Kaikki alkoi rosvojen hyökkäyksestä //Aksutar


Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 26, 2012 8:45

Enkeli ei käynyt vastaamaan mitään neidon kiitoksiin. Hän otti vastaan kiitollisuuden, mutta ei nähnyt itseään kovinkaan erikoisena sankarina. Shiloh piti sitä perusvelvollisuutena auttaa apua tarvitsevia, oli kyseessä sitten kumoon kaatunut muori tai hengenhädässä oleva kaunis neito. Valitettavasti tässä valtakunnassa elettiin aikoja, joina oma nahka tuntui olevan se kaikista rakkain. Sankarillisuus ja aivan arkipäiväinen auttavaisuus oli vähissä. Sota teki kaikista niin kovin itsekeskeisiä, omaa parastaan ajattelevia.
Pieni hymy kiiri miehen kasvoille nuoremman käydessä vastaamaan halaukseen, kunnes tuo kävi vielä kerran kiittämään henkensä pelastamisesta. Pian tuo otti muutaman askeleen taaksepäin ja kävi pyyhkimään silmiään. Shiloh päästi irti Azuresta, jääden hetkeksi tarkkailemaan tuota mietteliäänä.

Katse nousi Azuren kasvoihin tuon tiedustellessa Shilohin suunnitelmia. Oliko hänellä? Se oli hyvä kysymys.
Tällä hetkellä ei.. Kuitenkin, mikäli vain otat apuni vastaan, haluaisin enemmän kuin mielelläni pysyä sinun seurassasi, kunnes löydämme sinulle jonkun muun joka voisi perääsi katsoa ja kunnes siskosi on saatettu lepoon Enkeli aloitti.
Onko sinulla ketään muita perheenjäseniä? En usko että sinun kannattaisi yksin asua, varsinkaan tämäniltaisen tapahtuman jälkeen.. Suruun on niin helppo hukkua jos yksin on Shiloh oli myös huolissaan Azuren elannosta.. Sokea tuskin oli kovin kykenevä itse työskentelemään ja ansaitsemaan elantoaan?
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 794

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ke Syys 05, 2012 12:43

Azure kuunteli tarkasti tuon sanoja. Jostain syystä miehen puhe sai hänet hieman rauhallisemmaksi... tosin luultavasti kuka vain olisi onnistunut siinä nyt. Neito hymyili heikosti, nyökäten vaitonaisena. "Olisin erittäin kiitollinen, jos sen tekisitte. Olette todellakin erityinen, ainakin minusta", hän sanoi kiitollisena. Shilohin tarjous oli hyväksymisen arvoinen. Hän ei todellakaan olisi pyytänyt enkeliä huolehtimaan hänestä, jos tuo olisi vain päättänyt lähteä, mutta kun mies itse sitä pyysi...

Hän ajatteli hetken Shilohin kysellessä hänen perheenjäseniään. Olihan hänellä, neljäkin. Mutta kaikilla veljillä oli maatilat ja perheet hoidettavanaan. "Minä... Minulla on neljä isoveljeä, jotka asuvat kukin missä asuvat. Heillä on kaikilla vaimo ja lapsia, joten toivon että ymmärrätte miksen tahtoisi heitä häiritä." Tyttö aivasti jälleen, hän oli todellakin vilustumassa. "Anteeksi", hän sanoi niiskaisten, "en todellakaan tahdo tuottaa ylimääräistä harmia kenellekään."
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Syys 14, 2012 8:08

Pieni hymy kiiri miehen huulille Azuren sanojen myötä. Neito eli selvässä kiitollisuudessa, joskin Shiloh ei nähnyt siihen mitään suurta syytä. Hän oli tehnyt mitä tilanne oli vaatinut. Tietenkin, moinen ritarillisuus oli kovin harvinaista näinä aikoina, mutta Shilohille se oli itsestään selvyys.
Azure kuitenkin kävi kertomaan läheisistään. Veljensä asuivat kukin missäkin ja jokaisella perheet ja lapset, joista pitää huoli. Shiloh ymmärsi enemmän kuin hyvin Azuren pointin tässä tilanteessa. Sodan velloessa valtakunnassa, tuskin kellään keskiluokkaisella oli paljoakaan varaa elättää sitä yhtä ylimääräistä suuta perheessään. Azure oli siis yksin, näin Shiloh katsoi tilannetta. Pahoitteleva ilme käväisi enkelin kasvoilla, samalla kun tuo kävi työntämään neitoa lähemmäksi takkaa. Eipä tuo nähnyt hänen pahoittelevaa katsetta, mutta sillä tuskin oli merkitystä.

Minulle sinä et ole vaivaksi, lainkaan jos Shiloh hiljeni hetkeksi miettiäkseen tilannetta, tulevaisuutta ja kokonaisuutta. Myös sitä, mitä sitä kehtasi Azurelle ehdottaa. Se oli selvää, ettei tuo yksin kauaa selviäisi. Shiloh ei halunnut jättää neitoa oman onnensa nojaan, se olisi ollut yksinkertaisesti väärin. Niin yleisesti kuin enkelin henkilökohtaisella periaatteella.
Haluaisitko ehkä tulla mukaani kaupunkiin..? En aio Nahorissa kauaa viipyä, mutta en myöskään haluaisi jättää sinua yksin Kaupungissa minä voisin pitää sinusta huolen ja silloin kun en ehdi, varmasti moni ystävistäni olisi pitämässä sinulle seuraa ja katsomassa perääsi Enkeli heitti ilmaan ehdotuksen, joka saattoi tulla ehkä turhankin äkkiä. Mutta tällä hetkellä Shiloh ei nähnyt muuta vaihtoehtoa tämän tilanteen suhteen.
Mikäli vain haluat ja uskallat, tarjoan sinulle tällaista vaihtoehtoa
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 794

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti To Syys 27, 2012 5:30

Nuori neito veti pari kertaa syvään henkeä, rauhoittuen hetki hetkeltä enemmän. Hän ei tosiaankaan ymmärtänyt miten kykeni siihen, ottaen huomioon senhetkisen tilanteen. Tyttörukka ei ollut vieläkään täysin sisäistänyt illan tapahtumia, mutta oli hyvä kun oli seuraa.

"Kaupunkiin?" Azure henkäisi ihmeissään, hänelläkö oli mahdollisuus päästä kaupunkiin? Tarjous oli kieltämättä houkutteleva, voisiko hän? Hän aukoi suutaan muutaman kerran, etsien oikeita sanoja.

"Jos te... Niin kauan kuin minusta ei koidu liikaa ongelmia teille tai ystävillenne, lähtisin erittäin mielelläni mukaanne", tyttö vastasi tarjoukseen äänessään jonkinlaista palvovaa kiitollisuutta. Hänen silmissään Shiloh oli pyhimys. Sokean kädet hakeutuivat vääntelemään toisiaan, hän oli kaikesta huolimatta hermostunut.

Azuren kasvoille hiipi haikeahko hymy, oli sinällään vaikea jättää paikka joka oli muutaman viime vuoden ajan ollut "koti", mutta ei hänellä ollut täällä enää mitään jäljellä. "En oikein... tiedä mitä minun pitäisi muka sanoa.."

//Olen pahoillani pitkästä kestosta, vapaa-aika ysiluokan takia vähän hakusessa (. Oleppas kuitenkin hyvä~//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 29, 2012 7:15

Tyttö vaikutti yllättyneeltä enkelin tarjouksesta. Tai no, kukapa nyt ei olisi ollut, tulihan tarjous melko lailla puun takaa. Moinen muutos oli varmasti suuri asia ja tuli melko nopeasti, ottaen huomioon että Azure juuri oli menettänyt läheisensä. Kaikki varmasti tuntui tulevan kovin nopeasti. Shilohilla ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä pidemmäksi aikaa odottelemaan Azuren toipumista ja viedä tuota sitten vasta mukanaan. Ehkä tästä talosta lähteminenkin oli hyvä ajatus, Azure pääsisi saman tien uusiin maisemiin ja paikkoihin, eikä tarvitsisi jäädä suremaan autioksi käyvää kotia. Tämä paikka herättäisi vain muistoja, jotka saattaisivat käydä kivuliaiksi. Toivoa kuitenkin sopi, että Azure muistaisi siskonsa hyvällä..

Sinusta ei koituisi kenellekään minkäänlaista ongelmaa, ole huoleti Shiloh tokaisi hymähtäen. Ehkä se oli jonkinlainen pieni valkoinen valhe, mutta ei Shiloh ajatellut, että neidosta suurta vaivaa tulisi olemaan. Tuo varmasti sopeutuisi elämään heidän kanssaan, orvot ja kodittomat varmasti auttoivat Azurea silloin, kun Shiloh itse olisi kiireinen.
Mutta sinun ei tarvitse sanoa mitään.. Parasta olisi, jos koittaisit levätä. Mikäli mahdollista ja se sinulle sopii lähdemme aamusta liikkeelle. Toivoa saattaa, että sää olisi parempi, mitä tänään Ehkä saamme jopa kyydin, jos kauppiaita sattuu lähtemään liikkeelle Shiloh selitti pohtien samalla omaa aikatauluaan, mahdollisia muutoksia ja matkaamista sokean kanssa. Tuo tuskin oli tottunut kävelemään pitkiä matkoja.
Mene siis lepäämään huomenna pakkaa kaikki tarpeellinen mukaasi, niin voimme lähteä.. minä jään tänne yöksi, mikäli se sinulle sopii?


// Eipä haitanne! Jos haluat, niin voit seuraavassa viestissäsi tehdä jo aikahypyn aamuun, jos Azure lepäämään menee~ //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 794

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ma Loka 01, 2012 8:39

Sokea neito nyökkäsi kiitollisena, jääden kuuntelemaan enkelin puhetta. Hän hymyili hennosti tämän ehdotukselle, nyökäten jälleen. "Miten vain teille sopii, sopikoon se sitten minullekin", Azure vastasi miehen ehdotukseen liikkeelle lähdöstä seuraavana aamuna. Oikeastaan sen parempi mitä nopeammin hän pääsisi pois täältä.

"Tämän parempaa minulla ei ole tarjota teille, mutta vierashuoneessamme on vapaa peti", hän sanoi levitellen käsiään talon suuntaan. Talo oli vaatimaton, mutta hyvin rakennettu. Se kesti lähes minkälaisen myrskyn tahansa. Tyttö värähti kerran ja kääntyi ympäri, tietäen tarkalleen mihin oli menossa. "Saanen pyytää teitä seuraamaan?" Blondi kysyi toiselta, kävellen kohti makuuhuoneita.

Hän pysähtyi ääneti, ollen aika varma olinpaikastaan. Tyttö haparoi kädellään kohti ovenkahvaa, avaten oven vierashuoneeseen. "Olkaa hyvä. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja valmiina. Olen seuraavassa huoneessa jos tulee ongelmia." Tyttö hymyili vielä kerran, väsyneenä, ja jätti enkelin omaan rauhaansa toivottaen ensin hyvää yötä. Vaikkakaan hän itse ei luultavasti saisi nukuttua vielä moneen tuntiin. Azure käveli Pan kintereillään omaan huoneeseensa, sulkien oven koiran perässä. Se nukkui yöt aina hänen sänkynsä vieressä. Neito kävi vähentämään märkiä vaatteitaan, käyden makuulle pian sen jälkeen.

Ja aivan kuin hän oli ajatellutkin, ei hän saanut ajatuksiltaan rauhaa vielä pitkään aikaan.



Kun neito avasi silmänsä aamulla, oli hänen olonsa kenties väsyneempi kuin edellisenä iltana. Azure nousi istumaan, käyden läpi aiempia tapahtumia. Hän ymmärsi siskonsa olevan tosiaankin nyt poissa, mutta jostain syystä hänen ei tehnyt lainkaan mieli itkeä. Kuolema oli vain yksi osa maailman kiertokulkua, se vain tuntui kamalalta kun sen kohteeksi joutui oma läheinen.

Tyttö nousi silmiään hieroen ylös, vetäen ylleen puhtaan mekon, jonka oli etsinyt aiemmin edellisenä päivänä käsiinsä. Se oli melkein samanvärinen kuin edellinenkin, mutta mitä ihmettä se nyt häntä olisi liikuttanut? Azure venytteli vaitonaisena, hiippaillen hiljaa talon läpi ulko-ovelle. Hän raotti ovea hieman, päästäen lammaskoiran ulos. Ainakaan hän ei kuullut sateen ropinaa, mutta tuuli löi yhä voimakkaana ovesta sisään. Neito sulki oven, päättäen hakea koiran kohta takaisin.

Hän ei tahtonut häiritä Shiloh-herraa, sillä hän ei tiennyt nukkuiko mies yhä vai ei. Sen sijaan hän käveli takaisin huoneeseensa, etsien käsiinsä nahkaisen laukun. Sokea alkoi hitaasti, mutta varmasti kasaamaan tärkeintä omaisuuttaan mukaansa.
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 13, 2012 12:39

Shiloh ei koskaan ollut vaatinut minkäänlaista palvelua, minne ikinä menikin. Enkeli tyytyi vähään, mutta katsoi aina suopeasti, mikäli joku tarjosi enemmän. Nyt, Azuren levitellessä käsiään talonsa suuntaan, kävi Shiloh hymyilemään pienesti.
En odota suuria ja tyydyn vähään. Kotisi on enemmän, kuin minulle yleensä tarjotaan Mies kävi toteamaan, samalla kun lähti seuraamaan Azurea tytön pyynnöstä. Neito johdatti enkelin vierashuoneen ovelle. Huone oli vaatimaton, mutta sisälsi kaiken tarpeellisen. Kaikki oli valmiina yöpyjää varten, kuten Azure oli kertonut. Azure kertoi myös itse olevansa viereisessä huoneessa, mikäli Shiloh tarvitsisi tuota johonkin. Eipä enkeli uskonut niin käyvän, joten kaksikko toivotti toisilleen hyvät yöt, jonka jälkeen Azure suuntasi omaan huoneeseensa ja Shiloh vierashuoneeseen.

Enkeli ei itse asiassa tarvinnut edes unta. Hän ei kyennyt nukkumaan kuten kuolevaiset, Shiloh pääsi unentapaiseen, tiedottomaan tilaan vain jos menetti tajuntansa. Toki hän saattoi pistää maaten ja sulkea silmänsä, mutta unta tuo ei tulisi näkemään eikä menettäisi missään vaiheessa tilanteen tai ajantajua. Aika oli kuitenkin enkelille hieman erilainen käsite, mitä se oli ihmisille.
Kuitenkin Shiloh ymmärsi, että Azure tarvitsi unta, ainakin lepoa. Mies epäili vahvasti, ettei tuo saisi kuitenkaan unenpäästä kiinni illan tapahtumien takia, mutta toivoa saattoi, että neito nukkuisi edes silmänräpäyksen. Shiloh itse vietti yön kuivattelemalla vaatteitaan sateen jäljiltä, vaellellen ilkosillaan ympäri vierashuonetta.
Aamuyöstä, kun vaatteet olivat kuivuneet jonkin verran, veti enkeli verhoavat kangaskappaleet ylleen ja kävi etsimässä kylän vartijoita käsiinsä. Hän kertoi viimeöisistä tapahtumista, jonka jälkeen palasi takaisin Azuren kotiin, linnoittautuen taas vierashuoneeseen. Vartijat saisivat hoitaa asiaa eteenpäin, ruumiit siivottaisiin pois ja niille suotaisiin asianmukainen hautaaminen.


Kului vielä muutama tunti, toinenkin, ennen kuin Azure heräili. Shiloh istui vierashuoneen jakkaralla tuijottamassa jonkinlaisessa transsitilassa seinään, kunnes havahtui hiljaisiin ääniin talossa. Ulko-ovi kävi, mutta ilmeisesti Azure ei ulos astunut, kerta tuon askeleet kuuluivat talossa vielä senkin jälkeen. Ehkä koira oli päästetty tarpeilleen.
Shiloh kuitenkin nousi ylös ja kävi astumaan ulos vierashuoneesta, kävellen sokean luokse.
Huomenta Shiloh aloitti keskustelun saavuttuaan Azuren kanssa samaan tilaan Nukuitko hyvin? Ymmärrettävää, jos et unta saanut, mutta toivottavasti sait edes vähän levättyä
Mikäli sinulle sopii, lähdemme matkaan heti kun olet valmis.. älä kuitenkaan pidä kiirettä, ei meidän tarvitse lähteä niin ripeästi
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 794

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti La Loka 13, 2012 1:37

Mahdollisimman hiljaa pysytellyt nuori neito kääntyi ovea kohti kuullessaan askelia, hymyillen hieman alakuloisesti enkelin sanoille. "En kyllä voi sanoa nukkuneeni hyvin, mutta sentään sain muutaman tunnin unta. Eli älkää huolehtiko siitä, sen verran uskaltanen pyytää."

Azure kääntyi jälleen vaieten pakkaamaan, mutta pysähtyi hetken kuluttua. "Olen pian valmis, pääsemme kohta lähtemään. Voisinko pyytää teitä päästämään Panin takaisin sisään, senkään pikkuisen ei kannata yksin olla ulkona?" Tyttö kysyi hiljaa Shilohilta. Hän kävisi kyllä itse, mutta oikeastaan oli aika hermostuttavaa kun joku seisoi katselemassa hänen tekemisiään, varsinkin kun hän itse ei nähnyt toista.

Ei sillä että hän olisi luullut toisen tekevän mitään pahaa, loppujen lopuksihan enkeli oli pelastanut hänen vaivaisen henkensä. Tyttö puhalsi etuhiuksiaan pois nenältään, etsi käsiinsä lisää tavaraa.

Jonkin ajan kuluttua Azure sulki laukkunsa viimein, nostaen sen olalleen. Hän pysyi hetkisen aikaa hiljaa, miettien unohtiko jotain. Tämä pudisti vaaleahiuksista päätään ja hymyili hiljaa. "Jos vain teille käy, olisin valmis lähtöön."
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 13, 2012 6:41

Vaikkei Azure sitä yhäkään nähnyt, kävi enkelin kasvoja koristamaan pahoitteleva hymy, tytön kertoessa, ettei pahemmin ollut nukkunut yöllä. Azure kuitenkin täsmensi, ettei siitä tarvinnut huolehtia liikoja. Shiloh halusi kunnioittaa tuota pientä toivetta ja antoikin asian olla, eikä lisännyt siihen enää mitään. Azure kävi sen jälkeen pyytämään, josko enkeli voisi päästää Panin sisään.
Totta kai Oli lyhyt, myöntävä vastaus tuohon vaatimattomaan pyyntöön, jonka jälkeen Shiloh lähti suuntaamaan kohden ulko-ovea.
Ovi avattiin ja koira huhuiltiin sisään. Nelijalkainen karvakasa kävikin kipittämään kohtuullisen nätisti takaisin sisätiloihin, vaikkei kutsujana ollutkaan oma emäntä.

Kului pieni tovi, kunnes Azure kävi ilmoittamaan, että olisi valmis lähtemään.
Hyvä.. mitä aikaisemmin lähdemme liikkeelle, sitä aikaisemmin olemme perillä Shiloh tokaisi samalla kun kävi vetämään viittansa harteille Joten lähdetään matkaan.
Ovi suljettiin visusti perässä ja ennen lähtöä varmistettiin, että yksikään kynttilä ei jäänyt palamaan ja kaikki ikkunat olivat kiinni. Vaikkei Azure tässä talossa tulisi asumaan ainakaan nyt vähään aikaan kannatti se silti säilyttää mahdollisimman hyväkuntoisena. Ties vaikka Azure joskus löytäisi elämänkumppanin ja haluaisi palata siskonsa asuntoon viettämään elämäänsä rakkaansa rinnalla.
Askel vei kohden kylän toria, jossa muutamat kauppiaat olivat pakkaamassa vankkureitaan. Heidän oli tarkoitus matkata ihmisten kylään, kierotietä välttääkseen haltioiden hyökkäykset, myymään omia antimiaan. Kotikylässäkin riitti kysyntää, mutta kaupungissa sitä rahaa tehtiin. Parhaimmat palat vietiinkin aina kaikesta suoraan kaupunkiin.
Odota tässä Shiloh kävi toteamaan Azurelle pyytäen kosketuksellaan tuota odottamaan sivummalla, sillä välin kun hän kävi juttelemassa yhden vankkureiden omistajalle.
Enkeli selitti tälle herrasmiehelle tilanteen, kuinka hänen pitäisi päästä sokean tytön ja tuon koiran kanssa kaupunkiin mahdollisimman nopeasti. Mies kysyi kyytiä kauppavankkureilta, vastapalvelukseksi Shiloh lupautui auttamaan lastin kanssa perillä, sillä rahaa miehellä ei ollut maksaa kyydistä. Onneksi kauppias ei ollut sitä itsekkäintä sorttia, vaan suostui ystävällisesti hymyilevän enkelin tarjoukseen. Shiloh tosin uskoi, etteivät he kyytiä olisi saanut, mikäli Azure ei olisi ollut sokea.

Shiloh palasi pian takaisin Azuren luokse.
tule, saamme kyydin kaupunkiin Enkeli kertoi ottaen hellästi kiinni Azuren toisesta kädestä ja kävi taluttamaan tätä vankkureiden luokse. Kauppias jätti Sihlohille ja Azurelle tilaa istua vankkureiden taka-osassa, sillä ohjaajan penkille ei mahtunut.
Shiloh kävi auttamaan Azuren korkeiden vankkureiden kyytiin, nostaen Paninkin ylös. Shiloh itse hyppäsi kyytiin viimeisenä, asettuen istumaan vankkureiden reunan lähelle. Näin ollen hän oli lähimpänä taka-osan reunakaidetta ja voisi estää Azurea harhailemasta liian lähelle avonaista perää.
Mikäli haluat, voit matkan aikana nukkua.. Shiloh tokaisi hymähtäen, samalla kun vankkurit alkoivat tekemään lähtöä..
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 794

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Su Loka 14, 2012 5:16

Shilohin sanoja kuunnellen Azure etsi käsiinsä oman viittansa, vetäen sen ylleen. Pan oli jälleen tiukasti hänen kintereillään, kumpikin oli jo tottunut tähän järjestelyyn.


Kolmikko astui hetken kuluttua ulos talosta. Sokea tyttö ei tiennyt milloin tulisi takaisin, vai tulisiko takaisin lainkaan, se sai hänen mielensä haikeaksi. Siitä huolimatta hän ei epäröinyt jättää taloa ja kylää taakseen, se olisi luultavasti vain parempi näin.

Sauvaansa hellästi puristaen Azure seurasi vaitonaisena enkeliä kohti toria. Kiltisti hän totteli toisen pyyntöä pysyä paikoillaan ja jäi seisomaan niille sijoilleen. Hän kuuli pelastajansa ja kauppiaan äänet, mutta korvissa suhiseva tuuli esti häntä kuulemasta selviä sanoja.

Shilohin palatessa hänen luokseen, lähti hän hieman valoisemmin mielin vankkureita kohti. Neito nyökkäsi. "Ette sittenkään taida olla ainoa hyvä mies näillä main", tyttö ei tarkoittanut sanojaan loukkauksena, toivoen enkelin ymmärtävän sen. Hän salli miehen auttaa itsensä vankkureiden kyytiin, ja etsi itselleen mahdollisimman mukavan istumapaikan. Kun hän pääsi tarpeeksi tyydyttävään lopputulokseen, Pan päätti kömpiä hänen syliinsä. Neito silitti hiljakseen makuulle käyvän koiran turkkia, toivoen ettei se ollut vilustunut edellisen illan takia.

Azure pudisti pahoittelevasti päätään toisen ehdotukselle ja hymyili väsyneesti. "Ei kiitos. En usko saavani unta kiinni aivan heti, mutta ilmoitan jos mieleni muuttuu", tyttö totesi yksinkertaisesti vankkureiden lähtiessä vihdoin liikkeelle.

He kulkivat hetken hiljaisuudessa, ennen kuin Azure avasi suunsa. "En halua udella yksityisasioitanne, joten ymmärrän ellette halua vastata. Mutta en voi olla pohtimatta, mikä toi teidät Nahoriin?"
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Loka 23, 2012 12:46

Matkaan lähdettiin rauhallisen maltillisesti, kauppiaalla ei näemmä ollut kiire päästä perille. No, kunhan kyydin sai, ei Shiloh käynyt valittamaan. Hänellä ei ollut kiire minnekään, koskaan. Aikataulunsa olivat mitä venyvimmät ja jos jotain piti tehdä, varattiin moiselle yleensä rutkasti aikaa.
Pahoitteleva hymy nousi enkelin kasvoille Azuren todetessa, ettei tuskin tulisi nukkumaan, vaikka yrittäisi. Shiloh ymmärsi aivan hyvin sen, ettei neidon tehnyt mieli nukkua, mutta uskoi silti vahvasti, ettei torkuista mitään haittaakaan ollut. eipä enkeli kuitenkaan voinut pakottaa toista nukkumaan, mikäli uni ei tullut. Vankkurit eivät muutenkaan olleet kovin mukavat nukkumista varten.
Hetkeksi hiljaisuus valtasi vankkureiden perän, kunnes Azure aloitti rupattelun kyselemällä Shilohin syytä saapua Nahoriin. Enkeli hymähti pienesti, ennen kuin kävi vastaamaan.
Tulin tapaamaan ystävääni. Toimitin hänelle yhden kirjeen eräältä henkilöltä kaupungista. Asiani ei siis ollut mitenkään kiireinen saatikka tärkeä, eikä maailma olisi siihen kaatunut jos sen olisin jättänyt tekemättä Enkeli selitti samalla kun otti paremman asennon istualtaan Joten jos pohdit sitä, sotkitko suunnitelmiani, niin voin rehellisesti vastata, ettei sinusta ole ollut mitään haittaa tai harmia minulle.

Mutta jos sinä et pistä pahaksesi.. Shiloh jaktoi Niin haluaisin tietää, oletko aina ollut sokea? En ole ennen törmännyt sokeaan, joka olisi näinkin.. omatoimisen oloinen, mitä sinä.. Ilmeisesti koirastasi on paljonkin apua sinulle?
Yleensä sokeat liikkuivat perheenjäsentensä seurassa, eivätkä osanneet itse tehdä pahemmin mitään. Sokeiden elämät jäivät myös yleensä kovin lyhyiksi, varsinkin jos he jäivät yksin. Azure oli valehtelematta yksi omatoimisimmista sokeista, mitä Shiloh oli elämänsä aikana nähnyt. Siltikin, Shiloh uskalsi epäillä, ettei Azurekaan tulisi pärjäämään yksin kovin pitkään Tai mistä sitä tiesi.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 794

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ti Loka 23, 2012 3:51

Maltillisesti neitokainen odotti vastausta, jonka sai yllättävän nopeasti. Hyvä, hän ei voinut sietää hiljaisuutta. Azure nyökkäsi helpottuneena hymyillen. "Hyvä niin, sen ainakin saitte hoidettua pois alta", hän sanoi rauhallisesti.

Hiljaa naurahtaen tyttö kuunteli enkelin kysymyksen, ei hän sitä enää tässä vaiheessa pistänyt pahakseen, vaikka joskus saattoikin tehdä niin. "Syntymästäni asti, syy siihen on yhä tuntematon. Omatoimisuuteni johtuu suurelti siitä että olen jaksanut yrittää, vaikeuksista huolimatta. Joten ennen pitkää olen oppinut tekemään yhtä jos toistakin." Azure mietti hetkisen toisen koirasta esittämää osaa, niinhän se taisi olla. "Pan on tosiaan ollut aikalailla apuna. Pienenä leikin sen kanssa kun se ei ollut isän tai veljieni kanssa lampaita paimentamassa. Ja muuttaessani tänne sain sen mukaani, koska veli oli hankkinut nuoremman koiran kaverikseen." Tyttö vaikeni hetkeksi, ennen kuin nauroi hiljaa. "Antakaa anteeksi, poikkesin hieman aiheesta. Se tosiaan on avuksi, koirat ovat uskollisia."

Hymyn karehtiessa jälleen tytön huulilla, tämä huokaisi haaveksivasti. "Millainen kaupunki on? En ole käynyt siellä koskaan, joten olen utelias sen suhteen."
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 08, 2012 10:03

Shiloh hymähti pienesti Azuren toteamukselle. Olihan se hyvä, että hän sai hoidettua alkuperäiset suunnitelmansa pois alta. Muuten hänen olisi pitänyt tehdä uusi reissu Nahoriin pian tai kirjoittaa ystävälle kirje, pahoitellen suunnitelmien muutosta. Se ei ollut Shilohin tapaista. Kun jotain sovittiin, sopimus myös pidettiin.
Azure kuitenkin kävi kertomaan sokeudestaan. Syntymästään asti oli tyttö ollut sokea, eikä kukaan varsinaisesti tiennyt syytä tuohon. Sääli, oli varmasti masentavaa, kun ei koskaan ollut nähnyt ympäröivää maailmaa. Azure tuskin tiesi miltä värit näyttivät tai kuinka ruma maailma toisinaan osasi olla.. Toisaalta sokeus kuulosti siunaukselta
Pan oli kuuleman mukaan ollut aina Azuren elämässä ja karvapallosta oli ollut suuresti apua sokealle. Sitä Shiloh ei käynyt epäilemään. Koira selvästi välitti emännästään ja oli varmasti uskollinen loppuun saakka. Oli suorastaan liikuttavaa nähdä, kuinka ihminen ja eläin pystyi kiintymään toisiinsa noin paljon. Eläimiä kun ei katsottu samalla tavalla tunteviksi ja älyllisiksi olennoiksi, mitä kanssaeläviä ihmisiä.
Pan on suorastaan siunaus elämässäsi Shiloh kävi tokaisemaan, katsellessaan koiraa.

Azure kävi seuraavaksi kyselemään kaupungista. Shiloh mietti hetken, miten moista paikkaa kuvailisi.
Erittäin vilkas ja suuri Shiloh aloitti Melko synkähkö.. kun paljon ihmisiä pakkautuu samaan paikkaan, eivät he yleensä ehdi välittämään mistään muusta, kuin itsestään Kaupungit ovatkin ehkä maailman yksinäisimpiä paikkoja. Vaikka ympärillä on paljon ihmisiä, sitä tuntee itsensä silti huomattavasti yksinäisemmäksi, mitä esimerkiksi kylissä sikäli mikäli ei tunne jo jotakuta kaupungista.
Mutta älä huoli, minä pidän huolen, ettet sinä tunne oloasi yksinäiseksi Shiloh kävi tokaisemaan synkeämielisten kuvailujensa perään.

// Pahoittelen kestoa!
Jos haluat, ni seuraavassa viestissäs voit tehdä aikahypyn, jos ne nyt matkaa tossa muutaman tunnin, kunnes ne pysähtyy hetkeks antaen vetojuhtien levätä jne o3o //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 794

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Su Marras 11, 2012 4:28

Neitokaisen kasvoilla paistoi yhä vain pieni hento hymy tämän hiljentyessä kuuntelemaan. Ulkona puhalsi yhä tuuli, vankkurien renkaat rahisivat tiellä, hevosten (ainakin hän oletti niiden olevan hevosia) kaviot kopisivat niiden edetessä tasaista vauhtia kohti ihmisten kaupunkia. Azure silitteli edelleenkin rauhoittavasti lammaskoiran pitkäturkkista selkää, nyökäten Shilohin toteamukselle. "Niinpä se taitaa olla, elämäni olisi varmaankin kovinkin vaikeampaa ilman tätä söpöläistä."

Hän kuunteli kärsivällisesti enkelin kertomusta kaupungista. Se kuulosti varsin surulliselta paikalta, eikä ihmekään. Nykyään ihmiset kun tuntuivat olevan vain niin itsekeskeisiä, ettei heitä jaksanut kiinnostaa mikään muu kuin he itse. Sodalla oli varmasti oma osansa asiassa, viimeisimmän Tannersodan päätyttyä ihmisten tappioon, oli kaupungissa ja linnassa asiat varmaan vieläkin sekaisin. Ei sillä että hän olisi sellaisista asioista voinut mitään tietää, hänhän oli vain tavallisen maanviljelijäperheen nuorin tytär ja nuorin lapsi, sokeakin vielä. Ei hän kyllä elätellytkään minkäänlaisia haaveita kovin korkealle pääsystä, hänelle riitti vain katto pään päälle ja joku hänen seurakseen. Yksinäisyys oli vain niin... surullista.

Azure hymyili pelastajalleen kiitollisena ja sanoi: "Mutta sehän on hienoa, ehdin jo hieman pelätä." Hiljaisuuden laskeutuessa jälleen heidän välilleen, haukotteli tyttö syvään ja pyyhkäisi hieman silmäkulmaansa, hän oli sittenkin väsynyt. "Anteeksi, taidan sittenkin yrittää nukkua, ellei teitä haittaa?" Tämä sulki silmänsä tarkoituksenaan saada unen päästä kiinni. Se onnistuikin ihan hyvin huolimatta vankkureiden epätasaisesta liikkeestä kuoppaisella tiellä.

****

Muutaman tunnin kuluttua Azure avasi sokeat silmänsä tuntiessaan vankkureiden pysähtyvän. Neito venytteli hieman ja hieroi niskaansa, istualtaan nukkuminen ei ehkä ollut ollut kovinkaan hyvä idea. Hän kuulosteli hetkisen olivatko he perillä, muttei kuullut minkäänlaista hälinää, jonka olisi voinut yhdistää kaupunkiin. Hän oletti siis kuskin pysäyttäneen vetojuhdat jostain muusta syystä. "Mitä nyt tapahtuu?" Hän kysyi ehkäpä uteliaan kuuloisena.
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 19, 2012 2:41

Shiloh ei voinut muuta kuin hymyillä Azuren toteamukselle. Eihän hän nyt tyttöä yksin voinut jättää suureen kaupunkiin, varsinkaan sokeaa neitoa. Shiloh oli muutenkin aina niin kovin huolehtivainen muista, ei tulisi kuuloonkaan, että hän jonkun hylkäisi. Ei, vaikka itsellä olisi vaikeaa.
Nuku vain, mikäli väsyttää Enkeli kävi katsomaan, kuinka Azure pikkuhiljaa vaipui uneen.
Mies itse jatkoi maisemien katselua, pitäen silmällä horisonttia. Oli hyvä pitää silmällä ympäristöä, varsinkin kun haltioita risteili aroilla alituiseen nykyään. Aina oli apua yhdestä valppaasta silmäparista. Matka kuitenkin eteni rauhallisissa merkeissä, eikä mitään merkittävää tapahtunut. Vankkureiden ohjastaja intoutui rupattelemaan enkelin kanssa, sillä välin kun Azure nukkui. Ohjastaja arvuutteli, olivatko Shiloh ja Azure sisaruksia, tuon mielestä heissä oli samaa näköä. Kai se johtui molempien vaaleista hiuksista.

Kului tunti jos toinenkin matkaten, kunnes oli aika pitää pieni tauko. Shiloh kävi nousemaan ylös ja hypähti alas vankkureista, ennen kuin Azure ehti ilmoittaa hereillä olostaan.
Ei mitään vakavaa. Hevosten annetaan levätä ja ruokailla, jatkamme matkaa kohta Shiloh vilkaisi vankkureiden ohjastajaan, joka nyökäten kävi vahvistamaan enkelin sanat.
Toivottavasti nukuit hyvin.. Vaikkei vankkurit varmasti ole mukavin paikka nukkua Enkeli jatkoi naurahtaen, nojaillessaan vankkureiden takareunaan.
Haluaisitko jaloitella? Siihen olisi nyt mahdollisuus Mies vilkaisi aukeita aroja, jotka vaikuttivat hiljaisilta. Mikäli pienintäkään vaaraa olisi näkynyt lähistöllä, ei Shiloh olisi ehdottanut jaloittelua. Mikä olisikaan helpompi kohde aukeilla aroilla, kuin sokea tyttö?
Mikäli Azure halusi jaloitella, oli Shiloh valmis auttamaan tytön alas vankkureilta.
EdellinenSeuraava

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia