Käskivät kadota (Crim!)

Linnan piha-alueisiin kuuluu niin itse linnan pihamaa, kuin puutarha, joka häikäisee kauneudellaan vierailijat. Piha-alueelta pääsee niin linnaan, puutarhaan kuin talleillekin. Piha-aluetta kuitenkin vartioidaan erittäin tarkasti, eikä ihan ketä tahansa päästetä linnan porteista sisään.

Valvoja: Crimson

Käskivät kadota (Crim!)

ViestiKirjoittaja Dogster » 03 Helmi 2021, 18:00

Splinter

Taas oli yksi piha-alueen nurkka varastettu Splinterin harjoitusta varten. Olisihan se sotilastupa tai pellot olleet tähän parempia, mutta hänen olisi pysyttävä linnan lähellä Arathetia varten... ties millon mies häntä kaipasi. Joten maagi oli strategisesti valinnut itselleen sen nurkan josta neuvonantaja näkisi hänen touhut kunhan ikkunastaan kurkkaisi.

Hänen touhuista puheenollen… Frederick katseli emonsa menoa penkiltä, osittain maaten tuon muistikirjan päällä - sekä kirjanmerkkinä, että vartijana. Luistimien terä puri jäähän, Splinterin potkien itseänsä eteenpäin puhtaalla, tasaisella jäällä, pitäen tasapainonsa tottuneiden liikkein. Tämä jäärinki oli hänen luoma, jotain mihin hän pystyi luottamaan tällä hetkellä. Olisipa ainakin yksi asia mihin hänen ei tarvitsisi keskittyä juuri nyt - niin monta asiaa kerralla. Tasapaino. Tila missä luistella. Ajatusten pito piilossa. Näkymättömyys.


Niin, aivan - Splinter oli päättänyt opetella uuden taidon. Hovin väestö ei hänestä erityisemmin pitänyt, sen verta oli hän oppinut. Olisi parempi jos hän ei edes olisi täällä, jos hän vain katoaisi. No, hän oli päättänyt täyttää tuon toiveen - valo oli yksi hänen elementeistään loppujen lopuksi. Se oli vaatinut ison pinon kirjoja, teorian kirjoittamista ja kokeiluja, mutta Splinter oli vihdoin ja viimein kehittänyt jotain joka antaisi hänen muuttua näkymättömäksi niin kauan kuin hän vain keskittyisi.

Ongelma oli kuinka paljon tuota keskittymiskykyä kyseinen loitsu vaati. Hän ei pystynyt pitämään sekä tunkeilevia ajatustenlukijoita että näkymättömyyttä päällä, sekä toimia kuten normaalisti. Ei auttanut että hänen näkymättömyys ei ollut täydellistä, tarkka-silmäinen pystyi huomaamaan kajastusta kun hän taittoi valoa ‘väärin’ - joten Splinter oli päättänyt ottaa tämän heti harjoituksen alle. Jos hän oppisi keskittymään kaikkeen kerralla, hän voisi hioa tekniikkaa paremmaksi kokemuksen kautta. Näin hän oli aina oppinut, loppujen lopuksi.


Se oli toiminut tähänkin asti, eikö?


Ikävä kyllä tämä taisi olla hänelle liian kova pala purtavaksi samantien, ottaen huomioon että hän välkkyi näkyvän ja näkymättömän välillä kuin jouluvalo, antaen kauempana oleville ihmeteltävää joko tuo oli oppinut teleportaation tai jotain. No, onneksi ei useampaa kiinnostanut tulla lähemmäs “ihmistä” tarkistamaan mitä oli menossa.

Tai ainakin näin Splinter luuli. Sehän oli se normi tilanne juuri nyt…
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Re: Käskivät kadota (Crim!)

ViestiKirjoittaja Crimson » 04 Helmi 2021, 16:24

Atrevaux


Hovin pässinkinttuinen jäsen oli ottanut tehtäväkseen poiketa pihamaalla viilentymässä, sillä hänet oli ajettu nuhjuisesta ja savunkatkuisesta hovin asumuksestaan ulos siivouksen ajaksi. Tuulettaminen tuskin teki pahaa Atrevauxen huoneelle, siinä missä nopea kävely raikkaassa ilmassa tekisi tuskin pahaa velholle itselleen. Leveille harteilleen pässinsarvinen levitteli lämpimän punaisen talvitakintapaisensa, kiskaisten sen turkiskaulusta vielä paremmin ja asetteli hiuksensa laskeutumaan siististi kauluksen selkäpuolelle. Piippunsa hänen täytyi saada matkaansa vielä tietenkin, mutta muuten tyylikkäisiin tummakankaisiin kudelmiin sonnustautunut fauni ei kokenut tarvitsevansa muuta lämmikettä matkaansa. Eihän hän nyt pihalle asumaan jäisi kuitenkaan, kuinka typerä ajatus tähän hätään!
Niinpä Atrevaux otti ja lähti itsekseen tilannetta märehtien poistumaan paikalta sorkkiensa kopsuen paljasta lattiaa pitkin; Epäilemättä myös matot oli raahattu pakkassäähän piiskattavaksi ja lumessa pestäväksi. Kunhan piiat eivät koskisi hänen tavaroihinsa ja mattoihinsa, tai muuten joku saisi vietäväkseen äkäisen palautteen jälkikäteen palvelusväen tupaan takuuvarmasti. Mutta siitähän jättiläisfauni ei aikonut nyt murehtia, etsiessään reittinsä linnan ulko-oville kirpeän viileään talvisäähän.

Ainakin se virkisti nopeasti hänen ajatuksiaan, vihurin puhaltaen vasten kasvoja avaralla pihamaalla. Tähän hän ei kyllä olisi jäämässä pällistelemään muiden menemisiä, faunin hieraisten partaansa vaativasti samalla kun piippuaan etsi takkinsa taskusta hyppysiinsä. Puutarhassa hän saisi olla todennäköisesti rauhassa ja omissa oloissaan, kuten tavallista. Atrevaux ottikin tehtäväkseen karata etuovilta avattua polkua myöten harvinaisen nopeasti sillä samaisella hetkellä, ykskantaan hymähtäen mahdolliset seuraan hakeutujat hyläten jälkeensä märehtimään.

No mutta, puutarhassakin näytti pitävän kiirettä sillä hetkellä. Hetkeksi pässinsarvisen kasvoilla käväisi tympääntynyt ilme nopean nykäisyn verran Parebriksen makustellessa tilannetta hetken syrjemmästä. Outo välkehdintä todellakin oli saanut faunin katseen kiinnittymään puoleensa. Ilmassa muhi jonkinlainen taikaenergiakin, joka tietysti kiinnosti Atrevauxea. Ja sai kenraalin lähestymään lopulta kaikessa hiljaisuudessaan piippua pössytellessään puutarhaan loihdittua luistinrataa.
Ah, kyseessähän vaikutti olevan se Arathetin tuttava, josta hän oli saanut kuulla Aranin perinteisiä kitinöitä jo kyllästymiseen saakka. Tai ainakin niin kenraali epäili silmiään siristellessään lähemmäs päästyään ja asetuttuaan istumaan samalle penkille, jolla pieni vehreä lohikäärme näytti pitävän vahtia jo etukäteen. Eipä pikkupeto faunia riittänyt säikäyttämään. Kunhan riiviö ei jäisi hänen takamuksensa alle, riittäisi heille molemmille hyvin tilaa leveältä puutarhapenkiltä, pässinsarvisen tekemättä elettäkään hätyytelläkseen otusta tiehensä tai kauemmas. Olkoot siinä, kerta paikkansa oli jo ottanut. Mutta mikä osin tuon alla oikein lepäsi, avoin muistikirja? Sivusilmällä Atrevaux tarkasteli paperille kirjoitettua mietteliäästi hymähtäen, päästen alkeellisella tasolla jyvälle mistä tässä kaikessa mahdollisesti oli kyse laskiessaan yksi yhteen jäällä vilkkuvan nuorukaisen ja muistikirjan merkinnät.

Mitä kuningatarkin sanoisi jos saisi kuulla tästä herra Silverstream?” Fauni mörähti matalalla äänellään kuuluvasti, tuoden ilmi epäilyksensä myös toisen henkilöllisyydestä. Hän nojautui mukavasti penkin selkämystä vasten siinä ohessa, ja kohotti toisen osin housujen ja paksumman nauhan peittämän harmaakarvaisen kinttunsa polvensa ylitse rennosti sitä heilutellakseen siinä silmäillessään arvioiden tilannetta.
Puutarha kuhisisi pian neitokaisia luistimineen, jos he saisivat tietää.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Käskivät kadota (Crim!)

ViestiKirjoittaja Dogster » 04 Helmi 2021, 21:27

Splinter

Frederick nosti päätänsä kun kuuli jonkun lähestyvän, mutta ei muuten edes liikahtanut. Tämä oli hänen paikkansa ja jos joku olisi häntä kovistelemassa muualle tulisi kuultavaa! Vaikka… no, vaikka uusi kaveri olikin kookas. Iso. Korkea. Hm. Ehkä Frederickin pitäisi miettiä tätä uusiksi.
Isompi kaveri sitten istui siihen viereen. No. Okei. Istukoot siinä sitten jos niin tahtoi. Frederick levitti kaikki siipensä, yrittäen isotella pienen hetken ja esittäen että hän oli nyt siinä ja iso vuohen-tuoksuinen ei voisi asialle mitään! Tuhahtikin ihan vielä perään ihan vain että tuo varmasti tiesi että Frederick oli tosissaan! Onneksi pikkulisko ei sen enempää riitaa haastanut, asetti vain siipensä takaisin kylkiä vasten ja palasi Splinterin menoa katsomaan.

Splinter, vaikka ulkoapäin näyttikin suht rauhalliselta, oli kovaa vauhtia häviämässä taistelua keskittymisen kanssa - tuon ajatusten kääntyessä itsensä sättimiseen. Oliko tämä nyt oikeanlainen fyysinen toiminta tällaista harjoitusta varten? Olisiko pitänyt valita vähemmän kirkas päivä, ettei olisi niin paljon valoa mitä kontrolloida? Mitä hän voisi karsia prioriteetti listalta mitä tuli keskittymiseen? Liian monta ajatusta kerralla, hänen otteensa herpaantui taas hetkeksi, ja ennenkuin hän ehti kunnolla korjata-

Joku puhutteli häntä.

Splinter teki piruettimaisen jarrutuksen, hengästyneenä ja hiukan säikähtäneenä - missä vaiheessa hänen seuraansa nyt oli joku tullut!? Tuo nosti katseensa hetkeksi, paniikin noustessa rintakehään - kunnes tuo huomasi kuka oli puhunut. Ai kökkö. Splinter nielaisi kerran, laskien päänsä alas hetkeksi saadakseen hengityksen takaisin kuriin, ja neutraalin ilmeen takaisin kasvoillensa.
Miksi ihmeessä kenraali oli hänen seuraansa ilmestynyt!? Oi kyllä Splinter tuon tunnisti - vaikkei hän erityisemmin yrittänyt sosialisoida hovin väestön kanssa enään, kyllä sitä oppi ketkä olivat tämän ruokaketjun huipulla. Pitihän sitä tietää ketä vältellä - ja eliittikenraalit olivat suoraan siellä huipulla kuninkaan kanssa.

‘Rauhoitu. Ole kohtelias, älä valehtele, pidä pää kylmänä, ja ehkä, ehkä, selviät tästä pelkällä sanomisilla.’

“Jos joku hovista tahtoo radan käyttöönsä, ei tarvitse kuin sanoa.”
Splinter aloitti, nousten kunnolla ylös ja potkaisten itsensä taas liikkeelle - niin kenraalia kuin Frederickiä päin. Argenteus. Sehän tämän kaverin nimi oli. Ja jos Splinter muisti oikein, herra oli loistava maagi… hetko, eikö Splinter jättänyt muistikirjansa tuohon vierelle? Muistikirja jossa oli hänen suorastaan naurettavat muistiinpanot, jos vertasi vanhempiin ja kokeneempiin?

… voi ei.

Splinter sitten kumartui taas ollessaan tarpeeksi lähellä, sormet hipaisten jäätä - kaikki luistimen jäljet katosivat miltein heti, jättäen lähes peilimäisen pinnan jälkeensä. Tämä oli yksinkertainen temppu, näin miltein keskitalvella. Tuo suoristi selkänsä taas, kallistaen päätänsä hyvinkin kevyesti, pitäen kasvonsa nyt varovaisen neutraalina - ehkä tuo ei ollut huomannut aiempaa paniikinsekaista ilmettä? “Voinko olla jotenkin avuksi, arvon Kenraali?”

Ole kiltti äläkä huomaa että Splinter koetti vain saada kirjansa takaisin ennen kuin nolasi itsensä vielä pahemmin, ole kiltti äläkä huomaa-
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta


Paluu Piha-alueet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron