Sivu 1/2

Lady blacksmith, Sword and Scourge || Aksu

ViestiLähetetty: 01 Heinä 2012, 23:09
Kirjoittaja Crimson
//Foorumi.infon palvelinrikon vuoksi, pelaajien pelivuorot postattu putkeen ja jatkuvat sitten viimeisen vuoroni jälkeen taas normaalisti o7//


Delathos

Lämmin ilta-aurinko säteili vielä pilvien lomasta taivaalta. Ilma oli kovin tyyni. Vain pieni tuulenvire heilutteli puiden latvustoja tosin ilmassa oli sateen tuoksua ja horisontista saattoi erottaa tummempien pilvien lähestyvän. Oli tyyntä mahdollisen myrskyn edellä ainakin vielä toistaiseksi.
Delathos oli taittanut matkaa kohden Nahoria kokonaisen päivän. Muutaman kerran reitiltä eksyminen oli hidastanut rutkasti kuuraparran matkan tekoa, mutta se ei ollut saanut tätä haltiaa luovuttamaan pienen retkensä suhteen. Mikä matkan teon syy sitten oli? No ei varmasti mikään tavanomaisin, mutta Delathosin kohdalla erityisen välttämätön. Lähes sattuman kaupalla oli kuuraparta kuullut puhuttavan näillä kulmin majaansa pitävästä taitavasta sepästä, joka osasi taitavasti takoa ja korjata aseita - niin tavallisia, kuin niitä magiallakin kuorrutettuja. Nämä sepät olivat muutenkin harvassa, joka oli yksinään jo syy siihen, miksi Del oli lyöttäytynyt mokomasta leukojaan jauhavien ukkojen seuraan kuuntelemaan lisää puheita tästä kaverista. Vaikka pakkasherra ei ollutkaan saanut näille huhuille minkään näköisiä vedenpitäviä todisteita, oli uteliaisuus kuitenkin vienyt voiton ja valkojouhi empimättä lähtenyt ottamaan nyt itse asiasta tarkempaa selkoa paikan päälle.
Ehkä Nahorista todellakin löytyisi joku, joka osaisi hänen miekkojansa hieman teroittaa.

Viimeisen matkan tarjonneelle maanviljelijälle haltia kävi antamaan muutaman kolikon palkkioksi vaivannäöstä, ennen matkansa jatkamista hiljaiseen, iltapuvulle käyvään kylään. Välittämättä mahdollisista kiihkoilijoista, Delathos asteli yllättävän rauhallisesti läpi kylän; suuntanaan läheinen, jo entuudestaan tuttu kapakka, jossa pohjoisen herra oli aikaisemminkin iltaansa istunut milloin enemmän ja milloin vähemmän mauttomassa seurassa. Delillä oli odotus, jonka mukaan joko löytäisi jonkun kertomaan kyseisestä sepästä hänelle lisää tai mikä parempaa, kyseisen miekkosen itse. Ajatusmallia tosin haittasi se, ettei pakkasherralla juuri ollut mitään käsitystä siitä, ketä oli oikeastaan edes etsimässä. Saattoi toki olla, että puheet olivatkin olleet pelkkää puppua ja kuuraparta taittanut matkansa turhaan.
Oli miten oli, majapaikan mies ainakin tarvitsi yön ajaksi, jos ei muuta. Aamulla etsintöjä voisi jatkaa paremmassa valossa, jos nyt illalla ei onni potkaisisi.

Kapakkaan astuttiin sisään. Väki oli vähäinen, mutta kirjava, jonka takia yksi suippokorva lisää seinien sisään pyörimään ei kovin suurta hälyä saanut aikaiseksi. Del suuntasi kohden tiskiä, sillä tavalliseen tapaansa, ei tuo saattanut ohittaa yhtäkään kuppilaa ilman, että sen anteja kävisi maistamaan edes halvimman juoman merkeissä. Yöpymissijaa voisi etsiä myöhemminkin tärkeämmät asiat ensimmäiseksi!
Toisella puolella, hieman kauempana haltiaa istui kovin nyrpeänoloinen mies, joka loi syyllistävän mulkaisun Delin suuntaan tuon istahdettua tilaamaan juomaansa. Kun taas toisella puolella vihreätukkainen rastapää mitä pakkasherra astetta pidemmällä vilkaisulla sai selville, niin kyseessä oli nainen. Suloisen hoikka nuori neito Delathos ei jäänyt sen koommin arvailemaan toisen syytä istua tällaisessa paikassa. Kuuraparta hymähti pienesti ääneen, antaen juomalleen vastineeksi sen tarjonneelle miehelle muutaman kolikon, ja loi nyt uudemman vilkaisun tähän hieman erikoisempaan naikkoseen ja tuon jollain tapaa vanhemman haltian silmiä viehättävään ulkoasuun.
Mitä sinun kaltaisesi nätti tyttö tekee yksin tällaisessa paikassa? kuuraparta kävi sitten tuolta tiedustelemaan, odottamatta tietenkään että toinen viitsisi hänelle edes vastata.




Kali

Ilta teki tuloaan kesäiseen valtakuntaan. Päivän työt oli tehty ja väki alkoi suuntaamaan kukin omille teilleen, joko kotiin perheen luokse tahi lähimpään kapakkaan vaihtamaan kuulumisia ja juoruja enemmän tai vähemmän tuttujen kyläläisten kanssa. Nahor kylän kapakat eivät tunnetusti olleet niin ruuhkaisia, mitä itse ihmisten kaupungissa. Ruuhkaa ei ollut, mutta sen sijaan väki oli värikkäämpää, mitä ahdasmielisessä kaupungissa. Täällä taruolennot eivät käyneet piilottelemaan itseään niin hyvin, mitä kaupungissa liikkuessa. Nahor oli tunnettu suvaitsevammasta ilmapiiristä, joskin sekin oli hieman kaikonnut tannersodan myötä. Jos jotakin täällä pahalla katsottiin, niin haltioita, jotka erehtyivät käyttäytymään vähääkään epäilyttävästi.

Monen muun tapaan, oli Kalikin eksynyt kapakkaan kumoamaan tuoppia toisensa perään. Rastapäinen seppä oli jopa asettunut Nahoriin, saatuaan halvalla vuokrattua itselleen kohtuu hyvän työpajan. Töitähän sen eteen piti tehdä, mutta senhän takia Kali Cryptiin oli saapunutkin. Merten takaa matkannut seppä ei kuitenkaan ollut mainostanut pahemmin erikoistaitojaan suurelle yleisölle. Vain harvat ja valitut olivat kuulleet maagisten aseiden taontataidosta, mutta äkkiäkös se sana levisi. Enemmän tai vähemmän muunneltuna. Yleisesti Kali tunnettiin vain tavallisena seppänä tai sepän apulaisena. Moni mies ei halunnut mieltää naista sepäksi tässä kylässä.
Nyt kapea katse seuraili enemmän tai vähemmän kyllästyneen oloisena kapakan tarjontaa seuran suhteen. Tuoppi kävi vähän väliä kuivilla huulilla, josta alkoholi siirtyi kehoon tuhoamaan maksaa pikkuhiljaa. Kali ei voinut kieltää, etteikö olisi pienesti turhautunut elämäntilanteeseensa. Kaikki tuntui pyörivän samaa rataa päivästä toiseen.

Kapakkaan astui uusi kasvo. Tummempi haltia, joka käveli suoraan tiskille, kuin vanha tekijä. Kali ei kiinnittänyt tähän mieheen mitenkään erikoisemmin huomiota, ennen kuin tuo kävi aloittamaan keskustelun naisen kanssa.
Puoliksi tuopin taakse kätkeytyneet kasvot kääntyivät kohti eksoottisemman näköistä haltiaa. Tuoppi laskettiin tiskille, samalla kun pieni virne nousi kapeille huulille.
Toimiiko tuo iskurepliikki useinkin? Nainen totesi kääntyessään enemmän miehen puoleen Mikäli pukille haluat, niin tarjoa pari lasillista, katsotaan sitten uudestaan.
Tuttuun tapaansa Kali ei käyttäytynyt siveellisesti. Estottomuus olikin sekä heikkous että vahvuus naiselle. Ja mitä sitä suotta kiertelemään, jos mies itse aloitti keskustelun noilla sanoilla, saattoi tuon olettaa vain haluavan sitä yhtä, mitä muutkin. Eikä Kali käynyt kieltämään, etteikö pieni illan piristys kelpaisi!




Delathos

Katse kääntyi rastapään ensimmäisen kommentin myötä tarkastelemaan paremmin naista, samalla kun suu kävi vääntymään pieneen virneeseen. Odotukset käytiin kumoamaan ja siitäkös Del iloitsi. Tosin ei näyttänyt iloaan, vaan piilotti sen paksun kuorensa sisään varsin hyvin sillä hetkellä.
Vai iskurepliikki. No kai sen sellaiseksikin pystyi lukemaan, eikä Delathos pahakseen pistänyt vaikka toinen oli näinkin käynyt hänelle vastaamaan. Ties vaikka hän jossain alitajunnassaan tahtoisikin käydä tyydyttämään halujaan pitkästä aikaa, vaikkei sitä näin päällisin puolin itse käynytkään tunnustamaan.
Rastapää ei ollut sanojensa perusteella siveellisin mahdollinen, mikä lisäsi virnettä kuuraparran kasvoilla. Eivät ne sievimmät ja sanoillansa pauloihinsa liehittelevät neidot hänen mieleensä olleetkaan - jos Delin naismausta puhuttiin. Olivat kuitenkin valittamassa heti, kun jotain yritti tehdä väkisin tai luvan kanssa. Tiedä sitten tämän rastapään kaltaisten suorasanaisten, kenties myös rääväsuisten ihmisneitojen tyylisistä kirmaajista, niistä kun pohjoisenherralla oli vähemmän kokemusta kertynyt pienoisen elämänsä aikana.

Toisinaan, haltia sitten lopulta tuumasi toiselle, ottaen rennomman asennon tuolillansa. Toinen käsi kävi nostamaan tuoppia huulille, josta sitä sitten kallistettiin ja juomaa kumottiin alas kurkusta. Katse palasi takaisin naiseen ja Del ohimennen hieraisi leuassa kasvavaa valkeaa, siistittyä partaansa, hymähtäen sitten pienesti miettiessään naisen viimeisintä toteamusta.
Kovin usein kukaan ei kuitenkaan käy noteeraamaan sanomisiani, kuuraparta sanoi, nojaten hieman rastapäätä kohden, Etenkään ihminen, haltia jatkoi ovela, vino hymy suullaan, suoristaen lopulta selkänsä.

Käsi kävi viittoilemaan tarjoilijaa tuomaan nuorelle naiselle lisää juomaa suunsa kostukkeeksi, mikäli tuo yhä mieli sellaista saada. Siinäpähän joisi, mitäpä Delathos siinä menetti kuin muutaman hassun kolikon. Saisi tätä menoa vielä yöpaikankin ja ohessa seuraa koko illaksi. Ja seuraahan mies ei koskaan pahitteeksi pistänyt.
Tuopin sisältöä käytiin taas kumoamaan huulilta alas ja lasin pohja iskettiin sitten taas vasten pöydän kantta.
Sanohan neitiseni, kuuraparta sitten aloitti ja katsahti merkittävästi tyttöä, Satutko tietämään tai tuntemaan yhtäkään seppää näiltä kulmilta?




Kali

Toisinaan. Varmasti, silloin kun kyseessä oli joku aatelisneito, joka oli vastoin isänsä määräystä lähtenyt rahvaan sekaan pyörimään, naamioituen työläiseksi. Sellaisiin naisiin tuo iskulause saattoi tehota. He kun olivat ihastumassa jokaiseen, hieman ronskimpaan tai härömpään miekkoseen, johon saattoivat törmätä pikku seikkailuillaan. Joko haltia ei tiennyt miten erikoisten naisten kanssa piti toimia, tai sitten tuo oli viekkaampi mitä antoi ymmärtää. Ehkä tämä oli vain peliä. Peliä, jonka tarkoituksena oli saada nainen kiinnostumaan haltiasta. Siihen ei kyllä paljoa vaadittu, jo pelkkä miehen ulkonäkö huusi katsomaan häntä!
No jos huomaamisprosentti on matala, täytyy sinun vaihtaa taktiikkaasi Nainen totesi miehen sanoihin, hymyillen siinä missä tuokin.

Ihme ja kumma, kävi haltia tarjoamaan naiselle tuopposen. Ei Kali käynyt kieltäytymään, ei missään nimessä. Omat rahat olisivat kyllä riittäneet juottamaan naisen tainnoksiin, mutta jos joku toinen halusi tarjota, niin ei rastapää käynyt väittämään vastaan. Nopeasti nainen kittasi nykysien tuoppinsa pohjat suuhunsa, jotta tarjoilija voisi samantien viedä tyhjentyneen tuopin pois.
Puheenaihe vaihtui itse asiasta toiseen, haltian käydessä kyselemään sepistä näillä kulmilla. Kali tuhahti.
Ja minä kun luulin että olisit kovinkin innokasta petiseuraa Nainen tuhahti nojautuessaan lähemmäksi haltiaa. Toinen naisen selvästi työtätehneistä käsistä laskeutui seuralaisen reidelle, ehkä turhankin lähelle intiimejä alueita Yleensä tässä vaiheessa herrasmiehet kyselevät kauniin neidon nimeä ja kehuvat sitä maailman kauneimmaksi ja uniikeimmaksi...
Mutta jos kylän sepistä haluat tietää, niin minä voin kyllä auttaa. Tiedän yhden jos toisenkin, mutta se on sitten eri asia, ketä sinä etsit? Jotain tiettyä? Vai kenties ketätahansa, kuten me kaikki tästä kapakasta pedinlämmikkeeksi täksi illaksi..? Nainen virnisti Mutta se tieto maksaa... Ainakin sen verran, että kerrot minulle nimesi




Delathos

Katse seurasi ohimennen kun rastapään toinen selvästi työn raiskaama käsi nousi haltian reidelle, joka sai virneen Delin kasvoilla muuttumaan entistäkin leveämmäksi. Aivan kuin toisella olisi ollut suorastaan tulenpalava hoppu hänen housuihinsa! Kyllä pakkasherra tiesi olevansa haluttu, mutta että näin haluttu se sai miehen kuin miehen leijumaan pysyvästi sentin ylemmäs maan pinnasta.
Oranssina hohkaava katse nousi omasta reidestä naiseen ja Delathos päästi matalan naurahduksen.
Vai herrasmies, valkoparta tuumi, Jos itsellesi runoja lausuvaa prinssiä kaipaat, kehotan etsimään jostain toisesta pöydästä, haltia totesi perään vielä kovin rehellisesti. Kunnes virnisti pienesti ja nojautui kohden seuralaistaan, Osaan runoilla vain omalla kielelläni, vanhempi haltia sanoi, jättäen kaksimielisen lauseensa lähinnä kuulijansa haluamallaan tavalla tulkittavaksi.

Kyllähän hän seuraa kaipasi, sitä Del ei voinut kieltää, muttei hänestä ollut ottamaan väkisin ketään, jos ei itse sattunut toista miellyttämään. Jos rastapää oli suorapuheisuudestaan huolimatta vailla kaunopuheista herrasmiestä joka Delathos oli vain pinnallisesti, ja silloin kun itse välitti muita miellyttää sai naikkonen toden totta etsiä seuraansa jostain muualta.
Mitä nimeesi tulee, olet kaunis ja uniikki ilman sitäkin.

Tuopin jäljellä olevaa sisältöä käytiin kumoamaan taas runsaasti kurkusta alas. Jos ei muuta, sai Delathos nyt mahdollisuuden tietävältä persoonalta tiedustella alun perin tänne hakemaansa tullutta asiaa.
Delathos, valkojouhi ilmoitti, Tai lyhyemmin pelkkä Del. Kutsu kuitenkin miksi tahdot - en juuri välitä millä nimellä perääni huudetaan. Mutta saanen tiedustella arvon neidin nimeä vuorostani? Täytyyhän minun tietää, kuka housuihini on pyrkimässä, kuuraparta tiedusteli virnistäen pienesti.
Satuin kuulemaan ohimennen kun pikkulinnut liversivät täällä Nahorissa majaansa pitävästä asesepästä, kuuraparta sitten aloitti kertomuksensa, Taitava käsistään, osaa kuulemma käsitellä maagisiakin aseita ja näetkös, omani tarvitsisi hieman hiomista, eikä jokainen seppä siihen saata koskeakaan, Delathos selitti. Kokemuksen kautta mies oli oppinut, ettei lumottua asetta kannattanutkaan antaa jokaiselle vastaan tulevalle sepän liiviin pukeutuvalle. Usein miekka oli käynyt räiskähtämään vasten sepän näköä, jonka jälkeen miekkonen itse oli kieltäytynyt koskemasta teräaseeseen pitkällä tikullakaan - ja sekös Delin oli pahalle päälle saanut.

ViestiLähetetty: 01 Heinä 2012, 23:46
Kirjoittaja Aksutar
Runoja luritteleva herrasmies oli viimeinen asia, mitä Kali kaipasi elämäänsä. Edes yhden illan ajaksi. Naista kiinnosti vain yksi ja ainoa asia, jota tuskin tarvitsi alkaa sen paremmin selittelemään. Seuraksi kelpasi kuka tahansa terve ronskimpi mies, miksei nainenkin. Niinpä miehen sanoihin ei vastattu virnettä kummemmin, tuopin noustessa käymään kapoisilla huulilla. Virne tosin levisi pervouden rajamaille miehen mainitessa omalla kielellänsä runoilun. Jos jotain, niin kaksimielisyyttä ei sepältä puuttunut.
haltian imartelut menivät hukkaan, joskin nainen ei antanut sen näkyä päällepäin. Rastapäätä ei tarvinnut imarrella yhtään, ainakaan tässä tilanteessa, mutta mikäli Delathokseksi esittäytynyt mies halusi esitellä enemmän tai vähemmän lipeviä viettelytaitojaan, ei Kali myöskään pahakseen pistänyt.

Delin tiedustella kenen kanssa oli tekemisissä, ei Kali voinut olla jälleen virnistämättä pienesti. Mieshän osasi pelata tätä peliä.
Kali. Ja sinun on parasta muistaa se, kun käsken sinua huutamaan nimeäni Rastapää vastasi tuopin löytäessä jälleen tiensä naisen huulille.
No, puheet kääntyivät kuitenkin takaisin seppään. Kävi ilmi, ettei Delathos etsinyt ihan ketä tahansa vasaranpaukuttajaa, vaan erästä tiettyä. Seppää, joka osasi käsitellä maagisia aseita. Mitä pidemmälle haltia pääsi puheissaan, sitä suuremmaksi Kalin virne nousi. Hän oli tietääkseen ainoa maagisiin aseisiin erikoistunut seppä Nahorissa. Joko kylässä oli toinenkin, tai sitten Kalin maine oli päässyt leviämään. Kunhan ei liian laajalle leviäisi. Tuoppi laskettiin takaisin pöydälle, samalla kun nainen itse nojautui lähemmäksi tummahipiäistä haltiaa.

Mitä jos kertoisin, että tuo kyseinen seppä on tässä kapakassa tällä hetkellä? Kali jatkoi keskustelua viekkaalla äänellä Lieneekö sinulla varaa moiseen seppään? Tosin, tietääkseni hän saattaa ottaa maksun myös luonnossa Se on sitten eriasia, onko asiakas valmis siihen.
Työpäiväni on jo ohi, olisit aikaisemmin paikalle tullut. Nyt saat odottaa huomiseen, ennen kuin suostun edes vilkaisemaan teräaseitasi.. muita aseitasi voin kyllä vilkaista illan mittaan Näin enemmän tai vähemmän epäsuorasti kävi paljastus ilmoille, Kalin nojautuessa nyt kauemmas miehestä ja nojautuen rennosti baarin tiskiin, virnuillen jo tutuksi käyvään tapaansa.

ViestiLähetetty: 03 Heinä 2012, 20:54
Kirjoittaja Crimson
Tyhjentyneen tuopin tilalle pyydettiin nopeasti uusi ja sen tuoretta sisältöä kumottiin tyytyväisenä kurkusta alas. Juomansa nautiskelun ohessa, Delathos kuunteli Kaliksi esittäytyneen nuoren naisen sanoja enemmän ja vähemmän hajamielisenä. Tuoppi laskettiin kuitenkin takaisin pöydän pinnalle ja katse kääntyi häntä kohden nojautuvaan Kaliin tuon mainitessa, sen lisäksi että seppä kuulemma majaili tällä hetkellä samassa tilassa heidän kanssaa, niin tuon taitavan käsityöläisen maksumetodeista.
Kustantaisin itselleni vaikka armeijan tarvittaessa, Del kävi sitten kerskumaan veikeä virne huulillaan. Eihän hänellä juuri nyt rahaa ollut mukanaan, saatikka säästöissäänsäkään, mutta mikäli hinnasta ja maksun ajankohdasta sovittaisiin erikseen, saisi pakkasherra itselleen tarvittavan summan kokoon alta aikayksikön. Olikin sitten eri asia, luottaisiko seppä siihen että mies vaivannäöstä myös tuolle takaisin maksaisi. Jos ei, voisi Del aina turvautua luonnollisiin maksumenetelmiin.

Tuoppi kävi nousemaan jälleen kuivuneille huulille, mutta siitä jo osittain kurkkuun nielty juoma purskahtikin ulos suusta pitkin syliä. Epäuskoinen ja täysin ällikällä lyöty haltia kääntyi katsomaan naista nyt paremmin silmäillen tuon olemusta, Kalin paljastaessa epäsuorasti olevansa juurikin se henkilö jota kuuraparta tänne saakka oli tullut etsimään.
Väitätkö sinä--, pääsivät sanat suusta, ja auki loksahtanut suu painuikin yllättäen kiinni ja pieni ovela hymy korjasi naamalle jääneen hämmentyneen ilmeen.
"Sinäkö muka seppä?" Del tiedusteli selvää epäuskoa äänessään ja jo pelkästään olemuksessaankin. Valkotukkainen kävi nojautumaan kunnolla toista kohden, palaten takaisin tyypilliseen virneeseensä, Älä naurata. Millä lihaksilla sinä muka sepän työkaluja nostelet, saatikka sitten käytät?! Aseita ehkä, mutta että raskaita työkaluja phah, huono vitsi! kuuraparta sitten lopetti ivaamisensa muutamaan naurahdukseen.

Näytä minulle pajasi. Ehkä sitten uskon nuo pienestä suloisesta suustasi päästetyt sanat, tummahipiäinen haltia sanoi, käyden samalla varovasti nostamaan Kalin leukaa hieman sormillaan, Ja ehkä annan sinun vilkaista siinä ohessa samalla sitä tahtomaasi muuta varustustani.

ViestiLähetetty: 04 Heinä 2012, 16:52
Kirjoittaja Aksutar
Haltia antoi ymmärtää, ettei hänellä ollut ongelmaa maksamisen suhteen. Kuulosti lupaavalta. Eipä mies kyllä muutenkaan ihan köyhältä näyttänyt, mutta usein ulkonäkö saattoi pettää. Kuten tulisi seuraavaksi todistettua.
Arvata saattoi, ettei Del ollut uskoa ruipeloista naista sepäksi. Sepät olivat isoja, lihaksikkaita tai lihavia miehiä! Hikoilivat kuin siat ahjonsa ääressä ja näyttivät siltä, kuin olisivat voineet repiä keneltä tahansa pään irti minä hetkenä hyvänsä. Nyt, haltian edessä istui toisenlainen seppä eikä ollut uskoa Kalin sanoja. Kali oli tottunut moiseen reaktioon. Hän oli myös tottunut miesten ilmeisiin kun nuo saivat todistaa rastapään olevan oikeasti taitava ehkä yksi parhaimmista seppä.
Kali kohotti kulmiaan Delin kysymyksen myötä, samalla kun haltia nojautui lähemmäksi. Pieni virne käväisi mutristuneilla huulilla.
Ehkä leikinkin vain pikku vasaroilla ja kevyillä nauloilla? Nainen melkein lässytti aivan kuin koirarakas ihminen olisi puhunut pikku puudelilleen.
Delathos kävi suorastaan vaatimaan, että rastapää näyttäisi hänelle pajansa. Ehkä sitten tuo saattoi uskoa naisen sanoja. Leuan kosketus sai naisen hymähtämään pienesti, katseen käväistessä nopeasti miehen kädessä.

Vai niin Kali totesi, samalla kun nojautui lähelle miehen korvaa ja madalsi ääntään Näytä sinä minulle rautasi niin minä näytän sinulle ahjoni.
Noiden sanojen jälkeen seppä pamautti nyrkkinsä pöytään, kiinnittäen näin ainakin muutaman lähimpänä istuvan huomion, sekä kapakan isännän huomion. Tuon miehen huomion rastapää halusikin ja pyysi saada mukaan pari pulloa talon rommia. Maksua vastaan tietenkin. Pullot saatiin ja maksettiin, jonka jälkeen myrkyt tungettiin haltian kätösiin.
Kanna, enhän minä noita jaksa raahata minnekään Kali mourusi kuivahkosti, samalla kun nousi ylös ja kirjaimellisesti kiskaisi Delathosin mukaansa.

Matka vei ulos kapakasta kylän jo hämärtyneille kaduille. Tosin, kovin hämärää ei näin kesällä ollut, mutta tarpeeksi hämärää että tätä vuorokauden aikaa saattoi kutsua alkuyöksi. Kali marssitti haltian perässään kohden omaa pajaansa, joka sijaitsi kylän reunalla, lähellä itse vuoria. Askeleensa oli jo jokseenkin humaltuneen tasapainottelua, mutta sammumispiste ei ollut vielä lähelläkään.
Tovin taivalluksen jälkeen saapui kaksikko pienehkön talon luo. Kali kaivoi avaimet esiin saappaanvarrestaan ja avasi oven, työntäen sitten haltian peremmälle tupaan. Tupaan, joka osoittautui itse pajaksi. Lattia oli kivinen ja kolea. Talossa oli vain yksi iso huone, sekä pieni komero. Siellä täällä lojui työkaluja, keskeneräisiä töitä ja metallinpaloja. Vapaata pöytätilaa ei ollut lähes missään. Asunto oli melko lämmin. Ahjo oli ollut kuumana päivemmällä ja vieläkin sen perukoilta saattoi löytää muutaman hiipuvan hiilen. Asuntoa valaisi niin ikkunoista tulviva hämärä valo, kuin yksi kynttilä hyllyn päällä. Huoneen yhdestä kulmasta löytyi köyhähkö patja lattialta. Siellä Kali nukkui, mikäli ikinä yöksi Kotiin eksyi.

Eiköhän siinä ollut todistetta tarpeeksi. Minä otan tuon, kiitoos Kali totesi lopulta napaten toisen pulloista Deliltä, työntäen tuon samalla istumaan läheiselle tuolille pöydän ääreen Tosin, monet vaativat vielä enemmän todisteita.. tämä on varmasti ystäväsi tai veljesi asunto ihan hyvin voit asua täällä mutta osaatko mitään käyttääkään
Samalla sekunnilla oli rommi pullo laskettu pöydälle, läheiseen, pitkävartiseen lekaan tartuttu. Valtavaksi vasaraksi luokiteltava työkalu heijasi kauniissa, suuressa kaaressa ylös ja iskeytyi suoraan haltian jalkojen väliin, lattialle, vain muutaman sentin päähän itse tuolin reunasta.
Aloitin sepän työt jo nuorena, olin parhaan mestarin opissa ja nyt olen itse lähes samalla tasolla, mitä hän oli toinen ammattivalintani olisi ollut pähkinänsärkijä Kali tokaisi nojatessaan vasten lekan vartta ja työntyi lähemmäksi haltiaa Voin toki näyttää kuinka taitava pähkinänsärkijä olen, mikäli et minua sepäksi miellä hmm?
Virne käväisi naisen kasvoilla. Katse valui sanojen jälkeen vihjailevasti miehen kasvoilta alemmas, pitkin tuon kehoa aina lattialle asti. Rastapää siirsi lekaa pienesti, huomaten lattiaan tulleen lommon. Harmi, mutta äskeinen oli täysin sen arvoista, Kalin mielestä.

ViestiLähetetty: 08 Heinä 2012, 22:44
Kirjoittaja Crimson
Kalin sanojen myötä Delathosin virne kasvoilla yltyi entisestään. Naisen pamauttaessa nyrkkinsä vasten pöytää, pääsi haltialta jokseenkin tyytyväinen myhähdys ja hetken mies salli katseensa tutkia laiskasti tätä uutta tuttavaansa, joka esitti tilauksensa talon isännälle. Aikaisemmat juomat ja mukaan saadut pullot käytiin maksamaan kitisemättä, jonka jälkeen pienen kuivahkon käskyn jälkeen Del tarrasi pullot matkaansa.
Käskystänne, teidän suloisuutenne, haltia ehti vielä ivata, kun Kali sitten repi kuuraparran niiltä sijoiltaan mukaansa. Ulos kapakan ovista astuessaan Delathos pisti merkille jo hämärtymään päin kääntyneen illan. Taivaalle oli kertynyt runsaasti pilviä, eikä aurinko enää paistanut niiden takaa yhtä nätisti kuin aikaisemmin oli tehnyt silti alkuyö oli yllättävän lämmin ja kovasti tämän palkkionmetsästäjän mieleen.

Reipas askellus kävi läpi kylän katujen, päättyen lopulta pienen talon luokse. Mitä ilmeisimmin kyseessä oli rakkaan seuralaisensa paja tai niin Delathos ainakin itselleen uskotteli Kalin kaivaessa avainta saappaastaan ja asettaessa sitä sitte oven lukon salpaan. Ovi aukesi ja Delathos työnnettiin peremmälle taloon. Oranssina hehkuva katse kävi silmäilemään tarkemmin edessä avautuvaa näkymää, joka oli hyvin pitkälti hämärän peitossa. Kutakuinkin talo vaikutti kuitenkin sepän työpaikalta ahjoineen päivineen, ja pieni osa sitä aiempaa epäilystä karisi sillä sekunnilla pois pakkasherran mielestä. Silti Delathos ei vieläkään ollut täysin vakuuttunut, vaan jaksoi yhä epäillä Kalin kaltaisen, toisten silmissä ehkä ruipeloksikin luokitellun naisen erityisesti naisen olevan seppä.
Rastapää nappasi Delin pitämistä pulloista toisen itselleen ja suorastaan pakotti miehen istumaan tuolille, käyden kertomaan kuinka useimmat kenties vielä vaatisivat todisteita sepän pätevyydelle. No, mikä ettei, Delathos tuumi mielessään käyden rentoutumaan paremmin tuolissaan ja väkertämään pulloaan auki, kunnes katse tavoitti valtavan lekan johon rastapää oli ehtinyt tarttua...

Hengitys salpautui täysin hetkeksi, kun työkalu heilahti päin kuurapartaa. Ääni päässä komensi kuitenkin pysymään paikoillaan, mikä sinänsä olikin erittäin hyvä vaihtoehto - sillä leka pamahti vain muutamien senttien päähän haltian jaloista. Kivi vierähti sydämmeltä, jokseenkin kiusaantuneen katsee tuijottaessa Kalia tuon kertoessa palan menneitään.

Pakkasherra viitsi viimeinkin nojata tuolin selkämystä vasten paremmin.
"Enpä olisi uskonut", Delathos totesi hymähtäen, "Että noin sorjavartinen nainen heiluttelee lekaa yhtä tyylikkäästi kuin raavas, hikinen partasuu". Pieni pervoksikin laskettava virne nousi pohjoisen pojan kasvoille miehen nojautuessa nyt vuorostaan itse lähemmäs Kalia, samalla kun kädet repivät rommipullon korkin auki.
"Ihailisin erityisen mielelläni lisää kädentaitojasi", parrakas kävi sitten tuumaamaan, ottaen sanojensa perään pitkän kulauksen pullosta humalluttamaan lisää oluella jo alustettua tilaa pääkopassa, "Mutta mikäli jotain särjet, vaadin myös asianmukaista elvytystä". Pervot puheet päätettiin virneeseen ja uuteen pitkään kulaukseen. Lopulta sepän työnkuluttamaan käteen käytiin tyrkkäämään avattu pullo lekan varren sijasta.
"Mutta ehkäpä sitä ennen voisit hyväillä mieltäsi aluksi tuolla ja istahtaisit lämpimään syliini, jotta voisimme tehdä vähän lähempää tuttavuutta toisiimme".

ViestiLähetetty: 08 Heinä 2012, 23:49
Kirjoittaja Aksutar
Oli mies säikähtänyt tai ei, ei tuo tummempi osapuoli näyttänyt mahdollista kauhuaan sen pahemmin. Rastapää nojaili lekanvarteen virnuillen Delathosin avatessa suunsa jälleen.
Aliarvioiminen on pahin virhe, mitä koskaan voi tehdä Kali hymisi miehen sanojen perään, samalla kun tuo kävi repimään rommipullon auki.
Puhetta tuntui tulevan haltian suusta lisääkin, eikä tuon puheita voinut olla ajattelematta mielellä jos toisella. Mies osasi asettaa sanansa todella lipevästi, lienikö harjoitellut kauankin? Oli miten oli, ei Kali käynyt kieltämään etteikö haltiassa olisi ollut tiettyä vetovoimaa. Jotain hieman erikoisempaa kuin ihmisissä. Eipä ollut myöskään miehen juomataidoissa mitään moittimista. Harvoin oli Kali nähnyt kenenkään, varsinkaan haltian, vetävän vahvaa rommia kuin vettä. Moinen suoritus sai rommille person naisen virnuilemaan entistä leveämmin.

Pian haltia kävi tarjoamaan pulloa naiselle. Kali hymähti pienesti samalla kun suoristautui ja siirsi lekan takaisin nojailemaan pöytään. teräs piti rumaa ääntä raahautuessaan pitkin kivistä lattiaa, mutta pian se oli ohi. Rastapää käännähti takaisin haltian puoleen ja nappasi tuolta tarjotun pullon.
Enkö ole vähän turhan iso tyttö istumaan isin sylissä, hmm? Kali kysyi, mutta kysymyksestä huolimatta kävi nainen istumaan käskystä haltian syliin. Kasvot kohden miestä. Pullo nousi huulille ja sen mieltä turruttavaa sisältöä kaadettiin alas kurkusta, kuin aikamies konsanaan.
Liikut vaarallisilla vesillä, mies hyvä Rastapää totesi pullon laskeuduttua huulilta Mistä tiedät etten valehdellut sinulle? Mitä jos toin sinut tänne vain, jotta ystäväni talon takana pääsevät pian hoitelemaan yhden haltian pois päiviltä?.
Näytäpä asettasi Pääsi ilmoille enemmän tai vähemmän epäsuora käsky Sitä terävää jos uskallat aseettomaksi tässä talossa oli lisäys käskytyksen perään, samalla kun pulloa tarjottiin takaisin miehelle. Kali tykkäsi leikkiä pelejä, käydä kyseenalaistamaan seuralaisen päätökset ja saada tuo mahdollisesti tuntemaan itsensä turvattomaksi. Joskus oli käynyt niin, että seuralainen oli poistunut pää kolmantena jalkana. Sai nähdä, oliko tämä haltia niitä jänishousuja vai luottiko tuo joko seuralaiseensa tai itseensä täysin. Ehkä se oli myös vain tapa, jolla nainen oli tottunut testaamaan seuralaistensa itsevarmuutta.

ViestiLähetetty: 09 Heinä 2012, 01:30
Kirjoittaja Crimson
Vaikka odotukset olivatkin olleet toiset ja Delathos itse valmis kiskaisemaan vihreätukkaisen rastapään syliinsä, kävi tuo nätisti tottelemaan ja istahti kasvot haltiaan päin tuon reisille.
Koskaan ei voi olla liian vanha istuakseen miehen sylissä, tiedä se, tyttö hyvä, kun seuraavan kerran lasket suloiset pakarasi toisen sedän syliin, haltia totesi, seuraten kun pullon suu nousi naisen huulia tyydyttämään. Toinen käsi kävi nousemaan sivulta vasten Kalin kapeaa lannetta, jääden siihen paikoilleen sivelemään sievästi toista vaatteiden päältä. Kosketuksen lisäksi Del oli nyt valmis myös tarraamaan toisesta paremmin kiinni, jos reippaaseen tahtiin rommia kurkustaan alas kumoava nainen päättäisikin kipata alas hänen sylistään. Kuuraparta ei voinut kieltää, etteivätkö nuoren sepän tavat olleet lähelläkään niin naisellisia, kuin hän oli tottunut näkemään näissä puuhissa, mutta se saikin Kalin kiehtomaan vain enemmän ja enemmän tämän ronskin uroksen mieltä.

Rastapään käydessä huomauttamaan peräti mahdollisesta väijytyksestä joka takapihalla vaani, kävi Delathos vain hymähtämään huvittuneesti talon emännän sanoille. Mitään ei haltia kuitenkaan vastannut. Virnuili vain kuin odottaen että naisen toteamuksen myötä jotain kävisikin tapahtumaan. Niin kävikin. Ei kuitenkaan mitään mitä pakkasherra oli odottanut, vaan nainen vielä pyysi Deliä luopumaan aseistaan!
Moinen sananlasku sai toisen kulman kohoamaan aavistuksen verran, samalla kun epäilys alkoi kalvaa mieltä. Del ei ollut tyyppiä, joka luotti kehenkään ensi silmäykseltä, mutta tällä kertaa miehen piti myöntää itselleen ettei hänellä ollut käynyt mielessäänkään kaiken tämän vain kenties olevan yritys päästä taas yhdestä ihmisten tiellä olevasta suippokorvasta eroon. Hetken ajan ulospäin hermostuneisuutena näkynyt pelko, purkautui kuitenkin nopeasti uutena huvittuneena hymähdyksenä Delin kyettyä jälleen ajattelemaan selkeästi itseään. Pullo poimittiin rastapään kädestä ja sen huvennutta sisältöä ryhdyttiin jälleen ryystämään kapeasta pullonsuusta, jonka jälkeen rommipullo tyydyttiin laskemaan vieressä olevalle pöydälle.

En tiedäkään, puhutko totta vai et. Sanelullasi et kuitenkaan voita luottamustani puolellesi, vaikka kuinka ehkä tahtoisit. Entäpä tulitko itse miettineesi, mitä ulkona majailevat mahdolliset kiihkoilijat sitten ajattelevat siitä, että sallit haltian astua matalaan majaasi, hmm? kuuraparta saneli Kalille takaisin, vakavan ilmeen muuttuen kuitenkin lempeämmäksi ja käden taas sivellessä hieman toisen kylkeä ja toisen käydessä avaamaan asevyötä vyötäröltä.
Elämäni on yhdentekevä niin minulle itselleni kuin muillekin. Arvoton anastettavaksi, mies aloitti, katseen käväistessä sittemmin alempana, josta käytiin nostamassa koko Nahoriin asti raahautumisen syy, kultainen Caradhras huotrineen ja vöineen päivineen, ja se ojennettiin sitten Kalille yllättävän luottavaisin mielin, Mutta säälin silti mahdollisia ystäviäsi, jos kimppuuni käyvät, sillä revin heidät helposti kappaleiksi vaikka paljain kynsin ja hampain, jos on pakko, kuuraparta sitten päätti, virnistäen sanojensa päätteeksi tuttuun tapaansa. Ja tottahan se oli! Del vastasi voimiltaan lähemmäs kymmenhenkistä iskujoukkoa niinä pahimpina päivinä mutta sitähän Kali ei tiennyt, ellei mieltä osannut lukea.


//Se hetki yöstä kun inspaa kerpeleesti \(o`^´o)/ //

ViestiLähetetty: 09 Heinä 2012, 14:00
Kirjoittaja Aksutar
Nainen naurahti suoraan sanottuna ilkeästi haltian sanoille ja kysymykselle.
Kuka sanoi, että yritän luottamustasi saada? Rastapää virnisti Kaikki on jännempää, kun toiseen ei voi luottaa. Koskaan ei tiedä milloin saa puukosta selkään!.
Jännitystä ei koskaan voinut olla liikaa, Kalin mielestä. Huimapääksi laskettava nainen ei kuitenkaan käynyt vastaamaan mitään miehen kysymykseen kiihkoilijoista. Lähinnä siksi, ettei sellaisia pahemmin ollut lähettyvillä. Eikä ollut kyllä mitään väijytystäkään. Ei edes yhtä ihmistä valmiina puukottamaan haltiaa.
Delathosin kosketus huomattiin, mutta siihen ei käyty reagoimaan pientä virnettä enempää.
Aina löytyy varmasti joku, joka näkee henkesi anastamisen arvoisena. Jos ei mistään muusta syystä, niin kateudesta tai ahneudesta. Me ihmiset olemme niin kovin maallisen omaisuuden perään Nainen mourusi katsellessaan, kuinka haltia nosti esiin aseensa, jota oli tullut korjauttamaan.

Ei se ollut ihan tavallinen ase, kuten haltia oli kertonut. Kali otti vastaan huotrassaan lymyilevän murhavälineen. Koko komeus nostettiin vaakatasoon kaksikon välille, samalla kun Del kävi kertomaan enemmän tai vähemmän epäsuorasti piilevistä voimistaan, joilla repisi mahdolliset hyökkääjät riekaleiksi. Kali veti miekkaa muutaman kymmenen sentin matkalta ulos huotrasta, tarkastellen tuota harvinaisen selväpäisennäköisesti. Näki, että nainen keskittyi ja arvioi, ellei jopa tiennytkin mitä oli käsittelemässä. Pian miekka kuitenkin työnnettiin takaisin huotraan ja laskettiin pöydälle odottamaan aamua. Tässä tilassa Kali ei mitään lähtisi työstämään, ties vaikka rikkoisi kultaisen aseen ja saisi sitten tuta tämän haltian vihan.
Vai löytyy sinusta villipeto joka raatelee kenet tahansa riekaleiksi? Kali kysyi reagoiden nyt miehen puheisiin, samalla kun katse ja huomio miekasta kiinnittyivät takaisin haltiaan Se siis meinaa, että sinulla riittää niin voimaa kuin kestävyyttäkin, hmm? Käsivartensa nousivat lepäämään miehen harteille, samalla kun sormensa kävivät sukimaan pienesti tummemmanosapuolen valkeita hiuksia.
Olet harvinaisen oudonnäköinen haltiaksi et liene paikallisia? Kyllähän haltian murre jo jotain vihjasi, koskaan ei kuitenkaan voinut varma olla.


// Senkin yödatis >3< //

ViestiLähetetty: 09 Heinä 2012, 16:50
Kirjoittaja Crimson
Kalin sanoja haltia ei voinut käydä kieltämään. Olihan hän aiheuttanut kaikenlaista närää enemmän ja vähemmän, syystä taikka toisesta näiden satojen elinvuosiensa aikana. Henki oli meinannut lähteä useammankin kerran, mutta silti kuuraparta yhä seisoi omilla jaloillaan, menetellen juuri niin kuin oli aina ennenkin tehnyt ja keräsi samaan tapaansa niin hyvää kuin huonoa huomiota puoleensa.
Asiaan täytyy silloin tehdä muutos ja hoitaa mokomat noin pahoin ajattelevat pois päiviltä, Delathos kävi ohesta tuumaamaan, samalla kun tarkkaili kuinka Kali tuolle ojennettua arvokasta tappoasetta piteli.
Nainen kävi vetämään miekkaa hieman huotrastaan, joka sai myös tummahipiäisen miehen kohottamaan katseensa kultaisen miekan esiin vedettyyn terään. Terästä katse aina eteni tutkimaan Kalin keskittynyttä ilmettä, josta näki että rastapää tiesi mitä teki. Positiivinen yllätys oli myös, ettei miekka käynyt räiskymään vieraan kädessä, kuten tavallisesti sillä oli tapana. Teräase käytiin kuitenkin siirtämään lopulta pois kaksikon välistä, ja Kali palasi Delathosin mieliksi omistamaailmoistaan mouruamaan jälleen miehelle.

Naisen sanojen myötä pieni ovela hymy nousi miehen huulille ja pieni tyytyväisyyden tunne rinnassa tiivistettiin lyhyeen hymähdykseen, kun Kalin käsivarret laskeutuivat pakkasherran harteille.
Villipetopa hyvinkin. Olen tappavampi ja pelottavampi kuin verenhimoisin peto, jonka voit ulos metsään kuvitella, Delathos sitten tyylilleen ominaisesti totesi ja piirteli itsestään omasta mielestään vieläkin vetovoimaisempaa kuvaa kenen tahansa silmissä, Minulla riittää kaikkea vaikka muille jaettavaksi, mutta sen sijaan että ominaisuuksiani kenellekään ilmaiseksi jakelisin, pidän ne mielummin itselläni.

Toinenkin käsistä nousi nyt Kalin suuntaan, käyden siirtymään kylkeä myötäillen Kalin selkäpuolelle ja työntämään nuorta naisenalkua hieman lähemmäs Delin omaa miehistä kehoaan. Käsi selkäpuolella jäi silittämään kevyesti toisen rankaa.
Otan viimeisimmän kuitenkin kohteliaisuutena. Tulen tämän mantereen pohjoispuolelta, kaukaa lumisilta vuorilta. Siellä olen tuntenut sateen, tuulen, pakkasen ja auringon paisteen pahoinpitelevän paksua nahkaani, elänyt lapsesta saakka kuin orjaleirillä ja varttunut siksi mikä nyt olen, kuuraparta sitten selvensi hieman taustojaan, kun kerran niin oudolta pienen ihmisen silmissä näytti. Liekö tuo ollut nähnyt muutenkaan haltioita juurikaan pienen ikänsä aikana? Sitä Delathos ei jaksanut jäädä arvuuttelemaan, vaan hyväksyi tilanteen sellaisena kuin se oli.
Olen toista maata kun tällä saarella asustavat kukkakeppi sukulaiseni, neiti hyvä. Kaikki maailmassa olisi minun jos vain tahtoisin niin. Sen sijaan kuitenkin että ryhtyisin kuninkaaksi, elän mieluummin tuon valtataistelijan rinnalla rahaa ansaiten ja eläen juuri niin kuin huvittaa.
Mutta mistä kummasta vuorostaan kaltaisiasi suorasanaisia, miehisiä, mutta samalla sieviä donnia on maailmaan putkahtanut, kun törmäsin koko kolmisataisen elinikäni aikana sellaiseen vasta ensimmäisen kerran?.


//Päivät on nukkumista varten!//

ViestiLähetetty: 10 Heinä 2012, 14:41
Kirjoittaja Aksutar
Villipetopa hyvinkin. Mies todella osasi pitää myyntipuheita itsestään, vaikkei niille ollut edes tarvetta tässä tilanteessa. Kali oli harvinaisen helppo nainen. Seuraksi kelpasi kuka tahansa hepin omaava, joskin toisinaan saman sukupuolenedustajakin meni. Ulkonäöstä ja persoonallisuudesta ei tietenkään ollut mitään haittaa. Ei rastapää käynyt kieltämään, etteikö haltia olisi ollut komea, hyvännäköinen. Ei ehkä täysin Kalin mieleen, mutta ei nainen käynyt nirsoilemaan. Varsinkin kun tiesi, ettei itse ollut jokamiehen unelma.. eikä kyllä yrittänytkään sellainen olla.
hmmm, lieneekö taustasi totta vai keksittyä, naisethan tuntuvat pitävän miehistä, joilla on synkkä menneisyys Kali ei tuntunut ottavan todesta Delin kertoessa itsestään. Ei nainen kyllä nähnytkään syytä kuunnella, saatikka painaa mieleen mitään tästä miehestä. Yhden yön tuttavahan tämä tulisi olemaan.. eikö?

Mutta voin toki leikkiä mukana. Ole sinä synkkä, mysteerinen ja kaikin puolin kidutettu, vahva ja komea mies. Minä voin leikkiä prinsessaa, orjaasi tai orjatartasi, miten itse haluat Kali kävi hymisemään nojautuessaan lähemmäksi haltiaa. Toinen käsistä eksyi liukumaan miehen hartialta alemmas, pitkin tuon rintakehää, kohden housunreunoja.
Sinä et taida kovin paljoa satamassa liikkua, jos et kaltaisiani naisia pahemmin ole nähnyt Virne palasi kapeille kasvoille, jotka seikkailivat kiusallisen lähellä haltian kasvoja Meitä tulee merten takaa, eksoottisimmilta alueilta.. Tämän mantereen naiset ovat harvinaisen tylsiä, jos et ole sattunut huomaamaan.


// Yöt ja illat bilettämistä varten! //

ViestiLähetetty: 21 Heinä 2012, 00:17
Kirjoittaja Crimson
Del hymähti kuullessaan Kalin epäuskoisen äänensävyn. Sen sijaan että mies olisi käynyt vastaamaan, tyytyi tuo hetken vain hyväilemään sylissään istuvan naisen kehoa, kunnes käsi eksyi nostamaan syrjään lasketun rommipullon jälleen ylös.
Usko mitä tahdot, pakkasherra lopulta henkäisi, ottaen jälleen ryyppyä pullosta, Vähät välitän siitä mitä minusta ajattelet - mutta pitäähän minulla jokin tarina olla, jolla saan hamekansan katsomaan itseäni kuin kirkkainta tähteä taivaalla. Tosin, en taida nimittää sinua samaan kastiin muiden naisten kanssa. Olet jotain erikoisempaa. Erilaista. Uniikkia, mies murjaisi, laskien pullon pöydälle juuri ennen kuin Kali kävi nojautumaan kiusallisen lähelle haltian kasvoja. Teko ei saanut kuin virneen nousemaan humaltumaan päin olevan miehen kasvoilla, ja sitä leveämmäksi virne kasvoi, mitä alemmas Kalin käsi seikkaili kuuraparran rintakehää myöten.

En kiellä, ettenkö olisi huomannut mokomaa seikkaa. Ehkä minun tulisi siinä tapauksessa vaihtaa asuinseutujani lähemmäs rantaviivaa, jotta sinunkin jälkeesi törmäisin itseäni miellyttäviin kauniimman sukupuolen edustajiin, Del tuumi ääneen ajatuksiaan, käydessään samalla hipaisemaan nenällään Kalin omaa. Aikaisemmin kyljelle jäänyt käsi siirtyi tutustumaan hitaasti naisen rintapieliin, jääden siihen hetkeksi tutustumaan ei ehkä maailman muhkeimpiin meloneihin, mutta ainakin Delin käsille sopiviin. Haltia ei välittänyt siitä oliko toisen mielestä törkeä, ahdisteleva tai peräti liian innokas. Kali voisi vapaasti yhä siirtää hänen kätensä muualle, jos rastapää sitä välttämättä tahtoisi.

Olen saanut prinsessoista ja orjista tarpeekseni. Mitäpä jos sen sijaan että sinä alistuisit tahtooni, minä leikkisin sinun orjaasi, armas kalpeanaamainen kuningattareni?

ViestiLähetetty: 21 Heinä 2012, 15:21
Kirjoittaja Aksutar
// Kai tää nyt si jonkinlaista K-materiaalia sisältää //


Usko mitä tahdot ja niin Kali aikoi tehdäkin. Ehkä Del kertoi totuuden, ehkä vain tarinoita, niihin Kali ei kuitenkaan aikonut takertua. Ei hän ollut tuonut miestä tänne vain juttelemaan ja väittelemään synneistä syvistä. Del totesikin, että pitihän hänellä olla joku tarina, jolla hamekansaa hurmata. Joskin, haltia myönsi, ettei laskenut Kalia tähän hamekansaan, vaan piti tuota uniikkina. Erilaisena. Imarreltu virneen ja hymyn sekoitus nousi naisen kasvoille. Sitä seurasi pieni naurahdus, johtuen haltian seuraavista sanoista.
Voi mies rakas, minunkaltaisia naisia ei löydy mistään. Yksi ja ainoa, toista saat hakea toiset kolmesataa vuotta Kali virnisti Mutta niinhän ne sanovat, jos pidät siitä, nai se, ettei karkuun pääse .
Se oli vain heitto humalaiselta, joka ei pahemmin enää ajatellut mitä sanoi.
Kyljellään seikkailevan käden liikkeet saivat naisen jo hymisemään pienesti malttamattomasta mielihyvästä, samalla kun kehonsa alkoi vaistomaisesti, ilman sen paremmin miettimättä liikahdella malttamattomana. Kosketus nenänpäähän oli vain yksi kiusaus lisää. Selvästi haltiakin osasi leikkiä tätä leikkiä.

Mutta sinähän se vasta omalaatuisen uniikki haltia olet Nainen päätti puolestaan kehaista, samalla kun käsi kävi enemmän tai vähemmän kiusallisesti seikkailemaan toisen miehuuden päälle Luulin että kaikki haltiat olisivat siveellisen tylsiä narsisteja, eivät komeita ja pervoja seikkailijoita.
Ehkä sinäkin olet vain yhtä uniikki, korvaamaton tapaus mitä minäkin?

ViestiLähetetty: 22 Heinä 2012, 01:00
Kirjoittaja Crimson
Puheet alkoivat kaikua ohi korvien sen myötä, kun rinnoille eksynyt käsi lähti hapuamaan jälleen kohden pöydällä odottavaa pulloa. Vielä yksi huikka. Sitten sai riittää. Kuuraparta ei saattanut enää muistaa, milloin oli viimeksi ollut vastaavassa humalatilassa. Aamulla hän olisi tavalliseen tapaansa turhanpäiväisen juopottelun jäljiltä huonossa kunnossa ja kävelisi pitkin seiniä örveltäen menemään. Aamulla ajatus oksetti, kun taas nyt se ei jaksanut haitata lasipulloa tyhjentävää miestä lainkaan.
Lopulta pullo hylättiin lopullisesti pöydälle - samalla Delathos pisti merkille rastapään hyminän, joka ei voinut olla saamatta haltiaakin yhtymään mukaan tähän mielihyvän keinuntaan. Kali oli yllättävän paljon Delin mieleen, mikä hämmensi haltiaa itseään jo ennestäänkin. Nainen, joka ei tuntunut vikisevän pienistä ja viihtyi raavaan työn parissa. Sellaisen kanssa pakkasherra voisi viihtyä yhdessä pidemmänkin tovin, useammankin yön nyt kun mies asiaa eksyi ajattelemaan hetkiseksi itsekseen.

Kalin kehut saivat kuitenkin palkkionmetsästäjän huomion puoleensa. Kehuihin Del ei voinut olla virnistämättä enemmän tai vähemmän pervosti. Olihan Delathoskin narsisti. Mies ei vain antanut sen näkyä kuin tietyissä tilanteissa päällepäin, ja naisten kanssa vehdatessa tuo oli oppinut pitämään sen puolen itsestään piilossa.

Aikaisemmin suulle noussut pervo virne kävi senkuin levenemään, kun Kalin käsi eksyi seikkailemaan turhankin alas haaroihin. Ei siinä, ettäkö se miestä olisi haitannut. Del saattoi kerrankin nauttia tästä hetkestä, kun joku uskalsi hänen sukukalleuksiinsa koskea, vaikkakin välissä vielä olikin pari kankaita. Sitä paitsi, intiimi kosketus, ja hetkittäin yhä runsaampi humaltuminen, loi vain mukavaa paineen tuntua alapäässä.
Ja minä kun luulin että kaikki naiset vikisevät kuin hiiret, mies tokaisi huvittuneesti hymähtäen, palauttaen kätensä hyväilemään Kalin jäntevää kehoa, käyden jo pienesti nykimään korsetinkin nauhoja auki.
Uniikkipa tosiaan, Del sitten tuumasi ykskantaan hetken kuluttua, Ehkä minun todella pitäisi naida sinut. Pitää omanani. Vaimo, joka korjaisi aseeni ja pitäisi taloa yllä kuin paraskin, raavas perheen isäntä ja kävisin välillä viihdyttämässä sinua lakanoiden välissä ja suomassa sinulle muutaman kolikon ettet menettäisi viimeisiäkin lihojasi luittesi päältä ei kuulosta yhtään hassummalta mielestäni, kuuraparta jaaritteli enemmän ja vähemmän tosissaan, Taidan kyllä todella pitää sinusta.

ViestiLähetetty: 22 Heinä 2012, 14:23
Kirjoittaja Aksutar
Toisin kuin Kali, ei haltia näyttänyt olevan vielä tarpeeksi humalassa. Tuo kittasikin rommia menemään vielä muutaman kerran, ennen kuin ilmeisesti antoi itselleen valomerkin. Siinä missä haltialle, nousi myös Kalille virne kasvoille kätensä käydessä seikkailemaan teillä tietämättömillä. Normaalisti tässä tilanteessa miehet olisivat olleet jo viittä vaille valmiita lopettamaan omalta osaltaan tai yrittivät kuumeisesti päästä tilanteesta pakoon. Del oli selvästi erimaata, mutta eiköhän se ollut tullut todistetuksi jo muutamaan otteeseen.
Siihen tarvitaan paljon että minut saa vikisemään Oli vastaus miehen tokaisuun, samalla kun katse kävi seuraamaan miehen kädenliikkeitä korsetilla.

Del kävi pian jatkamaan humalaisen heiton siivittämää puheenaihetta pariutumisesta pidemmäksi ajaksi. Delin puhuessa ja kuvaillessa miten näki tämän suhteen toimivan, kävi Kali kurottamaan pöydältä pari paksuhkoa rautalanganpätkää papereiden alta. Rautalananpätkistä nainen kävi vääntämään pienet renkaat. Toiseen renkaaseen tuli vain yksi kierros rautalankaa, toiseen kaksi. Kalilla ei ollut mitään millä käydä katkomaan paksuhkoa rautalankaa, joten se täytyi kiertää muutamaan otteeseen ympäri. Juuri sormeen sopivaksi rinkulaksi. Ei olisi uskonut, että naiselta löytyisi työnkarkeista, siroista sormista niin paljon voimaa, mutta jälleen kerran Kali yllätti.
sanotko noin jokaiselle naiselle jota yrität sänkyyn kaataa? Kali kävi kysymään Delin todettua todella pitävänsä tästä rastapäästä.
Samalla Kali kävi pujottamaan yhdellä kierteellä olevan sormuksen omaan vasemmankäden nimettömäänsä. Tuon jälkeen haltian vasen käsi napattiin omiin käsiin ja tuolle pujotettiin kahdella kierteellä oleva sormus nimettömään. Naisen kasvoista saattoi nähdä, että tuo oli humalassa eikä oikein pystynyt keskittymään kaikkeen yhtä aikaa. Tämäkin tuntui vain pikkulapsen pakolliselta näpräilyltä puheen ohessa.
Ja nyt minulle epäsuoduin, olemattomin oikeuksin julistan meidät aviopariksi. Voitte suudella morsianta ja alkaa viettämään hääyötä! Seppä ilmoitti sormusten löydettyä paikkansa sormista. Eikä nainen sen enempää jaksanut leikkiä tätä kiusoittelupeliä, vaan kävi nyt kiertämään käsivartensa jälleen haltian kaulan ympärille ja suuteli tummempia huulia.


// TO DA BED ROOM! Skipydiskip? //

ViestiLähetetty: 22 Heinä 2012, 17:08
Kirjoittaja Crimson
Jo hieman harhaileva katse kävi tarkastelemaan sitä jotain, mitä Kali sillä hetkellä yritti askarrella. Pieniä renkaita, kuin sormuksia. Tai niin Delathos ainakin kuvitteli näkevänsä, kunnes näköelimet kävivät siirtymään tarkastelemaan jo turhankin monimutkaiseksi muodostunutta korsetin nauhastoa.
Kalin sanat saivat hohtavan katseen kuitenkin jälleen nousemaan. Ai sanoiko Del jokaiselle naiselle jotain vastaavaa? Haltian ilme vaihtui itsekseen myhäilevästä nyt erittäin mietteliääksi, kunnes sormi kävi lopulta nousemaan, kuin miehellä olisi ollut jotain suurempaakin sanottavaa sydämellään.
Nyt kun mietin, niin rehellisesti sanottuna taisit juuri olla ensimmäinen, pakkasherra kävi myöntämään

Haltia jäi hetkeksi seuraamaan toimitusta, kun Kali asetteli sormeensa aikaisemmin langasta vääntämänsä renkaan. Kun rastapää nappasi sitten Delathosin kädestä kiinni ja alkoi nyt pujottaa miehenkin sormeen rengasta, haltia vasta alkoi tajuta mistä oli kyse. Epäilyt varmistuivat tosiksi viimeistään sillä hetkellä, kun seppä alkoi lukea siunausta sulhasen ja morsiamen välille.
Räkäinen naurahdus pääsi haltialta juuri ennen kuin rastapää kävi viimein suutelemaan humalaisen miehen huulia, eikä Del saattanut olla yhtymättä aktiin mukaa. Kalia vedettiin taas lähemmäs omaa kehoa, samalla kun lämpimiä suudelmia käytiin vaihtamaan yhä kiihtyvään tahtiin osapuolten välillä. Kun tiimellyksen lomassa myös muutama vaatekappale viimein eksyi matkoihinsa kaksikon päältä, nosti kuuraparta uuden morsiammensa nyt paremmin syliinsä, nousi ylös tuoliltaan ja hetken askeleissaan haparoiden onnistui kantamaan niin itsensä kuin naisen sylissään ainoalle pehmeälle sijalle naisen pajassa, jossa mielihalujen täyttämä ilta saisi mieleenpainuvan lopetuksensa.
Hääyö, niinhän? Kaikkihan tämä oli yhtä leikkiä, roolisuorituksia mielihalujaan tyydyttämään tahtovilta osapuolilta, eikö? Ja sormukset - nekin vain olivat osa tätä kaikkea. Ja naimisiin meno. Eiväthän Delathos ja Kali oikeasti nyt kumppaneita olleet - vai olivatko?

***

Aamu alkoi hiljalleen sarastaa. Sen kertoi pääkopassa jomottava särky, joka ei tuntunut ottavan loppuakseen. Delillä ei ollut varsinaista käsitystä siitä missä oli, mutta mies saattoi silti muistaa mitä yön aikana oltiin touhuttu - ja hyvin tuo muistikin. Sen kertoi puoliunisen kasvoille kiirivä virne ja se tosiseikka, ettei haltialla ollut yllään muuta, kuin karhea peiton tynkä.
Kuuraparta oli kuitenkin vielä liian unessa käsitelläkseen ajatuksiaan selkeästi. Kai tuohon unisuuteen laskettiin myös pintaan noussut laiskuus, joka komensi miehen päässä vain lojumaan aloillaan ja heräilemään kaikessa rauhassa. Mitä sitä suotta kiirehtimään nyt, kun minnekään ei ollut kiirettä karata.