan kysynyt sinulta mitään menneisyydestäsi, koska oletin sinun kyllä kertovan, jos haluaisit... Nyt ymmärrän, mikset koskaan ottanut sitä itse puheeksi".
"En kuitenkaan voi sano pitäväni ajatuksesta, että lähtisit käymään idässä... Kotisi tai ei, en... Tahtoisi että menet niin kauas... Niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin
", Kenraali jatkoi, suoden samalla pienen suudelman Iriadorin korvanjuureen, "Nyt kun tiedän, että henkesi on haluttu... Mutta... en aio estää sinua, jos haluat palata...", sattuihan se ajatus siitä, että Iriador lähtisi pois - edes hetkeksi tai pysyvästi - mutta kuka Darius oli toisen elämää määräämään. Iriador oli hänen kumppaninsa, ei orjansa. Dariuksen piti tukea nuorempaa tuon omissa päätöksissä, ei koittaa pakottaa Iriadoria tanssimaan hänen pillinsä mukaan.
"Mieluummin kuitenkin pitäisin sinut täällä", Haltia kävi hymisten hymyilemään vasten Iriadorin kaulaa, pienesti tiukentaen otettaan tuon ympärillä.


// :----D KARIPERITTI SAATANA vie mut kylpyyn jos oon niin likanen, baby. eikun mitä. Vaikka heti huomenna mennään vaulttiin ;D;DD;D;;;;; DEAL. No mut kato alan paukutteleen vasta sitten ku sä oot ihan yyh käsiin sattuu ja sit mä oon ihan do you even lift bro. sit vedetään toisia turpaan siel keskellä tessun järvee. Kuvittelen et sä tulisit narussa niiku kissa - eli kaatuisit kyljelles ja et liikkuis mihinkään ja suo sais si vetää perässä ku pulkkaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Joulu 2015, 01:59

Vatsaa väänsi ja olo tuntui taas hetken hankalalta, mutta pidemmän päälle kaiken tämän kertominen Dariukselle taisi kuitenkin auttaa Iriadoria, kun ei tarvinnut niin suurta salaisuutta säilytellä enää. Mutta samalla Iriador pelkäsi. Pelkäsi sitä, että nyt hänen takiaan Winder vedettäisiin hänen sotkuihinsa mukaan, ja sitä korkeahaltia ei missään nimessä halunnut.
Mutta ei korkeahaltia jaksanut murehtia sitä nyt. Hän oli vain kiitollinen siitä, että Darius oli jaksanut häntä kuunnella. Siinä ohella katsoa niitä hänen haavojansa ja tarjonnut hyväksyvän läsnäolonsa nuoremmalle, jonka pää oli valmiiksi aikalailla sekaisin tämän päiväisestä. Yhäkin kismitti, mutta sen kaiken vitutuksen yllä lepäsi kuitenkin taas se levollisuus, kun sai Haukansilmän lähellä olla. Siinä mukavassa halauksessa, jonka Darius kiersi punapäisen ympärille. Todeten ettei kenraali halunnut kumppaniaan tuomita mistään, mitä tuo oli tehnyt ja ymmärsi, miksei Iriador ollut tätä kaikkea tuonut aiemmin esille.
Olisit vain kysynyt, en minä siitä olisi loukkaantunut. En kyllä ehkä kertonutkaan kaikkea samantien, mutta sentään se ei olisi tuntunut näin ahdistavalta selventää sinulle kuka olen”, punapäinen tuumasi välistä, päällään pienesti kiehnäisten hartialleen laskettua päätä, kevyen hymyn kiriessä kasvoille.

Iriador naurahti Haukansilmän hymistessä, ettei tuo halunnut korkeahaltian lähtevän niin kauas. Ja Iriador ymmärsi sen vallan hyvin – ei hän itsekään haluaisi lähteä niin kauas, pois Dariuksen luota.
Kunpa voisinkin ottaa sinut mukaani… voisin esitellä sinut sisarilleni ja äidilleni ja vain… viettää aikaa siellä kanssasi”, sokea totesi hymyillen, “Mutta tiedän sen olevan näissä olosuhteissa liikaa pyydetty”.
Sen matkan järjestäminen on kuitenkin omanlaisensa prosessi… en minä ihan heti niin kauas ole lähdössä, tuskin edes lähiaikoina”, Iriador halusi varmistaa Dariukselle, jonka siinä kaulan vieressä tajusi olevan. Voi kuinka sokea oli kaivannut Winderin tuoksua nämä muutamat päivät. Ja sitä lämmintä syliä, jossa nuoremman oli aina niin hyvä olla. Hän voisi vain istua tässä aivan hiljaa Dariuksen kanssa seuraavan ikuisuuden, ilman että se tuntuisi millään tapaa väkinäiseltä tai vaikealta.

Toivon että ymmärrät tämän myötä myös, miksen taivu niin helposti aatelisarvoisten käskyvallan alle. Se on… vaikeaa sellaiselle, joka on kasvanut muualla ja tottunut täysin toisenlaiseen”, punapäinen kävi hymähtämään, “Ei isäni minua koskaan sellaiseen kasvattanut, vaan käski pitää päänsä kaikissa tilanteissa. Ei ollut koskaan lupaa kääntää selkää tai luovuttaa, vaan ottaa vastaan kaikki se paska mitä muilla on sinulle jaettavana”. Se oli vain päähän juuttunut tapa sillä tavoin hanakasti pitää puoliaan, vaikka siitä hankaluuksia toisinaan seurasi. Mutta Iriador oli nekin oppinut vastaanottamaan, vaikka täällä Dariuksella oli huono tapa käydä itsensä kovin usein tunkemaan niihin samoihin soppiin, sattuneista syistä.
Joskin tässä tapauksessa ne ainoat joille olen päättänyt olla selkääni kääntämättä olivat kumma kyllä molemmat hallitsijoita, joilla muuten vain sattuu olemaan kaikkea meitä vastaan”, Iriador totesi tympääntyneenhölmistyneenä, toista kulmaansa kohottaen, mielessään räkäisten Cúthalioneitten nimelle.
Lopulta punatukkainen kampesi itsensä ylös Winderin halauksesta, käännähtäen istumaan polvilleen sille divaanille, kasvonsa Dariukseen päin, “Siinä missä haluan olla lähellä ja kantaa huolta niistä, jotka minulle oikeasti jotain merkitsevät, maksoi se mitä hyvänsä, en tietenkään haluaisi huolestuttaa sinua aina turhaan”.
Olet minulle kuitenkin tärkeä”, Iriador henkäisi Dariukselle hymyillen, nojaten kehoaan hieman eteenpäin miestä päin, “Ainoa varsinainen turva, mitä minulla täällä on jäljellä, enkä siitä turvasta haluaisi ikimaailmassa luopua tai kehenkään toiseen vaihtaa”.


//ET DISSA KARIPERTTIÄ TAI SE SUUTTUU :DDD:D::D:D SICKNESS MUST BE PURGED! Mennään vaulttiin jahtaamaan unicoltteja 8> No vittu, käy se niinkin sit. Mä siellä paatin pohjalla sit pökerryn sun tuhnuihis ja järvi saastuu vihreeks. Mitään turpuunvetoja nyt. DELI TAHTOO OSALLISTUA! Ehkä mä tosiaan oisin ko kissa mun polvieni kans. Rääkäsen sieltä maasta silleen “KANNNNNA MUTTTTT”//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2015, 02:29

Olisit vain kysynyt. Olisikin se ollut niin helppoa Haukansilmälle, mutta toisaalta, luulisi moisten asioiden olevan jo itsestäänselvyyksiä kumppaneiden kesken. Toiselta piti kyetä kysymään mitä vain, mikä mahdollisesti mieltä painoi - eikä toiselta parannut salailla mitään suurta. Kuten nyt oli tullut todistettua. Olihan jokaisella aina omat pienet, henkilökohtaiset salaisuutensa mitä ei kenellekään kertonut ja se tosiasia piti vain hyväksyä suhteessa.
“Tulisin mielelläni mukaasi”, Kenraali hymähti Iriadorin sanoihin, “Mutta se olisi mahdollista vasta, kun sota päättyy… En voi hylätä asemaani Cryptissä. En nyt”.
Dariuksella oli oma vastuunsa täällä. Ei hän voinut lähteä minnekään, ennen kuin kotimaa olisi vallattu takaisin tunkeilijoilta. Tai no, voisihan Darius lähteä jos välttämättä haluaisi petturin maineen ja palkkamiekat peräänsä, mutta se ei houkuttanut. Ehkä jonkun mielestä olisi ollut romanttista juosta pitkin maailmaa pakoon rakkaansa rinnalla kaikkia, mutta Darius ennemmin pysyisi aloillaan, jossain turvallisessa paikassa, missä saattoi kumppaninsa kanssa elää rauhassa. Niin yksinkertainen oli Dariusken unelma, ei sitä näin vanhemmalla iällä oikeastaan osannut mistään muusta haaveilla.

“Se tuskin on lähiaikojen murhe… Toivon mukaan”, Oli Dariuksen vastaus Iriadorin kertoessa matkan järjestämisen olevan omanlaisensa prosessi, jota tuskin oltaisiin lähiaikoina toteuttamassa, “Ehkä parempi olla miettimättä sitä nyt vielä - joskin sinä näemmä olet sitä jo alustavasti harkinnut. En kiellä, etteikö sinun lähettäminen Seyrin avulla tai sitten sen pikkuliskon seurassa olisi paljon huojentavampi ajatus, mitä taas mahdollisesti meritse matkaamisesi...”.
Haukansilmä hymähti jokseenkin ymmärtäväisesti Iriadorin tuodessa esiin nyt sen faktan, ettei taustojensa takia niin helposti aina taipunut Cryptin korkea-arvoisten aatelisten tahtoon. Ymmärrettäväähän se oli, mutta toisaalta Iriador olisi saanut myös ymmärtää sen, että täällä tuskin kukaan nuorta tunsi ja jos tunsi, oli eri asia tunnustivatko aateliset vierasmaan aatelisen arvoa omassa valtakunnassaan. Darius epäili, ettei Aran ainakaan aikonut koskaan tunnustaa Iriadorin arvoa - varmasti tuo olisi sen jo tehnyt ajat sitten! Kyllähän siniverisen täytyi tietää Iriadorin taustoista, tuo kun niitä ajatuksia osasi lukea…

Winder ei kuitenkaan käynyt kommentoimaan asiaa sen pahemmin, kun Iriador päätti jo kääntyä siinä sylissä toisinpäin, tullen divaanille polvilleen, kasvotusten kenraalin kanssa. Rauhallisen lempeästi hymyillen Darius vain katseli Iriadoria, joka nyt lähemmäksi nojautui sanojensa myötä.
“Olet minulle tärkeämpi kuin uskotkaan. Haluan pitää sinut turvassa ja lähellä… Mutta en kuitenkaan aliarvioi taitojasi. Kyse ei ole siitä, minä vain… Haluan omalta osaltani suojella sinua…”, Darius hymyili, samalla kun kevyesti kävi kädellään hipaisemaan Iriadorin käsivartta, “Tosin ehkä se olet sinä, jonka minua pitäisi suojella”, kenraali jatkoi pienesti virnistäen, samalla kun itse kävi nojautumaan lähemmäksi Iriadoria.
“Tai ehkä parasta, että pidämme yhtä. Katsomme toisiemme perään. Yhdessä”, Haukansilmä jatkoi samalla, kun se toisen käsivartta silitellyt käsi nousi Iriadorin poskea silittelemään.


// Suuttuu ja tekee mitä? :D:D:D:D:D:D:::d ANTAA TULLA, TAPELLAAN.AAAIII saatana haluun kyl jo vetää turpaan sitä Elastinee :D Koska pääsen lyömään Elastinee? Unicoltteja jooo 8) Kaikki kalat kuolee järvestä kun mä turautan. Ihan niiku shrekissä. I ish shrek. FINAL LAYER. Deli ei saa osallistua mihinkään. Siellä niin rääyt maassa ja kiukuttelet, kunnes otan sut reppariin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Joulu 2015, 03:17

Minä ymmärrän kyllä”, sokea naurahti vinosti hymyillen Dariukselle. Ei hän aikonut Haukansilmältä sitä kieltää, etteikö tuo saisi hänen puoliaan pitää. Välillä se vain… tuntui olevan liikaa, eikä Dariuksen olisi ikimaailmassa olisi tarvinnut kumppaninsa puolelle aina asettua. Mutta oli miten oli, sen Iriador oli jo ajat sitten hyväksynyt, eikä itse väkisin halunnut vaatia Dariusta muuttumaan itsensä tähden. Kenraali kun oli juuri hyvä tuollaisenaan. Rakastettava ja punapäiselle aina sitä parasta seuraa, jota paikasta riippumatta saattoi löytää.
Punapäinen vain nyökkäsi muutaman kerran hymyillen siihen ideaan, että he pitäisivät yhtä. Niin oli parasta, kaikissa tapauksissa, kun molemmilla oli tarve saada pitää toinen turvassa ja poissa ongelmista.

Heleästi naurahtaen Iriador kuitenkin halusi takertua siihen edelliseen huomioon, jonka Winder oli maininnut.
Ehkä minun todellakin pitäisi katsoa enemmän perääsi, kun olet tuollainen hajamielinen tolvana”, punapäinen virnisti, puskien aluksi kasvoillaan vain Dariuksen kättä vasten, mutta samalla työntyen entistä lähemmäs tummatukkaista. Viehkosti istahtaen vanhemman syliin ja kätensä tuon hartioille laskien, varoen tietenkin ettei sotkisi Dariusta sillä salvaisella kädellään, kun kenraali kylpemässä oli ehättänyt käydä.
Et edes ikkunaasi kiinni laittanut, tännehän jäätyy”, Iriador moitti painautuessaan paremmin kehollaan Dariusta vasten, ehjän kätensä nostaen tunnustelemaan paremmin kenraalin kasvoja. Sormillaan tunnustellen sitä sänkeä mikä harvinaisempi tuttavuus Haukansilmän kasvoilla oli.
Etkä näemmä ole leukaasikaan siistinyt. Katoan muutamaksi päiväksi ja sinusta kuoriutuu aivan uudenlainen rähjä”, eihän Iriador sitä pahalla tarkoittanut, lähinnä vain vitsaili vanhemman kiusaksi, lopulta äityen sormien selkämyksellä hipomaan varoen kenraalin vaaleaa ihoa, “Mutta pidän siitäkin, kun et aina niin täsmällinen itsesi ole”.

Punapäinen korjasi pienesti asentoaan tummatukkaisen sylissä, tahallaan siinä taas niin tarjolla keikkuen, halutessaan olla mahdollisimman lähemmä Winderiä.
Mikä se Aiedail juttu sinun ja Lorythasin välillä on?”, sokea tiedusteli silmäpuolelta kovinkin suoraan yllättäen, ollen kyllä kuullut sen nimen Seyrin suusta muutamaan otteeseen, kun tuo oli Winderiä puhutellut. Varsinkin siellä vuorilla, kun Lorythas oli joutunut ottamaan Ajankiitäjän kanssa yhteen Kuiskausta suojellakseen.
Pitäisikö minun huolestua siitäkin?”, Iriador virnisti itsevarmasti, livuttaen Dariuksen kasvojensyrjällä silitelleen kätensä hitaasti Haukansilmän kaulan ylitse miehen rinnalle, sormiaan työntäen siitä kylpytakin kauluksesta sisään, “Ja seuraavaksi käydä pistämässä se lohikäärme aisoihin?”.


//Karipertti kutsuu my little pony kaksoset ja heittää liekehtivät pallit kentälle. EIKUN MITÄ NYT SE PERTTI POIS TÄÄLTÄ MÄ HÄMMENNYN. ELASTINEN! Koske me saadaan herra ElastinenNidhogg Square Enix nii millon!?!?!?!?! Kerätään lauma unicoltteja. Noni, totuus on paljastunu Oikeesti me ollaan se Final Layer. Deli tahtoo mitteleen. Miten ois vaikka mittavin mela kilpailu? No etsä muo jaksais kantaa, tyydyt vaan nakkaan takasin maahan ja raahaan valjaissa perässä//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2015, 12:38

Darius virnisti hymähtäen Iriadorin käydessä huomauttelemaan, että ehkä nuoremman tosiaan pitäisikin katsoa vanhempansa perään, hajamielinen tolvana kun oli. Vitsihän se oli, mutta ei Darius voinut kieltää etteikö se jopa jollain tasolla ollut totta. Siihen toteamukseen ei kuitenkaan käyty heti vastaamaan mitään, katseen seuraillessa kuinka se entistä lähemmäs nojautunut nuorukainen kävi lopulta niin kovin viehkosti jälleen kerran istahtamaan kumppaninsa syliin. Omat kädet kävivät kevyesti laskeutumaan Iriadorin kyljille silittelemään toista.
"Kuinka olisin voinut edes harkita miettiväni jotain ikkunoita, kun vain sinä olit ajatuksissani", Kenraali kujersi nuoren tunnustellessa hänen kasvojaan. Kyllähän se omalla tavallaan hävetti olla näinkin "sottainen", vaikka ei kenraali nyt parin päivän aikana niin huonoon kuntoon ollut ehättänyt.
"En voi sanoa itse pitäväni siitä, mihin kuntoon eksyin sinun poissa ollessasi", Haukansilmä hymähti, "Enkä edes halua tietää, kuinka paljon pahemmaksi se olisi saattanut äityä...".

Pieni, malttamattomankuuloinen hyminä karkasi ilmoille Iriadorin selvästi tahallaan siinä sylissä asentoaan korjasi kovinkin vihjailevasti. Kieltämättä nyt kun toinen siihen syliin oli istahtanut ja tällä tavoin vihjailemaan kävi, ei Darius voinut kieltää etteikö lämmin, intiimimpi hetki olisi houkutellut...
Katse kohosi kuitenkin Iriadorin kroppaa tutkailemasta tuon kasvojen puoleen, korkeahaltian käydessä kyselemään Lorythaksesta ja siitä, miksi puoliverinen kenraalia Aiedailiksi kutsui. Hetkeksi darius meni jopa hämilleen moisesta kysymyksestä, joka tuntui tulevan täysin puskista. Mutta eihän hän ollut missään välissä kertonut Iriadorille uudesta lisänimestään - eikä tainnut Lorythaskaan ollut kertonut.
"Tuskin huolestumaan asti tarvitsee lähteä. Tai niin ainakin toivon... En haluaisi katsella kuinka sinä piekset hänestä ilmat pihalle", Darius hymähti, seuraillen kuinka Iriador sitä kättään kylpytakin alle livutti. Alkoi olla harvinaisen selvää, mitä korkeahaltialla oli mielessään.
"Aiedail on lisänimi, jonka Lorythas halusi minulle antaa", Haukansilmäinen kävi kertomaan, samalla kun omat kätensä lähtivät Iriadorin vyötä availemaan, "Se tarkoittaa Aamutähteä lohikäärmekielellä. Jotain hän kertoi, että olen se ainoa valo jonka seuraaminen tuntuu enää oikealta - enkä voi sanoa varsinaisesti ymmärtäväni mitä hän sillä tarkoitti. En... Olisi koskaan uskonut, että puoliverinen voisi niinkin nopeasti kiintyä jollain tasolla minuun".

"Toivon vain, ettei hän ole ymmärtänyt mitään väärin. Pidän hänestä - niin oudolta kun se kuulostaakin minun suustani - mutta en haluaisi hänen olettavan mitään suuria suhteeni. Uskon hänen kyllä ymmärtävän, siihen suuntaan hän on indikoinut... Mutta sitten meillä on ollut joku punapäinen pirulainen aina paikalla, joka mahtavilla päähän pistoksillaan on johtanut tilannetta jos toistakin tiettyyn suuntaan"
, viimeiset sanat tulivat hymisten samalla, kun Darius kävi yllättäen nappaamaan nopeasti - joskin kevyesti - Iriadorin niskasta kiinni ja veti nuorempaa lähemmäs itseään, aivan kasvotusten kanssaan.
"Mitä ikinä päässään liikkuikaan silloin", Nopea suudelma suotiin korkeahaltian suunpieleen, ennen kuin Darius jatkoi, "Ja mitä mahtaa liikkua päässäsi nyt", pienen virnistyksen kera kenraali tiedusteli, samalla kun kävi suomaan kevyitä suudelmia toisen poskelle ja suunpieleen.


// PERTTI POIS JOO ja äkkiä. nyt nyt nyt. Elastinen, qusipääkakka. Saatana jätkä murisi mulle. Onneks sain vetää sitä turpaan siinä dargoon jutussa, otan iloni irti siitä nyt. HIRVEE LAUMA UNICOLTTEJA JOOOO. Me ollaan Final Layer. Se on meidän bossbattle musa. Oikeesti ku tehään se TNF MMORPG niin me ollaankin se final boss, kaikki luulee et ku kolme vanhinta kaatuu niin se ois siinä ja bilettää mut sit alkaa final layer soimaan ja me tullaan jostain one crit hitillä wipeen koko party. Deli menee mitteleen muualle. Jaksan jaksan, et sää raskas oo. Tommonen pikku Crim //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Joulu 2015, 15:36

Punapäinen virnisti itsevarmasti, Dariuksen todetessa ettei haluaisi katsella miten nuorempansa pieksisi kyläpäälliköstä ilmat pihalle. Voi kyllä Iriador sen tarvittaessa tekisi, mutta toistaiseksi Seyr ei siihen ollut minkäänlaista syytä antanut. Ja Iriador luotti siihen, ettei sellaista syytä koskaan tulisikaan. Ainakaan toivottavasti…
Darius kertoi sen Aiedailin olevan vain lisänimi kenraalille - eli vähän niin kuin... lempinimi… tai hellittelynimi? Sokea myhäili itsekseen, pistäen kyllä merkille sen miten vanhempi hänen vyötään availi, joka ehkä omalta osaltaan lisäsi sitä tyytyväistä virnettä punatukkaisen kasvoilla. Kumppaninsa ei kuitenkaan ollut uskonut puoliverisen missään välissä pystyvän kiintyä tällä tavoin itseensä, toivoen ettei Lorythasille ollut mitään väärää indikoinut. Tuskin, ehkä kyseessä oli pelkkä… omalla tavallaan eläimellinen kiintymys. Olihan kyläpäällikkö puoliksi kuitenkin lohikäärme, vaikka todellakin taisi enemmän edustaa sitä humanoidista puoltaan juurikin.

Oli miten oli, ei Iriador kokenut että hänen pitäisi puuttua tilanteeseen. Kyllä hän uskoi että nuo kaksi osaisivat puhuakin välinsä selviksi, eikä tarvinnut odottaa mitään ikävää tapahtuvan. Mutta sen sijaan että olisi juuttunut hetkeä pidemmäksi miettimään mitään Briariin liittyvää nyt, ynähti sokea pienesti siitä äkillisestä liikkeestä, kun Winder hänet niskasta lähemmäs veti. Ei punapäinen pistänyt lainkaan vastaan, yrittäen kehollaan vain myötäillä ja käsillään ottaa tukea paremmin ettei täysin olisi vanhempaa vasten iskeytynyt.
Hiljaisesti sokea myhäili Dariuksen laskiessa suudelmia hänen kasvoilleen, nuoremman käydessä entistä enemmän sillä toisen rinnalla lepäämällään kädellä raottamaan kylpytakin kaulusta auki. Hivuttaen sitä takki osittain pois kenraalin harteiltakin.
Tiedätkö kun… aamutähti symboloi aina uuden päivän valkenemista ja on ennen aurinkoa viimeinen tähti taivaalla”, Iriador selitti, sen verran mitä nyt aiheesta muisti, kerta se puheeksi oli tullut, vaikka tilanne alkoikin viedä jo mukanaan johonkin aivan muuhun.
Isäni opetuksia, opetti minut suunnistamaan yötaivaan avulla, mutta siitä nyt ei kamalasti ole enää ollut hyötyä…”, eipä sokeana sitä tähtitaivasta kyennyt enää näkemään, mikä sinällään oli sääli.

Tai ehkä se on vain lohikäärmeiden omaa symboliikkaa, en minä tiedä”, Iriador hymähti, jättäen aiheen sitten siihen, ja taipui viimein suutelemaan Dariusta paremmin. Kuinka hän oli tätä kaivannutkaan - vaikka oli ollut poissa vain muutaman päivän, oli se hetki kun punapäinen oli vain poistunut Winderin luota jättänyt valtavan aukon ja ikävän jälkeensä. Ja Iriadoria yhä niin kadutti, että oli siten vain tehnyt silloin ja antanut ajatuksensa lentää vapaasti, sotkien tilannetta vain entisestään.
Se silkka intohimoinen suudelma kesti jo tovin, punapäisen haluamatta siitä irtautua heti, nyt kun oli taas tummatukkaisen lähelle päässyt. Kunnes malttamattomasti naurahtaen lähti vetäytymään kauemmas, nousten siitä Winderin sylistäkin ylös, “Mutta sen tiedän, että viime kerralla minulla jäi jotain kesken kanssasi”.


//Nii me ollaan suuria edellä kävijöitä, kun saatiin vetää Elastista turpaan etukäteen. KANNATTAIS OLLA DRAGOON. Lory ja Dari lähtee keräileen unicoltteja ja kirmaa siellä jossain thanalanin niityillä sit niitten kanssa. 5/5. JA TODELLAKIN. Kukaan ei ees haluis yrittää, kun vedetään samanlaista settiä kun siinä biisissä. DELI EI MENE KOSKAAN MUUALLE. Ja et jaksais. Oon iso Crim!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Joulu 2015, 18:52

Darius hymähti pienesti Iriadorin käydessä arvailemaan mahdollista syytä tälle Aamutähti nimitykselle. Kenties Iriador osui juuri oikeaan tai sitten ei ollenkaan, Darius ei varsinaisesti osannut sanoa, mutta hän oli huojentunut siitä, ettei Iriador moisesta lempinimestä närkästynyt. Dariukselle se oli se ja sama miksi Seyr häntä kutsui ja jos tuo hänelle lisänimiä halusi antaa, niin menkööt. Olihan hänellä jo Haukansilmä lisänimi, yksi, yksityinen lisää tuskin haittasi.
Pahoitteleva ilme käväisi nopeasti kenraalin kasvoilla, vaikka eihän Iriador sitä nähnyt, tuon kertoessa osaavansa suunnistaa yötaivaan avulla - tai siis osaisi, jos kykenisi tähtiä näkemään sokeudeltaan. Surullista, kieltämättä. Sinällään taito kiehtoi Haukansilmää, joka itse osasi ehkä joten kuten suunnistaa yksinkertaisen kartan kanssa. Ehkä.
"Ota siitä sitten selvää - Ehkä sinun pitäisi kysyä Lorythasilta paremmin, mikäli nimellä on joku syvä ja symbolinen merkitys", Darius hymisi suudelmien lomasta Iriadorille, joka viimein kävi hänen suudelmiin vastaamaan.

Tuntui hyvältä, kun Iriador itse kävi suudelman aloittamaan. Riidat oli sovittu ja kaikki oli hyvin. Pääsi jakamaan tätä läheistä, lämmintä hetkeä nuoremman kanssa kunnolla - pitkästä aikaa. Heillä kun muutenkin oli niin vähän aikaa toisilleen arjen keskellä, varsinkin kun suhde piti pitää piilossa muilta. Ei sitä voinut suukkoa toisen poskelle antaa kun ohi käveli tuvilla, kaikki piti pitää näiden ovien takana. Tietenkin Darius vastasi siihen suudelmaan, samalla käsillään hellästi silitellen nuoremman kylkiä ja reisiä. Kunnes hetken kuluttua Iriador naurahtaen vetäytyi kauemmas ja nousi kenraalin sylistä, saaden Dariuksen henkäisemään malttamattomana nuoremman perään. Virne kohosi kuitenkin nopeasti takaisin huolittelemattomalle pärställe, Dariuksen nousten ylös siinä missä Iriadorkin.
"Niin taisi jäädä", kenraali mukaili nuoremman sanoja, samalla kun lähti hitaasti, lempeästi työntämään Iriadoria kohden makuukammaria, siinä samalla suoden kevyen kiusoittelevia suudelmia toisen kaulalle ja leukapieliin. Myös ohimennen riisuen korkeahaltian paidan tuon yltä, siinä nousevassa kiihkossaan yhtään enää häpeilemättä.

Punapää työnnettiin aina sängyn vierelle asti, Dariuksen kuitenkaan käymättä työntämään nuorempaa vuoteelle. Hän pysähtyi siihen ja jäi hetkeksi vain seisomaan sijoilleen, suudelmienkin loppuen hetkeksi.
"Tahdon että otat minut", Darius kävi yllättäen henkäisemään Iriadorin korvanjuuressa, "Minä vaadin, Iriador".



// Ei saatana ku tänään ajeltiin isän kans kaupoille niin radiosta tuli joku Elastinen biisi ja olin vaan et :D:D:D:D:D:D:D KANNATTAIS NIIN. Ei mut kelaa nyt Lory ja Dari kirmaamas pikkukonilauman kera pitkin niittyjä. Tulee semmosta settiä että huh. Deli saatana. Et oo iso, tommonen pieni. Lilla crim. PIENI JA SULOINEN CRIM //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Joulu 2015, 04:12

Myötäillen Iriador lähti askeltamaan Dariuksen työntämään suuntaan, kiertäen kätensä vanhemman hartioille hipsuttamaan varovaisin elein toisen niskaa. Se tuttu kiihko otti noustakseen taas, sysäten kaikki muut mahdolliset ajatukset muualle sillä hetkellä, punapään antautuessa täysin vain sen mukavan, lämpimän tunteen vietäväksi. Pienesti niitä käsiä käytiin ojentamaan, jotta kenraali sai paidan riisuttua nuoremman yltä helposti siinä ohessa, kun matka yhä jatkui kohden makuukammaria. Pysähtyen sitten aina sen tutun vuoteen vierelle, johon punapäinen olisi ollut jo valmis pistämään maaten Dariuksen kanssa – mutta ennen kuin enempää ehätti edes tapahtua, kävi Darius lausumaan mitä odottamattomimman pyynnön ääneen nuoremmalleen.
Iriador kohautti kulmaansa kysyvänä, hymyillen yllättyneenä kenraalille. Tarkoittiko tuo todella sitä mitä sanoi, vai oliko se… jonkinlainen hyväksynnän hakeminen sen viimekertaisen myötä? Ei Iriador olisi ikimaailmassa kyennyt pakottamaan Dariusta mihinkään sellaiseen, eikä todellakaan tuolta vaatinut mitään, mitä Winder ei itse halunnut. Ei Iriador ollut sellainen kumppani…

Löitkö pääsi siellä altaalla ollessasi?”, sokea naurahti, hakien käsillään Dariuksen rintakehää vasten liu’uttaen kylpytakin nauhaa, johon kiskottua solmua lähti selvittämään, “Vai mistä nyt tuulee…?”. Varovaisesti korkeahaltia kävi laskemaan sitä valkeaa, pehmeää takkia Winderin yltä, antaen sen vain valahtaa lattialle. Voi kun sokea olisi kykenyt näkemään juuri nyt, hän kaipasi taas muistutusta Dariuksen kasvoista ja kehosta, vaikkei tietenkään ikinä silmäpuolta kykenisi unohtamaan.
En oikeasti kykene vaatimaan sinulta mitään mitä et itse haluaisi… ei sinun... tarvitse myötäillä sitä viimekertaista”, kädet laskivat hyväilemään siinä samalla kenraalin kehoa, lipuen hellästi vanhemman lanteille, joilta hieman ohjaillen punapäinen käänsi Dariusta selkä sinne petiin päin. Iriador oli vain niin ymmällään. Ei varsinaisesti tiennyt, mitä aikoisi tehdä, vaikka… omalla tavallaan tilanne oli yllättävän houkuttava ja Iriador sitä myös halusi.


//Voi äiti ei enää Elastista (DDDDDDDDD Voi jumalauta… me tarvitaan niitä unikoltteja. Asap plz. Et dissaa Deliä tai Deli tulee runkuttaan sunkin takapihalle! No mä oon kyl kaukana siitä sulosesta, haisenkin pahalle//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Joulu 2015, 15:12

“En tietääkseni”, Kenraali hymähti kumppanilleen, joka kyseli oliko hän altailla päänsä lyönyt. Ei sentään, kyllä N’drayer oli ainoa joka päänsä siellä kolautti. Ehkä kenraalin mieltä kalvoi osin viimekertainen ja Iriadorin sanat, mutta toisaalta hän halusi myös jakaa Iriadorin kanssa yhteisen hetken toisessa asetelmassa. Eivät he koskaan olleet vaihtaneet rooleja, eikä Darius ollut tullut sitä varsinaisesti ajatelleeksikaan, ennen viimekertaista. Ehkä se johtui siitä, että Darius yleensä vei tilannetta omalla painolla ja Iriador oli omaksunut sen antavan roolin, kun esimies ylle kävi.
Kylpytakin annettiin tipahtaa lattialle kenraalin käydessä hymisten vain silittelemään Iriadorin kylkiä ja lannetta, ennen kuin mitään nuoremman puheisiin vastasi.

“Haluan vain antaa sinulle kaikkeni”, Darius jatkoi samalla kun antoi punapäisen ohjailla itsensä selkä sänkyä päin, “Eikä kyse ole vain edelliskerran myötäilystä… En vain silloin… voinut”.
“En näe mitään syytä, miksemme voisi välillä myös rooleja vaihtaa. Mikäli sinä vain haluat”
, Haukansilmä jatkoi virnistäen, painaen pienen suudelman kumppaninsa poskelle, ennen kuin kävi istahtamaan sängyn reunalle, vetäen Iriadorin lähemmäksi itseään. Kädet hakeutuivat nuoremman lanteilla kenraalin käydessä suomaan aluksi kevyitä, mutta alati vaativammaksi muuttuvia suudelmia nuoremman alavatsalle ja lantiolle. Siinä samalla ujuttaen korkeahaltian housuja alemmas, kunnes sai tuon varren esille. Toinen käsistä kävi hellästi suomaan huomiota nuoremman miehuudelle, suudelmien jatkuessa yhä Iriadorin lantiolla hetken. Lopulta huulet kävivät suomaan huomiota korkeahaltian miehuudelle, Haukansilmän käydessä ujuttamaan nuoremman varren suuhunsa.
Oma himonsa oli jo kiirinyt kattoon, veren pakkautuessa varteen ja pulssin kiihtyessä jo pelkästä ajatuksestakin. Darius halusi viettää intiimin, lämpimän hetken Iriadorin kanssa kaiken tämän jälkeen. Hän oli kaivannut nuorempaansa niin, eikä nyt lopettaminen tuntunut enää vaihtoehdolta lainkaan.



// Meidän pitää mennä unicolt farmaileen. Keltä se ees tippuu sieltä? Karilta? Deli saa tulla yrittään tulla tohon runkuttaan jos haluaa, Timi puree sitä vielä. HIRVEEN SULOInEN OLET ET nyT PÄÄSE SIITÄ TOSIASIASTA EROON //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 09 Joulu 2015, 01:33

Enemmän se sinusta on kiinni…”, nuorempi myhisi tyytyväisenä hymyillen, varovaisesti astahtaen lähemmäs kun kenraali häntä itseään kohden pienesti veti siinä aluksi puheltuaan. Kyllä Iriador olisi valmis siihen useamminkin, mikäli Darius haluaisi antavana olla, mutta odotti että se lähtisi ehdotuksena juuri ennemmin Haukansilmältä kuin itseltään. Tuntui ylipäätään absurdilta, että tummatukkainen oli sitä nyt halunnut ja vaatinut, eikä näyttänyt vieläkään pistävän idealle vastaan – eikä Iriador todellakaan ollut sanomassa tällä tilaisuudelle ei, vaikka yhä piti mahdollisena sitä, että saisi vielä perääntyä kun kenraali kävisi katumaan sanojaan.
Siinä vaiheessa kun Darius kävi poimimaan nuoremman jo innostumaan käyneen varren käsiinsä, päästi Iriador suustaan värisevän henkäyksen, käsiensä hapuillessa pienesti silittelemään kumppaninsa hiuksia. Tuntui niin hyvältä ja malttamattomuuttaan punapää saikin purra hiljaa huultaan nauttiessaan Haukansilmän suomasta huomiosta, arvaten jo minne ne suudelmat siinä alavatsalla lopulta veisivät.

Lantionsa työntyi auttamatta väkisinkin eteenpäin, Iriadorin henkäisten jälleen voimakkaammin kun Darius poimi sen varren huuliensa väliin. Nuorempi oli vähällä purra kieleensä, käsiensä siinä samalla puristaessa hellästi kenraalin tummia kutreja sormien välissä, kun siitä silittelystä ei enää ollut tullakseen mitään. Pulssi kiihtyi entisestään ja Iriadoria harmitti taas aivan vietävästi, ettei kyennyt Haukansilmää sillä hetkellä näkemään – mutta sentään hän saattoi laskea sen kiusaantuneen intohimoisen katseen silmäilemään alaspäin Dariukseen. Ihan vain kenraalin kiusaksi. Lyhyen hetken myötä Iriador kävi kuitenkin työntämään kevyesti Dariusta taemmas, sen himon alkaessa kasvaa vain niin sietämättömäksi, että nuorempi halusi sitä johonkin purkamaan. Ja mielellään niin, kuin Winder oli sitä toivonutkin.

Haukansilmää työnnettiin peremmälle vuoteeseen, Iriadorin jalkojensa varassa kulkien itse niille lakanoille ja potkien ne alas työnnetyt housut jaloistaan lattialle viimein. Polvensa ujuttaen Dariuksen jalkojen alta ja kumartuen käsiensä varaan vanhempansa ylle. Varoen se yhteenotossa osumaa saanut käsi lähti vaativin elein hieromaan Dariuksen kylkeä, edeten aina alemmas, kevyesti jääden hipomaan vanhemman varren kärkeä.
Oletko nyt... ihan varma…?”, Iriador tiedusteli vielä malttamattomasti myhäillen. Vaikka miten Haukansilmä niin valmiinoloinen olikin, olisi punapäinen voinut jatkaa tuon saman kysymyksen hokemista vielä monet kerrat uskoakseen täysin itsekin, ettei tästä jäisi kenellekään pahaa makua suuhun.


//Voi kyllä kiitos. Karilta se tippuu joo. Kari on vanginnut pienet unicoltit. Deli puree takasin, varo vaaraa Timi. Oikeesti niistä kuitenki tulis hirveet ystävykset etkä sä sais Timiä enää millään sisälle. KYLLÄ MÄ PÄÄSEN EROON MOISISTA TITTELEISTÄ PIERASEMALLA NIIN PAHANHAJUSEN PIERUN ET SE SIITÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Joulu 2015, 02:25

Kaikessa rauhassa kenraali soi hellän vaativaa huomiota kumppaninsa miehuudelle suullaan, vähän väliä vilkaisten ylös sokean kasvojen puoleen. Hymähtäen kerran jos toisenkin tyytyväisenä kuullessaan Iriadorin voimakkaammat henkäykset. Oli aina yhtä ihanaa suoda nuorelle huomiota ja kuunnella tuon mielihyvän ääniä, joista Haukansilmä ei tuntunut saavan tarpeekseen. Yhä syvemmälle Darius antoi sen varren lipua suussaan Iriadorin käydessä lanteitaan eteenpäin työntämään, nauttien samalla niistä silityksistä jotka kuitenkin muuttuivat pian vain hiusten puristamiseksi.

Lopulta Darius kuitenkin perääntyi, nuoremman käydessä työntämään häntä peremmälle vuoteelle. Haukansilmä hinasi itseään keskemmälle vuodetta, antaen Iriadorin tulla ylleen. Asetelmaan, jossa he eivät vielä olleet koskaan olleetkaan. Totta kai se pieni hälytyskello alkoi jälleen soimaan, alitajunnan muistuttaessa siitä kivusta mitä tässä tilanteessa niin kovin usein oli suotu. Kenraali koitti kuitenkin parhaansa mukaan sen äänen hiljentää - aivan kuten silloin Lorythaksen kanssa. Ei nyt ollut mitään hätää, ei Iriador häntä aikoisi satuttaa. Ja ennen kaikkea, Darius halusi tätä. Häntä ei pakotettu tähän ja aina voisi perääntyä. Kuten kävi selväksi Iriadorin vielä kysellen kumppaniltaan, oliko tuo varma, samalla kun kädellään kenraalin kylkeä ja lopulta miehuutta kävi koskemaan.

“Olen”, Darius henkäisi malttamattomankuuloisena, kenraalin käydessä lantiollaan puskemaan paremmin vasten iriadoria. Kykenemättä varsinaisesti enää pysymään paikoillaan silkasta malttamattomuudesta ja kiihkosta.
“Etene vain… varovaisesti”, Kenraali lisäsi pienesti naurahtaen, “Ainakin alkuunsa”, vanhempi täsmensi.



// Meidän pitää mennä pelastamaan unicoltti pahalta kari-sedältä. Ei saa purra Timiä, muuten tulee vihanen Aksu niskaan. Todennäköistä ois kumminkin se et niistä tulis bff ja siinä menis mun timi >: PIENIÄ ENKELINPIERUJA VAAN PÄÄSTELET //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 12 Joulu 2015, 01:08

Peukalon kärki hieroi pitkin malttamattomin vedoin Dariuksen miehuutta, Iriadorin virnistäessä pienesti niille Haukansilmän sanoille. Se silkka huvittunut virne kuitenkin korjaantui ennemmin ymmärtäväiseksi hymyksi, sokean kyllä tietäen hyvin mistä moinen pyyntö johti juurensa. Tosin ilman sitäkin, olisi korkeahaltia osannut olla varovainen. Olihan tämä… heidän ensimmäinen kertansa näin, eikä Iriador ikimaailmassa olisi halunnut Dariusta satuttaa. Ei millään tavalla.
Mitään punapäinen ei kuitenkaan enää sanonut, kerran jos toisenkin kädellään omaa miehuuttaan hieraisten vaativasti ohimennen. Mitä pidempään tätä yritti pantata, sitä malttamattomammaksi nuorempi silminnähden kävi, huultansa harkiten purren ja vietellen hymyillen itsekseen. Tottunein ottein Iriador lähti hakemaan helpompaa asentoa ja viimein kävi varttaan asettamaan paremmin vanhempaa vasten, muutaman kerran sitä livuttaen Haukansilmän pyhimmän yllä. Sitten lantiollaan puskien Dariusta vasten, antaen kovaksi pakkautuneen miehuutensa kulkea eteenpäin siitä pisteestä, jota Iriador ei aikaisemmin ollut päässyt kokeilemaan. Voi kuinka kaikki se jännitys ja harmittavat ajatukset katosivat teille tietämättömille, Iriadorin halutessa keskittyä vain siihen kuinka olo tuntui niin hyvältä, samalla haluten että Darius tuntisi tässä tilanteessa samoin.

Kevyin ja maltillisin työnnöin punapäinen lähti työstämään Winderiä, pysyen siinä lähellä kasvotusten vanhempansa kanssa. Olo oli samaan aikaan hyvin kummallinen tästä asetelmasta johtuen, mutta samalla se Iriadorista tuntui yllättävän kiehtovalta ja kiihottavalta. Saada kaikkien näiden vuosien jälkeen, kun oli jo omalla tavallaan omaksunut oman osansa alistuvana osapuolena – josta nuorempi tietenkään ei valittanut – ja nyt aivan yhtäkkiä kaikki käännettiin ympäri ja hänelle annettiin tällaiseen tilaisuus!
Haukansilmä tuntui niin hyvältä. Se kiihko ja himo saivat nuoremman kehon värähtelemään ja miehen huokailemaan tyytyväisenä, kun ne varovaiset työnnöt vasten Dariuksen tiukkuutta jatkuivat. Korkeahaltia ei ikimaailmassa halunnut tästä tulevan yhtä niistä huonoista kokemuksista, jotka Dariusta olivat vainonneet tähän saakka.

Ja… tätä olet pihdannut minulta kaikki nämä vuodet”, Iriador naurahti, nojatessaan lähemmäs voidakseen suoda ahnaan suudelmansa Winderin huulille, jääden siihen suudelmaan viipymään pidemmäksi toviksi, eikä koskaan olisi halunnutkaan siitä perääntyä.


//No niin täytyy! Kari on huono isäntä, huono unicolttien kaitsija. Deli on heti siä silleen fight me vastassa sitten. Mut no niinpä. Deli senkin kalle eläintenystävä. NII NII SÄ ET OO MUN PAHIMPIA PIERUJA OLLU TODISTAMASSAKAAN. Jaan sillon aina kaasunaamareita ilmaseks kaikille läsnäolijoille//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 12 Joulu 2015, 01:41

Mitään sanomatta Iriador kävi hakemaan parempaa asentoa, siinä missä Darius myös itseään koitti hieman parempaan kulmaan asettaa. Muutama malttamaton, mutta samalla hermostunut henkäys pääsi ilmoille Iriadorin liu'uttaessa varttaan muutamaan otteeseen kenraalin tiukkuuden yli, ennen kuin sisään painui. Darius jännittyi jälleen, nuoremman käydessä työntymään sisään. Vaikka kuinka nätisti ja maltillisesti Iriador etenikin, ei Darius voinut olla ynähtämättä pienestä kivusta kerran jos toisenkin - ennen kuin ymmärsi jälleen vain rentoutua ja mukailla niitä liikkeitä. Ja voi kuinka hyvältä se tuntuikaan, kun tilanteeseen tottui ja hiprakassa oleva kenraali siitä jännityksestä ja pienestä päälle yrittäneestä ahdistuksesta pääsi eroon. Ne ynähtelyt vaihtuivatkin mielihyvän täyttämiksi hymähtelyiksi, Haukansilmän muutamaan otteeseen jopa naurahtaen.

Pieni puna hiipi poskille vanhemman tarkkaillessa henkäystensä lomasta Iriadorin kasvoja, jotka niin lähellä olivat. Omat kädet nousivat hyväilemään nuoremman kylkiä ja rintakehää, Dariuksen virnistäessä pienesti Iriadorin sanat kuullessaan.
"Olisit vain pyytänyt", Tummatukka henkäisi ennen kuin Iriador suudelmaan painui.
Siihen suudelmaan myös vastattiin, yhtä ahnaasti ja vaativasti mitä nuorempikin. Vaikka huone oli yhä viileä ja kenraali saattoi sanoa jopa palelleensa aikaisemmin, tuntui silti lämpimältä, koko kropan ja aktin käydessä sitä lämpöä nostattamaan.

Kädet kävivät kietoutumaan Iriadorin niskan ympärille, kenraalin vetäen nuoremman lähemmäs halaukseensa. Siinä samalla yhä mukaillen punapäisen liikkeitä ja vastaten tuon suudelmaan. Huomaamattaan Darius saattoi ehkä turhankin lujasti toista halata, mutta hän halusi vain pitää Iriadorin lähellään, eikä koskaan enää päästää tuota luotaan. Näin oli hyvä. Aivan sama kumpi dominoi petipuuhissa, kunhan Darius vain sai olla Iriadorin kanssa ja pitää tuosta huolen.
"Nopeammin", Viimein kenraali kävi siitä suudelmasta irtautumaan hetkeksi ja henkäisi, lähtien suomaan kiusoittelevan kevyitä, nopeita suudelmia Iriadorin suunpieleen.



// Karille ei unicoltteja! Sitten tapellaan saatana. Deli on vähän tommonen. EI NE VOI OLLA SEN PAHEMPIA MITÄ MUN PIERUT - TAI TIMIN. Mut ilmasen kaasunaamarin voisin ottaa ihan vaan koska maski //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Kylpylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron