Kylmää Menoa


Linnan piha-alueisiin kuuluu niin itse linnan pihamaa, kuin puutarha, joka häikäisee kauneudellaan vierailijat. Piha-alueelta pääsee niin linnaan, puutarhaan kuin talleillekin. Piha-aluetta kuitenkin vartioidaan erittäin tarkasti, eikä ihan ketä tahansa päästetä linnan porteista sisään.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1953

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Pe Kesä 02, 2017 1:20

Kylmää Menoa

Kesähelteet olivat tulleet, ja useimmat nauttivat näistä lämmöistä täysillä. Splinter ei ollut yksi näistä nauttijoista. Itse asiassa, tuo suorastaan vihasi porottavaa aurinkoa, läkähdyttävää kuumuutta, ja jatkuvaa auringon valoa. Normaalisti, nuori maagi olisi vetäytynyt linnan kellarin kylmään turvaan, ja liikkunut vain yön viileydessä, mutta tänään... noh, Frederick kaipasi valoa ja liikuntaa. Joten Splinter oli astellut pihalle, pitäen silmällä lohikäärmettään joka lensi kahdeksikon muodossa.

Mutta, kuten sanottu, jäästä syntynyt ei pitänyt tästä kelistä yhtään. Ja ennenkuin hän oli huomannut, oli tänne linnan pihan nurkkaan muodostunut kevyt lumi-sade. Ei se peittänyt kuin muutaman metrin, ja Splin ilmeisesti ei ollut ainut joka nautti valkoisesta lumesta - pieni joukko lapsia oli tullut leikkimään lumessa, joka antoi mukavan viilennyksen kesän keskellä. Splinter ei voinut kuin naurahtaa kahdelle pojalle jotka olivat aloittaneet lumi-pallo sodan, ennenkuin palasi kirjansa pariin. Tai, ainakin hän koetti. Ei kestänyt kuin pari sekunttia, ja kohta hän tunsi pehmeän lumipallon ohimollaan.

"Osuma!", nuorempi pojista huudahti, parin nuoremman haltian tirskuessa hiukan. Splinter katsoi heitä sekunnin, ennen kuin antoi ilkikurisen hymyn. "Vai sillä tavalla."

Tuo nosti kätensä rintakehän korkeudelle, etusormi osoittaen ylös - luoden lumipallon joka leijui kyseisen sormen yläpuolella. Yksi käden heilautus myöhemmin, ja pallo sinkosi kohti nuorta haltiaa joka alunperin oli Splinteriä heittänyt - joka tajusi mitä oli tapahtumassa, ja heittäytyi kinokseen vatsalleen välttäen osuman. Tämä ei olisi ollut paha asia... ellei pallo olisi jatkanut matkaansa, ja osunut henkilöön joka oli muutama metri tuon takana. Henkilöön joka ei vielä ollut osallinen tässä pelissä. Splinter jähmettyi aloilleen tajutessaan erheensä, nielaisten nopeasti.

"Ai jai..."

[[vapaa peli liittyä~]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13810

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Kesä 23, 2017 2:29

Re: Kylmää Menoa

Darius Winder


Kesä oli jälleen herättänyt valtakunnan eloon ja kaikki tuntuivat olevan jälleen huomattavasti pirteämmällä päällä. Olihan se mukavampaa, kun oli lämmintä ja valoisaa, mutta Darius ei varsinaisesti välittänyt vuodenajoista. Töitä hän tekisi silti, oli kesä tai talvi. Nytkin eliittikenraali oli juuri päässyt pois linnalla pidettävästä kokouksesta ja suunnaksi otettiin totta kai sotilastuvat. Vaikka päivään ei enää sisältynytkään mitään kiireistä, kyllä eliitti aina jotain työtä keksisi, lähinnä vain jotta saisi pidettyä itsensä ja ajatuksensa kiireisinä.
Tummanpuhuvassa asukokonaisuudessaan kulkevan eliitin huomio kiinnittyi pihalle päästyä ensimmäisenä taivaalle ja siellä kaartelevaan lohikäärmeeseen. Toki korva otti kuuloon lasten äänen lähistöllä, mutta kerta äänet tulivat sokean silmän puolelta, ei eliitti vaivautunut kääntämään päätään noiden suuntaan. Ei lasten touhut häntä muutenkaan kiinnostaneet, ellei kyseessä olisi ollut siskonpojat. Mutta lohikäärme taivaalla kiehtoi. Ei se kyllä tutulta näyttänyt, joten mokoma nelisiipi ei liennyt Briarin lähettejä? Se kaarteli kyllä siihen malliin, että jotain olisi odottanut, mutta kerta lisko ei eliitin luo pyrähtänyt hänen astuessa pihalle, niin tuskin kyseessä oli viestinviejä Seyriltä.

Ne pohdinnat jäivät kuitenkin kesken, kun jotain kylmää läiskähti suoraan kasvojensyrjään, saaden Dariuksen hätkähtäen haparoimaan muutaman askeleen verran, ennen kuin katse viimein kääntyi sinne lastenäänien suuntaan. Vasta siinä vaiheessa Haukansilmä huomasi lumisen alueen kesäisellä pihamaalla, tajuten mikä kasvoja päin oli lentänyt. Ja ne lapset, jotka olivat kuin jäätyneet sijoilleen sen myötä, kun lumipallo eliittikenraaliin oli osunut. Ja kaikkien niiden lasten keskellä näkyi yllättävänkin tuttu naama, jota Winder ei kyllä ollut toviin nähnytkään... Kyllä hän oli kuullut, että ihmismaagi oli palannut, mutta hänen onnekseen eliitti ei vielä ollut törmännyt mokomaan. Kunnes nyt, kaikenlisäksi epämieluisissa merkeissä.
Vakavakatseinen eliitti lähti askeltamaan lähemmäs, siinä samalla pyyhkien lumenjäämiä kasvojensyrjältään ja hartialtaan. Kun silmäpuoli lähemmäs lähti tulemaan, ottivat lapset jalat alleen ennen kuin Haukansilmä lähelle edes ehätti. Eipä nuo äpärät häntä kiinnostaneet, palvelijoiden ja avustajien lapsia joita pyöri silloin tällöin linnalla. Hänen tähtäimessään oli nyt tuo ihmisenkuvatus, joka kehtasi heidän linnallaan jälleen olemustaan näyttää vuosien jälkeen.

"Lumisotaa, keskellä kesää, linnan pihamaalla", Vakavanhiljaisella äänellä eliitti aloitti, katsellen nenänvartta pitkin, halveksivan arvostelevasti nuorempaansa, "Piikojen äpärien kanssa. Tuollainenko käytös on mielestäsi sopivaa Hänen Majesteettinsa linnanmailla?".



// I SAID I WOULD AND HERE WE ARE koska mullahan ei oo tarpeeks pelejä missä pitäis olla //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1953

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Kesä 28, 2017 2:52

Re: Kylmää Menoa

Nonni. Pitikin sitten mennä osumaan juuri tuohon haltiaan, kaikista mahdollisista henkilöistä koko linnalla. Juuri tuohon koppavan ylpeään "ilopilleriin" jolla taisi olla useampi keihäs hanurissa ilmeestä päätellen. Splinter nopeasti nosti kirjansa ylös, teeskennellen ettei huomannut että oli osunut samalla kun lapset pinkoivat karkuun - PETTURIT - toivoen toivoa vastaan ettei tuo mokoma pahanilman lintu nyt tänne tulisi.

Mutta ei. Tietysti tuon piti tulla tähän päivää masentamaan. Splinter veti syvään henkeä, huokaisten sitten, keskittyen taas kirjaansa - se oli paljon mielenkiintoisempi mitä kenraali - samalla kun mietti näppärää vastausta joka ei pistäisi häntä ongelmiin.

"Kaikealla kunniotuksella-" ei oikeasti, mutta sitä oli nyt mahdoton kertoa Splinterin äänestä tai ilmeestä, kun tuo vaihtoi sivua kirjastaan "-en ollut tietoinen että hauskanpito linnan pihalla ei ollut sallittua, saatika lumen loihtiminen helteen helpottamiseksi. Pidän tämän mielessä ensi kerralla jos minun täytyy vilvoitella.", tuo sitten jatkoi. Kesän kuumuudet eivät olleet hänen kaltaisilleen otuksille, ja jos Darius luuli tosissaan että maagi aikoisi vain istua ja kärsiä... turha luulo.

"Oliko siinä kaikki, vai kaipasitteko jotain muuta minulta?"

Ärsytti olla näinkin kohtelias. Teitittelyä ja näin. Moinen ei ollut ansainnut sitä Splinteriltä, mutta säännöt oli mitä oli...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13810

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Heinä 11, 2017 12:34

Re: Kylmää Menoa

Darius ei ollut odottanut ihmiseltä mitään käytöstapoja ja silti eliitti oli pettynyt. Tuo saasta ei edes katsettaan kirjasta kohottanut, saatikka sitten kumartanut tai muuten asiallisesti tervehtinyt ylempiarvoisempaansa – kaikin puolin ylempäänsä, jos siitä lähdettiin! Minkäänlaista raivoa ei kuitenkaan eliitin kasvoilla näkynyt, mutta haudanvakavia kasvoja sävytti selvä vastenmielisyys maagin koko olemusta kohtaan. Kaikessa hiljaisuudessa eliitti kuitenkin kuunteli mokoman narinat, vaikka jokainen sana ihmisen suusta tuntui vastenmieliseltä ja ärsyttävältä. Eikä asiaa kyllä auttanut yhtään maagin ärsyttävä olemus – luuliko tuo voivansa käyttäytyä miten vain halusi, koska sattui olemaan kuninkaan neuvonantajan suojatti?!

"En ymmärrä, miksi sinun annetaan edes elää", Darius sähähti suoraan, välittämättä lähteä tuohon piilovittuilun rinkiin mitä nuorempi selvästi harrasti. Ei tuo uutta ollut eliitille, olihan hän piru vie aatelispiireistä, siellä jos jossain moista harrastettiin.
"Katoat ja tulet takaisin, ties missä kävit salaisuuksiamme juoruamassa. En ymmärrä, miksi sinuun luotetaan. Ja miksi sinä ylipäätään saat olla täällä – tuollaisella asenteella. Voi kuinka odotankaan sitä hetkeä, että teet viimein jotain anteeksiantamatonta", Eliitti jatkoi, "Joten jos et halua nyt heti tältä seisomalta vaikeuksiin, ryhdistäydy, kumarra ja pyydä mitä nöyrimmin anteeksi. Sitä minä sinulta haluan, vai luuletko olevasi niin erikoinen pieni lumihiutale, että sivuuttaisin törkeytesi ja antaisin asian vain olla? Älä luulekaan, että katsoisin tekojasi yhtään läpi sormien, oli sitten itse Arvaen suojelijasi".


// " jolla taisi olla useampi keihäs hanurissa" D:D:D::::D:D:D:D:D:D:D:D mä kerron susta Crimille //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1953

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Heinä 15, 2017 1:10

Re: Kylmää Menoa

"Varmaankin hurmaavan luonteeni takia."; Splinter ei voinut vastustaa tuota heittoa, kallistaen päätään ja antaen suorastaan viehättävän hymyn haltialle. Tuo jopa pisti vapaan käden rintakehällensä, yrittäen tehostaa sanojansa - jos tilanne olisi ollut mikä tahansa toinen, tämä varmaan olisi ollut todellakin hurmaavaa. Mutta Splinter osasi jo aavistaa ettei Darius varmaan vitsailusta paljoa välittänyt.

Dariuksesta puheenollen, tuohan alkoi kunnolla raivoamaan. Splinter kuunteli kyllä loppuun asti, ilmeen värähtämättäkään, ilme mitään-sanomaton. Tuon silmiin tuli kyllä outo kiille loppu-puolella - se ei ollut vihaa, ei... Maagi kuitenkin nousi, sulkien kirjansa ja asettaen sen penkille, asettaen sitten yhden nyrkin kämmentänsä vasten ennen kuin teki niin kuin oli käsketty - ja kumarsi.

"Nöyrrimät pahoitteluni. Idän oppini ovat olleet vaikeita päästää irti näin vähällä kokemuksella Cryptin hierarkiasta näin pitkän ajan jälkeen.", tuo jopa oli sulkenut silmänsä, ennenkuin suoristautui jälleen. "Olen vältellyt ylempi-arvoisia juuri tämän takia. Huomaan nyt että tämä ehkä on ollut virhe."

Se outo katse silmissä ei ollut vielä muuttunut - sääliä. Splinter tunsi sääliä haltiaa kohtaan. Ja maagi ei aikonut peitellä sitä. Kumartaminen oli ollut vaikeaa, mutta onneksi seka-verinen oli suorastaan loistava näyttelijä - ja hänhän tekisi mitä tahansa pitääkseen Arathetin turvassa. Mutta silti... raivota nyt noin toiselle tuon veren takia. Raivota noin koska toisilla oli ollut hauskaa. Miten surkea toisen elämän täytyi olla jos tuo ei nahkaa syvemmälle nähnyt, tai ymmärtänyt hauskan-pidon päälle?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13810

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 27, 2017 6:30

Re: Kylmää Menoa

Hurmaava luonne. Siitä saattoi väitellä vaikka seuraavaan iltaan, mutta kaiketi sitä jokaisella oli omat mielipiteensä asiasta. Eliitin silmiin ihmismäinen maagi ei todellakaan ollut hurmaava millään tavalla, viimeisenä tuon luonteen puolesta. Hänen silmissään Splinter oli ja tulisi olemaan aina nokkava, itseriittoinen ja ärsyttävä kakara, joka ei tiennyt paikkaansa. Rumaahan se oli sillä tavalla vain olettaa toisen suhteen asioita, mutta Winder oli yhä osin kaavoihin kangistunut, varsinkin näin haltioiden piireissä. Suurin synti maagin suhteen lieni se, että tuo näytti ihmiseltä, joten tietenkin puhdasverinen, aatelisperheenvesa suhtautui mokomaan kielteisesti — johan heille lapsesta pitäen oli opetettu, että ihmiset olivat vastenmielisiä ja alempaa kastia, kuin yksikään halita.

Mutta, vastoin silmäpuolisen odotuksia, kävi maagi kumartamaan ja pyytämään anteeksi käytöstään, omin sanoin. Tietenkin se pisti eliitin hetkeksi miettimään, mitä ihmettä juuri oli tapahtunut, mutta samaan aikaan Haukansilmä ei uskonut sanaakaan siitä anteeksipyynnöstä. Hänen korviinsa se kuulosti vain kettuilulta. Vaikka ei ehkä olisi pitänyt.
"Saisit pysyä piilossa, kellarissa tai missä ikinä Arvaen sinua pitääkään, jos et osaa käyttäytyä", Eliittikenraali sähähtikin lopulta, "Suurin virheesi oli palata tänne. Olisit pysynyt siellä, missä olitkin", Darius jatkoi nokkaansa nyrpistäen, katsoen toista silmiin. Kyllä hän tunnisti tuon katseen, ja sekös sekoitti Haukansilmän ajatuksia entistä enemmän. Johan hän oli oppinut Seyriltä, ettei ketään tulisi tuomita syntyperänsä takia, mutta syystä tai toisesta ne vanhat opit, mitä kotona ja armeijassa oli tullut taottua päähän, puskivat pintaan näin, kun "kotimailla" oltiin. Eihän hän edes tuntenut Splinteriä kunnolla, kuka hän oli tuomitsemaan tuota? Miksi hän edes ylipäätään välitti? Kai se oli tottumuksesta tuleva kulissi, mitä oli pidettävä yllä. Jos hän nyt vain asian antaisi olla ja päästäisi maagin "helpolla" tulisi siitä sanomista sitten tuvilla, tahon tai toisen puolesta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1953

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Loka 09, 2017 1:54

Re: Kylmää Menoa

Taas tuo ärisi, ja taas Splinter odotti kiltisti kun tuo sylki myrkkynsä maagia päin. Tuon piti muistuttaa itseään ettei iskisi täysillä takaisin - ole kohtelias, taivu kun tarvitsee. Eikö hän juuri sitä opetellut kaiken tämän ajan? Surkeasti, kyllä, tuo ei osannut taipua vaan keräsi kaiken sisällensä ja räjähti kerralla kun sitä tarvittiin. Tästä tulisi mukava lisä siihen räjähdykseen...

"Idässä ei ollut enää mitään mitä oppia minulle, ja josta olisi ollut hyötyä haltioille.", oli selvä, suora, neutraalilta kuuluva vastaus viimeiseen loukkaukseen. Tottahan tuo oli. Tavallaan. Osittain. Splinter ei antaisi koko tarinaa kenellekkään, vähiten Winderille. Mutta Idässä tosiaan ei ollut enää opettajia joista oli Splinteriä opettamaan. Tai, oli, ehkä, mutta etsiminen olisi viennyt liian kauan - varsinkin kun etsijä oli yksin maassa... Jep. Yksinäisyys. Siinähän se oikea syy olikin.

"Ja kellarissa olemiseen... Ymmärykseni mukaan olen täällä vieraana, liittolaisena, taistelijana nimenomaan haltioiden puolella. En vankina.". No, tuo sanottiin hiukan jämäkämmin. "Minä suorastaan ehdotin hänen Ylhäisyydelleen että lähtisin linnalta sekä kaupungista mikäli hän niin tahtoo ensinmäisenä päivänä - mutta se että olen vielä tässä varmaan kertoo minkälaisen vastauksen sain." - Tosin eikö se vastaus ollut että Splinter ei saisi aiheuttaa ongelmia? Mutta eihän tämä ollut ongelma muiden kuin Winderin mielestä. Splinter kallisti päätänsä hiukan, ja huomasi sitten jotain Kenraalin sokealta puolelta.

"Suosittelen että väistät hiukan taakse-päin."

Se oli ainoa varoitus minkä maagi antaisi, kun yhtäkkiä jokin syöksähti heidän väliin. Jokin suomuista, siivekästä, ja säksättävää, joka kiertyi pian Splinterin hartioille - tuijottaen silmä-puolta vihaisesti, säksättäen hiljaa tuolle. Miten tuo kehtasi hänen emolleen tulla raivoamaan! Splinter nosti yhden sormen, silittäen Frederickin kuonoa toivoen tuon rauhoittavan mokomaa. Nuoren lohikäärmeen nopea syöksähdys ja pysähdys oli aiheuttanut pienen tuulen-pyryn - joka puolestaan oli lennättänyt lunta heidän jalkojensa alla korkealle. Syy miksi Splinter oli Dariusta varoittanut, tuo tuskin arvosti lumipesua - toisin kuin maagia jota ei näyttänyt kinos lainkaan haittaavan.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13810

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Tammi 17, 2018 11:20

Re: Kylmää Menoa

Darius Winder, Arathet Arvaen


Kuulemma idässä ei ollut enää mitään oppimisen arvoista nulikalle ja sen takia tuo oli sekaverisen ahterinsa takaisin tänne raahannut. Kovasti tuo yritti puhua haltioiden auttamisesta ja olevansa heidän liittolainen, heidän puolellaan, mutta eihän se tietenkään Dariuksen kovaan kalloon mahtunut. Eliitti ei ottanut kuuleviin korviinsa niitä puheita, kerta oli jo valinnut asennoitumisensa maagia kohtaan – olihan se väärin ja kyllä hän sen itsekin tiedosti, jossain sisimmissään, mutta ei hän voinut eikä kenties halunnutkaan vaihtaa toimintatapojaan yhdessä yössä vain, koska Seyrin oli tavannut. Johan se herättäisi kysymyksiä ja ihmettelyjä, jos rotuvihastaan tunnettu Winderin vesa yllättäen olisikin hyväksyväinen kaikenmaailman olentoja kohtaan.
"Älä esitä, ettetkö muka olisi tietoinen siitä, millaisen etuaseman olet saanut muihin liittolaisiin verrattuna", Darius tuhahti maagille, tuon kellareista valittaessa, "Ei jokainen kaltaisesi hovissa saa liikkua miten itse haluaa", eliitti lisäsi, painaen kuitenkin mieleen puheet Aranista. Kuulemma siniverinen ei heti ensitöikseen ollut heittänyt maagia matkoihinsa, vaan sen sijaan pitänyt hovissa. Miksi? Jos joku Dariusta roturasistisempi oli, niin Aran, mutta syystä tai toisesta tuo halusi pitää Splinterin... lähettyvillä. Kaiketi Arvaen oli puhunut kuninkaan ympäri, tai sitten Aranilla oli jotain mielessään – mutta mitäpä se Dariusta liikutti, hänellä oli omat ongelmansa ja selkkauksensa siniverisen kanssa menossa, ei häntä kiinnostanut jos Aran muidenkin päänmenoksi jotain juoni!

Ne ajatukset katkesivat kuitenkin lyhyeen maagin varoituksen myötä. Sanaakaan sanomatta eliitti otti askeleen taemmas, huomaten kyllä silmäkulmassaan sen lähestyvän pienen liskon, joka paikalle nyt pyyhälsi isäntäänsä puoltamaan. Sen myötä pieni, nopea hymy käväisi Haukansilmän kasvoilla. Lisko tietenkin toi mieleen Briarin, Seyrin, sen kuinka kärkkäästi tuo olisi eliittiä, omaa isäntäänsä, puolustanut.
Se hymy kesti kuitenkin vain murto-osa sekunnin, haukankatseen nousten pienestä liskosta takaisin maagiin. Eliitti oli selvästi aikeissa avata suunsa ja jotain tuolle jälleen nurista, kun lähemmäs harppovat askeleet pysäyttivät haltian sanoissaan.

"Splinter!", Tuttu ääni kutsui puoliveristä, kuninkaan neuvonantajan harppoen lähemmäs tilannetta.
Arathet oli jo hetken seurannut tapahtumia linnan ikkunasta, jo ennen kuin Darius tilanteeseen oli tullut. Aluksi se oli vain ajankulutusta tauon ohessa, Arathetin valmistautuessa seuraavaan kokoukseen, mutta kun eliittikenraali oli kuvioihin eksynyt, ei Arathet voinut vain jäädä katsomaan sivusta saatikka sitten antaa asian olla ja kaksikon selvittää välinsä keskenään. Hän tiesi, ettei Winder ja Splinter tulisi toimeen ja pahimmillaan puoliverinen siitä joutuisi vaikeuksiin, jos eliittikenraali päätti olla hankala! Näin ollen, kun Arathet oli nähnyt Dariuksen puuttuvan tilanteeseen, oli neuvonantaja ottanut jalat alleen ja kiirehtinyt kolmannesta kerroksesta aina pihamaalle, saapuen nyt edustusasussaan paikan päälle, selvästi osin hengästyneenä.

"Minä kun etsin sinua kaikkialta",
Kaksikon lähelle pysähtyvä neuvonantaja jatkoi, valehdellen pienesti, vetäen samalla syvään henkeä välistä, "Mutta olisi se kai pitänyt arvata, että olet ennemmin pihalla. Kenraali Winder". eliitin läsnäolo tiedostettiin ja tuolle suotiin pieni nyökkäävä kumarrus, siinä missä Haukansilmä toisti eleen.
"Ei kai mitään ole sattunut?", Art tiedusteli seuraavaksi, katseen kääntyen eliitistä puoliveriseen, hänen todellakin toivoen ettei kaksikko ollut ehättänyt jo kaksintaistelua sopia...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1953

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Tammi 18, 2018 8:46

Re: Kylmää Menoa

Splinter ainoastaan huokaisi hiukan itsellensä Dariuksen jatkaessa. Eikö tuota nyt mikään miellyttänyt? Johan Splinter oli kumartanut, pyytänyt anteeksi, kertonut kaiken mitä tuo tahtoi tietää. Joskus nuoresta maagista tuntui että koko maailma vain tahtoi hänen katoavan - ja kyllähän hän oli sitä harkinnut, parikin kertaa. Ehkä sitten loppuisi nurinat tuon puoli-verisyydestä, asemasta, leikki-mielisyydestä, kaikesta mahdollisesta mistä nyt valituksia pystyisi luomaan. Lopulta Splinterin pinna katkesi, ja tuo sähähti hiljaa, hengityksensä alla - "Mitä hittoa minä teen väärin..."

Tarkempi kysymys olisi ollut mitä hän oikein edes teki täällä. Oli selvää ettei hän ollut kaivattua seuraa kuin parin valikoidun henkilön mielestä - ja ottaen huomioon että Splinter oli vankasti haltioiden puolella, ei tuolla ollut muutakaan paikkaa missä olla enää. Vai olisiko? Tuskin sentään, mitä maagi oli ymmärtänyt. Splinter jatkoi näitä ajatuksia, ja näin ei nähnyt Winderin hymyä, tai tuon aikeita sanoa mitään. Tuo kyllä heräsi, kun kuuli tutun äänen. Maagi ihan hätkähti hiukan, ja kääntyi katsomaan Arathetin suuntaan - joka ihan puoli-juoksua oli tulossa. Ja samantein, Splinterin ajatukset siirtyivät itse-säälistä huoleen haltian puolesta - miksi tuolla oli noin kova kiire?

"Mikä hätänä?", Splinter aloitti saman-tein, huoli selkeästi äänessä. Sana vain Arathet, sana vain ja Splinter olisi valmis syöksymään vaikka lohikäärmeen kitaan. Lohikäärmeistä puheen-ollen, Frederick päästi pienen vihellyksen kaltaisen äänen tervehdykseksi, ennenkuin palautui tuijottamaan Winderiä. Saisi mokoma satin-kutia jos jotain nyt koetti kun maagi keskittyi toisaalle, perskute.

Onneksi mitään ei ollut tapahtunut, ja Splinter pystyi rentoutumaan hetkeksi. Vain hetkeksi. Sitten tuli tuo kysymys, ja Splinter päätti heittää vitsin. Aika peittää hänen tummemmat ajatukset, vaikka se olisi vain hetkeksi. "Sovittiin kala-reissusta." - Splinter heitti täydellisellä pokeri-naamalla, odottaen pari sekunttia ennen kuin naurahti. "Ei nyt sentäs... Lapset tahtoivat leikkiä lumisotaa, ja yksi palloista osui vahingossa herra Winderiin. Olimme vain sitä selvittelemässä, pahoittelin jo kyllä - Kenraali vain antoi palautetta pahoittelu-tavastani, muutama vuosi eri kulttuurissa oli tehnyt vähän hallaa etikettien muistamiselle.", tuo sitten selitti, rapsuttaen niskaansa ja virnistäen hiukan. Tuo myös päätti tehdä Winderille palveluksen tämän yhden kerran. Ja hei, eihän se valhe ollut - Darius oli antanut palautetta jonka Splinter kyllä tulisi muistamaan. Tai ainakin yrittäisi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13810

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 26, 2018 10:19

Re: Kylmää Menoa

Arathet pudisteli pienesti päätään Splinterin kysellessä, mikä oli hätänä, merkkinä siitä ettei mikään varsinaisesti hätänä ollut. Sen enempää siihen kysymykseen hengen tasailun lomasta ei keskitytty, kun maagi päätti vastata hänen kysymykseensä, ennen kuin eliitti ehättäisi. Tosin se puoliverisen vastaus ei näyttänyt miellyttävän ihan kaikkia, Dariuksen mulkaisten harvinaisen varoittavana Splinterin puoleen tuon puhuessa kalareissusta. Myös Arathet kohotti kasvoilleen kysyvän ilmeen sen kuultuaan, maagin kutienkin nopeasti kertoen totuuden. Johan olisi aikoihin eletty, jos Winder tuon kanssa oikeasti kalareissuja olisi harkinnut - tokkopa kenraali edes osasi kalastaa!

Splinter kertoi mitä oli tapahtunut ja miksi tässä nyt oltiin, Arathetin nyökäten jälleen pienesti. Kuten neuvonantaja oli arvellut, ei Winder ollut kovin iloinen tapahtumista saatikka sitten maagin olemassaolosta ylipäätään ja aivan varmasti eliitti olisi keksinyt vielä jotain puoliverisen päänmenoksi, ellei hän olisi tullut paikalle. Tosin, Arathet epäili, että tavalla tai toisella Splinter oli ehkä ärsyttänyt puheidensa lomasta eliittikenraalia, hän ei suostunut uskomaan, että maagi olisi vain hiljaa ja nätisti anteeksi pyydellyt...
"No sittenhän kyse ei ole mistään vakavasta", Neuvonantaja aloitti hymähtäen, vilkaisten nyt kenraalin puoleen, joka näytti siltä että olisi voinut Artin repiä kahtia sillä sekunnilla. Darius tiesi tasan tarkkaan miksi tuo tänne oli tullut. Ei tuolla varmasti ollut mitään asiaa itse maagille, mokoma halusi vain tulla väliin ja katsoa ettei suojattinsa kera suuren suunsa joutuisi vaikeuksiin.
"Teillä lienee tärkeämpiäkin asioita hoidettavana, kuin nuorten maagien läksytys. Minä voin kyllä katsoa, että jatkossa Splinter osaa etikettiemme mukaisesti anteeksi pyydellä", Arathet jatkoi, ottaen askeleen lähemmäksi maagia puheidensa lomasta.

"Tiedän mitä yritä––"
"Ja minä tiedän yhtä jos toista, Darius. Ja tietääkseni sinulla on parempaakin tekemistä, kuin satunnaisten hovin jäsenten kiusaaminen. Kenties kapteeni N'drayer kaipaa huomiotasi jälleen, hm?"
, Yllättäen, huomattavasti vakavammalla ja matalammalla äänellä Arathet kävi keskeyttämään eliittikenraalin puheet. Hän ei todellakaan halunnut alkaa vääntämään yksisilmäisen kanssa nyt, eikä tulevassa, joten hän käytti sen ainoan korttinsa samantien – hän tiesi kaiken. Kaiken, mitä Aran vain tiesi, mitä siniverinen oli kertonut ja sitä juttuahan riitti. Vaikka Arathet ei voinut sanoa pitävänsä kuulemastaan tai edes halunnut kuulla niitä juoruja, oli hänelle niitä kerrottu. Tieto totta kai lisäsi tuskaa, mutta tieto toi myös valtaa, kuten tässä tilanteessa.
Ja ne sanat saivat kuin saivatkin eliitin hiljenemään heti niille sijoilleen. Kuinka paljon neuvonantaja oikeastaan tiesi?! Ja mitä tuo sillä tiedolla aikoi tehdä? Tietenkään Darius ei halunnut kenenkään muun - varsinkaan tuon puoliverisen perkeleen - kuulevan mitään niistä tarinoista, mistä Arvaen tuntui olevan tietoinen. Olisihan se kai pitänyt arvata, että Aranin neuvonantaja tiesi kaiken ja oli mukana sen siniverisen sairaissa leikeissä, vaikka ei sitä olisi uskonut Arvaenin kaltaisesta persoonasta. No, tulipahan sekin opittua...

Eliittikenraali ei sanonut mitään. Katsoi vain hetken kulmiensa alta neuvonantajaa silmiin, kunnes katse käväisi nopeasti, varoittavasti Splinterissä, ennen kuin eliitti otti ja kääntyi kannoillaan, poistuakseen paikalta. Arathet tietenkin vastasi siihen Haukankatseeseen vakavana, tietenkin peläten sisimmissään, ettei se verbaalinen pelottelu saisikaan eliittiä perääntymään, vaan päinvastoin. Onneksi Darius kuitenkin halusi näemmä säilyttää salaisuutensa ja neuvonantaja saikin huokaista pienesti helpotuksesta, kun tuo paikalta lähti poistumaan vähin äänin.
"... Oletko varma, ettei sinua ole kirottu jotenkin? Tunnut aina löytyvän hankaluuksista", Arathet lopulta naurahti, kääntyen paremmin Splinterin puoleen, "Ja lunta? Eikö Cryptin talvi pakkasineen riitä sinulle?".
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1953

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti La Helmi 24, 2018 3:36

Re: Kylmää Menoa

Ilmeistä päätellen vitsi oli mennyt haltioiden päiden yli. Kiesus eikö kellään ollut huumorintajua näinä päivinä? Winder näytti jopa murhanhimoiselta - vaikutti siltä että jos kalastusreissu tapahtuisi niin Splinter tulisi olemaan se syötti! Ehkäpä hänen pitäisi jättää vitsailu toisaalle...

Tosin nyt tuo tuijotus siirtyi Arathetiin - ja Splinter automaattisesti otti sivuaskeleen Arathetia kohden, valmiina käymään päälle jos tuo niin paljon kuin hievahtaisikin neuvonantajaa kohden. Tuon hartiat nousivat hiukan, katse vakavoitu, Splinter jopa nojasi eteenpäin piirun verran, kaikki merkkejä taisteluvalmiudesta jos yksi osasi katsoa. Jopa Frederick aavisti emonsa aikeet, ja nyrpisti nokkaansa, päästäen pienen urahduksen. Winderin - tai kenties Splinterin - onneksi tilanne näytti viimein raukeavan Arathetin päästäessä tuon kauniisti muotoillun uhkauksen. Mistä ikinä he puhuivatkaan, Splinter ei tiennyt, ja tällä hetkellä ei edes välittänyt. Tuon oranssit silmät tuijottivat Winderin perään, hellittämättä hetkeksikään, kunnes tuo oli varma että kenraali oli tarpeeksi kaukana.

Splinterin jännittynyt asento ja ilme rentoutuivat kun Arathet alkoi puhumaan, tuon nostaessa katseen ylös haltiaan. Maagi antoi toisen puhua loppuun, ennenkuin virnisti kevyesti. Voi Arathet, jos vain tietäisit. "En olisi yhtään yllättynyt jos joku toinenkin kirous olisi heitetty niskaan." tuo vastasi, vähän turhankin keveästi. Niin, eikö hänet oltu kirottu lapsena pariinkin kertaan? Mistä sitä tiesi mitä muita loitsuja entinen opettajansa oli pistänyt Splinterin pään menoksi. Tosin kun puhe vaihtui lumeen, nuori maagi vain veti sormensa hiustensa lomasta nopeasti, päästäen nolostuneen naurun. "Tuli kuuma, kuten kesällä tuppaa tapahtumaan. Ja lapset tykkäsivät - ainakin kunnes Winder ilmestyi." viimeisen parin sanan kohdalla Splinter pyöräytti silmiään - mikä siinä oli että kenraalista oli tullut moinen ilon-pilaaja?

"Tosin enpä uskonut sinua ihan noin julmaksi, uhkailla nyt toisia heidän salaisuuksilla."
Splin virnisti viekkaasti, taputtaen yhdellä sormella Arathetin rintakehää vasten. Kevyesti tosin, maagi kuitenkin vain koetti ilmapiiriä piristää. "Mistäs asti sinä noin juonikas olet ollut?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13810

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 18, 2018 9:58

Re: Kylmää Menoa

Arathet naurahti vaitonaisesti Splinterin tuumiessa kirouksien perään, neuvonantajan puuttumatta siihen aiheeseen enempää. Ehkä oli parempi olla puhumatta siitä aiheesta. Totta kai maagi lähti kertomaan, kuinka kesähelteet olivat lämmönnousun aiheuttaneet ja täten lumen taikominen oli kuulostanut erinomaiselta tavalta viilentää itseään ja viihdyttää muita. Ja lapset siitä ainakin olivat pitäneet, ainakin siihen asti, kunnes itse eliittikenraali oli kaikkien hauskan tullut pilaamaan.
"Näin sen kyllä — Tiedä sitten, miksi arvon kenraali päätti edes teidän leikkienne läheltä kulkea. Ehkä hänen oli vain pakko päästä pilaamaan jonkun päivä, kun omansa vaikutti olevan yhtälailla pilalla", haltia hymähti, samalla kohauttaen olkiaan.

Katse vilkaisi nopeasti Splinterin sormen puoleen, maagin taputellessa neuvonantajaa rintakehään kera viekkaan virnistyksensä ja puheidensa. Arathet naurahti pienesti, puolittaisen virneen nostaen kasvoilleen.
"Eiköhän juonittelu ole jo vaatimus selviytymisen kannalta, jos aikoo hovissa pärjätä?", Haltia virnisti, koittaen sivuuttaa asian lähinnä vitsinä. Ei hän varsinaisesti halunnut puhua siitä, kuinka oli päätynyt tähän juonitteluun mukaan ja kuinka antaisi mitä vain päästäkseen pois siitä hullunmyrskystä, mikä hovin kulisseissa pauhasi yötä päivää.
"Mutta jos kesähelteitä ei oteta huomioon, oletan että olet sopeutunut takaisin hoviin ihan hyvin? Korviini ei ainakaan ole kantautunut, että olisit joutunut kenenkään muun suurtahon kanssa vaikeuksiin".


// MULLA EI KESTÄ LUVATTOMAN KAUAA VASTAILLA JA SILLEEN //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1953

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Touko 22, 2018 12:45

Re: Kylmää Menoa

Sopeutunut, Splinterkö? Maagi meni hiljaiseksi - toki tuo osasi virnuilla ja vitsailla kun tillane vaati. Mutta hämäystähän se oli, suurimmin osin. Arathet ansaitsi parempaa - tosin Splinter ei tahtonut huolestuttaa haltia-parkaa tämän enempää. Nykien hanskojensa ranneketta, miettien miten muotoilisi ajatuksensa paremmin.

"Miten sen nyt ottaa..." tuo sitten viimein myönsi, mieluummin antaen totuuden sille yhdelle henkilölle joka varmasti kuuntelesi eikä tuomitsisi siltä istuimelta. "Helppohan se on hankaluuksia vältellä, kun välttelee kaikkia muita samalla. Kyllähän sen huomaa jos ei ole kaivattua seuraa, joten vietän suurimman osan ajasta yksin."

Onneksi Splinter ei ollut katkera tästä. Toki hän ymmärsi mitä oli meneillään Cryptissä, ja miksi häntäkin kohdeltiin miten kohdeltiin. Mutta kyllä se silti kirpasi - nuorempana hänet oltiin hyväksytty niin paljon helpommin. Ei tarvinnut olla koko ajan varuillansa, niin kuin nyt. Ehkä se tässä sattui eniten, muisto miten eri tavalla maailma oli ennen. Toisaalta, ehkä maagin muistot olivat väärin? Ehkä tuo vain muisti asiat eri tavalla, kuin miten ne oikeasti olivat?

"Minkäs sille voi. Minulla on vielä paljon todistettavaa, eikö?" Splinter naurahti kevyesti, silittäen sitten lohikäärmeensä kuonoa. "Kunhan eivät yritä salamurhata keskellä yötä, niin kaikki hyvin. En mene takuuseen kenenkään turvallisuudesta siinä vaiheessa!" - huono vitsi. Erittäin huono vitsi. Mutta ainakin maagi virnisti aidosti tällä kertaa.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13810

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Kesä 04, 2018 8:29

Re: Kylmää Menoa

Hymy haltian kasvoilla kävi hiipumaan, kun Splinter selvästi epäröi miten kysymykseen vastaisi. Kaikki ei ollut hyvin, sen hän osasi jo tässä vaiheessa sanoa — ja oli se osin jo arvattavissakin. Ja sieltähän se vastaus tuli, aivan kuten Arathet oli olettanut. Kyse oli sopeutumisen vaikeudesta ja siitä, kuinka ihmisennäköinen puoliverinen ei niin hyvin kaikkien arkeen sopinut. Se oli asia, johon edes kuninkaan neuvonantaja ei voinut vaikuttaa ja tietenkin se tuntui pahalta. Olisihan Arathet voinut lähettää Splinterin pois hovista, majoittaa johonkin majataloon tai ostaa tuolle pienen tuvan jostain, mutta sitten he eivät näkisi toisiaan niin usein, jos ollenkaan. Nytkin, vaikka "saman katon alla" asuivatkin, he näkivät toisiaan harvoin. Arathetin päivät olivat kiireisiä ja kun vapaa-aika vähäistä. Mikä sekin harmitti haltiaa, hän kun olisi niin mielellään viettänyt enemmän aikaa maagin seurassa, nyt kun tuo viimein oli palannut. Hän oli kaivannut Splinteriä, yllättäen enemmän kuin osasi itse kuvitella. Jokin puoliverisen seurassa oli vain niin miellyttävää hänestä.

"No tuskin kukaan sitä yöllä yrittäisi...", Arathet hymähti pienesti, "vitsaillen", kun puhe oli salamurhasta. Kyllä ne yritykset yleensä päivällä tulivat, myrkkyjen ja "vahinkojen" muodossa, ennemmin kuin yöllä puukottaen nukkuessa. Tai mistä Arathet tiesi loppujen lopuksi, hän ei onneksi ollut joutunut salamurhan kohteeksi, ei ainakaan tietääkseen...

"Tiedän että se on vaikeaa, varsinkin näinä aikoina... Kaikki on... kärjistynyt, suvaitsevaisuuden suhteen", Haltia kuitenkin jatkoi, "Tannersodan voitto tuntui laskevan kaikkien suvaitsevaisuutta ihmisten ja heidän näköisten suhteen...".
"Mutta uskon, että sinullekin löytyy paikkasi. Todistat vain itsesi, kuten sanoit. Ehdottaisin sinua liittymään armeijaan, jos en tietäisi millainen loukku se sopimus pahimmillaan on"
, Neuvonantaja naurahti surkuhupaisasti, tietäen tasan tarkkaan millaiset ehdot Splinterin kaltaiselle liittyjälle annettaisiin — "pysyt riveissä ja taistelet puolestamme kunnes kuolet, tai muuten sinut katsotaan petturiksi ja tapetaan".
"Ehkä vain kaipaat hieman... Toisenlaista seuraa, mitä me haltiat. Hovista kyllä löytyy suvaitsevaisempiakin tahoja, jotka yhtälailla yksinäisyyttä ja syrjintää kenties kokevat", Arathet jatkoi pohtien, "Voisin esitellä sinut muutamalle. Kuten hovin uudelle taiteilijalle, tai kenties Winderin nuorimmalle sukulaiselle — hänkin on maagi ja vasta tullut kaupunkiin, yhtälailla koittaa sopeutua tänne. Kenties myös eliittikenraali Argenteus olisi sinulle mieluista seuraa, vaikkei häntä niin helposti lähestytäkään... Mutta varmasti löytäisitte yhteisen sävelen magiasta".
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1953

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Kesä 24, 2018 12:46

Re: Kylmää Menoa

Arathet oli fiksu kaveri. Yksi välkyimmistä henkilöistä jonka Splinter tiesi, ja tuo todisti sen jälleen tajutessaan miltein samantein ettei maagilla mennyt aivan hyvin. Mieluummin Splinter ei olisi tuota vaivannut tälläisestä asiasta, mutta kerta tuo kysyi... Splinteriä harmitti, ei hän tahtonut Arathetin huolehtivan liiaksi tälläisen takia, kyllä hän tämän kestäisi. Pakko oli kestää. Tosin tämän kaiken takia, Splinterin lojaalius oli vaihtunut asteittain, pois haltioista ja vain ja ainoastaan Artille. Tosin tuota hän ei myöntäisi kenellekkään.

"Ei sitä koskaan tiedä. Jotkut koettavat helpoimman kautta, mikä tulee maagin tappoon." - ja tuokin sanottiin kylmän viileästi, niin rennosti että ei olisi uskonut että hän puhui murhasta eikä vaikka kukkien kastelusta. Oliko hän vain karaistunut matkoillansa? Olikohan tämä nyt hyvä vai huono asia.

Arathet tosin vaihtoi keskustelun aihetta hiukan, mikä oli vain hyväksi. Tuon mainitessa armeijan, maagi tuhahti hiukan - yrittäen peittää pientä naurunpoikasta. "Ei pahalla, mutta armeija ei taida olla minulle muutenkaan se sopivin paikka. Taistelen paremmin soolona, tai partnerin kanssa, enkä osaa oikein luottaa kenraaleihin tai komentajiin taistelussa." - maagi myönsi. Tottahan se oli, tuo oli taistellut koko elämänsä yksin, luottaen omaan intuitioon ja vaistoihin. Kova koulu se oli ollut, mutta se oli osa-syy tuon selviytymiseen tähänkin saakka. Armeijassa tuskin katsottaisi hyvällä hänen kaltaistaan taistelijaa, joka ei ottanut kaikkia komentoja vastaan keskellä kenttää.

Mutta sitten Arathet mainitsi muutamankin henkilön. Splinter näytti piristyvän hiukan, kiinnostuen samantein. Toisia maageja? Ainahan hänelle toisten maagejen seura kelpasi, ties vaikka oppi jotain! Eikä taiteilijakaan pahalta kuullostanut, vaikka Splinter ei taiteista paljoa tiennytkään. Frederick huomasi käytöksen muutoksen, vilkaisten Splinteriä ja sitten Arathetia, naputtaen hiukan. Kuullosti siltä kuin pikku lohikäärmekkin oli kiinnostunut.

"Jos vain heillä on aikaa. En tahtoisi olla vaivaksi kenellekkään täällä... Paitsi ehkä kenraali Winderille." loppu tokaistiin vitsinä, kettumaisen virneen ilmestyessä. Mutta tottahan tuo oli, jos maagi löytäisi täydellisen keppos-tilaisuuden eikä jäisi siitä kiinni....
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Paluu Piha-alueet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia