"Vai sillä tavalla", neito naurahti jokseenkin vaivaantuneen kuuloisena, nyökäten sitten hymyillen enkelin sanoille. "Paremmin kuin viime yönä, kiitoksia kysymästä. Uskoisin jaksavani taas jonkin aikaa." Azure hiljeni hetkeksi ja kuunteli Shilohin kysymyksen. Pienen olon tunnustelun jälkeen tyttö nyökkäsi hiljaa, antaen toisen auttaa itsensä alas Panin tassutellessa perässä.
Hänen olonsa oli todellakin jo paljon parempi kuin aamulla, johtuen mitä luultavammin nukutuista päiväunista. Sokea neito käveli parin askeleen päähän vankkureista, vetäen keuhkonsa täyteen ulkoilmaa. Tällä ei ollut oikeastaan aavistustakaan siitä, missä he olivat, mutta oletti heidän päässeen jo hyvän matkan päähän Nahorista. Ilma ei tuoksunut enää mereltä. Nyt se oli jotenkin... Azure ei löytänyt edes oikeaa sanaa kuvailemaan sitä. Alitajuntansa kertoi sen liittyvän edelliseen muuttoreissuun, muttei raukka pieni enää paloja osannut toisiinsa yhdistää.
Vaaleaverikkö sulki jäänsiniset silmänsä ja huokaisi venytellen. "Osaisitteko kenties arvioida kuinka kauan matkassamme tulee vielä kulumaan?" Tyttö kysyi varovaisesti Shilohilta.
//Sowwy kestoa, jäipä tämäkin vähän lyhkäseksi .3.'