Splinter
Taas oli yksi piha-alueen nurkka varastettu Splinterin harjoitusta varten. Olisihan se sotilastupa tai pellot olleet tähän parempia, mutta hänen olisi pysyttävä linnan lähellä Arathetia varten... ties millon mies häntä kaipasi. Joten maagi oli strategisesti valinnut itselleen sen nurkan josta neuvonantaja näkisi hänen touhut kunhan ikkunastaan kurkkaisi.
Hänen touhuista puheenollen… Frederick katseli emonsa menoa penkiltä, osittain maaten tuon muistikirjan päällä - sekä kirjanmerkkinä, että vartijana. Luistimien terä puri jäähän, Splinterin potkien itseänsä eteenpäin puhtaalla, tasaisella jäällä, pitäen tasapainonsa tottuneiden liikkein. Tämä jäärinki oli hänen luoma, jotain mihin hän pystyi luottamaan tällä hetkellä. Olisipa ainakin yksi asia mihin hänen ei tarvitsisi keskittyä juuri nyt - niin monta asiaa kerralla. Tasapaino. Tila missä luistella. Ajatusten pito piilossa. Näkymättömyys.
Niin, aivan - Splinter oli päättänyt opetella uuden taidon. Hovin väestö ei hänestä erityisemmin pitänyt, sen verta oli hän oppinut. Olisi parempi jos hän ei edes olisi täällä, jos hän vain katoaisi. No, hän oli päättänyt täyttää tuon toiveen - valo oli yksi hänen elementeistään loppujen lopuksi. Se oli vaatinut ison pinon kirjoja, teorian kirjoittamista ja kokeiluja, mutta Splinter oli vihdoin ja viimein kehittänyt jotain joka antaisi hänen muuttua näkymättömäksi niin kauan kuin hän vain keskittyisi.
Ongelma oli kuinka paljon tuota keskittymiskykyä kyseinen loitsu vaati. Hän ei pystynyt pitämään sekä tunkeilevia ajatustenlukijoita että näkymättömyyttä päällä, sekä toimia kuten normaalisti. Ei auttanut että hänen näkymättömyys ei ollut täydellistä, tarkka-silmäinen pystyi huomaamaan kajastusta kun hän taittoi valoa ‘väärin’ - joten Splinter oli päättänyt ottaa tämän heti harjoituksen alle. Jos hän oppisi keskittymään kaikkeen kerralla, hän voisi hioa tekniikkaa paremmaksi kokemuksen kautta. Näin hän oli aina oppinut, loppujen lopuksi.
Se oli toiminut tähänkin asti, eikö?
Ikävä kyllä tämä taisi olla hänelle liian kova pala purtavaksi samantien, ottaen huomioon että hän välkkyi näkyvän ja näkymättömän välillä kuin jouluvalo, antaen kauempana oleville ihmeteltävää joko tuo oli oppinut teleportaation tai jotain. No, onneksi ei useampaa kiinnostanut tulla lähemmäs “ihmistä” tarkistamaan mitä oli menossa.
Tai ainakin näin Splinter luuli. Sehän oli se normi tilanne juuri nyt…