The story so epic we couldnt even name it

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 07 Joulu 2011, 12:33

Delathos

Omatuntoni olisi tuhonnut minut jos olisin jättänyt tuollaisen pikkulikan jälkeeni, mies vitsaili ja virnuili piruillen Mimille, Kunhan vitsailin. Tavallisesti tässä hommassa kun parit viisveisaavat toisistaan ja tahtovat ahneuksissaan palkkiot vain itselleen. Jättävät hyvin mielellään toiset pulaan ja keräävät koko potin itse niin kuin minäkin olisin tehnyt ellet olisi ollut aloittelija lähtiessäsi mukaani. Pidä se mielessä, jos aiot näitä hommia jatkaa myöhemminkin, vanhempi neuvoi nuorempaansa ja tyytyi lopulta vain hymyilemään liian ystävällisesti neitokaiselle. Kuuraparta toivoi että Mimi piti tätä kertaa oppituntina siitä, mitä tämä ammatti sisällään piti. Tulihan se aika hyvin selviksikin. Hankaluuksia, hankaluuksia ja hankaluuksia. Onnistumisen mahdollisuudet olivat tavallisesti turhankin pienet, ellei osannut suhtautua töihinsä oikealla tavalla ja tehdä asioita niin kuin piti.

***

Hevosten jolkottelu oli kestänyt jo turhankin pitkään, mutta palkinnoksi tuosta vehreät seudut olivat jälleen palanneet näköpiiriin takaisin, eikä haltiakyläänkään ollut enää pitkä matka. Turhia taukoja ei ollut taaskaan pidetty, sillä Del oli pitänyt huolen siitä että pääsisi mitä pikemmin lepäämään haavojensa kanssa. Kun sitten tuttu illuusio oli ylitetty ja kylän iltavilinä paljastui sellaisena kuin se tavallisesti olikin, saattoi Delathos hengittää viimein jälleen syvään ja rentouttaa olonsa. Täällä ei tarvinnut pelätä, että joku tahtoi repiä pääsi harteilta, ainakaan tavallisesti. Ratsukkojen matka jatkui tutulle talolle ja pakkasherra saattoi viimein laskeutua alas hevosensa selästä. Nurkan takaa rientävä nuori poika oletettavasti pitäisi huolen siitä, että eläimet saisivat ansaitsemansa kohtelun ja lämpimän pilttuun itselleen yön ajaksi. Kuuraparta asteli talon ovelle, koputti siihen ja jäi kärsivällisesti odottamaan, että tuttu vaaleatukkainen haltia saapui sen avaamaan.
Ai kappas, selvisitte elossa, oli pomon mitä mukavin tervehdys oven raosta, Käykää toki peremmälle, tuo toivotti ja työnsi oven selälleen. Delathos kääntyi katsomaan Mimiä ja nyökkäsi päällään kohti ovea.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Joulu 2011, 22:49

Mimi

Nuorukainen kuunteli toisen ohjeita, suostumatta kuitenkaan uskomaan että Delathos olisi jättänyt ketään pulaan, vaikka kuori oli kova, taisi sisältö olla pehmeää. Turhan ystävällinen hymy oli jotain mikä saisi päättää tämän keskustelun. Mimi ei siis sanonut mitään, hymyili vain takaisin.

******

Matka oli pitkä ja uuvuttava, eikä taukoja juurikaan ollut. Kuitenkin Mimi pakotti itsensä pysymään hereillä, ei tässä kai muutakaan voinut. Tirsat tosin tulisivat tarpeeseen. Lopulta tutun talon eteen saavuttuaan laskeutui Mimi alas ratsunsa selästä, taputtaen tuota kiitokseksi kaulalle, luovuttaen eläimen sitten jonkinsortin rengille. Delathosta seuraten tuo jäi odottelemaan oven avaajaa. Kun avaaja vaikutti turhan yllättyneeltä kaksikon paluusta, oli Mimi menettää malttinsa. Käsi puristui jo nyrkkiin kun nuorukainen astui Delin viittomana sisään ovesta. Matkalla kuitenkin nyrkki pamahti äänekkäästi ovenpieleen. Mimi laski kymmeneen, tai sataan, kuvitellen jo repivänsä tuon haltian kappaleiksi jos tuo erehtyisi keksimään lisää kommervenkkejä kaksikon päänmenoksi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Crimson » 11 Joulu 2011, 21:30

Delathos

Mies katsahti hieman toruvasti Mimiä, kun tuo iski nyrkkinsä ovenpieleen muitta mutkitta. Olihan tuo kovin epäsoveliasta osoittaa ärtymystään noin selvästi, mutta oli kuitenkin ymmärrettävää, ettei tuon oudon vaaleahiuksisen miekkosen käyttäytyminen kumpaakaan erityisemmin miellyttänyt. Delathos asteli Mimin perässä sisälle taloon ja sulki oven perässään. Tuo kohotti kätensä miekkansa kahvalle, aivan vain varmuuden vuoksi jos pomo oli kehitellyt kaksikon poissa ollessa jotain yllätyksiä heidän varalleen.
Vaaleahiuksinen mies katsoi kierosti kaksikkoa, joka sai kuuraparran miettimään montakohan miestä tuo kurppa oli mahtanut lähettää kohti kuolemaansa elämänsä aikana. Mimin ja Delathosin tapaus ei varmastikaan ollut ensimmäinen, siitä pakkasherra saattoi olla varma vaikkei asiasta liiemmin itse tiennytkään.

En odottanut että palaisitte, totta tosiaan, yllättävää haltia aloitti selvästi jotain kierrellen.
Ja te, herra, ette selvästikään puhu nyt suutanne puhtaaksi. Kakistakaa ulos mistä kiikastaa, Delathos tuumasi selvästi pinnansa menettäminen mielessään. Käryn saattoi jo haistaa monen metrin päähän. Vaaleahiuksinen haltia haroi hiuksiaan hieman pelokkaan oloisana ja ryhtyi sitten levittelmään käsiään.
Katsokaas kun annoin palkkiorahat jo toisaalle. Olen pennitön, mies kehtasi tunnustaa tai kenties tuo valehteli, mutta nosti sitten kätensä suojaksi valkojouhen lähtiessä astelemaan miestä kohti uhkaavasti. Vai kerjäsi vanhus verta nenästään, olkoot sitten niin. Delathos otti miestä rintapielistä kiinni ja nakkasi vasten seinää, sen jälkeen kiinnittämättä mitään huomiota siihen mitä toiselle oli käynyt, tuo ryhtyi penkomaan lukuisia lokeroita missä arveli palkkiorahojen olevan. Sieltähän ne löytyivätkin pienen tonkimisen jälkeen, joka sai Delathosin kasvoille nousemaan viekkaan hymyn. Häntäpä ei niin vain petkutettukaan. Hän ei nielisi valheita tai kuuntelisi puheita siitä kuinka palkka maksettaisiin hänelle myöhemmin. Hän otti sen mitä tahtoi juuri silloin kun sen aika oli.
Kiitän, kuuraparta totesi hyvin yksikantaisesti ja äreästi kaivellessaan jälleen sormusta taskunpohjiltaan, ja lopulta löytäessään mokoman, iski sen keskelle pöytää.

Sen suurempia sanomatta mies tarttui Mimiä kädestä ja raahasi tuon perässään ulos kurpan kopperosta. Ovi pamahti somasti kiinni pakkasherran päästyä nuorukaisen kanssa takaisin pihamaalle. Tuossa huoneistossa ei ollut enää mitään heille, mitä pitäisi jäädä haikailemaan.
Tässä, mies ojensi toista rajanyssykkää kädessään Mimille, Olet sen ansainnut, tuo vielä jatkoi yhä näreissään äskeisestä. Hyvin tuo jääräpää kuitenkin pinnansa sai jälleen palaamaan takaisin normaaliksi ja tuo soi ystävällisen hymyn kumppanilleen kaiken tämän päätökseksi.
Toivotan sinulle menestystä tulevaisuudessa, mitä ikinä päätätkään tahollasi tehdä, Del tuumi, samalla kun toivoi vielä että törmäisi nuorukaiseen uudemmankin kerran tulevaisuudessa, kenties uuden tehtävän merkeissä. Sitä tuo ei kuitenkaan ääneen kehdannut möläyttää, sen verran hänen egollaan oli vielä ote valkoparrasta. Tuon sanottuaan, mies lähti astelemaan kohti haltioiden tungeksimia katuja tuopillinen mielessään ja hyvästin merkeiksi nosti vielä kätensä ilmaan.


//SE ON LOPPU NY! Nyyyyyyyh D': .. kiitos tästä, oli kyllä aivan mahti peli pitkästä aikaa <3 Pelataanhan lisää Delathos kokoonpano pelejä jatkossa! ;D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Kitty » 11 Joulu 2011, 22:41

Mimi

Nuorukaisen pinna kiristyi siinä missä vanhemmankin, mutta viimeinen naula arkkuun oli kun blondi sanoi antaneensa rahat muualle, ja siitäkös oli leikki kaukana, Mimi tarvitsi rahoja muiden orpojen elättämiseksi ja kaiken tämän vaivan jälkeen tuo mies tohti sanoa antaneensa ne muualle !? Mimin päänsisällä napsahti pahemman kerran ja tuo harppoi seinäänpaiskatun haltianuljakkeen luokse. "Sinä saatana luikautit viimeisen valheesi ! Se on perkele semmonen homma ettei meikäläistä juoksuteta pitkin mannerta, enkä hakkaa ihmisiä henkeni kaupalla, vain kuullakseni että sinä saatanan apina annoit rahat pois !" Mimi keuhkosi todenteolla tarttuen miestä rintapielistä kuten Delathoskin oli tehnyt. "Nyt tulee tunti turpaan !" Puoliverinen karjaisi täräyttäen kunnon luuvitosen miehen nenään, kunnes Delathosin kiitos katkaisi seuraavaksi tulossa olleen lyöntiliikkeen. Blondi ja brunette kääntyivät katsomaan pakkasherraa jolla olikin palkkio kädessään. "Vai sitä kustaan silmään ?" Mimi kysäisi kohottaen kätensä uudempaan lyöntiin, mutta Delathos kerkesi tarttua lyövään käteeen raahaten nuorempansa ulos. Mimi irroitti samaisella sekuntilla jo nenänsä murjauttaneesta haltiasta otteensa, taiteillen sitten tiensä ulos Delathosin kanssa.

Saadessaan palkkionsa sai Mimi kuitenkin hyväntuulisuutensa takaisin. "Kiitos Delathos, ihan kaikesta." Tyttö sanoi hymyillen tyytyväisenä toisen lisätessä vielä että nuorempi oli sen ansainnut.
"Teen vaikka ja mitä elättääkseni veljet ja siskot." Tyttö lisäsi vielä perään, toivoen toki itsekkin että hän tapaisi tuon tummahipiäisen haltian uudemman kerran, mutta asian mainitseminen ääneen taitaisi olla jo liian lällyä. Iloisesti Mimi vilkutti Delathosille vielä tuon astellessa poispäin, suunnaten sitten kohti toria, hän menisi nyt vain ostamaan ruokaa ja sitten jakamaan sen muiden orpojen kanssa, alkoihan tässä jo nälkäkin olla.

//Nyyyh, indeed it is the end of the epic story.... Ja juuu-uu paras aikoihin =D Todella nautittava peli, tulen lukemaan tämän varmaan muutamaan otteeseen läpi. Ja uusiksi otetaan heti kun saadaan ideaa, eikö ;D//
Kitty
 

Edellinen

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron