NOTICE ME SENPAI // Aksu

Linnan piha-alueisiin kuuluu niin itse linnan pihamaa, kuin puutarha, joka häikäisee kauneudellaan vierailijat. Piha-alueelta pääsee niin linnaan, puutarhaan kuin talleillekin. Piha-aluetta kuitenkin vartioidaan erittäin tarkasti, eikä ihan ketä tahansa päästetä linnan porteista sisään.

Valvoja: Crimson

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2017, 20:25

Selkä painui vasten nojaa, eliitin istuen harvinaisen ryhdittömästi sijoillaan. Käsi nousi hieraisemaan ohimoa ja otsaa, Dariuksen tuntien suunnatonta ärtymystä. Hän halusi vain eroon Aaronista nyt, tuon koko olemus sai eliitin näkemään punaista. Tietenkään räkänokka ei lähtenyt minnekään, vaikka kuinka eliitti toivoi. Ei, sen sijaan tuo jäi ja avasi suunsa ja alkoi... yhtä hämillään paukuttamaan takaisin haukansilmälle. Katse kävi kohdistumaan Aaroniin, tuon nyt purkaen omat tunteensa tilanteen suhteen. Darius oli odottanut pojan vain nauravan ja myöntävän jääneensä kiinni ja kertonut, mitä heillä oli tällä kertaa suunnitelmissa eliitin suhteen. Mutta ei. Kaikessa hiljaisuudessaan Darius jälleen kuunteli Aaronin raivoamiset, katseen muuttuen samalla kysyvänarvioivaksi. Ei hän halunnut uskoa tilanteen olevan niin kuin Aaron sen kertoi. Eliittikenraalilla oli syynsä olla epäilevällä kannalla, mutta toisaalta, puusepänpojan sanoissa oli pointtinsa... Ja ennen kaikkea tunnetta. Mikäli tuo oli vain osa show'ta ja yhä näyteltyä roolia, oli poika siinä yllättävän hyvä, mutta ei se siltä vaikuttanut. Aaron oli tosissaan. Niin kamalalta kuin se tuntuikin myöntää, oli Darius ilmeisesti ollut väärässä nuoren suhteen...
Ei se silti tarkoittanut, että eliitti tuosta pitäisi nyt! Kulmiensa alta vanhempi haltia tuijotti pöydän toiselle puolelle kävellyttä sinisilmää, Aaronin viimein saadessa asiansa selväksi ja vielä perään ilmoitti, kuinka ärsyttävä eliittikenraali olikaan.
”Tunne on molemmin puoleinen”, Winder hymähti terävästi, hiljentyen sitten hetkeksi, antaen itselleen aikaa miettiä ja sulatella kuulemaansa ja Aaronille taas aikaa rauhoittua äskeisen avautumisen jälkeen.

Mutta mitä nyt? Ei Darius tiennyt miten tilanne jatkuisi ja sen kyllä huomasi, kaksikon vain tuijottaen toisiaan kaikessa hiljaisuudessa. Ja pikkuhiljaa se alkoi tuntua kiusalliselta. Hän oli ollut väärässä ja täysin omien olettamuksiensa mukaan kohdellut Aaronia huonosti. Poika oli yksi heistä, haltia, ja silti eliittikenraali oli katsonut oikeudekseen olla törkeä toiselle. Törkeämpi siis, mitä tavallisesti oli tuntemattomille. Yleensä hän vain vaikutti kylmältä ja etäiseltä tuntemattomille, Aaronin kohdalla tilanne oli mennyt reippaasti yli sen. Totta kai se nyt näin tajuamisen jälkeen hävetti, vaikkei sitä mitenkään päälle päin saattanut nähdä. Hän oli eliittikenraali, sotilas, kyllä hän tiesi miltä tuntui ihannoida vanhempia ja unelmoida pääsevänsä samanlaisiin saavutuksiin, mitä idolit. Olihan hänkin ollut aikanaan nuori. Joten sinällään hän myös ymmärsi Aaronin tunteet. Hän tosin ei olisi tuolla tavalla lähestynyt idoleitaan, mutta hän oli aatelissuvun koulutettu poika, Aaron taas vain puusepän kakara, ei tuolta voinut odottaa samanlaisia käytöstapoja mitä aatelistaustaiselta. Mutta hänen piti olla se aikuinen tässä, ei Aaronin.

Lopulta Darius liikahti, nostaen kätensä nopeasti, vaivautuneesti hieraisemaan niskaansa. Eliitti meni silmin nähden vaikeaksi, hakien nyt jotain lähestymistapaa tilanteeseen.
”Anteeksi”, oli lopulta ainoa sana, mitä Darius sai tähän väliin sanottua – ja sekin oli suuri saavutus Haukansilmältä, joka tunnetusti ei ollut kovin hyvä anteeksipyyntöjensä kanssa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Kesä 2017, 21:20

Aaron tuhahti, asettaen kädet lanteilleen ja heilahteli hetken paikoillaan. Hänellä ei ollut mitään lisättävää, hän halusi rauhoittua ja antaa tilanteen upota, siinäkin kohtaa tunne vaikutti olevan molemmin puoleinen kerta Eliitti ei alkanut taas vuorostaan mitään pauhaamaan tai heittämään häntä ulos.
Katse käännettiin sivummalle, jonnekin alanurkkaan kisällinkin jäädessä myöskin mietteliääksi. Winderin sanat soivat osittain yhä haltianuoren päässä, sinisilmän vana mutisten mielessään kuinka typeriä päähänpistoja toinen oli saanut... Oliko tämä nyt sitten ollut se pääsyy, miksi kenraali oli häntä vältellyt? Eikö se ollut vain koska hänellä oli luonteinen taipumus onnistua ärsyttämään kaikkia kymmenmetrin säteellä itsestään? Tai että hän oli ollut vielä niin kokematon? Aaron ei tiennyt, eikä kysellyt, eikä häntä kyllä juuri kiinnostanutkaan kiusallisuuden alkaessa tuntumaan myös hänessä, ei niinkään pelkästään hiljaisuudesta vaan aivan oudosta, uudesta tilanteesta.

Haltianuori hieroi nenänvarttaan jonne jossain vaiheessa kiertynyt veri oli pistänyt kirvelemään, kunnes haukansilmän hiljaisuus alkoi tuntua luonnottoman pitkältä, saaden puusepän nulikan suoristamaan selkänsä ja katsahtamaan tähän. Kärttyisenä. Odottavana.
Selvästi hänen sanansa olivat pistäneet tuon mietteliääksi... Oliko tämä nyt sitten saavutus? Vai noloa? Dariukselle varmasti, muuttuessa niinkin vaikean näköiseksi... Joka osittain teki tilanteesta, ainakin Aaronille entistä kiusallisemman. Hänen kylmänviileä tai joko raivokas idolinsa häpesi hänen edessään ja pyysi nyt... Anteeksi?

"Hä-..Mh.." Aaron oli kysymässä, mutta pysäytti itsensä. Harvemmin häneltä anteeksi pyydeltiin... Varsinkaan aateliset, se oli yleensä hän joka siihen puolittain pakotettiin, tosin useimmiten ihan syystäkin. Pitäisikö... Hänen sanoa "Ei se mitään" tai jotakin vastaavaa? Ei, koko ajatus sai hänet irvistämään.
Tilanne alkoi kuitenkin muuttua myötähäpeästä hieman... Koomiseksi? Kun sitä oikein mietti, hänen idolinsa, Darius Winder! Eliiteistä eliitein! Joutui myöntämään olevansa väärässä ja olemaan niin nöyrää poikaa hänen edessään! Hymy nousi nuoremman kasvoille.
"Tchhhaha... Hahaha ha haha, ai hitto miten noloa." Haltiapoika naurahti, pudistellen päätään, ei tässä voinut kyllä enää muuta kuin nauraa.
Katse kääntyikin takaisin Eliittiin, Aaronin virnistäessä pahaenteisesti kohden vanhempaansa ennen kuin otti askeleen lähemmäksi tämän pöytää ja laskeutui nojaamaan siihen kyynärpäillään.
"Tarjoa juomiset." Kisälli pamautti, tuijottaen terävästi keltaiseen silmään. "Ota minut tosissasi... Ja tarjoa juomset." Sinisilmä toisti, sen varalta että Darius sitä tarvitsi. Totta kai hän odotti jotain muutosta nyt! Henkilökohtaista koulutusta, ammattisalaisuuksia, kaikkea sitä mitä hän oli alusta asti uneksinut! Mutta sitä hän ei uskonut joutuvansa tässä täsmentämään.

//NIIN! Palautuen offiin, siel se on ainoa istumassa kauheiden rahasäkkien päällä jotka muut on laittaneet likoon aurinkolasit päässä, "Koulutan B|"//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2017, 22:28

Aaron vaikutti menevän hämilleen anteeksipyynnöstä. Olihan se odottamaton veto eliitiltä, mutta eipä nuoremman hämmennys kauaa kestänyt. Nopeasti se oli tiessään ja tilalla tuon omalaatuinen nenäkkyys. Puusepänpojalla ei tosiaankaan ollut mitään käytöstapoja, jos Dariukselta kysyttiin. Mutta, olihan tuo nuori ja kouluttamaton... Oli mokomia ennenkin nähty ja siitä syystä eliitti osasi vältellä moisia tapauksia, hän ei vain tullut toimeen heidän kanssaan. Mutta, Aaronista hän ei ilmeisesti pääsisi eroon vieläkään.
Kasvot olivat palanneet peruslukemille, Kenraalin katsellen nyt naureskelevaa nulikkaa edessään sanomatta mitään. Vaikka jäätävän vakavalta näyttikin yhä, oli eliitillä silti toinen ääni kellossa. Ei hän vain voinut sille mitään, ettei osannut kasuaalisesti vain hymyillä tai muutenkaan tunnetiloja näyttää kasvoillaan näin tuntemattomien tai puolituttujen seurassa. Eri asiahan se sitten oli tutussa seurassa.

Sitten kuuluikin käsky, tarjota juotavaa. Eliitti kohotti kulmaansa pienesti, katsellen pöytäänsä nojailevaa nulikkaa kyseenalaistavasti. Kannattiko noin nuorelle edes mitään miestä väkevämpää tarjota! Mokomahan taisi olla nuorempi mitä Theodluin, vaikka samaa ikäluokkaa kaksikko näytti olevan...
Mitään sanomatta Darius nojautui eteenpäin ja laiskasti avasti työpöytänsä alakaapin, vetäen esiin pullon viskiä ja sen perään kaksi pientä lasia. Pahatapahan se oli, säilyttää nyt alkoholia työhuoneessaan puhumattakaan sitten sen viinan nauttimisesta työajalla tai sen jälkeen. Mutta paheensa kullakin, pitihän eliitin saada rentoutua edes joskus. Tosin tästäkin tavasta voisi syyttää N'drayeria, eihän Winder ollut koskaan koskenutkaan viskiin ennen sen hullun tuloa, mutta nyt punertavanruskea väkiviina tuntui olevan Haukansilmän suosikkia.

”Juoman voin tarjota”, Darius aloitti hiljaisuutensa jälkeen, samalla kun kaatoi kahteen lasiin tilkan viskiä, lopulta etusormellaan työntäen toisen lasin lähemmäs Aaronia, ”Mutta tosissani en voi ottaa henkilöä, joka ei osaa taistelussa käyttää hyödykseen tilaisuuksia iskeä vastustajaa maahan”, eliitti hymähti, suupielen nykäisten pienesti. Sen lähemmäs vitsailua Haukansilmä ei päässyt tällaisessa seurassa. Ei ainakaan selvin päin.
”Sinulla oli kymmenkunta tilaisuutta iskeä kun hänen puolustuksensa oli hakoteillä. Keihästä voi käyttää monella tapaa, et osaa käsitellä sitä oikein. Et ota kaikkia mahdollisuuksia irti. Ja kun saat aseen käteesi, käytät vain sitä, etkä koko kehoasi. Tuliko mieleesi kertaakaan napata kiinni hänen keihäästä kun niin huolimattomasti huitoi?”, Eliitti kertoi, samalla kun oman lasinsa nosti pöydältä, kohotti sitä pienesti kilistyksen eleenä, ennen kuin lasi nousi huulilla vierailemaan. Kumpikaan tuskin halusi puhua äskeisestä raivoamisesta nyt, joten ehkä kannatti kääntää keskustelu johonkin muuhun ja mikä olisikaan parempi puheenaihe, kun äskeinen taistelu. Saisi kisälli nyt sitten palautetta ainakin...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Kesä 2017, 23:57

"Oho..!" Haltianuori nousi kumarastaan kun ehtoihin hyväksyä anteeksipyyntö vastattiin pullolla viskiä. Tai no... Lasillisella. Aaron oli ajatellut kapakkaa, mutta kävihän tämäkin, eliitti kun vaikutti tarvitsevan ryyppyä palavammin mitä hän, turruttamaan hermoja vielä kunnolla.
Kisälli tarkkaili voimakkaan tuoksuisen litkun kaatoa hiljaisuudessa, niiskauttaen sitten sieraintaan jota se oli kutkuttanut.
Se ei ollut tavallista mallasjuomaa tai viiniä mitä Aaron oli jo ehättänyt kokeilemaan ensimmäisillä kultakolikoillaan, joten pieni lapsekas innostus päästä kokeilemaan jotakin uutta kasvoi näkyville hänen kasvoihin asti.

Lasiin hän ei kuitenkaan koskenut ennen syvemmälle penkkiin luhistunutta eliittiä ja kiitokseksi tämä sai tyytyväisen hymähdyksen, Aaronin myös ottaessa vapauden rentoutua ja nojautuikin kämmen vasten pöytää. Mitään hän ei kuitenkaan lähtenyt sanomaan, antaen eliitin kernaasti aloittaa, samalla kun tarkasteli itse ensin viskin pintaa, hajua ja itse eliittiä joka antoi viimeinkin edes jotakin palautetta siitä mitä pihalla oli tapahtunut. Se oli kritiikkiä, rakentavaa sellaista, ei vain "et kelpaa edes lattioita pesemään"-kritiikkiä ja sekös vasta olikin läpimurto! Aaron ei voinut kuin myhähdellä Dariuksen sanojen lomasta, kuunnellen kuitenkin hartaasti kuinka tuo kuvaili hänen kömpelöä taistelutaitoa.
Ilmeisesti hän ei ollut nähnyt kaikkia tilaisuuksiaan iskeä Theodluinia maahan. No ei kai! Varsinkin nenänmurron jälleen jolloin hän oli hätiköinyt ja yrittänyt pysyä enemmin omilla jaloillaan kuin pyyhkäistä niitä toisen alla, epäonnistuen siinäkin...

"Selvästikin ei" Sinisilmäinen vastasi näsäviisaasti palautteen päätteeksi, tarkkailen kuinka tottuneesti toinen siemaisi juominkiaan ja totta kai, idoliaan imitoiden toi hänkin viskin huulille ja otti maistia.
Se poltti kielen päätä, kurkkua, jopa jo huulia ja pientä sipaisua enempää alkoholissa kokematon puusepän pentu ei kerralla sitten viitsiniyt ottaakaan, ei se hyvää ollut... Sen näki heti naamasta... Mutta ei sen tarvinnutkaan olla, lämmitti kivasti!
Aaron kyllä myönsi itselleen ettei hän ollut vielä yhtä minkään heinäseipään kanssa, kuukausien mittaan kun oltiin käyty läpi yhtä sun toista eikä keskitytty kunnolla pitkäksi aikaa mihinkään jonkun tilanteesta hämillään olleen ohjaajan kanssa. Hän oli mielestään parempi ainakin jousessa mitä ennen, tähtääminen... Oli ainakin paikoiltaan ihan helppoa? Olihan hänellä kokemusta ritsalla tähtäämisellä, mutta ymmärsi nykyään olla sillä paljoa kehuskelemati.

"Mutta täytyy muistaa. Ehkä sitten kelpaan pesemään lattiasi! Mutta hei hei, hei--!" Aaron pamautti vitsiksi, keskeyttäen sitten itsensä ottamaan uuden, hieman rohkeamman huikan lasista joka päättyikin sitten voimakkaan hillittyyn köhimiseen, poltteen iskiessä kurkkuun liian voimakkaasti.
"Se outolintu, siis se.. The--Theoduiluilui, sano rehellisesti, kuinka paljon hän oli minua parempi? Saanen muistuttaa, että..." Viskilasi laskettiin pöytään, pisaran jos toisen läikkyessä reunan ylitse Aaronin kiirehtiessä ottamaan oikean kätensä näytille ja osoitti sitten vasemmallaan verijälkiin, jotka olivat hihaan kuivuneet. "Mursin sen nenän. Mitä hän teki? Kaatoi minut, joten minun mielestäni otin paremmin hyödyn irt--Oho... Katso." Haltianuorukainen keskeytti jälleen itsensä, kiertäen rannettaan niin, että veripisaroihin heijastuva valo heijasti pientä, himmenevää kultaista sävyä.
"...Hemmetin outo, mistä se edes on?" Aaron pamautti kysymyksen, istahtaen samalla puolipakaroittain Dariuksen pöydälle sen enempää lupia kyselemäti ja katsoi tähän vastauksia odottavana.

Theodluin näytti tuntomerkeiltään Winderiä, mutta sitä ei oltu sanottu eikä Aaron ollut tätä koskaan ennen edes nähnyt!
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2017, 00:26

Pojan näsäviisasteluun käytiin hymähtämän terävästi, katseen jälleen tarkentuen seuraamaan, kuinka Aaron nyt juomaansa kävi maistamaan. Tietenkin hän halusi nähdä nuoren ensireaktion tarjottuun paukkuun ja kuten olettaa saattoi, ei tujumpi litku näyttänyt olevan Aaronin mieleen. Hyvä vain, ei tuossa iässä pitäisikään olla alkoholin tai muiden päihteiden perään. Sitä paitsi riippuvuus moisiin merkitsisi vain uran päättymistä jo ennen, kuin se alkaisi. Kyllähän Dariuskin joi, mutta hän oli jo vanha ja osasi katsoa, ettei juomisensa työskentelyä haitannut. Lasinsa takaa eliitti kuitenkin virnuili itsekseen Aaronin reaktioille, käymättä kuitenkaan asiaa sen pahemmin kommentoimaan.

Eipä hänellä edes olisi ollut aikaa kommentoida nuoremman ensikokemusta viskin kanssa, kun puusepänpoika jo päättikin suunsa avata ja kovinkin tarmokkaasti puhua. Kai siihenkin tottuisi, Darius ei pahemmin viihtynyt henkilöiden seurassa, jotka koko ajan turhan innokkaasti pauhasivat.
"Theodluin", Kuului tarkentava vastaus toisen muistellessa vastustajansa nimeä, Aaronin käyden sitten kyselemään kuinka oli pärjännyt verrattuna maagiin. Lasinsa alas laskenut eliitti ei edes ehättänyt mitään kommentoida, kun sinisilmä jo kiinnitti huomionsa veripisaraan hihassaan. Aluksi Darius ei huomannut mitä Aaron ihmetteli, mutta se kultainen kimmellys lopulta vei huomion ja eliitti ymmärsi, mikä poikaa ihmetytti.
"Katinkultaa kentän hiekasta, kenties", Nopea valhe heitettiin ilmoille, Dariuksen vaihtaen samantien puheen pois siitä ihmetyksestä.

"Jos olisitte oikeilla aseilla sohinut, olisit tappanut hänet. Mutta yhteenotossa voittaa se, joka ensimmäisenä lyödään maahan tai se, joka luovuttaa ottelun kesken – Theodluin olisi voinut luovuttaa nenänmurtumisen myötä, mutta päätti jatkaa", Eliitti kertoi, "Ei hän ollut yhtään sen parempi mitä sinä. Mutta mitä maagilta nyt voi aseiden suhteen odottaa".
"Sinä et ymmärtääkseni minkäänlaista taikaa taida"
, Darius jatkoi, "Onko sinulla edes mitään bravuuria...".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Kesä 2017, 01:06

"Äääh..!" Aaron ähkäisi, kyllä hän tiesi milloin joku voitti, ei hän sitä ollut kysynyt, mutta lopulta kenraali vastasi ihan nätisti. Ei sen parempi mitä hän, oikeasti? Aaron oli ollut varma että Eliitti olisi pitänyt Theodluinia paljon parempana, varsinkin nyt no... Sen nenänmurron jälkeen, ehkä hän ei ollut näyttänyt yhtä surkealta mitä oli kuvitellut, varsinkaan jos kerta Theodluinilla oli ollut monia aukkoja puolustuksessa.
Darius ei ehkä sitä tajunnut, mutta tuo noteeraus riitti jo kohontamaan Kuiskauksenkokelaan itsetuntoa melko roimasti, varsinkin kun sitä ei oltu muotoiltu "yhtä surkea"-an lailla.

Häntä hymyilytti, monestakin syystä, läpimurrostaan, viskistä, edellinen häviö ei mieltä hirveästi painanut hänen tehdessä paraikaa omia voittoja.
"En tiedä mitä sana tarkoittaa." Aaron tokaisi suoraan, bravuuri, oliko se syötävää?
"Minulla on vain lohikäärmeitä... Ja kultaa." Puusepänpoika heittäytyi mietteliääksi, mainiten "lohikäärmeet" ja kullan kuin se olisi ollut jokapäiväistä touhua aivan kaikille.
"Eiku... Oooh, tarkoitat, onko minulla mitään erityistaitoja?" Keltanokka kääntyi katsomaan kenraalia Ahaa-elämyksensä varmentamiseksi, ennen kuin tarttui pöydälle laskemaansa viskilasiin ja lähti jälleen miettimään.

"....Olla ärsyttävä?" Aaron kohautti kulmiaan että olkiaan, "Mitä nyt puusepänpojalta voi odottaa... Ei mitään erityistä. Ei takoja, ei edes jousta... Olen ihan okei pelaamaan palloa ja heittämään hevosenkenkää ja... Ampumaan ritsaa ja juosta pakoon kun nyrpistän nokkaani väärällä hetkellä tai en mieti mitä sanon." Ei siis mitään bravuuria, tuota hienoa hienosto sanaan viittaavaa taitoa, hän hädin tuskin osasi lukea sulavasti ja mitä pidemmälle Aaron pääsi listassaan, sitä enemmän hän huomasi kaiken kuulostavan asioilta, joita hän oli pääasiassa tehnyt jotain... Hieman yli kymmenvuotiaana? Näin fyysisesti siis. Ihmisten mittapuulla.
Masentavaa, sen näki Puusepännulikasta, ei hän edes yrittänyt lähteä myymään jotakin rahvaista taitoaan Eliitille hienompana kuin mitä se oli. Mitä hän olisi ehtinyt edes saavuttamaan? Kovin moni muu ei ollut kasvupyrähtänyt hänen laillaan yksi kaksi, joten saattoi melkein olettaa, että hänellä olisi vähemmän taitoja mitä muilla ikätovereillaan näin silmämääräisesti.
"Puhun ihmisten kieltä aika hyvin." Aaron lopulta hoksasi kenraalin katsahtaen, ehkä se olisi bravuuri?
"Isoveljeni osaavat, Arnold ja Adrian... Tunnetko, tiedätkö? No heillä oli tapana puhua sitä niin etten ymmärtäisi, halusin aina sotaretkille mukaan mutta eivät tietenkään ottaneet... Joten opein sitten väkisin." Aaron hymähti, olihan se jo jotain, ei ihan jokainen haltia rahvas sitä puhunut. Ehkä moni, tasolla tai toisella, mutta ei kaikki ja eikä niin hyvin mitä hän.

Viimeinen huikka viskistä kulautettiin jo lämmitetystä kurkusta alas helpommin, mitä kaksi ensimmäistä, Aaronin sitten kolauttaessa lasin paksun pohjan vasten pöytää yhtä kovalla iskulla mitä viski oli kilahtamassa päähän.
"Aahhhhh mutta... Entä sinä..?" Sinisilmä kysyi, "Kylveitkö sinä oikeasti... Jätin kallossa?" Nuorempi vakavoitui silmäilemään idoliaan.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2017, 01:57

Katse muuttui astetta tympääntyneemmäksi, kun Aaron jäi ihmettelemään sanan bravuuri tarkoitusta. Rahvaat nulikat, Aaron saisi hävetä itsekseen jos jotain sanoja ei tiennyt, Darius ei todellakaan aikonut muuttaa puhetyyliään tai sanavarastoaan karsia tuon mieliksi. Juomaansa nauttiva eliitti ei kuitenkaan ehättänyt sen pahemmin asiaa kommentoida, kun nulikka jo hoksasi itsekin mikä oli homman nimi. Totta kai Darius pisti merkille maininnan lohikäärmeistä, arvioiden jääden tuijottamaan nuorempaansa. Tuo puhui monikossa pedoista, montako moinen räkänokka muka sitten omisti?

Olla ärsyttävä. Sille toteamukselle Darius kävi jo naurahtamaan hillitysti, katseen tarkkaillen hetken omaa lasia samalla kun hän kuunteli Aaronin puheita. Eipä pojalla mitään erikoista ollut listallaan, mikä sinällään turhautti Dariusta. Hän oli tuossa iässä jo taitava monessakin sotilaalle hyödyllisessä taidossa, mutta hänet kasvatettiin sotilaaksi, ei puusepäksi. No, sentään Aaronilla oli aikaa vielä oppia, mutta se kauanko mokomalla kestäisi oppia mitään, oli sitten oma kysymyksensä. Mitä hän oli kuullut, ei Aaron ollut täysin toivoton, mutta ei myöskään viinin terävin nuoli.
Kun puheeksi tuli ihmistenkieli, nyrpisti Darius nokkaansa pienesti. Olihan siitäkin taidosta jotain hyötyä, sillä yleiskielellä pärjäsi aikalailla missä vain Cryptissä. Mutta kutsua yleiskieltä nyt ihmistenkieleksi, jokin siinä kuulosti... vastenmieliseltä.
"En", Kuului nopea vastaus Aaronin kysellessä, tunsiko eliitti hänen veljiään. Nimet eivät kuulostaneet tutuilta – ja varmasti sotilaita löytyi muutama samalla nimellä... – eikä hän liioin uskonut edes nähneensä noita koskaan. Darius tiesi vain omat alaisensa, muutaman tärkeämmän henkilön armeijasta – kuten nyt toiset eliitit ja komentavat tahot – mutta siihen se jäi. Ei hänellä yksinkertaisesti ollut aikaa saatikka varaa alkaa tutustumaan jokaiseen sotilaaseen, se oli kylmä fakta. Sen takia hän oli niin vaikeasti lähestyttävä, hänellä oli muuta tekemistä kuin tutustua uusiin tuttavuuksiin vain huvinvuoksi.

Yllättäen Aaron kävi esittämään vastakysymyksen eliitille. Darius kun oli olettanut, että poika olisi ennemmin halunnut itsestään puhua ja hehkuttaa, mutta ei.
"En todellakaan", Nokkaansa nyrpistäen eliitti vastasi kysymykseen jätin kallossa kylpemisestä, samalla kun tyhjennetyn lasinsa laski pöydälle ja kävi kaatamaan heille uudet paukut, "Mistä te nuoret sellaisia ideoita saatte – eikö tervejärki jo sano, että moinen olisi harvinaisen vastenmielistä ja ennen kaikkea epämukavaa ja epäkäytännöllistä".
"En myöskään juo mitään vihollisten kalloista, se on barbaarien hommaa ja yhtälailla kuvottavaa", Darius jatkoi, "Mutta on minullakin... Erikoisempia titteleitä".
"Eliittikenraali on vain yksi niistä. Se on työni, asemani täällä, mutta olen myös lohikäärmeratsastaja"
, Eliitti virnisti, nostaen lasin vierailemaan huulillaan, palaten takaisin lohikäärmeisiin, "Kesytin sen itse", Noh, siitä kesyttämisestä voitiin väitellä loputtomiin, mutta eihän Aaronin tarvinnut nyt tietää totuutta Seyrin ja Winderin väleistä – ja jos totta puhuttiin ei tuon tarvitsisi koskaan niistä kuullakaan.
"Ja se on vieläpä johtava uros. Käsky siltä ja lauma seuraa. Olen nähnyt myös Taivaanmaalaajan", Tarinointi jatkui, eliitin mainiten vanhimman naaraan, jonka huhuttiin olevan vain myytti. Todella harvat olivat nähneet Taivaanturmelijaa ja ne jotka tiesivät ja uskoivat kolmen vanhimman olemassaoloon, tiesivät tasan tarkkaan kuinka harvinaista se oli kohdata, saati sitten nähdä Lohikäärmeiden Äiti kaikessa todellisessa kauneudessaan. Ja se kauneuskin oli väittelemisen arvoinen asia, hyvä ettei Darius ollut punttiinsa laskenut, kun Shyvanan tosimuodon oli todistanut.
"Olen myös suututtanut Oraakkelisi. Mutta hän ei ole minua saanut hengiltä, vieläkään", Viekkaasti eliitti virnisti, "Kysy vaikka häneltä itseltään".
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Kesä 2017, 02:52

Aaronin kulmat nousivat huvittuneena Dariuksen suorasukaisuudesta. No hitto, olisi se pitänyt arvata että hänen veljensä olivat senkin sitten omasta päästä keksineet... Ja hänen huvikseen laulunki sanoittaneet, laulun josta Kenraalin ei ehkä tähän hätään tarvinnut tietää. Vastenmielisyydestä tai sitten käytännöllisyydestä puusepänpoika ei sitten tiennyt, totta kai se kallo oltaisiin ensin pesty ja silmäkuoppiin tungettu suuret korkit, tiedä sitten miten Eliitti sen oli kuvitellut...

Tämä kävikin nuoremman odotuksien vastaisesti kaatamaan heille toisetkin lasilliset. No, mikäs siinä! Aaron hymähteli tyytyväisenä, ehkä osin pettyneenä ettei jätin tarina ollutkaan tosi mutta pian... Eliitti paljastikin itsestään jotain paljon mielenkiintoisempaa. Huulille noussut lasi laskeutui hitaasti haltianuoren ilmeen kirkastuessa ja vilpittömän innostuksen virneen kasvaessa hyvää vauhtia punoittavien korvien väliin. Saman tien puusepänpoika otti lunkimmin, nojautuen toisen käsivartensa varaan ja kuunteli kuin lapsi täynnä mielenkiintoa.
"Valehtelet..!" Aaron testasi, mutta ei käynyt keskeyttämään Dariuksen tarinaa laumaa johtavasta lohikäärmeestä joka eteni pian taivaanmaalaajaan, vakavoittaen nuorempansa tuijottamaan tähän avonaisin silmin. Hänkään... Edes hän, ei ollut nähnyt taivaankiitäjää. Olihan hän tästä kuullut, kukapa ei ollut? Piti ehkä ottaa tavoitteeksi, varsinkin kun kenraali oli tavannut itse Oraakkelinkin--

"Mitä? Suututtanut, hänet? Miten ihmeessä ja vielä niin että haluai--Eeeheihei heei." Aaron heilutteli sormeaan, alkaen yhdistämään entistä paremmin palasia mitä Dariuksen päässä oli aikaisemmin liikkunut ja levittäytyi puolittain kyljelleen, käyden lähemmäksi idoliaan niin, että saattaisi kuiskata tälle matalasti.
"Luulitko kenties... Että Oraakkeli lähetti minut tänne viimeistelemään sinut? ...Hm?" Pojannulikka kysäisi, katsoen hetken suoraan kohden Dariuksen silmää, virnistäen lopulta ennen kuin vetäytyi takaisin istumaan, ottamaan huikan viskistä. Oli se ehkä ilkeää leikkiä toisen kustannuksella, mutta juuri nyt Aaron ei ajatellut, pakko kenraalin oli jotain huumoria tilanteesta nyt löytää, varsinkin kun tiesi, että hänestä oli toistaiseksi vain murtamaan neniä.

"Mutta en tiennyt että sinulla oli sellainen titteli... Minulla on... Taskari. Ei sillä ratsasta, mutta olen ratsastanut ensimmäiselläni... En niin kuin sinä, en ole kesyttänyt lohikäärmettä, meillä on vain.. Yhteinen ymmärrys... Arvostus? En tiedä. Lounatuuli auttanut minut monesta pinteestä, myös ironisesti Oraakkeelin liittyen.. Usko tai älä en minäkään liiemmin Ajankiitäjästä juuri välittänyt--" Puusepänpoika pysähtyi raiteilleen ja otti ryypyn. Viski alkoi maistumaan mitä enemmän sitä joi, kuumotus tuntui mukavalta korvalehdissä ja hapan kenraali alkoi olemaan ihan miellyttävää seuraa. Aaron melkein uskalsi jopa sanoa hellä olevan jotain yhteistä?
"Pitääkö minun oikeasti kysyä siltä vai kerrotko sinä." Nuoremman katse kääntyi vanhempaan. "Miksi hän sinut hengiltä tahtoo?"


//Lohikäärmeet mainittu, Briarin torilla tavataan!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2017, 03:15

"kävihän sekin mielessä", Darius vastasi suoraan, rehellisesti, kun Aaron kyseli oliko Haukansilmä luullut pojan tulleen Oraakkelin käskystä "viimeistelemään" eliitin, "Mutta ottaen huomioon sinun taitosi, tulin siihen tulokseen että sinusta ei ole tappamaan ketään tupieni seinien sisällä", eliitti virnisti. Olihan aina se vaihtoehto, että Aaron vain esitti tunaria ja oikeasti kykenisi salamurhaamaan jokaisen haluamansa, mutta se teoria alkoi jo pikkuhiljaa tuntua tyhmemmältä ja tyhmemmältä. Ei Aaron ollut paha. Niin Darius halusi uskoa, mutta se pieni ääni takaraivossa muistutti, ettei kehenkään todellakaan kannattanut luottaa heti ensikättelyssä.

Kulmat kävivät kurtistumaan pienesti, Aaronin mainitessa Lounatuulen. Johan siitä perkeleestä oli ollut puhetta aikaisemminkin ja yhä Darius oli valmis lahtaamaan sen liskon jos ikinä siihen vielä törmäisi. Mutta toisaalta, eipä Dariuksella varsinaisesti mitään henkilökohtaista Lounatuulta vastaan ollut... Paitsi että tuo oli petturi heille, mutta nyt kun tunsi Arania paremmin, niin saattoiko lohikäärmettä syyttää siitä, että siniverisen perseilyt olivat riittäneet? Mutta kuulemma siniharjaisen lisäksi Aaronilla oli myös Taskari niminen lisko, jota ei kuitenkaan ratsastamiseen oltu luotu. Lienikö sitten niin pieni, ettei moiseen kyennyt?
Puheet ajautuivat Oraakkeliin ja jotenkin Lounatuuli liittyi siihen suurliskoon – olihan Ajankiitäjä aikanaan pelastanut siniharjan Kuiskaukselta... – ja tietenkin Dariuksen mielenkiinto heräsi. Mutta, ennen kuin kysymyksiä ehti heittämään takaisin, oli Aaron esittänyt omansa, Dariuksen kohauttaen aluksi vain olkiaan.
"Olen ollut sen vuorella, ilmeisesti se ei pitänyt siitä. Ilmeisesti olemassaoloni on sillekin vain yksi ärsyke", vanhempi haltia tuhahti, ottaen kulauksen lasistaan, viinan alkaen pikkuhiljaa tehdä oloa jo mukavammaksi.

"Mutta suurempi kysymys on, miten sinä olet päätynyt tuohon asemaan", Darius jatkoi, tarkkailevan katseen liimautuen Aaroniin, "Puusepänpojasta itse Ajankiitäjän juoksupojaksi. Tuskin kiipesit vuorelle ja kysyit töitä?".



// BRIARISSA BILEEET SAATANA. Liskodiscot //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Kesä 2017, 05:10

Sanansaattajan kulma nousi kysyvänä, siinäkö kaikki? No syy... Kai tuokin. Ehkä Aaronilla oli ollut liian suuremmat odotukset Eliittikenraalin seikkailuista lohikäärmevuorilla, mutta ilmeisesti kyse oli ollut vain reviiristä ja haltioiden että lohikäärmeiden välisestä poliitiikasta... Mitä sekin nyt sitten edes oli. Suurempi ihme oli ollut ettei Marduk ollut sitten saanut tuota hengiltä, olisi istunut vaikka päälle, siinä olisi mennyt koko pataljoona!
"Höh.." Aaron tuhahti, ottaen jo lähes alkoholiin tottuneesti uutta siemausta... Tahtia olisi ollut ehkä parempi hidastaa, mutta puusepänpoika ei ollut vielä aivan tietoinen rajoistaan vaikka pariin otteeseen oli käynyt sitä testaamaankin.
Lisäkysymyksiä hän ei ehttänytkään esittämään, kuten kuinka tuo oli sitten selvinnyt hengissä Ajankiitäjän kynsistä, eliitin lähtiessä kernaasti esittämään omaansa... Aikaisempaan liittyen... Kuiskauksen kokelaan lähes lakanan valkeaksi kalpeuttaen.

Totta kai Darius kysyisi... Miksi ei kysyisi? Varsinkin kun hän oli taulapäänä alkanut lohikäärmeistä sun muusta innostunut puhumaan. Haltianuoren lautaseksi kasvaneet silmät ja hymystä pyyhkiytyneet kasvot kääntyivät hetkeksi välttelemään, Aaronin miettiessä mitä nyt halusi kertoa ja mitä ei.
"Mh.. No.. Siis..." Haltiapoika raapi otsaa etupehkonsa alta ennen kuin hieraisi naamaa, katseen nauliutuessa suoraan eteenpäin, kohden seinää.

"Se lähti tytöstä..." Aaron sanoi vaivaantuneena ja juhlistikin koko sopalle kunnon ryypyn heti perään, kulauttaen vasta täytetyn lasin melkein tyhjäksi, joka iskettiin jälleen pöydälle haltianuoren jäädessä hetkelliseen huojuvaan tilaan. Koko huone oli uhkaamassa pyöriä.
Miten typerää... Se kuulosti niin typerältä, satukirjojen kliseeltä.
"Ihmis... Tytöstä." Kävi varovainen lisäys, haltiapojan pitäen harvinaisen hyvää huolta ettei katse kohdannut Dariuksen kanssa.
"Hän... Siis.. Voi hemmetti." Aaron hieraisi kasvojaan ja huokaisi, lähtien keräämään nyt tarinaa kasaan jolla oli syvät juuret menneessä ja vaikka hän olisi voinut vain antaa lyhyen version, olisi kenraali varmasti alkanut seuraavaksi utelemaan missä oli ihmisnaikkosen edes tavannut ja niin edelleen.

"Olipa kerran.. Siis, tiedäthän miten tarinat aloitetaan? Olipa kerran... Ophelia." Haltianuoren huulet mutristuivat, oikean kämmenen alkaessa elehtimään sitä mukaan mitä tarinaa lähti jatkamaan.
"Ophelia... Ihmisprinsessa Lily ja ihmistenkuninkaan velho Black. Heillä oli hauska tapa vierailla... Piilopaikassa. Useimmiten koska Aran, usko tai älä-- siis Aran! Aran halusi Lilyn! Naida sen tai jotain, pitää kultaisessa häkissä ja tapauttaa velhon siinä ohessa, en tiedä. Mutta se velho ja Ophelia olivat syystä taikka toisesta mukana ja minä satuin olemaan paikalla ja niin minä sitten tutustuin tähän... Tyttöön. Hän uhm... Oli.. Tai siis on papitar." Tutustunut ja tutustunut, ei Aaron tiennyt mitä se oli, mutta lopulta se oli kuitenkin muuttunut räkänokkaisen haltiapuolikkaan mielessä joksikin, tarpeettoman syvälliseksi. Kuumotti, kiristi, ahdisti. Ehkä hänen olisi vain kannattanut syöttää kenraalille pajunköyttä ja sanoa menneensä Oraakkelin oven taakse kysymään töitä ja voi kuinka onni olikaan häntä potkaissut! Ehkä hän sitten säästyisi tältä sydämmen tykytykseltä, puhumattakaan kasvavasta katkeruudesta mikä oli tulevan.
Vaan kun ei... Hänen varomaton ensireaktio Eliitin kysymykseen oli tehnyt mahdottomaksi lähteä sepittämään mitään sulavaa valhetta joka olisi kuulostanut uskottavalta.
"Aran piti jopa tanssiaiset, halusi kai hurmata prinsessan... Esiinnyin niissä soittamalla huilua, niin sanottu bravuurini, unohtui mainita." Hän ei ollut tosiaan soittanut huilua toviin, mihinköhän sekin into oli kadonnut?
"Halusin yhtä lailla hurmata sillä papittaren.... Hitto se velho oli kyllä niin hapan, happamampi mitä sinä. Häntä ei oltu kutsuttu tanssiaisiin, aikoivat hirttää sen." Aaron naurahti puolittain muistellessaan tuota kaljua kalpeaa miestä, joka kerran, erehdyksissään oli kertaalleen hänet tyrmiltä pelastanutkin, mutta se oli tarina erikseen.

"He sitten karkasivat ja minä ja tämä... Tyttö, me aloimme tapailemaan salaa... Ja sitten, eräänä päivänä, Marduk, tämä kaikkien rakastama lisko ystävämme päätti, että hänpäs nyt nappaa papittaren mukaansa ja vie luolaan koska -jollet tiennyt- hän tykkää kerätä nättejä neitoja aarteensa sekaan milloin mitenkin. Noh.. Tämä ei tietenkään käynyt päinsä, Lounatuuli riensi kertomaan, ratsastin sillä kuin valkealla ratsulla apuun ja vaihdoin pitkänikäni häneen." Aaron hiljeni, möläyttäen vain suosiolla suoraan mitä oli mennyt tekemään ihmisen puolesta. Häntä ei naurattnut, ei edes hymyillyttänyt, tämäkin osa tarina sai hänet kuulostamaan vain typerältä.
"Sitten yksi kaksi, pari kesää, kasvoin pituutta niin, että pelästytin äitini ja veljeni ja sitten... Eräänä Marraskuisena iltana papitar päättikin ettei hän halunnut enää nähdä minua, pisti välit poikki, sai minut melkein hengiltä heidän partionsa osuessa paikalle, mutta arvaappa kuka riensi paikalle pelastamaan minut? No mutta... Kukapa muu kuin kaikkien rakastama liskoystävämme Marduk." Aaron piti paussia, ei se kai enää varsinaisesti sattunut. Koko homma alkoi tuntua surkuhupaisalta. Olihan se leikki ollut typerää ja vaarallista, varsinkin kun oli kuvitellut saada jotakin aikaiseksi ihmisaatelisen kanssa.

"Hän ei tappanut ketään, vei vain pois tilanteesta ja tarjosi töitä. Se oli joko ryhtyä juoksupojaksi tai hän söisi minut... Luulen. En ottanut selvää. Hän lupasi pitkänikäni takaisin ja kasan kultaa kielen päälle." Viski lasi napattiin jälleen kouraan, pohjan noustessa ylös kattoon jonka jälkeen Aaron nojautui eteenpäin, päätään hetkeksi alas painellen.
"En nähnyt syytä kieltäytyäkään. Miksi juuri minä, sydämensä murtanut puusepännulikka oli Ajankiitäjästä sopiva juoksupojan rooliin? En tiedä enkä välttämättä haluakaan." Itkemään hän ei ruvennut, kyllä itkut vuosien menetyksestä oltiin jo itketty ja niistäkin itkuista hän sai loppujen lopuksi vain syyttää itseään ja vaikka hän katkera olikin, oli siitäkin kielletystä rakkaudesta koitunut enemmän hyvää kuin harmia. Eroineen kaikkneen.
Eihän hän tässä nytkään olisi, viskittelemässä itse idolinsa kanssa, ellei asiat olisi menneet niin kuin ne olivat menneet.

"...Itsepähän kysyit." Aaron lisäsi näin loppukevennykseksi, suoristaen samalla ryhtiään. Oli se sitten hauska tai ei oli Dariuksen päätettävissä.

//Modern AU cool skidien kohtaamispaikka LiskoDisco!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Kesä 2017, 23:46

Se lähti tytöstä. Sellaista Darius itse ei ollut kokenut varsinaisesti, joten moiseen tarinanaloitukseen eliitti kävi vain hymähtämänä lasinsa takaa. Tosin se hymähdyksen nostattama puolivirne laski kasvoilta harvinaisen nopeasti, kun Aaron tarkensi kyseessä olevan ihmistytön. Tuskin eliitin roturasismi oli täysin uusi asia kokelaallekaan, ei tällaiseen asemaan päästy ihmisiä halailemalla sotatantereella. Mutta, sen sijaan että olisi mielipidettään ihmisistä lähtenyt purkamaan heti noiden sanojen myötä, vaan kuunteli. Kerrankin. Ja se mitä hän kuuli, pisti joka ikisen ajatuksen sekaisin. Mitä pidemmälle Aaron tarinassaan pääsi, sitä hämmentyneemmäksi Darius muuttui. Heti ensimmäisenä ajatukset tyssäsivät tietoon siitä, että Aran oli ihmisprinsessan perässä. Miksi ihmeessä? Aran kun oli vielä hirveämpi toisia rotuja kohtaan, mitä Darius! Aaronin ei olisi pitänyt kertoa sitä. Mitä ihmettä poika ajatteli, nyt jos Aran saisi tietää, että puusepännulikka oli moisia möläytellyt, olisi Aaronin henki vaarassa. No, sentään se oli Darius, jolle Aaron kertoi, mutta se saattoi olla joko hyvä tai huono asia tässä yhteydessä. Nyt Dariuksella oli hallussaan kolme tulenarkaa salaisuutta Aranista, pikkuhiljaa siniverisen kiristyskeinot salaisuuksien vuotamisesta alkoivat käydä heikoiksi...
Mutta, vaikka sitä paljastusta oli jäänyt ihmettelemään, ei Darius kuitenkaan harhautunut omiin ajatuksiinsa, vaan jatkoi nuoremman kuuntelemista. Ja voi millainen tarina se sitten olikaan. Tietenkin Darius heti ensitöikseen epäili nuoremman tarinaa, mitä jos tuo vain valehteli ja keksi tarinaa mennessään? Mutta toisaalta... Jos tuo olisi valehdellut, niin tuskin Aaron olisi maininnut ihmistyttöä heti alkuunsa. Ja kaikenlisäksi nuoren tarina kuulosti jotenkin... uskottavammalta, kuin se, että pojankoltiainen olisi vain mennyt Oraakkelin ovelle ja tarjonnut palveluksiaan.

Kun Aaron pääsi tarinansa päätökseen, seurasi pitkä, osin jopa painostava hiljaisuus. Darius vain tuijotti kuiskauksen alokasta, vaikka näyttikin enemmän siltä että Haukansilmä oli vaipunut transsiin ja tuijotti vain tyhjyyteen. Siinä oli paljon sulateltavaa ja jos totta puhuttiin, ei Darius jälleen tiennyt, miten tilanteessa edetä ja mihin Aaronin kertomaan ensimmäisenä tarttua. Aikaa kuluikin varmaan lähemmäs toista minuuttia, ennen kuin eliitti havahtui vetäen henkeä syvään ja laskien lasinsa pöydälle.
"Ihmiseen rakastumista ei katsota hyvällä näissä piireissä... Puhumattakaan sitten vihollisenpuolella olevista ihmisistä...", Darius aloitti vaisusti, kyynärillään nojautuen pöydänpintaa vasten, "Mutta rakkaus ei tunne rajoja", Haukansilmä lisäsi, vaikka ensimmäisten sanojen myötä olisi voinut olettaa saarnaa tai vähintäänkin kuvotuksen sävyttämää moittimista.
Aaron oli avautunut, kertonut salaisuuksia ja avannut haavojaan. Aaron siis luotti häneen, tai sitten pojalle moisten kertominen ei ollut mitään – joskin Aaronin kehonkielestä saattoi päätellä toista. Joten, ehkä se oli alkoholi, ehkä jonkinlainen tarve hakea yhteissäveltä ja samalla testata, oliko puusepänpojasta luottamuksenarvoiseksi, Avasi Darius suunsa jatkaakseen.
"On minullakin salasuhde", Yksisilmäinen aloitti, katseen tarkentuen Aaronin kasvoihin, "Miehen kanssa. Alaiseni. Mir Valdoren, ehkä olet häneen törmännytkin".
"Ja on... eräs toinenkin... mies"
, Eliitti jatkoi, ollen osin epävarma kannattiko tästä eteenpäin edes kertoa, "Puoliverinen.. mutta se on mutkikasta", kuului kuitenkin lisäys ja syvään henkeä vetäen Haukansilmä nojautui takaisin selkänojaan. Aaron oli kuullut totuuden ja sai ajatella siitä mitä halusi – mutta jos tuo todella idolisoi Haukansilmää, osasi tuo myös pysyä hiljaa salaisuudesta. Ja jos tämä paljastus taas tuntui pojasta vastenmieliseltä ja tuo halusi sen myötä kauas Dariuksesta, oli se aikalailla myös voitto eliitille. Pääsisihän hän eroon nulikasta ja jos Aaron sen myötä jotain "juoruja" alkaisi levittelemään, niin kuka tuota muka uskoisi? Sitä paitsi, muutama muu jo tiesi hänen, Mir Valdorenin ja Seyrin suhteista ja olihan eliitti harkinnut niiden suhteiden julkituomista omille alaisilleenkin jo pitkään. Joten sinällään, jos Aaron päättäisikin laverrella, ei se kovin suuri menetys ollut kaiketi. Niin kauan, kunhan Haukansilmän siskot siitä eivät kuulleet – hän halusi itse henkilökohtaisesti kertoa heille asiasta, siskonsa ansaitsivat totuuden suoraan eliittikenraalilta, eikä juorujen kautta...

"Mitä tulee tarinaasi, selittänee se aikalailla kaiken", Darius jatkoi nopeasti, "Minun on paha sanoa mitä itse olisin tilanteessasi tehnyt näiden tapahtumien myötä, vaikka osa teoistasi kuulostaa harvinaisen tyhmältä... Mutta olethan nuori, kaiketi idiotismiin liittyvät tempauksesi voi pistää sen piikkiin".
"Mutta... Kertomasi liittyen Kuninkaaseen. Pitävätkö ne varmasti paikkansa?".




// "Hiljaisuuden jälkeen Darius avasi suunsa, ja aloitti" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Kesä 2017, 00:45

Kisälli nuolaisi huuliaan, nyökkäilen sitten itsekseen hetken. Siinä oli varmasti paljon sulateltavaa, eipähän hakannut häntä märäksi läntiksi pienestä romanssistaan vihollispuoleiseen ihmiseen. Se, olisiko hänen kannattanut jättää mikään muu osa tarinasta pois tai jollain lailla peitellä, ei haltianuori välittänyt. Viskin ja että suhteellisen hyvän koskemattomuuden tunteen johdosta joka tuli Oraakkelin juoksupoikana olemisesta. Varsinkin kun suhde ihmiseen oli ohitse, eikä Aaron nähnyt tekevänsä samaa virhettä uudelleen.

Näinkö on... Aaron meinasi jälleen näsäviisastella, mutta säästi tarinaa sulattelevan Idolinsa, joka ottikin nojaa pöydästä ja avasi viimein suunsa, saaden haltiapojan hämmentymään. Eliitti kuulosti hetken aikaa jopa ymmärtäväiseltä? Mikä sai haltianuoren kasvot entistä enemmän kysyvämmäksi eikä hän kauaa joutunutkaan odottaa tai kysymyksiä esittää haukansilmän paljastaessa olevansa salasuhteessa. Kuten hänkin oli ollut? Mutta... Miehen kanssa, alaisen..? Hetkellisesti kirkastuneet kasvot vakavoituivat hetkessä jälleen hämmennykseksi. Paljastus ei ollut aivan sitä mitä Aaron oli kenraalilta odottanut eikä nyt heti ensikättellyssä tiennyt mitä hänen olisi pitänyt ajatella, oliko edes kuullut oikein?
Puusepänpoika ei tiennyt ketään miespuolista joka olisi ollut toisen miehen kanssa, ei siitä edes puhuttu, ei hänen perheessään, ei hänen veljensä eikä räkänokkaisella haltiapennulle tullut edes mieleen tuollaisia kysyä, johan tytötkin olivat olleet pelkkiä pöpöpesäkkeitä hetki sitten.

Ei tuohon voinut nyt heti sanoa mitään, joten Aaron pysyi hiljaa, silmäillen Kenraalia samalla kun huojahti istumaan hieman ryhdikkäämmin, Winderin mainitessa vielä jonkun toisenkin miehen?? Samassa pojannulikan katse huusi kysymystä "mitä?" hämmennyksen sekaisen virneen kera, tästä hänen oli pakko kysyä! Tosin Darius ei näyttänyt kovin halukkaalta kertoa paremmin kuka tuo toinen oli toisin kuin edeltävästä. Silti, Aaronille ei ollut tullut mieleenkää, että joku voisi olla kahden kanssa, eikö se suututtanut toisia osapuolia? Ehkä miehet eivät nalkuttaneet niin kuin naiset tekivät.

"Uhm..." Kisälli epäroitsi väliin, raapien nyt päänahkaansa mutta pelastukseksi Eliitti heittikin kysymyksen nyt hänen tarinaansa liittyen, suomatta haltianuorelle aikaa miettiä asiaa viskipäissään liiaksi.
"...Krmh, pitääkö varmasti paikkansa? Minä olin siellä ja se papitar kertoi paremmin kuinka Aran on ihan hulluna siihen tulitukkaiseen prinsessaan. Tai... Oli, nyt kun on naimisissa sinun siskosi kanssa. Ken tietää." Puusepänpoika kohautti olkiaan, ken tiesi mitä Haltiakuningas nyt halusi ja hänelle se oli saman tekevää!
Samassa Aaron nousi istumasta ja kierähti nojaamaan kyynärpäät vasten pöytää, imitoiden kenraalin käsien asentoa kunnes katsoi tätä palavasti silmiin... Tai no silmään... Silmään ja silmälappuun sekunnin tai kaksi liian kauan.

"Miten... Miehet... Tekee sen?" Puusepänpoika kysyi sen enempää häpeilemättä taikka sanojaan paremmin miettimättä, uskoen hänen idolinsa olevan tarpeeksi fiksu hokaamaan mitä hän kysymyksellään edes tarkoitti.

//"Ooooo I get it, love is blind because youre in love with a blind man hoho ho!"-"...Get otu of my office."//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2017, 01:09

Mitään suoranaista vastenmielisyyden osoitusta Aaronilta ei tullut, joten kaiketi poika oli sujut tämän tiedon kanssa? Toki sinisilmä vaikutti hämmentyneeltä, mikä ei ollut uutta, mutta suoranaista kuvotusta tuo ei ilmaissut. Oliko se sitten hyvä tai huono asia? Ei Darius osannut sanoa, kaiketi se oli tässä vaiheessa vain hyvä. Jos Aaron ei häntä halveksinut, niin saattoi hän myös harkita suhteestaan kertomista muillekin. Ehkä.
Se aihe sivuutettiin kuitenkin hetkeksi, kun puusepänpoika päätti vastata eliitin kysymykseen. Kuulemma siniverinen oli ollut hulluna ihmisten prinsessaan – Haraldin tyttäreen, ilmeisesti. Ei Darius ollut tietoinen muista prinsessoista jotka sen ikäisiä olisivat olleet, että heihin voisi aikuinen mies hullaantua... tai sitten Aran oli sairaampi mitä Darius uskoi. Mutta Aaron ei osannut sanoa varmaksi, mikä tilanne oli nykyään.

"Ajatella, että juuri hän olisi ihastunut ihmiseen. Prinsessaanpa vieläpä... Eihän se nainen ole edes viehättävä", Darius tuhahti mutisten lähinnä itsekseen. Olihan hän Lilyn nähnyt, kerran ainakin, eikä voinut sanoa pitävänsä tuota mitenkään ihmeellisenä tapauksena. Olihan tyttö nätti, näin ihmiseksi, mutta siihen se jäi. Mutta että Aran näki moisessa saastassa jotain, mitä oli pakko omistaa? Se tuntui niin absurdilta eliitin mielestä.

Lasi nousi jälleen vierailemaan huulilla, huikkaisten viimeisen ryypyn lasista, ennen kuin eliitti laski lasinsa takaisin pöydänpinnalle ja nosti pullon vielä kerran käteensä, kaataen heille viimeiset paukut pullonpohjalta. Tosin hän oli vähällä läikyttää yli reunojen Aaronin seuraavan kysymyksen myötä, Haukansilmän hetken miettien, miten siihenkin nyt reagoida. Miksi poika halusi tietää?! Totta kai ensimmäisenä Darius olisi halunnut tintata Aaronia päin näköä moisen kysymyksen myötä, mutta toisaalta... Ei, se oli väärää esimerkkiä. Sen sijaan pullo iskettiin takaisin pöydälle ja Darius naurahti ääneen, ensimmäistä kertaa Aaronin seurassa.
"Siinähän mietit", Eliitti aloitti hymisten, nojautuen takaisin tuoliinsa, "Miksi edes kyselet moisia? Vai oletko itse kiinnostunut sellaisesta?".


// APUA AARON EI :DDDDDDDD EMMÄ KESTÄ NYT. "Onks se toinenkin sokee" "SÄ OOT KOHTA SOKEE JOS ET LOPETA" //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 28 Kesä 2017, 01:51

"Kiinnostunut sella--Tchh.. !" Aaron lähti toistamaan haukansilmän kysymystä sen prosessoimiseen, irtautui pöydältä seisomaan suoriltaan ja napaten samassa viskilasinsa yhdellä sulavalla kädenliikkeellä. Tai ainakin se siltä tuntui, tiedä miltä hänen sulavat liikkeet sitten selväpäisestä näytti.
"Hyvä on... Älä kerro! Halusin vain tietää mikä siinä niin viehättää." Aaron lopulta vastasi, selkänsä eliitille kääntäen ettei liian avoimesti murjottanut. Tietenkään siihen kysymykseen ei mitään oikeaa vastattu, kenraali kun oli kysynyt kysymyksensä vain saadakseen hänet perääntymään omallaan ja niin hän kyllä tekikin, nyt viskiä siemaillen.
Mikä siinä viehättää... Oli aika pullea toteamus kisälliltä jolla juuri ja juuri oli jonkinlainen käsitys, miten se tehtiin edes naisen kanssa. Sellaisista asioista ei puhuttu, kaikista vähiten miten Winder oli päättänyt elää elämäänsä ja oli ollut turha toivo että siveellinen papitar olisi hänelle mitään kertonut, näyttänyt... Ei hän kyllä ollut kysynytkään... Kehdannut.

"Mir... Valdoren. Se sokea heppu?" Aaron lopulta hokasi ja katsahti olkansa yli Eliittiin. Hän oli joskus nähnyt punahiuksisen haltian tuvilla, ei ollut tosin tälle jutellut, miten sokealle kaverille juteltiin? Nimenkin hän muisti vain koska oli sitä vähän tuttavallisemmalta tupalaiselta kysynyt mutta ei sen paremmin tiennyt, jotenkin sokeassa haltiassa oli jotakin vaivaannuttavaa.
"Miksi se on sokea?" Tekikö miesrakkaus sokeaksi? Kenraali itsekin kun oli menettänyt jo toisen silmänsä, ken tiesi jos tuo oli hyvää vauhtia menettämässä toisenkin.

//"Onks sulla joku sokee fetissi?-"Et tiedä sanaa bravuuri mut tiedät fetissin??"-"...Joh"-"ULOS"//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Kesä 2017, 02:27

"No mikä naisissa sitten viehättää?", Kulmiaan kohottaen Eliitti esitti heti vastakysymyksen nuoremmalleen, "Muodot, kauneus, persoonallisuus? Vai se, että heidän kanssaan voi lisääntyä?".
"Kaiketi jokaisella on omat mieltymykset kumppanin suhteen... Yhteiskunta saattaa olla sitten erimieltä, kenen pitäisi olla kenenkin kanssa – sukupuolen, rodun tai arvon suhteen...", Darius jatkoi, jääden siinä hetkeksi miettimään edesmenneen veljensä päätöstä ja siitä syntynyttä puoliveristä äpärää. Ei hän koskaan ollut tuominnut Ferendirin päätöstä rakkautensa suhteen. Hän oli vain katkera, ettei veljensä ollut siitä kertonut... Ja Theoon hän ei vain osannut suhtautua avoimesti. Tuo oli sukua, mutta puoliverinen, vaikka näyttikin puhdasveriseltä haltialta. Ja mokoma oli vasta nyt heidän elämäänsä tupsahtanut, vaikka aikaa oli ollut päälle vuosisata! Ei hän vihannut Theoa varsinaisesti, mutta ei myöskään pitänyt saatikka arvostanut pikkuhaukkaa millään tavalla... ainakaan vielä.
"Ja mistä sinä tiedät, teemmekö me sitä lainkaan. Ehkä olen vain ihastunut persoonaan, henkilöön, enkä kaipaa mitään intiimimpää", Haukansilmä jatkoi haastavasti. Miksi hän puhui tästä Aaronin kanssa? Haukansilmä ei tiennyt, mutta sinällään oli mielenkiintoista ja jopa virkistävää kerrankin jonkun kanssa puhua kyseenalaistavasti mieltymyksistä.
"Vai aloitko jo nyt kuvittelemaan jotain rivoa uteliaassa mielessäsi?".

"Mir Valdoren ei ole sokea, varsinaisesti"
, Eliitti jatkoi kuitenkin nopeasti viimeisimmän kysymyksensä jälkeen, "Hän ei näe kuten me, mutta aistii ympäristön. Hän taitaa magiaa omalla tavallaan, jonka ansiosta hän kykenee myös yhä toimimaan Kuiskauksen jäsenenä. Jos hän olisi täysin sokea, en voisi pitää häntä joukossamme", Darius selitti Aaronille, toivoen tämän riittävän nuoremmalle. Tokihan Darius yksityiskohtaisemmin kykenisi kertomaan Iriadorin taidoista, mutta ei hän nähnyt syytä siihen.
"Mir Valdoren... Iriador siis, menetti näkönsä vuosia takaperin Mor vuorilla, Oraakkelin toimesta...", Haukansilmä aloitti, muuttuen jälleen jokseenkin vaivautuneeksi. Aiheesta oli vaikea puhua, näin ylipäätänsäkin, mutta kerta kyseessä oli Sigurd joka Aaronin liskotoveri oli, niin ei Darius tiennyt kannattiko tarinaa kertoa... Toisaalta, miksipä ei? Ymmärtäisipähän nulikka, miksi eliittikenraali ei pitänyt siitä – tai niistä... – liskosta.

"Meidät määrättiin tappamaan Lounatuuli. Hän oli petturi, joka hylkäsi meidät, Aranin käskyä noudattaen seurasimme häntä Mor vuoren rinteille, olimme vähällä tappaa hänet... Mutta Ajankiitäjä puuttui peliin. Menetin monta alaistani sinä päivänä... Iriador oli yksi selvinneistä, mutta hän menetti näkönsä katsottuaan Oraakkelin kitaan liian pitkään. Ne jotka eivät katsoneet muualle tai sulkeneet silmiään ajoissa, menettivät yhtälailla näkönsä tai ainakin osan siitä..", Eliitti huokaisi, lasiinsa jälleen tarttuen.
"En... Haluaisi heitä, niitä, liskoja, syyttää siitä... Mutta mitä muutakaan me, Hänen Majesteettinsa eliitit, voimme tehdä kuin totella Hänen käskyjään".



// :-----------------DDDDDD AI KAMALA NYT SITTEN! Kantelen susta Crimille //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

EdellinenSeuraava

Paluu Piha-alueet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron