NOTICE ME SENPAI // Aksu

Linnan piha-alueisiin kuuluu niin itse linnan pihamaa, kuin puutarha, joka häikäisee kauneudellaan vierailijat. Piha-alueelta pääsee niin linnaan, puutarhaan kuin talleillekin. Piha-aluetta kuitenkin vartioidaan erittäin tarkasti, eikä ihan ketä tahansa päästetä linnan porteista sisään.

Valvoja: Crimson

NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 05 Touko 2017, 23:55

Aaron

"Kaptee..Nit... Uppo-a-vat laivo...jen.. Mukana." Takalistoa paleli. Kylmä harmaa kivi jonka päällä kuiskauksen nuorin jäsen istuskeli ei ollut vielä lämmennyt kevään auringosta, joka loisti kirkkauttaan kaikkialla hänen ympärillään, leskenlehdistä lauleskeleviin lintuihin. Punanahkaisen pienen kirjankin kansi kiilsi auringossa, nuoren haltiamiehen kääntäessä sivua samalla kun siniset silmät yhdisti hartaana suttuisia kirjaimia toisiinsa. Lukemisentaitoa samalla harjoittaen. Hän oli mennyt sen tuvilta kerran lainaamaan, lähinnä sen hienon, kanteen painatetun kuvion vuoksi ja juuti nyt toimi tällä pojan viihdykkeenä kunnes joku tulisi ohjastamaan häntä keihään kanssa. Sitä olisi voinut itsenäisestikin huitoa, mutta Aaron oli tuntenut itsensä yhä entistä enemmän ja enemmän ärtyneemmäksi mitä enemmän päivä oli kulunut. Päiviä ja uusia nimiä ja naamoja jotka haukansilmä Darius oli omasta sijastaan aina häntä vahtimaan lähettänyt.
Se oli suututtanut häntä jo päivästä yksi. Ei siihen tottunut, kukaan ei ollut pysyvä ja aina joku uusi oli häntä lääppimässä tai huutamassa pitämään olkia enemmän koholla tai rennompana, selvästi näyttäen että heilläkin olisi parempaa tekemistä, elleivät olleet huhua kuulleet hänen yhteyksiä lohikäärmeisiin.
"Meren... Surma.. Saa sill-oin juhlia miehistöl-lä... Tshhh" Kirja suljettiin polvenpäälle tuhinalla, väsyneiden silmien katsahtaen kaukaisuuteen muuten tyhjällä pihamaalla.

Miksi..?
Ei tämä ollut sopimus. Häntä heiteltiin ohjaajalta toiselle ja vaikka osa näistä olivat olleet hänelle mukavia ja Aaron ei heti sulkisi pois paremmasta tuttavapiiristään, oli tilanne silti.... Alentava. Häntä välteltiin, eikö vain? Winder oli sopivasti aina ollut jossain muualla silloin kuin hänen oma aikataulussa vain oli rakoa. Yrittikö kenraali tutustuttaa häntä muihin jäseniin ensin? Sinisessä kuiskauksessa tiimityön ollessa se tärkein... Vai säälikö hän tätä ettei voinut itse ohjata ennenkuin hän jotain osaisi?
Se oli... Aaronistakin ihan hyvä aate, mutta... Ei jumankekka että kyllästytti! Tuntui ettei hän päässyt minnekään ja tämänpäivän ohjaajakin oli myöhässä, ellei kokonaan unohtanut tai kuollut ojaan. Kyllä hän jo osasi! Hän ei ehkä osunut jousella suoraan keskelle täydellisesti ja ehkä hän keihäällä oli onnistunut kamppaamaan ennemmin itsensä kuin vastustajan, mutta koko idea saada eliittikenraali itse häntä opettamaan oli että hän oppisi parhaalta!

Viha ja ärtyneisyys kupli kuiskauksenpenikan sisuksissa, mutta ulospäin siitä ei näkynyt kuin multaa potkiva jalka ja vakava ilme.
Selvästi hänen ihailunsa kenraalia kohden ei ollut purrut inspiraatiota tähän, ehkä kärttyä pitäisi muistuttaa Oraakkelista... Tai itse Haltiakuninkaan käskystä, kai tämä edes nyt kruunupäätä sen verran kunnioitti...? Sietäisi!
Polvet olivat kerenneet jo jämähtämään, muutoin vetreän haltiapojan noustessa ylös harmaalta kiveltään jalkoja ravistelleen.
Tilanne oli niin syvältä, syvältä syvältä, niin syvältä ettei sinne päivä paistanut! Ripeät askeleet tömähtivät vasten soraa, Aaronin suunnatessa tuville vain puoliväliin jätetyn suunnitelmansa kanssa. Ehkä hän menisi hakkaamaan Eliittikenraalin ovea tai anastaisi ylimääräisen leivän syöttölästä, se jos mikä saisi varmasti mustatukan polvet tutisemaan ja ottamaan hänet tosissaan!

Kuiva naurahdus pääsi haltiapojan suusta tämän kääntyessä vasemmalle, juuri ja juuri välttäen hänelle lähetetyn ohjaajan huomaamasta häntä. Se tapahtui vaistomaisesti, Aaronilla ei ollut aikomustakaan riuhtoa itseänsä kipeäksi ennen kuin saisi haluamansa.
Terävä käännös ruokalaan, täydessä uhossa ja aikomuksena ottaa sen ylimääräisen leivän tai pullan ennen kuin suuntaisi etsimään Dariusta-- Dariusta joka istuikin juuri siinä, aamiaista viimeistellen, kahden muun tupalaisen hiljentyessä astioiden keräilystä.
Vakavat kulmat nousivat nuoren kuiskauksenjäsenen yllättyessä sattumanvaraiseen törmäykseensä, pysähtyen saman tien raiteilleen pöydän äärelle, tuimasti silmälappuista alas tuijottaen.

"Sinä..!" Aaron aloitti, nielaisten sitten yllättävän kuivaa kurkkua.
"Onko sinulla vaikkua päässä vai huono muisti? Olen käynyt läpi jo tusinan eri opettajaa, en jaksa enää! Kukaan ei ota minua tarpeeksi tosissaan!" Oli ehkä huono idea aukoa päätään eliittikenraalille ja se totta puhuen hieman hermostutti, mutta vihaisuus meni pelon edelle kiivastuneen pojan tunnemaailmassa.
Käsi nojautui vasten ruokapöytää, blondin nojautuessa hieman alemmaksi, päätään kallistaen.
"Kumman minun täytyy usuttaa tänne? Aranin vai Oraakkelin? Ehkä sinä sitten huomaisit minut kun tuvasta on jäljellä vain perseen muotoinen kuoppa." Jännittyneen vihainen katse tuijotti suoraan kenraalin, kahden muun tupalaisen joko pitkittäessä tai kiiruhtaessa lusikkansa poimimista.

//si se punainenkirja olikin dariuksen huoneesta löytnyt erotica. "Vahvat.. Jän-tevät kävi...Varret... Pitelivät El-riqe..ä...Mitä??"//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Touko 2017, 00:23

Darius


Ah mikä aamu. Pitkästä aikaa sai täydessä rauhassa nautti aamiaisen ja juoda aamuteen, mukavassa seurassa, sen enempää miettimättä mihin piti seuraavaksi kiiruhtaa. Johan sitä oli vietetty aamua pitkälle kumppanin seurassa makuukammarissa, mutta vihdoista viimein Darius oli muiden ilmoille valmistautunut ja ruokailutilaan hankkiutunut. Muutaman vanhemman sotilaan kanssa kuulumisia vaihdellen aamiainen oli sujunut moitteetta, Dariuksen kiirehtimättä suotta minnekään. Tänään hänellä oli aikaa, mitään ei ollut luvassa ja kaikki kiireelliset hommat olivat jo hoidettu ajat sitten pois alta. Tällaisia päiviä saisi olla enemmänkin, joskin, jos näitä päivä olisi enemmän, saattaisi työnarkomaaninen eliittikenraali tulla hulluksi tekemisenpuutteesta. Totta kai tekemistä löytyi aina, puhumattakaan huolista ja murheista, mutta tänään oli sen verran mukavasäinen päivä, ettei kaikki negatiivinen heti ensimmäisenä mieleen tullut.

Jo pidemmän tovin oli tuntunut siltä, ettei tätä päivää tulisi pilaamaan mikään. Kunnes silmäkulmassa näkyi liikettä. Totta kai Haukansilmä sen huomasi, mutta aluksi ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Mutta sitten joku lähestyi, joku, jonka Darius totta vie tunnisti vain sivusilmäyksellä. Joku, jota eliitti ei todellakaan olisi halunnut sen enempää nähdä. Teekuppi laskettiin huulilta alas tassille kera syvän huokauksen, kun nuori, tuohtunut haltiapoika suunsa avasi ja lähti vanhempaansa haastamaan. Kyllä Darius oli osannut odottaa tätä päivää, tätä tapaamista, mutta silti se tuntui aivan liian aikaiselta.
Hetkeen katse ei kääntynytkään Aaronin puoleen, Haukansilmän vain tarkastellen mustanpuhuvaa asukokonaisuuttaan, kunnes viimein hymähtäen kääntyi katsomaan nuorempansa puoleen.

"Uskoisin, ettei kumpikaan uhkaamistasi tahoista tänne asti tulisi, vaikka heille menisit valittamaan", Eliittikenraali aloitti, tekemättä elettäkään noustakseen saatikka sitten näyttänyt minkäänlaisia ulkoisia eleitä siitä, että olisi räkänokan uhkauksia tosissaan ottanut. Vaikka todellisuudessa Darius ei todellakaan halunnut kohdata Hänen Majesteettiaan, puhumattakaan itse Ajankiitäjästä! Mutta moisia pelkoja ei tietenkään ulospäin näytetty, silmäpuolen pysyessä rauhallisena kuin viilipytty.
"Lupasin kyllä ottaa sinut oppiini, mutta en opettaa sinua henkilökohtaisesti. Minulla on muitakin töitä, kuin sinun vahtiminen ja alusta asti kouluttaminen – kerta olit täysin kokematon räkänokka", Eliitti jatkoi, katseellaan tarkkaillen nuorempaansa.
"Väitätkö, että alaiseni ovat huonoja opettajia? Eikö heidän avustuksensa kelpaa sinulle? Minä itse olen heidät hyväksynyt kuiskaukseen, kyseenalaistatko täten siis myös minun taitoni ja koulutukseni?", Olemattomasti virnistäen Darius jatkoi, lähinnä vain testaten mitä Aaron sanoisi, mitä tuo tuumisi. Totta kai hän oli valmistautunut siihen, että ennemmin tai myöhemmin hänen pitäisi olla se, joka talonpoikaa koulutti, mutta juuri tänään häntä ei huvittanut... Tosin, eipä hänellä mitään muutakaan tänään ollut kalenterissa, joten tämä päivä olisi ollut mitä mainioin Aaronin kouluttamiselle! Mutta silti...



// KASJFKJAWF IVY NYT :DDDDDDD MÄ EN ALOTTANU SUN KANS PELIÄ TÄN TAKIA! Lukiko siinä kirjassa myös että se oli musta, iso, jänteikäs, komea ja taipuisa. Jousi. siis. Tai Delathos, kumpi vaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Touko 2017, 00:55

"Mit--" Aaron nappasi itsensä sanomasta, eliittikenraalin melkein virnuillen hänelle "nerokkaan" porsaanreiän löytäessään. Ei opettaa henkilökohtaisesti? Puppua! Ja Oraakkeli ihan varmana sanoisi jotain, ihan varmasti! Aran ei ehkä niinkään, ellei erikseen käynyt lohikäärmettä tällekin mainitsemaan.

"En!" Kuiskauksen äpärä älähti, tömäyttäen toisenkin kämmenensä pöydälle.
"En kyseenalaista taitoasi tai koulutustasi! Siksi minä sinut halusinkin! Siitä lähtien kun kuulin sinun katkoneen jättiläisen kaulan ja käyttäneen sen kalloa ammeena olen halunnut olla niin kuin sinä! Siksi minulle ei kelpaa vähempi !" Haltijapoika älähti, lipsauttaen ulos yksistä tarinoista joita hän oli veljiltään ainakin kuullut! Herättäen sinisilmäisen ja tuolloin naiviin haltijapenskan mielenkiinnon Eliittiä kohtaan ylitse muiden. Oliko tuo tarina edes totta vai ei, ei ollut edes käynyt hänen mielessään, Darius pystyisi mihin vain !

"Olen--Olen ehkä räkänokka! Mutta räkänokkana minä pysynkin jos jokaisella kerralla minulle annetaan uusi opettaja joka ei näe eikä ymmärrä potentiaaliani!" Toiset jäsenet.... Toiset jäsenet... Siitä saisi vain toisen luokan koulutuksen parhaimmillaan ja Aaron halusi olla sitä parempi, ei! Ei edes tasa-arvoinen vaan paljon ylempänä, paras !
"Haluan tulla parhaaksi ! Vain sinä voit tehdä minusta parhaan, ei toiset kuiskauksen jäsenet! Miksi he ottaisivat minut tosissaan jollet edes sinä ota??" Teki mieli kumota mokoman teekuppi, mutta se tuskin ratkaisisi mitään tai antaisi hänelle parempaa oloa, Aaron tyytyessä tuijottamaan kenraaliin palavasti vasten tämän viileää olemusta.

//No siis todellakin! Mutta Aaron ei ikinä kerennyt niin pitkälle//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Touko 2017, 18:11

Ei Aaron hiljentynyt ja palannut omiin hommiinsa mukisematta. Tuolla oli paljonkin sanottavaa, mikä sinällään yllätti Dariuksen. Yleensä ne nuoret jotka hänelle uskalsivat jotain lähteä sanailemaan, hiljenivät heti kun Haukansilmä vastaan sanoi. Mutta, Aaron taisi joka tapauksessa olla erikoistapaus, olihan tuolla itse Oraakkeli takana tukemassa ja sellainen liittolainen kun oli puolellaan, niin varmasti myös löytyi sitä itsevarmuutta. Siinä missä talonpoika pauhasi täyttä vauhtia, kertoen kuulemiaan tarinoita Haukansilmäisestä, pysyi Darius rauhallisen neutraalina, jopa kylmänä, aivan kuin ei olisi edes kunnolla kuunnellut toisen vuodatusta. Totta kai hän kuunteli, mutta ei Aaronin avautuminen saanut kivikasvoisessa eliitissä aikaan mitään reaktioita. Paitsi korkeintaan huvittuneisuutta, mitä ei kuitenkaan päälle päin näytetty, siinä missä pöytäseura kyllä hörähti Aaronin kertomista ”uroteoista” joita Winder muka oli suorittanut. Suurin osa moisista tarinoista oli silkkaa satuilua, mutta eipä Darius niitä tarinoita halunnut lähteä oikomaan. Luulkoot nuoret mitä halusivat.

”Tietenkään kukaan ei ota sinua tosissaan täällä, kun et ole päässyt Kuiskaukseen samaa kautta mitä he. Jokainen on joutunut käymään läpi koulutuksen, hakemaan erikseen joukkoon ja suoriutumaan testeistä. Testeistä, joita sinä et ole suorittanut. Ymmärtääkseni sinun asekokemuksesi on myös olematon, luuletko tosiaan, että minä lähtisin sinulle opettamaan jokaisen aseen käyttämistä alusta asti?”, Eliitti aloitti, naurahtaen halveksuvaan sävyyn, ”Minulla on parempaa, tärkeämpääkin tekemistä, kuin sinun opastuksesi alusta asti – sitä paitsi minä en ole opettaja”.
Kyllä Dariuksella oli ollut aikeissa ottaa Aaron opetukseensa, jahka tuo nyt jotain olisi edes ensin osannut. Mutta näemmä puusepänpojalla oli kiire ”parhaimman oppiin”. Mikäs siinä, näytetään sitten millaista se oppiminen Dariuksen seurassa oli.
Näin ollen puheidensa päätteeksi eliitti hörppäsi nopeasti teensä loppuun ja nousi sijoiltaan, lähtien ripeänvakain askelin kävelemään pois ruokalasta, viittoen Aaronia seuraamaan mukana. Askel vei nopeasti tuvilta ulos harjoituskentän puoleen, jossa ei juuri tällä hetkellä pahemmin ketään ollut. Mutta heti kun eliitti paikalle saapui, siirtyi kaikkien huomio omista touhuista esimiehen puoleen. Ja nopeasti se sana lähti kiertämään, että Winder oli kentällä ja todennäköisesti rökittäisi jonkun keskenkasvuisen kakaran.

Darius käveli asetelineen puoleen, napaten kaksi puista keihästä telineestä ja heitti toisen Aaronille – oli tuo sitten valmiina ottamaan sen vastaan tai ei. Sen jälkeen eliitti otti välimatkaa kisälliinsä, siirtyen keskemmälle kenttää ja otti valmiusasennon.
”Anna tulla sitten”, Viimein eliitti avasi suunsa uudemman kerran, käskien Aaronia aloittamaan kaksintaistelun. Koska mitä muutakaan tuo luuli saavansa? Tämä oli ainoa tapa, millä Darius osasi opettaa. Tai no, ei se ainoa, mutta ilkeyttään Haukansilmä halusi näyttää mitä saisi, jos hänelle lähti suutaan soittamaan. Vaikka ehkä tämä oli liian julmaa, Aaron oli vain yli-innokas fani... Silti, piti pojan oppia hieman nöyryyttä, jos Dariukselta kysyttiin.



// Kirja lens päin Dariuksen ohtaa heti kun Aaron hokas mitä lukikaan //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Touko 2017, 19:42

Luuliko Aaron että eliittikenraali itse olisi opettanut häntä alusta asti? Kyllä, jotakuinkin näin se oli mennyt hänen mielessään, ainakin alussa se oli... Mutta kuin humala, olivat hänen odotukset pakostakin laskeneet ajan kanssa, kerta pelko itse ajankiitäjän vallasta ei ollut tarpeeksi järisyttämään Winderiä, valta jolla Aaron oli uskonut voivansa vaatia itselleen haluamansa. Eliitillä oli kuitenkin pointteja, hän ei ollut suorittanut samoja testejä mitä muut, mutta sitä varten hänellä lohikäärme olikin! Tai kuten hän oli aikaisemmin sanonut, jos Winder ottaisi hänet tosissaan, niin ottaisivat muutkin..! Mutta miksi sitten Winder itse ottaisi hänet tosissaan...

Haltianulikan tulinen katse lähti hellittämään tämän alkaessa älyämään ettei hän voinutkaan vaan vääntää idoliltaan haluamaansa huomiota, vaikka millä yrittäisi uhota.... Ja ei se kyllä hyvältä tuntunutkaan, mutta mitä muutakaan hänellä oli jollei saanut edes mahdollisuutta osoittaa itseään?
Suulas haltiapoika ei kerennyt kurkkutakertuvaa vokaalia enemmän vastaukseksi älähtää kun kenraali, kuin viileästi hänet nyt sivuuttaen viimeisteli teensä, nousi sijoiltaan ja lähti poistumaan ruokalasta, häntä kuitenkin mukaansa viittoen.
Sinisiin silmiin syttyi aivan uudenlainen valo, kurttuisen vihaisten kulmien muuttuessa epäileviksi, mutta sen enempää empimättä mitä oli tulevan, lähti kultapehkoinen kokelas seuraamaan eliittiä kuin ankanpoikanen yhtä ripein askelin, innostuksen mahdollisesta onnistumisestaan saada tältä koulutusta kasvaen hänen sisimmissä.

He päätyivät harjoitusalueelle jossa paikalla olevien huomio kiinnittyi nopeasti heihin. Jännitys alkoi tuntumaan rinnassa, mutta hyvällä tavalla! Haltijaklopin pysähtyessä hyvän välimatkan päähän telineistä josta yksi heitetyistä keihäistä Aaron otti pian yhdellä kädellä koppia, innokkaan hymyn kasvaen leveästi pojan kasvoille.
"Oikeasti? Ihan oikeasti..?" Nuorempi kuitenkin kysyi ottaessa itsekin valmiusasentoa, Dariuksen selvästi halutessa testata tätä heti ensikättelyssä. Tietenkin hän oli kuvitellut jotain muuta opetusmuotoa aluksi, mutta tämä sopi tilanteeseen ja eikö hän tätä ollut nämä kuukaudet juuri halunnutkin? Kyllä! Uskoiko hän voittavansa? Ei tietenkään! Hyvä jos Winder ei päättäisi lyödä häntä tajuttomaksi seuraavaan kuuhun vain päästäkseen hänestä eroon taas hetkeksi, mutta nyt hän voisi näyttää että osasi edes jotakin! Että hän ansaitsi arvostusta, hänen huomion!

Ote keihäästä kiristyi sinisen katseen lukittautuen eliittiin, haltijanuorukaisen koko olemuksen muuttuessa intensiivisen keskittyneeksi, ennen kuin taaempi jalkapohja vasten maata, jonka pienimmätkin kivet Aaron tunsi juuri nyt harvinaisen hyvin, syöksähti juoksuun kohti eliittiä joko iskemään tai ottamaan vastaan torjunnan.

//Tai si se alkaa kiristää. "Kerron pojil mitä luet jollet kerro ammattisalaisuuksii. Whats the cheat code to go god mode?"//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Touko 2017, 21:01

Darius, Theodluin


Oikeasti ja oikeasti. Aaron vaikutti olevan yllättynyt tästä mahdollisuudesta, mutta ei lainkaan arkaillut saatikka kyseenalaistanut eliitin vetoa. Hyvä, sehän olisi ollut Aaronin oma häpeä jos nyt olisikin alkanut jänistämään ja perääntynyt tilaisuudesta tulla itse Winderin ”kouluttamaksi”. Odottaessaan Aaronin aloitusta, aukaisi eliitti vielä takkinsa napit, jos tässä nyt kunnolla pitikin alkaa riehumaan, ei hän halunnut tiukasti istuvaa takkiaan repiä riekaleiksi riehuessa.
Lopulta nulikka teki siirtonsa ja lähti hyökkäykseen. Se oli yllättävää, jopa ehkä ihailtavaa, että toisesta sitten olikin tähän leikkiin. Mutta, se joka leikkiin ryhtyi se leikin kestäkööt. Aluksi Darius antoi Aaronin iskeä kerran jos toisenkin, torjuen ja väistäen tuon hyökkäyksiä jotka osoittautuivat kovin yksinkertaisiksi ja alkeellisiksi. Eipä tuolta muuta voinut odottaa, mutta aina ensin kannatti kuitenkin testata vastustajaansa, ennen kuin itse hyökkäsi. Jahka Haukansilmällä oli jonkinlainen käsitys nuoren haltian tekniikoista, vaihtoi hän perääntyvän puolustuksensa silkaksi päälle pyrkiväksi hyökkäykseksi. Ja sekös kentän reunoille kerääntynyttä yleisöä huvitti. Kerran jos toisenkin Aaron lyötiin kirjaimellisesti maahan, Dariuksen antaen tuon aina itse nousta ylös ja käydä uuteen hyökkäykseen. Kepinvartta tuli vähän väliä niin pojan selkään kuin jalkoihin ja vatsaan, käsivarsiin ja kylkiin, Dariuksen kuitenkin sen verran armoa antaen, ettei nuoren päähän käynyt iskemään – vaikka tilaisuuksia oli turhankin monia. Reilun tovin sitä retuutusta jatkui, kunnes eliitti löi puusepänpojan viimeisen kerran maahan, perääntyen sitten ja rentoutuen.

”Et ole lähellekään valmis minun koulutettavaksi”, Darius aloitti, nenänvartta pitkin katsellen alas nuorempaansa, ”Et ole edes Kuiskauksen alokkaiden tasolla ja luulet, että tämä olisi sinulle se paras tapa oppia? Selkäsauna yleisön edessä?”.
”Mutta taistelu oli epäreilu”
, Eliitti yllättäen jatkoi, puukeihästä kädessään pyöräyttäen, ”Eihän kukaan voi olettaa hiiren voittavan kissaa, joten kenties parempi tapa arvioida taitojasi olisi hankkia sinulle tasavertainen vastus...”.
”Theodluin!”
, kovempaan ääneen eliitti huudahti, vilkaisten kentän reunalle ilmestynyttä veljenpoikaansa - Tai no, ”kaukaista sukulaista” - ja viittoi tuota tulemaan luokseen...

Theo oli jälleen kerran tullut vierailemaan Kuiskauksen tuvilla, siellä kun hänellä oli tuttuja ja välillä oli vain pakko päästä pois N'drayerin luota. Aika haltiakaupungissa oli madellut eteenpäin, mutta puoliverinen oli ehättänyt jo kotiutua. Totta kai hänellä oli yhä ikävä Elwoodia ja sen asukkaita, mutta hän oli päättänyt pysyä täällä, kunnes asioille olisi saatu selvyys ja kaikki normalisoituisi. Sitä paitsi, setänsä tuskin olisi päästänyt Theoa vain lähtemään matkoihin, vaikka kovin moni niin toivoikin.
Hän ei ollut ehättänyt kovin paljoa viettämään aikaa Dariuksen kanssa – lähinnä siitä syystä, ettei setää tainnut kiinnostaa puoliverisen äpärän olemassaolo – joten nyt kun tuo kävi häntä nimellä kutsumaan, ei Theo voinut kuin hätkähtää häkellyksestä. Nopeasti hän katsahti ympärilleen muihin sotilaisiin, jotka kehottivat pikkuhaukkaa menemään eliitin luokse, kerta kutsu oli käynyt. Niinpä epävarmoin askelin Theo lähti liikkeelle ja saapui setänsä ja tuon oppipojan luokse. Aaron tuon nimi taisi olla, ainakin sillä nimellä Theo oli kuullut tuota kutsuttavan. Paikalle saapuessaan enkelinpentu soi pahoittelevan katsahduksen Aaronin puoleen, ennen kuin setäänsä vilkaisi kysyvästi.


// Dari on silleen voi suotana. ”god mode is Down, Up, Up, Up, X, R1, R2, L1, L1”. Ja niin Aaron kuoli //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 06 Touko 2017, 23:17

Itsevarmuus omista kyvyistä ja ylitsevuotava innostus päästä niitä osoittamaan, kaikessa alkeellisuudessaan pyyhki kaiken pelon ja hermostuneisuuden pois, varsinkin eliitin antaessa hänen iskeä ensin suurempia kamppauksia, saaden haltijapojan innostumaan leikistä entistä enemmän ja olemaan vikkelämpi jaloistaan, uskoen jokaisen iskun olevan se seuraava joka edes hipaisisi idoliaan. Kunnes toinen lopettikin perääntymisensä... Ja lähti tosissaan häntä kohden. Leikistä innostunut hymy pyyhkiytyi pois eikä ne köykäiset väistöliikkeet jotka kenraali oli osannut sulavasti vasten hänen keihästään olleet juurikaan avuksi ja jos totta puhuttiin, Aaron uskoi perääntyessään omien jalkojensa menevän solmuun ja olisivat siten kaataneet hänet maahan ellei Winder itse olisi häntä sinne ensin ehättänyt lyömään.

Jokaisella kerralla, sinisenkuiskauksen penikka kuitenkin nousi, ensin jopa melko vikkelään, mutta pian koko touhu alkoi tuntumaan kenraalin yksipuoliselta sadistiselta leikiltä joka viihdytti kaikkia muuta paitsi Oraakkelin juoksupoikaa.
Jokainen uudelleen hyökkäys oli vihaisempi ja siitäkös vasta tekikin hänestä helpon kohteen, kenraalin vaivattomasti väistäessä ja iskiessä keihään melkein toisen kädessä ja siinä missä Winderi oli viileä ja sulava, alkoi haltijanuori karjumaan turhautumistaan sotahuudoin.
Takamus iskeytyi maahan viimeistä kertaa, Aaron jäädessä tällä kertaa suosiolla alas huohottamaan keihäästään tuke ottaen.
Heidän ympärille kerääntynyt oleva yleisö naureskeli... Tämä oli heistä huvittava näky, totta kai se oli... Hän varmasti näytti vain uhoavalta penikalta eliittikenraaliin verrattuna! Aaron sulki kaiken ylimääräisen jälleen pois ja terävöitti katseensa Dariukseen kylkeään hieroen.

Ei edes alokkaan tasolla? Ilme vakavoitui vakautumistaan. Selkäsauna yleisön edessä? Ei kyllä yleisön olisi voinut jättää pois mutta minkäs sille enää mahtoi. Kysymystä selvästikään ei ollut tarkoitettu vastattavaksi sinisilmän nielaistaessa ja jatkaen hengittelyään kenraalin jatkaessa omaa puhettaan muiden sotilaiden edessä, huutaen sitten jotakuta tulemaan paikalle.
Theodluin? Ei ollut kyllä kukaan hänen entisistä opettajista, mutta tämän piti olla joku hänen tasoisensa, mitä täällä sellainen teki? Tallipoika? Puoliumpenainen katse etsi porukasta Dariuksen huutamaa haltijaa, olettaen että tämä on haltija, kunnes esiin astui lyhyt, tummahiuksinen... kultasilmäinen nättipoika ja mitä pahinta, tuo näytti suunnilleen saman ikäiseltä mitä hän.

"Hetk--Odota..!" Haltijapoika nousi jaloilleen, nojautuen sitten kevyesti vasten pystyssä pitelemäänsä keihästä.
"Tasavertainen vastus..? En ole edes nähnyt tuota ennen täällä." Ainakaan räkänokka ei muistanut nähneensä. hän tiesi kasvomuistinsa olevan huono, mutta tämä toinen nuori ei ole ollut samassa alokas rysässä tai aamiaispöydässä hänen kanssaan ja Aaron uskoi muistavansa henkilön jonka tuntomerkit kävivät hyvin lähellä eliitin omia. Sitä puusepänpoika ei kuitenkaan ottanut esille, nuorta enemmän harmitti että Dariuksesta, tuo häntä säälivästi katsova hammastikku olisi jotenkin sopivampi vastus... Tosin hän ehkä oli tällä hetkellä huonoin henkilö arvioimaan yhtään ketään.

//Litistyi tankin alle niin kuin GTAssa? Aaron kattoo Theota sillee "You don't even go here".//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Touko 2017, 13:44

Theo oli hämillään siitä, mitä nyt tapahtuisi, sillä kuten muut reunalta seuranneet, ei hänkään ollut kuullut kunnolla mitä Darius oli Aaronille puhunut. Mutta, ennen kuin mitään selitystä tilanteeseen sai, oli Aaron äänessä. Pikkuhaukka naurahti pienesti, huvittuneen surkuhupaisasti kun toinen nuori hänestä puhui termillä Tuo eikä Hän. Tiesikö Aaronkin hänen puoliverisyydestä vai oliko sanavalinta vain huvittavan osuva, ottaen huomioon miten häntä oli kohdeltu setänsä ja tuon kapteenin osalta. Mutta Aaronin puheista päätellen oli Haukansilmä heitä pistämässä vastakkain? Miksi, eihän Theo kuulunut Kuiskaukseen eikä varsinaisesti halunnutkaan! Hän oli vain sattunut paikalle, senkö takia Darius hänet mukaan oli vetänyt? Vai halusiko setä kenties vain nähdä kuinka hyvin Theodluin osasi näitä leikkejä? Äkkiseltään pikkuhaukka ei osannut sanoa, olisiko hänestä voittamaan Aaronia. Ei ainakaan perinteisessä kaksintaistelussa. Hän oli maagi, ei soturi!

Mutta sehän ei Dariusta kiinnostanut. Tietenkin hän halusi nähdä myös Theon taitoja, vaikka tähän asti oli vältellyt äpärää kuin ruttoa. Ja todennäköisesti tulisi välttelemään tämänkin jälkeen, mutta juuri nyt eliittiä kiinnosti kartoittaa veljenpoikansa taitoja.
”Olet niin itsekeskeinen, ettei ole ihme, ettet ole häntä huomannut aikaisemmin”, Darius vastasi Aaronille, vilkaisten puusepänpoikaan, ”Hän on sukulaiseni. Ei kuulu kuiskaukseen, mutta todennäköisesti on taidoiltaan lähempänä sinua kuin yksikään kuiskauksen alokkaista tai kokeneemmista”, Eliitti jatkoi, samalla heittäen oman puukeihäänsä Theolle. Mutta siinä missä Aaron oli napannut keihään ilmasta, Theo väisti sen ja antoi kepakon kopista soraiselle kentälle.
”Enhän minä nyt voi tuollaiseen lähteä!”, Theo parahti, ”En minä osaa edes käyttää keihästä – tai siis osaan mutta – mutta minä olen maagi! Ja eikö olisi Aaronille reilua, että testaisit häntä muiden alokkaidesi kanssa, etkä ulkopuolista vastaan?”.
”No te maagithan olette tunnetusti jänishousuja”,
Haastavasti Darius tuhahti, yhtä lailla alakanttiin arvioiden katsoi veljenpoikaansa. Näemmä se haaste toimi, sillä Theo nyrpisti nokkaansa ja mulkaisi setäänsä vihaisesti. Selvästi aikeissa todistaa eliitin sanat vääriksi.

Ennen kuin minkäänlaista taistelua kuitenkaan ehdittiin pystyyn pistämään, oli Velethuil, Kuiskaukseen kuuluva vanha sotilas, harpponut paikalle.
”Winder mitä sinä nyt meinaat?”, Esimiestään puhutellen, osin huolestuneena siitä mitä tuolla nyt oli mielessään. Ja sehän oli Velethuilin tapaista, varsinkin kun kyseessä oli tutut nuoret. Hän oli viettänyt aikaansa yhtä lailla Theon kuin Aaroninkin kanssa.
”Testaan heitä, ei sen kummempaa. Katson kumpi on parempi, kummalla on enemmän rahkeita edes saada huomiotani osakseen”, Kätensä puuskaan ristinyt eliitti kertoi vanhemmalle haltialle, joka päätään pudisti.
”Tämä ei ole oikea tapa testata heitä, Darius, aiheutat vielä traumoja heille”, Velethuil kommentoi vastaan, saaden eliitin vain tuhahtamaan, samalla seuraillen kuinka Theodluin kävi kuin kävikin sen keihään maasta poimimaan ja testailemaan, yllättävän hyvinkin pitkää puukeppiä käsissään pyöritellen.
”Harmitonta harjoittelua tämä vain on, turhaan huolehdit. Vai mitä pojat?”, Eliittikenraali tuhahti, vilkaisten sitten nuorimpien puoleen, Theon lähinnä vain nyökäten sedälleen. Kai tämä sitten sellaista oli? Vaikka jokin tässä vastakkain asettelussa tuntui ikävän pakottavalta.


// kindasorta yeah. Rip Aaron. Theo on vaa silleen hello we be friend right? :3c ja sit se saa turpaansa koska Aaron on et ei weeaboita //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 07 Touko 2017, 17:07

"Tchh!" Aaron tuhahti, sulkien sitten suunsa oppien pian hänen uuden "paremman"... Tai ennemminkin "sopivamman" vastustajan olevan hänen idolinsa sukulainen, joka ei kuitenkaan kuulunut kuiskaukseen. Sitähän sepänkin poika, ei tuo täällä käynyt! Ainakaan tarpeeksi tiuhaan tahtiin-- Katse nousi Theolle heitetyn kepin kolahtaessa maahan, olisi varmaan pitänyt naurahtaa, kyllä se vähän kipeää kylkeä kutkutti, mutta tuon hätääntyneisyys tilanteesta yleisön edessä tuotatti ristiriitaisia tunteita. Maagi? Se... saattoi olla hyvä asia, hänen vastustajansa ei varmasi ollut samalla tavalla harjoittanut lähitaistoa, ellei sitten päättänyt vetää häntä tuulella kumoon tai vastaavaa. Mitä ikinä maagit sitten olivatkin kykeneviä tekemään!
Sitä oli kuitenkin vaikea kuvitella, Theodluinin tosiaan näyttävän jänistävänsä pois taistelusta kunnes Darius tätä ilkkui, provosoiden toista tarttumaan keppiin.

Aaron tarttui paremmin omaan keihääseensä ja naksautti niskansa siinä missä Darius oli vetäytynyt puhumaan tutumman kasvon kanssa ja nuorempi haukka lämmitteli aseellaan, selvästi indikoiden ettei hän aivan toivotonta vastustajaa saanut. Tosin... Jos Dariukselta olisi kysytty, häntä toivottomampaa keppisankaria ei varmaan edes olisi ja senkös Aaron yhä halusi todistaa vääräksi! Ja tällä kerta ei pelkästään Dariukselle, vaan myös hänelle itselleen.
Päättäväisyys iskeä Theolta hampaat kurkkuun alkoi nousta, vaikkei tuo sitä varsinaisesti ansaitsisikaan, mutta nyt oli maalina todistaa, että hän pystyisi edes jonkinlaiseen ruhjeeseen ja hän ei aikonut aliarvioida edes Theota.
"Harmiton harjoittelua, vai mitä pojat?"- kysymys sivuutettiin kuiskauksenalokkaan ottaessa itselleen lähtöasemia, lukittaen katseensa nyt ikätoveriinsa.

"Hei..." Aaron tuhahti vielä itsensä skarppauksen lomasta kohden haukkaa, pienen virneen vieraillen poskella.
"Jos aiot huijata... Ja heittää tulella päin näköä, niin pidä huoli että arpeni vetää kaikki naiset puoleensa." Ja samassa, mitään vastauksia odottelematta, sinisilmäinen ampaisi kohden Theodluinia, kepin kolahtaessa ensin toiseensa tehden taistelusta hetkeksi lihasvoimien mittelön. Hän halusi niin palavasti rökittää tuon! Rökittää kaikkien edessä, Dariuksen edessä! Ja se myös näkyi hänen katseessaan!
Mutta siinä missä hän oli menettänyt malttinsa ja provosoitunut otellessaan itse eliittiä vastaan, Aaron otti tällä kertaa rauhallisemmin, joustavammin ja keskittyi pysymään jaloillaan ja löytämään aukkoja jotka useeseen otteeseen viime hetkellä estettiin, taistelun viimein tuntuessa oikealta harjoittelulta eikä vain yksipuolittaiselta huitomiselta!

Aaron kuitenkin teki virhearvion ja väisti juuri ja juuri Theodluinin kepin kuin limbossa kumartumalla, laskeutuen samassa polvelleen ja vaistomaisesti, nähdessään aukon sohaisi kepin koko pituudessaan alakantista päin nätin pojan näköä josta kuului ensin ilkeä rusahdus, parahdus ja epämääräisiä älähtäviä reaktioita heidän ympäriltään.

//"<:~3c Theo is only trying his best..."-"BEST ISNT ENOUGH YOU GOT TO DO THE BESTEST, RAAAEEEDDSFASFASFSAFAFAFASF.... My father never loved me."//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Kesä 2017, 08:25

Theo ei vieläkään ollut kovin innoissaan tästä yhteenotosta ja se myös näkyi nuoremmasta haukasta. Mutta ei hän nyt voinut enää jänistää tai leikkiä pasifistia, setänsä olisi varmasti vain entistä enemmän alkanut vihaamaan puoliveristä veljenpoikaansa – sikäli mikäli sellainen oli edes mahdollista. Ehkä jos hän nyt osallistuisi, saattaisi Darius jopa hieman suopeammin alkaa katsomaan häntä? Toivoa ainakin saattoi.
Omista aatoksistaan Theo havahtui tilanteeseen, kun Aaron niminen nuorikko päätti hänelle puhua. Jokseenkin häkeltyneenä pikkuhaukka vilkaisi vastustajansa puoleen, joka tulella leikkimisestä kävi mainitsemaan jotain. Eipä Theodluin siihen mitään ehättänyt sanoa häkellykseltään, kun kuiskauksen kokelas päätti samantien päälle käydä.

Aaronin tarmokkuus tuli yllätyksenä aikalailla kaikille, Dariuksen ja Velethuilin vielä vaihtaen sanoja kun nuori kaksikko jo alkoi ottamaan yhteen. Velethuil älähti ja mumisi jotain "reilusta aloituksesta" siinä missä Dariuksen kasvoille levisi virne. Huvittunut, mutta samalla tyytyväinen virne. Siinä vaiheessa eliittikenraali sivuutti kaiken muun, jääden silmä tarkkana seuraamaan kaksikon yhteenottoa.
Enkelinpentu ehti ensitöikseen vain torjua ensimmäiset hyökkäykset ja sen jälkeen jättäytyä perääntyvälle kannalle, puusepänpojan pyrkien päälle kovinkin aggressiivisesti. Selvästi Aaron halusi todistaa jotain, kuten myös Theodluin, mutta toisin kuin hän, ei Aaron näyttänyt yhtään epäröivän yhteenoton suhteen. Mutta, kun vauhtiin päästiin, lähti myös pikkuhaukka kunnolla hyökkäämään. Heidän yhteenottonsa oli yllättävän tasaväkinen. Aaronilla tuntui olevan enemmän voimaa ja taistelutahtoa, siinä missä hintelämpi maagi oli taas nopeampi liikkeissään ja tarkempi katseeltaan. Oli vaikea sanoa, kumpi kahdesta voittaisi, sillä kumpikaan ei ollut selvästi niskanpäällä. Yhteenottoa seurailevat sotilaat kannustivat jokainen omaa suosikkiaan, vaikka yhtälailla molempien toivottiin voittavan. Toisin kuin Dariuksella, kenelläkään muulla ei ollut mitään hampaankolossa nuorikkoja kohtaan. Haukansilmä itse ei oikeastaan tiennyt, kumman toivoi voittavan. Tietenkin, Theodluin oli osin Winder, tuon olisi parasta todistaa arvonsa sedälleen jos halusi ikinä minkäänlaista kunnollista kohtelua. Mutta sama koski Aaroniin, joka niin palavasti halusi itse eliitin oppiin. Mutta, niin kauan kuin taistelu kesti, aikoi Darius ottaa kaiken ilon irti pentujen pieksäessä toisiaan.

Tovin taistelu jatkui tasaisena, kunnes Aaron päätti yllättää. Kukaan ei osannut odottaa puusepänpojan seuraavaa vetoa, vähiten Theodluin, joka sen iskun kohteena oli. Aaronin iskiessä alakantista sokeasti jonnekin päin, osui Kuiskauksen kokelas suoraan pikkuhaukan naamatauluun. Tarkemmin sanottuna suoraan nenään, joka murtuessaan päästi ilkeän rusahduksen. Theo parahti ja sillä samalla sekunnilla kompuroi kauemmas vastustajastaan, toisen käden noustessa pitelemään vuolaana vertavuotavaa nenää. Kipu kirvoitti kyyneleen jos toisenkin silmäkulmiin, pikkuhaukan syljeskellessä suuhun kertynyttä verta kentän hiekkaan.
Darius virnisti hymähtäen, Velethuilin lähtiessä harppomaan Theon luokse varmistamaan, oliko nuori haukka kunnossa. Olihan Theo, jos sitä murtunutta nenää ei laskettu. Sillä hetkellä näytti siltä, ettei enkelinpennusta olisi jatkamaan, mutta Theo itse oli toisissa aatoksissa. Moinen, osin jopa epäreilu, isku oli saanut pikkuhaukan uhkumaan raivoa ja taistelutahtoa. Tunteita, joita Theo harvemmin koki.
"Olen kunnossa!", kuuluikin tiuskaisu Velehtuilille, joka hyvää hyvyyttään hänen tilaansa oli tullut tarkistamaan. Vanha sotilas työnnettiinkin sivummalle, Theon pyyhkäisten verta kasvoiltaan hihaansa ja keskittyen jälleen Aaroniin. Enkelinpennun silmissä paloi uudenlainen raivo, nuoremman haukan lähtiessä uuteen hyökkäykseen kohden Puusepänpoikaa. Tällä kertaa Theo myös hyökkäsi, kunnolla, mutta piti silti maltillisen, jäätävänrauhallisen olemuksen yllä eikä liioin hätiköinyt tai antanut raivon sokaista itseään. Se sai Dariuksen virneen hyytymään, kenraalin nyt tarkkaillen veljenpoikaansa, joka muistutti tuossa päättäväisenrauhallisessa tilassaan liikaakin isäänsä. Johan Theo näytti täysin isältään, nyt kun enkelinpentu vakavoitui ja näytti taistelutahtoaan, oli tuo kuin ilmetty isänsä. Muutama vanhempi sotilas pisti sen myös merkille, ne jotka aikoinaan olivat tunteneet Ferendirin.

Yhteenotto jatkui, pienen tovin, kunnes Theodluin näki täydellisen välin iskeä Aaronin maahan. Nopeanvarmalla huitaisulla pikkuhaukka pyyhkäisi puusepänpojan jalat alta, kun tuon puolustukseen tuli aukko, jonka myötä Aaron sai jälleen kerran mätkähtää maahan. Alta aikayksikön oli Theodluin Aaronin yllä, jalkansa kevyesti polkaisten nuorempansa rintakehälle pidellen tätä näin maassa. Puukeppi kohosi uhkaavasti, aivan kuin Theo olisi ollut aikeissa murjaista nopeanterävällä iskulla Aaronin nenän ruttuun... Mutta ennen kuin enkelinpentu sellaista olisi tehnyt, pysähtyi Theo liikkeissään ja jäi hengästyneenä, naama veressä joka osin kultaista kimmelsi enkeliveriperimän tähden. Hetken pikkuhaukka vain tuijotti Aaronia, harvinaisen vakavana ja tosissaan, kunnes hymähti ja sen hymähdyksen myötä myös tuttu hymy kohosi kasvoille. Theo nosti jalkansa Aaronin yltä ja perääntyi, ojentaen kättään kuiskauksen kokelaalle auttaakseen tuon ylös maasta.

Siinä samalla taistelua seuranneet kuiskauksen jäsenet kävivät taputtamaan ja täten oli julistettu voittaja ottelulle. Tai ainakin ensimmäisen erän voittaja ja seuraavaa erää tuskin tulisi, ei ainakaan jos Velethuililta kysyttiin.



// "WELL I NEVER KNEW MY FATHER!" "You lucky bastard" "BASTARD INDEED"-T.Dari jostain kulman takaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 25 Kesä 2017, 20:06

Keppi pysyi ojennettuna vielä hetken vastustajan perääntyessäkin vuolaasti vuotavan kasvojensa kanssa. Aaron ei ollut varsinaisesti tähdännyt murtamaan mitään ja yllättyikin siis salaa muiden kanssakatsojien tavoin, minne keppi oli osunut ja mitä se oli saanut aikaan. Toisen nokka oli varmasti murtunut, rusahduksesta ei voinut muuta päätellä, verestä puhumattakaan jota toinen sylki vedet silmissä kentälle vanhemman haltian tullessa tätä tarkistamaan.
Samalla Kuiskauksen alokas lähti nousemaan polveltaan kunnolla, jääden siihen keppiin nojautuen seisomaan ja vastoin ehkä oletettua luonnettaan, sinisilmä ei heti ensi töikseen lähtenyt avoimesti ilakoimaan voittoaan, jonka tilanteesta olisi voinut lähteä päättelemään.
Vuosi tai kaksi takaperin hän olisi ehkä tehnyt niin, mutta nyt Aaron ei itse asiassa tuntenut mitään suuria voiton tuntemuksia, varsinkin kun kyse oli vahingosta, mutta... Ei hän kyllä ikätoveriaan juuri säälinytkään. Puusepänpoika katsahti nopeasti Dariukseen, ihan vain varmistaakseen oliko nyt tehnyt jotenkin oikein tai väärin, luulisi moisen brutaalin jäljen tekevän edes jonkin sortin vaikutuksen! Vaikka, varmasti itse Eliitti tunnistaisikin sohauksen myöskin harkitsemattomaksi, mutta silti... Ehkä hän saisi jotakin tunnustusta nyt kun Theondluinin naama oli punainen!

"Hm?" Aaron tuumasi lähinnä itsekseen kun vanhempaa lähdettiinkin työntämään pois ja Theo... Muistutti katseeltaan ennemmin perseeseen ammuttu karhua kuin hintelää nätti poikaa joka leikki taioilla.
Veripärstä ei ollut valmis lopettamaan siihen ja sitä hyökkäävän vihjaavaa katsetta ei enempää juuri ilmoitellutkaan, että kävisi ihan juuri hänen päällensä, Aaronin juuri ja juuri ehättäessä tarttumaan hätiköidysti omaan keihääseen, vastaanottaen sillä uutta puhtia saaneen vastuksensa ensimmäisen hyökkäyksen.
"He-Hei..!!" Aaron älähti yllättyneenä, lähtien siten ottelemaan huonosta valmiudesta itseään keräillen, huomaten harvinaisen pian ettei kilahtanut vastustaja tuntunut enää samalta saatikka sitten hyökkäykset tai kokonaisuudessaan itse ottelu! Kunnon mojautus nenänvarteen oli saanut nätti pojan muuttumaan paljon laskelmoivaksi, itsevarmaksi, jäätävämmäksi vaikka tämän selvästä tunnetilasta olisi muuta voinut kaikkea muuta odottaa! Kasvattaen hätääntyneisyyttä puusepänpenikassa joka tunsi toistaiseksi parhaakseen lähteä puolustus että perääntymiskannalle ennen kuin hänenkin nenänsä murjottaisiin.

Se oli vihainen! Niin vihainen, Aaron olisi ehkä nauranut millaisen vaikutuksen oli toiseen saanut aikaan, ellei hän olisi sisimmissään panikoinut, tietäen, että nyt kävisi köpelömmin hänelle ellei löytäisi aukkoa toisen puolustuksessa ja pian!
Aukko tulikin, mutta ei Theon vaan hänen puolustuksessa jonka Aaron pian tunsi pudotessa ja mätkähtäessään selälleen maan pölytessä hänen altaan. Puusepänpoika lähti köhimään pölyä pois henkitorvestaan ja silmistään kädellään huitoen kunnes Theo mätkäisi jalkansa vasten häntä, silmien raottuessa katsomaan ylös veriseen nokkaan josta pisara jos toinenkin satoi hänen kasvojensa suojaksi nousseelle käsivarrelle.
Sinisilmäinen oli varma, että toinen haltianuori maksaisi samalla mitalla takaisin tai puhkoisi häneltä silmän, niin paljon raivoa keltakatse itsesään uhkui keppiään iskuvalmiina pidellen, mutta iskun sijaan, kuin joku olisi painanut Theodluinissa nappia, tämä kävikin hymyilemään typerää huoletonta hymyään iskemisen sijaan?
Yleisöstä alkoi kuulua taputuksia, voittaja oltiin päätetty ja se ei ollut hän ja nyt tuo... Outolintu! Ojennutti hänelle kättänsä kuin ei olisi sekunti sitten ollut valmiina murjomaan hänenkin kasvonsa. Aaronin käsivarsi laskeutui pois naamavärkin edestä, tämän silmäillessä ällistyneenä Theota kuin friikkiä vielä hetkeksi, ennen kuin epäröiden ja totta puhuen jopa haluamatta otti vastaan tältä avun päästä takaisin jaloilleen.
Theo oli ollut... Pelottava... Tavallaan. Ikänään Aaron ei ollut juuri todistanut jotakuta niin vihaisensa ilman, että tuo joku antaisi vihan myös viedä mukanaan, ainakaan näin henkilökohtaisesti tai läheltä. Ehkä jotain yhtä siistiä hän odottaisi itse Idoliltaan...

Selvästi tuloksesta pettynyt puusepänpoika ei tuntenut paljoa haluja esittää onnitteluita voittajalle, ehkä se oli lapsellista, toisaalta ei se ylipäätänsä ollut hänen tapaista olla iloinen toisen puolesta, varsinkaan kun itse oli ollut toisessa päässä tikkua, Eliittikenraalin, hänen idolinsa läsnä ollessa. Aaron päästi irti Theon kädestä jahka jaloilleen pääsi ja askelsi kauemmaksi poimimaan keihästään, tätä kertaakaan silmiin katsomatta osan tupalaisista samalla lipuessa outolinnun luokse antamaan seläntaputuksia ja kehuja hienosta voitosta.
Niitä tuskin herui nyt Dariukselta hänelle, Dariukselta jota hän ei ollut valmis vielä katsomaan, kuinka katkeroittavaa! Mutta näyttikö tämä nyt sitten hyvää pelihenkeä? Mitä nyt itse kuiskauksen jäseniltä omia kohtaan odotettiin, vaikkei tuo toinen puskista tullut suippokorva kuiskaukseen kuulunutkaan, mutta...!

Aaronin ote keihääseen kiristyi, tämän kääntyessä nyt katsomaan kohden Theodluinia ja osaa tupalaisista.
"Hei..." Kuului aloitus huomion saanniksi, hän ei ollut tuulella toistamaan itseään.
"Aika hyvin... Joltakin joka väittää, ettei osaa käyttää keihästä." Aaron kehaisi, purren lauseensa päätteeksi hammasta. Ylpeyden nieleminen maistui kitkerältä.

//LOL! Ja nyt; Theo: "lol, get gud" - Ja niin heitti koko keihään kohden Theota///
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Kesä 2017, 20:52

Kaikkein yllättynein tästä tuloksesta oli itse Theodluin. Ei hän koskaan ollut tuntenut moista pakottavaa tarvetta ottaa yhteen ja lyödä ketään maahan ja se omalla tavallaan jopa pelotti. Halusiko hän muka niin palavasti todistaa sedälleen olevansa Winderin suvun arvoinen, että oli valmis pieksemään jonkun täysin viattoman sen tähden? Ei kai sentään. Tilanne vain oli täysin uusi hänelle, eihän hän koskaan ennen ollut ottanut yhteen järjestetyssä taistelussa yleisön keskellä! Toki olihan hän taikavoimiaan koitellut yhden jos toisenkin kisällin kanssa Elwoodissa, mutta se nyt oli lähinnä harjoittelua eikä maineen kasvattamista tai sen pelastamista.
Hymyilevä haukanpoikanen näyttikin osin hämmentyneeltä, kun Aaron hänen käteensä tarttui ja itsensä ylös kampesi. Theo ei tiennyt mitä tilanteesta olisi pitänyt ajatella, vaikka kieltämättä ne onnittelut ja seläntaputukset tuntuivat omalla tavallaan mukavilta. Kerrankin hän koki jonkinlaista hyväksyntää kaupungissa suuremmalta yleisöltä. Mutta siinä samalla, kun adrenaliini ja pulssi laski kaiken sen riehumisen jäljiltä, alkoi myös päässä heittämään. Myös kipu kasvoilla ilmoitti olostaan kunnolla, kihelmöivän vihlonnan levitessä koko kasvoihin ja veren vuotaen yhä vuolaasti. Muutama sotilas siitä huomauttikin, Theon pitäisi mennä nokkaansa näyttämään parantajalle mahdollisimman pian, ennen kuin pahemmin kävisi.

Muutaman kättelyn jälkeen katse siirtyi Aaroniin, joka nyt omat onnittelunsa voittajalle soi. Pikkuhaukka hymähti hymyillen, nyökäten pienesti.
"No ei keihäs loppujen lopuksi kauheasti eroa pitkästä taikasauvasta", Nenäänsä pitelevä enkelinpentu hymähti, "Mutta ei minulla kuitenkaan helppo vastus ollut", Theo naurahti, katseen siirtyen sitten Dariukseen joka kaikessa vakavassa hiljaisuudessaan oli kävellyt Aaronin rinnalle, arvioivasti katsellen veljenpoikaansa. Hän ei onnitellut, mikä sinällään ei ollut yllätys Theolle, mutta jotain eliitillä oli mielessään selvästi.
"Velethuil, ota kiinni", Darius lopulta avasi suunsa saaden kaikki lähellä olevat katsahtamaan kysyvästi korkeimpaan tahoon, kun ykskaks yllättäen Theodluin tipahti jaloiltaan ja olisi varmasti maahan asti tuupertunut, ellei Velethuil olisi ehättänyt esimiehensä sanojen myötä reagoimaan. Olihan Theo ollut normaalia kalpeampi ja jo pienesti huojunut, johtuiko se sitten kivusta tai verenvuodosta, oli pikkuhaukka nyt taistelun päätyttyä menettänyt tajuntansa, mikä sinällään oli surkuhupaisaa, jos Dariukselta kysyttiin.

"Säälittävää...", Darius mutisi lähinnä itsekseen, ennen kuin jatkoi kuuluvammalla äänellä, "Viekää hänet parantajan luokse, katsokaa että hän pääsee takaisin N'drayerin asunnolle kun on kunnossa".
Noiden sanojen myötä vanha haukankatse kääntyi Aaronin puoleen, samalla kun Velethuil nosti Theon käsivarsilleen ja lähti kiikuttamaan pikkuhaukkaa sairastuville pari muuta sotilasta seuranaan. Darius ei näyttänyt lainkaan ylpeältä tai edes hyväksyvältä puusepänpojan suorituksen myötä. Päinvastoin, eliitti suorastaan halveksui nuorempaansa ja katseli tuota nenänvartta pitkin alaspäin.
"Yhtälailla sinä olit säälittävä", Darius tokaisi lopulta, halveksivasti tuhahtaen, puhuen sen verran matalalta ettei kukaan muu heitä kuullut, "Luulisi että he olisivat antaneet riesakseni edes jonkin pätevän, mutta eihän sinusta ole edes luuttuamaan lattioitani".
Niiden sanojensa myötä Darius kääntyi kannoillaan ja lähti kävelemään poispäin, kohden sotilastupaa, kohden omaa työhuonettaan. Leikit oli leikitty, hän kyllä keksisi parempaa tekemistä kuin pihalla seisoskelu.



// Ja kun keihäs ei osunutkaan niin seuraavaks tuli saapas päin näköä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Kesä 2017, 16:17

Aaron naurahti kuivasti, toinen osasi olla vielä vitsikäskin, vaikka nokka vuosi. Valitettavasti häntä ei juuri nyt naurattanut, mutta outolinnulta saatu tunnustus ehkä lohdutti vähän? Lievensi vähän tappion makua? Siitä ei kuitenkaan kiitelty, Kuiskauksen alokkaan huomatessa eliitin tulleen Theon hänen luokseen, kehottaen alaistaan ottamaan koppia vitsiniekan tuupertuessa siihen paikkaan. Pieni, harvinaisen hyvin hillitty naurahdus pääsi puusepänpojan suusta, ei kai se nyt kuollut? Tuskin, Theodluin oli ilmeisesti pistänyt kaikkensa viimeiseen erään eikä ollut verenhukasta sitä sitten kestänyt.
Se oli erityisen huvittavaa Aaronista ja se vilpitön virne jota muu väki ei kiireeltään huomannut, kääntyi puolittain kohden viereiseen, hyvin happamaan kenraaliin ja hyytyikin sitten hämmennykseksi.
"Täh?" Sinisilmä ei ollut uskoa pitkiä suippoja korviaan, jääden hetkeksi toljottamaan Dariusta joka päätti ilmaista happamaa happamuuttaan ennen kuin alkoi poistumaan paikalta.

"Edes latti--Oletko sokea!? Minä melkein tapoin sen!" Aaronin ääni vingahti tämän korottaessa ääntä, samalla sohaisten sormellaan kohden tuupertunutta Theodluinia jota vanhemmat nyt saattoivat parantajalle tarkastettavaksi. Ei eliitti sitä tietenkään nähnyt tai jäänyt kuuntelemaan, Aaronin jääden hetkeksi paikalleen, "Mitä!? Siis-- ?! HEI!" Keihäs kiirehdettiin palauttamaan räkkiin, ennen kuin kiiruhti Eliitin perään, epämääräisin äännähdyksin jotka kuvastivat epäuskoa tuon sanoista.

"Säälittävä!? Minä mursin siltä nenän! Näitkö kuinka paljon verta sain aikaan?" Haltianuorukainen säesti Kenraalin kulkua ja osoitti Theodluinista tipahtaneita veripisaroita hihassaan joita eliitti ei tietenkään, katse menosuunnassa nähnyt. Ei hän ollut odottanut seläntaputuksia tai kehuja, mutta ei hän täydellistä tallaustakaan ollut odottanut kuulevansa, kai hän nyt jotakin ansaitsi!? Jotakin! Muutama tupalainen, jotka olivat tilanteen päällä sattunut paikalle, olivat suosiolla väistänyt käytävien lävitse kiitävän kaksikon, jotka kiinnittivät huomiota väkisinkin nuorimman alokkaan pitäessä itsestään harvinaisen kovaa ääntä.
"Jonkun pätevän?! Miksi sinä luulet että minä olen täällä!? Hei--! Minä ryhdyin sadistiseen leikkiisi, mitä muuta sinä minulta haluat??" He saapuivat työhuoneeseen, jossa kiihkoutunut Aaron oli valmis repimään hiuksensa, hän ei muista koska viimeksi olisi ollut näin kiihtynyt, oliko ollut koskaan?! Turhautuneisuus yleensä peitettiin hiljaisella murjotuksella, mutta Eliitti, hänen idolinsa osasi nakertaa häntä juuri oikeasta kohtaa.

//Sit ne oli käsipukarassa, repimässä vaatteita ja hiuksista, verta lensi, yleisö alkoi lyömään vetoa.//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Kesä 2017, 17:05

Tietenkin sen räkänokan piti lähteä perään inisemään. Olisi vain hiljaa hyväksynyt eliitin tuomion tästä erästä ja jäänyt miettimään itsekseen mikä meni vikaan. Tosin, oliko mikään varsinaisesti mennyt vikaan? Ei, ei Aaronin osalta varsinaisesti, mutta silti Eliitti ei aikonut antaa nuorelle oppilaalle mitään kehua tai ylistystä, ei edes kannustavaa neuvoa. Hän ei vieläkään ollut hyväksynyt Aaronia oppilaakseen, vaikka kaksi vahvaa ja painostavaa tahoa sitä vaati. Mutta juuri niiden tahojen sekaannus tähän soppaan teki Aaronista niin vastenmielisen. Tuo oli vain ärsyke, jonka Oraakkeli ja tai Kuningas olivat hänen riesakseen pistänyt. Aranilta se ei olisi edes yllätys! Siniverinen kun tuntui tekevän kaikkensa, jotta Dariuksella olisi kurjat oltavat. Siitä kertoi turhankin hyvin ne syvät haavat käsitaipeiden ja reisien ihossa.

Darius kyllä kuunteli, mutta ei reagoinut Aaroniin mitenkään, nopean askeleen vieden vakaanvarmasti kohden työhuonetta. Matkalla kukaan tilannetta todistava ei käynyt puuttumaan eliitin ja tuon kisällin "keskusteluun", lähinnä siksi ettei heillä varsinaisesti siihen mitään sijaa ollut ja kaiken lisäksi Haukansilmä näytti siltä, että tinttaisi päin näköä ensimmäistä sivullista, joka suunsa erehtyisi avaamaan hänelle.
Viimein he pääsivät kenraalin työhuoneelle, Dariuksen avaten oven ja melkein paiskasi sen päin Aaronin näköä. Pojan onneksi tuo oli vikkelämpi mitä eliitin ovensulkemisreaktiot. Mutta heti kun ovi oli paukahtanut kiinni, nousi haukansilmän käsi Aaronin kaulukselle. Eliitti tarrasi kiinni kisällin paidankankaasta ja lähes heitti tuon vasten lähintä seinää, pidellen yhä kiinni toisesta.

"Luuletko että antaisin sinulle minkäänlaista ylistystä siitä, että murrat yhden maagin nenän ja senkin teit silkalla tuurilla ja vahingossa!", Matalalta, uhkaavasti eliitti kävi sähähtämään nuoremmalle, kumartuessaan samalla kasvotusten tuon kanssa.
"Miksi luulen sinun olevan täällä? Olet täällä koska he haluavat leikkiä kustannuksellani, tehdä elämästäni hankalampaa ja hirveää. Älä luule, ettenkö tietäisi sitä, joten voit samantien lopettaa tuon idioottimaisen esityksesi ja tehdä sen mitä he käskivät", Eihän hänellä ollut mitään todisteita asiasta, mutta eliitti oli vakuuttunut siitä, että Aaron oli vain välikäsi joka tiesi kyllä millaista peliä pelasi. Tuo koko osaamaton oppilas rooli oli vain osa suunnitelmaa. Tähän asti Darius oli vain pitänyt silmällä Aaronia, pysytellyt kaukana toisesta, mutta nyt kun puusepänpoika itse oma-aloitteisesti pyrki lähelle, päätti eliitti tehdä selväksi mikä oli homman nimi.
"Tai mikä parasta, luovu leikistä samantien ja palaa Hänen Majesteettinsa luokse kertomaan, ettei suunnitelmanne toiminut, oli sen määränpää sitten mikä tahansa", Viimein Haukansilmä päästi irti nuoremmastaan, tönäisten siinä samalla Aaronia vielä vasten seinää. Sen myötä askel vei kauemmas sinisilmästä, kenraalin kävellen työpöytänsä ääreen ja istahtaen alas tuolille, syvään ja raskaasti huokaisten.



// hirvee rinki vaan ympärillä ja joku kerää vetoja siinä samal ku kakarat raapii toisiaan. Sit tulee joku Delia paikalle silleen DARI MITÄ VITTUA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: NOTICE ME SENPAI // Aksu

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Kesä 2017, 18:02

"HE-! Agh!" Dariuksen tarrautuminen ja seinään päin iskemine tuli Aaronille täydellisenä yllätyksenä! Kyllä tämä varmasti oli häneen närkästynyt mutta näinkin vihainen!? Kisälli tarrautui tuota ranteista, rimpuillen lähinnä mukavammasta asennosta kuin pistänyt kampoihin päästäkseen irti, tuijottaen tuota yhdellä sinisellä silmällä tuon keltaiseen, eliittikenraalin alkaessa raivoamaan hänelle nyt omasta puolestaan ja avautumaan ties mistä.
"Mitä!? Hullu äijä--Khh! Päästä irti!" Aaron rääkäisi, yrittäen nyt työntää toista kauemmaksi tämän ranteista, kova seinä ei tuntunut mukavalta jos sitä painettiin vasten. Idioottimaisen esityksen?!
"Tehdä minkä!??" Puusepänpoika yritti saada sanaa väliin, mutta turhaa se oli, Winderin ollessa liian kiireinen puhumaan mitä hulluuksia joilla ei ollut päätä eikä häntää. Tuolla oli hullun katse, koko äijä oli hullu! Hänen majesteetille kertomaan ettei suunnitelma toiminut? Minkänlainen suunnitelma tuo luuli heillä olevan?! Ajaa jo hullun äijän vielä hullummaksi?! No Aaron olisi kieltämättä, niin halutessa että vahingossakin paras välikäsi ajaa joku hulluudenpartaalle, mutta nyt ei todellakaan ollut kyse mistään sellaisesta!
"En tiedä mistä puhut !--Ai saakeli!" Kuului hätäinen puolustus joka päätyi seinään tönäisyyn, hiljentäen Aaronin toistaiseksi vaikeroimaan ja kiroamaan riepotustaan pää kumarassa, selkäänsä hieroen samalla kun haukansilmä päätti hänestä perääntyä ja omaan tuoliinsa lässähtää.

"M-mitä, mitä helkkaria..." Aaron tuhisi itsekseen, päätänsä pudistellen ennen kuin katsahti elämäänsä kiroavaan Eliittiin, muodostaen suullaan tälle äänettömät sanat "Mitä hemmettiä".
Puusepänpoika ei tiennyt miten reagoida, koko tunnepurkaus oli ollut arvaamaton kenraalin ollen tähän mennessä jäätävän rauhallinen ja piittaamaton. Palaset alkoivat loksahtelemaan paikoilleen, siis miten silmäpuoli ilmeisesti näki asiat. Siniset silmät silmäilivät Dariusta täydellisessä epäuskossa, kunnes Aaron ei voinut kuin sopimattomasti naurahtaa, tuskin tosi huvittuneisuudesta.
"Si-Siis... Krmh!" Kisälli korjasi kurkkuaan, "Tiedän ettei minusta pidetä, mutta annat minulle aika paljon tunnustusta jos luulet tämän olevan näyttelyä..! Siis, leikkiä!? Kenen, Aranin kanssa!? Sinua kohtaan?? M-Miksi--AGH! Oletko päästäsi vialla?! Luuletko tosissasi että Oraakkelia kiinnostaisi lähettää oma juoksupoikansa jonkun kruunupään huvileikkiin kiusata sinua? Siis--MITÄ?!" Aaron lähestyi reippaasti eliitin pöytää, pysähtyen sen eteen täysin ulalla miten toisen mieli toimi.

Ei hän tiennyt sen syvemmin millainen Aran oli, muuta kuin aika mulkku häntä kohtaan, mutta samaa teki mieli sanaa Dariuksesta tässä kohtaa.
"Miksi minua kiinnostaisi viihdyttää sen kusiaisen päähänpistoja?? Jollet muista, niin ei Arankaan ollut iloinen minun olemassa olosta! Luulitko että se...--Että se-- Hitto ei ole mukana..." Aaron kääntyili hetken käymään läpi vaatekerroksiaan ja taskuja, mutta ei löytänyt etsimäänsä.
"Se kuva! Se piirros! Se piirros jonka näytin sinulle salissa, miksi minulla olisi se?! Minä tulin tänne koska halusin tulla joksikin suureksi! Joksikin... Paremmaksi! Kuin vain puusepänpojaksi jota ei kiinnosta olla puuseppä! En minä tiennyt että se olisi sinä jonka Oraakkeli minulle halusi! En ennen kuin se sanottiin paikan päällä ja... Ja olin niin innoissani! Kerrankin luulin saavani jotakin aitoa, päästä todistamaan itseäni, oikeasti päästä elämässä eteenpäin, saada arvostusta ja tunnustusta! Eikä vain koska minulla on Marduk taustalla! Mutta koska ansaitsin sen omasta takaa! Oman idolini alai--Hrnnngh!" Oraakkelin juoksupoika pauhasi ja raivosi, elehtien käsillään, osoitellen milloin mihinkin ilmansuuntaan tai sitten itseensä kunnes ei enää jaksanut selittää itseään.

Kenraali nakersi niin paljon hermoja juuri nyt että hänen oli pakko rauhoittua nyt omasta pauhaamisesta ennen kuin haukkui toisen hulluksi vielä kymmennen kerran.
"...Hitto että olet ärsyttävä!" Aaron kuitenkin tuhahti vielä pienen pienen hengittely paussin jälkeen ja mulkaisi suoraan haukansilmään ärtyneenä.
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Piha-alueet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron