Kirjoittaja Mohnake » 23 Maalis 2012, 21:13
Eldon
"Äsh, tyhmyyteni riippuu ihan asiasta. En minäkään kaikkea vielä näin nuorena tiedä", hän vastasi. Hän kuitenkin lisäsi vielä: "Tyhmyys ja viisaus ovat loppujen lopulta melko samankaltaisia." Eldon ei itsekkään tiennyt oliko hän viisas vai tyhmä. Joskus hän tunsi olevansa viisas ja joskus tyhmä. Ei kukaan häntä ollut kehunut viisaudesta tai nauranut hänelle päin naamaa hänen tyhmyydestään. Nainen kysäisi aikaisemmin voittamansa ja vaihtamansa tikarin alkuperää. Eldon naurahti huvittuneena. Hänen näki mielensä silmin silmänräpäyksessä kaikki sen päivän tapahtumat jolloin hän anasti koko esineen. "Sain sen 'vieraillessani' sotilastuvalla. Joku hölmö oli jättänyt toimistonsa oven auki ja täysin vartiotta. Tikari komeili kirjahyllyssä eikä sitä voinut olla huomaamatta. Tosin minunkin olisi kuulunut vartioida hieman itseäni sillä joku sotilas pääsi yllättämään minut ja pian koko käytävä olikin täynnä miekat ojossa olevia miehiä. Ainoa uloskäyntini siis kävi läpi kapean ikkunan. Päästyäni pihalle eivät hankaluudet loppuneet siihen vaan eräs muurin päällä käyskennellyt vartiomies puhalsi hälytystorveensa", Eldon joutui pidättelemään nauruaan kertoessaan tapahtumia. "Ei mennyt montaa hetkeä, kun koko pihamaa tärisi ja oli täynnä meteliä miesten rynniessä ovista, talleista ja porteista. Olin silti tarpeeksi ovela ja olin sulautunut varjoihin heti torven soidessa. Ainoa joka sen näki oli se kyseinen torventoitottaja. Harmi vaan ettei kukaan kuullut metelin yli, kun hän yritti kertoa asiasta", hän hekotteli. "Loppu sitten olikin helppoa. Kukaan ei tiennyt missä olin eikä kukaan huomannut, kun luikin karkuun", hän käkätti juttunsa päätteeksi.
//Juu ollut vähissä inspikset.... Olisi pitänyt kirjoittaa yksäriä etukäteen//