HOPEA, VELI FIRE [NC-17 peepz]

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 18:44

Pumpkin

Tytön jalat huusivat armoa kävelemisen jäljiltä. Vaikka tuo oli tottunut liikkumaan jalkaisin, ei naaras yleensä vaeltanut pitkiä matkoja kävellen.Belial sen sijaan ei näyttänyt kärsivän pitkästä patikoinnista. Pumpkin oli enemmän kuin kiitollinen edessä avautuvasta pikku kylästä. He olivat perillä, mikä tarkoitti sitä että kohta pääsisi lepäämään. Kylä ei ollut hääppöinen, joskin hieman uudemman näköinen mitä suuri kylä idässä päin. Kylän taustalla nousi luostari, mikä sai nuoren lohikäärmeen pohtimaan moisen hassun massiivisen rakennuksen tarkoitusta.

Belial näytti tietävän mihin suunnata kylällä, joten Pumpkin seurasi tuota kiltisti, katsellen samalla aavemaisen autioita katuja. Kaikki olivat hakeutuneet sisään turvaan alkavalta myrskyltä, eikä ihmekkään. Kuka nyt myrskyistä nauttisi?
Pumpkin havahtui omista aatoksistaan vasta kun Belial aukaisi suunsa jälleen, kysellen naikkosen kokemusta alkoholin kanssa.
"Mitätön" Pumpkin vastasi "en ole pahemmin viihtynyt kapakoissa, yksin kun joutuisi istumaan.. lisäksi tämä alkoholi näyttäisi vaikuttavan ihmisiin niin voimakkaasti, että tekee heistä aggressiivisa ja idiootteja".
Pumpkin ei koskaan ollut edes maistanut alkoholipitoista juomaa. Ei sen takia, että kieltäytyisi moisesta myrkystä täysin, vaan sen takia, ettei ollut tullut tilaisuutta. Ja jos tilaisuus oli, tyttö oli jättänyt sen aina käyttämättä.

Paikallinen kapakka oli huomattavasti pienempi mitä ison kylän Kallen. Mutta tämä oli yhtä viihtyisä, jopa hieman lämminhenkisempikin. Valaistus oli hillittyä ja lämmintä, sekä kapakasta löytyi ihan takkakin, missä roihusi suuri valkea. Juottolasta löytyi ties minkänäköistä kulkijaa, vaikka suurin osa näyttikin olevan ihan tavallisia kuolevaisia, enemmän tai vähemmän humalassa.
Pumpkin suhtautui paikkaan varovaisen kiinnostuneesti, miettien mitä tästäkin mahtaisi seurata.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 19:40

Pumpkin

Naaras oli kyllä kuullut että alkoholia käytettiin mitä moninaisimpiin syihin. Toiset etsivät siitä viisautta, toiset toivoivat hukuttavansa surunsa siihen. Toiset taas halusivat paeta todellisuutta. Oli mikä oli, ei Pumpkin alkoholin vaikutuksesta ollut päässyt nauttimaan. Ainakaan vielä.

Pumpkin seurasi Belialia nurkkaan istumaan, jonne tuo tuntui hakeutuvan kuin automaattisesti. Joko Belialilla oli kokemusta baareista ja tuo hakeutui suosikki paikkaansa, tai sitten mies vain halusi istua syrjemmällä. Oli syy mikä hyvänsä, Pumpkin ei sitä käynyt kyseenalaistamaan.
Naaraan jalat huokasivat helpotuksesta tuon istuessa alas. Tuntui kuin hän olisi kävellyt kokonaisen viikon putkeen. Pientä tuskaansa neitokainen ei kuitenkaan näyttänyt päällisin puolin, vaan keskittyi tarkkailemaan lähistöllä jo hyvää vauhtia ryyppääviä ihmisiä. Lohikäärme ei tiennyt miten suhtautua noihin kuolevaisiin, halveksuvasti vai kateellisesti. Nuo tuntuivat olevan estottomia ja tunteellisempia näin kännipäissään, mikä näytti olevan surullisen hauskaa.

Belialin seuraavat sanat saivat Pumpkinit vilkaisemaan urosta kysyvästi. Naaras mietti hetken, kunnes nyökkäsi pienesti.
"Mikä ettei" Lisäsi virnistäen pienesti "kerta se on ensimmäinenkin... nyt kun on kerran seuraakin".
Pumpkinilla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millainen Belial olisi humalassa ja vielä olemattomampi käsitys siitä, mitä itse saattaisi tehdä, mikäli alkoholi veisi mukanaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 21:16

Pumpkin

Belial teki työtä käskettyä ja tilasi kaksikolle jotain mitä kumota alas kurkusta. Kaiken lisäksi baarimikko heitti heille pullon eteen, ilmaisten näin kaksikkoa ryyppäämään häiritsemättä hänen tärkeää työtään sen enempää.
Pumpkin otti vastaan lasin, jonka Belial ojensi, nuuhkien pienesti aromeita jotka sieltä tulvivat. Kirpeä viinanhaju sai naaraan nyrpistämään nokkaansa murtosekunnin ajaksi, kunnes katse nousi takaisin Belialiin, joka kertoi oman mielipiteensä tästä kuolevaisten elämästä ja sen maistelusta.
"saatat olla oikeassa" Pumpkin totesi "Ainakin oraakkelin suhteen".
Pieni viekas hymy hiipi naisen huulille. Oraakkeli kyllä vaikutti vanhukselta, jonka pitäisi ottaa vähän rennommin. Mutta mitä muutakaan voi odottaa vanhalta ja viisaalta lohikäärmeeltä, joka oli täynnä itseään? Ei mitään.

Belial kilautti laseja ja kumosi juoman kurkustaan alas kerta heitolla. Pumpkin katsoi hetken miten tuo reagoisi myrkkyyn, kunnes itsekkin nosti lasin huulilleen ja kumosi juoman alas ohjeiden mukaisesti.
Lämmin, outo tunne sisällä sai Pumpkinin kiemurtelemaan paikoillaan hetken, samalla kun tuon naama näytti siltä kuin olisi juuri syönyt sitruunan.
"hyi hitto.." Pumpkin totesi mutisten, vaikka oikeastaan oli nauttinut tuosta myrkystä. Ainakin sen jälki tunnelmista.

Belial kehotti olemaan innostumatta, jos nousisi päähän. Pumpkin katsoi tuota kysyvästi, miettien mitä mahtoi noilla sanoilla loppujen lopuksi tarkoittaa.
"Empä ole koskaan kokenut päähän nousemista" Huomautti lopulta iskiessään lasinsa alas tiskille "Mutta kerta kai se on senimmäinenkin?"
Jälleen viekas hymy nousi naisen huulille, ennen kuin tuo omatoimisesti nappasi pullon heidän edessään ja kaatoi lisää juotavaa molemmille.
Tietenkään Pumpkinilla ei ollut kokemusta alkoholin kanssa leikkimisestä, joten ei tuo myöskään osannut varoa kyseistä ilolitkua.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 22:15

Pumpkin

Belial huomautti, ettei viinan kuulunutkaan maistua hyvältä. Miksi sitä sitten juotiin? Se varmasti selviäisi Pumpkinille tämän illan aikana, kunhan malttaisi vain odottaa.
"Ole sitten kuutamolla minun kanssani!" Pumpkin huomautti virnuillen.
Sitten uros muistutti miksi he olivatkaan täällä. Pumpkin kohautti olkapäitään melko neutraalisti.
"En usko että ensimmäisen illan aikana kuitenkaan mitään tietoa irtoaa.." Pumpkin totesi kokemuksella. Joistakin paikoista ei edes irronnut mitään tietoa. Tämä saattoi olla yksi niistä syistä. Eihän hän ollut edes varma, oliko veljensä tällä mantereella. Toivossa oli kuitenkin hyvä elää.. ja oli Pumpkinilla nyt yksi syy jäädä tänne pidemmäksikin aikaa.

Pumpkinkin kuunteli aikansa kapakan väen puheita, kyllästyen sitten lopulta kuuntelemaan kuinka joku kaatoi kaksimetrisen karhun paljain käsin silmät sidottuna. Sen pahemmin miettimättä, Pumpkin kumosi toisen lasillisen alas, jääden nauttimaan hetkeksi lämpimästä tunteesta sisällä.
Ennen kuin naaras sitä ehti tajuta, oli alkoholi nousemassa jo pikku hiljaa päähän. Jostain syystä Pumpkin tunsi olonsa huvittuneeksi, hilpeämmäksi mitä normaalisti. Päässä tuntui oudolta ja jalat alkoivat muuttua spagetiksi. Belialin kysymyksen kuullessaan Pumpkin naurahti keveästi ja pudisti päätän.
"Ei tunnu missään" Nainen tietenkin valehteli ja sen saattoi nähdä tuon kasvoistakin, samalla kun nuorukainen kääntyi kohti Belialia.

"Tarjoatko sinä myös majoituksen syrjäisen talon kuistilla myrskyisenä yönä?" Pumpkin kysyi nyökäten kohti ikkunaa, josta näki kaduilla piiskaavan sateen ja tuulen. Pilvet olivat jo alkaneet vuotamaan täydellä teholla, eikä kukaan edes harkinnut ulos uskaltautumista.
"vai onko täällä latoa, missä yöpyä..."
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Elo 2010, 23:11

Pumpkin

Belialin siirtäessä ilolientä kauemmas Pumpkinista, tyttö näytti mutrunaamaa tuolle. Mutta taisi tuo olla oikeassakin. Ehkä vain parempi, ettei vetänyt kyseistä myrkkyä kuin vettä heti ensimmäisellä kerralla.
"Miten ikinä haluat" Pumpkin totesi lopulta kääntäen katseensa kapakan puolelle, jossa oli alkamassa kädenvääntö kisa ja korttipelejä. Niistä ei varmasti seurannut hyvää, mutta Pumpkin uskoi heidän poistuneen paikalta ennen kuin meno yltyisi liian rajuksi. Siinä tiiraillessan Pumpkin huomasi myös kapakan naisväkiluvun olevan alle kymmenen. Ei kyllä mikään ihmekkään.

"Minulle on aivan sama missä me yövymme" Pumpkin totesi sitten kääntäen katseen takaisin nokisilmään "aivan sama missä nukun kuhan sinä olet siellä".
Pieni virne nousi jälleen naisen kasvoille, samalla kun tuo nojautui lähemmäksi Belialia, samalla kun tuo laski toisen kätensä miehen reidelle.
"Iltahan on vasta nuori, olisi häpeä sammua nyt".
Noiden sanojen jälkeen Pumpkin vetäytyi taas omalle puolelleen ja jatkoi humalaisten kuolevaisten puheiden kuuntelua.

Keskustelu kävi illan aikana niin haltioissa kuin kalareissuissakin, mutta kukaan ei kertaakaan maininnut mitään lohikäärmeisiin liittyvää. Kuten Pumpkin oli arvellutkin, ei mitään suuntaa antavaa.
Aika kului kuin siivillä. Myrsky pihalla raivosi, antaen nyt itsestään äänimerkkejäkin ukkosen muodossa. Moinen luonnonvoima sai jopa Pumpkinin pysymään mielellään sisällä. Veljensä tavoin, naaras ei pitänyt ukkosesta, vaan tunsi olonsa aina levottomaksi tuon aikana.
Kellon lähestyessä jo kahtatoista, Pumpkin kääntyi jälleen Belialin puoleen ja tuijotti tuota hetken, mitaan sanomaton ilme kasvoillaan.
"Kuolevainen muotosi on ihan komea" Pumpkin totesi yllättäen "Miski sinulla ei ole jo seuralaista? Tai no, tyttöystäväksi niitä kai kutsutaan?".
Pumpkinilla ei oikeastaan ollut hajuakaan miksi hän tuon sanoi ääneen. Viimeöinen pyöri yhä naaraan päässä ja tuo halusi tietää, mitä Belial päässä liikkui siihen liittyen. Ainahan sitä takaraivossa huusi pieni ääni, joka kertoi kaikkien mahdollisten tunteiden olevan vain yksipuoleisia. Ehkä tuo oli sitten johdatteleva kysymys..

// WHEN there is nothing elss to do, DO A LILLA TIME SKIP! C'MON EVERYBODY, TIMESKIPPEDY! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2010, 12:44

Pumpkin

Belial vastasi kysymykseen melko yksinkertaisesti, kertoen ettei kukaan ollut häntä kestänyt. Jostain syystä Pumpkin ei ihmetellyt, vaikkakin nainen kesti tuon seuraa enemmän kuin hyvin. Muutama harva oli jaksanut Belialin pessimistisen realista seuraa, kunnes olivat kuolla kupsahtaneet tai menneet naimisiin jonkun muun kanssa. Surullista. Pumpkinin kasvoilta pystyi näkemään pienen säälin miestä kohtaan, mutta mitään tuo ei sanonut ääneen.

Belialin kertoessa epäilleen naaraan luovuttavan jo kädenpaketoinnin jälkeen, Pumpkin naurahti ja pudisti päätään.
"Olen auttanut jopa sinua pessimistisempiä henkilöitä, jotka olisivat halunneet jopa kuolla ruhjeisiinsa. Yksinäiset sielut tarvitsevat vain vähän ystävällisyyttä ja huolenpitoa" Pumpkin totesi hymyillen pienesti.
Päässä tuntui vieläkin hassulta, eikä naaras ollut edes ihan varma siitä mitä sylki suuhun toi. Väliäkö sillä.
"Ja kuinka sinunkaltaisen komistuksen kanssa voisi periksi antaa" Pumpkin totesi "mutta hauskinta oli pakottaa sinut kylpyyn" Pieni kieronpirullinen virne nousi Pumpkinin kasvoille noiden sanojen jälkeen "mutta toisten en sinua sinne aijo pakottaa".
Naaraalla ei ollut enää mitään aikeita työntää kulkuria ykskaks kylpyyn, nyt kun tiesi mikä tuo oikeasti oli. Lisäksi Belial oli tehnyt harvinaisen selväksi mielipiteensä kylvyistä.

"Mutta en usko että täältä irtoaa mitään" Pumpkin totesi sitten vilkaisten kapakan puoleen, mutta kääntyi sitten takaisin Belialia kohti "Joten täällä istuminen ei tuottanut tulosta..."
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2010, 14:41

Pumpkin

"Kuulen tuota melko usein" Pumpkin totesi Belialin kutsuessa häntä kultaisuuden perikuvaksi. Toiset toki olivat siitä erimieltä, kuten Oraakkeli varmasti tämän päivän jälkeen.
Pumpkin vilkaisi nopeasti Belialin kättä tuon noustessa hänen kaulalle, mutta katse palasi Belialin kasvoihin. Pumpkin ei voinut olla hymyilemättä pienesti, Belialin kosketellessa peukalollaan naisen poskea. Samalla naaras tunsi olonsa vaivautuneeksi, mutta samalla mukavaksi Belialin tutkiessa hänen kasvonpiirteitään. Miehen seuraavat sanat saivat Pumpkinin hymähtämään pienesti.
"Älä sano noin" Pumpkin totesi taputtaen muutaman kerran miestä poskelle "Pahat ihmisetkin voivat muuttua. Jokaiselle pitäisi antaa tilaisuus nauttia toisen elävän olennon seurasta..".

Pumpkin nyökkäsi Belialin kysyessä matkan jatkamisesta. Ei naaraalla ollut enää mitään intressiä jäädä tähän juoppohuoneeseen pidemmäksi aikaa, paikallisten menon alkaessa jo kiihtymään. Nyt jo aloiteltiin kapakka lauluja.
Pihalla satoi yhä, mutta ilmeisesti Belial oli valmis ottamaan kastumisen riskin tällä kertaa.
Belialin noustessa ylös Pumpkin seurasi esimerkkiä. Seisominen oli yllättävän vaikeaa ja tasapainoa piti hakea hetki. Käveleminen voisi olla sitten oma haasteensa. Belialin kuiskaamat sanat saivat Pumpkinin virnistämään pienesti ja kääntäen kasvonsa miestä kohden.
"Kuulostaa hyvältä" nainen totesi virnuillen, antaen pienen suukon miehen leualle.

Sen enempää aikaansa tuhlaamatta, kaksikko poistui kapakasta. Pumpkin antoi Belialin johdattaa jälleen, tuo kun kerran tiesi minne mennä. Pihalla satoi. Kaatamalla vettä ei enää tullut, mutta piiskaava tuuli sai sateen tuntumaan kahta kauheammalta.
Käveleminen oli kuin olikin melko seikkailu tässä tilassa, suoran linjan käveleminen ei onnistunut neitokaiselta millään. Tuo oli lähellä kaatuakkin muutamaan otteeseen, vaikka kovasti yrittikin pysyä pystyssä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2010, 15:53

Pumpkin

Naaras olisi varmastikkin tehnyt lähempää tuttavuutta maankamaran kassa useammakin kerran, ellei Belial olisi aina pelastavan prinssin lailla Pumpkinin painovoiman armoilta. Kuinka sankarillista, vaikka pelastuskohde ei varmastikkaan ollut mitään maailman kauneimman hurmaavaa seuraa.
Talolle päästyä kaksikko huomasi ovien olevan lukittuna. Seikka, mitä kumpikaan ei ottanut huomioon. Ehkä selvinpäin tuo pikku seikka olisi saattanut olla selvä asia. Belial kyselikin sitten tytöltä ei tuo osasi mennä ovien läpi tai avata lukossa olevia ovia. Pumpkin naurahti huvittuneena ja pudisti päätään.
"valitettavasti en" Nainen aloitti kävellessään ovesta vasemmalla olevan ikkunan luo ja avasi sen muitta mutkitta "mutta onneksi ihmiset eivät aina ajattele talonsa turvallisuutta loppuun asti".

"naiset ensin" Pumpkin totesi virnistäen ja pujahti sisään ikkunasta, kompuroiden tuvan puolella, kömmähtäen jälleen selälleen lattialle. Tällä kertaa kömmähdystä ei seurannut kiroamista ja ylös kapuamista, vaan naaras jäi kylmähkölle lattialle makaamaan ja nauramaan kuin viimeistä päivää. Kaikki oli hassumpaa humalassa.
Talo oli hiljainen, jos ei laskettu sateen ropinaa ja Pumpkinin naurua. Viileähkö asunto oli pimeä, mutta kodikkaan oloinen. Vähän vain valoa, niin kaikki olisi täydellistä.
Päästyään yli naurukohtauksestaan, Pumpkin kömpi parhaansa mukaan ylös ottaen tukea lähellä olevasta tuolista.
"Ole kuin kotonasi!" Pumpkin totesi virnuillen, hengitäen normaalia nopeammin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2010, 17:32

Pumpkin

Pumpkin ei voinut olla tirskahtamatta Belialin huomautukselle tulitikuista. Olihan se ironista. Lohikäärme jonka piti olla palava laavakivi, ei löytänyt niinkin yleistä esinettä kuin tulitikku.. saatika pystynyt sytyttämään kynttilää muullakaan keinolla.
"yleensä tulitikkuja löytyy sieltä missä ne eivät ole tiellä, mutta ne ovat tarpeen" Pumpkin totesi kävellen huojuen takan luokse, jonka yllä oli tulitikkuja, kuten naaras oli arvellutkin. Ihmiset eivät olleet kovinkaan hankalaselitteisiä otuksia.
Saatuaan tulitikut kouraansa, haparoi nainen takaisin pöydälle ja sytytti muutaman kynttilän valaisemaan muuten niin synkkää pikku pirttiä.

Belialin kommentti sai Pumpkinin virnistämään viekkaasti.
"Niin käy yleensä sateessa" Pumpkin totesi, samalla kun alkoi avaamaan vyötärönsä kääreitä, pitäen katseensa Belialissa "Tuskin raaskimme mies polon pyyhkeitä lainata... saat luvan kuivata minut".
Saatuaan vyötäröharsonsa pois, Pumpkin pudotti housunsa alas ja istui tuolille, alkaen purkamaan jalkojensa läpimärkiä harsoja. Normaalisti naaras olisi ollut enemmän tai vähemmän kyrpiintynyt märistä vaatteista, mutta näin maistissa moinen asia ei tullut mieleenkään. Tuskin tuo olisi edes huomannut olevansa märkä, ellei Belial olisi siitä huomauttanut.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2010, 19:14

Pumpkin

"asuminen ihmiskylässä ei liene sama asia kuin rakennusten sisällä oleskelu" Pumpkin totesi voitonriemuisesti virnistellen.
Belialin tullessa lähemmäksi Pumpkin hymähteli tyytyväisen lämpimästi, pitäen katseensa lähestyvässä miehessä. Mitä lähemmäksi Belial tuli, sitä lämpimämmäksi Pumpkin tunsi olonsa. Tämä lämpö tosin ei tullut vielä Belialista. Se tuli jostain naaraan sisältä. Kuumuudesta huurtuvat ikkunat saivat Pumpkinin katsomaan urosta suorastaan anelevin silmin. Katse aneli miestä toteuttamaan kuvailemansa tilanteen.
Belial nojautui lähemmäksi, saaden Pumpkinin ummistamaan pienesti silmiään. Naaras ehti jo olettaa jotain eilisen tasoista maistelua, kunnes mies vetäytyi kauemmas, virnuillen härnäävästi. Pumpkin katsoi ylös Belialiin vääntäen tekaistun surunaaman kasvoilleen.

Belial suuntasi kulunsa kohti ruokakomeroa, heittäen samalla nahkaliivinsä pedille. Pumpkin nousi ylös ja otti pari nopeaa harppausta Belialin perään ja kietaisi käsivartensa tuon kehonympäri, halaten miestä takaapäin. Mies sai muutaman hellän suudelman niskaansa tuon toimituksen aikana, naaraan käsien eksyessä silittelemään hellästi tuon ala vatsaa.
"Ambrosius.." Kävi kuiskaus uroksen korvaan, samalla kun tummat kädet eksyivät aina housujen reunoille "älä jätä minua"
Belial oli lämmin. Lämpö sai naaraan hymyilemään lempeästi, tuon jatkaessa miehen kaulan maistelua, käsien yhä risteillessä tuon lanteiden tienoilla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2010, 20:40

Pumpkin

Belialin sanat saivat Pumpkinin sulkemaan silmänsä ja hymyilemään. Nyt hän oli varma että uros oli hänen elämässään jäädäkseen. Belialin hengityksen käydessä raskaammaksi, oli myös Pumpkinin hengitys muuttunut raskaammaksi. Lopulta Belial kääntyi ympäri ja painoi nuorempansa keittiön seinää vasten. Naaras raotti silmiään ja nosti katseensa toisen palaviin silmiin, tuntien uroksen raskaan hengityksen ihollaan. Jälleen se sama, outo tunne sisällä, joka oli lähellä viedä jalat alta. Pumpkin ei osannut lämmittää ihmiskehoaan Belialin tavoin, mutta nyt naaraan oma ruumiinlämpö tuntui jälleen nousevan.. tai sitten se johtui Belialista.

Uros sai vastauksen intohimoiseen suudelmaansa samalla mitalla, samalla kun naaraan kädet nousivat tuon hartioille, kietoutuen pienesti kaulan ympäri.
Kurpitsatyttö hymähti pienesti Belialin huomautuksesta seinään vasten työntämisestä, mutta ennen kuin keksi mitään hyvää vastausta tuohon, oli Belial alkanut jo maistella naaraan kaulaa, josta tuon huulet eksyivät solisluulle saakka.
Pumpkinin hengitys muuttui entistä raskaammaksi Belialin kosketusten myötä. Kaikki muu ympäriltä unohtui, naaraan päästäessä pieniä, lähes huomaamattomia voihkaisuja. Tuon huulet eksyivät jälleen uroksen kaulalle, samalla kun tummat kädet laskeutuivat Belialin alaselälle ja sieltä koskettelmaan varovaisesti vyön solkea.
"en koskaan.." naaras aloitti mitä ehti hengittämisen ja Belialin posken kostuttamiselta "ole tuntenut näin".
Pumpkin yritti uskotella itselleen, että kaikki tämä outo aaltoilu sisällä johtui alkoholista, vaikka syvällä sisällään naaras tiesi ihan hyvin mistä nämä oudot tunteet johtuivat.

Lopulta tummat sormet avasivat Belialin vyön soljen ja pujahtivat hitaasti tuon housujen sisälle, koskettelemaan vatsaa yhä alempaa ja alempaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2010, 22:06

Pumpkin

Miehen huokaus korvaan sai Pumpkinin hätkähtämään olemattoman pienesti. Näykkäys joka seurasi huokausta, sai naaraan posket kuumottamaan. Tuon kieli ja huulet seikkailivat yhä miehen kaulalla, samalla kun naaras veti syvään henkeä haistellessaan uroksen tuoksua.
Pumpkin ei pistänyt vastaan Belialin painaessa häntä itseään vasten. Sitä hän oikeastaan halusi, mennä lähemmäksi, tuntea tuon lämmön koko ihollaan. Pumpkin toisti kuin vaistonvaraisesti huomaamattaan pienen lanneliikkeen, jonka Belial oli juuri tehnyt. Kuolevaisten Seksuaaliset himot olivat aina olleet tuntemattomia olennolle, joka paritteli vain lisääntyäkseen. Nyt ihmismuodossa moinen toimenpide oli tunnerikkaampi ja kaikki tuntui tulevan kuin luonnostaan. Ehkä he olivat sittenkin ihmisten tasolla, vaikka luulivat itsestään enemmän. Kyllä Pumpkin - ainakin tässä tilanteessa - oli valmis vaihtamaan lentämisen taidon tunnerikkaaseen elämään kuolevaisten maailmassa.

Varoitus, jota seurasi kuuma puhallus kaulaan, sai Pumpkinin hymähtämän pienesti. Kysymys mikä seurasi sitä, oli jokseenkin outo. Naaras ei odottanut uroksen pyytelevän lupaa luonnolliseen aktiin, joka yleensä suoritettiin eläimellisellä tasolla väkipakosta, kun sen aika oli.
"Jos en haluaisi, enköhän olisi tehnyt sen jo selväksi" Pumpkin totesi hetken nautittuaan äskeisestä lämpimästä puhalluksesta.
Nopea, leikkisä suudelma miehen poskelle, jonka jälkeen Pumpkin pujahti irti tuon otteesta, pois seinän välistä ja peruutti itse omatoimisesti sängylle istumaan, pitäen flirttailevan kutsuvan katseensa kokoajan uroksessa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Elo 2010, 23:45

Pumpkin

Tuvassa oli jo niin lämmintä, että ikkunat olivat huurussa. Moinen lämpö olisi ottanut kuolevaisia pahemman kerran kunnon päälle, mutta käärmekaksikolle tuo oli vasta pientä pintalämpöä.
Belial seurasi kumppaniaan sängylle, kiskoen siinä ohimennen kengät jaloistaan. Sen suuremmitta mutinoitta Belial kumosi Pumpkinin sängylle ja asettui itse ylle. Pumpkin ei taaskaan pistänyt vastaan, vaan antoi miehen johdattaa tässä leikissä, jossa itse oli melkolailla kokematon.
Pieni, lempeä hymy oli säilynyt naaraan kasvoilla. Belialin alkaessa riisumaan naisen paitaa, puri tuo alahuultaan pienesti. Molemmat olivat nähneet toisensa ilkosillaan, mutta tällä kertaa alastomuus ei ollut enää niin viatonta.

Belialin näykkiessä rintakehän herkimpiä alueita, ei Pumpkin voinut olla voihkimatta tällä kertaa hieman äänekkäämmin. Naisen selkä kävi kaarevasti riti sängystä muutamaan otteeseen, samalla kun outo tunne sisällä alkoi jo polttelemaan kroppaa. Mielihyvä mittari näytti jo reippaasti plussaa, joka kohosi entisestään. Hikeä pukkasi pintaan, joskin ei huoneen lämpötilasta, vaan tilanteen johdosta.
Uros ohjasi naaraan käden lanteilleen, joilta löytyi vielä vaatekappale.
Belialin näykkiessä naisen alahuulta, teki tuon kädet työtä käskemättäkin. Pumpkinin kädet työntyivät varovasti miehen housujen sisälle lanteiden kohdalta ja työnsivät turhaksi käyneet vaatekappaleet alas, pois häiritsemästä hetkeä. Kädet palasivat takaisin ylöspäin, sormenpäiden kosketellessa Belialin jalkoja ja kylkeä. Jälleen kerran tummat kädet eksyivät ala vatsan puolelle, samalla kun naaras leikkisästi nuoleskeli ja näykki miehen huulia.
Sanoja ei tarvittu. Ne tuntuivat turhilta tässä tilanteessa. Kaikki kävi kuin luonnostaan ja elekieli kertoi tarpeeksi molemmille.
Lopulta naaraan kädet eksyivät intiimialueelle, jossa ne alkoivat vaistomaisesti hyväilemään uroksen penistä.

//OLLOLLOLOL suomenkieli sucks //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2010, 06:34

Pumpkin

Lempeä hymy nousi jälleen naaraan kasvoille Belialin vaimean huokauksen myötä. Mielihyvän saaminen oli tuntunut tauvaalliselta, mutta mielihyvä tuottaminen toiselle tuntui vielä paremmalta.
Lanneliike, jonka mies aloitti, sai Pumpkinin kiemurtelemaan pienesti tuon alla. Jokainen varmasti tiesi, mihin tuota liikettä tarvittiin, eikä Pumpkin ollut poikkeus. Moinen alitajuntainen vihjailu sai naaraan entistä malttamattomammaksi, vaikkei tuo toivonutkaan kaiken olevan hetkessä ohi.
Pumpkin hymähti Belialin painaessa kasvonsa vasten kauniimpansa olkaa, puskien pienesti uroksen päätä omallaan, antaen samalla hellia, pieniä suudelmia korvalle. Miehen sanat saivat naaraan huokaisemaan pienesti tuon korvaan, samalla kun tummat kädet lopettivat toimituksensa pikku hiljaa, siirtyen sitten miehen kylkiä pitkin tuon selän puolelle, aina niskaan asti.

Hellästi naisen kädet kohottivat miehen kasvot irti olastaan. Tummat huulet eksyivät jälleen toisen kasvoille, antaen hellän suudelman otsalle ja lopulta suulle, samalla kun naaras vaistomaisesti koukisti ja levitti jalkojaan pienesti. Kun jalat olivat löytäneet paikkansa oikeasta kulmasta, kohotti naaras alavartaloaan kohden miestä lopulta päätyen puskemaan tuota hellästi lanteillaan, kuin kutsuna.
"Ei tarvitse odottaa" olivat seuraavat kuiskatut sanat naaraan suusta, joita säesti anovan malttamaton katse.

// ollolol my hero. Tuu hakeen mut jo klo 12, en nukkunu paskaakaan ku äiti laulo taas koko yön (ja panetti nii perkeleesti) ni en todellakaan jaksa istua neljään asti. Koulu kuvaan ja v*ttuun sieltä si. KUOLEMAN TAUTITANSSIIN HOUKUTTELEE HÄPYLUULLAANRUOSKAFTW //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2010, 12:20

Pumpkin

Lopulta, ikuisuudelta tuntunut odotus päättyi, Belialin suoristuessa hetkeksi naaraan päältä, ottaen uuden asennon, jota seuraisi itse yhdyntä. Koko tuon ajan Pumpkin piti katseensa kulkurissa, anelevan odottavasti.
Lopulta uros työntyi koko pituudellaan sisään, saaden naaraan voihkaisemaan tällä kertaa äänekkäämmin. Ensimmäinen kerta oli kuulemma aina kivuliain, eikä sitä käynyt kiistäminen. Kipu oli kuitennkin pieni hinta maksaa mielihyvästä, mitä kyseinen toimitus tuotti. Belialin käsi, joka seikkaili rauhoittavasti hieroen kyljessä, sai Pumpkinin sivuuttamaan hetkellisen kivun kokonaan. Suudelmat saivat tunteiden sekaisille kasvoille nousemaan jälleen hymyn, samalla kun naisen kädet puristuivat nyrkkiin.

Belialin lähtiessä liikkeelle, ei naaras voinut olla voihkaisematta uudestaan, useampaankin otteeseen. Ääntelyitä sääesti epätasainen, raskas henitys. Naaraasta ei voinut sanoa varmaksi, ääntelikö tuo mielihyvästä vai kivusta. Ei hän itsekkään ollut varma. Kasvoistaan pystyi kuitenkin näkemään nautinnon.
Naaras kaartoi jälleen selkäänsä, nyrkkiin puristuneiden käsien auetessa ja hakiessa paikkansa Belialin poskilta. Pumpkin ohjasi käsillään miehen huulet omilleen, samalla hengittäen yhä raskaammin. Kipu kaikkosi lopulta kokonaan, joten naaras pystyi keskittymään täysin itse nautintoon ja hetkeen. Tummat kädet siirtyivät suutelun ohella miehen poskilta niskaan ja sitäkautta selän puolelle, samalla kun tuo alkoi omalla lantiollaan myötäilemään uroksen liikkeitä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron