Joukkorope !


Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Joulu 18, 2011 9:26

Joukkorope !

Aloitus viesti

Lunta oli siunaantunut melkoisesti muutaman yön aikana, ja talven kauneus näkyi kaikkialla. Sen kunniaksi olivatkin rajavartijat järjestäneet yhteisen juhlan, joka oli avoin kaikille. Nahorkylän laitamille oltiin rakennettu joukolla suuri ja komea lumilinna, sen tekoon oltiin todella nähty vaivaa, ja muutamien huhujen mukaan pari lohikäärmettäkin oli ollut auttamassa seinien jäädyttämisessä. Osa linnan lattiastakin oli jäässä, mutta ei syytä huoleen, maagien asettaman taian ansiosta ei kukaan lennä pyrstöllensä ainakaan sen takia että lattia oli liukas. Maagit olivat tehneet muutakin paikalle, voimakas loitsu oltiin langetettu rakennelman yläpuolelle ja ympärille, tuo loitsu esti vahingollisen taian käytön juhlissa.

Linnan portilla oli muutama kookkaamman puoleinen vartija varmistamassa ettei tästä kulkisi kukaan aseistettuna sisään, tarkoituksena kun oli edistää rauhaa, ei tuhota sitä. porttien jälkeen oli suuri aukea tanssialue, ilman kattoa, vain muurit ja suuret kaarevat portaat jotka johtivat portaiden jälkeen alkavalle katolle, sieltä näkisi varmasti hyvin revontulia tai tähtiä sitten illemmalla.

Portaiden jälkeen oli linnakkeella katto, korkea sellainen, jotta juhlasta voisivat nauttia vähän suuremmatkin vieraat. Sisätiloissa oli yllättävän lämmin ilma, baatitiski, pöydät ja esiintyjien lava oltiin kaikki tehty lumesta, ja toki sisäpuolellakin oli suuri tanssilattia. Ohjelmaa oli jos jonkinlaista, niin vanhemmille kuin nuoremmillekkin. Alue oli kokonaisuutena yllättävän suuri, ja pienempiäkin baaritiskejä ja pöytäryppäitä sun muuta mielenkiintoista löytyisi aivan varmasti. Kaikille oli jotain tarjolla.

Hiljaksiin tämä yhteinen juhla alkoi starttailla, vieraita saapui ja musiikki alkoi soida, ja pian olivatkin tarjoilijat ja juomankaatajatkin paikoillaan odottamassa tilanteen kunnollista alkua.

//Voe kaahia, toivottavasti tämä nyt kelpaa kaikille =___= Tekasinpa kuvasenkin .... =O //
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Joulu 18, 2011 11:29

Aberec, Jerrell

Lunta. Ihan hirmuisesti lunta, ja edessä aukeni valtava lumilinna joissa odottaisivat puolueettomat pippalot. Tai no, ainakin melkein puolueettomat. Kyllähän sinne oli haltioita ja ihmisiäkin kutsuttu. Aberec antoi ensin katseensa levätä tuossa monumentaalisessa lumikasassa, ja vilkaisi sitten hieman nieleskellen ovella odottavia vartioita. Juhlat oli järjestetty Nahoriin, ja sinne oli ollut jos jonkinmoinen matka haltiakylästä. Matka, joka ei ollut ihan haltiaystävällisin, joten Aberilla oli ollut sen varrella jousi mukanaan. Tiedä sitä, vaikka joku olisi yrittänyt hyökätä kimppuun kesken reissun. Sittenhän olisivat jääneet juhlat kokematta tyystin.
Suippokorva henkäisi syvään ja asteli sitten vartijoiden luo. Nuo karskean näköiset miehet pyysivät häneltä aseet, ja Aber luovutti jousensa ja viinensä heille hymysuin. Oli ehkä parempi näyttää nyt myönteistä naamaa kuin kielteistä.
Oviaukosta sisään astuessaan hän tunsi viileän värähdyksen virtaavan lävitseen, lienikö se sitten se paljon puhuttu suojaava taika vai vain lumiseinistä hohkaava kylmyys. Lumilinna oli sisältä vielä paljon näyttävämpi kuin ulkoa, ja Aberec jäi ihailemaan sen kimallusta silmät selällään ennenkuin siirtyi seuraamaan muiden vieraiden saapumista. Ensimmäisenä, heti hänen vanavedessään saapuneena tuli linnaan jokin hieman parrakas ihminen. Se, että mies oli ihminen, teki tilanteesta puolet jännittävämpää. Haltia päätti heti hieroa tuttavuutta.
"Terve", hän tokaisi kättään heilauttaen ja käveli miehen luo juttuseuran toivossa.

Ihmisenkin näkökulmasta katsottuna tämä humu oli varsin hulppeaa. Jerrell oli saapunut Nahoriin aseetta, sillä ei omistanut sellaista. Hänen mukanaan oli kuitenkin tullut muita satunnaisia ihmisiä viettämään joulun alkua, joten hän ei ollut aivan yksin. Juhlia koskeva ohjeistus taas sitten olikin ollut hieman hankalampaa, sillä kukaan ei ollut osannut viittomakieltä ja hänen oli pitänyt painua lähimmän tulkin kirjurin puheille selittämään kirjoituksen välityksellä että halusi tietää näistä juhlista lisää. Juhlista hänelle taas oli alunperin kertonut eräs uusi ystävä, mutta se ei ollut niin olennaista. Olennaista oli se, että hän katseli nyt valkeana kimaltelevaa lumilinnaketta sormet syyhyten ja vieläpä sen sisäpuolella. Olisihan koko juttu ollut tietysti helpompaa kuulon kera, ja varmasti näyttävämpääkin. Vaikutti nimittäin siltä, että tapahtumassa oli tarkoitus olla musiikkia. Sisällä Jerrelliä tervehti heti alkuun vaaleahiuksinen haltia, ainakin korvista päätellen, ja hän nyökkäsi hymyillen takaisin. Jerrell ei ollut saanut olla tekemisissä haltioiden kanssa sitten Cryptiin saapumisen jälkeen. Ainoa pulma oli enää, miten tehdä toiselle selväksi ettei hän ollut kuullut sanaakaan toisen puheesta.

//EIKUN HEI HUPS! :D Eihän tätä pitänyt vielä aloittaa! ÄÄ! No antakaa tämän olla täällä ja aloittakaa sitten vasta 20. päivä virallisesti. Hahah! Olin liian innokas. :D
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ma Joulu 19, 2011 4:10

~Saphira~

Lumilinna kohosi Nahor kylän reunassa ja sai kylän tulvimaan väkeä jotka olivat menossa juhliin. Juhlat eivät olleet kuitenkaan kunnolla alkaneet, musiikki soi, mutta sekin oli luultavasti vain pientä harjoittelua, siihen kohokohtaan kun väkeä olisi kunnolla, ehkä tanssimaan saakka. Jotkut kohensivat vieläkin lumilinnaa ja sen antimia, juhlat olivat siis vasta alkamaisillaan.
Oli hieman pelottavaa tulla kuitenkin tänne, sillä juhlat olivat puolueettomat jolloin tapaisi kaikennäköisiä örrimörriäisiä. Saphiran oloa kuitenkin helpotti se kun tämä kuuli eräältä naiselta, siltä samaiselta naiselta joka kertoikin juhlista, kuinka lumilinnaan oli pystytetty loitsu joka esti pahanmagian. Se tietäisi sitä, että kukaan ei voi käyttää toisia kohtaan loitsuja, mutta naisen mieleen jäi kuitenkin kysymys, voisiko hän käyttää sauvaansa. Sehän ei ollut kuitenkaan pahaamagiaa?
Kerran näin yleinen juhla olikin, oli päättänyt nainen laittaa ylleen jotakin hienompaa mitä shotsit oli, ja vetäisi ylleen siis mekon joka oli karibiansininen, se sopisi varmaan teemaan. Mekon päällä, harteilla roikkui nyt takki jonka alla nainen piteli sauvaansa. Harmivain, kun nainen oli menossa portista läpi, vartija pysäytti tämän ja osoitti sauvan alapäätä joka näkyi takin alta. Saphira ei siis voinut muuta kuin hymyillä ja ojentaa tämän sauvan pois, pahus.
Nyt Hira kuitenkin astahti sisälle ja kuuli kuinka musiikki valtasi kehon, ja kuinka yllättävän viileää täälä olikin. Vaaleaverikkö katsahti ylös ja näki taivaan, ei ollut vielä niin ilta, mutta taivas oli tumma, oli jo jotenkin pimeää?
Hitaasti tämä laski katseensa ja jatkoi tutkimusta, kuinka iso ja hieno linna olikaan. Seinät olivat niin tarkkaa tehty ja niin sileäksikin. Tarjoiliat säntäsivät edes takaisin toimittaen ruokaa niille jotka olivat jo tulleet paikalle. Saphirakin olisi halutessaan vonut pyytää täältä työtä täksi illaksi, mutta oli ottanut kapakastaan vapaata sen verran että pääsisi tänne juhlimaan, ei tarjoilemaan.
Pieni sivistynyt puhe kävi korvissa ja joitakin naurahduksiakin kantautu koriin. Tapahtuma alkoi kunnolla alkamaan ja väkeä säntäsi sisään yhä enemmän ja enemmän, mitä myötä aseitakin kuljetettiin jemmaan.
Saphira kääntyi nyt sisääntuloaukkoa kohti ja katseli ihmisiä jotka sieltä tulivat, monet alkoivatkin heti hieroa ystävyyttä toistensa kanssa, vailla juttuseuraa. Näin, naisestakin alkoi tuntua tyhmältä, kun tämä siinä vain seisoskeli. Nopeasti tämä haroi katseellaan väkeä ja koitti etsiä itsellekkin ihmisen jonka kanssa voisi alkaa jutella. Sitten sisään astuikin mies, lihaksikas ja vaalea hiuksinen sellainen. Saphira Lähti kävelemään hämmentyneen näköisen miehen luokse ja kun pääsi tämän luo, mies tervehtikin nopeasti ja hymyili Hiralle. Mutta juuri kun Saphira oli vastaamassa mies näki jotain ja lähti kävelemään pois. "Heippa" Saphira kuiskasi turhaantuneena toisen perään. Tämä sipaisi hiukset pois silmiensä edestä ja päätti sitten jättää juttuseuran myöhäisempään, lähtien kävelemään pientä pöytää kohti. Saavuttaessaan tämän, veti vaaleaverikkö tuolin pois pöydän alta ja istui siihen. Tekemistä vailla nainen laittoi kyynärpäänsä pöydän reunalle ja alkoi pyöritellä hiustupsua.
Pippalot olivat päässeet jotenkuten vauhtiin ja jonkunsortin klassistamusiikkia alkoi kuulua, äskeisen tauon jälkeen. Tauko oli ilmeisesti joku puuttuva soittaja tai jotain, sillä kesken kappaleen yksi soittajista alkoi ihmetellä jonkun puuttuvan.
Saphira vilkaisi ympärilleen ja alkoi ihmetellä tarjoilian viipymistä, oliko väkeä tosiaankin näin paljon? Vai oliko nainen muuttunut juuri pölypunkiksi, jolloin tätä ei huomattaisi. Ajatukselle sai vaaleaverikkö naurahtaa suoristaen samalla ryhtiään, ottaen kyynerpäät pöydästä poies. Pakko täältä jonkunlaista seuraa pitäisi saada.

//Minäpäs alotin jo tänään,eli nyt minutkin on pelattu mukaan >) Ja joo otan Saphiran joskus sitten mukaan tapahtumiin (:

Viesti Ti Joulu 20, 2011 2:13

Mustat sormet tiukensivat otettaan vihreän talviviitan kauluksesta viimaa vastaan. Pohjoinen puhuri oli heikko, mutta se kompensoi voimakkuuttaan puhaltamalla yhtäjaksoisesti, purren sormien ja nenän herkkää ihoa hitaasti mutta tehokkaasti, kunnes ne olivat tunnottomat. Falcatan messinkinen kahva oli kylmä ja jäyti ihoa milloin siihen tartuttiin. Haltia kuitenkin oli hylännyt ajatuksensa taisteluista siltä erää, sillä purevan kylmän kahvan piteleminen hanskoitta olisi vain kangistanut hänet ajan myötä huolimatta liikkumisen lämmittävästä vaikutuksesta. Jousikin oli kiinnitettynä viineen ilman jännettään, sillä talven pääosin kostea ilmasto olisi vain löystyttänyt sitä. Jänne kulkikin niputettuna yhdessä haltian vyöpusseista, eikä sitä otettu esille kuin metsästyksen ajaksi. Alituinen jänteen virittäminen ja poistaminen ei kuitenkaan tehnyt aseelle hyvää, minkä vuoksi haltiamies oli alkanut suosia valmiin riistan ostamista tielleen osuvista kylistä. Edellisestä visiitistä oli jo jonkin aikaa, eikä lumisessa maassa tarpominen mailitolkulla ollut lainkaan omiaan vähentämään näläntunnetta. Päinvastoin. Nahor olikin seuraava etappi, josta vihreään, sivuilta avoimeen kaapuun kääriytynyt haltia toivoi löytävänsä suuhunpantavaa.

Ollessaan jonkin matkan päästä kylästä Fareoksen silmiin sattui häiritsevä kimallus, joka erottui kylän reunamilta. Hän pysähtyi ja siristi silmiään talviauringon kalpeassa valossa yrittäen saada selvää välkkeen aiheuttajasta. Hän ei kyennyt erottamaan yksityiskohtia, vain sen, että kylän keskustassa oli suuri, himmeästi hohtava jokin. Lohikäärme se ei ollut, sillä matelija tuskin olisi kaikessa rauhassa vain makoillut rakennusten lomassa, eikä kuollut lohikäärme olisi ollut pyyhkäisemättä puolta kylää mukanaan. Kyseessä lieni siis uusi rakennelma.
Kylään saapuessaan haltia kohtasi tavallista hiljaisemmat kadut väkijoukon pyöriessä kylän reunamien suunnalla, missä myös kimalteleva rakennus oli. Lähempi tarkastelu osoitti rakennuksen eräänlaiseksi lumilinnaksi, jonne valui väkeä tasaisina virtoina. Fareos pysähtyi lumipeitteisten rakennusten lomaan katselemaan tätä jäätyneestä vedestä kyhättyä linnoitusta ja harkitsemaan tekemisiään. Kylä oli epätavallisen hiljainen, mikä viittasi siihen että hän tuskin löytäisi päivystävää kauppiasta ilman, että etsisi sellaisen väkijoukosta, raahaisi puotiinsa ja muutamalla kauniilla sanalla ja yhdellä terävällä veitsellä suostuttelisi porvarin myymään hänelle elintarpeita. Toisaalta lumilinnan sisäpuolelta leijuva lupaava tuoksu enteili mahdollista, vaihtoehtoista ravinnonlähdettä sille illalle. Päätös ei siis ollut erityisen vaikea.

Linnan porteilla hänet pysäytti kaksi Rajavartijoiden asuun pukeutunutta miestä, joiden ulkonäkö ja eleet eivät jättäneet sijaa epäilyksille, etteivätkö he olisi myös olleet kyseisessä toimessa. Miehistä lyhyempi astui askeleen eteenpäin.
Aseenne, olkaa hyvä. Linnaan ei ole asiaa vahingollisilla esineillä tai taioilla.
Fareos loi mieheen katseen, joka paljasti hyvin mitä hän aseistaan luopumisesta ajatteli.
Olen erityistapaus.
Meillä ei ole erityistapauksia.
Olen kreivin ystävä.
Hienoa, sitten pyydämme myös haarniskanne.
Toinen vartijoista virnuili. Fareos loi kumpaankin miehen hyisen katseen, ja avasi kenties teatraalisen hitaasti asevyönsä ja viinivyönsä soljet ennen kuin ojensi tavaransa lähimmän vartijan pideltäviksi.
Pitäkää varanne, hän sähähti, sillä tämä miekka taottiin ennen kuin isoisännekään olivat syntyneet, ja kaikkien jumaluuksien kautta vannon kuoleman kohtaavan kaikkia, jotka siihen kajoavat!
Yksikään ulkopuolinen ei siihen koske, sen takaamme. Meillä ei ole taipumusta hoitaa työtämme hutiloiden, vartija vastasi jähmeästi. Hän harkitsi tummahipiäisen maankiertäjän karkottamista juhlapaikan luota, mutta koska tilaisuus oli järjestetty yhteisöllisyyden edistämisen merkeissä, hän ei voinut kuin pitää miestä silmällä.
Vartija väisti, ja Fareos astui lumilinnan sisäpihalle, livahtaen sivuttain seinänvierustalle ja sitä myöten kulkien kiersi salin puoleen väliin, vetäen huppua taemmas kasvoiltaan nähdäkseen paremmin. Ei hassumpaa ihmisiltä. Ruokaakin näytti olevan tiedossa. Haltia pysähtyi toisen jääportaikon vierelle kartoittamaan tilannetta.


¤¤ Koska luvattoman pitkät introt.
Viestiä olisin voinut kirjoittaa aiemminkin, mutta laiskuus iski (taas). Nyt kuitenkin sanoo minun koneeni, että eletään kahdettakymmenettä, joten mikäs tässä postaillessa =D Voin samalla julistaa pelin virallisesti alkaneeksi. ¤¤

Viesti Ti Joulu 20, 2011 1:31

Cinaed oli melkein harkinnut paikalle tuloa susihahmossaan, mutta olikin sitten päätynyt ihan hevoskyytiin. Ei se nopeampaa ollut, mutta eipähän itse tarvinnut juoksennella ja pukea vielä metsässä vaatteita päälle ennen kuin viitsi ilmaantua ihmisten ilmoille. Ei kuulostanut kovin hohdokkaalta tavalta saapua juhliin.
Ruunikon ratsunsa Cinaed oli jättänyt kylään majatalon tallille hoitoon siksi aikaa kun omistaja itse viilettäisi ties missä. Susi suuntasi suoraan aiemmin huomaamaansa lumilinnaa kohden ja mitä paremmin rakennelma ilmestyi näkymiin, sitä enemmän punapää sitä ihaili. Ainakin juhlilla oli upeat kulissit. Ennen aseiden luovuttamista mies pysähtyi hetkeksi ja katseli rakennusta suorastaan kriittisellä silmällä, mutta käveli sitten rennosti vartioiden luokse. Ennen kuin kukaan ehti kysyä miehen aseita, tämä veti molemmat selänpuolella vyössä roikkuneet tikarinsa esiin ja pyöräytti ne sitten ojentaakseen kahva edellä vartijalle. Cinaed virnisti vartijalle tuon ottaessa aseet ja jatkoi sitten matkaa, tehden tosin vielä pienen pyörähdyksen ympäri saadakseen mahdollisen vilauksen vielä aseistaan. Nähtävästi säilytystila oli muualla piilossa silmistä. Kääntyessään takaisin, susi kohautti itsekseen olkapäitään. Ei voinut mitään, tämä saisi ne tosiaan takaisin vasta lähtiessään.

Cinaed pisti merkille katolle vievät portaat ja tanssisalin kävellessään ja vaikka kaikki olikin upeaa, mies ei näyttänyt pitävän mitään kovin erikoisena. Toisaalta tämän silmät pyrkivät pistämään merkille kaikki yksityiskohdat koko paikasta.
Hoksatessaan baaritiskin, suden virne suorastaan leveni ja tämä käveli muita mutkitta tilaamaan itselleen juoman sekä istumaan tiskin ääreen. Koska juuri juhlien takia Cinaed oli pitänyt huolta tyhjästä aikataulusta, ei tämä juoman saatuaan viitsinyt sen enempää tutkia paikkaa siltä istumalta. Näin ollen mies kääntyi nojaamaan baaritiskiin ja jäi katselemaan sisään valuvaa väkeä. Mielenkiintoista porukkaa ja kaikilta puolin. Cinaed suorastaan aisti kaiken maailman ongelmat mitä voisi ilmaantua vaikka juhla rauhantahtoinen olikin.
Vapaalla kädellään mies yritti muodostaa riimua, ihan vain paikan päällä olevaa loitsua testatakseen. Se ei suostunut tottelemaan. Hetkellinen ilmeen synkkeneminen, ennen kuin mies lopetti kokonaan ja kohautti uudestaan olkapäitään. Ottaessaan hörpyn jäisestä juomastaan susi palautti katseensa väkijoukkoon.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ti Joulu 20, 2011 9:52

Randy

Reippaasti femur harppoi läpi lumikerroksen joka oli levittäytynyt epätasaisesti koko Nahor kylän läheisyyteen. Lumilinna kohosi jo lähellä tuon vähäpukeisen olinpaikkaa, joka liikkui kokoajan. Tuo loikki ylös ja alas edetäkseen lumessa ja valitti samalla talven huonoista puolista. Kuitenkin femurin mielessä pyörivät vain juhlat ja kaikki se hauskuus mitä edessäpäin tulisi olemaan. Hetkessä tuo olikin jo päässyt pitkän väentulvan mukana niiden tyyppien luokse joille aseet tulisi antaa. Randy huokaisi syvään, ja ojensi ensimmäisen puukon rotevalle miehelle joka otti sen vastaan hymysuin. Femurin naama sen sijaan oli mutrulla, koska tuo ei halunnut antaa aseistustan toiselle. Ties vaikka sisällä olisi tusinoittain demoneita! Pakkohan se kuitenkin oli, kun juhlat sitä vaativat ja hitaasti tuo alkoikaivelemaan vöitään. Puukko toisensa perään tuli esille jostain vöiden uumenista ja juurikun Randy luuli saaneensa kaikki pois, löysi tuo yhden uuden. Ja toisen. Ja kolmannen.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen Randy pääsi kuin pääsikin eroon kaikista puukoistaan ja marssi sisälle oikein pirteästi. Väkeä oli paljon, kaikki erittäin mielenkiintoisen oloisia. Mutta femurin silmät suorastaan kiisivät yli väen paljouden ja osuivat tiettyyn kohteeseen nauliintuen siihen. Ei kehenkään kenen kanssa olisi juttusille voinut ruveta, mutta tuon katse soijotti suoraan baarin lähellä olevaan pöytään jossa oli iso jääastia. Läpinäkyvän kiiltävässä jääastiassa oli jonkin sortin ruskeaa nestettä. Juoman seassa lillui mitälie hedelmiä jotka todennäköisesti lisäsivät makua tai jotain sinnepäin. Koko hoito oltiin tarjoiltu jo valmiiksi laseihin ja nyt ne odottivat vain noutajaa. Pidempää miettimättä femur loikki ketterästi kaikkien ohitse ja tarrasi yhteen pöydällä olevaan juhlalliseen lasiin ja veti sen itselleen. Randy nuuhkaisi ainetta pariin kertaan ja otti sitten yhden kunnon kulauksen. Se virkisti huomattavasti.

Randyn juotua koko lasin tyhjäksi tuo laski sen tyhjyyttä ammottavan lasin pöydälle ja lähti etsimään seuraa. Tylsäähän täällä olisi vain yksin seistä. Kohta tuon silmään osuikin punertavan ruskean tukan omistava mies joka ei metelistä näyttänyt piittaavan. Femur koikkelehti tyytyväisenä tuon luokse ja sanoi tuttavuutta hieroakseen:
"Hei!" Mitään vastausta ei kuitenkaan kuulunut joten tuo toisti:
"Hei?" Vieläkään ei mitään joten nyt Randy koputti tuota selkään ja valmistautui hihkaisemaan oikein lujaan ääneen tervehdyksensä.

//Kaikille tiedoksi että tuo mies jota Randy koputtaa selkään on Agnan Jerrel ja tämä on sovittu juttu.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Joulu 21, 2011 11:20

Elizabeth Thann

Ah, raikas talvisää! Thannin perheen kuopus mietti nauttiessaan viileästä tuulestä joka tuli hevosvaunujen ikkunasta. Miten nautinnollista! Kunnon talvea tyttö oli kaivannut vaikka kesää rakastikin! Kaikki vuodenajat olivat oikeastaan kivoja.
Vaunut saapuivat viimeinkin Nahor kylään, jonne asti Elizabeth oli läksinyt vain koska oli kuullut puhuttavan että juhlat olivat täysin puolueettomat, siiskin myös haltioita saattoi olla. Neito oli todella innoissaan. Hermostuneena Ellie sukii ja huiskuu mekkonsa helmoja. Mekko jonka neito oli päättänyt pitkän harkinnan jälkeen pukea, oli monikerroksinen, pitkä, todella koristeellinen valkoinen jossa oli vaaleanvihreää pitsiä vähän siellä täällä, sekä vyötäröllä läpinäkyvästä kankaasta vaaleanvihreä taitos. Neito oli myöskin meikannut itsensä oikein sieväksi ja hiuksetkin olivat ylhäällä ylevällä mutta kauniilla nutturalla. Vain muutama kihara suortuvat tuli neidon kasvoille, tehden mystisellä tavalla Elizabethistä vieläkin kauniimman. Hänen mekossaan oli jopa pikkuiset toppaukset peittelemässä neidon pienieä rintoja. Näin kovasti Elizabeth ei ollut koskaan vapaaehtoisesti ennen laittautunutkaan!

Kun vaunut viimein pysähtyvät ja Ellie astelee vaunuista hänen henkensä aivan salpaantuu. Näkymä oli kaunis! Paikalle oli vartavasten rakennuttu kaunis lumilinna. Kaikki oli niin satumaista! Toivottavasti illasta tulisi ihana!
Elizabeth kertoo kuskille milloin tämän tulisi palata ja sitten lähtee sievästi seilaamaan kohti lumilinnaa ja sen vieraita.
Sisälle päästyään Ellie ihmettelee hetkensä sitä kuinka lattia ei ole ollenkaan liukas ja ihailee taideteosta sisältäkin päin. Sitten hän alkaa käydä paikalle jo saapuneita vieraita silmäillen läpi. Voi paikalla ei ollut juhlittavan paljon haltioita ensisilmäykseltä, mutta oli heitä muutama. Neito puristaa sormensa yhteen ja jännittää kehonsa jokaista lihasta hillitäkseen innostuksensa ja sitten sivistyneesti lähtee etsimään itselleen juotavaa.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti To Joulu 22, 2011 12:02

Eveline

Linna näytti niin kauniilta... Eveline tuumi, kun tämä lähestyi lumilinnaa. Tämä oli laittautunut, ja hevonenkin oli harjattu, ja paksut tupsut jokaisessa jalassa hulmusi, kun hevonen puuskutti, ja askelsi kohti linnaa. Even hiukset oli auki, ja etuhiukset kaartuivat kauniisti silmien yli. Puku oli punainen hiukan polvien yli ylettyvä, ja takana roikkuu pitkä musta nauha. Mekko oli olkaimeton, mutta tytöllä oli poleron tapainen. Kun tämä pääsi linnan pihaan, tämä tömähti alas, ja suoristeli mekkoaan. Perillä oltiin... Hevosen tämän jätti siihen, mutta ennenkuin lähti, tämä kurotteli hevosensa korvaan: "Jää tähän, tai mene muualle päätä. Älä mene kauas...", ja sen jälkeen tämä kipitti linnaan...

Lumilinna oli edelleen kaunis... Tämä hätkähti, kun tältä kyseltiin, oliko tällä aseita. Tämä pudisti päätään, ja hymyili, sitten peremmälle jatkaen.
Hetken ympärilleen katseltuaan, neito astui eteenpäin, ja ihmetteli, miten ei liukastunut... Varmaan jotakin taikaa... Neito ihmetteli, kun ei tällaisista asioista tiennyt. Tyttöä jännitti, että löytäisiköhän tämä minkäänlaista seuraa, ja jos ei, niin sitten tuijoteltaisiin koko ajan ympärilleen, ja ihmeteltäisiin. Oliko täällä missään juomista...? Olihan tuolla... Neito siirti juomia kohti, ja otti itselleen jotakin sitten sitä hörppien, ja ihmisiä, ja haltioita katsellen...
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2461

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Tammi 02, 2012 9:34

Aberec, Jerrell

Haltia tarkkaili päälaella pönöttävästä hiustupsusta varpaisiin asti tätä miestä, jonka luokse oli päättänyt lähteä hieromaan tuttavuutta. Hän vaikutti kovin hämmästyneeltä tästä kontaktin ottamisesta, eikä tuntunut lainkaan vastaavan. Hän näytti muutenkin joutuvan kilpailemaan löytämänsä ihmismiekkosen huomiosta, sillä miehen takaa näytti ilmestyvän toinen käsi joka naputti tätä olalle. Näytti olevan hänkin mies. Eikö täällä ollut yhtään naisia?! Juuri, kun Aberec oli saanut pähkäiltyä tuota kummallista asiaa, ovesta tulvahti sisään jos jonkin näköistä leidiä. Tästä tilanteesta olisi kuitenkin ollut epäkohteliasta enää valua muualle, ja eiväthän Aberia varsinaisesti naiset kiinnostaneet sen enemmän kuin muutkaan. Siinä samassa musiikki hulmahti soimaan ja haltian korvat värähtivät kovan äänen pauhahduksesta.

Jerrell vilkaisi tämän ilmiselvän haltian vihreitä silmiä ja suorastaan kihisi innosta selittää tuolle, kuinka hän oli muuttanut Cryptiin täysin haltiaystävällisestä maasta, ja kuinka hän oli odottanut kuin kuuta nousevaa että pääsisi jutustelemaan muunkin lajin edustajien kanssa. Vaan nyt hän oli kuuro, eikä saanut muodostettua ensimmäistäkään sanaa suustaan. Hän nosti molemmat kätensä ilmaan kuin selittääkseen, että haltian tuli odottaa hetki, ja sitten hän puristi toisen kätensä kaikki muut sormet nyrkkiin, paitsi etusormen. Katsohan. Jerrell osoitti molempia korviaan ja kohautti sitten olkiaan sekä pudisteli päätään. Samassa mies tunsi koputuksen olallaan ja kääntyi ympäri. Hänen edessään seisoi jonkin verran lyhyempi mies, jonka kasvoilla oli punainen sotamaalaus sekä sarvia. Kunhan nyt ei kimppuun hyökkäisi. Jerrell ei ollut ajatellut joutuvansa heti näinkään monen henkilön kanssa tekemisiin, joten joutui selittämään tuolle sarvekkaallekin kummastukselle samalla tavalla, ettei sitten kuullut sanaakaan. Hän olisi kyllä voinut kirjoittaa jonnekin että oli kuuro, jos vain olisi saanut kirjoitusalustan. Pianhan hän tarvitsisi rintaansa kyltin, jossa lukisi ettei hän kuule mitään.
Jerrell seurasi katseellaan - sen verran kuin tästä tilanteesta ehti - ovelta saapuvia ihmisiä, haltioita ja muita elukoita, ja oli bongaavinaan hyvin tutut kasvot. Eräs vieraista näytti neidolta, jonka hän oli ihmisten kylässä hiljattain tavannut, nimittäin Evelineltä. Jerrellille oli jäänyt tytöstä oikein mukava muistikuva, mutta tämä oli jo ehtinyt hävitä jonnekin juhlahumuun.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 1/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Viesti Ma Tammi 02, 2012 6:42

~Saphira~

Saphira otti automaattisesti sormiensa väliin hiussuortuva alkaen pyöritelemään sitä.
Siihen tulokseen tultuaan ettei istumalta juuri löytänyt seuraa ellei joku rohkeahko tyyppi juoksisi samaan pöytään Saphiran kanssa, nousi nainen pöydästä ja lähti kävelemään kohti baaritiskiä, sieltä varmasti löytyisi joku tyyppi, jos ei toinenkin joka ei jaksa vaivautua etsimään juttuseuraa.
Hetken päästä, pärin tönäisyn jotakin toista selkään, Hira vihdoin tuli baaritiskin eteen. Heläytti tämä vienon hymyn baaritiski takana oleskelevalle. Toinen vastasi myös pienellä hymyllä ja näytti sitten kysyvältä, kuin fyysisesti kysyen ´mitä saisi olla?´. Saphira vilkaisi ensin oikealle, sitten vasemmalle puolelleen, nosti sirosti hamettaan ja ponkaisi pikkuisen korkemmalle baaritiskin penkille. Nostaen katseensä tämä vilkaisi työskentelijään ja pyysi vain vettä, siitä tämä oli varma, että sitä kyllä on.
Hira vilkaisi vielä kerran vasemmalle, tällä kertaa tarkistaen ketä tiskillä liikkui juuri nyt. Vasemmalla puolella, oli ihan täyttä ja monet sielä jo juttelivat omiaan, luultavasti monet olivat tulleet kahestaan juhliin. Oikealle vilkaistuaan tämä näki neidon jolla oli vaaleat, jokseekin ruskeaksi raidottuvat n. olkapäille ylettyvät hiukset. Tämä vain törötti seisomassa, katsellen juhlissa olevaa väkeä.
Saphira hätkähti, kun jostain kylmää asetettiintämän käden viereen niin, että se juuri ja juuri hipoi rannetta. Se oli vesi jota nainen oli äskettäin pyytänyt.
Saphira ajatteli hymyillä työntekiälle, mutta tämä oli jo mennyt kysymään muilta jotain. Hira otti lasin käteensä ja hörppäsi siitä sen verran että kukaan tuskin olisi huomannutkaan, että lasista oli juotu.
Nätisti heilauttaen jalat oikealle puolelle tämä käännähti neidon luokse joka kyti yksikseen juomassa juomoaansa. Saphira hymähti ja heläytti huulilleen hymyn. "Hei, oletko täällä yksin?" vaaleaverikkö koitti saada jos jonkun näköistä puheenjuurta alkuun, odottaen että toinen edes kääntäisi katsettaan pysyvästi Saphiraan, eikä vain näyttäisi kummastuneelta katsoessaan ja lähtisi.
Jos tämä seuranhaku ei toimisi, olisi toinen tiedossa.

Viesti Ti Tammi 03, 2012 12:16

Yard

Uros ei viihtynyt ihmismuodossaan yhtään, mutta kun hän oli kuullut tuosta juhlasta, jonka rajavartiat olivat järjestäneet, ei Yard voinut olla menemättä tarkkailemaan heikkojen ihmisten juhlia. Häntä ei sinänsä kiinnostanut, mitä nämä alamaailman olennot tekivät juhlissaan, mutta aina hän voisi oppia jotain uutta ihmisitä, joka tekisi ihmisen esittämisen helpommaksi. Toisinaan uroksen mieleen myös karkasi ajatus juhlien pilaamisesta.
Yard oli kävellyt kahdella jalalla jo huomattavan pitkän määrän, koska halusi olla varma, ettei kukaan huomaisi hänen muuttuvan ihmiseksi ja työntyvän noiden juhliin. Jos joku seuraisi häntä juhliin, tulisi ongelmia, kun kuulutettaisiin, että keskuudessa on lohikäärme. Tuskinpa rajavartiat juhlia ihan lohikäärmeille oli tarkoittanut, vaikka jotkin puolueettomat juhlat nämä kai koettivat olla. Yard liittyi harvaan ihmisvirtaan - viimeisten joukkoon - ja nosti katseensa valkoiseen, kimaltavaan lumiseinään. Tuota linnaa tehdessä oli varmasti käytetty aikaa ja voimia ja Yard halusi palavasti tetää minkälainen se oli sisältä käsin.
Ennenkuin lohikäärme pääsi itse sisälle linnaan, hänen olisi annettava aseensa suuaukolla seisoville vartioille. Yard ei kantanut mukanaan minkäänlaista aseistusta, koska jos hän halusi jotakuta vahingoittaa, hän voisi sen helposti tehdä ilman teräaseita tai muita apuvälineitä. Siksi miehellä menikin hetken aikaa kertoa vartijoille, ettei yksinkertaisesti ollut tuonut aseita mukanaan. Kaippa aseiden kuljetus linnaan oli ollut niin suosittua, että piti jo epäillä, jos joku ei kuljettanut mitään mukanaan. Olihan Yardilla tuttu vyö, jossa hän piteli puukkoaan, mutta se oli tyhjä ja kyllähän miehet sen huomasivat.
Lopulta Yard päästettiin miesten ohi kulkemaan ja hän asteli ärtyneenä sisään lumilinnaan.
"Saastaiset ihmis-haltija-kuvatukset." Uros murahti hiljaa ja mulkaisi taakseen vartijoihin. Ihankuin toiset voisivat vain määräillä häntä noin vain... mutta oli parasta pysyä tyynenä, ainakin vielä. Hän voisi riehua myöhemminkin.
Linna oli sisältä kaunis ja lohikäärme myönsi sen mielessään, kyllä nuokin alhaiset ihmiset/haltijat osasivat tehdä kunnon rakennelmia sellaisestakin elementistä kuin lumi. Yard antoi katseensa kiertää lumilinnassa. Hänen katseensa kiinnittyi joihinkin ihmisiin, jotka joivat ja rupattelivat tai haltijoihin, jotka tekivät melkeinpä samaa kuin ihmisetkin. Silti tunnelma linnassa oli hieman vaivaantunutta. haltijat ja ihmiset eivät vain sopineet yhteen. Yard pani merkille, että linnassa soi musiikki, mutta urosta se ei kiinnostanut. Hän ei edes ollut varma, miksi oli vaivaantunut paikalle. Pois lähtö ei kuitenkaan ollut edes vaihtoehto, ei nyt kun Yard oli tänne asti vaivaantunut. Hän voisi vaikka juoda baarin tyhjiin, jos ei muuta keksisi.
Siksipä Yard lähtikin liikkumaan jo tovin paikallaan pysymisen jälkeen. Hänen jalkansa olivat kipeät ja hän oli tyytyväinen kun näki tiskin lähellä tuolin. Uros käveli tyynenä tuolille ja rojahti istumaa, taas antaen katseensa kiertää salissa ja sen täyttävissä olennoissa. Tarjoilija kysyi mitä hän halusi ja Yard mietti hetken mitä kehtaisi pyytää.
"Anna jotain väkevää." Uros murahti ja jäi odottamaan, että tarloija antaisi hänelle juomista. Kun lopulta juominen oli lasissa ja lasi uroksen kädessä, Yard hörppäsi sitä todeten, ettei se ollut edes väkevää, mutta tuskin juhlissa kovin humalluttavaa ainetta näin alkujaan edes tarjottaisiin. Sitten lohikäärme päätti etsiä seuraa, koska juhlista tulisi hyvin pitkäveteiset ja tyhmät, jos hän ei löytäisi ketään kenen kanssa jutella. Sisimmässään uros tiesi, ettei edes ymmärtäisi ihmisten juttelu aiheita, koska ne olivat yksinkertaisesti tyhmiä. Lasi kädessään silti hän nousi ja lähti kävelemään pitkin jäistä lattiaa etsien katseellaan jotakuta, jolla ei olisi seuraa.

//tähän väliin omani nyt laitoin ja jos joku seuraa kaipaa, niin minulle voi lähetää viestiä (://

Viesti Ti Tammi 03, 2012 9:13

Olipas jähmeä tunnelma.
Fareos seuraili ylhäisestä yksinäisyydestään vieraita, jotka haahuilivat yksinään tai pienissä ryppäissä eksyneen näköisinä, eikä kukaan oikein tuntunut tietävän mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän oli ilmeisesti valinnut huonon ajankohdan saapumiselleen, sillä juhlat eivät tuntuneen edes alkaneen. Se, että hän ei ollut tiennyt koko juhlan olemassaolosta, oli sivuseikka.

Saadakseen jotain tekemistä itselleen tapahtumien alkua odotellessa haltia siirsi tumman olemuksensa tarjoilupöydän lähettyville. Tarjolla olevat ruoantapaiset oli annosteltu säälittävän pieniksi, ja niiden tehtävänä olikin vain antaa suulle jotain tekemistä sillä välin kun keskustelukumppani puhui. Hän oli osittain toivonut näkevänsä kokonaisen sian kärisevän suurella valkealla, tai muita pröystäileviä aterioita kuten täytettyjä riikinkukkoja tai fasaaneja, jotka olivat ylhäisten keskuudessa hyvinkin suosittuja, ja koki hienoisen pettymyksen. Suuren nesteellä täytetyn vadin hän ohitti epäilevällä silmäyksellä; hän oli oppinut olemaan juomatta mitään, minkä seassa lillui sattumia. Jokin kummallisen näköinen vipeltäjä oli rohkaissut mielensä ja tehnyt tuttavuutta juoman kanssa, mutta Fareos katsoi paremmaksi olla koskematta litkuun.
Vaikka tarjolla oli enemmän ruokaa ja juomaa kuin Fareos oli pitkään aikaan nähnyt kerralla, hänestä tuntui silti kuin häneltä olisi ryöstetty miekka ja tilalle annettu veitsi. Hyvä veitsi, totta kai, ilman muuta, mutta silti pelkkä veitsi.

Haltia ojensi kätensä ja tarrasi ohikulkevaa tarjoilijaa hartiasta, vaatien säikähtäneeltä mieheltä jotain vahvaa juotavaa (ja ilman ylimääräisyyksiä, hän lisäsi). Hän voisi ainakin käyttää alkoholitarjoilun hyväkseen. Tarjoilijan suoriessa tiehensä itsekseen suippokorvia manaillen Fareos viihdytti itseään leikkimällä sillä mielenmagialla mihin hän suojaloitsujen alla kykeni. Jo silkka aseiden luovuttaminen teki hänen olostaan epämukavan, mutta olotila syveni entisestään kun hän huomasi myös psioniikkansa olevan rajoitettua. Hän nappasi tarjoilijan kiikuttaman juomasarven lasit lienivät loppuneen kiittämättä, keskittyneenä mulkoilemaa juhlapaikan seiniä tilannetta pohtien. Väkimäärä lisääntyi pikku hiljaa, mutta toiminnan taso pysyi yhä mannerlaatan etenemisnopeuden tasolla.
Tummaihoinen käsi ojentui uudestaan ja pysäytti sillä kertaa rotevan, vaalean ihmismiehen, joka näytti yhtä tympiintyneeltä kuin haltia itsekin. Juomalasin sisältökin vaikutti samalta.
Siinä kun olet sanos, mikä tämä kokoontumisen tarkoitus on? Tarjoilun laajuuden puolesta arvioisin kyseessä olevan Syömishäiriöisten Killan talvikokous, mutta varsin epävirallisella pohjalla tunnutaan liikkuvan kun kuka tahansa pääsee sisään.


¤¤ Olenko ainut, jonka mielestä Templerin Yardin lohikäärmemuoto tuo mieleen drontti Edwardin? o.O ¤¤

Viesti Ke Tammi 04, 2012 8:38

Cinaed pisti hieman huvittuneena merkille, ettei ollut suinkaan ainut joka oli päättänyt käyttää hyväkseen myös juhlan juomatarjoilua ennen seuran etsimistä. Punapää ei viitsinyt itse edes siirtyä tiskiltä mihinkään, saatuaan kerran hyvän istumapaikan josta myös näki mukavasti muun juhlapaikan. Ja samalta istumalta pystyi tilaamaan juoman tarvitsematta etsiä ja odottaa tarjoilijaa. Täydellistä siis suorastaan. Se pieni juomalasillinen jonka tämä tosin oli tilannut, hupeni suorastaan hälyttävän nopeaa tahtia ja mies epäilikin joutuvansa kuluttamaan tiskin juomatarjontaa jonkin verran.
Huomattuaan että juhliin ilmestyi enemmänkin naisia kuin miltä aluksi vaikutti, mies tosin melkein harkitsi paikaltaan nousemista ja siirtymistä tanssilattialle. Joku oli joskus ainakin yrittänyt opettaa tälle tanssin alkeita. Ei mitään hienoa, mutta tanssia kuitenkin. Vilkaistuaan tosin ohimennen ympärilleen, mies päätti olla nousematta. Paikka alkoi olla mukavan täynnä, tuntumatta silti tukahduttavan ahtaalta. Viimeisetkin vieraat vaikuttivat valuvan sisään ja Cinaed päätti tilata itselleen uuden juoman edellisen tyhjennyttyä.
Tyhjän lasinsa tuo jätti tiskille ja kääntyi hetkeksi katselemaan tiskin takana pyörivän haltian tekemisiä paremman puutteessa. Uuden juoman saatuaan mies jäi pyörittelemään sitä käsissään kuunnellen salissa soivaa musiikkia. Mies saattoi olla tylsistynyt, mutta tämä oli päättänyt pysyä paikalla katsomassa mitä tapahtuisi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Tammi 05, 2012 4:49

Randy

Kuulihan mies vihdoin femurin tervehdykset. Tai ei sittenkään, sen verran mitä Randy elekieltä osasi tulkita, pystyi tuo päättelemään toisen olevan kuuro. Ei se häntä haittaisi, joten puhumisen sijaan tuo teki kädellään pienen vilkutuksen ja mietti miten saisi nimensä kerrottua. Hänellä kun ei sattunut paperia olemaan mukana, kynästä puhumattakaan. Ei hän mitään viittomakieltäkään osannut, eikä nimilappuakaan löytynyt, joten nyt hän vain raapi päätään ilmoittaakseen ettei tiennyt miten kertoa nimensä. Mutta olihan tuolla yksi keino ja Randy piirsi miehen suunnassa ensin R-kirjaimen, sitten A:n ja jatkoi nimensä loppuun. Voisikohan toinen kertoa mahdollisesti samalla tyylillä oman nimensä. Siksipä femur osoitti päätään kallistaen tuota punertava päistä miestä sormellaan.

Musiikki sai femurinkin melkein pomppaamaan säikähdyksestä ilmaan. Tuon katse siirtyili villisti ympäriinsä, kun kova hälinä aikoi. Hänen olisi pitänyt varata korvatulpat mukaansa näihin juhliin, jotka olivat jo käyneet hyvin suosittujen oloisiksi. Kohta hän olisi toisen miehen tavoin kuuro. Osa väestöstä oli valloittanut tanssilattian ja pyörivät yksittäin tai pareittain musiikin pyörteissä. Randy tyytyi katsomaan sivusta ellei sitten innostuisi mennä jammailemaan itsekseen kaikkien keskelle.

Femur heräsi koomaamasta kohti tanssilattiaa kappaleen vaihtuessa. Randy vilkaisi oliko kuuro ihmismies jo lähtenyt, eikä voinut vastustaa musiikin huumaa joten rupesi hykymään vähän paikallaan musiikin tahdissa. Femur nappasi ohikulkevan tarjoilijan tarjottimelta itselleen lasin, joi sen yhdellä kulauksella tyhjäksi ja asetti seuraavan tarjoilijan tarjottimelle.
"Ja palvelu pelaa", tuo totesi tyytyväisenä.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille

Ritari
Ritari

Viestit: 1230

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Tammi 06, 2012 4:47

Elizabeth Thann

Ihmisneito löysi tiensä tiskille, josta voisi tilata juotavaa. Hetkisen Elizabeth seisahtui aloillaan ja antoi katseensa kulkea edes takaisin baaritiskiä, kaikki istuimet sen äärellä olivat varattuja. Siispä Ellie astelee baaritiskille, joutuen seisomaan. Se tosin ei ollut suuri rasite kun hänhän oli matkannut istuen vaunussa koko ajan, tämä olisi vain mukavaa vaihtelua.
Elizabeth tilaa hienostuneesti viiniä ja vilkaisee muita baaritiskillä oleskelioita. Juhlat eivät tainneet vielä olla täydessä terässään kun niin moni vain istui aloillaa, osa jopa ihan yksinään, juoden rohkaisu ryyppyjä. No kyllä tämä tästä sitten ainakin niiden ryyppyjen jälkeen.
Ellie saa tilauksensa kauniissa pikarissa, hän kiittää ja hörppää viiniään. Voi kun William olisi täällä, tämä piristäisi tunnelmaa ja osaisi kertoa hyviä sutjautuksia varmasti tästäkin viinistä. Elizabethistä se oli ihan makoisaa, muttei hän ollut oikein asiantuntija. Kyllä hän aatelisena hyvän viinin viemärivedestä erotti, mutta se siitä sitten.

Eräs mies sai myös tilauksensa ja nousi ylös paikaltaan ihan Elizabethin lähellä, joten neito kiirehti istumapaikalle ennen kuin uusi juhlija tulisi siihen odottelemaan juomaansa. Tanssilattiallekkin näytti alkaneen kerääntyä porukkaa, olisi kyllä mukava käydä pyörähtämässä tanssilattialla, ehkä jopa oppia haltioiden tanssikulttuurista siinä sivusilmällä vilkuillessa. Ellei jopa joku komea haltia mies tulisi pyytämään häntä tanssimaan! Elizabeth leijui hetken hattarapilvien ja yksisarvisten maassa kunnes palasi takaisin jäiseen linnaan ja baaritiskille. Istumaan, yksin. Eivätkä haltiat tunnetusti piitanneet liiemmin ihmisistä, joten haaveet moisistakin olisi hyvä haudata.
Äskettäin nousseen miehen luokse oli nyt ilmaantunut tummaihoinen henkilö, joka puhui juhlista varsin huvittavasti. Miehen sanat saivat Elizabethin naurahtamaan, mutta mahdollissiman huomaamattomasti etteivät miehet olisi suinkaan epäilleet hänen salakuuntelevan heitä. Hetkonen, eikös tuo ilopilleri ollut haltia! Ellie alkoi kiinnittää huomattavasti enemmän huomiota kaksikkoon ja mitä enemmän hän tuijotti, sen varmemmaksi hän tuli että vaaleaverikölle puheleva tummaihoinen oli haltia! Ihanaaa! Nähdä nyt näin eksoottinen haltia, ja vieläpä näin kuuloetäisyyeltä!
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3
Seuraava

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia