VELI, HOPEA FIRE

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2010, 22:18

Pumpkin

Naaras olikin viipynyt vuorella kauemmin, mitä oli odottanut. Ylös pääseminen ei ollut vaikeaa, vaan sieltä alas tuleminen. Kukaan kun ei halunnut päästää nuorta pariutumattomannäköistä naarasta ohitseen ilman yrityksiä.
Pumpkin oli kuitenkin elossa, ihme kyllä. Muutama läheltä piti tilanne oli tullut, eikä naaraasta voinut sanoa että tuo olisi täysin ehjässä kunnossa. Mutta ennemmin itsensä huolehtimisesta, Pumpkin oli huolissaan Belialista. Lentokyvyttömästä lohikäärmeestä, jonka tuo oli jättänyt kuolevaisten maailmaan vain saadakseen vuorilla selkäsaunan ja vastauksia.
Kuten saattoi arvata, Naaras oli myös törmännyt oraakkeliin, mikä sinänsä ei ollut yllätys. Molemmat olivat tehneet harvinaisen selväksi tunteensa toisiaan kohtaan, jonka jälkeen suuri ja vanha uros olikin näyttänyt sen valtavan muotonsa, jota Naaras oli tuota yllyttänyt näyttää. Tosin, nähtyään vihaisen ja suuren oraakkelin, otti naaras jalat alleen ja pakeni paikalta, vaikka sai siinäkin rytäkässä kolhuja.

Ilta oli jo pitkällä ja viileä, kun Pumpkin saapui puolikuntoisena nilkuttaen Nahor kylän reunalle. Naaraalla oli lantio ruhjeilla, kuten myös selkä ja kaulanympärystä, joka näytti siltä kuin joku olisi käynyt kiinni hampailla... ja niinhän siinä oli käynytkin.
Mitään fataalia naiselle ei ollut sattunut, mutta sattui se silti. Kipu ei kuitenkaan estänyt naarasta jatkamasta matkaa ihmismuodossaan nilkuttaen kohti kapakkaa, jossa toivoi kumpaninsa odottavan.
Naaras ei voinut olla varma olisiko uros odottanut häntä päivää pidempään, mutta eli siinä toivossa.. ja toivo osottautui oikeaksi.

Päästyään kapakan ovelle, Pumpkin astui sisään mahdollisimman huomaamattomasti. Selvästikkin turpiinsa saaneen näköinen nainen herätti tietenkin ihmetystä ja käänsi katseita, mutta kerta tuo ei heti maahan kaatunut dramaattisesti pyöryen, ei kukaan viitsinyt leikkiä sankaria.
Naaraan katse kiersi kapakkaa, kunnes silmiin osui tuttu ruho nurkkapöydässä. Pieni, iloisen helpottunut hymy nousi muuten niin kärsiville kasvoille, Naaraan suunnatessa kulkunsa Belialin luokse.
Mitään tuo ei sanonut, vaan kietaisi kätensä samantien uroksen ympäri, painaen kasvonsa vasten miehen hartiaa.
"anteeksi" oli ainoa sana, minkä Pumpkin sai sanotuksi näin alkuunsa, jalkojen jo melkein pettäessä alta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Elo 2010, 23:25

Pumpkin

Kulkurin 'mitä minä sanoin' katse silmissä sai Pumpkinin laskemaan päätään pienesti kuin toruttu koiranpentu. Ehkä olisi pitänyt kuunnella Belialin mielipide vuorista paremmin. Tuolla niistä oli kokemusta. Belialin todetessa odottavansa, oli naaraan silmiin lähellä hiipiä pari kosteaa kyynelettä. Sitä tuo ei tiennyt, olisiko nokisilmä odottanut montakin päivää, kuukautta tai jopa vuottakin, mutta näin oli hyvä. Naaras nautti täysin rinnoin halauksesta, jonka sai ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Belialta. Enää tuo ei näyttänyt niin surkealta, mitä kapakkaan astuessa. Näytti kuin Pumpkin olisi parantunut täysin miehen kosketuksesta. Tuon tuoksu, toi mieleen kaikki vähäiset hyvät hetket mitä he olivat viettäneet yhdessä.

Belialin seuraava kysymys sai vastaukseksi terävän nyökkäyksen.
"Tällä kertaa tarvitsen tilaa. Tullessani kävin kylän laitamilla olevan ladon luona, se on täydellinen paikka" Pumpkin totesi napaten Beliali terveestä kädestä ja kiskaisi tämän mukaansa, nilkuttaen pienesti kävellessään.
Pumpkin veti Belialin mukanaan ulos kapakasta viileään iltaan. Ainakaan tällä kertaa ei satanut.
"En saanut kuulla tarkkaa sijaintia veljestäni" Pumpkin totesi kävellessään, pitäen kokoajan kiinni Belialin kädestä "Mutta löysin luolan, jossa tuo oli asunut.. ja lisäksi tapasin oraakkelin jälleen".
Pumpkin naurahti sanojensa jälkeen astetta tuskaisemmin.
"Hän lyö yllättävän kovaa... mutta ennen kuin pappa meinasi piestä perseeni, kertoi hän veljeni olevan haltioiden puolella" Pumpkin kertoi virnistellen itsekseen.

Lato oli suuri ja syrjässä. Kukaan ei tähän aikaan varmastikkaan liikkuisi syrjäisen autiolla ladolla. Ladossa säilytettiin heinää, mikä tuntui mukavan kuivalta ja pehmeältä. Pumpkinin pujahti sisään ladon aukinaisesta ovesta ja käveli peremmälle, suorastaan mätkähtäen heinäkasaan makaamaan turhautuneesti huokaisten.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2010, 00:19

Pumpkin

"Oraakkeli näyttää siis pitävän minusta" Pumpkin huomautti Belialin sanoihin "mutta vannotti vielä läksyttävänsä minut kunnioittamaan heitä kolmea.. siinähän yrittää".
Pumpkin oli luottavaisin mielin Oraakkelin suhteen. Ei naaras uskonut vanhuksen pysyvän hänen perässään ilman, että tuhoaisi puolta valtakuntaa samalla. Tuo saattoi olla vanha, viisas ja kaikkitietävä, mutta tuolta tuntui puuttuvan maalaisjärki. Oraakkeli eli kuin omissa maailmoissaan. Tunteettomana olentona tuo ei voinut ymmärtää ihmisten kaltaisten tunnerikkaiden olentojen elämää, vaikka niin väittikin.

Pumpkin virnisti pienesti Belialin huomauttaessa, ettei tuo tainnut edes halut tietää mistä naaras kaikki ruhjeensa olisi saanut.
"Ei se ole mainitsemisen arvoista" Pumpkin huomautti virnistäen "Kunhan en hengestäni päässyt... sehän tässä kai pääasia on".
Pumpkin oli kyllä varautunut pikku kolhuihin, mutta reissu oli osoittautunut rankemmaksi mitä naaras oli odottanut. Joten tuo ei edes halunnut alkaa luettelemaan yhteenottojaan, ettei Belial saisi sitä pientä 'minähän sanoin' riemua irti. Kyllä nuorempi oppi läksynsä jo.

Veljen tullessa puheeksi, Pumpkin kohautti olkapäitään.
"En tiedä mistä haltioita löytäisi, saatika mihin he ovat mahtaneet tuupata veljeni... joten parempi kai odottaa, että satu törmäämään johonkuhun, joka saattaisi tietää näistä haltioista vähän enemmän" Pumpkin totesi "mutta juuri nyt minulla ei ole kiirettä löytää häntä... kerta löysin parempaa seuraa".
Lempeän lämmin hymy hiipi jälleen Pumpkinin kasvoille, katseen kiinnittyessä kulkuriin.
"miten kätesi voi?" Oli seuraava kysymys naaraalta, joka etsi mahdollisimman rennon asennon heinäkasassa maatessaan. Koska Pumpkinilla ei ollut syviä haavoja, eikä tulehtumis vaaraa missään, ei naaras aikonut alkaa sen suurempiin hoitopiteisiin itsensä suhteen. Muutaman päivän olisi paikat kipeänä, mutta kyllä se tästä. Ei hän lasia ollut.

"Sinulla taisi olla ikävä... Vai olenko väärässä?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2010, 13:17

Pumpkin

Mielikuva bersekrin vallassa olevasta, kostonhimoisesta Belialista sai Pumpkinin naurahtamaan pienesti. Tosin naaras olisi varmasti tehnyt saman, ainakin siihen asti kunnes olisi heittäny itsekkin henkensä. Kivien heittely ei tuntunut kovinkaan tehokkaalta taistelutavalta lohikäärmeitä vastaan, mutta jokainen tyylillään. Kuten sanottu, ehkä olisi vain hyvä että Pumpkin pysyisi hengissä, ettei Belialin tarvitsisi mennä nolaamaan saatika tapatuttamaan itseään tuon takia.

Naaras hymyili pienesti Belialin mainitsessa kätensä olevan paremmassa kunnossa mitä naaras itse. Tottahan tuo taisi ollakkin. Ikävöinnistä puhuttaessa Belial ei myöntänyt mitään, vaikka tuosta pystyi kapakassa näkemään, että uros oli valmis ryyppäämään itsensä hengiltä ikävän takia.
"Arvasin sen" Pumpkin totesi Belialin viimeisiin sanoihin.
Mies oli asettanut fyysisen olemuksensa naaraan viereen. Nainen nautti hetken Belialin katseesta hymyillen, kunnes nousi ylös ja otti hieman välimatkaa urokseen.
"sanoin tarvitsevani tilaa ja syystäkin" Pumpkin huomautti samalla kun muutti muotonsa lohikäärmeeksi "Kipu ei tunnu niin kovalta omassa olomuodossa".
Naaraan ollessa lohikäärmeenä, pystyi huomaamaan ettei tuon ruhjeet olleet päälisin puolin niin vakavia. Kaikki näytti karummalta ihmismuodossa. Käärme asettui peremmälle latoon, pitäen mahdollisimman vähän ääntä. Vaikka kukaan tuskin olikaan ladon lähettyvillä tähän aikaan illasta, kannatti silti olla aina varuillaan. Käärme kävi makuulleen, laskien päänsä lähelle Belialia, jääden tuijottamaan tuota.

"Miksi et näyttäydy todellisessa olomuodossasi..?" Naaras kysyi lopulta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2010, 14:13

Pumpkin

Pumpkin kohotti pienesti kulmiaan kulkurin reaktiolle kysymyksen. Pian tuo saikin kuulla syyn, miksei uros näytellyt uljasta muotoaan. Pumpkin tosin ei voinut ymmärtää uroksen päätöstä, mutta ei käynyt myöskään tuomitsemaan tuota. Mikäli uros tunsi olonsa mukavammaksi kuolevaisessa muodossaan, ei Pumpkin käynyt sitä kieltämään tuolta. Kyllähän hänkin nautti ihmiskropastaan, lähinnä olomuodon tunnepitoisuuden tähden.
Pumpkin naurahti pienesti Belialin huomauttaessa ettei ollut oikeassa muodossaan yhtä siro mitä naaras ja sytyttäisi kaiken tahtomattaankin tuleen.
"Sinun pitää vain hankkiutua paikkaan, missä tulesta ei ole haittaa" Pupmkin totesi hymähtäen.

"Totta kai haluan nähdä sinut" Pumpkin totesi virnistäen pienesti "Ihan vain mielenkiinnosta... mutta en aijo pakottaa sinua siihen, mikäli et sitä halua itse. Minulle kelpaat missä muodossa tahansa".
Monet lohikäärmeet olisivat tuominneet kulkurin samantien. Ne jotka ymmärsivät jotain kunninan ja itsearvostuksen päälle, käyttivät mieluummin omaa todellista muotoaan, kuin kuolevaisten kehoa. Pumpkin ei valittanut kummastakaan muodosta. Molemmat olivat käteviä.

Pumpkin nosti päänsä Belialin ylle, asettaen kuonon päänsä tuon niskan viereen, alkaen puhaltaa lämmintä ilmaa sieraimistaan.
"Minun vuoro lämmittää sinua" Naaras totesi virnistäen, jatkaen puhaltamista, pitäen lämpötilan mukavan lämpimänä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2010, 14:59

Pumpkin

Miehen puheet ylpeydestä saivat naaraan hymähtämään lämpimästi. Pumpkin itse otti mieluusti vastaan minkätahansa lämmön lähteen kun oli kylmä. Vaikka ihmisten tekemän.
Siitä oli pitkä aika, kuin joku viimeksi koskettanut naaraan suomuja. Harvat halusivat edes olla lohikäärmeen lähellä ja vielä harvemmat koskea moista olentoa. Tosin, Belial ei ollut ihminen, joten ihmekkös että tuo kykeni koskemaan naarasta ilman pahempia pelkotiloja. Suudelma, jonka kulkuri soi lohikäärmeen suomuille, sai naaraan päästämään matalan, tyytyväisen murahduksen.

Molemmat hiljenivät hetkeksi. Pumpkin keskittyi ilman puhalteluun, samalla kun Belial siveli naaraan suomuista nahkaa. Lopulta kulkuri rikkoi hiljaisuuden, ottaen puheeksi haltiat. Keltaisten silmien terävä katse kääntyi tyhjyyden tuijottamisesta kulkurin niskaan, samalla kun naaras hymähti pienesti.
"Tiedätkö mitä se meinaa?" Pumpkin totesi virnuillen jälleen "Se meinaa sitä että saat viedä minut romanttiselle kävelylle metsään.. heti huomenna. Toivottavasti olet tottunut nukkumaankin taivasalla".
Pumpkin ei todellakaan tiennyt haltioiden ajatusmaailmasta. Hyvä että hän edes tiesi miltä nuo näyttivät. Tuo pitkäikäinen, siveliäs rotu oli täysin tuntematon nuorelle naaraalle, joten Belial tiesi jälleen kerran enemmän mitä hän.

Pumpkin lopetti lämpimän ilman puhaltamisen. Naaras siirsi pitkän kaulansa Belialin taakse - antaen miehelle mahdollisuuden nojata siihen - ja asetti päänsä aivan Belialiin kiinni. Miehen syliin naaras ei päätään uskaltanut asettaa, sen verran painava uskoi olevansa.
Kullan keltaiset silmät alkoivat pikku hiljaa ummistua, naaraan tuijottaessa tyhjyyteen, pyöritellen viimeaikojen tapahtumia päässään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Elo 2010, 16:06

Pumpkin

Pumpkin oli onnellisen tietämätön aamun nousseen. Mikäli Belial ei olisi ollut paikalla, olisi naaras varmasti nukkunut niin kauan kunnes joku olisi tullut ja yrittänyt lahdata hänet. Naaras heräsi helliin taputuksiin poskiinsa. Tuo kuitenkin heräsi vasta kunnolla kuultuaan Belialin sanat. Sanat, joita ei todellakaan olettanut kuulevan kulkurin suusta. Käärme räväytti silmänsä auki ja vilkaisi Belialia virnistäen, samalla kun kohotti päänsä ylös ja venytteli oikein kunnolla. Lohikäärme oli yhä ruhjeilla, mutta näytti voivan jo paljon paremmin, mitä eilen. Ei tuo tarvinnutkaan kuin vähän lepoa parantuakseen.
"empä olisi uskonut kuulevan sinun suustasi moista sanaa.. Kulta" Pumpkin totesi virnistäen, muuttaessaan muotonsa takaisin kuolevaisen kroppaan.

"Aika lähteä kävelylle" Pumpkin totesi, suunnaten kulkunsa kohti ovea, läimäyttäen samalla Belialia perseelle ohi mennessään.
Päivästä näytti tulevan lämmin. Aurinko oli jo ylhäällä lämmittämässä maata pilvettömältä taivaalta. Kylällä päin näytti olevan jo toimintaa, mutta heidän matkansa suuntautuisi kohti metsää.
"Sinä saat taas toimia oppaana.." Pumpkin totesi haroessaan hiuksiaan.
Enää tuo ei linkuttanut kävellessään. Mutta mikäli tuo turhan paljon revitteliis, tulisi kipu takaisin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron