The story so epic we couldnt even name it


Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Marras 04, 2011 3:56

Mimi

Onneksi Delathos oli vain tympeä ja vähän ilkeä, eikä niinkään kiero ja katala, sillä tuo olisi voinut päästä nuoremmastaan helpolla eroon jo moneen otteeseen, ja nytkin tuo olisi voinut vain potkaista puoliveriselle vähän lisää vauhtia alastuloon, muttei tuo tehnyt niin, vaan auttoi nuorempansa ylös. Tämä oli jotain sellaista mitä Mimi osasi oikeasti arvostaa. Toinen jatkoi kiipeämistään muurille kun Mimi koitti kiskoa itsensä tolpilleen.
Delathos oli jo muurilla istumassa kun puoliverinen sai kätensä muurin harjalle ja nostettuaan itsensä irti maasta. Delathos vilkaisi nuorempaan kysyvällä ilmeellä, siihen vastaukseksi Mimi ojensi kätensä pyytävän ilmeen kera.

Päästyään vihdoin muurin harjalle alkoi nuorukainen tarkkailemaan ympäristöään, ei kovinkaan kaukana muurista oli kaksi hevosta puomiin köytettyinä, Mimi vilkaisi jälleen vanhempaansa. "Ajatteletko samaa kuin minä ?" Nuorukainen kysyi osoittaen hevosiin kädellään. Kahdella hevosella olisi huomattavasti helpompi mennä. Vaikkei Mimi kovinkaan kokenut ratsastaja ollutkaan, mutta tunnetustihan pakon edessä osasi vaikka ja mitä.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Marras 06, 2011 1:28

Delathos

Pakkasherra pyöräytti silmiään kerran päässään. Kaikessa tuota tytön pirpanaa täytyikin sitten auttaa. Kuitenkaan mukisematta vastaan, valkojouhi tarjosi kättään toiselle avuksi ja sai kuin saikin tytön autettua muurin harjanteelle viereensä. Katse kävi nopeasti vielä sisäpihalla, kuin tarkastaen ettei kukaan ollut vielä pakenevaa kaksikkoa huomannut. Onneksi näin ei ollut, muuten heillä olisi tuli hännän alla ja liika kiirehtiminen ei ainakaan Mimin kohdalla tiennyt mitään hyvää. Delathos painoi pikaisesti myös kätensä kyljelleen ja huokaisi hiljaa todetessaan, ettei tytön hänelle luovuttamansa huivi pahemmin vuotavaa haavaa pidellyt. Veren kuluminen oli alkanut hermostuttaa miestä itseäänkin hyvin paljon. Tännekö ihmisten runnomaan kylään hänen tarunsa todella loppuisi? Ei varmasti! Ei, jos se oli Delistä kiinni. Hermostuneisuus senkun ajoi valkotukkaan vielä lisää puhtia jatkaa eteenpäin, vaikka tuo olikin pistänyt merkille jo heikotuksen tunnetta, huojumista ja pientä sumenemista silmissä.

Katse kääntyi nopeasti Mimiin ja siitä taas hieman etäämmälle pariin hevosia. Valmiiksi satuloituja ja hyväkuntoisia, olisiko paremmin voinut enää sattua.
Nyt kun sanoit, niin kyllä, mies myhäili ja alkoi katseellaan etsiä jotai mitä pitkin he voisivat laskeutua pystysuoraa seinämää pitkin alas. Hypätä sieltä suotta suoraan kannatti, sen verran korkeutta tällä kivisellä aidalla oli ja jalathan siinä olisivat vain kärsineet. Lähistöllä ei ollut rakennuksia, jonka katolle he olisivat voineet hypätä, mutta vahvanoloisia köynnöksiä sen sijaan risteili muurin seinämiä pitkin riittävästi. Delathos kääntyi jälleen kivusta ähisten ympäri ja laski sitten jalkansa yhdelle köynnökselle testaten, että se varmasti jaksaisi kannatella miehen painon. Vahva köynnös ei ollut moksiskaan ison miehen astuessa päälleen ja nopeasti valkohiuksinen saikin itsensä takaisin maankamaralle laskeutumaan. Toinen käsi nousi nojaamaan muurin seinään ja odottava katse kohosi Mimiin. Delathos valmistautui siihen, että vielä joutuisi nappaamaan tytön ilmasta syliinsä kiinni, jos tuon ote vaikka lipeäisikin kesken kiipeämisen. Kuuraparrasta ei ollut enää avaamaan suutansakaan, niin kovasti tuon teki nyt mieli vain päästä täältä pois ja ylimääräinen verenvuotaminen oli tuosta voimat saanut valumaan harakoille. Silmissäkin alkoi sumentua yhä vain enemmän. Tolpillaan tuo lähes kaksimetrinen mies kuitenkin sai itsensä vielä pidettyä, mikä oli erityisen hyvä asia.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Marras 06, 2011 2:10

Mimi

Delathos oli kuin olikin samaa mieltä hevosten viemisestä, mutta kuinka kaksikko pääsisi alas tältä jykevältä muurilta ? Se katto jonka kautta Mimi oli muurille tullut oli toisella puolen koko höskää, ja olisi aivan liian riskaabelia lähteä etsimään sitä, Delathos kuitenkin alkoi piakkoin kavuta köynnöksiä pitkin alas, ja toisen päästyä maahan alkoi nuorempi tulla perässä. Kapuaminen alaspäin sujui suht koht hyvin, mutta heikoksi muuttunut keho ei aina jaksanut pysytellä mukana. Niinpä Mimin ote lipesi ja tuo lähti putoamaan alaspäin, onnekseen tuo sai kuitenkin juuri ja juuri otten yhdestä paksummasta köynnöksestä ennenkuin tuo kerkesi maankamaran tavoittamaan.
Hetken Mimi oli vain paikoillaan koittaen rauhoitella nyt kivusta ja pelosta tärisevää kehoaan, eihän tällä rähjällä saisi mitään aikaiseksi ! Puoliverinen tiesi kuitenkin ettei voisi jäädä nyhjöttämään peloissaan kiinni muuriin, vaan matkaa olisi jatkettava. Varoen Mimi alkoi taas laskeutumaan ja pääsi lopulta turvallisesti maankamaralle. Jalat tärisivät ja hetken aikaa joutui neito tasaamaan taas kiihtynyttä hengitystään. "Mennäänkö ?" Mimi kysäisi lähtien sitten haparoivin askelin kohti kahta hevosta.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Marras 11, 2011 10:35

Delathos

Valkohiuksinen otti askeleen eteenpäin kun hetken jo vaikutti siltä kuin Mimi olisi antanut itsensä tipahtaa yläilmoista vasten maankamaraa. Onneksi tyttö sai kuitenkin otteen jostain ja välttyi näin putoamiselta. Delathosin suusta pääsi syvä huokaus, sillä tuo oli oikeasti säikähtänyt että joutuisi toisen koppaamaan ilmasta kiinni. Katse kääntyi tarkistamaan, ettei ketään ylimääräistä näkynyt mailla halmeilla, vartijoita tai siviilejä. Ties mitä siitäkin olisi seurannut jos haltiakaksikko oltaisiin nähty kiipeilemässä kartanon muureilla? Ei varmasti mitään hyvää ainakaan. Del painoi itseään jälleen hieman kumaraan. Asento helpotti kummasti kipuja ja siinä oli muutenkin mukava notkua. Mimin sanat kuitenkin saivat kuuraparran suoristamaan taas selkänsä.
Ehkä niin olisi parempi, pakkasherra sanoi lähes tuhahtaen sanat suustaan ja lähti sitten itsekin marssimaan kohti hevosia, jotka eivät onneksi kovin kaukana olleet.

Pollet katsahtivat yhtä aikaa hiljaa höristen lähestyvää kaksikkoa, mutta käänsivät nopeasti katseensa muualle. Loppumetreillä Del hieman kompuroi jaloissaan ja oli vähällä kaatua, mutta onnistui pitämään itsensä kuitenkin pienellä haparoinnilla pystyssä. Riittävän lähelle toista hevosta päästyään, mies suorastaan rojahti vasten eläintä ja tarttui mistä ensimmäisenä kiinni sai pitääkseen itsensä vielä pystyssä. Sitten alkoi avuttoman oloinen kiipeäminen korkean hevosen satulaan, mutta siinäkin tuo mies vielä onnistui mainittavankin hyvin, kunnes viimein, tuon voimat olivat täysin lopussa.
Saanko nukahtaa.. tähän.. nyt? Delathos sanoi hyvin vaimealla ja väsyneellä äänellä, samalla kun asetti itsensä nojaamaan mukavasti hevosen niskaa vasten.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Pe Marras 11, 2011 1:44

Mimi

Mimi katsahti mieheen jonka liikkuminen alkoi olla pikkuhiljaa vaivalloista, neito seurasti vielä "oman" hevosensa viereltä maasta käsin kun toinen könysi tuon jalon eläimen selkään. Puoliverinen alkoi jopa huolestua toisen niin heikosta kunnosta, tuo iso haltia pitäisi saada lääkäriin, mutta minne ? Delathos kysyi saisiko hän nukahtaa hevosen selkään, jolloin Mimi tarttui tuon ohjaksiin irrottaen vielä toisenkin hevosen puomista. Valitettavan vaivalloista se oli nuoremmallekkin päästä selkään, mutta oli hänessä enemmän puhtia kuin verta vuotavalla pakkashaltialla. "Pidä itsesi selässä, se riittää." Mimi sanoi lähtien hevosellaan liikkeelle, taluttaen Delathosin alla olevaa ratsua samalla.

Mimi koitti suunnistaa kahden hevosen kanssa sellaista reittiä jossa ei olisi juurikaan uteliaita katseita, tai meluisia humalaisia, ja se onnistuikin aikalailla. Vastaan tuli vain muuan lepertelevä pariskunta jotka olivat niin keskittyneitä toisiinsa, etteivät varmaan huomaisi vaikka taivas putoaisi niskaan. Yön pimeillä kujilla ja kaduilla kaikuivat vain hevosten kavioiden kopse ja tunnelma oli miltei ahdistavan tyyni.

Suhteellisen rauhallinen matka jatkui kuitenkin ilman sen kummempia kommervenkkejä aina Nahorkylän laitamille saakka. Harmillista kyllä, mitä pienemmäksi kiinni jäämisen mahdollisuus muuttui, sitä suuremmaksi huoli Delathosin selviytymisestä kasvoi. Mimi mietti kuumeisesti mitä olisi tehtävissä, voisiko hän edes yllyttää hevosia laukkaan kun toinen pysyi tuskin hereillä ? Ainoa mikä Mimillä kävi mielessä oli kulkeminen eri reittiä takaisin, jos hän löytäisi ajoissa toisen vuoristo polun, voisi sen matkalla olla joku kyläkin, ja kylässä taas voisi olla lääkäri joka ei kysele typeriä. "Delathos, oletko vielä tajuissasi ? Haluatko koittaa kestää haltiakylään asti hengissä, vai kokeillaanko onneamme lääkärin löytämisessä ?" Tyttö kysyi tietäen jo ettei toisella olisi mitään saumaa selvitä elossa haltiakylään asti, matka oli niin pitkä, eikä taukoa voisi pitää ellei verenvuoto tyrehtyisi, hevosetkin kuukahtaisivat matkalle. Delathos, tee kerrankin jotain oikein ja pysy nyt perkele hengissä.... Mimi mietti etsien katseellaan tien viittoja vuoristolle.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti To Marras 17, 2011 11:24

Delathos

Mimin sanojen myötä pakkasherra tarrasi molemmilla käsillään hevosen pitkästä harjasta kiinni. Ylemmäs tuo ei saanut käsiään enää nostettua, mikä sai herralle hieman turhautuneen olon aikaiseksi. Pian hevoset lähtivät Mimin johdolla liikkeelle ja Delathos painoi silmänsä kiinni ja keskittyi kuuntelemaan kavioiden kopseita. Valkojouhi yritti kokoajan kehitellä jotain ajatuksen tynkää päässään pysyäkseen tajuissaan, niin vaivalloista kuin se olikin. Ja typerää, sillä tuolla ylimääräisellä ajatuksien pyörittämisellä kuuraparta sai itsensä vain edellistäkin väsyneenpään tilaan. Aivan kuin ei sitä olisi jo tarpeeksi ollut.

Koko matkan kylän laidoille asti Del saattoi tuntea ilmassa kasvavaa huolta Mimin suunnalta, ja lopulta nuori tyttö kysyikin yrittäisivätkö he haltiakylään asti vai etsisivät käsiinsä ensimmäisen lääkärin joka haltiaa suvaitsisi auttaa.
Luuletko että kehtaisin kuolla sinun silmiesi alla? Phah! Häivytä ne ajatukset mielestäsi, kuuraparta ärähti hevosensa selästä ja koitti ensimmäisen kerran koko matkan aikana nousta istumaan elikon selässä. Kipu ja väsymys painoivat ison haltian kuitenkin takaisin nojaamaan hevosta vasten hyvin pian.
Mutta siitä huolimatta ehkä kuitenkin valitsisin sen lääkärin, pakkasherra myöntyi lopulta hieman näreissään. Ehkä olisi parempi jos haava joka mitä oletettavimmin oli jo revennyt liikaakin saataisiin paikattua mitä pikemmin. Lepoakaan Delathos ei pahakseen pistäisi.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti To Marras 17, 2011 5:11

Mimi

Delathos näytti haistattavan pitkät sille ajatukselle että tuo kuolisi nuorempansa silmien edessä, toisaalta tuo kuulosti lupaavan lohduttavalta, mutta samalla Mimin olisi tehnyt mieli lyödä toista kepillä selkään. Pakkashaltia koitti näköjään nousta ylöskin, puoliverisen olisi tehnyt mieli neuvoa ettei tuo iso jääräpää saisi liikkua, mutta haavasta säteilevä kipu taisi selittää sen muutenkin. Mies kertoi kuitenkin valitsevansa tohtorin vaihtoehdokseen. "Sitähän minäkin." Mimi sanoi ohjastaen hevoset kohti tuntematonta vuoristopolkua.

Ilta taittui yöhön, ja neito tunsi kuinka hänen sisintään kalvoi ajatus Delathosin menehtymisestä, ja siitä kuinka tuo olisi saattanut selvitä paremmin jos hän itse ei olisi töpeksinyt. "Sano heti jos reippaampi tahti tekee pahaa." Mimi sanoi käskien hevoset oikein kunnon käyntiin, ravia tuo ei uskaltanut nostaa, putoaisi pian itsekkin selästä. Armoton päänsärky iski, mukaan lukien myös kovan selkäkivun sun muut kipeät paikat nuoremman kehossa, hiljaksiin myös ajatus siitä ettei kumpikaan heistä tulisi enään elävänä alas vuoristosta alkoi kaivertaa mieltä. Mimi kuitenkin koitti pitää mielessään että Delathos pieksäisi hänet tuonpuoleisessa jos nyt loppuisi puhti kesken ja kaksikko jäisi odottelemaan hidasta kuolemaa, vaikkei tyttö oikein jumaliin uskonutkaan, se jos mikä kuitenkin pakotti jaksamaan eteenpäin.

Yö eteni reippaiden kavionaskelien säestämänä, sekä kylmän ilman viiltämänä. Pikkuhiljaa alkoi Mimilläkin olla kaikki valttikortit käytettynä ja kipu tuntui syövän viimeisetkin voimat nuoremmasta. Välillä tuon pää jopa retkahti alas kun neito torkahti, mutta onneksi äkkinäinen liike kuitenkin herätti tuon. Yön pimein hetki on juuri ennen auringon nousua, ja niin se oli nytkin, juurikun Mimi oli heittämässä hyvästit viimeisille toivon rippeille, näkyi horisontissa valoa. Puoliverinen käskytti väsynyttä hevosta vielä viimeisillä metreillä kirimään vauhtia, ja toisenkin hevosen oli nöyrästi seurattava. "Jaksa vielä vähän aikaa Del" Mimi sanoi hiljaa, miltei kuiskaten kunnes kaksikko saapui pieneen kylään keskellä vuoristoa. Puoliverinen katsoi epätoivoisena pientä kylää jossa oli muuan kapakka, sekä majatalo, niiden lisäksi äkkiseltään katsotuna noin viisi rakennusta, kyseessä oli niin pieni kylä että lääkärin löytäminen ei ollut itsestään selvyys, liekö näin pienessä kyläpahasessa edes lekuria ?

Puoliverinen laskeutui nopeasti alas hevosen satulasta köyttäen ratsut puomiin kiinni. "Odota sinä siinä, etsin nopeammin yksin." Mimi sanoi lähtien juoksulla käymään rakennuksia läpi, onneksi majatalon isäntä osasi neuvoa missä rakennuksessa oli lääkäri, ja ystävällinen isäntä tarjoutui auttamaan kookkaan haltian kantamisessa, olihan tuo itsekkin haltia. Pian oltiinkin lääkärikin haettu paikalle ja puolitajuissaan oleva Delathos laskettiin hevosen selästä varoen alas, kun Mimi ja majatalon pitäjä raahasivat tuota suurta miestä kohti lääkärin taloa. Lääkäri oli puolestaan kääpiö, joten tuo ei ottanut osaa eikä arpaa miehen kantamiseen. Vaikutti pitkälti siltä että kaupunki oli täynnä taruolentoja, mikä oli toisaalta vain plussaa.

Potilas kannettiin lääkärin talon alakerran ainoaan makuuhuoneeseen jossa pystyi suorittamaan tarvittavat hoitotoimenpiteet. Kääpiö keitteli vettä ja puhdisti neulat kiehuvassa vedessä, upottaen samalla karhunlankaa veteen, kaikki oli putsattava. Samaan aikaan Mimi ja majatalon pitäjä riisuivat Delathosin yläosattomiin, majatalon isäntä oli sitä mieltä että nuoren neidin olisi poistuttava, mutta tämä nuori neiti sanoi jäävänsä kaverinsa vierelle koko yöksi. Piakkoin saapui lääkärikin paikalle alkaen puhdistamaan miehen haavoja, varoen alkoholilla, ja sitten vedellä, nyt kun haava oli puhdas voitaisiin se ommella. "Tämä tulee sitten sattumaan." Kääpiö sanoi saaden huolestuneen ilmeen Mimin kasvoille. Lääkäri teki pidemmän aikaa erittäin tarkkaa työtä, ja väsynyt tyttö joutui pinnistelemään pysyäkseen hereillä. Lopulta lääkäri kuitenkin ilmoitti olevansa valmis katkaisten langan samalla. Haava pitäisi vielä sitoa, mikä taisi olla nyt vaivattomin operaatio. Ystävällinen kääpiö kertoi vielä tullensa tunninvälein tarkastamaan potilaan kunnon, tarjoten neidollekkin omaa sänkyä nukkumiseen, mutta Mimi vain sanoi jäävänsä ystävänsä vierelle koko pirun yöksi. Majatalon omistaja ja lääkäri postuivat sittemmin huoneesta, mimin jäädessä tuolille vuoteen viereen istumaan. "Koitaa jaksaa Delathos, kaikki on nyt hyvin." Mimi hoki toiselle nukahtaen kuitenkin pian sängynlaitaa vasten.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Marras 19, 2011 11:23

Delathos

Kuuraparran olotila oli jo valmiiksi niin huono kuin vain voi olla, joten Mimin komentaessa hevoset askeltamaan nopeammin jäi mieheltä kokonaan huomaamatta. Joka paikkaa särki, väsytti, voimat olivat loppu. Ainoa mihin valkojouhi kykeni, oli pidellä hevosen harjasta vaivoin kiinni ja yrittää pysytellä kookkaan eläimen selässä mätkähtämättä sieltä alas. Suureen yritykseen kuului tietenkin myös tajuissaan pysyttely, jonka Delathos suoritti hyräilemällä hiljaa laulua mitä hänen äidillään oli miehen vielä lapsi ollessaan tapana hyräillä tuolle. Se rauhoitti mukavasti mieltä ja oloa, sai miehen tuntemaan itsensä hieman väsyneeksi, muttei kuitenkaan liiaksi. Muistot auttoivat Deliä pysymään tajuissaan, ja siitä haltia oli enemmän kuin kiitollinen.

Pakkasherra tunsi jonkun tarraavan itseensä, joka sai tuon vavahtamaan jostain syvästä unenkaltaisesta tilasta takaisin hereille. Delille ei itselleenkään ollut selvää oliko nukahtanut hevosen selkään vai ollut valveilla koko tuon ikuisuudelta tuntuvan matkan. Tuskin Mimikään hänen tilastaan sen enempää selvillä oli ja kysyvä katse kävi ohimennen nuorukaisessa, kun tuo toisen haltian kanssa nostivat pakkasherran hevosensa selästä alas ja taluttivat ties minne. Kuuraparta ei jaksanut välittää edes siitä. Hetken ontuvan astelun päästä, Del tiedosti itsensä asetettavan makuulle ja pian tuon jälkeen alkoi sietämätön kipu, jolle ei tuntunut tulevan loppua. Helvetillinen polttelu alkoholista sai kuuraparrankin hikoilemaan tuskan hikeä, puhumattakaan siitä kun kääpiö alkoi neuloa haavaa toisen kyljessä umpeen. Kauaa ei mies ehtinyt kipua kuitenkaan tuntea enää, sillä se tuuditti miehen syvään tajuttomuuteen, joka ajan kuluttua vaihtui uneen, josta haltian ei olisi ikinä tehnyt mieli herätä.

***

Yö taittui aamuun ja auringon säteet tulvivat verhottomasta ikkunasta sisään minkä kerkesivät. Ne lämmittivät mukavasti ohuen huovan alla makaavaa pakkasherraa, kunnes lopulta saivat tuon heräämään turhasta kuumuudesta. Päätä särki tajuttomasti, samoin kylkeä, jonka Delathos pani merkille olleen operoitu ilmeisesti yön aikana. Tai ainakin siltä se vaikutti, kun siteet jotka oli miehen kyljen ympärille kääritty osuivat valkojouhen käteen tuon hakiessa haavaansa. Lopulta huopa lensi lattialle ja kuuraparta kampesi itsensä turhan nopeasti pystyyn, sillä liikkeestä syntynyt kipu sai tuon irvistämään. Ainakin se kertoi että elossa oltiin yhä. Pian tuon jälkeen Delathosin katseen tielle osui Mimi, joka yhä nukkui sängyn laitaa vasten.
Mimi? valkojouhi kysyi varovasti. Oliko toinen nukkunut koko yönsä tuossa? Niin käsittämättömältä kuin se tuntuikin, tunsi pakkasherra pientä lämpöä rinnassaan toista kohtaan. Ei hän ollut olettanut että toinen jaksaisi hänestä näin pitkälle välittää, muttei pistänyt tuota kuitenkaan pahitteeksi. Tämä nuori neiti oli varmasti ensimmäinen ja viimeinen yhtä reilu ja hyväsydäminen kumppani näihin hommiin, jonka Delathos oli ikinä saanut.

Haltia hymähti hiljaa tuijottaessaan tyttöä, kunnes antoi itsensä lopulta valahtaa takaisin selälleen sänkyyn. Delathos keskittyi kuuntelemaan aluksi ääniä, joita ulkoa ohuitten seinien läpi kuului. Keskustelua, naurua, työn ääniä. Missähän he mahtoivat edes olla? Kuuraparta ei kauaa jaksanut ajatella moista, eikä tuo myöskään jaksanut maata sängyllä toimettomana, joten empimättä tuo kapusi ähisten ja puhisten itsensä ylös. Sydän hakkasi turhasta rasituksesta lujaa miehen rinnassa, kun tuo hieman kumarassa kylkeään pidellen asteli vaatteitaan kohti.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Marras 20, 2011 1:12

Mimi

Puoliverinen nukkui hyvin sikeää unta, lääkärin käydessä noin tunnin välein katsomassa potilastaan, kuten luvattua. Jossain vaiheessa tuo ystävällinen lääkäri oli tuonut nuoremman harteille viltinkin.

*****

Aamu tosiaan sarasti kauniina, kun neito nukkui yhä epämiellyttävässä asennossa sängynlaitaa vasten, ei tuo kuullut edes Delathosin puhetta. Vasta tuon kookkaan haltian pyrkiessä kokonaan pois sängyltä alkoi nuorempi osoittaa jonkinsortin elonmerkkejä. "Hmmmmh..." tyttö mumisi venyttäen käsiään pitkin nyt tyhjillään olevaa sänkyä, peitto tarttui käsiin ja Mimi veti sen päänsä alle, hoksaten kuitenkin pian puoliunisena että Delahtosin kuuluisi olla sängyssä, muttei tuo ollut. Silmät rävähtivät heti auki ja sydän jyskytti pelosta, mitä oli käynyt, missä hänen ystävänsä oli ? Nuorukainen suoristi itsensä sängynlaitamalta aivan liian nopeasti, jolloin jokainen hakattu ja kipeä lihas saivat tuon miltei huutamaan kivusta. Onneksi Delathos osui kuitenkin näkökenttään eikä tuota tarvitsisi alkaa etsiä. "Delathos, luojalle kiitos olet kunnossa.." Mimi henkäisi helpottuneena. "Et saisi olla vielä tolpillasi, tarvitset lepoa, ja paljon." Mimi selosti koittaen itse vaivoin nousta ylös tuolilta jonka päällä tuon perse oli koko yön levännyt.
Hiukset olivat pörrössä ja sojottivat takkuisina suuntaan ja toiseen, muttei se neitoa itseään kiinnostanut. Jokapuolella kehoa tuntui olevan nyrkin kokoisia mustelmia, muttei tyttö tohtinut valittaa Delathosin ollessa läsnä, olihan mies haavoittunut pahemmin kuin hän. Pian lääkärikin tuli ovesta sisään kuultuaan puhetta. "Herra hyvä teidän kuuluisi levätä." Kääpiö sanoi itseään varmaan nelisen kertaa isommalle haltialle, mutta oikein kohteliaasti, ei noin pienellä miehellä ollut varaa sanoa vastaan jos valkojouhi aikoisi jatkaa matkaansa haavoista huolimatta. Lopulta Mimikin sai itsensä liikkeelle, tosin hieman kinkaten toista jalkaansa, mieluiten hän ei kävelisi ollenkaan mutta sitä vaihtoehtoa ei ollut nyt tarjolla. "Paljonko olemme velkaa ?" Tyttö kysyi hieroen vielä silmiään unisena. Kauhea väsymys ja heti aamusta kipu oli pelissä mukana. "Jos ei ole mistä antaa, ei ole mistä ottaa." Kääpiö vastasi ystävällisesti levittäen käsiään sivulle, saaden nuorukaisen hymyilemään, hyvä tietää että puhdas sydämisiä auttajiakin oli vielä olemassa. "Sanottakoon että kapinallinen on sinulle palveluksen velkaa." Tyttö sanoi vielä hymyillen suunnaten sitten kysyvän katseen Delathosiin. "Saitko tarpeeksi kovan tällin jotta järkesi toimisi, vai jatkammeko matkaa ?"
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Marras 20, 2011 4:58

Delathos

Nuoren neitokaisen sanat menivät miehen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hänkö ei muka saisi olla pystyssä? Hänkö muka todella tarvitsi lepoa? Älä naurata. Jääräpää kuvitteli samalla kun yritti pitää mölynsä mahassaan. Samoin naurunsa. Kuuraparta kiskoi paitojaan takaisin päällensä, kunnes oven avaus sai tuon herättämään huomionsa. Selvästi Deliä pienempi otus, kenties kääpiö, asteli sisälle huoneeseen tuollakaan ei tuntunut olevan muuta sanottavaa kuin kehottaa lepäämään. Sanomatta mitään, ja yhä vaatteitaan ylleen vaivoin kiskoen, valkojouhi kuunteli kaksikon keskustelua ohessa. Lopulta kun vaatteet olivat punaista hieman kärsinyttä takkia myöten taas miehen päällä, painoi haltia itsensä jälleen hieman kumaraan tuskasta jota kyljestä ympäriinsä säteili ja kääntyi katsomaan Mimiä.
Mikä sinä olet puhumaan tällistä? Ja minun järjessäni ei ole mitään moitittavaa, neiti kapinallinen, pakkasherra tuumasi todistaen varmasti Mimille että oli entisellään kivusta huolimatta.

Delathos käänsi katseensa kääpiön puoleen, joka silmäili isoa miestä hieman oudoksuen. Lääkäri ei selvästi ollut odottanut että niinkin vakavasti loukkaantunut kuin kuuraparta oli ollut, olisi noin vain noussut takaisin pystyyn muitta mutkitta. Pakkasherra vain oli oppinut siihen, ettei paikalle pitänyt jäädä turhan pitkäksi aikaa lojumaan ja jäädä toisten vaivaksi, jos kykeni kivusta huolimatta tekemään jotain.
Kai voimme jotenkin edes olla avuksi, jos rahaa et tahdo vaivanpalkkioksi? Delathos kysyi lopulta töksähtelevällä yleiskielen taidollaan kääpiötä, joka haroi partaansa mietteliäänä. Haltia ei selvästikään ollut vielä onnistunut vakuuttamaan kuntoaan toiselle. Mutta jos raha ei toiselle kelvannut, tahtoisi pakkasherra jollain paikata toisen vaivannäön eikä vain livistää pois paikalta. Lopulta kääpiön katse kirkastui ja tuo viittoili miehen seuraamaan perässään. Ulos talosta päästyään, kääpiö osoitti pientä puukasaa ja kirvestä talonsa vierestä.
Nuo jos pilkot. Ja hakisit kylän kaivosta tämän tynnyrin täyteen vettä. Se riittää minulle palkkioksi jos välttämättä tahdot auttaa. Älä kuitenkaan loukkaa itseäsi lisää. Et ole kunnossa, etkä tule kuntoon ellet lepää ja rasitat itseäsi jatkuvasti, kääpiö selitti.
Olet oikeassa. Pidän tuon mielessäni, Del sanoi nyökäten toiselle vastaukseksi nöyrästi ja asteli sitten puiden luokse, ryhtyen pilkkomaan niistä sopivia polttopuita. Kääpiö seurasi hetken vierestä kuuraparran puuhia, kunnes poistui tyytyväisen oloisena takaisin taloonsa.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Su Marras 20, 2011 6:01

Mimi

Ärsyyntynyt mulkaisu kohdistui Delathosiin tuon osoittaen turhankin hyvin olevansa täysin oma itsensä. Pakkashaltia uteli vielä kääpiöltä olisiko jotain missä he voisivat auttaa, ja olihan sitä. Mimi oli aikeissa sanoa että Delathos katsoisi vierestä kun hän tekisi, mutta toinen kerkesi jo puiden kimppuun ennenkuin nuorempi sai suutaansa auki. Puoliverinen huokaisi syvään kääntäen katseensa isohkoon tynnyriin. "Minä haen sitten vettä." Tyttö sanoi nostaen tynnyrin maitokärryihin jotka siinä vieressä olivat. Sitten neito suunnistikin kärryjen kanssa kohti kylän kaivoa. Kadut vilisivät taruolentoja, jopa muutama kentaurikin käveli ohitse. Mimiä alkoi kuitenkin näin monen eri kulkijan seassa ahdistamaan näkyvät kasvonsa, kenties joku noista otuksista olisi ollut eilen nahorissa ja käräyttäisi kaksikon toisen heistä tunnistaessaan, joten omalta osaltaan Mimi suojautui vetäen hupun syvälle päähänsä. Puhetta ja naurua kuului joka suunnalta, tämä kyläpahanen taisi ollakkin yllättävän pirteä paikka elää. Väkisin nuoremmankin kasvot muuttuivat hymyyn, vaikka huppu sen peittikin.

Kaivolle päästyään alkoi Mimi ottaa sieltä vettä narunpäässä roikkuvalla sangolla, ja hitaasti mutta varmasti tynnyri alkoi täyttyä. Jo muutaman nostetun ämpärillisen jälkeen kädet alkoivat olla maitohapoilla, varmaankin edellisen päivän turpiinsaanti oli osallisena tähän turhaan väsymykseen. Monet taruolennot tervehtivät toisiaan ja osa olisi varmaan jäänyt juttelemaankin ellei uninen puoliverinen olisi ollut niin ajatuksissaan. Lopulta tynnyri kuitenkin täyttyi ja Mimi lähti suunnistamaan kohti lääkärin taloa. Talolle päästyään tuo vei kärryt sinne mistä oli ottanutkin, nostaen sitten hieman vaivalloisesti tynnyrin takaisin maahan.
"Hei Del, meneekö vielä kauan ?" Mimi kysäisi jääden nojaamaan talon seinää vasten.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Marras 21, 2011 6:39

Delathos

Haltia oli niin keskittynyt toimiinsa, että jätti kokonaan Mimin lausahduksen huomiotta. Vaivoin mies kumartui nostamaan pölkkyä toisensa perään pistääkseen ne sievästi neljään osaan. Ensin halki, ja sitten puolikkaat halki. Tuota samaa mies toisti useampaan otteeseen ja välistä pinosi kalikoita sievään pinoon talon seinustaa vasten. Hikihän puolikuntoiselle kuuraparralle tuli kovin vikkelästi, mutta se ei tuon tarmokkuutta saanut karkoitettua. Delathos ei edes sallinut itsensä pitää taukoja kirveen heiluttelunsa välistä, mutta sentään salli tahdin lievän hidastamisen.
Kun koko pino puita oli lopulta pilkottu ja Mimi tuntui kärräävän täyteen tankattua tynnyriä takaisin paikoilleen, Del saattoi vetää rauhassa henkeään ja asettua nojaamaan kääpiön majan seinää vasten.
Olen valmis. Vaikuttaa siltä että sinäkin sait osasi jo hoidettua, kuuraparta sai tuumattua hengen vetonsa lomasta.

Hetken itselleen lupaamansa tauon jälkeen haltia työnsi itsensä irti seinästä ja yritti suoristaa selkäänsä. Pieni rusahtelu kävi, kun jo kumaraan tottunut selkäranka tuli oiottua. Sitten Del vierä pyöräytti olkapäitään ja lopulta rusautti vielä häijyn kuuloisesti niskansa. Olo oli selvästi vapautuneempi tämän toimenpiteen jälkeen.
Valkotukka loi arvioivan katseen Mimiin.
Näiltä näkymin voisimme jatkaa matkaamme ja jättää nämä seudut taaksemme. Teimme voitavamme joten kenelläkään ei ole syytä valittaa, Delathos sanoi ja levitteli käsiään. Enempään hän ei itse ainakaan enää pystynyt. Kääpiön antama tehtävä oli ollut muutenkin vaativa kylkensä repineelle, mutta kunnialla sen mies oli silti loppuun suorittanut. Delin olisi tehnyt mieli jäädä vielä pidemmäksi toviksi kylään, mutta rahanhimo ajoi tuota takaisin haltiakylään. Voisihan hän myöhemmin palata tänne takaisin, kunhan ensin olisi palkkionsa lunastanut sinettisormusta vastaan ja jakanut sen puoliksi mukanaan olevan nuorukaisen kanssa.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Ma Marras 21, 2011 9:40

Mimi

"Hyvä, sitten mennään, hevoset ovat majatalon edessä puomissa kiinni." Tyttö sanoi suunnaten sitten pitemmittä puheitta kohti ratsujen sijaintia. Huppu oli yhä päässä, eikä puoliverinen kokenut tarpeellikseksi ilmoittaa lääkärille kaksikon lähdöstä, kyllä tuo sen hoksaisi viimeistään seuraavana aamuna. "Tahdon päästä vielä tämänpäivän sisällä kotiin, kysymys kuuluu vain jaksatko sinä pitkän matkan ?" Mimi uteli jo arvaten vastauksen. Pian neito seisoikin eilisen ratsunsa vierellä, jännää ettei kukaan ollut niitä vienyt, mutta toisaalta tässä kylässähän oli vain taruolentoja, eikä saastaisia kieroja ihmisiä.
Mimi irvisti kivusta noustessaan hevosen selkään, ja heti selkään päästyään saikin tuo reiteen melkoisen suonenvedon, ja ilme oli sen mukainen. Mimi painoi peukalollaan tiettyä kohtaa reidestään ja kipu hellitti, ainakin hetkeksi.
"Sitten kohti kotia." Mimi sanoi ohjastaen hevosen kylän poikki kohti vuoristopolkua joka johti poispäin nahorista.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3865

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Joulu 05, 2011 1:24

Delathos

Pakkasherra kävi läpi takkinsa taskuja paikantaakseen johonkin niistä aikaisemmin piilottamansa sormuksen. Löytämättä kuitenkaan saalistaa, oli mies varma siitä, ettei se minnekään ollut voinut tippua ja että se yhä löytyisi jonkun taskun pohjalta pyörimästä. Jos se kuitenkin oli tippunut, olisi pientä esinettä turha yrittää etsiä kun sen olinpaikastakaan ei ollut harmainta aavistusta. Delathos asteli nuorukaisen perässä hevosten luokse ja hymähti sitten päästyään omansa selkään pienen irvistelyn jälkeen.
Jaksan kyllä. Ja epäilemättä pidempään kuin oma takamuksesi jaksaa istua tuon elikon satulassa, valkoparta tuumaili kierosti hymyillen ja samalla hieman tirskuen, kun Mimi tuntui saavan jonkin näköisen suonenvedon tai vastaavan jalkaansa päästyään hevosen selkään. Oliko huvittavampaa nähtykään vähään aikaan. Tirskuminen jatkui koko kylän poikki ratsukkojen käydessä, mutta kylän laitamilla miehen ilme vakavoitui.
Kiitos. Siitä että toit minut tänne. Joku muu olisi jättänyt minulla takuulla kuolemaan sinne ihmisten keskelle. Jään sinulle velkaa, kuuraparta sai tuumattua, vaikka se olikin vaikeaa tuolle jääräpäälle.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7

Viesti Ma Joulu 05, 2011 2:13

Mimi

Nuorukainen murisi mielessään toiselle, olihan se kiva että Del oli hengissä, mutta miksi tuon puhekyvyn piti säilyä ? Varsinkin toisen tirskuessa tytön suonenvedolle, olisi tuon tehnyt mieli ratsastaa Delin vierelle ja läimäyttää tuota oikein olan takaa. Hapan ilme oli puoliverisen kasvoilla niin pitkään kun toinen hänelle tirskui, mutta kylän laitamilla sai Mimi taas todeta aliarvioineensa Delathosin, tuohan osasi puhua nätisti. Mies jopa kiitti ja kertoi jäävänsä velkaa ! Se sai happaman ilmeen muuttumaan lempeäksi hymyksi. "Sinä se minut pelastit, ja itsesi. Oltaisiin kummatkin jääty ihmisten ilmoille, ellet sinä olisi tullut hakemaan minua, joten et ole velkaa mitään Delathos. Kaveria ei jätetä, niinhän ?" Mimi selitti, lisäten loppuun vielä Delathosin olevan tuon kaveri, ei hän miestä viitsisi vielä ainakaan ystäväksi luetella, mutta kaveri kuulosti hyvältä.

Hevoset lönkyttelivät tasaista tahtia pitkin vuoristopolkua, ja sää oli kuin morsian. Lievä tuulenvire heilutteli yksinäisten puiden oksia, ja viileä sää kertoi talven tulosta.
EdellinenSeuraava

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia