Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

Talleilla majailevat hovin ja sotilaiden ratsut. Ratsuina on niin tavallisia eläimiä, kuin myös taruolentojakin. Talleilla pyritään pitämään kasvinsyöjät ja lihansyöjät erillään toisistaan. Sehän tästä puuttuisi, että ratsut söisivät toisensa....
Talleilla pidetään ensiluokkaisen hyvää huolta ratsuista ja jokaisen olennon tarpeet otetaan huomioon. Tallin palvelusväki on korkeasti koulutettua ja tietävät työnsä.

Valvoja: Crimson

Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Vahti » 11 Maalis 2014, 20:01

Aleiga, yhä edelleen kirotustta säihkyvän timanttisarvisessa poromuodossaan, katseli uteliaana uutta elinympäristöään perin hämmentyneenä. Eläimet tunnetusti elivät jatkuvasti nykyhetkeä, eivätkä pahemmin muistelleet menneitä elleivät ne synnyttäneet vaistoissa minkäänlaista tunnistusta kuten haju- tai kuuloaisteissa. Koira muistaa käskysanan istu koska se muistaa etäisesti herkkupalan maun tai kehuvan äänensävyn sen tehdessään niin. Hevonen tietää että nyt laukan vuoro koska kylkiluille annettu hetkellinen paine ihmisjalkojen puristuksesta synnyttäen saa vastakaiukseen vaistomaisenreaktion.
Kaikki on kiinni siis puhtaasti biologisista vaistoista ja aivosolujen välisistä yhteyksistä.
Mutta entä jos sattui oikeasti olemaan ihminen, vain eläimenhahmoon vangittuna?
Sillä juuri sitä Aleiga oli, naisihminen joka oli muutettu poroeläimeksi.
No, jos eräs tietty rottakauppias oli astellut vastaan sille puhuen, poroeläin olisi kyllä muistanut kaksijalan joka tarjosi omenaa yllinkyllin kun sitä vain pyysi. Sekä ehkä hiukan hämärästi sen, kun rottakaksijalka puhui jonkun suippokorvaisen -niitä kutsuttiin kai halteiksi- kaksijalan kanssa, minkä mukaan Aleiga sitten joutuikin. Rottakaksijalan jääden taaksepäin.
Tietysti poro oli ollut siitä hämillään äänellen kysyvänä ja vilkuillen, mutta sille tarjottu omena antoi pian muuta miettimistä. Eikä uuden omistajan kanssa oleminen pahemmin eronnut aiemmasta, lisää kävelyä vaihtuvissa maisemissa.

Mutta nyt oltiinkin sitten täällä, talleilla, minkä tapaisissa isoissalaatikoissa kaksijalat säilyttivät elikoitaan, joilla sitten ratsastivat. Siis ratsastivat. Hänellähän ei ratsastettu, kai nämä sen tiesivät? Hän ei sietänyt yhtään ketään selässään vaikka olisi kokonaan omenasäkeistä rakennettu tyyppi!
Muuten niin kiltisti -vaikkakin uteliaana ja hämmentyneenä- talleille sekä karsinaansa tullut sarvipää mörähti kysyvänä, haistellen ja kuunnellen vieraita ääniä. Kyllä hän sirkuksessakin oli elänyt muiden sirkuseläinten kanssa, mutta tässä paikassa oli jotenkin enemmän järjestystä. Tietyt paikat ja muuta.
Kaikki elikot pidettiin samoissa aitauksissa, korkeissa sellaisissa, ja ne erotettiin toisistaan seinämillä sekä kaltereilla.
Makuualusta ei ollut paljasta maata vaan kovaa kuin kallio mutta sen päälle oli ripoteltu paljon kuivaa, pitkävartista ruohoa.
Oli täysivesiämpäri yhdessä nurkassa ja syötävää heinää jollakin korokkeella.
Muut tallin eläimet ääntelivät rauhalliseen, tyyneen tapaansa vaikkakin poroeläimen karsinan lähellä olevissa karsinoissaan elikot olivat uteliaita uudesta tulokkaasta. Välillä käytävillä kulki kaksijalkoja, todella siisteissä puvuissa.
Jep, Aleiga, tämä oli ihan eri luokkaa kuin sirkuksen väliaikaiset "tallit".
`Jo on outo paikka...´ sarvipää mietti ja nuuhki sieraimet leveinä, tummat silmät vilkuillen otuksia joista osa oli sellaisia, mitä Aleiga ei ollut koskaan elämänsä aikana nähnytkään.
Poro puuskahti päätään ravistaen, tuntuen olonsa jo levottomaksi niin rajoitetussa ympäristössä ja koputti karsinan porttia pariin kertaan. Täällä ei ole edes omenia!
Vahti
 

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2014, 01:40

Aran

Kuninkaana sitä sai vähän väliä lahjoja jos toisia henkilöiltä, jotka yrittivät keinolla millä hyvänsä päästä siniveristen piireihin ja mukaan hovielämän sykkeeseen. Toisinaan lahjat olivat kivoja, jos ne tulivat ystäviltä, tuttavilta, joista itse piti. Jos ne taas tulivat henkilöiltä, jotka selvästi yrittivät vain lahjoa tiensä suosioon, ei moisista oikein voinut nauttia. Olihan se mukava saada lahjoja, mutta arvostus niiden takia kyseisiä saappaannuolijoita kohtaan ei kyllä kohonnut kummasti. Harvoin lahjaksi kuitenkaan tuli mitään elävää, yleensä lahjat olivat vain arvoesineitä. Tällä kertaa haltioidenkuningas oli saanut lahjaksi eräältä ei niin hyvältä ystävältä sarvipäisen ratsun. Tai niin tuo aatelismies oli kuvaillut tätä lahjaa. Ainutlaatuinen, uniikki, monarkin arvolle sopiva. Kaunis, mahtipontinen ja kruunupäinen. Loistava ratsu, mahtava eläin.
Aran ei heti ensitöikseen ollut mennyt katsomaan lahjaansa. Sen sijaan hänen neuvonantajansa oli saanut ottaa lahjan vastaan kuninkaan puolesta - joka muutenkin oli kiireinen - ja kiittänyt tästä "upeasta lahjasta". Lahjan antaja lieni asteen tai toisen pettyneempi, kun kuningas itse ei ollut lahjaa vastaanottanut saatikka sitten kiittänyt, mutta palvelija saisi myöhemmin sanelusta kirjoittaa aateliselle kiitoskirjeen... sitten, kun Aran jotain jaksoi sanella.

Nyt kuitenkin Aran oli päättänyt hankkia itselleen sen verran aikaa, että suuntasi kohti talleja tarkastamaan tämän uuden elikon, josta lahjan antaja oli selvästi toivonut kuninkaan uutta suosikkiratsua. Aranilla oli jo hyvä ratsu. Valar oli nopea, kenties nopein nelijalkainen koko valtakunnassa. Se oli uljas ja jykevä ratsu, sellaisella kuninkaan kelpasi ratsastaakin! Vaikkakin, Valar oli toisinaan turhan... Naiivin leikkisä. Moinen ei sopinut kuninkaan ratsulle.
Tallipojat olivat varmasti kuitenkin pitäneet hyvää huolta uudesta "ratsusta". Olihan olento nyt kuninkaan omaisuutta, eikä kuninkaan omaisuutta sopinut rikkoa tai kohdella kaltoin. Ehkä sarvipäinen olento olikin tarkastamisen arvoinen, mutta senhän sai selville vain menemällä paikalle. Joten, tummiin, kaapumaiseen asukokonaisuuteen pukeutunut kuningas palvelijan saattelemana suuntasi talleille.

Uusi tulokas oli tietenkin kiinnittänyt tallin työntekijöiden huomiota pitkin päivää, mutta myös muuan elikko oli myös iskenyt silmänsä uuteen olentoon. Valarocco oli tarkkaillun omasta karsinastaan - joka oli pari karsinaa vasemmalle, vastapuolella käytävää - uutta tulokasta. Se ei selvästikään pitänyt uudesta ilmestyksestä ja koki sen kilpailijana, syystä tai toisesta. Kultaharjainen olento olikin osoittanut tämän epämieltymyksensä tuijottamalla herkeämättä sarvipäistä ilmestystä, välillä kujertaen lintumaisesti lumoavaa melodiaa, aivan kuin syndraet yleensä saalista vietellessään. Tallipojat olivat tietenkin huomanneet syndraen toiminnan, eivätkä edes harkinneet päästävänsä kuusisarvista hirviötä lähelle uutta lahjaratsua.

Valaroccon kujerrus loppui kuitenkin lyhyeen, kun itse haltiakuningas tuli ja läpsäytti ohimennen karsinastaan kurkottelevaa syndraeta turvalle.
"Hys sinä mustasukkainen pässinpää" Haltia kävi tokaisemaan nopeasti ohimennen, matkan jatkuessa pääratsun ohi uuden tulokkaan luokse. Tietenkään Valar ei ollut tyytyväinen saamaansa kohteluun, mutta ei käynyt isäntäänsä vastaan kapinoimaan, muuta kuin pienellä, vastaan sanovalla hörähdyksellä.
Haltiakuninkaan ja tuon palvelijan askeleet pysähtyivät uuden tulokkaan karsinan eteen. Sillä samalla hetkellä oli myös tallimestari saapunut paikalle kumartaen asianmukaisesti ja kävi kertomaan kuninkaalle paremmin tästä uudesta sarvipäästä.
Aran ei kuitenkaan näyttänyt varsinaisesti kuuntelevan tallimestariaan, sen sijaan vihreä katse oli nauliintunut uuteen eläimeen... joka ei tainnut olla ihan tavallinen sorkkajalka. Häikäilemättä oli kuningas käynyt tunkeutumaan poron pään sisään kyvyillään, nähdäkseen mitä eläin oli ajatellut... Tuo kuitenkin vaikutti ajattelevan hieman eri tavalla, mitä normaalit elikolta olisi saattanut olettaa. Kaikki kävikin yllättävän paljon mielenkiintoisemmaksi nyt...
"Aleiga....?" Nimi joka kävi tarttumaan ajatuksenlukijan mieleen, kävi karkaamaan yleiskielellä suippokorvaisen kuninkaan huulilta, joille nousi vino, jokseenkin pahaa enteilevä virne.


// TÄÄLLÄ OLEN KERA KAKKAISEN VASTAUKSEN ANTEEKSI AAAAA ASKDJKJEFA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Vahti » 23 Maalis 2014, 02:45

Sarvipään mielenosoituksen omenoiden puutteesta keskeytyi, kun sen kuuli erikoista mutta mieltään kiehtovan laulumaisen viserryksen. Kuitenkaan visertäjä ei ollut mikään lintu, ei tässä kokoluokassa, kun timanttisarvi katsoi aluksi hämmentyneenä kultaturkkista, suurta olentoa. Oitis sarvieläimen ihmispuolen ihmetys ja uteliaisuus kaikkea erikoista kohtaan pukkasi pintaan kuin pullokorkki vedessä; Sarvipää hörähti kysyvänä, pää korkealla ja valppaana sen katsellen kujertavaa eläintä. Mikä se oli? Taruoeläin niin kuin, kuten tämän maan kaksijalat niitä suippokorvia kutsuivat, haltiatkin?
Aleigan turpa väreili kun se nuuhki ja liikahteli innostuneena, haluten oitis tutkia tätä uutta erikoista olentoa jonka oli nyt huomannut. Omenatkin siinä tuppasivat unohtumaan.
Mutta sitten paikalle tullut, näytti ainakin alfalta miten itseään kantoi ja kohteli muita kuin alempia, halti läppäisi sitä erikoista otusta hämmentäen poron toistamiseen. Johan nyt oli... Jos se häntä aikoi läppäistä niin hän kyllä purisi.
Poro oli sirkuksessa tavannut yhtä lailla ihan kivoja kaksijalkoja kuin myös ikäviä kaksijalkoja, ja tämä hänen karsinalleen tule-
Hei, hänen karsinalleen?

Tummat silmät tuijottivat uteliaina mutta myös varautuneina suippokorvaista kaksijalkaa, joka tuijotti häntä takaisin.
Ja sitten sarvipää tunsi sen, tavallaan. Niin kuin hänen päänsä sisällä olisi vain kosteaa pumpulia, mitä sekoiteltiin lusikalla työntäen sitä hajalle ja osia erilleen sinne tänne- Yksittäisiä, pieniä mielikuvia, tuntemuksia ja ajatuksia pulpahteli pintaan kuin kuplivia kuplia mitkä poksahtelivat samantien rikki, ilman minkäänlaista poroelikon omaa tahtoa.... Se oli inhottava tunne!
Ja tuo halti teki sen varmasti!
"Aleiga....?"
SE OLI HÄNEN NIMENSÄ, OIKEA NIMENSÄ, JOTA HÄN EI OLLUT KERTONUT TOISELLE!?
Kruunupää mylväisi, heittäen sarvensa takakenoon niin voimakkaasti, että sen eturuumis kohosi hetkeksi pystysuoraan. Säikähtänyt saaliseläin otti takajaloillaan pari tasapainoa korjaavaa askelta taaksepäin, rojahtaen sitten takaisin neljälle sorkalleen. Kuin myös päänsäkin laskeutuen kumaraan, kun se heittelehti sarvekasta päätään uhkaavasti sivuille.
Se ei pitänyt siitä mitä toinen oli tehnyt. Hän ei pitänyt siitä. Aleiga, joka oli herännyt eläimen ajatuksien keskellä tietoisemmaksi, ei pitänyt tästä oudosta voimasta mikä oli asettunut sen sielun kotelon ympärille tökkimään suojakuoria miten tahtoi.
Halti saisi luvan lopettaa, ennen kuin Pohjolan nainen suuttuisi...

#Jeeee! Tääl ollaan, nyt mennään koirankakkoja noukkien Aranin samettisilla koirankakkapusseilla~ @w@ *kukkuu yöllä*#
Vahti
 

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2014, 19:09

Virne kävi kohoamaan haltian kasvoille, monarkin nähdessä sarvipäisen reaktion hänen puheisiinsa. Tuo selvästi tunnisti nimensä ja tarkkaillessaan poron ajatuksia, ei Aran voinut kuin nauraa itsekseen. Tilanteesta tuli nyt huomattavasti mielenkiintoisempi. Toinen ei edes ollut sorkkajalkainen syntyjään, vaan ihminen. Voi mitä kohtalon ivaa, että tuo nainen oli nyt päätynyt koko valtakunnan rasistisimman haltian armoille. Aran ei pitänyt ihmisiä missään arvossa, hyvä jos noista oli edes orjiksi. Ihmiset olivat saastaisia, vähäpätöisiä ja hyödyttömiä olentoja. Siirtolaisia, jotka hyppivät nenille. Aivan sama oliko kotoisin Crpytistä tai sen rajojen ulkopuolelta, Aran näki kaikki ihmiset samanlaisina. Epäpuhtaina, alempiarvoisina eläiminä. No, tämä yksilö sattui nyt kirjaimellisesti olemaan eläin.
"No johan sinä itsesi soppaan olet sotkenut, Aleiga..." Aran kävi jatkamaan, ottaessaan yhden askeleen lähemmäksi karsinassaan riehunutta sarvipäistä. Haltia ei kuitenkaan liian lähelle mennyt, eihän Aran nyt tyhmä ollut! Tarpeeksi lähelle jos eksyisi, saattaisi poro perkele pökkäistä sarvillaan... tai purra... Tosin, jos tuolla olennolla yhtään oli itsesuojeluvaistoa, se ei edes örähtäisi kapinoivasti kuningasta kohtaan. Aranilla ei tunnetusti ollut kovin pitkä pinna ja tässä tapauksessa vielä lyhyempi.

Normaalisti Aran olisi jo lähtenyt pois, todennut että elikko oli ihan näyttävän näköinen ja käskenyt jonkun tallipojista kokeilemaan, pystyikö sillä tosiaan ratsastamaan, niin kuin lahjan antaja oli kehunut. Mutta kerta kyseessä oli ihminen, aikoi Aran tehdä tuon elämästä täällä yhtä helvettiä. Tietenkin, mitä muutakaan saattoi olettaa Aranin kaltaiselta kierolta persoonalta. Hän halusi vain alistaa tuon olennon tahtoonsa ja nöyryyttää ihmistä minkä ehti. Ja jos se Aranista riippui, ei tuo mokoma tulisi kauaa hengissä pysymään, jos alkoi vastaan kapinoimaan....


// holy hell kukkuuko joku muukin täällä yönsä kun minä ja Crim... ja Sands. UUSIA YÖIHMISIÄ! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Vahti » 23 Maalis 2014, 21:26

#Yeeees! I join you mah king!#

Sarvipää puhkui ja örähteli paikallaan, pää alhaalla jalat liikahdellen levottomina. Jokainen osa porossa tiesi että tämä tilanne oli paha, suippokorvan ottaen muutaman askeleen lähemmäksi hänelle ylimielisesti puhellen. Ja käyttäen hänen nimeään, minkä oli hänestä noin vain onkinut. Hänen päähänsä astuen ilman lupaa tai epäröintiä, mikä oli todellakin törkeää. Ja Aleiga tiesi sen, mulkoillen kaksijalkaa pahasti sarvet tanassa.
Rottakauppiaan kanssa oli ollut erilaista, tämän ei ollut tarvinnut käydä hänen mieleensä tietääkseen hänen nimensä tai oikean muotonsa, vaan oli nähnyt sen paljain silmin. Mutta tämä... Tämän haltin ottama vapaus, käydä noin vain hänen mielessään, oli oudon pelottavaa ja siten raivostuttavaa naiselle joka oli ihmiselämässään pitänyt yksityisenä omat tuntemuksensa ja ajatuksensa.
Ja nyt tuntui kuin hän seisoisi alastomana syvimpäänsä myöten, toisen katseltavana ja pilkattavana.

Poron ajatusten keskellä kotelossaan oleva Aleiga, ihmismielensä sisin, ei pitänyt tästä tunkeilijasta mielessään. Ja kuten olisi todellisuudessakin, myös nytkin tämä osoitti sen pidättelemättä. Sisintä suojaava kuori raottui, sen verran vain, että sen sisältä saattoi iskeä tunkeilijaan nopeasti ja suoraan.
`HÄIVY!´ tumma ääni karjaisi Pohjolan kansan kielellä, kun yhtäkkinen, terävä voima yritti iskeä tunkeilijan pois mielestä villieläimen elkein.
...
Fyysisellä tasolla taas poro mörähti, heilautti päätään puuskuttaen ja kiihtyneenä kiepsahti jaloillaan selin karsinansa oveen. Vain ponnistaakseen takajalkansa ovea vasten voimalla...
Vahti
 

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Maalis 2014, 01:41

haltia seuraili virnuillen poron reaktioita hänen puheisiinsa. Sarvipäisellä ei ollut mitään saumoja estää toista kruunupäistä tunkeutumasta ajatuksiinsa ja Aran aikoi tuoda tuon faktan esille harvinaisen selvästi. Suippokorvainen suorastaan nautti tästä asetelmasta, vaikkei edes tuntenut tätä "ihmistä" henkilönä sen pahemmin. Ihminen mikä ihminen, kunhan Aran sai olla osa tuon nöyryytystä, haltia oli tyytyväinen. Ja hän todellakin aikoi nöyryyttää tätä otusta, niin kauan, kunnes tuo taipuisi hänen tahtoonsa. Kunnes sarvipäällä ei olisi muuta vaihtoehtoa, kuin taipua hänen tahtoonsa. Vaikka tämä ihminen oli niin sanotusti "ei kukaan" Cryptin tilanteessa, otti Aran sen jonkinlaisena voittona, kun pääsi tuota rumempaa, lyhytikäisempää rotua nöyryyttämään tavalla tai toisella. Ehkä Aran hankkisi jostain maagin, joka voisi koittaa purkaa sarvipäisen loitsun, jotta haltia saisi nauttia tästä nöyryyttävästä asetelmasta entistä enemmän. Sehän vasta mielenkiintoista olisi.

Sarvipäisen käydessä iskemään jalkojaan vasten karsinan ovea, ei haltia reagoinut moiseen mielipiteeseen mitenkään. Aran vain vähän ummisti silmiään sorkkien kolahtaessa oveen, mutta askeltakaan ei haltia ottanut taemmas, saatikka sitten liikahtanut paikoiltaan. Aran halusi näyttää otukselle, ettei todellakaan pelännyt tuota, saatikka tuon uhoa.
"Minä en ole menossa minnekään, etkä ole kyllä sinäkään, Aleiga. Olet täällä niin kauan, kunnes minä sinut tuskistasi päästän. Paras tottua siihen" Haltia kävi hymähtämään seuraillessaan sarvipäisen mielenosoituksia.
"Ja jos et leiki kiltisti, pidän huolen siitä, että tuskasi loppuvat lyhyeen"


// Katso kirjoitin kakkaisen ja lyhyen vastauksen, ole hyvä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Vahti » 29 Maalis 2014, 01:58

#Mmmm, hyvää~ Sekoitan siihen draamakeksin murusia, nom nom#

Poro iski takasorkkiaan oveen muutaman, voimakkaan potkun verran samalla kun halti alensi sitä sanoillaan, härnäten ja kiusaten ollen niin varma, että sarvipää tai ihminen, kumpaa Aleiga ikinä olikaan, taipuisi tämän tahtoon. Jokaista sanaa näiden kaksijalkaisten kieltä Aleiga ei täysin ymmärtänyt, puolivieraana cryptiläisten kielille, mutta se missä kaksijalat puhuva, eläimet viestittävät. Eikä pohjoisen nainen tarvinnut tulkkia aistiakseen tästä alfanelkein käyttäytyvästä suippokorvasta, miten tämä piti häntä pilkkanaan.
Ja sekös suututti eläintä, mikä lopetti oven potkimisen, puuskuttaen kääntyen takaisin kasvotusten haltiin, tuijottaen sitä tummilla silmillään. Poro kuopi etusorkillaan lattiaa perin ärtyneenä.

Se ei ollut ennenkään taipunut kenenkään tahtoon, ei sirkusväen, ei rottakaksijalan. Toimien vain jos se näki sen hyödylliseksi itselleen. Mutta vapaasta tahdosta? Ei ikinä. Ja itsevarmana poroksi kirottu nainen oli valmis osoittamaan sen miten vain taisi, kummassa hahmossaan tahansa.
Mörähtäen poro heitti päänsä kohti nurkkaa jos oli sen vesisanko, astellen sorkat kopsuen maatan vasten. Se imaisi vettä suuhunsa posket pullollaan, kääntyen ja astellen nopein askelin takaisin ovelleen.
Temppu, minkä elikko oli tehnyt monelle sirkusväen jäsenelle sekä Jeremiahllekin. Sen seuraukset tosin olivat poikkeuksetta negatiiviset, enemmän tai vähemmän, mutta tähänkään asti kruunupää ei ollut ottanut opikseen.
Se yritti sylkäistä koko suullisen vettä kohti tätä alfahaltia, ilkikurisuus ja kostonhalu mielessään.
Ja kaiken tuon alla piilotteli kuitenkin pienen pieni, siemenen kokoinen pelko, mitä Aleiga yritti peitellä estääkseen sitä versomasta.

Hän oli loppujenlopuksi vain eläin, rajoituttuineen toimintoineen. Ei hän pystyisi murtautumaan täältä pois helposti kuin ihmismuodossa olisi ehkä voinut. Eikä hänellä pahemmin ollut ihmisen suuta tai ääntä, millä sylkeä solvauksia mieleensä astuneelle suippokorvalle. Mutta Aleiga ei halunnut ajatella niitä, epäröidä ja epäonnistua.
Sillä hetkellä kun hän epäröitsisi, hän olisi epäonnistunut.
Vahti
 

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Maalis 2014, 02:17

Haltia päästi ilmoille jopa huvittuneen naurahduksen seuraillessaan sarvipäisen touhuja. Ei tuo voinut olla tosissaan. Yllättävän paljon oli suippokorvainen saanut provosoitua sarvipäistä pelkillä puheillaan, jotka olivat vain alkua sille piinalle, mitä tuo tulisi kokemaan, jos se Aranista riippui. Tietenkin, jos nainen päättäisi käyttäytyä kunnolla ja olla kunnon "lemmikki", antaisi Aran myös palkinnon sarvipäiselle. Hyvistä tavoista ja alistumisesta palkittiin, kuten tavallistakin eläintä. Ja mikä olisikaan nöyryyttävämpää kuin suoda ihmiselle se hetken ilon tunne palkitsemalla siitä, että toinen olisi viimein alistunut suippokorvaisen monarkin tahtoon. Ennemmin tai myöhemmin se oli edessä, siitä Aran oli turhankin varma.
Kaikessa itseriittoisuudessaan haltia seuraili poron seuraavia liikkeitä, tajutessaan vasta liian myöhään mitä tuo oli tekemässä. Aran ehti juuri ja juuri väistää sen suurimman vesiruiskun sarvipäisen suusta, mutta ei kyennyt täysin välttämään kastumista eläimen käydessä kapinallisesti osoittamaan mieltään uutta herraansa kohtaan.

Aran päästi ilmoille turhautuneen älähdyksen käydessään saman tien pyyhkimään vettä pois kasvojensa syrjältä, samalla kun vieressä seisseet tallimestari ja palvelija kävivät katsomaan, oliko kuningas kunnossa. tietenkin hän oli ja hätyyttikin sillä samalla sekunnilla kaksikon kauemmaksi itsestään.
Valarocco taustalla kävi päästämään ilmoille hirnahduksen ja kujerruksen välimaastossa seikkailevan äännähdyksen, ilmoituksena siitä, ettei se pitänyt uuden tulokkaan toimesta hänen isäntäänsä kohtaan. Tietenkin syndrae aikoi puolustaa isäntäänsä, mutta tällä hetkellä se ei kyennyt muuhun, kuin osoittamaan mieltään ääneen karsinastaan.
"Senkin kapinen seinäkoriste..." Aran kävi mutisemaan pyyhkiessään viimeisiä pisaroita poskeltaan "Katsokaa ettei tuo eläin saa vettä saatikka ruokaa... kolmeen päivään. Katsotaan sitten, mitä mieltä olet minun kunnioittamisesta, Aleiga" Haltia kävi mulkaisemaan harvinaisen määrätietoisesti sarvipäistä eläintä kohtaan. Hän ei aikonut leikkiä näitä leikkejä ollenkaan.
"Ja pitäkää huoli, ettei kukaan huomio sitä, mitenkään. En halua, että se saa minkäänlaista myötätuntoa itseään kohtaan" Kuningas kävi määräämään tallimestarille, joka otti monarkkinsa sanat vastaan erittäin vakavasti. Hän kun ei työtään halunnut menettää.


// AAAAAA ALEIGAAAAAA <3 Btw jos et keksi muuta niin anna mennä ja pistä Aran jo poistumaan ja tee se kolmen päivän aikahyppy, en pistä pahakseni o3o //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Vahti » 29 Maalis 2014, 02:38

#tämä selvä~ o7 Spirit soundtrackia kehiin#

Onnistuessaan, vaikka edes osittain, yrityksessään näyttää närhen munat moiselle sulkiaan sukivalle harakalle pärskäyttämällä vettä tämän päälle, poro päästi huvittuneita äännähdyksiä. Se kierteli ja heilutteli komeaa kruunupäätään liitävin askelin karsinassaan kuin mahtaillen saavutuksellaan. Vaikka pieni se olikin, mutta tälle eläimelle tarpeeksi tyynnyttämään täksi hetkeksi kostonhalunsa.
`Minä. En. Murru.´ Aleiga ajatteli itsevarmana mielessään, sanoen jokaisen sanan mielessään niin selkeästi ettei tämän vahva, tumma aksentti sotkisi sitä. Että jos toinen nytkin lukisi hänen mieltään, tietäisi ainakin mitä tällä oli vastassa. Aleiga ei tiennyt paljoakaan Cryptin kaksijalkaisista, mutta hän itse olikin Pohjoisen väkeä...
Eli jos haluat otella hipsuvarvas, antaa tulla.
Häviö tai voitto, tämä poro oli valmis näyttämään mihin pystyi.

Poro pysähtyi haltin alkaessa puhua jälleen karsinansa ovelle, kuunnellen korvat höröllä toisen puheita. Ah, miten tuttu sävel sirkusväeltä. Kielsivät häneltä jotakin luullen että se opettaisi sarvipäälle tapoja. Aleiga tunsi olonsa itsevarmaksi, tietämättä että kyse oli kolmesta päivästä. Yleensä sirkusväki oli pitänyt päivän tai puolipäivää elukkaa dieetillä.
Saisi nähdä miten kolme päivää menisi...
Poro tuhahti ilmaa sieraimiensa kautta, mulkoillen pois astelevan harakkakaksijalan perään.
Juuri niin, kävele pois! Ensi kerralla saat muutakin kuin vain vettä. Harakka, käärme, phutulu...
Pyh.

***

Kolme päivää oli kulunut.
Ensimmäinen päivä oli mennyt porolla rennosti, tämän tutkien kaikilla aisteillaan karsinaansa. Sen pintoja, tuoksuja, makuja- Kyllä, makukin saattoi olla tärkeää. Se oli yrittänyt kiinnittää talliväen huomiota pelkkää ilkikurisuuttaan, kunnes huomasi ettei kukaan luonut siihen nopeaa vilkaisua kummempaa, päättäen että jos muut aikoivat olla niin phutuleja, niin olkoot...
Toisena päivänä vatsa alkoi murista. Sekä kurkkua ärsyttää. Mutta pahinta oli halu omenoihin! Hän oli sentään saanut sirkuksessa omenia silloin tällöin, ja rottakaksijalalta milloin vain tahtoi. Paitsi sen yhden kerran kun hänelle tuli hassu olo omenoista, mutta hän sai silti omenoita jatkossa. Hemmetin rotta, antoi hänet tänne. Seuraavan kerran kun tavataan, tulee sorkasta!
Ja te kaikki painukaa suolle!

Kolmas eli tämänhetkinen päivä...
Poro ei seisonut enää itsevarman ja itseään esittelevän oloisesti karsinansa ovella, vaan makoili karsinansa perällä, silmät suljettuina. Pää nuokkuen sarvien ottaessa tukea seinästä. Sarvipää yritti säilyttää edes osan voimistaan, vaikka sitä nälätti ja hiukan heikottikin. Mutta sen vaistot kertoivat että jotakin oli tekeillä, tapahtumassa.
Eikä silloin saanut tuhlata voimia tai olla varomaton.
Piti olla valmis.
Ja hän syöksyisi ensimmäisen omenan luokse jonka näkisi, vaikka se olisi viimeinen teko.
Poro maiskautti kuivahkoa suutaan, puuskahtaen raskaasti sieraimiensa kautta.
Vahti
 

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Maalis 2014, 02:52

Sarvipäinen vaikutti olevan turhankin itseriittoinen suorituksensa johdosta, eikä antanut mitään merkkejä siitä, että vähääkään olisi katunut tekojaan. Jos homma oli noin, niin ei Arankaan aikonut leikkiä kilttiä. Sanat taipumattomuudesta saivat haltian vain hymähtämään pienesti, ennen kuin monarkki päätti, että tämä oli tarpeeksi tältä erää. Niinpä haltia kävi kääntämään selkänsä sarvipäiselle ja lähti kävelemään poispäin, suoden pienen, lempeähkön taputuksen Valarin turvalle. Syndrae vaikutti turhankin onnelliselta huomionosoituksiin, päästäen ilmoille mitä iloisimman sävelen, ennen kuin koko kohtaus oli ohitse. Aran jätti vakioratsunsa, kuin uuden sarvipäisen lemmikkinsä palvelijoidensa vastuulle...


Kolme päivää kului. Aran ei mitenkään murehtinut sarvipäisen oloa, tosin monarkki oli antanut käskyn tulla kertomaan hänelle, mikäli poro perhana oli kuolemaisillaan. Silloin haltia olisi puuttunut peliin, mutta niin kauan kuin tuo oli elossa ja jukuripäisyyttään kiukutteli, ei Aran aikonut antaa mitään armoa naiselle. Saisi nähdä, miten kuningasta kohdeltiin. Ja mitä seurasi siitä, jos teki jotain väärin. Kolmannen päivän kuluessa oli Aran valmistautunut menemään jälleen talleille. Tällä kertaa suhteellisen kevyissä ja helposti liikuttavassa asukokonaisuudessa kuningas saapui talleille, jälleen kerran palvelijoiden saattamana. Heti ensitöikseen suippokorvainen käveli mitä itseriittoisimman näköisenä sarvipäisen karsinan luokse, herättäen heti kovin suurta kateutta syndraessa, joka oli tottunut saamaan huomion heti ensimmäisenä aina, kun monarkki talleille saapui. Valar kävikin ilmaisemaan mielipiteensä hörähdyksellä, joka kuulosti enemmänkin miehen kurkkulaulannalta, kuin hevosen hörähdykseltä.

Aran asteli poron karsinan eteen, jääden tyytyväisenä katselemaan tuota näkyä. Voi kuinka surkea se olikaan. Suorastaan huvittavaa.
"Joko olet miettinyt uudestaan arvojärjestystä tässä tilanteessa, Aleiga?" Aran kävi kysymään suoriltaan, samalla kun asteli jälleen hieman lähemmäksi karsinaa, mutta ei kuitenkaan liian lähelle "Vai vieläkö aiot kiukutella?" Samalla kun virnuillen kysyi kysymyksensä, Aran kävi vetämään selkänsä takaa esiin suurehkon, kauniin vihreän omenan, ojentaen sitä pienesti sarvipäisen karsinan puoleen, ollen kuitenkin valmiina vetäisemään omenan kauemmaksi, mikäli poro sen ajatteli kädestä napata.


// LIKE THIS?! Otetaanko me ratsastus yritys by random npc tallipojat? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Vahti » 29 Maalis 2014, 03:07

# D8 Aran perhana! Rumaa peliä pelaa hän, hyi hyi, raipasta takapuoleen! Ja kyllä, tuo soundtrack -w-#

Poro heräsi hätkähtäen kuullessaan puhetta karsinansa ovelta, tunnistaen se nopeasti uuden "isäntänsä" ääneksi. Naurettava nimitys, isäntä. Niin kuin joku voisi villieläintä isännöidä, määrätä, käskeä... Aleiga tuhahti haltin puheille, katsoen tätä vähäpätöisin elkein, kuin pitäen toisen kysymystä arvojärjestyksestä typeränä kysymyksenä. Mitä se olikin. Jos nyt puhuttaisiin vakavasti arvojärjestyksistä, Aleigan vakavuuden mittapuulla, niin tämä halti oli kyllä niiiiin alhaalla että jopa otson sonta olis-
...
Olisi...
Omena.
Poro tuijotti kyseistä hedelmää kuin maailman tuijotettavinta asiaa, tummat silmät räpsähtämättä, kunnes elikko nousi hiukan kompuroiden neljälle sorkalleen. Ainoastaan yksi ajatus mielessä, omenaomenaomenaOmenaOMENAomenaPERHANANOMENA! Tänne se, hemmetin harakka!
Sarvipää kiiruhti karsinansa ovelle ottamaan omenan vastaan, harhaluulo voitosta kohisten päässä valkeiden, lentävien pulujen ja fanfaarien soittamisen mukana. Mutta sitten omena vedettiinkin pois.
Suoraan. Hänen. Turpansa, edestä.

Ensiksi poro päästi hämmentyneen hörähdyksen, vilkuillen omenasta haltiin. Hämmentyneenä ja kenties maailman surullisimpana porona, kun siltä kiellettiinkin omenan raikas, kirpaisa ja mehukas mehu. Sen kaunis tuoksu ensi puraisulla. Sen mukavasti mössäytyvä sisus ja kielelle leviävä, kosteuttava mehu. Kaikki se, kiellettiin. Häneltä.
Nyt lähti nirri.
Ensiksi poro oli maailman surullisin poro. Sitten se oli maailman vihaisin, päästäen sellaisen kiukkuisen mörähdyksen kuin oli koskaan elämässään päästänyt. Ja kavahtaen takajaloilleen se iski etusorkkansa karsinansa oven laidan yli, melkein ollen puoliksi ulkona karsinastaan, älämöiden ja sarviaan heilutellen.
Katse kiinteästi omenassa, joka siltä yritettiin kieltää kautta äitimaanpoven!

#Ja tämän vuoksi, et kiellä omenaa porolta ^^#
Vahti
 

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Maalis 2014, 03:18

Jälleen kerran haltia seuraili mitä suurimmalla mielenkiinnolla - ja huvittuneisuudella - poron reaktioita tähän omenaan, jota nyt tarjottiin. Selvästi sarvipäinen toivoi ja uskoi saavansa sen, mutta juuri kun tuo valtavan komea otus oli ylös päässyt ja ovelle rynnistänyt, kävi Aran toden totta vetämään omenan pois sarvipäisen ulottumista. Ja se ilme, minkä sarvipäinen haltialle soi, oli todellakin näkemisen arvoinen. Aran ei voinut muuta, kuin käydä nauraen katselemaan poron reaktioita tähän pettymykseen. Haltia vaikutti turhankin tyytyväiseltä kepposeensa, samalla kun kädessä ollut omena vietiinkin oman suun eteen, Monarkin käydessä puraisemaan palanen irti vihreästä kaunottaresta. Tyytyväisenä Aran kävi omenaa mussuttamaan, samalla kun katseli poron riehumista karsinassa. Loput tästä kauniin vihreästä omenasta käytiin heittämään takaviistoon, Valarin karsinan puoleen, Syndraen käydessä nappaamaan omena ilmasta pitkällä kielellään. Vaikka syndraet olivatkin lihansyöjiä pääsääntöisesti, eivät nuo käyneet pistämään pahaksi herkuista. Varsinkaan Valar, jos herkkuja tarjosi itse isäntä!

"Luulitko että saisit palkinnon ilman syytä...?" Aran kävi naurahtamaan, samalla kun kaivoi polviin asti yltävän takkinsa taskusta toisen omenan "älä luulekaan, että saisit mitään, ilman että tekisit jotain sen hyväksi...".
Aran kävi saman tien kutsumaan tallimestarin paikalle, käyden antamaan ohjeet: Poro tulisi taluttaa piha-aitaukseen ulkona, satuloida ja tallipojat saisivat kokeilla ratsastaa sillä. Se, joka pysyisi selässä pisimpään - tai kenties jopa "kesyttäisi" sarvipäisen - saisi palkinnon kuninkaalta. Tästähän koko tallin väki innostui, kaikille kelpasi palkinto jos toinenkin, varsinkin kun itse kuningas sitä tarjosi! Niinpä tallipojat hyvällä miehityksellä kävivät astumaan sarvipäisen karsinaan ja enemmän tai vähemmän pakottamaan tuon kävelemään - suosiolla tai väkisin - pihalla odottavaan aitaukseen....



// ARAN KIELTÄÄ KAIKKI OMENAT KOSKA ARAN ON ILKEÄ KAKKA! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Vahti » 29 Maalis 2014, 11:13

Poro örisi ja tepasteli siinä kahdella takajalallaan karsinan ovea vasten hetkeen aikaa, raivostuneena harakkahipsuvarvashaltin suorastaan törkeälle käytökselle omenaa kohtaan. Yksi puraisu- Ja heitti sen -vaikkakin erikoiselle ja kauniille- otukselle syötäväksi! Mitä omenien törkeätä väärinkäyttöä! Mitä pyhäinhäväistystä! Eikö toinen tiennyt että niistä piti nauttia eikä... Tuolla... Tuolla epäkiitollisen lailla...

Lopulta Aleiga oli vain tyrmistynyt tästä, pää pyörällä, laskeutuen karsinansa ovelta alas kiihkeästi puuskuttaen. Epäuskoisena tilanteesta mihin se oli nyt monien mutkien kautta ajautunut. Jonkun säälittävän pullistelijan kotikoloon. Jatkuvasti mulkoillen haltia poro heitti toiselle mielessään kaikkia mahdollisia kirouksia, niin oman kansansa kuin cryptiläisten kielellä. Mitä ikinä tiesikään ja tunsikaan, jopa väännellen niistä entistä karkeamman kuuloisia.
Jos hän vain olisi ihmismuodossaan, siinä joskus hänellä olleella ihmismuodollaan, mitä hän oli harjoittanut metsästämiseen miesten rinnalle, hän tekisi kaikenlaisia hirveyksiä tälle harakalle.
Aloittaen noista suippokorvista. Leikkaisi ne irti ja tekisi niistä korut. Ihan vain pilkatakseen toista. Voih, se olisi kyllä perin tyydyttävä näky kun toinen katselisi sitä korua järkyttyneenä ja nöyrytettynä.
Vai aikoi toinen nöyryyttä häntä... Sen kun nähtäisiin.
Mutta pahemminkaan kostamiselle ei tullut nyt -nimenomaan, nyt- kuitenkaan tilaisuutta, kun toinen antoi jonkinmoisen määräyksen muille halteille, ja poro hetken aikaa epäili, kuuliko hän oikein.
Mainitsiko toinen sanan ratsastus? Niin kuin selkään kipuamisen ja siellä kökkimisen? Ja tarkoitti sillä häntä?
Kautta äitimaanpoven, tämä uusi isäntähän oli hullu näihin muihin aiempiin verrattuna. Kuka tästä oli oikein tehnyt hei alfan tälle haltilaumalle? Tällä porolla olisi muutama asia sanottavana asiasta nimittäin tästä päättäneille.

Poro oli ensin ajatellut iskeä paria sitä lähestyvää suippokorvaa sarvillaan, sellaiseksi nätiksi vartaaksi, tai potkaista edes rintalastoja poikki, tai miksei jopa naamoja murskaksi, mutta ensimmäisen sarvillaan huitaisun jälkeen se aavisti että olisi turhaa pyristelyä. Ja energian hukkausta. Kolme päivää ilman ruokaa ja vettä, sekä äskeinen riehuminen, olivat kyllä saaneet heikotuksen tunnetta kehoon. Lihakset väristen ja suuta kuivaten.
Ja kuten hän oli itselleen toistellut ja aiemmin, energiaa piti säästää. Tai muuten hän jäisi tosipaikan -oli se minkälainen hyvänsä- tullen oitis alakynteen.
Ja selkeästi nyt näytti olevan jotakin tekeillä, kun nämä häntä piirittävät ja lähestyvät haltit, kuin sudet ikään, aikoivat viedä hänet jonnekin...

**

Jotenkin, tietenkin luonteelleen uskollisena, Aleiga tuli shutrauhallisesti ohjailtavana aitaukseen, mitä nyt vähän koittaen purra tai potkaista takasorkillaan. Kyllä sen piti nyt hiukan vaikeuttaa näiden säälittävien otusten elämää.
Tämä oli kyllä nöyryyttävää tosin...
Tämä muistetaan.
Loppuun asti.

Aitauksessa poro oli laitettu pienempään hakaan, missä ei ihan noin vain pyöritty tai liikuttu, ja sarvista pidellen hänelle oli pakotettu niin oudot ja kerrassaan tuntemattomat ratsastusvarusteet kuin satula ja- Ja SUITSET!? Tämä oli jo ennen kuulumatonta, ja kun ensimmäinen innokas ratsastaja pääsi selkään, timanttisarvi kihisi raivosta, astellen jäykin askelin pois haa'asta keskemmälle aitausta...
Ja hypäten paikallaan niin että halti lensi selästä kuin katapultin kyydistä suoraan eteenpäin käsillään huitoen, pyörien pari kertaa itsensä ympäri maassa lika tarttuen. Eikä poro sitä siihen jättänyt, vaan ajoi haltin pois aitauksestaan sarvillaan uhkaillen ärhäkästi.
Juuri niin, tämä oli nyt hänen aitaus! Ja jokainen joka uskaltaa kokeilla hänen selkäänsä tai tunkeutua hänen aitaukseensa, saa kokea sen vaikka kovalla maalla tai sarvin. Ihan miten halusi.
Poro ajettiin uudelleen hakaan kepein, uusi ratsastaja valmiina ja poro entistäkin kiukkuisempana.
Jos se yksi tietty katseli tätä jostain, hän kyllä mulkoisi silmänsä päästään sitä haltia, kuvitellen sen jokaisen haltin tilalle minkä heitti selästään.
Tämän kertainen oli vähän sitkeämpi, tarraten sarvipään niskakarvoista jämäkästi ja keinutellen kehoaan selässä liikkeiden mukana.
Mutta kun Aleiga tömähti yhtäkkiä kyljelleen, potkien jaloillaan itsensä hetkeksi selälle sen kyllä ottaen kyljille että päähän, niin johan sekin takiainen irtosi huutaen kivusta kuin mikäkin haavoittunut peura.
Kaikesta nöyryytyksestä kihisevän peura, jahka se oli saanut itsensä takaisin pystyyn vaivaloisesti ja hiukan askelissaan haparoiden, vielä muka yritti talloa haltin jalkoihinsa, sarvillaan huitoen ja mörähdellen. Ehkä muutaman kerran se astui tahallaan vaikka käden tai auki menneiden hiusten päälle...
Ihan vain että olisi joku hänen turhautumisensa kohteena, kun se yksi ei ollut nyt saatavilla.
Hah! Ota siitä, ja siitä!
Vahti
 

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Touko 2014, 12:07

Aran pysyi tietenkin kunnioittavan välimatkan päässä talutettavasta peurasta. Ei hän yhäkään tyhmä ollut, parempi oli pysyä kaukana jottei sarvipäinen päässyt potkaisemaan tai huitomaan sarvillaan monarkkia. Lisäksi jos tuo pääsisikin vähän löysemmälle narulle, oli syytä pysyä entistä kauempana. Tosin, mikäli poroperkele olisi päässyt vapaalle ja tyhmyyttään rynnistänyt kuningasta kohden, olisivat keihäin varustetut vartijat vastassa ja mokoma saisi seivästyä rauhassa keihäisiin, kerta omalla painollaan niihin juoksisi. Lisäksi jos vartijat olisivat liian hitaita, Aran voisi itse helposti mossauttaa poron lentoon taaksepäin paineaallolla.

Aitauksella Aran jättäytyi suosiolla muutaman askeleen päähän itse aidasta, jääden seuraamaan kuinka innokkaat hurjapäät kokeilivat onneaan rodeossa. Niitähän hurjapäitä riitti, kovin moni oli valmis yrittämään sarvipäisellä ratsastusta, kerta palkkio oli luvassa. Lisäksi aitauksen ympärille alkoi kerääntyä yleisöä muuten vain katsomaan, harvoin sitä tällaisia tempauksia pääsi seuraamaan. Useimmat ratsaille pyrkivät olivat tallin työntekijöitä, mutta myös muutama sotilas halusi koittaa onneaan vapaapäivänään.
Aleiga osoittautui kuitenkin harvinaisen kipakaksi tapaukseksi. Kukaan ei ollut odottanut tehtävän olevan helppo, mutta sarvipäinen pisti toden totta vastaan. Se ei selvästikään halunnut alistua yhdellekään selkään nousevalle. Aranista kaikki tämä oli vain huvittavaa. Tuo tyhmä sarvipäinen koitti pistää vastaan, vaikka ennemmin tai myöhemmin tuolta tulisi loppumaan energia. Riehukoot nyt rauhassa, Aranilla oli aikaa odottaa. Myös selkään nousevat alamaiset olivat jokseenkin huvittavia... Nuo olivat valmiit riskeeraamaan terveytensä ja jopa henkensä sen takia, että saisivat palkinnon, josta eivät vielä tienneet yhtään mitään. Kansaa oli toisiaan liiankin helppo manipuloida, varsinkin kun osasi pitää heidän edessään valheiden maskia yllä. Moni saikin osansa tiputtuaan sarvipäisen selästä, sorkkajalan käydessä hyökkäämään ratsastajiensa kimppuun, kuten saattoi olettaakin.

"Kauanko aiot jatkaa tuota turhaa taistelua...?" Aranin ääni kävi tunkeutumaan sarvipäisen pääkoppaan, poron yrittäessä talloa turhautumistaan yhtä ratsastajaa jalkoihinsa.
"Tiedät ettet tule hyötymään siitä yhtään... Voi kostautua tuollainen poukkarointi vielä..."


//ANTEEKSI ANTEEKSI ANTEEKSI ANTEEKSI ANTEEKSIIIIIIII. KESTÄNYT LIIAN KAUAN OLEN PAHOILLANI YYYHYHYYYY T_T //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Aivan eri luokkaa || Aksuuu~

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Touko 2014, 18:29

#*rain of kisses and hugs* You are a cruel lover Aksu *with french accent* TwT#

Poro mörisi ja hyppi etujalkojensa varaan piinatessaan yhtä selästään tippunutta, kunnes kuuli sen iljettävän kaksijalkaisen äänen päänsä sisällä. Aleiga puuskutti ja pysähtyi paikalleen, etsien sitä kaksijalkaa ja niin tehtyään tuijotti tätä nyreänä, sarviaan heilutellen.
Nainen puhui mielessään takaisin toisella kansansa kielellä, karkeilla ja vihaa tihkuvilla sanoilla. Ehkä oli vain hyvä ettei haltiakuningas ymmärtäisi tarkalleen mitä nainen sanoi, vaikkakin poron tunteet varmasti kuulsivat läpi: Inho, halveksunta, koston- ja tappamisenhimo sekä kiroaminen maailman ääriin asti. Niin keskittynyt heittelemään solvauksiaan poro oli, ettei huomannut kahta haltiaa jotka tarttuivat sitä jälleen ohjaksista, lähtien raahaaman sitä takaisin pieneen hakaan.
`-suippokorva! Koira! Ääliö! Tollo! Kävelevä makkara!´ Aleiga jatkoi solvauksia nyt ihmisiltä oppimillaan sanoilla, tuntien uuden ratsastajan selässään.
Ja poron selkää kuumotti.
Sekä heikotti, lihaksissa alkaen tuntua tunnottomuus ja päässä huipaten. Pitäisi tehdä jotakin ratkaisevaa ja pian... Hän ei alkaisi suippokorvan ratsuksi!

**

Tämän kertainen yrittäjä oli taitava: Lupaava haltiasotilas, joka tiesi miten roikkua mukana ilman että putosi tai loukkasi itseään pahasti. Vaikka Aleiga oli heitellyt itseään ympäri maata, melkein taittaen niskansa, ja iskenyt itseään vasten aitoja.
Puhumattakaan siitä, että porolta alkoi loppua puhti, sen näkyen niissä nopeissa tauoissa joita se piti karistus-yritystensä jälkeen. Ja ratsastaja tiesi tämän, iskien välillä raipalla sarvipäätä kankkuun ihan vain kiusallaan.
`Nyt saa... Riittää...´ Aleiga ajatteli yrittäen keksiä jotakin, millä päästä eroon tästä tyypistä, puuskuttaen niin turpansa että sierainten kautta, pysähtyen paikalleen.
...
Ratsastaja kuten moni katsojakin oli ihmeissään, katsellen poroa joka nyt seisoi paikallaan. Vaikka todellisuudessa se yritti miettiä tapaa... Pakoreittiä...
...No, miksipä ei.
Poro lähti uuteen juoksuun, sotilas nytkähtäen mukana perässä ja tarttuen kiinni lujaa, valmiina uuteen otteluun. Porolla tosin oli muuta mielessään, juosten kohti aitausta siihen suuntaan, missä päin Aran oli.
Ja sitten pyörähtäen paikallaan selin aitaukseen, kohoten takajaloilleen ja kaatuen taaksepäin. Aleiga ymmärsi vaarallisuuden tässä tempussa, hänen kehoaan kolotti edellisistä tempuista jo, mutta- No, jos hän kuolisi vikuroinnistaan, niin miksei kuolla omilla ehdoillaan? Aitaus antoi siinä kohtaa periksi yhtäkkisen, raskaan paineen alla, ratsastaja jääden poron alle joka tömähti selälleen, keinahtaen sitten kyljelleen.
Elikko puuskutti, maaten paikallaan ja sotilaan toinen jalka allaan, haltian yrittäen työntää poro pois päältään.
Sarvipää ei kuitenkaan jaksanut välittää, tuijottaen vain vihaisena kohti haltialffaa.
`...No?´
Vahti
 

Seuraava

Paluu Tallit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron