Sinusta en silti luopuisi || Crim

Haltioiden linnasta löytyy Cryptin ainoa varsinainen kylpylä. Cryptin haltioiden kylpyläkulttuuri muistuttaa pienesti antiikin Rooman kylpyläkulttuuria. Kylpylästä löytyy pari suurempaa allasosastoa, sekä pienempiä, yksityisiä allasosastoja, jotka ovat lähinnä ylimystön ja siniveristen käytössä. Kylpylä on kovin vaaleasävyinen ja ei turhan koristeltu. Viherkasveja löytyy koristeena sieltä täältä. Palvelijat pitävät huolen, että vierailijat myös viihtyvät kylpylässä. Kylpylään ei kuitenkaan pääse ihan jokainen kansalainen, vaan alemman luokan henkilöiden pitää olla töissä hovissa, jotta pääsisivät edes käymään allasosastoilla. Kylpylästä löytyy myös muutama höyrysauna. Naisille sekä miehille on omat allasosastot, mutta kylpylästä löytyy myös muutama yhteisallas.

Valvoja: Crimson

Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Joulu 2015, 21:16

// Pelille heti K-varoitus koska alastomuutta, väkivaltaa ja hässimistä //



Darius Winder


Pari päivää oli kulunut siitä, kun Darius oli Iriadorille kertonut Delathoksen ja kenraalin välisistä kanssakäymisistä. Niiden parin päivän aikana Darius oli sulkeutunut täysin, eikä edes pitänyt yhteyttä kuiskaukseen. Jos joku häntä oli kysellyt, oli kenraali käskenyt noiden vain poistua. Kyllä kuiskaus toimi hetken ilman häntä, kapteenit tiesivät mitä tehdä eivätkä tumput suorina seisseet odottamassa käskyjä esimieheltä.
Iriadorin poistuttua kenraalin huoneistosta, oli Darius romahtanut täysin. Jäänyt yksin ja vain itkenyt monta tuntia putkeen. Ei hän mitään ollut kyennyt sanomaan Iriadorille, vaikka nuorempi vielä oli hänelle puhunutkin ennen lähtöään. Ehkä se oli vain paras. Ehkä oli parasta, että Iriador oli lähtenyt, kadonnut teille tietämättömille. Todennäköisesti löytänyt jostain paikan missä yöpyä. Ehkä näin oli parasta. Dariuksen takia Iriador oli saanut kärsiä, ehkä oli parasta että tuo oli nyt poissa - tai niin Darius uskoi. Ei hän uskonut korkeahaltian enää palaavan. Vaikka se kuinka raastoi sydäntä ja kenraali vaipui syvään masennuskoomaan, ei hän katsonut enää oikeudekseen selitellä itseään tai anoa Iriadoria takaisin - jos tuon edes koskaan enää näkisi. Hän oli menettänyt elämänsä tärkeimmän henkilön ja minkä takia? Tämä kaikki oli vain liikaa kenraalille.

Näiden muutaman päivän aikana kenraali oli lähinnä rypenyt omissa oloissaan enemmän tai vähemmän humalassa, suruunsa kun oli juonut viimeisetkin viinat kaapeista. Nyt oli kuitenkin aika koittaa ryhdistäytyä ja edes yrittää arkeen palaamista, jottei Haukansilmän pitkä poissaolo alkaisi herättämään kysymyksiä. Huomenissa Darius ajattelikin tuville ilmaantua, sikäli mikäli kykenisi edes hetken peittelemään sitä suruaan ja elämään kuin normaalisti. Se edellytti tietenkin myös siistiytymistä, kenraali oli harvinaisen surkea näky ryyppyputken jäljiltä. Hiukset olivat likaiset, kuivan sottaiset ja jopa osin takkuiset. Parta huolittelematon ja sänkeä puski esiin enemmän kuin normaalisti. Mies myös haisi viinalta, kun väkeviä oli humalan noustessa läikkynyt sinne tänne.
Niinpä Darius oli varannut itselleen kylpylän puolelta yhden pienen, yksityisen allasosaston jotta saattoi rauhassa peseytyä kunnolla. Ja kenties hukuttaa itsensä altaaseen jos siltä tuntui.

Ilta oli jo todella pitkällä. Käytävät olivat hiljaisia, kun kenraali lähti liikkeelle. Darius liikkui tarkoituksella hiljaisempia käytäviä pitkin, sillä hän ei halunnut törmätä kehenkään. Ja eihän hän törmännytkään, pienesti humaltunut kenraali ei tavannut matkallaan yhtään palvelijaan saatikka vartijaan, puhumattakaan kenestäkään tutusta. Eikä kukaan hänen nähnyt minnekään lähtevän huoneistoltaan - tai niin Darius ainakin luuli.
Suhteellisen siististi pukeutunut kenraali käveli kaikessa rauhassa aina kylpylän puolelle, varatulle allashuoneelle ja astui sisään, sulkien oven perässään - kuitenkaan varmistamatta menikö se lukkoon vai ei. Miksi sitä nyt sellaista oli tarkistanut, ei tänne kukaan tulisi enää tähän aikaan - ja tilat oli muutenkin varattu.
Ilma allashuoneen pukutiloissa oli raskaampaa ja kosteaa, kun pienehkön altaan lämmin vesi höyrysi vielä mukavasti. Altaaseen olisi mahtunut montakin henkilöä istuskelemaan ja uimaan ympäriinsä, mutta juuri nyt Darius oli aikeissa kylpeä yksin. Askel vei peremmälle pukeutumishuoneeseen, kenraalin vilkaisten allashuoneen puolelle avonaisesta, kaarevasta oviaukosta, ennen kuin lähti vaatteitaan riisumaan sekalaiseen pinkkaan huoneen marmoriselle penkille. Hyllyltä löytyi puhtaita pyyhkeitä ja muutama pehmeä kylpytakki. Darius nappasi yhden pyyhkeen mukaansa ja asteli viimein allashuoneen puolelle, kuitenkaan ehättämättä koskaan sinne veteen asti…



//Crim hei. Crim. CRIM. Jätetään ne fairyt kumminkin rauhaan. DARI EI TAHDO OLLA LIPPUTANGON NUPPI KIITOS. Mystisiä painovoimia. Pelottavaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Joulu 2015, 22:10

Delathos


Kapteeni sattui olemaan liikenteessä vielä itsekseen, partiolta palattuaan muutaman muun kanssa, jotka seuraksi olivat suostuneet lähtemään. Kuuraparran aikeena oli tyypilliseen tapaansa erkaantua mahdollisimman pian muista ja hetkeksi jäädä harkitsemaan raahaisiko perseensä läheiseen kapakkaan vai omalle tontilleen. Tietenkin se yksinäisyys otti toisinaan päähän, minkä takia tuntemattomaan seuraan hakeutuminen ja uhkapelien pelaaminen kuulosti enemmän kuin tervetulleelta vaihtelulta muuten ankeaan arkeen. Ai mikseikö Delathos harrastanut niitä uhkapelejä muitten Kuiskauksen sotilaiden kanssa? Koska kapteeni ei yksinkertaisesti ollut valmis näyttämään työtovereilleen sellaista puolta itsestään, joka panttasi parhaimmillaan päätään jonkun typerän pelin hinnaksi…
Kapteeneilla oli muutenkin riittänyt tehtävää kenraalin itse kadottua jonnekin. Todennäköisesti omiin oloihinsa, syystä tai toisesta. Eipä kenestäkään tuntunut olevan lähtevän selvittämään asiaa erikseen Winderiltä, mikäli miestä olisivat mistään erikseen edes löytäneet. Nyt kuitenkin kun valkoharjainen viimein äkkäsi Haukansilmän kuljeksimasta yksin, käski se ääni päässä lähteä seuraamaan toista. Eihän Delathos varsinaisesti sitä olisi halunnut tehdä lähinnä viimekertaisen takia, kuuraparran ollessa muutenkin yrittänyt vältellä Dariusta mahdollisimman paljon – joka ei viime päivinä vaikeaa ollut ollut – mutta silmien alkaessa kiriä sitä punaa taas kiinni, lähti tummahipiäinen varjostamaan Winderin kulkemisia lähes alitajuisesti.

Virkapukuunsa sonnustautunut pohjoisenherra pysytteli varsin näppärästi kenraalin perässä, ilman että Haukansilmä itse varsinaisesti näytti mitään edes huomaavan! Joko tuo oli ehtinyt jotain ottaa ollakseen tarpeeksi varomaton, tai muuten vain omissa ajatuksissaan – tavallisesti kun Darius äkkäsi pakkasherran läsnäolon turhankin nopeasti. Mutta nyt tuo ei edes taakseen vilkaissut, Asteli vain omissa oloissaan kohden kylpylän tiloja, yhteen allashuoneista astuen.
Kun ovi kenraalin perässä sulkeutui, uskaltautui punasilmäinen harppomaan ripeämmin miehen perään. Nopeasti se katse varmisti, ettei ketään muuta näköpiirissä ollut, ennen kuin korva painettiin vasten ovea kuuntelemaan. Kun Delathos ei askelia lähistöltä enää erottanut, kokeili käsi oven kahvaa… joka ei ollutkaan lukossa? N’thiszedratam kun oli jo valmistautunut repimään oven saranoilta! Mutta näin oli parempi, huomattavasti parempi, mielipuolen kyetessä nyt vapaasti astumaan rauhalliseen kylpytilaan ja sulkemaan sen oven uudemman kerran perässään.

Delathos pysyi visusti seinän vierustassa kiinni, pois Haukansilmän katseelta. Tuskin kuurapartaisen hengitystäkään edes kuuli, Delin kyllä osatessa olla harvinaisen hiljaa sitä vain halutessaan – ja tämä oli juuri oikeanlainen hetki koetella sitä taitoa eliittikenraalin ollessa läsnä. Winderin lähtiessä kuitenkin kulkemaan pukeutumistiloista eteenpäin allashuoneelle, kiepsahti kuurapartainen pois piilostaan ja nyt selvästi kuuluvin askelin käveli kenraalin perään sen syvänpunaisen kiiluessa silmissään taas turhankin selvästi.

Näin kuinka panopoikasi marssi kovin päättäväisesti muutama päivä sitten tuvilta ulos”, mielipuoli aloitti samantien vinoillen, virnistäen ilkeästi tummatukkaiselle siitä pukeutumistilojen ovensuun karmeihin jäädessä vuorostaan nojailemaan, “Ettet vain viimein olisi rikkonut välejänne, niin välinpitämätön idiootti kun olet?”.
Sanat sanottuaan se huoneen ilmaan noussut lämmin vesihöyry lähti kaikkonemaan kylmemmän ilman tieltä, punaisena palavan katseen nauliutuessa paremmin silmäilemään Dariusta, joka vain pyyhe päällä etäämmällä oli.
Etkä taida edes tietää missä punapäinen rakkaasi on, ethän Darius?”.


//AKSU HEI OH DMKADHKU AAAAAAA 8DDD No, no, okei. KENRAALI NUPILLE PITÄÄ KEKSIÄ NIMENSÄ MUKAINEN TYÖKIN, LIPPUTANGON NUPIKSI PISTETÄÄN. Eorzea on mystinen mesta. Siellä on sprigganeita 8>//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Joulu 2015, 22:44

Hätkähtäen Haukansilmä käännähti ympäri kuullessaan sen tutun äänen takaansa. Hän kun oli toivonut vain kuulevansa harhoja humalaltaan mutta ei, siinähän tuo tumma perkele seisoi. Missä vaiheessa tuo sisään oli ehättänyt? Ei Darius tiennyt, ei hän ollut edes huomannut valkohapsista. Sinällään siis kunnioituksen arvoinen suoritus, mutta oliko se sitten ihme jos humalaiselta, hajamieliseltä kenraalilta jäi jotain huomaamatta? Sen sijaan että olisi minkäänlaisia pakokauhun merkkejä näyttänyt, tuijotti Darius vain Delathosta joka suutaan soitti. Tai no, eipä Delathos tainnut puikoissa juuri nyt olla. Se toinen mieli kehoa ilmeisesti nyt kontrolloi, kerta silmänsäkin punaisena helottivat. Kenraali näytti väsyneeltä ja välinpitämättömältä. Oliko se sitten ihmekään, kun tuo ei pahemmin ollut ryyppäämiseltään nukkunut.

“Varmasti paremmassa paikassa, kuin minun seurassani”, Darius vastasi lopulta N’thiszedratamille tuon tiedustellessa, tiesikö kenraali edes missä punapäinen rakastajansa oli. Tosin ei Iriadoria sillä tittelillä voinut enää kutsua. Eivät he enää olleet pari, Dariuksen käsityksen mukaan. Tietenkin pieni pelko siitä, että N’thiszedratam oli nyt mennyt tekemään jotain Iriadorille heräsi sieltä takaraivon uumenista… Mutta kyllä tuo varmasti olisi jo tuonut esille sen, jos Iriadoriin olisi koskenut. Ei tuo mielipuoli olisi malttanut olla kertomatta sitä heti ensimmäisenä.
“Mene pois…”, Darius jatkoi väsyneesti huokaisten, “En jaksa sinua saatikka leikkejäsi. Jätä minut rauhaan, N’thiszedratam”.

Se nimi tuli jo kuin apteekin hyllyltä. Jostain syystä Argenteuksen luona vierailun jälkeen se nimi oli jäänyt mieleen kummittelemaan, eikä lähtenyt pois. Jos Winderillä olisi ollut yhtään enempää taistelutahtoa tai edes kiukkua jäljellä, olisi hän varmasti jo valmistautunut ottamaan yhteen mielipuolen kanssa. Mutta ei nyt. Sen sijaan - typerästi - Darius kävi kääntämään selkänsä tummahipiälle. Välittämättä siitä, että tuo oli välitön uhka hänelle juuri nyt. Välittämättä siitä, kuinka se ilma huoneessa kävi viilenemään pakkasperkeleen läsnäolon myötä. Sentään vesi oli vielä lämmintä - toivottavasti.
“Vie hänet pois Delathos. En jaksa katsella teitä”, Kenraali lisäsi olkansa yli, samalla kun lähti kävelemään altaan toiselle puolelle hakemaan peseytymistarvikkeita.


// Dari sinne lipputankoon kiljumaan. Nupin virkaa siellä toimittaa. Nam. sä ja sun sprigganis. AINOO SÖPÖ SPRIGGAN ON SE PIENI MINION JOKA HÄTÄÄNTYY AINA KUN SEN KIVI TIPPUU. VOI EI <3 semmonen Heca spriggan, Hecakin hätääntyy jos pallo tippuu käsistä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Joulu 2015, 23:25

Niin, aivan oikein, ettehän te toisillenne sopineet lainkaan”, virne jäi koristamaan käsipuolen kasvoja, tuon yhä niin rennosti nojaillessa niihin pukeutumistilojen ovenkarmeihin. Jostain syystä Winder vaikutti väsyneemmältä kuin mielipuoli oli kuvitellut, väsyneeltä heidän leikkeihinsä omien sanojensa mukaan. Tietenkin se sai kuuraparran aluksi kohauttamaan valkeita kulmiaan, sitten kurtistamaan niitä vihaisesti kun Haukansilmä kehtasi kääntää hänelle selkänsä. Ihan tuosta noin vain! N’thiszedratam piti sitä törkeyden huipentumana, ottaen huomioon miten kyseinen piru Dariuksesta halusi niin kovasti päästä eroon. Ehkä tuo pitäisikin vain hukuttaa samantien altaaseen, pääsisi märehtimästä tuskistaan samantien.
Katala nauru kantautui Dariuksen perään, kenraalin lähtiessä astelemaan altaan viertä toisaalle.
En minä sen räkänokan takia tänne tullutkaan”, tummahipiäinen näki tehtäväkseen huomauttaa, askeltensa lähtiessä seuraamaan kenraalin perässä, “Minulla oli jotain, aivan muuta asiaa sinulle Winder hyvä”.

Reippaammat askeleet kirivät harvinaisen nopeasti Haukansilmän kiinni, Delin tarratessa aluksi vain kevyesti Dariuksen paljaista hartioista kylmillä näpeillään kiinni, pysäyttäen miehen matkan tyystin. Omaa totiseksi muuttunutta turpaa tuotiin kenraalin olan ylitse paremmin näytille, pakkasperkeleen samalla kiskoessa tummatukkaista lähemmäs itseään.
Ennen kuin annan sinun hukuttautua itseinhoosi, saat luvan selittää minulle muutaman asian, jotka olen pistänyt viimeaikoina merkille”, mielipuoli jaksoi uhota, sanojensa perään tympeänä vain hymähtäen. Kyllä tarkka nenä haistoi viinankatkun, joka Winderistä lähti, ja näin läheltä oli todellakin helpompi sanoa toisen olevan pitkälti kovin kyllästyneen väsynyt. Mutta ei se N’thiszedratamia kiinnostanut. Ei tippaakaan. Sanojensakin mukaisesti kenraali oli todellakin vapaa hukuttamaan itsensä altaaseen ilman, että mielipuoli antaisi kyseisen millään tapaa hetkauttaa Delathosia itseään.
Viimein ne kädet lähtivät kuitenkin kiskomaan silmäpuolta enemmän, kuuraparran pakottaessa vanhempansa vasten läheistä seinää. Suotta säästelemättä miestä kovaa seinää vasten iskiessään, maagisen, energiastaan rätisevän käden noustessa painamaan Dariuksen niskaa, tavanomaisemman taas tarttuessa silmäpuolen toista kättä taivuttamaan ikävästi tuon selkää vasten.

Mitä se fauni haluaa meistä?”, kuurapartainen sähähti, “Luuletko etten ole huomannut, kuinka sattumalta se pässinkutale on ollut meitä jo muutamaan otteeseen vastassa poissaollessasi? Luuletko että etenkin minä jättäisin huomiotta, miten se loitsuillaan meitä yrittää häiritä?”. Olihan Delathos itsekin siitä tietoinen, muttei ääneen ollut mitään erikseen vielä ehättänyt sanomaan, ehkä juttelemaan Dariuksen kanssa siitä mitä oli tekeillä. Mutta N’thiszedratamia se häiritsi! Olihan Winder viimeksi uhonnut etsivänsä pakkasherran ongelmaan apua, joten oliko tämä nyt se apu, joka yritti saada tilannetta raukeamaan omasta puolestaan? Sen mielipuoli halusi vaikka väkisin onkia kenraalista esille.

Käsi Dariuksen niskalla kävi puristamaan rutistaen, pakkasherran hymistessä hyytävästi kenraalin takana, kehollaan painautuen paremmin tummatukkaista vasten, “Olet harkitsematon typerys jos luulit voivasi järjestää hänelle minkäänlaista apua”.
Olisi vain pitänyt taittaa niskasi samantien alunalkaenkin, ei sinusta ole kuin haittaa”.


//Dari kiljuu riittävän pitkään niin Lory kiipeen hakeen sen sieltä pois ja on silleen ny se nuppi umpeen. SPRIGGANS! No on se aika söpö. Ja ne copper sprigganit. Heca on kato cryptin spriggan. JA VOI EI <333JDBKAJKHDJ;WA ottaisin yhden hecan just nyt kiitos//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2015, 00:01

Ehkä se oli sinällään helpotus kuulla, ettei tummahipiä täällä varsinaisesti Iriadorin takia ollut. Mutta miksi sitten? Tosin, tarvitsiko tuo hullu edes mitään erillistä syytä siihen, että paikalle oli tupsahtanut? Eipä kai, jo viimekertainen kanssakäyminen taisi olla tarpeeksi hyvä syy etsiä kenraali käsiin ja taittaa tuolta niskat, jos siitä lähdettiin.
Haukansilmä kyllä kuuli, kuinka kuuraparta hänet kiinni kiri, kuitenkaan kääntymättä tuon puoleen tai mitenkään valmistautumatta mahdolliseen hyökkäykseen. Siinähän kävi päälle jos halusi, juuri nyt masennuksensa huipussa ja humalassa Darius ei välittänyt, vaikka olisikin kuollut tänään. Ei hänellä ollut enää mitään syytä elää, kun Iriador oli poissa.
Kenraali kuitenkin sähähti pienesti Delathoksen käydessä ottamaan kiinni hänen hartiastaan. Katse kääntyi mulkoilemaan lähemmäs nojautunutta kuurapartaa, joka halusi Haukansilmältä selityksen muutamaan asiaan? Darius kohotti kulmiaan kysyvästi osaamatta edes arvata mitä toisella kysyttävänä oli. Eikä hän kyllä sen enempää ehättänytkään miettiä, kun kuuraparta kävi jo kovakouraisemmin tarttumaan kiinni ja pakotti kenraalin vasten lähintä seinää. Darius parahti pienesti sen maagisen käden käydessä niskaa painamaan, siinä missä vanhempi haltia sai jälleen purra hammasta silkasta kivusta, kun tummahipiä hänen kättään kävi vääntämään. Pientä vastarintaa Darius jaksoi pistää pystyyn, koittaen kiemurrella toisen otteesta irti, turhaan jälleen kerran.

Se vastarinta laantui kovin nopeasti, punasilmäisen käydessä kyselemään faunista. Argenteus oli siis todellakin lähtenyt tutkimaan asiaa paremmin? Harmi vain, että tuo oli näemmä myös siitä kiinni jäänyt - olisi kai pitänyt olettaa, että Delathos kyllä huomaisi tuollaiset asiat heti. Darius naurahti pienesti, väsyneesti, samalla kun se seinään tuijottanut katse vilkaisi Delathoksen suuntaan.
“Sinä pelkäät Argenteusta - et sinä muuten noin kärkkäänä asian suhteen olisi”, Haukansilmä naurahti, nyt jopa virnistäen pienesti, “Olisit otettu kuinka paljon vaivaa näen vain sinun tähden. Sinun takiasi menin puhumaan henkilölle jota vihaan yli kaiken. Sinun takiasi menetin elämäni tarkoituksen. Sinun takiasi olen kärsinyt, tuntenut kipua ja ahdistusta, menettänyt yöuneni. Joten onneksi olkoon, N’thiszedratam, olet pilannut elämäni. Tai ehkä pitäisi syyttää vain Hänen Majesteettiaan, joka teidät alunperin joukkoihini tyrkkäsi”.

“Kerroin hänelle. Kerroin Iriadorille ja hän lähti”, Darius jatkoi nyt tätä yllättävää avautumistulvaansa, samalla kun jälleen koitti kiemurrella irti toisen otteestan, “Joten ole hyvä ja tapa minut, minulla ei ole enää mitään hävittävää. Ei mitään menetettävää. Ei mitään syytä elää”.
“Mutta muista, että Argenteus tietää sinusta jo. Hän tietää nimesi, hän tietää kaiken mitä sinä ja Delathos olette itsestänne minulle kertonut - ja jos nyt kuolen epäilyttävissä merkeissä, hän tietää kuka on syyllinen”,
Haukansilmä sähähti, “Tuskin hän mitään kostaisi, tuskin hän edes välittäisi, mutta hän osaa pistää teistä etsintäkuulutuksen tarpeen tullen eteenpäin. Joten voit juosta ja piiloutua varjoihin, mutta kasvojasi et voi enää koskaan näyttää”.
“Mutta tuskin se teitä liikuttaa. Mikään, mitä kerroin. Mutta tapahtui mitä tahansa, Delathos, älä syytä itseäsi. Olet sairas, tarvitset apua. Argenteus auttaa sinua, hän osaa auttaa sinua”
, Hetkeksi Darius hiljentyi katseen lipuessa Delathoksen suunnalta tyhjyyteen, “Nyt painu kuuseen tai tapa minut, en jaksa enää tätä. Jätä minut rauhaan”.


// Siellä kiljuu kunnes Lory tulee prinsessansa pelastamaan. Eiku. HECA SPRIGGAN STRIKES. No ehkä sä yhden Heca Sprigganin saat, tuu hakeen vai pistänkö postissa? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Joulu 2015, 01:38

Delathos, Iriador


Pässinpäisen nimen mainitessa päästi Delathos suustaan terävän hymähdyksen, kasvoille kiriessä näreisen ilmeen. Hänhän ei pelännyt mitään! Ja mikäli se fauninperkele tulisi heidän tiellensä, pistäi N’thiszedratam tuonkin lakoon aivan samalla tavalla, kuin tekisi Winderille. Ei mielipuolinen otus ollut lainkaan otettu siitä, miten Darius näki tällä tavoin vaivaa, sillä se kaikkihan oli tarkoitettu vain Delathosin hyväksi. Hän se tässä uhriksi jäisi, jos antaisi muiden ympärillä vain tehdä niin kuin mielivät, ilman että noita siitä rangaistaisiin ja itse käännettäisiin tapahtumien kulkua. Ihan kadutti olla päätynyt näin typerään joukkoon, jossa Delathoskin oli ehättänyt jo kerran romahtaa ja esimiehensä nyt yritti pilata N’thiszedratamin suunnitelmat, jotka niin lähellä olivat jo toteutuakseen täysin.
Yksi sinne tai tänne, vielä te kaikki kaadutte typeryyksienne tähden”, kuurapartainen hymisi välistä, jääden hiljentyen taas kuuntelemaan Dariuksen avautumista. Kumman paljon tuo puhui, mutta puhukoot nyt. Ei pakkasherra edes kuunnellut sitä varsinaisesti, kunhan poimi sieltä täältä tärkeimmät pointit itselleen, kuten huomautukset kenraali Argenteuksesta, joka Winderin sanojen mukaisesti tuntui tietävän tästä sopasta turhankin paljon. Suurempi kysymys lieni, mitä kaikkea Haukansilmä oli ehättänyt sille pässinsarviselle jo suoltaa…

Sittenhän minun tulee vain hoitaa tämä Argenteuskin pois päiviltä, ja siinä se. Ette te minua kykene nujertamaan”, kuurapartainen murahti, entistä ikävämmin sitä kenraalin kättä vääntäessään, kyeten sen vaikka samantien repimään irti halutessaan. Mutta sitä mielipuoli ei tehnyt, vaan tiukensi sitä otettaan juuri sopivasti tummatukkaisesta voidakseen nykäistä tuon ensin irti seinästä ja sitten törkeästi vain nakata tuon siihen huoneessaa olevaan vesialtaaseen. Välittämättä siitä löisikö Darius itseään altaan reunaan, satuttaisiko tuo muuten itseään. Se allas saisi luvan olla kenraalin hyytävä hauta, johon punasilmäinen tuon hengiltä jäätäisi.
Aloitan sinusta ja Zucairista, juuri tässä näin”, pakkasherra naurahti mielipuolisesti, askeltaessaan ensin lähemmäs sitä allasta. Hullu poimi sen maagisen aseen vyöltänsä, pienesti sen kärkeä lähtiessä uittamaan altaan vedessä, jonka lämpötila alkoi laskea samantien alaspäin. Ja siinä missä se lämpötila laski, lähti altaan reunoja myöten vesi muodostamaan myös jäisenterävää reunaa itselleen siltä laidalta missä Delathos vielä oli – ellei siihen tehnyt mieli itseään rikkoa, oli parempi vain pysytellä kauempana.
Lasken sinut ensin hyytävään hautaasi”, N’thiszedratam manaili, lähtiessään kiertämään ympäri sitä allasta miekanterää yhä vedessä uittaen. Lähinnä suunnaten niin, että kykeni ajamaan Winderiä kauemmas altaan reunoilta, mikäli tuo yritti vedestä nousta.
Zucair saa luvan viimein unohtua ja sitten etsin käsiini sen naurettavan pässinkoipisen ja teen sen sarvista juomasarvet”.

Tyhjästä lähestyvät askeleet saivat Delathoksen huomion kuitenkin yllättäen kääntymään poispäin vesialtaasta, punasilmäisen käydessä pälyilemään ympärilleen aluksi epäluuloisena. Mitään ei kuitenkaan missään näkynyt Oliko tämä joku Winderin temppu, jolla tuo yritti saada mielipuolen herpaantumaan? Tosin, N’thiszedratam ei aikaisemmin ollut aistinut Dariuksesta varsinaista magiaa, ja tämä oli selvästikin jonkin sitä taitavan tekosia. Vai olisiko kyseessä nyt Argenteus, syystä tai toisesta?
Niitä askelia tuntui yllättäen kantautuvan jokaisesta suunnasta, mielipuolen silminnähden käyden ärtymään siitä, kun mitään ei katseellaan kyennyt löytämään mistään tai edes pystynyt näkemään tai kuulemaan magian lävitse. Tai ainakaan siihen saakka, kunnes Iriadorin kuvajainen ilmestyi vain pienen etäisyyden päähän, tietenkin saaden kuurapartaisen kiinnittämään tuohon huomionsa ensimmäisenä.
Sinä…” pakkasherra ärähti vihaisena, suunnatessaan miekkansa terän tuota kuvajaista kohden.


Iriador oli jo tovin seuraillut tapahtumia vierestä, lähinnä siellä kylpytilojen huoneella näkymättömänä paniikkiaan toppuutellen. Taisi olla sanomattakin selvää, miksei punapäinen niin vain kyennyt suoraa altaalle marssimaan… saati oikeastaan halunnut sekaantua Dariuksen ja N’drayerin väliseen kahinaan. Sokean vain eteensä tuijottaen, oli tuo kuunnellut tilannetta siihen saakka kauempaa, kunnes oli pistänyt merkille sen molskahduksen. Ja sitten ne uhkailut, jotka nostattivat niskakarvoja pystyyn. Siinä vaiheessa punapäinen oli nähnyt jo velvollisuudekseen astua väliin – monestakin syystä – kun niihin tappouhkauksiin tuo… hullu laski Haukansilmäisen. Siksi että Darius oli yhä hänen esimiehensä. Siksi että hän… yhä rakasti Dariusta. Ei hän antaisi kenenkään siten vain tappaa kenraalia, jos voisi itse vielä asettua väliin ja estää sellaisen tapahtuvan…

Koska ei mitään nähnyt, eikä kukaan ollut hänellä mitään nyt kertomassa, piti Iriadorin lähestyä tilannetta varovaisesti, näkymättömyytensä turvin hiipien lähemmäs tilannetta. Ne askeleet olivat olleet pelkkiä harjoja, magialla luotuja, samoin kuin se kuvajainen punatukkaisesta, jota ei oikeasta kyennyt erottamaan. Ne olivat toistaiseksi riittäneet kiinnittämään kuuraparran huomion, saaneet tuon jopa sanomaan ääneen jotain, joka auttoi Iriadoria paremmin suunnistamaan lähemmäs ongelmitta.
Tietenkään vihansa äärirajoilla liikkuva pakkasherra ei korkeahaltian temppuja tajunnut, varmanvihaisesti tuijottaessaan vain punatukkaisen kuvajaista, joka sijoillaan seisoi arvostelevana ja selvästi näreissään, kiihtyneesti hengittäen. Ehkä miestä kohden osoitettu jäätä räiskyvän aseen terä kylmäsi Iriadoriakin, tai niin N’thiszedratam halusi uskoa virneen noustessa jälleen hullun kasvoille, punaisen katseen silmäillessä tuota porvarille turhankin siistiin, tummaan asukokonaisuuteen pukeutunutta punalettistä.
Aloitankin sinusta”, mielipuoli hymisi, “Ja kumppanisi saa katsoa vierestä kun teurastan sinut pieneksi silpuksi!”. Ennen kuin kukaan ehätti väliin tulla, heilautti tummahipiäinen miekkaansa, lumotun aseen terästä erkaantuen jäinen, teräväreunainen patsas syrjemmälle yrittävää kuvajaista päin.
Se jää ei kuitenkaan purrut punapäiseen hahmoon. Se vain… lipui lävitse ja rysähti palasiksi kovaa seinää vasten, hajoten lattialle pitkin poikin palasiksi.
Vasta siinä vaiheessa N’thiszedratam tajusi mitä oli tekeillä, kun hetken hämmennykseltään havahtui oikean Iriadorin ilmestyessä viereensä. Punapäinen iski pitkien hihojensa suojasta piilotetulla terällä vasten kuuraparran kasvoja, viiltäen syvän haavan tuon leukapieleen. Se vuosi oudon mustaa nestettä Delathosin vaatteille, pakkasherran menettäessä malttinsa tuon rääpäleen kanssa, onnistuessaan kuitenkin vain menettämään ainoan aseensa omaa hätäpäisyyttään.

Välittämättä kuinka se magia kirveli paljasta kättä vasten ihoa repien kämmenestä samalla rikki, repäisi Iriador kuuraparran aseen mahdollisimman kauas tuosta, heittäen sen jonnekin huoneen nurkkaa kohden. Ja vieläkään paikalleen jäämättä, vaikka raivonsa partaalla oleva punasilmäinen hullu käsillään tarrasi Iriadorista jo kiinni, potkaisi lyhyempi muutaman terävän potkun tummahipiäisen toiseen polveen ja piiloteräänsä ranteessa pitelevällä metallisella osalla iski vasten Delathosin päätä. Saaden aseista riisutun järkäleen lopulta liukastumaan ja kaatumaan alas kovalle altaanreunalle päänsä lyöden ikävän kuuloisesti niihiin koviin laattoihin. Yhteenotosta kiihtyneemmin hengittäen, veristä kämmentään vaatteidenpieleen pyyhkäisten, perääntyi punapäinen lopulta muutaman askeleen kauemmas maahan jääneestä kuuraparrasta, joka näytti kirjaimellisesti näkevän sijoillaan tähtiä siinä vaikeroidessaan ja käsillään pidellen toisella leukaansa, toisella rikki lyötyä ohimoa.


//Prinsessa Dari. Seuraavaks prinsessa Darin patjojen alle piilotetaan papu ja katotaan kauan sillä kestää löytää se. EN VAIN EHKÄ HALUA VAAN TAHDON YHDEN HECA SPRIGGANIN! Tonne parvekkeelle niitä mahtuis vaikka kuin monta 8> Älä pistä hecaa postissa herranjumala, sehän syö tiensä ulos sieltä paketista//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2015, 02:17

“Siinähän yrität…”, Darius huokaisi puoliääneen, hullun uhatessa hankkiutuvansa Argenteuksesta myös eroon. Siinähän tosiaan yrittäisi, ei tuo faunista niin helpolla selviäisi - sitä paitsi jos tummahipiä edes yritti satuttaa faunia, oli kuningas varmasti astumassa toimiin. Ottaen huomioon kuninkaan ja sen faunin välit, siniverinen tuskin antaisi salarakkaansa noin vain kuolla kupsahtaa ilman kostoa.
Kenraali kävi irvistämään uudemman kerran Delathoksen vääntäessä kättä epämukavampaan asentoon. Mutta ennen kuin Darius ehätti mitään sanoa tai tehdä, kävi kuuraparta kiskaisemaan hänet viimein irti seinästä ja heittämään kovinkin rumasti vain altaaseen. Totta kai se yllätti eliitin, joka ei ollut siinä mielentilassa että olisi kyennyt pysymään tilanteen tasalla niin tarkasti - saatikka edes välitti mitä itselleen juuri tapahtui. Veteenhän tuo molskahti, siinä ohimennen lyöden raajan jos toisenkin altaan reunaan. Sentään ei päätään.
Nopeasti Haukansilmäinen kuitenkin nousi takaisin pintaan, vetäen syvään henkeä ja lähtien lähes samantien yskimään vettä keuhkoistaan. Jalat eivät yltäneet pohjaan, kenraalin räpiköiden hetken jos toisenkin että sai pidettyä itsensä edes pinnalla. Äkillinen veteen joutuminen ja veden vetäminen keuhkoihin totta kai nostattivat pienen paniikin pintaan, puhumattakaan sitten siitä, että lämmin vesi kävi alta aikayksikön viilentymään ja muuttumaan jopa jäiseksi.

Katse kääntyi heti kuuraparran puoleen tuon käydessä puhumaan. Katse rekisteröi sen jääkerroksen, mitä tuo maaginen miekka lähti veteen tekemään, kenraalin tietenkin perääntyen kauemmas. Pyrkien toiselle reunalle, mutta ennen kuin edes lähelle reunaa ehätti, oli tuo hullu jo miekkansa kanssa paikalle kävellyt, jäätä muodostaen siinä samalla veden ylle. Ei kenraali aikonut mennä lähellekään reunalla seisovaa hullua. Vaikka äsken oli muka valmis kuolemaan, nyt Dariusta ei huvittanut ottaa yhtään ylimääräistä riskiä. Kai se kylmä vesi jotenkin päätä oli selventänyt, kenraalin seuraillen Delathosta kovinkin tarkasti paikoillaan uiden. Selvästi punniten vaihtoehtoja tilanteen suhteen. Darius oli lähellä jo hälyttää paikalle vartijat, ei tässä tilanteessa muu olisi auttanut, mutta ne askeleet saivat myös Haukansilmäisen herpaantumaan tilanteensuhteen. Kyllä hänkin ne oli kuullut, seuraillen nyt kuinka Delathos koitti etsiä äänen lähdettä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Winder oli yhtä lailla hämillään tilanteesta, mitä kuurapartainenkin. Kunnes se korkeahaltian kuvajainen ilmestyi näkyviin.

Ei Darius halunnut uskoa, että Iriador oli täällä. Tämän piti olla unta. Vain painajaisia. Tai sitten kuolevan kehon viimeisiä harhakuvia. Voi kuinka surullista se olikaan. Vielä viimeisen kerran nähdä Iriador, harhakuvana, ennen kuolemaansa. Nähdä se ainoa henkilö, joka antoi syyn elää ja jatkaa taistelua.
Mutta ei. Ei Darius ollut vielä kuolemassa - ainakaan heti. Kyllä Korkeahaltia oli paikalla, jostain aivan käsittämättömästä syystä. Darius ei tiennyt olisiko pitänyt olla onnellinen vai kauhuissaan, kun Iriador kävi nyt pakkasperkelettä mukiloimaan. Ja kovin tehokkaasti ja nopeasti tuon näytti saavan matalaksi. Kaikki tapahtui niin äkkiä, ettei Darius ehättänyt edes ymmärtämään tilannetta täysin. Se oli vain niin absurdia.

Hetken sanattomana yhä vedessä uiva kenraali katsoi maahan kaatunutta kuurapartaa, ennen kuin vilkaisi punapäiseen haltiaan.
“Norfaldir”, Silmäpuoli henkäisi ääni väristen, ennen kuin kävi uimaan altaan reunalle. Välittämättä siitä jäästä, repi itsensä ylös altaasta. Siinä samalla hankkien käsiinsä ja kroppaansa pintahaavoja, ennen kuin altaasta kykeni nousemaan. Se märkä pyyhe oli jo ajat sitten tippunut lanteilta, mutta juuri nyt kenraali ei yksinkertaisesti välittänyt oliko päällä mitään vai koko vaatekerrasto.
“Mene pois”, Darius jatkoi, “hän ei saa satuttaa sinua. Täällä ei ole turvallista, mene pois”, vettä valuva kenraali jatkoi kävellessään lähemmäksi Iriadoria, haparoiden askeleissaan. Kyllä se kylmä vesi oli jonkin verran motoriikkaa verottanut, puhumattakaan siitä muutenkin sekavanhumalaisesta tilasta.


// Dari ei huomaa koskaan papua kun ei koskaan nuku. SAAT HECA SRPIGGANIN. No joo, en mä voi postiin sitä pistää. Se alkais siel riehuun ja tulis pian uus postilakko //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Joulu 2015, 03:20

Hetken Iriador seuraili vaikeroivan kuuraparran perään, joka yhä silmänsä punaisena siinä maassa haavojaan piteli ja siihen mustaan tahnaan sotkeutui. Ne iskut päähän olivat saaneet Delin paremmin tilanteentasalle, miehen käydessä oikeastaan vasta nyt hahmottamaan että syystä tai toisesta oli Winderin ja tuon kumppanin seurassa linnan kylpylässä. Eipä tarvinnut olla penaalin terävin kynä arvatakseen mitä pakkasherra täällä oli ollut tekemässä, ja mistä syystä nyt viileällä lattialla virui päätään jomottaen niin armottomasti. Mutta mitään Delathos ei ääneen käynyt sanomaan, tyytyi vain toistaiseksi tasailemaan hengitystään siinä lattialla.
Samoin teki myös punatukkainen, sokean katseen kuitenkin kiriessä paremmin kenraalin äänen puoleen silmäpuolisen käyttäessä sitä nimeä, jolla Iriadoria ennemmin kotopuolessa vain kutsuttiin. Se ääni oli värisevä, punapäisen epäillessä samantien Haukansilmän viettäneen viimepäivät ryypäten ja nyhjäten vain omissa oloissaan. Vähän kuten hänkin. Sokea oli ostanut itselleen pienestä majatalosta huoneen, jossa oli yönsä käynyt nukkumassa ja päivät miettimässä päätään puhki. Erityisesti illat Iriador oli viettänyt lähikapakoissa ryypäten, ennen kuin oli taas tutulle majatalolle palanut ja jäänyt sinne päätään selvittelemään. Eipä se mitään kamalaa huvia ollut ollut, kun ei varsinaisia työtehtäviäänkään ollut suorittamassa tavalliseen tapaansa. Kerrankin oli ollut vain aikaa itselleen, vaikkei Iriador ollut keksinytkään miten sen olisi hyväkseen muuten käyttänyt kuin humalaan hakeutuakseen.

Ja sinäkö sen päätät?”, Iriador hymähti terävästi kenraalille takaisin, kasvoilleen nostaen närkästyneen ilmeen. Winder ei päättäisi hänen puolestaan mikä oli turvallista ja mikä ei, korkeahaltia päättäisi siitä kyllä ihan itse, sitten kun sille aihetta oli!
Punainen aura suorastaan rävähti silmiä vihlaisevasti vasten lattiaa, sokean jo sillä ilmoittaen että turhan lähelle ei edes Dariuksen tarvinnut tulla. Samalla tietenkin se auttoi havainnoimaan ympäristöä paremmin ja näkemään sillä omalla tavallaan Delathosin yrittävän viimein ylös siitä lattialta huojuen ja kiroten. Iriador kun ei sattuneista syistä halunnut missään nimessä tipahtaa vahingossa tuohon vettä täynnä olevaan altaaseen…

Vai yritätkö kenties puolustella häntä?!”, punapäinen osoitti Delathosta, joka vilkaisi nuorempaan päin syyttävän sormen myötä. Eipä pakkasherra sitä voinut kieltää että väärin oli tehnyt, mutta kerrankin se oma piilossa lymyilevä paniikki kävi päässä huutamaan, ettei hän halunnut jäädä tähän tilanteeseen osalliseksi enää hetkeäkään pidemmäksi. Se ääni kävikin huutamaan lujemmin, kun tummahipiäisen ylös yrittäminen kumottiin yhdellä terävällä potkulla naamataulua vasten Iriadorin toimesta.
Kaiken sen jälkeen mitä hän on sinulle tehnyt - ja haluat taas vain ajaa minut luotasi, kun yritän pelastaa nahkasi, niinhän”, ykskantaan nuorempi hymähti jälleen Dariukselle, “Niinhän se on aina mennyt, kun olen nuori ja tietämätön, oppimaton ja kuriton typerys”.

Sokean vihainen katse kohdistui taas paremmin Delathokseen, joka tällä kertaa samantien yritti hoippuvin askelin korjata tasapainonsa ylös. Myös kuurapartainen kohdisti katseensa alakanttiin tuohon reilusti lyhempään osapuoleen, joka jo pelkästään siinä paikoillaan ollessa näytti siltä, että hyppäisi uudemman kerran hänen kimppuunsa.
Kehtaakin…”, Del ärähti yhä otsaansa pidellen nuoremmalleen, tarkkaillen tuota pikkupirua, joka taas lähti yrittämään päättäväisesti lähemmäs tummahipiäistä. Pohjoisenhaltiaa häiritsi suuresti, että oli aseensa jonnekin kadottanut, siinä missä huomasi kyllä harvinaisen hyvin Iriadorin hihansuusta pilkottavan terän jota ei voinut sanoa mieluisaksi yllätykseksi. Olihan tuo jo kerran sillä terällä viiltänyt häntä kasvoihin, tuskin punapäistä haittasi käyttää asettaan uudelleen samaan tarkoitukseen!
Delathos ehätti ottaa vain muutaman haparoivan askeleen taemmas, sitä punaisena hohtavaa kättään tuoden eteensä pysäyttämään lopulta Iriadorin, joka vähän vähitti vaikka se omituinen raaja sai vaatteisiin osumansa kohdat kuuran peittoon, kihelmöinnin levitessä vaatteiden allekin. Iriador halusi vain kostaa Dariuksen puolesta. Näyttää missä tuon säälittävän elämänmuodon paikka oli, mielellään korkeahaltia olisi voinut jopa tummahipiäisen tappaakin samantien. Ja nyt kun sitä mielessä ehätti nopeasti harkita sen pienen hetken…

Se hetken ajatusten harhailu kuitenkin antoi Delathosille mahdollisuuden tarrata niistä kiharaisista kutrien latvoista kiinni, kuuraparran samantien kääntäen Iriadorin selin itseensä niistä käsin. Tietenkään se ei mukavalta tuntunut kun joku niin lujaa hiuksissa kiinni roikkui, puhumattakaan siitä, miten Del muutenkin pyrki toisella kädellään pitämään nuoremman aloillaan, haluten tuon vain rauhoittuvan. Se syvempi punaisuus silmissä oli myös rauhoittunut, pakkasperkeleen ollessa kutakuinkin oma itsensä tässä tilanteessa, vaikka se korkeahaltian käytös nostattikin kylmiä väreitä niskaan jatkuvaa tahtia.
Päästä irti!”, sokea huudahti, riuhtoen itsensä siitä heikosta otteesta aluksi irti, haaleilla silmillään mulkaisten tummahipiäistä päin. Delathos kurtisti kulmiaan turhautuneena ähkäisten. Vaikka miten suututti, vaikka kuinka hänellä olisi ollut voimia vain kääntää Iriadorin niskat paljain käsin halutessaan nurin, ei Del sitä halunnut tehdä. Hän halusi pitää punapäisen vain kaukana itsestään, niin kuin Dariuskin oli ääneen ilmaissut hetki sitten. Kuten hän oli epäsuorasti aikoinaan luvannut, että katsoisi hieman kaksikon perään omalla tavallaan suojellen noita sellaisilta asioilta, joista kaksikko tuskin osasi unelmoidakaan. Del halusi hillitä sen hullun puolensa, aivan sama miten paljon N’thiszedratam olisi halunnut päästä takaisin vaikka samantien jos kuurapartainen siihen olisi antanut tilaisuuden. Ennemmin hän nyt vaikka kuolisi tähän, jos Iriador päättäisi häneltä nirrin pois ottaa tässä ja nyt.

Eipä se käsi punaisissa hiuksissakaan kauaa Iriadoria pidätellyt. Kun sokea ei pinteestään päässytkään, Delin kieputtaessa tuota siihen malliin ettei korkeahaltia varmastikaan päässyt turhan lähelle, nosti Iriador viimeisenä keinonaan sen hihaan piilotetun terän hiuksilleen. Ja leikkasi yhdellä siistillä vedolla niistä ylitse puolet tiehensä, jättäen epäsiistin leikkauksen vain jälkeensä. Punaiset, paksut hiukset tipahtivat osittain lattialle, osin altaan veteen kastuen, osa niistä jäi tuppona täysin hämmentyneen Delathosin käteen, joita kuurapartainen hetken kykeni vain suu ammolleen jääden tuijottamaan. Ennen kuin katseensa kiiri siihen aivan eteen jääneeseen korkeahaltiaan, joka murhaavasti isompaansa tuijotti. Siitä katseesta olisi varmasti kuollut pystyyn, mikäli se olisi ollut mahdollista…


//Kelaa ny siel patjan alla on lopulta hirvee kasa niitä papuja kerääntyny ko kaikki oottaa et Dari millon sä huomaan. YAYAYAYAYAHUDYAWBDKAW! Heca söis ensin tiensä ulos omasta paketista. Sit se vetäis välipalana nassuun kaikki kirjeet ja sit muut paketit, jälkkärinä mainoslehtia//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2015, 11:55

Kenraali pysähtyi niille sijoilleen Iriadorin avatessa suunsa. Yhä nuorempi oli kiukkuinen - syystäkin - eikä näyttänyt haluavan Haukansilmäistä lähelleen. Katse kääntyi toisaalle Iriadorin osoitellessa kuurapartaista, kenraalin varsinaisesti tietämättä mitä tässä nyt olisi pitänyt sanoa, saatikka sitten tehdä. Tietenkin se oli omalla tavallaan huojentavaa nähdä Iriador ylipäätään elossa, mutta että tällaisessa tilanteessa? Nuoremman sanoista huolimatta kenraali halusi tuon vain kauas kuuraparrasta.
“Tietämätön todellakin”, Winder kävi yllättäen puuskahtamaan nuoremman itseään mollatessa, samalla kun haki läheisestä seinästä tukea. Iriador ei tiennyt tilanteesta mitään. Tuo ei tiennyt mitään Delathoksesta ja täten olisi ollut vain parempi, että korkeahaltia olisi perääntynyt. Mutta ei.
Katse kääntyi Delathoksen puoleen tuon käydessä kampeamaan itsensä ylös. Darius kävi varautumaan pahimpaan, mutta sen sijaan että valkohapsinen olisi lähtenyt uudemman kerran riehumaan, vaikutti tuo nyt rauhoittuneen - se merkitsi siis sitä, että Delathos oli jälleen ohjissa. Olihan se helpotus, mutta silti kenraali olisi mieluusti nähnyt tummahipiän harppomassa jo pois paikalta. Sen sijaan että kukaan paikalta ehätti lähteä, kävi Iriador uudemman kerran lähestymään Delathosia aggressiivisesti.
“Iriador!”, Darius parahti turhautuneena vielä voimia keräillessään, kun korkeahaltia ja pakkasperkele uudemman kerran kontaktia ottivat. Tuo ei ollut tarpeellista, mutta toisaalta… Darius ymmärsi Iriadoria. Jos roolit olisivat olleet toisinpäin, ei kenraali uskonut voivansa vain antaa asian olla, vaikka Iriador sitä olisi pyytänyt.

Silti, tilanne ei saanut jatkua pidemmälle. Jo senkin takia, että jos joku tässä nyt kävisi kuolemaan, odottaisi toista sotaoikeus virkaveljen tappamisesta - puhumattakaan siitä että N’drayer oli kapteeni, jonka menettäminen olisi kuiskaukselle suurempi isku.
Delathos kävi ottamaan kiinni Iriadorista, lähinnä pidellen tuota paikoillaan. Silti se näytti rumalta ja Haukansilmää hirvitti, kun tiedosti miten epävakaa kapteeni saattoi olla. Ehkä nyt tuo näytti vain pitelevän korkeahaltiaa paikoillaan ettei nuorin kävisi valkohapsista teurastamaan niille sijoilleen, mutta hetkessä saattaisi jäähaltian mieli muuttua.
“Delathos päästä hänet irti!”, Silmäpuoli kävi ärähtämään ääntään korottaen, siinä missä Iriador oli käskenyt kapteenia irrottamaan otteensa hetki sitten.
Otetaan kuuraparta ei koskaan irrottanut. Sen sijaan Iriador päätti itse vapauttaa itsensä, leikkaamalla hiuksistaan reippaasti yli puolet irti. Siinä missä Delathoskin jäi tuota tempausta suu ammolla hetkeksi tuijottamaan, ei Dariuskaan kyennyt tekemään heti mitään. Tuijotti vain korkeahaltiaa, joka nyt lyhytlettiseksi itsensä oli leikannut.
“Lopettakaa”, Viimein kenraali sai aloitettua harppoessaan kaksikon luo, työntäen enemmän tai vähemmän väkisin heidät kauemmas toisistaan. Jääden siihen kaksikon väliin osittain, selkä kohden Iriadoria.
“Delathos painu jo hittoon täältä”, Vakava, uhkaava katse kohdistui tummahipiän kasvoihin. Kenraali halusi Iriadorin ja Delathoksen vain kauas toisistaan ja tällä hetkellä näytti siltä, että parasta olisi, jos jäähaltia ymmärtäisi luikkia kauas tilanteesta - sillä korkeahaltia tuskin oli minnekään menossa.
“Ja sinä… rauhoitu..”, Darius jatkoi rauhallisemmalla äänellä, vilkaisten olkansa yli Iriadorin puoleen.



// :----D Istut patjalle ja sieltä tursuaa kauhee kasa papuja reunojen alta lattialle. Dari on vaan et mitäs kettua taas. Ja todellakin. Olis postitoimisto ihan kaaoksessa sen jälkeen //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Joulu 2015, 17:43

Delathos lähes pidätteli hengitystään, valmiina vääntämään punapäisen vasten lattiaa mikäli tuo naamalle tuosta nyt kävisi hyppäämään. Sen sijaan että mitään ehätti kuitenkaan tapahtua, astui Darius viimein kaksikon väliin, saaden väenväkisin Iriadorin perääntymään, Delin ottaessa kyllä ihan mielellään niitä perääntyviä askelia raivohullusta räkänokasta. Mikä vesikauhuinen piski lieni purreen Iriadoria, ansaitsisi kyllä tulla pistetyksi häkkiin tai edes ketjuun tämän myötä.
Kuurapartainen naurahti surkuhupaisasti Winderin kehotukseen painua helvettiin täältä, kohauttaen käsiään kysyvästi.
Luulitko että voisin vain kävellä täältä tieheni, kun raivoava hurttasi on irti?”, tummahipiäinen tiedusteli turhautuneesti parahtaen mokomalta silmäpuolelta, tuon olan yli osoittaen takanaan olevaa punapäätä. Ei Delathos uskonut vain voivansa kävellä tilanteesta pois. Kyllä pakkasherra oli Iriadorin taidoista tietoinen, monestakin syystä - sokeahan vain hyppäisi hänen niskaansa uudestaan, jos tästä jonnekin yrittäisi paeta! Joko tässä tilassa, tai todennäköisesti seuraavana vaihtoehtona käytävillä, ellei Darius oikeasti saisi pidäteltyä nuorempaansa sijoillaan. Mutta jostain syystä Delistä tuntui siltä, ettei tuo saisi...

Sentään edes toinen teistä näyttää tajuavan tilanteen”, Iriador hymähti, nostaen käsiään puuskaan, vastaukseksi sanoilleen saaden N’drayerilta vain tympeän hymähdyksen. Kuuraparta pyyhkäisi siitä mustasta mönjästä tahriintuneita kasvojaan hihanpieleensä, pitäen sen asteen punertavan katseensa kuitenkin alati kiinni Iriadorissa. Kyseessä tuntui olevan pattitilanne, jossa Darius vain oli se välikappale, joka pidätteli tilannetta äitymästä enää pahemmaksi. Del ymmärsi sen, pakkasherran ollen kutakuinkin luovuttanut vastarinnan suhteen itse. Mutta vain koska kyseessä oli Iriador, jota Winder itse niin kovasti rakasti ja halusi turvassa pitää. Delathos halusi osoittaa että pystyi sitä ilkeää puolta itsestään hallitsemaan edes sen verran, ettei itse punatukkaista haltiaa uhkaisi läsnäolollaan niin ettei hänen puolestaan ainakaan ruumiita tulisi - ja tähän saakka se oli oikeastaan mennyt ihan hienosti.
Pidempään Iriador ei kuitenkaan odotellut tilanteen suhteen, yksinkertaisesti vain repäisten Dariuksen pois tieltään syrjemmälle. Suunnaten samantien uudelleen Delathosin kimppuun. Tietenkin kapteeni siihen reagoi askeleen taas taemmas perääntyen, käsiään tuoden edemmäs siltä varalta, että saisi tönäistä nuorempaa kauemmas tai pidellä tuosta kaiken varalta kiinni. Varsinkin siitä kädestä, jossa se teräase oli. Ja juuri kun kuuraparta siinä luuli onnistuvansa, oli punapäinen jättänyt vain illuusionsa jälkeensä ja siirtynyt muualle.
Iriador oli yksinkertaisesti liian nopea - siihen omat maagiset kykynsä vielä lukuunottaen - Delathosille, joka juuri oli päänsäkin lyönyt ja kärsi kenties lievästä aivotärähdyksestä. Tietenkin pakkasherra voimassa voitti nuoremman, mutta se nopeus oli Delille nyt liikaa, joka muutenkaan ei ollut innoissaan että joutui tällä tavoin punapäisen kanssa yhteen ottamaan.

Iriador kävi iskeytymään vasten Delathosin kylkeä, kirjaimellisesti työntäen kehollaan kuuraparran alas siitä altaan reunalta veteen molskahtamaan. Sokean itse kylmäverisesti peloistaan huolimatta hypäten tummahipiäisen perään altaan matalampaan päähän, jossa jalat vielä pohjaan ylsivät Iriadorillakin, onneksi. Välittämättä siitä että vettä oli jo roiskunut naamallekin, hiukset olivat märät, vaatteista puhumattakaan, kahlasi punapää N’drayerin perään, joka juuri pinnalle ehätti yskimään vettä ulos keuhkoistaan.
Eihän Delathos siihen ehtinyt juuri reagoimaan, kun Iriador oli päässyt likelle ja täräytti nyrkillään päin tummahipiäisen turpaa. Niin lujaa, että se sai tummahipiäisen taas hetkeksi näkemään pelkkiä tähtiä muutenkin tukalalta ololtaan, ja luhistumaan vasten läheistä altaan reunaa, josta Del juuri ja juuri sai käsillään tuettua itseään. Sekin tosin oli halpa hupi sen pienen hetken, kun korkeahaltia tarrasi käsipuolta kaulasta ja työnsi tuon takaisin vedenpinnan alle, jalallaan painaen isomman osapuolen kevyesti selkä vasten altaan pohjaa. Iriador tarrasi itse kiinni altaan reunasta, painaen itseään paremmin veteen ja varmisti että pysyisi siinä paikoillaan. Ja että Delathos varmasti pysyisi siellä veden alla, saisi luvan hukkua sinne…
Mutta samalla Iriador myös pisti merkille sen kuinka itse oikeastaan tärisi, ja silmänsä alkoivat kostua sen pelon takia, että voisi itse joutua harvinaisen nopeasti tummahipiäisen tavoin hukuksiin jos nyt antaisi periksi. Pelkoelementissään tällä tavoin riehuminen vaati punapäiseltä aivan valtavasti mielenlujuutta, toiseksi, vesi oli jostain syystä aivan kamalan kylmää. Eivätkä ne Delathosin kädet, jotka korkeahaltian jalkoja puristivat ja yrittivät työntää muualle, auttaneet asiaa yhtään.


//Sit on hyvä alkaa kasvattaa niitä pavunvarsia kato. Darista farmari. Darille se bonsaipuu. Kelaa ny postitoimistossa kykitään jossain nurkalla silleen holy shit ja Heca kuorsaa kylläsenä niitten toimistopöydällä maha pulleena//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2015, 18:26

Toisinaan Dariuksesta tuntui aivan turhalta edes sanoa mitään. Kuten nytkin, eihän hänen kehotuksia tilanteen suhteen kukaan kuunnellut. Ja jostain syystä Dariusta ei enää sen jälkeen huvittanut edes yrittää. Kuinka naurettavaksi eliitti saattoikaan vajota, kun ei edes omia alaisiaan saanut pysymään kurissa. Uupumuskin painoi niskaan viimepäiväisten tapahtumien myötä, eikä Dariuskella todellakaan ollut energiaa tällaiseen nyt. Olisivat vain tajunneet oman parhaansa ja lähteneet eri suuntiin.
Delathokselle suotiin vihainen, joskin väsynyt mulkaisu tuon nimitellessä korkeahaltiaa hurtaksi. Sen enempää ei märkä kenraali ehättänyt tilanteeseen reagoida, kun Iriador kävi jo esimiehensä edestään tuuppaamaan, hyökäten uudemman kerran N'drayerin kimppuun. Darius sai juuri ja juuri haparoivin askelin pidettyä tasapainonsa, jääden katsomaan sivusta kuinka kaksikko uudemman kerran yhteen otti. Mitä hän nyt väliin olisi mennyt, ei siitä näemmä apua ollut. Eikä hänestä varsinaisesti ollut voimakeinojakaan käyttämään, jotta edes toisen noista olisi saanut rauhoittumaan - hän oli ilkosillaan ja ilman minkäänlaisia aseita, kaiken lisäksi väsynyt ja humalainen, puhumattakaan niistä ikävästi pistelevistä pintahaavoista pitkin kroppaa, jotka yhä verta kevyesti vuosivat.
Ehkä pitäisi vain kutsua vartijat paikalle, erottamaan riehuva kaksikko... Mutta sitten he joutuisivat selittämään tilannetta suuremmalle yleisölle. Ja tämä soppa jos mikä, oli niin arka aihe, ettei Darius halunnut sen leviävän tämän pidemmälle.

Sydän tuntui jättävän iskun jos toisenkin välistä, kun Iriador työnsi Delathosin veteen - ja meni vielä itse perästä! Hulluko sokea oli?! Vai eikö tuo raivossaan ymmärtänyt edes pelätä sitä suurinta pelkoelementtiään? Siltä se kovasti vaikutti, kun korkeahaltia kävi altaan matalassa päässä muljuttamaan kuurapartaista ja lopulta pakotti tummahipiän veden alle, pitäen tuon myös siellä jalkansa alla.
Hetken Darius seisoi sijoillaan. Vain pienen hetken, ennen kuin kävi yllättävänkin rauhallisesti lähestymään jälleen riitapukareita. Kenraali laskeutui varovaisesti altaaseen ja käveli Iriadorin vierelle, Varovaisesti alkuunsa laskien kätensä tuon hartialle.
"Norfaldir, päästä hänet ylös", Darius kirjaimellisesti pyysi, rauhallisen lempeällä äänellä, samalla kun tuli lähemmäksi Iriadoria.
"Älä sorru tähän... Teit jo tarpeeksi", Haukansilmä jatkoi, koittaen saada Iriadorin huomion puoleensa. Kyllä hän huomasi ne kyyneleet ja sen tärinän nuoremmassa. Lienikö syynä juurikin pelkoelementti vai jokin muu.
"Sinun ei tarvitse tehdä sitä. Päästä hänet ylös... Rauhoitu...", Toinen käsi kävi varovaisesti kiertymään Iriadorin hartian yli tuon rintakehälle, sokean takana seisovan kenraalin ollen valmiina kiskomaan nuorempansa pois kapteenin yltä, jos Iriador nyt ei itse päättänyt kuurapartaa päästää pintaan. Darius ei olisi halunnut pakottaa Iriadoria pois Delathoksen yltä - parempi olisi, jos tuo olisi sen tehnyt omatoimisesti, omasta tahdostaan - mutta ei Darius voinut antaa Delathoksen hukkua. Monestakaan syystä...


// Darille ei mitään kuspeja ku ne vaan kuolee ku se ei osaa. ja voi ei <3 HECA SINÄ HIRVIÖ. SIINÄ MENI KAIKKI JOULUKORTIT //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Joulu 2015, 19:22

Jokainen sekunti alkoi tuntua turhan pitkältä sitä mukaan, kun Delathos veden pinnan alla pysyi. Sydän nuorimman rinnassa löi niin kamalaa tahtia, että sen olisi voinut sanoa jopa sattuvan. Iriadoria pelotti, ei pelkästään siksi että vedessä oli, vaan myös sen takia, että oli aikeissa antaa tummahipiäisen vain kuolla oman kätensä kautta. Ja sen jälkeen punapäisellä ei olisi enää minkäänlaista sijaa jäädä tähän kaupunkiin. Eikä kyllä muuallekaan haltioiden alueiden läheisyyteen. Hän saisi taas juosta häntä koipien välissä tiehensä jonnekin, jossa voisi aloittaa kaiken taas alusta. Tai voisi kai sitä jo harkita oman elämänsä ottamistakin, jos joutui Haukansilmän ja kaiken sen, mitä korkeahaltia oli tänne ehtinyt rakentaa, menettämään…
Sokean katse tuijotti vedenpintaa kohden, pikkuhiljaa niiden kyynelten lähtiessä hitaasti valumaan pitkin kasvoja. Oli niin pirun kylmäkin, että huuletkin alkoivat ottaa itseensä sinertävää sävyä ja naama muuttua kalpeammaksi. Del puolestaan oli ja pysyi uppeluksissa, sen punaisen kädenkin haihtuessa vain ilmaan kun yksinkertaisesti tajunta alkoi hämärtyä kaikkien niiden iskujen myötä, eikä kuuraparta ollut ehätänyt edes vetää henkeä kun Iriador oli hänet sinne veteen painanut. Kerrankin tummahipiäinen tunsi olonsa harvinaisen avuttomaksi, veden tehden liikkumisen raskaaksi ja hitaaksi, jottei niistä mitään varsinaista hyötyä ollut Iriadorin suhteen, joka sinnikkäästi sitä jalkaansa painoi vasten kuuraparran rintaa. Pelkät mustat ja punaisen verinorot kuplien keran nousivat pintaan, värittämään sitä väreilevää vedenpintaa kaksikon ympäriltä.

Päättäväisesti Iriador kuitenkin seisoi vain paikoillaan, hievahtamatta, katkonaisesti jo hengittäen – kunnes säpsähti takaisin tilanteen tasalle Dariuksen koskiessa hänen hartiaansa. Pää liikahti aavistuksen olan yli vilkaisemaan taakseen, vaikka eihän Iriador mitään nähnytkään, eleen ollessa lähinnä vaan ilmaisu siitä että hän kyllä kuunteli ja toisen läsnäolon lähellään tiedosti.
Winderin sanat omalla tavallaan rauhoittivat, toisaalta suututtivat. Iriador tiedosti kyllä seuraukset, mutta hän niin… julmetusti olisi halunnut vain laskea Delathosin pois päiviltä kaiken sen jälkeen, mitä tuo oli Haukansilmälle tehnyt. Ei Iriador syyttänyt Dariusta, hän syytti N’drayeria, jota nyt muutaman päivän miettimisen suhteen piti syyllisenä kaikkeen tähän. Ja olihan tuo taas uhkaillut Winderiä… Iriador oli nähnyt sen kaiken seuratessaan itse mokoman perässä tänne aikaisemmin. Eikä punapäinen aikonut sallia sellaista käytöstä keneltäkään, varsinkaan jos vastaava uhittelu kohdistettiin Dariukseen. Ei kenraalin olisi koskaan pitänyt päätyä tällaiseen asetelmaan, josta Iriador piti suurimpana syynä itseään - kun alunperinkin oli Winderin tähän suhteeseen kanssaan herätellyt…
Ei Dariuksen pitänyt kärsiä näin…

Kyllä Iriador tajusi että kenraali olisi hänet kiskomassa siitä pois vaikka väkisin, mikäli nuorempi ei itse väistäisi pois kapteenin yltä. Se turhautti, kun tiedosti miten se vastarinta pinnan toiselta puolelta kutakuinkin oli ehättänyt jo lakata, Delathosin vain pidellen punapäisen housujenkankaasta kiinni sillä ainoalla kädellään.
Kaikesta huolimatta punapäinen riuhtaisi itsensä kenraalin otteesta irti, työntäen tuota vain kevyesti itsestään kauemmas. Täristen vain valuen viimein vasten sitä altaan reunaa ja kasvonsa piilottaen omia käsivarsiaan vasten, samalla kuitenkin toiseen käteensä puristaen sen kaulassaan roikkuvan Winderiltä saamansa sormuksen. Tuntui niin pahalta ja säälittävältä, voi kunpa sokea olisi saattanut vain vajota maan alle tässä ja nyt oman tyhmyytensä tähden.
En halunnut sen menevän näin…”, Iriador niiskautti, yrittäen hillitä vain sitä suoraa haluaan huutaa ja alkaa panikoida, “En halunnut että sinua vain aina satutettaisiin ja uhkailtaisiin… minun takiani…”. Iriador piti itseään syyllisenä tähän kaikkeen. Jos hän ei koskaan olisi tullutkaan Cryptiin, tai edes jättänyt fiksuna ihastumatta Winderiin… olisi hän säästänyt Dariuksen tältä kaikelta. Kaikki olisi voinut olla hyvin. Ilman häntä. Miksi hän edes tuli takaisin tänne pitämään kenraalin puolia…
Tekisin mitä vain kitkeäkseni pois täältä jokaisen, joka haluaa satuttaa sinua”, Iriador vielä lisäsi, vain telepaattisesti Dariukselle, surullisen nuutuneella äänellä.

Lopulta Iriador kävi työntämään toisella jalallaan N’drayeria kauemmas itsestään, potkien tuota sen verran etäämmälle ja irti itsestään, että Delathos tajusi siitä omituisesta koomastaan virota ja samantien pyrkiä jaloilleen. Kovin voimatonta se oli, tummahipiäisen repiessä itsensä sitä altaan seinämää vasten suorastaan kiiveten ylös veden pinnan alta ja rötkähtäen reunaa vasten – näyttäen kutakuinkin samalta kuin läpimäräksi uitettu rätti, joka siihen oli jätetty lojumaan. Olo oli harvinaisen huono, ainoaksi mahdolliseksi keinoksi sen parantamiseksi osoittautuen vain omien sormiensa työntäminen kurkkuun, jotta kuurapartainen saattoi sisäänsä vetäneen veden oksentaa ja yskiä ulos henkeä taas saadakseen…


//Dari ei ole viherpeukalo. Lory opettaa miten kuspeista pidetään huolta, KERTOO ETTÄ NIITÄ OIS HYVÄ KASTELLA AINA VÄLILLÄ. Heca on just paras! TYHMÄ LASKIT VÄÄRIN, JOULU MENI JO!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2015, 20:01

Haukansilmäinen odotti Iriadorilta jotain reaktiota kaikessa rauhassa, punapäisen käydessä lopulta vain työntämään kenraalin kauemmas itsestään. Syystä tai toisesta Darius ei pistänyt vastaan, vaan perääntyi nätisti. Antaen Iriadorin pitää sijansa tummahipiän yllä, joka veden alla jo vastarintansa oli lopettanut - lienikö edes elossa, ei Darius osannut sanoa. Totta kai ajatus siitä, että Iriador nyt Delathosin meni tappamaan, ahdisti aivan vietävästi, mutta ei Dariuksesta ollut korkeahaltiaa estämään. Kyllähän hän olisi saanut Iriadorin pois Delathosin yltä jos olisi halunnut... mutta jostain syystä hän ei niin tehnyt.
Teki pahaa katsoa Iriadoria, joka niin surkeana oli ja syystäkin. Darius olisi halunnut vain halata rakastaan ja viedä tuon turvaan, kauas pelkoelementistä. Pitää huolta tuosta ja anoa anteeksiantoa Iriadorilta. Mutta Darius ei uskaltanut lähestyä Iriadoria niin lämpimin elkein. Ei hänellä ollut oikeutta - eivät he enää olleet pari.

Se kylmyys hiipi tajuntaan samalla kun Iriador kävi altaanreunaan nojaamaan. Kylmä vesi ei todellakaan tuntunut hyvältä näin pidemmän päälle varsinkaan, Haukansilmäisenkin käyden jo värisemään kylmyydestä. Vaikka kylmä oli, ei hän silti vedestä poistunut. Ei, ennen kuin Iriadorkin nousisi.
"Ei se ole sinun syytäsi...", Darius huokaisi Iriadorin niiskautuksien myötä, "Mikään tästä sopasta ei ole sinun syytäsi - syy on minun ja vain minun".
"Ja minä tiedän sen", Kenraali jatkoi Iriadorin telepaattisen viestin kuullessaan, uskaltautuen ottamaan samalla askeleen lähemmäksi nuorempaa, "Mutta sinun ei tarvitse. En koskaan pyytänyt sitä sinulta. Pyysin vain, että olisit vierelläni... kun sinua eniten tarvitsen...".
Viimein Iriador päästi Delathosin jalkansa alta, potkien tuota kauemmas itsestään. Käsipuoli oli vielä tolkuissaan ja kykeni itse nousemaan pintaan ja samantien pois altaasta, yskimään ja oksentamaan vettä pois sisältään. Darius ei kiinnittänyt mitään huomiota Delathokseen, tuijottaen vain Iriadoria. Sentään Del oli elossa, ei tuolle sen suurempaa huomiota nyt herunut.

Hitaasti Haukansilmä lähestyi jälleen Iriadoria, selvästi harkiten pitkään uskalsiko tuohon nyt koskea, mutta lopulta se käsi jälleen laskeutui varovaisesti Iriadorin hartialle.
"Nouse vedestä", Silmäpuoli hymähti surkeankuuloisena, "Ennen kuin kylmetyt pahemmin...".



// NOKUN DARILLA EI OO AIKAA KASTELLA EES KAKTUSTA ANTEEKS. Tosin jos Darille antaa kaktuksen niin se menee ja tunkee sen kaktuksen Delin pyllyyn. Heca kuninkaaks. EIKÄ MENNY >:O EI SAA KUSETTAA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Joulu 2015, 21:03

Delathos kirjaimellisesti tärisi heikouttaan, hengen kulkiessa edes jotenkuten, kun mies sitten itsensä kyljelleen vain antoi rojahtaa kostealle lattialle selin Iriadoriin ja Dariukseen, raskaasti ja vaikeasti henkäisten. Tämä taisi olla yksi niistä kokemuksista, joita kuurapartainen ei välittänyt kokeilla enää ikinä, ei kertaakaan uudestaan. Vaikka toisaalta olisi ollut tietenkin vapauttavaa lähteä tällä tavoin tästä elämästä ja nauraa kun se riesa sisällään joutuisi myös luovuttamaan, mutta hukkuminen kylmäsi pelkkiä ajatuksia, ettei Delistä todellakaan ollut yrittämään hukkumista uudemman kerran. Ja siitä kiitos lieni punapäiselle, joka niin vauhkona oli kimppuun käynyt – eihän kuurapartaisella olisi ollut minkäänlaista mahdollisuutta näissä olosuhteissa käydä pistämään tuolle varsinaisesti edes vastaan, kun sokea oli ollut valmis uhraamaan mitä vain pitääkseen etulyöntiasemansa! Hiuksensakin… jotka niin pitkät olivat olleet…
Mutta pääasiana Delathos piti sitä, että oli päässyt ylös vedestä. Nyt jos korkeahaltia aikoi vielä päälle hyökätä, olisi pakkasherra kutakuinkin täysin vapaata riistaa siinä lattialla rohistessaan.

Iriador pystyi sillä hetkellä vaan keskittymään itseensä. Siihen miten ahdistavalta tuntui taas vain olla, joskin se vesi ympärillä taisi olla suurempi syy siihen heräävään paniikkiin, nyt kun tarkemmin ajatteli. Ja se viha oli väistynyt jo mielestä, kun tähän pisteeseen oltiin ehditty. Ei punapäinen ketään hengiltä halunnut… ei hän ollut mikään silmitön murhaaja, mutta halusi silti osoittaa muille noiden paikan. Ei hän ollut arvoton tai mitätön. Ehkä se kaikki oli vain perintöä omalta isältä, lapsena opitusta ja koulutuksesta, johon Iriadoria oli koko ikänsä valjastettu muualla. Mutta ei hänellä ollut täällä lainkaan sijaa käyttää sitä valtaa, mitä toisaalla olisi omannut…

En välittäisi”, punapäinen kävi niiskauttamaan jälleen Dariuksen laskiessa kättään taas hänen harteilleen ja ehdottaessa nousemaan pois kylmästä vedestä. Olisi noussut itse!
Iriador kävikin huitaisemaan Winderin käden kauemmas, haparoiden astellen altaan reunalla kättään livuttaen kauemmas kenraalista.
ANNA minun olla!”, Iriador sähähti, vihan ja itkun sekaiset kasvonsa kohdistaen Haukansilmän puoleen perääntyessään tuosta kauemmas, sentään sinne matalemman suuntaan…
En tullut takaisin vain kuunnellakseni taas kuinka syytät itseäsi tästä kaikesta!”, punapäinen itkunsekaisella äänellä huusi Dariukselle, hätkähtäen kun altaan reuna taas selkää vasten kosketti. Mutta se riitti vain merkiksi yrittää ylös vedestä, korkeahaltian käännähtäessä ympäri ja kammetessa tärisevin käsin itsensä ylös ja sen jälkeen yrittää seisomaan. Leukaluu olisi kovasti halunnut jo väpäjää, koko muun kehon täristessä siitä kylmästä ja siihen sekoittuneesta pelosta kauttaaltaan.
Tai miten yrität pidellä minua vain turvassa kaikelta, ihan kuin et edes uskoisi että osaan pitää itsestäni huolta millään tasolla!”, nuorempi yhä kiivastuksissaan sähisi Haukansilmälle, riisuen siinä samalla märkää takkiaan yltään ja heitti sen terävästi yhteen kasaan allashuoneen lattialle viereensä. Se vain haittasi, kun oli niin painava. Ja kylmä. Ei Iriador sitä tarvinnut, jääkööt hänen puolestaan vaikka tänne.

Olet yksi typerys, Darius Winder”, oli harvinaista kuulla kahden kesken – jos Delathosia ei lukuun otettu – Iriadorin kutsuvan kenraalia vastaavasti, mutta se vain tuli suusta ulos niin vihaisesti lausuttuna, että sokeaa itseäänkin hävetti miten kenraalia puhutteli. Mutta se kaikki meni täysin sen kiukkuisuuden piikkiin. Vielä nuorempaa kaduttaisi, ja siinä vaiheessa punapäinen uskoi jo anteeksi pyytelyn olevan turhan myöhäistä.
En olisi ikinä saanut yrittää rakentaa luottamustani sinuun”, Iriador sylki sanat suustaan, lähtiessään läpimärkänä astelemaan pois päin altaalta. Aluksi vain takaperin, itkuntäyttämin silmin tuijottaen vihaisesti sinne veden suntaan, sitten kuitenkin kääntyen ja hieman askelissaan haparoiden lähti suuntaamaan sinne kylpytilan ovelle, josta tuo märkä ilmestys kävi vain marssimaan jälleen tiehensä. Teille tietämättömille.

M-mitä ihmettä o… olet mennyt sille syö.. syöttämään…”, Delathos vuorostaan yski lattialtakäsin hetken sen jälkeen, kun huoneen ovi kävi etäämmällä paukahtamaan kiinni. Kuurapartainen kuulosti harvinaisen surkealta, vaikka kasvoillaan lepäsikin osin huvittunut virne tästä kaikesta.


//Ei Darille kaktusta. Deli ei tykkää kaktuksista. Kaktukset ei kasva lumessa. Darille pitää järkkää joku kuspi purkkiin mitä se voi aina kantaa mukana. Jaakko kruunaa Hecasta kuninkaan kun Aranista aika jättää. Sen jälkeen koko valtakunta sekoaa. NO, NO, MISTÄ SÄ SEN TIIÄT! MINÄHÄN EN KUSETA KOSKAAN!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Sinusta en silti luopuisi || Crim

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Joulu 2015, 21:34

Haukansilmä kävi heti perääntymään, kun Iriador hänen kätensä kauemmas huitaisi. Ei tuo halunnut silmäpuolta lähelleen, mikä oli yhä niin kovin ymmärrettävää. Katse valahti veteen, Dariuksen edes kehtaamatta katsoa Iriadorin puoleen tuon hänelle pauhatessa. Jälleen kenraali itse ei nähnyt syytä avata suutaan. Parempi vain pysyä hiljaa, mitä ikinä hän sanoikaan, tuntui hän aina vain pahentavan tilannetta. Typerä kun oli, niin kuin Iriadorkin totesi. Typerä ja ruma, kuten kaikki hokivat. Sattuihan se, enemmän kuin kukaan uskoikaan. Vanha, typerä, hyödytön... ja ruma.
"et olisikaan...", Darius kuiskasi ääneti Iriadorin viimeisille sanoille, yrittämättä edes estellä korkeahaltiaa joka paikalta lähti kyynelehtien poistumaan. Ei hän olisi voinut tehdä tai sanoa mitään, millä Iriadorin olisi saanut jäämään paikalle.
Oven paukahtaessa kiinni ei Darius voinut kuin purra hammasta jälleen yhteen, ettei olisi kyynelehtimään alkanut. Se pala oli jälleen kurkussa kaiken tämän myötä - mutta vaikka Iriador nyt toistamiseen oli poistunut, oli silti hyvä tietää tuon olevan kunnossa. Ainakin näin fyysisesti...
Siinä tuli tietenkin miettineeksi viimein, mitä Iriador täällä teki? Oliko tuo kenraalia seurannut vai kapteenia? Olisiko tilanne mennyt toisin, jos vain Iriador olisi paikalle saapunut Haukansilmän perässä? Tietenkin se katkeruus sisällä kasvoi kahta kauheammaksi Delathosia kohtaan - jos Iriador oikeasti olikin tulossa puhumaan Dariuksen kanssa asioista ja nyt kuuraparta senkin oli sotkenut. Tai ehkä Iriadorin aikeina oli päästää kuuraparta hengiltä ja sen takia tuo oli kapteenia seurannut?
Hyvähän sitä oli arvuutella. Totuuden tiesi kuitenkin vain Iriador.

Hitaasti Darius vilkaisi lattialla värisevän ja yskivän Delathoksen puoleen, tuon kehdatessa avata suunsa. Haukansilmä vain tuijotti hiljaisuudessa tummahipiää, samalla kun kasvoja sävytti harvinaisen surullinen ilme. Harvoin Dariuksen kasvoilta mitään ilmeitä tai tunnetiloja pystyi tulkitsemaan, mutta nyt vanhemman kasvoista pystyi lukemaan harvinaisen hyvin, minkälainen suru eliitin oli vallannut.
"Totuuden", Oli lyhyt vastaus kuuraparralle, katseen kääntyen toisaalle tuijottamaan jälleen tyhjyyteen, "Sinusta ja minusta", kuului lisäys, kenraalin tekemättä elettäkään noustakseen hyytävästä vedestä pois. Tässä oli hyvä. Kylmän hiipiessä luihin ja ytimiin.
"Siivoa jäljet. Katso ettei mitään todisteita selkkauksestanne jää tänne... Sen sinä varmaan osaat, Zucair", Haukansilmä jatkoi mitä flegmaattisimmalla äänellä, "sen jälkeen poistu... Jätä minut rauhaan...", niiden sanojen myötä Darius kävi kyykistymään vedessä, upoten aina leukaluuta myöten hyiseen veteen. Tuijottamaan tyhjänä eteensä, välittämättä siitä että kroppa jo värisi kylmyydestä. Aivan sama se Dariuskelle oli, sama se jos vilustuisi tai jäätyisi - tai samantien hukkuisi nyt. Häntä ei huvittanut hengittää. Eikä hän jaksanut välittää Delathoksen kunnosta nyt. Tuo oli elossa ja päätään aukoi heti kun hetki oli sopiva, tuolla ei siis mitään hengenhätää ollut.


// Deli senkin kaktusvihaaja. Kelaa nyt Dari vetämässä komennolla pitkin Cryptiä kuspi mukanaan ja kaikki kattoo et mitä vittua dari. Heca kaappaa vallan. Sitten iskee ultimate kaaos. KUSETUKSEN MAKUA ON NYT TÄSSÄ TOUHUSSA. JOULULAULUT VIELÄ SOI RADIOSSA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kylpylä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron