The story so epic we couldnt even name it

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Kitty » 18 Loka 2011, 15:28

Mimi

Lupa ampua tuli, mutta juuri kun tyttö sai kätensä jouselle oli kaksi miestä tulossa jo kovaa vauhtia kohti. Onneksi Delathos suojasi selustan eikä Mimille käynyt kuinkaan. Kenraali vaikutti tuntevan haltiakieltä joka sai Mimin tuntemaan olonsa entistä epävarmemmaksi. Delahtosin ääni alkoi kuitenkin kuulua pään sisällä ja tuo kertoi suojaavansa niin että puoliverinen saisi ampua rauhassa. Mimi otti nopeasti jousensa ja toisen nuolen, vain kaksi mahdollisuutta joita ei saisi munata. Puoliverinen viritti jousensa tähdäten tarkasti samalla kun kohde viitilöi lisää miehiä kimppuun. Neito koitti kuitenkin keskittyä vain ja ainoastaan ampumiseen. Delathos sanoi suojaavansa selustan ja saisi myös tehdä sen. Kenraali oli niin itseään täynnä että ilmeestä päätellen tuo uskotteli itselleen ettei mitätön haltia ja vielä nainen sellainen voisi häntä satuttaa, edes jousella.
Mimi kuitenkin irroitti otteensa nuolesta joka lähti kovalla vauhdilla kohti kenraalin rintakehää. Tarkoituksena olisi osua tuon keuhkoihin. Parin murto-osa sekuntin ajan pystyi erottamaan kuinka ihmisen virnuileva ilme muuttui kauhunsekaiseksi ja hätääntyneeksi, mutta sitten kasvot valuivat ilmeettömiksi kun tuon miehen keuhkot valuivat tyhiksi ja elämä pakeni tuon ruumiista. Mimi virnisti tyytyväisenä pudottaen jousensa maahan, ja tarttuen sitten miekkaansa. Kahden käden miekka nousi nopeasti huotrasta kun johtajansa menettänyt lauma hätääntyi ja lähti hyökkäykseen. "Osuin sinä otat ruumiin." Mimi sanoi toiselle hyökäten sotilaiden kimppuun. Tätä taistoa ei paranisi hävitä.

Miehet hyökkäsivät raivolla ja muttaman heistä sai puoliverinen kaadettua, mutta vain muutama ei riittänyt kun vastassa oli viitisentoista miestä, ainakin. Yksi raskaasti aseistettu sotilas sai kahdenkäden miekan tytön otteesta, mutta onneksi tuolla oli jemmassa pienempi miekka joka löysi tiensä selänpuolelta käteen ja taisto jatkui.
Kaksi miestä kuoli tuon pienen miekan ansiosta kunnes sekin menetettiin. Jäljellä oli enään kaksi puukkoa ja tikareita eikä tilanne näyttänyt nuoremman osalta kovinkaan valoisalta. Piiloterään menehtyi vielä yksi sotilaista, kunnes neito jäi nalkkiin. Yksi sotilaista sai potkaistua Mimiä niin voimalla vatsaan että tuo olisi varmaan lyyhistynyt maahan jos ei kaksi muuta sotilasta olisi napannut tuota käsivarsista kiinni. Yksi sotilaista alkoi vain vihoissaan piestä puliveristä, ja hetken tuo saikin avutonta hakata kunnes joku tajusi ettei puoliverisestä olisi mitään hyötyä kuolleena, ei tuon ystävä auttaisi jo menetettyä kaveria. Lyönnit loppuivat ja tyttö näki tähtiä, päässä humisi mutta pian tuo kuuli yhden sotilaan sanat. "Antaudu niin säästämme ystäväsi." Sotilas tarjosi, mutta kaikki siinä huoneessa olevat tiesivät että miehen antautuessa tulisi vain toinen ruumis lisää.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Loka 2011, 23:50

Delathos

Viisi miestä lähti juoksujalkaa kohti Mimiä, kun tyttö viritti jousensa ampuma valmiiksi. Delathos löi kerran miekallaan ilmaa, kunnes lähti rauhallisesti lähestymään viisikköä, jotka kaikki lähestyivät pakkasherran onneksi samasta suunnasta. Näin ollen tämä rykmentti olisi helppo pysäyttää niille sijoilleen. Etenkin kun kolme miehistä pysähtyi etäämmälle kahden vielä yhä rynnätessä päin valkohiuksista kuurapartaa. Tikari lennähti ilman halki yhden miehen paljaaseen kaulaan ja toinen kaatui muutamaan miekan heilautukseen. Edes haarniskat eivät Delathosia kauaa pidätelleet, kun mies innostui taitojaan näyttämään ja myöskin käyttämään. Lopuista kolmesta sotilaasta ei kauaa ollut enää myöskään vaaraa, kun kukin kolmikosta luuhistui vuoronperään joko kuolleena tai tajuttomana maahan.
Kuuraparta ei kauaa ehtinyt paikoilaan hengähtää, kun Mimi ilmoitti osuneensa kenraaliin. Katse kääntyi salamana portaiden yläpäähän jossa muutama vartija yritti tuota itsekästä miestä henkiin elvyttää, mitä ilmeisimmin turhaan sillä nuorempansa nuoli oli kyllä tehtävänsä ajanut osuessaan toisen rintaan. Koko ruumista olisi turha lähteä kiikuttamaan tässä tohinassa ulos kylästä, sillä vartijoita parveili talossa aivan liikaa, joten Delin suunnitelmana oli napata jotain kenraalille ominaista mukaansa. Kenties sinettisormus, jos mies sellaista käsissään piteli.

Armoton rynnäkkö kohti yläkertaa alkoi. Del koukkaisi nopeasti aikaisemmin tikarilla tappaneensa sotilaan vierestä ja vetäisi tuon aseen takaisin itselleen toisen kaulasta. Tikari löysi oman paikkansa, ja pakkasherra tarrasi nyt lujasti kiinni miekkaansa, jonka ympärille ilmestyi yhtäkkiä jäinen salamointi. Mihin tahansa miekka nyt osuisikin, jäädyttäisi se ikävästi kaiken tielleen sattuneen. Useat sotilaat saivat maistaa jäädytettyä terää tavalla tai toisella. Välillä terä viilsi syviä haavoja, jotka saivat miehet ulvahtamaan kivusta ja perääntymään kauhun sekaisena jäätyvästä tunteesta tai vaihtoehtoisesti kuuraparta vain iski itseään lähestyvät sotilaat tajuttomiksi.
Viimein portaiden alapään saavutettuaan, peli alkoi käydä astetta lujemmaksi. Portaita asteli alas hyvin raskaasti panssaroitu mies kaksikko. Toinen sotilas heilutteli käsissään piikikästä nuijaa ketjun päässä, toinen piteli jonkinnäköistä keihästä ja osoitti sen terällä Delathosia. Kun piikkinuija lähti ilmanhalki sitten lähestymään kohti kuurapartaa, ei Del voinut kuin väistää. Ase aiheutti mätkähtäessään vasten portaita runsasta vahinkoa ja pakkasherra huokaisi helpotuksesta että oli ehtinyt väistää sen kylliksi ajoissa. Tuon jälkeen keihäs pisti kohti valkojouhea. Haltia väisti iskun, nappasi keihäästä kiinni ja vetäisi sitä lujasti itseään kohti. Keihästä pitelevä mies horjahti eteenpäin, eikä tuo haarniskansa painon takia pystynyt pysäyttämään itseään aloilleen vaan lopulta rymisi pitkin portaita aivan alas asti keihäänsä kanssa. Enää jäljellä oli nuijaa heilutteleva vartija, joka tähtäsikin jälleen piikikkään pallonsa kohti Delathosia. Kuuraparta ehti kuitenkin jälleen väistää juuri ja juuri tuon iskun, lähtien sitten rynnistämään kohti vartijaa. Hetken lähikamppailua käyden, Del löysi tuosta aukottomalta vaikuttavasta haarniskasta sen heikot kohdat ja niiden avulla sai viimein miehen nujerrettua. Kuollut ruumis tippui alas portaita, kumoten sitä kautta lähestyvät sotilaat nurin.
Matka jatkui kohti portaiden yläpäätä, jossa kaksi miekoin varustettua miestä odotti pakkasherraa kovasti virnuillen. Delathos pyöräytti miekkaa kädessään ja päästyään sopivalle etäisyydelle, salamoiva miekka viilsi kohti kaksikkoa. Nopealla väistöllä sotilaat kuitenkin väistivät iskun ja antoivat sitten omien miekkojensa puhua puolestaan. Toinen onnistui villtämään kuuraparran poskeen vaakasuoran pintanaarmun, joka alkoi tihkua verta. Toinen pisti ikävästi kylkeen. Del irvisti ja painoi toisen kätensä kylkeen pistetyn haavan päälle.
Tuota kadutte vielä, pakkasherra tuumi hullunkiilto silmissään ja välittämättä tykyttävästä kivusta kyljessään, haltia huitaisi miekallaan toisen sotilaan miekat maahan. Epätoivon näki heti syttyvän aseettomassa miehessä, joka pakitti turvaan toisen taakse. Kauaa ei jälleen kestänyt, kun molemmat miekkamiehet olivat maassa, kuolleina kuin kivet konsanaan.

Käsi hakeutui jälleen haava päälle. Veri oli ehtinyt sotkea miehen paitoja ja samalla haava sykki ympärilleen häijyä kipua. Kauaa ei Delathoskaan täysiä jaksanut painaa tässä kunnossa haava nimittäin oli alkanut jo syödä miehen voimia. Pakkasherra suuntasi kenraalin kuolleen ja kylmettyneen ruumiin luokse ja alkoi kääntää tuon virkapukuisen miehen taskuja ympäri löytämättä kuitenkaan mitään. Yllätyksekseen Delathos saattoi kuitenkin löytää itserakkaan miehen kädestä tahtomansa sinettisormuksen. Se kelvatkoon todisteeksi pomolle jos ei, niin palatkoon itse tarkistuttamaan tilanteen. Del nappasi sormuksen toisen sormesta ja pisti sen taskuunsa. Katse kääntyi nopeasti nyt alakerrasta kuuluvaan miehen huutoon. Delathosin katse kiersi alakerran, joka puolella seisoi sotilaita aseet kohti valkojouhea yläkerrassa. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut yrittää rynniä portaita ylös. Pakkasherran katse kääntyi katsomaan lopulta sotilaita, jotka roikottivat pahoin hakattua Mimiä käsivarsista. Pahus! Kuuraparta tivasi mielessään ja mies kylvi pienen epätoivon siemenen ruukkuun sillä hetkellä. Etäinen liekki syttyi tuolla samaisella hetkellä miehen sisällä ja sen saattoi huomata pakkasherran silmistä, jotka tuntuivat alkavan hehkua yhä kirkkaampina pimeyden keskeltä.
En ikinä, valkojouhi tuumasi kylmästi pimeydestä, joka sai sotilaat kohentamaan otteitaan aseista. Kukaan ei ilmettäkään väräyttänyt, paitsi antautumista ehdottaneen sotilaan kasvoille levisi pirullinen virne.
Ei sitten. Siinä tapauksessa saat nähdä ystäväsi kärsivän, sotilas tuumasi häijysti takaisin haltialle, jonka silmät alkoivat nyt loistaa kirkkaan valkeina portaiden yläpäässä. Kirkas välähdys, ja luja paineaalto iski kaikki vartijat nurin talossa. Osa huonekaluistakin läsähti vasten seinää, joka sai ne rikkoutumaan joko osittain tai kokonaan. Delathos paiskautui myös vasten seinää, mutta sekunnin murto-osassa vahingossa voimakkaalla magialla iskenyt valkojouhi kokosi itsensä ja kapusi vaivoin pystyyn, kadoten lopulla kartanon pimeisiin syövereihin pakoreittiään etsimään. Olihan hänellä kaikki mitä tehtävästi oltiin pyydetty, mutta entä Mimi? Tyttö jääkööt ihmisten armoille, oli Delathosin ensimmäinen ajatus tuolla hetkellä.

//Hups, innostuin liikaa *____*//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Loka 2011, 17:11

Mimi

Delathos kääntyi katsomaan alas ja ilmeisesti huomasi myös tyttöä pitelevät sotilaat. Hetken kesti ennenkuin Mimi sai näkökenttänsä taas täysin selväksi. Delathos ilmoitti ettei antautuisi ja vartija vastasi että nuorukainen saisi kärsiä haltian päätöksestä. Sydän alkoi jyskyttää entistäkin reippaampaa tempoa, ja Mimi ei tiennyt mitä voisi tehdä. Voimat alkoivat olla vähissä ja jokapaikkaan jomotti tai sattui. Valkoparran silmät kuitenkin kiinnittivät jokaisen huomion, ne alkoivat ikäänkuin hohtaa valkeaa valoa, eikä aikaakaan kun valtaisa paineaalto pyyhkäisi huoneen halki kaataen suurimman osan sotilaista, ja Mimin niiden mukana. Nopeasti puoliverinen koitti paeta tilanteesta, muttei kerennyt. Sotilaat olivat tälläkertaa nopeampia eikä Mimi kerennyt ottaa kuin muutaman vaivaisen askeleen ennenkuin kookkaampi sotilas paiskasi tuon seinäävasten kuristus otteeseen.
Mimi kirosi mielessään Delathosia joka oli lähtenyt käpälämäkeen ja jättänyt nuorempansa oman onnensa nojaan, mutta se antoi tuolle vielä vähän puhtia pistää hanttiin, oma vapaus olisi nyt itsestä kiinni. Puoliverinen napautti piiloterän kuristavasta kädestä läpi, mutta valitettavasti sotilaan vääntäessä kättään irti katkesi terä. Nyt aseiksi jäi vain kaksi puukkoa jotka putosivat piakkoin maahan kun neito sai muutaman voimakkaan iskun vatsaansa. Jälleen sotilaat saivat puoliverisen nalkkiin ja alkoivat piestä tuota. Tuskaiset kiljahdukset kantautuivat luojaties kuinka kauas, ja hetken kuluttua olikin nuorukaisen keho melkolailla veltto ja voimaton.

Ennen ratkaisevaa iskua joku sotilaista kuitenkin ehdotti että tyttö pidettäisiin seuraavaan aamuun asti hengissä, jotta tuo voitaisiin torilla hirttää kaiken kansan nähden. Kyläläisetkin tulisivat mielellään seuraamaan kuinka vihollinen menehtyy hirsipuuhun. Onnekkaimmat saisivat jopa heitellä jollain tuota kuolleeksi tuomittua neitoa. Muut sotilaat olivat samaa mieltä, hirttäjäiset piristivät aina, joten puoliveristä alettiin raahata kohti tyrmiä jotka sijaitsivat pohjakerroksessa. Tyrmien kalterit tulivat tosin katutasolle, mutta muuten ne olivat maan alla. Jokaisessa mutkassa koitti nuorukainen tehdä vastarintaa, mutta turhaan, jokaisella askeleella tuo neito toivoi olevansa vahvempi, saavansa jostain voimaa, mutta turhaan. Nyt olisi vain odotettava kuolemaa kylmänkosteassa tyrmässä. Rautainen kalteri ovi narahti auki, ja puoliverinen heitettiin kostealle lattialle. Ovi sulkeutui perästä ja miehet purskahtivat ivalliseen nauruun. Hetken kesti ennenkuin tuli täysin hiljaista, ei ääntäkään, ja silloin, silloin tuon puoliverisen mailma pimeni. Hengitys oli raskasta, mutta kertoi tytön olevan kuitenkin elossa. Tajuttomana tuo makasi aloillaan ainakin kaksi tuntia.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Loka 2011, 18:07

Delathos

Valkojouhi marssi rivakkaan tahtiin pitkin kartanon käytäviä, liuuttaen kättään jatkuvasti seinää vasten pitääkseen tasapainonsa. Haava kyljessä pisti ikävästi, eikä sitä ollut tilaisuutta sitoa tällä hetkellä. Samoin vahingollinen magian käyttö oli saanut kuuraparran pään pyörälle ja syönyt liiaksikin asti voimia. Jos joku nyt pakkasherran äkkäisi, ei mies pystyisi kovin kauaa pakenemaan saatika sitten edes taistelemaan vastaan. Tuskin tuolla miekka olisi edes kädessä pysynyt. Hengitys oli tiheää ja hikikin alkoi kirvota hiljalleen otsalle, mikä ei yhtään lohduttanut Delathosia. Käytävillä kaikui pakkasherraa etsivien sotilaiden huutoja ja askelia, jotka saivat haltian vain enemmän hermostuneemmaksi tuon miettiessä omaa kohtaloaan.
Lopulta Del avasi seuraavan nurkan takaa palajastuvalta käytävältä ensimmäisen oven joka tuon silmiin sattui. Ovi sulkeutui miehen perässä hiljaa ja valkohiuksinen asteli itse hieman kumarassa huoneen pimeimpään nurkkaan, laskeutuen niille sijoilleen istumaan. Lepo kelpasi nyt, enemmän kuin mikään muu.

Hämärästä huoneesta ei saattanut erottaa Delathosia, ellei hyvin tarkasti alkanut tiiraamaan. Lisäksi tuntui siltä, että eloon jääneet sotilaat uskoivat pihalta kuuluvien huutojen perusteella lähinnä valkojouhen karanneen jo kartanosta ulos. Parempi vain. Del saisi aikaa oman tilansa kohentamiseen hieman pidemmän tovin. Heikosti oranssina hohtava silmäpari siirtyi katsomaan veristä kättä.
Helvetti, valkojouhi tuumi itselleen piruillen. Tätä menoa mies vuotaisi vielä kuiviin, jos tilanteelle ei mitään ajoissa tekisi. Käsi hapuili kuitenkin riuhtaisemaan läheltä verhon tai vastaavan ja hetken mies räätälöi sitä sopivaksi, kunnes sitoi sen ympärilleen saadan haavansa peittymään. Side auttaisi hetken mutta vaan hetken. Haava jatkaisi kaikesta huolimatta vuotamista, mutta parempaan Delathos ei pystynyt tässä tilanteessa.
Valkohiuksinen kampesi itsensä jälleen pystyyn. Olo tuntui voimattomalta ja mieli päihitetyltä, mutta pakkasherra ei vielä ollut valmis antamaan periksi. Samassa haltia taas muisti Mimin, jota seurasi tympääntynyt hymähdys. Oli tytön oma vika että tuo oli jäänyt loukkuun, kärsikööt siis myös sen mukaisesti. Toisaalta, olihan toisesta ollut paljonkin hyötyä ja Delathos olisi mitä luultavimmin menettänyt oman päänsä jos olisi yksin paikalle saapunut. Aivan kuin hänen isälleen oli aikaisemmin käynyt. Ei ollut myöskään oikein jättää toveria pulaan, kun oli palkkionmetsästyksestä kyse. Vaikka se kyllä houkuttelikin varsinkin Delathosia. Olkoot, tämän kerran. Haltia ajatteli, kunnes lähti varovaisesti lähestymään seinän vierustaa pitkin kohti huoneen ovea.

Päästyään huoneesta ulos ja harhailtuaan hetken käytävillä etsimässä vartijoita, Del sai viimein vetäistyä kunnolla henkeä. Sotilaita ei nimittäin näkynyt - ainoat mitä mies oli pistänyt merkille olivat pihalla partioivat haarniskaan pukeutuneet aasit. Jos nuo mokomat olivat Mimin eloon jättäneet, tytön täytyi virua jossain tyrmässä kylmissään. Ja tyrmät sijaitsivat tavallisesti pohjakerroksessa elleivät olleet rakennettu erilliseen rakennukseen johonkin lähistölle. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Kuuraparta lähti varjojen avulla astelemaan talon pohjakerrokseen vieviä portaita alas. Ikävikseen mies joutui siinä ohessa pistämään muutaman vartijankin hengiltä, mutta se ei Deliä pysäyttänyt. Pian valkohiuksinen saavuttikin kalterit, joiden takana Mimi lojui. Toinen käsi hakeutui vasten seinää, toinen jälleen pitelemään haavaa ja haltian katse kohosi tyttöön.
Mimi? pakkasherra kysyi lähes kuiskaten varmistuakseen siitä että nuorempansa todella olisi vielä elossa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Loka 2011, 18:29

Mimi

Nuorukainen oli maannut elottomana kylmänkostealla lattialla jo tovin jos toisenkin, mutta hiljaksiin tuo alkoi virota. Silmät raottuivat vaivalloisesti kun Delathosin ääni kuului tyrmän ovelta. "Hm ?" Oli kaikki mitä tyttö sai "sanotuksi". Väsymys oli tavoittanut nuoren kehon ja kipu raivasi vielä vähän lisää tilaa sanalle heikkous. Mimi tunsi itsensä harvinaisen säälittäväksi, mutta oli tyytyväinen siihen että Delahtos oli saapunut paikanpäälle vaikka ensin luikkikin pois. Jokatapauksessa puoliverinen oli aika heikossa hapessa, eikä se ainakaan nopeuttaisi asioita. Vaivalloisesti tuo koitti nousta lattialta, mutta onnistui lähinnä kaatamaan itsensä takaisin maahan. Kädet tärisivät melkoisesti ja hengitys oli vaivalloista, useat nyrkin iskut ja muutamat potkutkin olivat kyllä tehneet tehtävänsä.

//Yli lyhyt mitä häh ?//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 19 Loka 2011, 21:17

Delathos

Del hätkähti paikoillaan kuullessaan Mimin äänen ja mies seurasi vierestä hieman huolestuneenakin toisen yritystä kavuta ylös.
Älä tuhlaa voimiasi turhaa, valkojouhi sanoi toiselle ohimennen yrittäessään selvittää miten saisi tyrmän oven auki. Läheinen soihtu valaisi riittävästi, jotta Delathos saattoi erottaa selvästi ympärilleen. Oven saranat eivät olleet vanhat, pikemminkin näyttivät siltä kuin ne olisi panssaroitu ja suojattu juuri tälläisiä tilanteita varten. Pahus! Kaikui valkojouhen päässä, kun tuo köyhästi potkaisi oven kaltereita. Jos kuuraparta olisi täysissä voimissaan ollut, olisi hän selättänyt mokoman kalterikasan pienessä hetkessä. Tällä kertaa miehen kuitenkin pitäisi etsiä sopiva avain oveen, jos hän tytön tahtoisi tyrmästä pois saada.

Moiseen etsintään ei kyllä ollut aikaa, sillä avain saattoi olla missä tahansa ja kenellä tahansa. Eikä vaaratilanteiden järjestämiseen ollut enää varaa tässä kunnossa.
Ei sinulla olisi jotain, jolla voisin tiirikoida oven lukon auki, Delathos kysyi harmissaan nojaillessaan kaltereihin ja kuulostellessaan lattiaan kopisevia askeleita ylemmästä kerroksesta. Onneksi valkojouhi oli osannut piilottaa tappamiensa vartijoiden ruumiit - muuten ongelmia olisi taas lisää tiedossa.

//Ei se pituus vaan se sisältö ;3//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Loka 2011, 21:33

Mimi

Turhautunut huokaus pääsi nuoremmalta kun Delathos käski olla tuhlaamatta voimia, mutta eikait tässä muutakaan voinut tehdä. Piakkoin mies kyseli oliko nuoremmalla jotain millä tiirikoida lukko, hetken kesti tätä miettimistä, mutta sitten Mimi muisti piiloteränsä rakenteessa olevan pieniä ja isompiakin osia, jousi ja muuta sellaista mikä voisi kelvata tiirikointiin. Laiskasti Mimi löi kätensä maahan kohti Delahtosia, käsi tuli jopa vähän kaltereiden ulkopuolelle. Napakalla liikkeellä neito sai esille piiloterän rakenteen kun terän jämät väistyivät peittämästä niitä. Onneksi näitä oli kotona muutama lisää, muuten tätä kappaletta ei saisi tuhota.
"Ota siitä mitä irti saat." Mimi sanoi olettaen toisen osaavan irroittaa sopivankokoiselta näyttävän metallipalasen ja tosiaan käyttää sitä tiirikointiin, sillä jos seuraava kysymys olisi osaako neiti tiirikoida menisi viimeinenkin toive pakenemisesta kuin pieru saharaan.

//=D Kiitos, ja jälleen lyhyttä <3//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Loka 2011, 18:48

Delathos

Tytön käsi läiskähti vasten maata Delathosin eteen. Valkohiuksinen kyyristyi erittäin hitaasti käden yläpuolelle, oman kätensä puristuessa lujasti vasten haavaa joka tuntui repeävän yhä vain enemmän sitä mukaan, mitä valkojouhi suuntaan jos toiseen liikkui. Hetken silmäilyn jälkeen, kuuraparta päätti yrittää irrottaa pienestä raosta pilkottovan jousen irti. Varovasti Del nosti kädellään tytön kättä ja alkoi veren värjäämillä sormillaan irroittaa jousta piiloterän rakenteista. Miehellä ei ollut enää minkään näköisiä voimia jäljellä, mutta kyllä kuuraparta yhden osan aina saattoi tavalla tai toisella irroittaa jos tilanne sitä vaati. Ei kulunut kauaa, kun Delathos sai jousen irti ja laski näin tytön käden takaisin maahan.

Pakkasherra vilkaisi nopeasti portaisiin josta oli hetki sitten paikalle tullut. Ne olivat hiljaiset, yläkerrastakaan ei enää kuulunut puheen pulkahdustakaan. Eikä askelia. Delathos kääntyi käsissään olevan jousen puoleen ja alkoi suoristaa sitä sen monilta koukeroilta, jotta saisi väännettyä siihen sopivan muodon oven lukkoa varten.
Anteeksi.., Delathos tuumi hiljaa, pahoitellen sitä kuinka oli jättänyt tytön sotilaiden armoille. Eihän se oikein ollut, mutta valkojouhi olisi itsekin tällä hetkellä tyrmässä jos ei olisi paennut paikalta sillä hetkellä.
"En olisi saanut karata paikalta. Mutta jos en olisi tehnyt niin, makaisin nyt oletettavasti näiden samojen kaltereiden toisella puolella sinun tapaasi", pakkasherra selitti samalla kun joutui painamaan kädellään hetken haavaa ja kestämään sen sykkimää tavanomaista kovempaa kipua.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Marras 2011, 00:12

Mimi

Delathos hoksasi jutun juonen ja nosti tytön kättä saadakseen jousen irti. Mimi makasi vieläkin melko velttona, jos ei jännittänyt lihaksia ei niihin myöskään sattunut niin paljoa. Piakkoin pakkashaltia laski nuorempansa käden kuitenkin takaisin maahan, joka jäikin juuri niille sijoilleen. Päässä pauhui ja vilukin oli, eikä voimia lienyt olevan kummallakaan osapuolella.
Viimeistään silloin Mimi tajusi olevansa tajuton kun Delathos pyyteli anteeksi, ja kertoi ettei voinut muuta kuin mennä. Tämä oli jo utopististä, ettäkö tuo leuhka tummahipiä pyytäisi anteeksi ? Se oli kuitenkin laiha lohtu nuorukaiselle. "Ei ole sinun vikasi että olen heikko, joten suotta pyytelet anteeksi." Mimi mumisi vastaukseksi, oma äänikin kuulosti vaimealta ja epäselvältä, puhumattakaan muista äänistä. Aivan kuin olisi vasta heräämässä tai juuri nukahtamassa, ei osannut sanoa mikä oli totta ja mikä unta. Ja kenties oma ääni kuulosti vain puhujalle epäselvältä, tai sitten se todellakin oli epäselvä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Marras 2011, 00:48

Delathos

Kuuraparta hymähti hyvin kylmästi.
Sinäkö heikko? Salli minun nauraa oi neito hyvä, haltia piruili tiukkaan sävyyn nostattaakseen omaa tunnelmaansa tässä synkässä loukossa. Eihän Mimi mikään heikko ollut. Suotta nuorukainen itseään vähätteli, mutta sen tuo naispaholainen sai tietenkin luvan omilla aivoillaan tajuta. Delathos ei vaivautuisi enää avaamaan suutaan moisesta, anteeksi pyytäminen oli jälleen tehnyt sen verran kipeää miehen valtaisalle egolle. Kipeillä sormilla mies yritti vääntää jousta parhaansa mukaan. Aikaisemmin kämmenen viiltänyt haava sykki kipua sormenpäihin saakka mikä ei tietenkään merkinnyt hyvää missään mielessä. Lisäksi kylkeen pistetyn haavan johdosta Delin olisi tehnyt mieli vajota niille sijoilleen maahan ja vetää hetki rauhassa hetkeä, mutta sitä hupia tuo pakkasherra ei itselleen suonut. Vaikka kieltämättä hänen tekikin kovasti mieli.

Lukko ei ottanut auetakseen, jolloin Del väänsi jousen takaisin ja koitti taivuttaa sitä parempaan asentoon. Kyllä hän vielä mokoman oven auki saisi. Vaikka joutuisi sen yksin saranoiltaan pois nostamaan! Ähkien kipua ulos itsestään, kuuraparta istahti oven viereen ja veti kerran jos toisenkin syvään henkeä. Sen jälkeen jousen taivutteleminen jatkui.
Mikä on vointisi? Et näytä kovin .. miten sen nyt sanoisi, vedossa olevalta, valkohiuksinen tuumi ja katsahti sivusilmällä kylmällä ja kostealla lattialla makaavaa velttoa olentoa.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Marras 2011, 09:40

Mimi

Delathos väitti ettei Mimi ollut heikko, mutta jos hän ei olisi heikko olisi hän luikkinut pakoon Delathosin kanssa kiinni jäämisen sijaan ? Hetken ajan Mimi vaivautui miettimään asiaa, mutta hyvin äkkiä tuo antoi asian olla, nyt ei jaksanut pohtia turhia asioita. Delathos oli myös haavoittunut, mutta Mimi ei ollut vielä sitä tajunnut kun makoili puoli tajuissaan ja viluissaan kivisellä lattialla. Pian Delin hengitys muuttui raskaammaksi, ja tuo istahti itsekkin lattialle, Mimi kuuli kysymyksen joka hänelle esitettiin. Niin mikä on vointi ? Jonkinaikaa Mimi joutui miettimään mitä häneltä kysyttiin, joten vastaus viipyi, mutta löytyi kuitenkin. Syvähuokaus pääsi nuoremmalta, ja selostus alkoi. "Ei tässä maatessa mitään hätää, mutta..... liikkuminen tuottaa suurta tuskaa, lihakset ovat pirun hellänä." Mimi selitti, eikä tohtinut valehdella kunnostaan. Ääni kertoi väsymyksen, ja tarkalle kuuntelijalle puhe saattoi jopa viestittää vilunkin, mutta ääneen ei Mimi niistä märissyt. Vain ja ainoastaan oleellinen kerrottiin. Kovia iskuja kokenut keho oli kuin neulatyyny jos koitti liikkua, hyvä että päätä jaksoi nostaa. Olo oli hyvin tuskainen, kuin jatkuvasti joutuisi taistelemaan väsymystä vastaan, Mimi tiesi ettei saisi nyt menettää tajuntaansa, mutta suloinen uni alkoi kuulostaa kokoajan vain houkuttelevammalta. "Del, selitä jotain tai taju lähtee." Mimi mutisi vielä silmät puoli ummessa, ainoa keino minkä hän tosiaan keksi oli kuunnella Delathosin puhetta.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Marras 2011, 10:14

Delathos

Pakkasherra tyytyi tuhahtamaan toiselle vastaukseksi. Näkihän sen ettei toisella kaikki ollut aivan kohdillaan. Miten saattaisikaan olla sen mukiloinnin jälkeen. Lisäksi Del aisti toisen äänestä, ettei tuolla mikään lämminkään ollut. Ei niinkään yllättävää kun lattialla makasi, kostealla sellaisella ja mahdollisesti tuo kosteus oli jo imeytynyt osittain Mimin vaatteisiin, jolloin kylmällä lattialla lojumisesta tuli vieläkin antoisampaa. Hyi olkoon. Pelkkä ajatus sai Delathosin värisemään hetken. Ei siinä ettei hänellä itselläänkin kylmä olisi, mutta mies oli siihen tottunut paremmin kuin mihinkään muuhun joten koleus ei tuota tippaakaan haitannut. Sitten Mimi komensi jotain, mihin Del ei ollut mitenkään valmistautunut.
Selitä jotain? Mitä minä sinulle nyt selittäisin? haltia kysyi hieman tiuskahtaen ja hämmentyneenä, Uskallakin vajota tajuttomuuteen! Jätän sinut sinne jos sen teet, valkohiuksinen tivasi toiselle. Kuuraparta oli kyllä valmis liukenemaan yksin paikalta, eikä ryhtyisi kanniskelemaan toista ympäri maita ja mantuja sylissään. Hankaloittaisi vain liikkumista.

Pian jousi oli taas kierretty uudempaan asentoon ja Delathos nousi polvilleen, ryhtyen tökkimään tuolla metallin kappaleella uudemman kerran lukkoa. Katse kävi nopeasti Mimissä.
Nouse ensinnäkin istumaan siitä kylmältä lattialta. Muuten alan laulaa sinulle jotain kehtolaulua että varmasti nukahdat sijoillesi ja voin lähteä täältä yksin, pakkasherra kertoi pirullisen suunnitelmansa ja ovelasti virnuillen jatkoi jousen kiertämistä lukossa.
Vaikka hermoviiva kovin kireälle oli jälleen kiertynyt, palkittiin Delathosin kärsivällisyys kerrankin kaikesta ähkinnästä huolimatta. Tyrmän ovi kalahti hiljaisesti auki, joka sai kuuraparran hämmästelemään taitojaan. Taisi olla peräti ensimmäinen kerta kun hän mitään sai tiirikoimalla auki, joten riemu miehen sisällä oli suunnaton. Del avasi nyt tyrmän oven kokonaan ja oli juuri nousemaisillaan lattialta, kun kipu kyljessä pakotti miehen takaisin polvilleen. Kuuraparta jäi katsomaan maahan ja kirosi hiljaa itsekseen.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Marras 2011, 16:24

Mimi

Ah, Delathos kuulosti jälleen omalta itseltään kun tuo hieman tiuskahtaen mainitsi ettei tiennyt mitä selittää, ja lisäten vielä että tytön menettäessä tajunsa tuo saisi jäädä niille sijoilleen. Mimi tuhahti toisen sanoille, uljas ritari kipittäisi pakoon jos prinsessalta menisi taju, näinpä. Pakkashaltia nousi polvilleen alkaen taas väkertämään lukkoa, komentaen toista siinä sivussa nousemaan ylös. Kehtolaulun laulaminen ja Delathos eivät jostain syystä oikein sopineet samaan lauseeseen, joten Mimi ei voinut muuta kuin nauraa, vaikka se sattuikin kipeisiin vatsalihaksiin. Tasoittavan huokauksen jälkeen puoliverinen jälleen vakavoitui, koittaen sitten nousta istumaan. Ensin sekään ei meinannut oikein onnistua, mutta pienen ponnistelun jälkeen pääsi nuorukainen parahduksen kera istumaan. Vatsaan sattui aivan älyttömästi ja hetken ajan hengityskin oli hyvin raskasta. Muutaman nielaisun jälkeen sai Mimi kuitenkin lihaksensa rauhoittumaan ja kipu hälveni.

Piakkoin kuuluva kalahdus sai neidon kohottamaan katseensa pakkasherraan ja ilme kirkastui, tuo sai kuin saikin oven auki. Jälleen kerran ilme kuitenkin vakavoitui kun Delathos luuhistui takaisin maahan kiroamaan. Mimin kasvoille levisi huoli, ja vieläpä tahattomasti. Varoen koitti puoliverinen nousta ylös, kuitenkaan onnistumatta siinä, oma keho kävi sotaa omistajaansa vastaan, eikä olisi millään tahtonut saada enään rasitusta osakseen kun oli muutenkin mustelmilla ja mukiloitu. "Delathos, mikä on ?" Tyttö kysyi koittaen tarkkailla toisen kehoa löytääkseen syyllisen tuohon reaktioon, toinen oli kuitenkin sellaisessa asennossa ettei haavaa huomannut niin helpolla. "Sano nyt saatana että sinäkin olet haavoittunut---- ollaan kummatkin heikossa hapessa niin ei päästä täältä millään pois." Mimi sanoi kääntyen itsekkin polvilleen. Lievä paniikki meinasi iskeä, ja se odotti kokoajan nurkan takan pahinta mahdollista hetkeä jolloin pokka pettäisi. Nuorukainen haukkoi jo happea ja koitti parhaansa mukaan olla hätääntymättä, ajatus siitä että hän ja Del roikkuisivat aamunkoitteessa narun päässä meinasi kuitenkin kokoajan tulla vain pintaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 01 Marras 2011, 17:35

Delathos

Mies puri hampaitaan yhteen minkä saattoi - hyvä ettei tuon purukalusto alkanut halkeilla suussa siitä voimasta millä toinen leukojaan yhteen väänsi.
Ei mikään. Anna olla, pakkasherra tuhahti jäätävästi ja kampesi itsensä hyvin vaivalloisen oloisesti pystyyn seinää apunaan käyttäen. Hyvä että jalat sentään saivat vielä kannateltua isoa miehenkörilästä pystyssä, muutenhan tässä oltaisiin entistäkin pahemmassa liemessä. Del tarttui takkinsa helmaan ja siirsi sitä hieman ilmeisesti vain siksi että sai itsensä valahtamaan kalman kalpeaksi. Ilmeisesti haava ei ollut pitänyt siitä että haltia oli ympäriinsä ravaillut, sillä tuon vyötärön korkeudelle sidottu valkea kangaspala suorastaan tihkui verta. Kullanrusehtava liivikin alkoi olla aikamoisessa sotkussa, tiedä sitten valkeasta röyhelö paidasta joka miehellä oli päällään.

Delathos vetäisi takkinsa nopeasti takaisin omalle paikalleen ja uskotteli itselleen ettei Mimi ollut äskeistä nähnyt.
Olen kunnossa, kuuraparta tuumasi vielä ja levitteli hyvin huolettoman oloisesti käsiään, vaikka äskeinen näky olikin saanut tuon aavistelemaan kuoleman vaanivan jossain läheisen kulman takana. Del ei kuitenkaan myöntänyt itselle pelkäävänsä. Oli saman tekevää jos hän kupsahtaisi tänne, eihän häntä kukaan takaisin odottanut. Ja Mimi saisi itsensä varmasti täältä tavalla tai toisella ulos. Olihan tyrmänkin ovi nyt auki ja pimeää kesti vielä pitkä tovi. Vartijatkin laahustivat jossain muualla, ja tuntui siltä ettei kukaan ollut jäänyt vartioimaan taloa, joten mikä toisen paossa voisi mennä pieleen. Pakkasherra hymähti hyvin kiittämättömän oloisesti ja nosti kätensä puuskaan eteensä, samalla kun laskelmoiva katse laskeutui Mimiin.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 01 Marras 2011, 18:02

Mimi

Delathos tuhahti vastaukseksi ettei tuolla ollut mitään hätää, ei sitten kai ollut, jotenkin tuon äskeinen luuhistuminen oli vain hieman hälyttävä, tai varoittava. Nuoremman päätäkin alkoi särkeä ja tuo vei kätensä painamaan sitä kummaltakin puolelta, silmät painuivat kiinni ja mielessä hoettiin että tästä selvitään jos nyt vain jaksaisi liikkua ja keskittyä. Tänä pienenä aikana kerkesi pakkasherra kurkata haavaansa joka jäi nuoremmalta huomaamatta, onneksi tavallaan, muuten tuo olisi huolesta soikeana ja menisi varmaan paniikkiin tai jotain yhtä säälittävää. Pienen hetken kuluttua päänsärky sivuutettiin ja kädet laskeutuivat takaisin alas, silmätkin aukenivat hiljaksiin. Delathos levitteli käsiään ja vakuutteli ettei hätää ollut, hän oli kunnossa, hetken mietittyään Mimi kuitenkin uskoi tuohon ja nosti katseensa vanhempaan. Hammasta purren koitti nuorukainen nousta tärisevin jaloin ylös, ja onnistuikin siinä, vaikkei se helppoa ollut. Makoilun jälkeen ylös nouseminen ei kuitenkaan ollut niinkään hyvä idea kun silmissä sumeni ja alkoi huimata. Hetken neito huojui paikoillaan kunnes tärisevät jalat pettivät alta ja tuo romahti polvilleen lattialle. Päässä humisi eikä näkö meinannut tulla enään takaisin. Outoa kyllä, kaikista eniten tässä tilanteessa taisi vaivata se että Delathos näki neidon heikkona, eikä suinkaan se että tasapainon menettäminen koituisi vielä ongelmaksi.
Kitty
 

EdellinenSeuraava

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron