Kirjoittaja cardea » 16 Tammi 2017, 16:04
Joskus Nessaa voisi kuvailla sanoilla: papupata. Tuo jutteli mielellään silloin, kun se hänelle sopi. Hän rakasti ääniä ja mielellään kuunteli musiikkia ja eläimenä ilmaisi itseään mahdollisuuksiensa mukaan. Tosin toisinaan muodonmuuttajasta tuli oikea tuppisuu. ”Niin, mutta kun Aran on myös sanonut, että Nessan pesään ei saa tulla siivoamaan ja luut eivät ole roskia”, Olento totesi työntäen alahuultaan eteenpäin. ”Eikä Aran elä sotkun keskellä. Hän on aina todella puhdas”, olento lisäsi nopeasti ja hymyili.
Kun Nessan nimi löytyi hän oli jo kinuamassa omansa näkemistä ja katseli sitten sitä tyytyväisenä. Tosin ajatus jonkin kantamisesta… ”Ei. Vakooja ei saa tehdä sitä ja sitäpaitsi, minä unohdan niitä. Me koetettiin sitä, mutta se ei oikein toiminut. Mutta kun päivävartijat tietää Nessan ja sitten joskus Nessa ei jaksa käyttää porttia”, olento totesi ja hieroi nenäänsä. ”Lisäksi, nyt te tiedätte, missä Nessan nimi on”, olento perusteli päätään nyökyttäen. Hän oli nyt hyvin vakuuttunut siitä, että jokin merkki olisi turha. Olento oli todella vahingossa jättänyt merkkejä entisten luidensa luokse ja joskus ne olivat vain tippuneet.
”Eikä oikein kukana muu voi olla Nessa. Nessoja on ollut vain yksi ja se olen minä”, Olento tuumi ja näytti hetken vähän surkealta, mutta ravisteli tunteen pois. ”Voinko minä nyt mennä? Minun pitäisi päästä pesulle ja sitten minä haluaisin syödä. Tosin Kokki ei tykkää, kun menen keittiöön yksin. Minä en tiedä, miski en saisi syödä jauhoja. Ne ovat vähän kuivia, mutta ihan hyviä ja sitten ne kakkuset on tarkoitettu syömistä varten”, olento höpötti ja nappasi toisen steariinipalan suuhunsa. Nessalla kuitenkin taisi lähes aina olla nälkä…