Kirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 23:11
Pumpkin
Belialin siirtäessä ilolientä kauemmas Pumpkinista, tyttö näytti mutrunaamaa tuolle. Mutta taisi tuo olla oikeassakin. Ehkä vain parempi, ettei vetänyt kyseistä myrkkyä kuin vettä heti ensimmäisellä kerralla.
"Miten ikinä haluat" Pumpkin totesi lopulta kääntäen katseensa kapakan puolelle, jossa oli alkamassa kädenvääntö kisa ja korttipelejä. Niistä ei varmasti seurannut hyvää, mutta Pumpkin uskoi heidän poistuneen paikalta ennen kuin meno yltyisi liian rajuksi. Siinä tiiraillessan Pumpkin huomasi myös kapakan naisväkiluvun olevan alle kymmenen. Ei kyllä mikään ihmekkään.
"Minulle on aivan sama missä me yövymme" Pumpkin totesi sitten kääntäen katseen takaisin nokisilmään "aivan sama missä nukun kuhan sinä olet siellä".
Pieni virne nousi jälleen naisen kasvoille, samalla kun tuo nojautui lähemmäksi Belialia, samalla kun tuo laski toisen kätensä miehen reidelle.
"Iltahan on vasta nuori, olisi häpeä sammua nyt".
Noiden sanojen jälkeen Pumpkin vetäytyi taas omalle puolelleen ja jatkoi humalaisten kuolevaisten puheiden kuuntelua.
Keskustelu kävi illan aikana niin haltioissa kuin kalareissuissakin, mutta kukaan ei kertaakaan maininnut mitään lohikäärmeisiin liittyvää. Kuten Pumpkin oli arvellutkin, ei mitään suuntaa antavaa.
Aika kului kuin siivillä. Myrsky pihalla raivosi, antaen nyt itsestään äänimerkkejäkin ukkosen muodossa. Moinen luonnonvoima sai jopa Pumpkinin pysymään mielellään sisällä. Veljensä tavoin, naaras ei pitänyt ukkosesta, vaan tunsi olonsa aina levottomaksi tuon aikana.
Kellon lähestyessä jo kahtatoista, Pumpkin kääntyi jälleen Belialin puoleen ja tuijotti tuota hetken, mitaan sanomaton ilme kasvoillaan.
"Kuolevainen muotosi on ihan komea" Pumpkin totesi yllättäen "Miski sinulla ei ole jo seuralaista? Tai no, tyttöystäväksi niitä kai kutsutaan?".
Pumpkinilla ei oikeastaan ollut hajuakaan miksi hän tuon sanoi ääneen. Viimeöinen pyöri yhä naaraan päässä ja tuo halusi tietää, mitä Belial päässä liikkui siihen liittyen. Ainahan sitä takaraivossa huusi pieni ääni, joka kertoi kaikkien mahdollisten tunteiden olevan vain yksipuoleisia. Ehkä tuo oli sitten johdatteleva kysymys..
// WHEN there is nothing elss to do, DO A LILLA TIME SKIP! C'MON EVERYBODY, TIMESKIPPEDY! //