HOPEA, VELI FIRE [NC-17 peepz]

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2010, 13:35

Pumpkin

Pumpkin oli jo seitsemännessä taivaassa uroksen liikkeiden alkaessa voimistua ja muuttuessa epätasaisemmiksi. Naaraan päässä ei liikkunut enää mitään, ainoastaan tämä hetki. Belialin alkaessa voihkimaan hiljaisesti, naaraan katse kiinnittyi täysin tuohon. Hiljainen ääntely oli merkki lähestyvästä ekstaasin huipusta, jonka Pumpkin halusi miehen saavan. Muulla ei ollut väliä.
Tahti koveni viime metreillä, joiden aikana Pumpkin päästi vielä muutaman, äänekkään voihkaisun, kunnes uros viimein saavutti huipun. Belin lauetessa naisen huulilta pääsi raskas, intohimoinen huokaisu, jonka jälkeen tuo sulki silmänsä hetkeksi. Kädet kietoutuivat hellästi uroksen yläkropan ympärille hyväillen tuon niskaa.
Belialin kasvot olivat jälleen painautuneet vasten naaraan olkaa. Pumpkinin kädet kietoutuivat tiukempaan miehen ympärille, tuon vetäytyessä ulos naaraan sisältä. Naaras ei edes halunnut irroittaa otettaan. Hän halusi pitää Belialin luonnottoman lämpimän kehon lähellään.

Hellästi, nainen työnsi Belialin viereensä makaamaan selälle, siirtyen itse jälleen tuon kainaloon, kietoen kätensä hänen ympärille. Kokemus oli ollut uuvuttava, vaikka Pumpkin itse ei ollut kokenut ekstaasivuoren huippua. Se ei kuitenkaan ollut tärkeintä. Tärkeintä oli kokemus itse ja henkilö, jonka kanssa sen teki.
"Ambrosius.." Naaras kuiskasi jälleen uroksen korvaan, antaen pienen suudenlman ohimolle.
Naaras oli niin uupunut, ettei jaksanut edes liikkua, saatika harkita moista. Hymy hiipi jälleen naaraan kasvoille, tuon sukiessa Belialin hiuksia ja katsellessa tuon kasvonpiirteitä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2010, 15:44

Pumpkin

Naaras olisi hymähtänyt Belialin sanoille, mikäli olisi jaksanut. Koko ilta oli ollut uusia kokoemuksia täynnä, joten ei ollut ihme että Pumpkin oli raatona.
"Tunne taitaa olla molemminpuoleinen" Pumpkin totesi kuiskaten, hymy yhä huulillaan. Pumpkinin laskuhumala taisi mennä jo. Eihän hän pahemmin ehtinyt juomaa, kun Belial oli pullon takavarikoinut. Siltikin aamulla saattoi olla edessä karu herätys todellisuuteen.
Pumpkin jatkoi Belialin tarkkailua, tuon hiljalleen silmien hiljalleen painautuvan kiinni, kunnes mies lopulta sammui. Naaras hymyili vielä hetken itsekseen, silitellen Belialin kaulaa, kunnes seurasi tuon esimerkkiä ja painoi silmänsä kiinni, vajoten samantien uneen.


Aamu valkeni sumuisena ja kosteana. Aurinko oli nousemassa kylmähköön aamuun. Kapakan isännästä ei näkynyt merkkejäkään. Kai tuo oli vielä töissä, tai sitten löytänyt jonkun lämpimän sylin missä viettää iltansa, yönsä ja todennäköisesti suurimman osan aamustaan.
Pumpkin heräsi tajutessaan tuvan viilenneen. Sateen jälkeen sää oli kirkkaan viileä, eikä moinen sää ollut käärmeen mieleen. Naaras kohotti päätään ja vilkaisi ympärilleen, kunnes tajusi jomottavan tunteen takaraivossaan. Eikä pää ollut ainoa ruumiinosa mikä jomotti.
Pumpkinin nuppi painui takaisin alas, samalla kun naaras venytteli raajojaan pienesti, kinkeytyen sitten tiukemmin kumppaniaan vasten. Hänellä ei ollut hajuakaan oliko Belial hereillä vai ei, mutta itse oli vielä sen verran tokkurassa ja sekaisin, ettei jaksanut edes kysyä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2010, 18:15

Pumpkin

Nainen raotti silmiään jälleen, tuntiessaan Belialin noustessa kyynärpäidensä varaan. Tuo oli siis vihdoista viimein herännyt. Pumpkin olisi omasta puolestaan voinut jäädä nukkumaan sängylle koko päiväksi, mutta parempi heräillä ja livistää ajoissa, ennen kuin asunnon omistaja hyppisi paikalle ja löytäisi kaksi käärmettä sängystään. Pumpkin makasi tyynen hiljaa pienesti hymyillen Belialin katsellessa tuoreinta kaatoaan lempeän laiskasti. Kauaa tuo ei tyytynyt vain katselemaan, vaan nojautui lähemmäksi ja antoi suudelman suklaatytön otsalle.
"Elossa ihan vain sinun kiusaksesi" Pumpkin totesi hymyillen Belialin kysymykseen, samalla kun venytteli toistamiseen oikein olan takaa.
Ei Pumpkin sitä ääneen myöntänyt, vaikka olisikin ollut tuhannen jurrissa ja riekaleina paikoista, joiden ei pitänyt olla riekaleina.
Hymy naisen kasvoilla suureni, Belialin hivellessä tummaa poskea. Naaras otti kiinni kulkurin kädestä, joka hiveli hänen poskeaan, nousten samalla pienesti sängystä ylöspäin ja antoi pienen, hellän suudelman uroksen huulille.

"Ajattelin käydä vuorilla" Pumpkin pamautti ykskaks palaten näin todellisuuteen "Lentäen".
Pumpkin osasi kyllä aavistaa ettei Belial sinne ollut tulossa mistään hinnasta. Sen takia naisen ilme muuttuikin kysyvän ja odottavan jännittyneeksi noiden sanojen myötä.
"Jos viivyn vain muutaman tunnin... lupaatko odottaa minua tässä kylässä?" Olivat seuraavat sanat tummilta huulilta "Jos en löydä veljeäni.. tai saa mitään tietoja hänestä.. unohdan koko homman lopullisesti".
Vaikka naaraalla oli nyt syy unohtaa kaikki mennyt, halusi tuo yhä löytää veljensä. Sen takia hän tälle mantereelle oli tullutkin.. mutta löytänyktin jotain paljon parempaa ja arvokkaampaa. Jotain, mitä hän ei halunnut kadottaa niin kepeästi mitä veljeään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2010, 19:43

Pumpkin

Belialin reaktio oli juuri se mitä naaras oli odottanut. Naaras nousi istumaan sängyn reunalle uroksen puhuessa, ettei aikonut pidätellä häntä pääsemästä varsinaiseen päämääräänsä. Kuitekin Belial lupasi pysyä Nahorissa, kuten naaras oli pyytänyt.
Huolestunut katse, jonka Belial loi Pumpkiniin, sai vastaukseksi päättäväisen pahoittelevan katseen, samalla kun hän nousi ylös sängyltä, alkaen pukemaan omia housujaan jalkoihinsa.
"Olen selvinnyt jo 800-vuotta tällä asenteella" Pumpkin totesi vetäessään paitansa päälle "Joten enköhän selviä parin tunnin reissusta vuorille. Älä huoli, osaan minä toisten lajitovereiden kanssa tulla toimeen".
Pieni, viekas hymy hiipi naisen kasvoille. Osasi tuo nätisti olla, jos halusi. Se taas oli eri asia halusiko tuo..

"haluatko saattaa minut turvallisen matkan päähän kylästä?" Pumpkin kysyi alkaessaan kiertämään kangasharsoa vyötärönsä ympärille, jonka jälkeen tuo laittoi kangasharsot jalkoihinsa, ollen näin valmis lähtemään.
Vaatteet, jotka eilen olivat olleet läpimärät, olivat kuivuneet yön aikana. Normaalisti moinen ei olisi onnistunut, ottaen huomioon ettei vaatteita edes ripustettu kuivumaan, mutta eilisyön lämpötila huoneessa oli tehnyt tehtävänsä.
Saatuaan puettua, Pumpkin siirtyi ikkunan luokse odottamaan, josko Belial lähtisi johdattamaan heitä pois päin tästä tuvasta..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2010, 20:52

Pumpkin

Belial kertoi pitävänsä tyttöä silmällä niin kauan kuin voisi. Moinen lause sai lempeän hymyn nousemaan Pumpkinin kasvoille, eikä tuon tarvinut sanoa mitään vastaukseski. Lempeän liikuttunut ilme kertoi kaiken.
Kulkurin kysymys hiuksista sain naisen naurahtamaan.
"Ihan yhtä hyvin mitä eilenkin ja toissa päivänä" Pumpkin totesi, tehden sitten työtä käskettyään ja pujahti ulos ikkunasta ensimmäisenä.
Kostea ilma sai naisen nyrpistämään nokkaansa. Sää oli juuri sellainen, milloin käärmeen olisi tehnyt mieli jäädä nukkumaan lämpimään, eikä nousta ennen kuin aurinko olisi kuivannut koko maan. Nyt ei kuitenkaan viitsinyt alkaa valittamaan, vaan lähti kiltisti kävelemään Belialin vierellä.

Kylä oli vielä hiljainen tähän aikaan aamusta. Normaalisti kylä kuhisisi valmistautuvia kauppiaita tähän aikaan, mutta viimeöinen myrsky sai kaikki pysyttelemään sisällä pidempään mitä normaalisti.
Kaksikko suuntasi kulkunsa Nahorin laitamille ja ei aikaakaan kun kylä jäi taakse. Kun oltiin tarpeeksi kaukana, suojassa turhankin utelijailta katseilta, matka pysähtyi. Pumpkin antoi katseensa liukua kohovia vuoria pitkin, kunnes siirsi astetta pahoittelevamman katseensa Belialiin.
"En viivy kauaa" Pumpkin totesi kietoessaan kätensä Belialin kaulan ympäri ja antoi tuolle pienen, hellän suudelman huulille "Palaan iltaan mennessä kapakalle.. sinne ainakin osaan".

Noiden sanojen jälkeen Pumpkin irroitti otteensa Belialista ja vaihtoi kehonsa todelliseen muotoonsa. Käärme venytteli hetken pitkää kroppaansa, aukoen samalla leukojaan kuin valmistautuen pureskelemaan kallion halki.
Vielä ennen lentoon lähtemistä, naaras vilkaisi kuolevaisen kehossa olevaa kumppaniaan, laskien päänsä tuon tasolle. Hetken suuret, keltaiset silmät tarkkailivat kulkuria, kunnes naaras puski äärimmäisen hellästi päätään Belialin rintakehää vasten, puhaltaen samalla lämmintä ilmaa sieraimistaan.
Lohikäärme muodossaan naaras ei pystynyt käsittelemään yhtä helposti tunteita, mitä ihmismuodossaan. Oudoltahan se kuulosti, mutta Pumpkin ei itsekkään tiennyt syytä moiseen. Siltikin, vaikkei käärme ehkä tuntenut rakkautta, osasi tuo tunnustaa kiintymystä.

Lopulta Pumpkin nosti päänsä, päästi pienen murahduksen ja nousi ilmaan, kadoten yllättävän nopeasti yläilmoihin, kohti Mor vuorien huippuja.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron