Mikä ihmeen rauha? (Ylva)


Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

Sae

Viesti Su Marras 04, 2012 11:39

Mikä ihmeen rauha? (Ylva)

//Azrael tänne päin vaan.//

Ilta oli vielä nuori Nahorissa sijaitsevassa kievarissa, mutta siitä huolimatta jotkut olivat ehtineet juomaan enemmän kuin yhden oluen liikaa. Scarlet oli päättänyt yöpyä yhden yön tässä kylässä, ja nukkua vaihteeksi jossain muuallakin kuin taivas alla. Toiseksi halusi juoda oluensa omassa rauhassaan. Sitä silmällä pitäen olikin yrittänyt asettua istumaan mahdollisimman hiljaiseen osaan kievaria tai ainakin niin oli ainakin toivonut. Nuorukainen oli jo saanut tovin kuunnella jotain epämääräistä mölinää läheisestä pöydästä. Yksi humalainen oli vakuuttunut siitä, että Scarlet oli poika ja oli kummaa ettei noin nuoren pojan sylistä löytynyt naista tai edes jonkullaista huoraa. Tälläinen ei ollut nuorelle naiselle mitään uutta, erityisesti riittävässä humalassa olevilla öykkäreillä oli taipumus luulla häntä pojaksi. Ei ollut naiseudestaan huolimatta ihan se naisellisin näky. Sentään kaulan arpi oli piilossa kaulan ympäri kiedotun huivin alle, tuollainen juoppo löytäisi kyllä siitäkin jotain sanottavaa.

Scarlet yritti parhaansa mukaan olla kiinnittämättä huomiota mölinään toivoen, mikä alkoi vähitellen vain ärsyttää juoppoa. Eihän se tietenkään käynyt päihinsä ettei häntä nuorempi vastannut millään tavalla hänen puhuessaan. Hänen sanansahan olisi pitänyt viinanhuuruisen pään mukaan vastata lakia. Lopulta vanhempi juopunut mies katsoi omaksi etuoikeudekseen alkaa ojentaa hänen mielestä röyhkeää epärää siitä miten hänen mielestä kuului käyttäytyä. "Eikö kukaan ole tuollaiselle äpärälle opettanut, että silloin kun puhutaan, kuuluu vastata!" Juopunut ärähti horjuessaan naisen pöytää kohti. Ainoa mitä Scarletilta liikeni vastaukseksi oli halveksiva mulkaisu. Halusi vain juoda oluensa loppuun ja kadota varaamaansa huoneeseen nukkumaan. Enemmistö kievarin väestä kyllä näki sen mitä oli tekeillä, mutta päätti vain esittää välinpitämätöntä etteivät saisi omaksi osakseen ongelmia.

Saatu 'vastaus' ei miestä miellyttänyt, joten tämä päätti alkaa selvitellä asioita fyysisempää tietä. Pian Scarlettia oli tartuttu kiinni paidan rinnuksesta ja alettiin repiä ylös penkiltä. Scarlettia tämä alkoi suututtaa, ei halunnut tälläisen saastan koskevan häneen... Vastareaktiona nuorukainen päätyi sylkäisemään rähinöitsijää päin näköä, vaikka tiesikin sen takuulla vain yllyttävän rähinöitsijää. Seuraavaksi juopunut mies päätti tyrkätä nuoren voimalla nuoren seinää vasten. Valehtematta törmäys seinään teki kipeää, muttei ollut aikeissa näyttää kipua kasvoillaan. Nuoren naisen kauhuksi yksi sivusta seuraaja keksikin murjaista, että 'tarkista löytyykö jalkojen välistä oikeat vehkeet, on turhan neitimäisen näköinen poika'. Tuo murjaisu sai lopulta Scarletin rimpuilemaan todenteolla pois häntä paikallaan pitevästä otteesta, ei todellakaan halunnut antaa tuon saastan kopeloida häntä oman mielensä mukaan. Nainen päätti potkaista ahdistelijaansa jalkaan. Ahdistelijan suusta lähteneestä äänestä päätellen se ainakin oli tehnyt kipeää, ei ollut viina vielä turruttanut kokonaan juopon kivun aistimista. Ongelmana vaan ettei yksi potku ollut riittävä mihinkään taltuttamiseen, eikä avun huutaminen ollut ollut alun alkaenkaan vaihtoehto.

"Senkin äpärä!" Mies huusi nostaen nyrkkinsä ilmaan lyönti aikeissa. Scarletilla ei liikaa ollut vaihtoehtoja enää, ei voinut muuta kuin yrittää suojata päätään mahdollisilta iskuilta yrittäen myös karkuun miehen ja seinän välistä. Sentään tilanne alkoi kuitenkin herättää paikan henkilökunnan huomiota, ei sillä että siitä mitään oikeaa hyötyä tilanteessa olisi ollut juuri nyt...

Viesti Su Marras 04, 2012 2:54

Azrael oli päätynyt takaisin Nathor-kylään, joka oli miehelle varsin tuttu paikka. Olihan kylä muuttunut vuosikymmenien varrella, mutta ei niin kovin paljoa. Lähinnä ihmiset olivat vaihtuneet suurimmaltaosin. Nyt sekaverinen oli löytänyt tiensä kapakkaan, jonka meno oli varsin tavallista. Palkkasoturi istui omissa oloissaan ja arpinaamaiselle miehelle harvempi tuli soittamaan ehdoin tahdoin suutaan saati edes istumaan samaan pöytään. Silmäpuolen huomio oli kiinnittynyt känniseen joukkoon, jotka soittivat suutaan viereisenpöydän nuorukaiselle. Kieltämättä Azrael ensin ajatteli Scarletin olevan nuori mies mutta tarkemman tarkastelun johdosta demonimies totesi että tuo olikin nainen. Vino hymy ilmestyi miehen huulille tuon tajutessaan tämän seikan, se näytti huvittavan parrakasta miestä. Sekaverisella ei ollut sen enempää syytä sekaantua asiaan, mutta tylsyyksissään seurasi silti tapahtumia oluenjuonnin ohesta.

Uskoi että känniääliöt kyllästyisivät pian, mutta toisin kävi mikä sai miehen kurtistamaan kulmiaan. Poikamainen nainen näytti pian olevan oikeasti ongelmissa tuon jysähdettyä seinää vasten. Känniääliöt myös alkoivat kyseenalaistaa toisen sukupuolta mikä sai demonin huokaamaan itsekseen. Olisi voinut hokea taas itselleen, että muiden asioihin puuttuminen oli tyhmää ja siitä ei seurannut mitään hyvää. Viimeaikoina oli kuitenkin huomannut auttavansa yhtä sun toista vierasta pois ongelmista ja noista suurinosa oli ollut naisia. Asia huvitti miestä itseään lähinnä koska tuo todellakin oli lähes täysiverinen demoni ja puhdas palkkasoturi ennemminkin kuin minkään sortin sankari. Oli kuitenkin tiettyä käyttäytymistä mikä sai Azraelinkin näkemään punaista. Toisaalta, ei miehellä muutakaan tekemistä ollut.

Mustaan nahkavarustukseen sonnustautunut palkkasoturi nousi paikaltaan jättäen kuitenkin repun ja kahdenkäden miekan lepäämään siihen missä olivat eli vapaalle tuolille. Liiasta riehumisesta oli vain odotettavissa ongelmia itselleen, joten teräaseet kannatti pitää poissa jos mahdollista. Isoksi mieheksi Azrael liikkui varsin sulavasti ja nopeasti paikasta toiseen. Sekaverinen nappasi kiinni juopuneen miehen kädestä, joka oli kohotettu iskuun ja käänsi sen silkalla voimalla kipeästi miehen taakse kiskaisten tuota samalla pois naisen luota. Se saikin juopon irrottamaan otteensa alkuperäisestä uhristaan ja tuo yritti lyödä vapaalla kädellään hyökkääjään. Se ei kuitenkaan onnistunut kovinkaan paljoa Azraelin pitäessä kiinni miehen toisesta kädestä. Sekaverinen ei jaksanut käyttää tähän idioottiin paljoa aikaa, joten nappasi vapaalla kädellä kiinni miehen kurkusta päästäen käden vapaaksi mutta pakotti miehen katsomaan itseään, jolloin tuo yhtäkkiä lopetti rimpuilun ja valahti kalpeaksi. Yksinkertainen demonikikka, jolla nosti toisen mieleen henkilön pahimmat pelot, mikä sai miehen lopulta rimpuilemaan kauhusta, jolloin demoni viskasi juopuneen miehen ällistyneiden kavereidensa joukkoon. "Alkakaa lampsia, tuollaista älämölöä kukaan jaksa", Azrael murahti noille toivoen että se riittäisi eikä saisi ensimmäisen idiootin kavereita kimppuunsa.

Sae

Viesti Su Marras 04, 2012 4:47

Scarlet oli alkuun hukan ihmeissään, kun tulossa ollutta nyrkin iskua ei tullutkaan. Hitaasti laski päätään suojaamaan nostamansa kädet alas ja näki heti mitä oli tekeillä. Ensimmäinen mieleen tullut asia oli, 'eikö tuo tiedä, että muiden asioihin puuttuminen on tyhmää'. Luultavasti tiesi, mutta tekemiset taas.. Toinen olisi oikein hyvin voinut tehdä niin kuin loput läsnä olevista eli ei yhtikäs mitään. Scarlet katseli ,kun toinen teki jotain. Jokin siinä kuinka tuo juoppo valahti kalpeaksi ja näytti siltä kuin olisi nähnyt pahimman painajaisensa ei tuntunut täysin normaalilta. Pian Scarlet alkoi päässään kuitenkin toitottaa itselleen ettei kannata alkaa työntämään nenäänsä yhtään enempää sinne minne se ei kuulu. Eikä juopon ystävät äskeisen jälkeen näyttäneet siltä ,että haluaisivat työntää nenäänsä yhtään enempää tähän asiaan. Näyttivät olevan vaan melko valmiita hoipertelemaan pois paikalta ennen kuin saavat itse saman käsittelyn, vaikka tyytymättömyys tilanteeseen vaikuttikin suurelta.

Kaiketi oli parasta tehdä itselleen pienoinen tilannekatsaus. Paidan rinnusta vilkaistessaan Scarlet ajatteli mielessään, 'jälleen repeämä paidassa, ihan kuin tätäkin paitaa ei olisi jo riittävästi joutunut korjailemaan'. Seuraavaksi tunnusteli hiukan selkäänsä hampaitaan purren. Luultavasti muutamia pienempiä ruhjeita seinään iskeytymisen takia olisi ja muutaman päivän saa aika varmasti elää kohtuullisen kokoisen kipeän mustelman kanssa. No oli tämä tietenkin parempi vaihtoehto kuin murtuneet luut. Ei sitten yhtikäs mitään uutta taivaan alla. Oli jollain ilveellä onnistunut vaihteeksi selviämään harvinaisen vähällä. Omaa kuntoaan tarkistaessaan Scarlet sivusilmällä huomasi ettei paikan omistaja ei ollut millään erityisen iloisella tuulella välikohtauksen takia. 'Hienoa, tällä tahdilla tuo vielä heittää pihalle ongelmien aiheuttamisesta', nainen ajatteli hiljaa. Jos paikan omistaja päättää todeta ,että hänen olisi paras hankkiutua muualle tulisi todenteolla ongelmia nukkumispaikan suhteen. Nukkui jatkuvasti vaikka ja missä oloissa, mutta olisi välillä mukava nukkua inhimillissäkin oloissa vaihteeksi. Hyvällä onnella asiaa katsottaisiin läpi sormien, kun tilanne nyt toistaiseksi näytti hiljenevän. Huonolla onnella kannaisi luultavasti olla valmiina keräämään vähät tavaransa nopeasti.

Niin ja kaiken lisäksi oli vielä tämä tuntematon itsensä väliintunkenut. Jokin miehen olemuksessa ei tuntunut tavalliselta ,toisessa oli jotain tuntui potentiaalisesti vaaralliselta. Olisi luultavasti hyvin viisasta yrittää pitää huolta ettei erehdy 'tökkimään kepillä mihinkään väärään paikkaan'. Juuri tälläisten asioiden takia ei tykännyt asutusten lähelle hakeutumisesta, lähes aina ne johtivat pelkkiin ongelmiin tavalla tai toisella. Päätään pudistellen Scarlet muodosti äänettömästi huulillaan muutaman pienen lausahduksen. Oli vain 'puhuvinaan', eikä edes oikeasti yrittänyt saada aikaan mitään ääntä ulos. "Eikös se ole yleisessä tiedossa ,että muiden asioihin sekaantumisesta ei yleensäkään seuraa yhtikäs mitään hyvää?" Paikan omistaja ei ainakaan tällä hetkellä näyttänyt siltä ,että olisi tällä sekunnilla heittämässä ulos tai sitten tämä ei vaan uskaltanut tuon väliinsekaantujan takia vielä alkaa tunkemaan nenäänsä asiaan.

Viesti Ma Marras 05, 2012 8:40

Azrael kaseli ainoalla näkevällä silmällään juoppojen perään aivan kuin varmistaakseen, että miehet todellakin lähtivät. Hitaasti mies kääntyi katsomaan äskeistä pulassa ollutta naista. Miehen ainut silmät tuntui jotenkin epäsopivan lämpimältä tuon muuhun olemukseen verrattuna. Nainen kuitenkin ehti puhua, ennen kuin sekaverinen ehti avata suunsa. Naisen sanojen myötä sanat muuttuivatkin hymähdykseksi ja toispuolinen katse hakeutui katsomaan baaritiskin takana seisovaan isäntään. Mies laski katseensa tullen siihen tulokseen, ettei halunnut puuttua asiaan. Osa tilannetta seuraavista asiakkaista purskahti nauruun häntä koipienvälissä luikkivalle konkkaronkalle. Azraell ei kiinnittänyt noihin enää yhtää huomiota, vaan katseli sen sijaan tätä pojaksi erehdyttyä neitokaista.

Miehen ilme oli varsin vakava ja ykstoikkoinen, mutta tuon katseessa oli edelleen jotain hyvin häiritsevää. Mutta ei epämiellyttävää, tosin tätä ei äskeidet juopot olleet saaneet osakseen vaan jotain paljon pimeämpää. "Älä huoli", matala ääni sanoi lopulta miehen pyyhkäisten kättään pari kertaa housujensa sivuun, sitä kättä millä oli pitänyt kiinni juoposta ja ele vihjasi siihen että tuo olisi ollut jotenkin likainen tai muutenvain inhottava. "Yöpaikan suhteen siis", tuo tarkensi aivan kuin olisi lukenut toisen ajatuksia. Ei se kuitenkaan kovin vaikeaa ihmistuntemusta ollut jotta sai arvailtua asioita oikein toisen elekielestä. "Oletko sä kunnossa?" ihmismuotoinen demoni kysäisi kuin ohimennen. Vastauksen saatua mies nyökkäsi päätään ja asteli takaisin omaan pöytäänsä ja ensitöikseen sen luokse päästyään joi pitkän kulauksen tuopistaan.

Sae

Viesti Ma Marras 05, 2012 10:10

'Kaiketi asiat sitten kuitenkin päättivät kääntyä paremmin päin' nainen ajatteli kuunnellessaan alkanutta naurua ja nähdessään millä tavalla nuo riehuneet luikkivat karkuun. Scarlet tiesi itsekin oikein hyvin kuinka pessimistinen osasi olla, useammin ajatteli asiat pahimman kautta, erityisesti ihmisten kohdalla. Mutta tämä ongelma alkoi olla tällä selvä, joten antaa olla toistaiseksi. Seuraavasta asiasta Scarlet ei osannut sanoa oliko asia niinkään ongelma, enempikin kummallinen. Naista häiritsi se toisen silmät tai tarkemmin ottaen häiritsevä asia oli katse. Siinä oli jotain häiritsevää, muttei saanut selvää minkä tähden. Jokin ei yksinkertaisesti mennyt nyt yksiin muun varsin vakavan ilmeen kanssa. Kohta Scarlet päätti vaan vakuutella itselleen kuvittelevansa jotain kummallista ilman mitään oikeaa syytä. Tosin siitä oli kyllä melko varma ettei toinen kuvitellut häntä pojaksi niin kuin aikaisemmat tapaukset olivat luulleet kännisyyksissään.

Totta, alkoi vaikuttaa ettei hänen tarvinnut alkaa huolestumaan liika nukkumispaikan osalta, ehkä oli hiukan helpottunut jopa. Se tosin häiritsi kuinka sai huomata miten läpi näkyvä oli ajoittain. Yöpymispaikka oli juuri se asia mikä hetki sitten oli ollut päällimmäisenä. Ymmärsi aikalailla käden pyyhkimisen, kukapa nyt näppejään sellaisen juopon lähelle haluaisi. Itsellä rehellisesti sanottuna olisi tehnyt mieli hävittää päällä oleva, osalta paidan risaisuuden ja repeämisen takia, toiselta osalta ajatuskin juoposta yksinkertaisesti pisti yököttämään.

Vastauksena lyhyeen kysymykseen Scarlet päätti vain nyökätä. Poislukien se, että lihasten supistelu selässä alkoi vähitellen sattua oikeasti aika paljon, oli muilta osin täysin kunnossa. Kyllä se särky rauhoittuisi jossain vaiheessa, siihen saakka vaan oli luultavasti parempi välttää äkkinäistä liikkumista, olla hiukan varovainen selän suhteen ja purra hammasta. Naisen silmät seurailivat hiukan, kun mies palasi takaisin oman pöytänsä suuntaan. Mielessään hymähti hiukan omille aatoksilleen, 'varsin kummallinen yksilö'. Minne ihmeeseen olikaan onnistunut nenäänsä työntämään? Kohta nainen palaili itse oman pöytänsä suuntaan. Oli maksanut siitä joten aikoi juoda olut tuopillisen loppuun oli mikä vaan. Mistäköhän johtui tunne siitä, että ilta taitaa vaan muuttua yhä kummallisemmaksi? Jos ei muuta niin olut sentään alkoi maistua paremmalta ,kun vierestä ei jatkuvasti kuulunut tyhjänpäiväistä raakkumista. Mielessä olisi voinut pyöriä se mitä kaikkea huomisen aikana pitäisi tehdä, esimerkiksi tarvitsisi uuden paidan, koska nykyistä ei kannattanut alkaa korjaamaan, mutta päätti työntää ne asiat toistaiseksi sivuun.

Viesti Ti Marras 06, 2012 10:47

Azrael tyhjensi kolpakkonsa ja asteli sitten tiskille tavaroineen. Isäntä suostui ottamaan miehen tavarat tiskin taakse valvovan katseen alle muutamaa ylimääräistä kolikkoa vastaan. Ei se palkkasoturia haitannut, oli juuri saanut mukavasti rahaa yksinkertaisesta saattotehtävästä. Demoni tilasi itselleen lisää olutta ja tuon tumma katse hakeutui samaiseen naiseen jonka oli hetki sitten auttanut pois pulasta. Mies löi rahan pöytään saatuaan tuoppinsa ja murahti jotian siihen suuntaan, että pyylevä mies saisi pitää vaihtorahat. Tuo nainen toden totta käyttäytyi harvinaisella tavalla. Ei miestä sinänsä vaivannut ettei ollut saanut edes kiitosta, mutta kieltämättä se oli epätavallista. Tosin tämä nainen ei näyttänyt muutenkaan ihan tyypilliseltä hamehelmalmalta, eikä se ollut mitenkään huono asia. Azrael tiesi hyvin, että naiset osasivat olla yhtä kykeneviä kuin miehetkin.

Aikansa tuumittua tummanpuhuva palkkasoturi asteli takaisin äskeisen naisen pöytään tilattuaan toisen oluen. Lihaksikas mies laski koskemattoman tuopin pöydälle katsellen sen ääressä istujaa. "Saavun lahjojen kera", mies totesi virnistäen työntäen tuoppia pöydänpintaa pitkin lähemmäs naista. "Kelpaako seura vai olenko liian selvinpäin?" kuului hieman piikittelevä kysymys. Ei Azrael kuitenkaan pahantahtoiselta kuulostanut, tuolla vain taisi olla epämääräinen huumorintaju. Ainakin partasuinen mies virnuili itsekseen selvästi jollekin omalle kivalleen. Miehen jotenkin tunkeutuva katse tutkaili yhä poikamaista naista sen enempää häpeilemättä tai arastelematta. Häiritsevän tunnelman saattoi toisaalta luoda miehen sokeutunut silmä, joka liikkui kuitenkin samalla kun toinenkin mikä toi tunnelman siitä, että rujo silmä jotenkin maagisesti näkisikin jotain. Niin ei kuitenkaan ollut todellisuudessa ikävä kyllä.

Sae

Viesti Ti Marras 06, 2012 1:03

Kuten oli jo ehtinyt aikaisemmin ajatella, tämä ilta oli menossa yhä vaan kummallisempaan suuntaan. Mutta milloinpa Scarletin elämässä olisi ollut täysin tavallista päivää? Nainen nosti katseensa miehen suuntaan ja kuunteli mitä sanottavaa toisella oli. Vai oikein lahjojen kanssa? Kyllähän naiselle rehellisesti sanottuna olut kelpasi silloin, kun sitä saatavilla oli. Ainoa pikku asia tosin oli, että halusiko mies vain olla seurallinen vai liittyikö asiaan jotain ylimääräistä? Hyvin harvoin kukaan teki asioita ilman mitään syitä, useimmin asioiden takana oli aina joku syy tai tavoite. Nainen oli kieltämättä nyt hiukan uteliaalla tuulella ja se oli hänenkin mittapuulla jo epänormaalia. Ei tälläiset asiat häntä tavallisesti kiinnostaneet millään tavalla.

"Liian selvään päähänhän löytyy varsin yksinkertainen lääke?" Scarlet muodosti huulillaan ja viittasi kädellä tyhjän tuolin suuntaan. Mikäli toinen istua aikoi, ei aikonut estää tätä tekemästä niin. Oli kyllä aina jossain määrin varautuneena silloin lähellä oli väkeä, mutta niin kauan kun naiseen ei koskettu väkisellä hänellä ei ollut syytä alkaa reagoimaan isommin. "Ja kiitokset tästä." Käväisi lyhyesti huulilla viitaten olueen, menisi jo törkeään suuntaan jos ei kiittäisi millään tavalla mistään. Osasi hän kyllä kiittää ja olla kiitollinenkin, jos niin vaan sattui haluamaan. Ei tosin erityisen paljoa tykännyt missään kiitollisuuden velassa olemisesta.

Vasta nyt, kun oli ehtinyt katsella pidemmän ajan miehen kasvoja huomasi ettei toinen silmä ollut näkevä. Ei se Scarlettia häirinnyt yhtään sen enempää kuin mikään muu, miksi se nyt häiritsisi? Oli ehtinyt nähdä sellaisia joilta oli koko silmä kaivettu ulos kuopastaan eikä edes se tuntunut erityisen häiritsevältä. Ja mikä Scarlet nyt oli pitämään mitään häiritsevänä, kun omassa kaulassa oli sellaista minkä jotkut kokivat häiritsevänä. Nyt ajatteli niin kaulan iho tuntui hiukan kutisevan.. Ajattelematta liikoja siirsi kaulalla olevaa huivia hiukan eri asentoon voidaksaan paremmin kynsiä pikkuisen kutisevaa ihoa ja arpea. Ei ollut mitenkään ehdoton arven peittelyssä, mutta oli ajan kanssa oppinut ettei sitä kannattanut joka paikassa olla kuitenkaan esittelemässä.

Scarlet katsoi toista hiukan kysyvästi, häntä kiinnosti mikäs nyt tuollaisen katseen aiheutti ja mistä ihmeestä tämä seuraan työntyminen? Vaikkakin tavallisempaa olisi luultavasti ollut tiedustella nimeä, mutta minkäs teet? Nainen ei ollut ihan sitä seurallisinta sorttia ja eikä häntä nyt voinut muutenkaan ylistää käytöstapojen osalta. Halutessaan mies olisi voinut antaa kaiken vaan olla sen aikaisemman rettelöinnin loputtua, jostain syystä kuitenkin ei. Ei Scarlet yksinkertaisesti uskonut toisen tekevän asioita vain pelkkää omaa hyvyyttään. Pelkkää omaa hyvyyttään asioita tekeviä oli harvassa, ja tapauksesta riippuen sellaiset olivat juuri niitä, jotka ensimmäisenä saivat itsensä hengiltä työntäessään nenänsä sinne minne sitä ei työntää pitäisi.

Viesti Ti Marras 06, 2012 4:33

Azrael istui alas ja nyökkäsi päätään toisen kiitokselle. Eipä se iso homma ollut yhtä olutta tarjota, vaikka joskus kieltämättä sekin teki tiukkaa. Nyt asiat olivat onneksi paljon paremmin, mutta ei sitä kauaa kerkeäisi laiskottelemaan, kun pitäisi jotain työtä hankkia. Kallistuisi kyllä ennemmin miekkaan kuin pajavasaraan, vaikka täällä nyt olikin ja olisi saanut hommia seppänäkin. Tyhmäkin tajusi, että naisen äänelle oli tapahtunut jotain harvinaista, eikä Azrael alkanut siitä kyselemään, vaikkakin huivi kaulan peittona kertoi jo sekin jotain. Mies nojautui taaemmas lähes saaden tuolin etujalat nousemaan ilmaan suoristaen samalla jalkansa. Olutkopakko oli löytänyt tiensä miehen käteen ja siitä oli hyvä hörppiä aina välillä. "Sä et taida olla paikallisia", mies totesi ennemmin kuin kysyi. "Miten kukaan eksyy tänne keskelle ei-mitään?" mies kysäisi ja vaikka lause oli yleistävä tarkoitti tuo tietenkin miten juuri nainen oli itsensä tänne hommannut.

Azrael oli elänyt sen verran kauan, että oli oppinut lukemaan ihmisiä ainakin jonkunverran. Siitä oli myös hyötyä taistelussa, jos osasi ennakoida vastustajansa liikkeet. Ulkomuoto, eleet ja tapa puhua kertoi yllättävän paljon henkilöstä itsestään. Mitään erikoista ei kuitenkaan saanut revittyä irti tästä tapauksesta, eikä sinänsä yrittänytkään. Mitä nyt pinnallisesti mietti mitä tämä henkilö oli naisiaan. "Kieltämättä et vaikuta ihan tavalliselta tytönhupakolta", mies totesi hörpäten pitkän kulauksen oluestaan peittäen virneen kolpakon taakse. Ei Azrael oikeastaan tiennyt miksi vaivautui keskustelemaan naisen kanssa, olisi yhtä hyvin voinut pysyä omissa oloissaan kuten ennen. Toisaalta taas miehellä oli tylsää ja yleisestä harhaluulosta huolimatta viihtyi seurassa silloin kun itsestä siltä tuntui. Uteliaisuus oli tietysti myös kuolevaisten kiroja ja oli miehen myönnettävä että sekin oli takana tässä juttutuokiossa.

Kolpakko laskettiin pöydälle kurottamalla ja mies risti rennosti kätensä rinnalleen. Ei ollut vieläkään tiedustellut toisen nimeä, oikeastaan sillä ei ollut väliäkään. Jos nainen sen halusi kertoa, kertoisi ja jos tuo halusi Azraelin henkilöllisyyden tietää joutuisi nainen sitä itse kyselemään. Ei tässä kuitenkaan mitään syvempää suhdetta oltu muodostamassa, joten samapa tuo. Nimet olivat vain nimiä.

Sae

Viesti Ti Marras 06, 2012 5:24

Paikallisuus, ei Scarlet oikeastaan ollut paikallinen missään. Pisimmät ajat yhdessä paikassa olivat olleet ihmisten kaupungissa, muttei pitänyt sitä mitenkään kotina. Ei oikeastaan ollut kunnolla perillä siitä missä paikassa tarkalleen edes syntyi. Ja mitenköhän tänne eksyi? Ei ollut täällä mitenkään suunnitellusti, tämä vain sattui olemaan yksi niistä paikoista johon päätyi pysähtämään. "Mitenköhän tosiaan? Ehkä minä en vaan osaa pysyä liian kauaa yhdessä paikassa." Kaiketi olisi joskus mukava jäädä jonnekin pidemmäksikin ajaksi oikeasti elämään, muttei nainen sitä nähnyt missään lähitulevaisuudessa. Hänellä ei ollut mitään syytä jäädä minnekään.

Välillä hörppäsi oluestaan ja seuraili itse omilla silmillään miehen olemusta yrittäen saada hiukan selkoa siitä mitä toinen oli. Ei voinut muuta kuin hymähtää hiukan kuullessaan sanat 'tavallinen tytönhupakko'. Jos olisi ollut sellainen alusta lähtien, olisi luultavasti elänyt helpomman elämän. "Ehkä niinkin voisi sanoa, loppujen lopuksi minulla ei ole syntymästä saakka ollutkaan sellaista vaihtoehtoa kuin olla pelkkä 'tavallinen tytönhupakko'." Eihän hänellä koskaan edes ole ollut edes yhtä mekkoa ja vauvasta lähtien hänestä oli yritetty kasvattaa varasta, huijaria ja ties mitä. Ja tuskin tavallisiin asioihin kuului omia tyttärensä murhaamista yrittävät äidit.

"Mutta kykenisitkö edes sinä kutsumaan itseäsi 'vain tavalliseksi tallaajaksi'?" Ei vielä tiennyt mikä se oli, mutta jokin toisessa ei millään tuntunut tavalliselta. Siinä miten toinen oli hetkessä saanut sen juopon valahtamaan kauhusta kalpeaksi hetkessä ei yksinkertaisesti voinut olla mitään täysin tavallista. Sen miehen naama oli kuin olisi nähnyt pahimmat painajaisensa, ja tuskin kaksikko oli millään tavalla ennalta tuttuja.

Viesti Ti Marras 06, 2012 5:54

Vino hymy levisi miehen huulille naisen sanojen johdosta. Ei voinut olla naurahtamatta toisen vastakommentille. "Enhän niin ole väittänytkään", tuo huomautti silmä huvittuneesti tuikkien. Mies näytti hetken mietteliäältä sukien ajatuksissaan partaansa. Leppoisa olo kuitenkin pysyi päällä. "Voisin olettaa, että olen niin kaukana tavallisesta kuin olla ja voi", mies totesi virnuillen nyt taas ja antoi kätensä valahtaa parransukimisesta kun sen itse huomasi. Demoniverinen hiljeni hetkeksi katsellen taas naista jotenkin läpitunkevasti. Ihmisissä tai mitä rotua nuo nyt edustivatkaan saattoi huomata milloin jollakulla ei ollut vakituista asuinpaikkaa. Azraelilla oli sellainen joskus täällä ollut, mutta ei sitä pahemmin kotinaan ollut pitänyt. Loma oli varmaankin oikea sanat mitä mies mielellään siitä pätkästä elämäänsä käytti. Olihan tietysti kilta, mutta sekin vain tuntui paikalta, jossa oli oppinut käyttämään taitojaan. Se helvetti mitä tuon piti lapsuudenkodikseen kutsua ei edes tullut kysymykseenkään.

"Milloin ajattelit lähteä?" mies kysyi yhtäkkiä ja hymähti sanoilleen. "Kylästä siis", tuo tarkensi jotta vältyttäisiin väärinkäsityksiltä. Azrael kulki usein yksin, mutta seura ei välillä ollut pahitteeksi. Riippui tietysti myös seudusta, vaarallisimmilla alueilla oli turvallisempaa kulkea jonkun puolustustaitoisen kanssa. Toisaalta ei ottanut vielä selvää tästä naisesta miten hyvin tuo puollustamaan itseään pystyi. Äskeinen kahakka ei ollut kovinkaan mieltänostava tämän aiheen piirissä. Mutta pelkkä juttuseurakin sinänsä oli mukavaa, jos tästä naisesta saisi irti jotain. "Sinulla on vaihtoehto nyt", mies huomautti yhtäkkiä palaten tyhjästä naisen aikaisempaan kommenttiin. "Olla tytönhupakko", tuo taas selvensi. Miehen ajatukset kulkivat pahemman kerran siksakkia, vaikka ei ollut edes humalassa. "Tai ainakin jotain sinne päin", Azrael lisäsi hymähtäen sillä tiesi varsin hyvin, että menneitä tapahtumia ei voinut kokonaan unohtaa.

Sae

Viesti Ti Marras 06, 2012 6:45

Scarletista oli huvittavan puoleista huomata alkaneensa hymyillä hiukan, hymyili hyvin harvoin jos paikalla oli muita. Naisen hymyt tapahtuivat usein sellaisissa paikoissa joissa kukaan ei niitä ollut näkemässä. Tämä mies tosiaan oli hiukan epätavallinen, mutta se ei vaikuttanut olevan erityisen huono asia. Oli tämä nyt parempi vaihtoehto kuin joku tyhjän lässyttäjä ,jonka suusta ei kuulu pelkkiä naiiveja pehmoisuuksia.

Kysymys lähtöaikeista tuli hiukan yllättävänä, ei niinkään asian sisällön tähden vaan äkillisyyden takia. Ei ollut ehkä odottanut tuota kysymystä, muttei se ollut mikään sellainen johon ei voisi vastata. "Ellei minulla ole mitään erityisempää syytä viipyä niin luultavasti niin pian kuin se mahdollista on." Sentään ei ollut tällä hetkellä niin köyhä kuin kirkonrotta, oli saanut vaihteeksi jonkun verran rahaa eläinten nahkoista. Scarletin oli nyt vaihteeksi mahdollista uusia risaa vaatetustaan, ostaa lisää nuolia jouseen ja muutenkin täydentää pientä varustautumista. Ei ollut fyysisesti vahvin mitä tuli lähitaisteluun, mutta oli melko tarkka jousen kanssa ja osasi ehkä yhden jos toisenkin tempun. Sopivaa laatua olevaa myrkkyä hyödyntämällä pystyi saamaan aikaan yhtä sun toista. Se oliko siinä erityistä ylpeilyn aihetta oli jokaisen tulkittavissa ,mutta se mikä auttoi pysymään pidempään hengissä oli vain etu.

Seuraavat sanomiset saivat naisen hiukan huvittuneen näköiseksi, mutta ei voisi alkaa väittämään ajatuksen olevan täysin huono. Ainoa vaan, menneisyydellä oli taipumus tulla tielle tavalla tai toisella. Eikä niiden tekojen tarvinnut välttämättä olla edes omia. Pitkin maita ja mantuja oli vielä niitä, jotka saattaisivat haluta kostoa naisen kautta maksuksi hänen äitinsä teoista. Ei ollut niihin ongelmiin vielä törmännyt, mutta mahdollisuus oli täyttä totta. "Tytönhupakko? Kerta se kyllä olisi ensimmäinenkin." Jos sellainen nyt realistisestikaan olisi mahdollista, se kieltämättä voisi olla mukavaa vaikka se saattaisikin kestää vain pienen hetken verran. Ja mitä ihmettä toinen nyt ajoi tuolla äskeisellä takaa? "Nimi on Scarlet." Jostain syystä päätti ilmaista nimensä. Se oli ollut olemassa vain lähes puolet naisen elämästä, mutta Scarlet oli ainoa oikea nimi mikä hänellä on olemassa.

Viesti Ti Marras 06, 2012 9:50

Azrael viristi tyytyväisenä naisen kerrottua nimensä. Mies nojautui nyt sen verran eteenpäin ettei enää keikkunut tuolillaan, josta kuului vaimea tömähdys tuolinjalkojen kiinnittyessä lattiaan. "Scarlet", mies toisti kuin painaakseen nimen muistiin tai vain kokeillakseen miten se sopi suuhun. "Olen Azrael", tuo lopulta esittäytyi. Ei jostain syystä jaksanut vaivautua kättelemään, kuten ihmisillä oli tapana. Sekaverinen ei muutenkaan paljoa tuollaisille tavoille asettanut painoa. "Jos matkaseura kelpaa voin tarjota sitä. Ainakin jonkun matkaa", tuo totesi yhtäkkiä palaten taas takaisin edelliseen aiheeseen esittelyjen poistuessa päivänjärjestyksestä. Mies virnisti taas leveämmin kuin jollekin omalle hauskalleen. "Ei taka-ajatuksia vain matkaseuraa", tuo totesi katsoen suoraan naiseen.

Lopulta demoniverinen otti kolpakon ja hörppäsi siitä pitkän kulauksen juomastaan pyyhkäisten sen jälkeen kämmensyrjällä suutaan, vaikka kämmenen peittikin nahkaiset hansikkaan tapaiset, jotka jättivat kuitenkin sormet vapaiksi. Ennemmin se vaikutti käteen kiedotulta paksulta nyöriltä. "Liikun paljon työnperässä", mies selitti jättäen taas hetkeksi kolpakon rauhaan hilliten näin juomatahtiaan. "En ole ehdottamassa mitään pidempiaikaista, mutta fakta on että kaksin on turvallisempaa kulkea. Ainakin tietyillä teillä", tuo totesi ja hymyili sitten hieman härnäävän oloisena. "Olettaen että minun ei tarvitse pelastella nahkaasi joka käänteessä", mies näpäytti. Ei sanonut tarkalleen mitä teki, mutta kyllä siitä jokainen jotain osasi päätellä yhdistettynä miehen ulkomuotoon.

Sae

Viesti Ti Marras 06, 2012 11:55

Scarlet nyökkäsi pikkuisen toisen kertoessa nimensä. Toisti nimen omassa mielessään painaakseen sen mieleensä. Se ,ettei tilanteeseen liittynyt mitään kättelyä sopi naiselle oikein hyvin. Oli aivan turhaa kuvitella hänen tekevän aloitetta koskemisen suhteen. Jos koski keneenkään itse, se tapahtui pitkälti vain jos tilanteessa oli pakko niin tehdä. 'Ihan kuin tämä ei olisi jo kulkenut riittävän kummalliseen suuntaan..' Ajatteli mielessään toisen mennessä tarjoamaan matkaseuraa. Oikeasti kun mietti enemmän, tämä oli menossa kummallisesta enempi huvittavaksi. Scarlettia meinasi melkein naurattaa kuultuaan sanat 'ei taka-ajatuksia', kuinkahan monta kertaa olikaan pienenä kuullut nuo sanat ja nähnyt niiden sanomisten pettävän lähes jokaisella kerralla. "Jos minä olisin saanut rahaa, joka kerta kuullessani sanat 'ei taka-ajatuksia' ja nähdessäni kuinka monesti ne sanat pettivät, minä olisin törkeän rikas." Tuon ilmaistuaan nosti kolpakon huulilleen ja hörppäsi kunnon kulauksen.

Ei rehellisesti ottaen voinut kiistää etteikö toisen sanomisissa olisi ollut totta. Tietyt paikat ja tiet olivat erityisen vaarallisia yksittäisille liikkujille, se oli todellisuutta. Todellisuutta tosin oli myös, että jos oli kyse puhtaasti raa'asta voimasta nainen ei ollut vahvoilla. Muttei silmänkääntötemput ja huijaukset olleet ainoita asioita mitä oli pienenä oppinut, sitä pääsee tarttumaan monia asioita murhaajien juttuja kuunnellessa. Toistaiseksi ei sanonut mitään suostumisesta tai kieltäytymisestä, ei ollut vielä tehnyt mitään päätöstä sen osalta. Ja sitten alkoi härnääminen aikaisemmasta. Kieltämättä oli aikaisemmin saamassa nyrkistä, mutta pelkkä nyrkistä saaminen kyllä olisi hyvin vähäistä monen muun jo tapahtuneen asian rinnalla. Ja jos olisi aikaisemmin repäissyt omistamansa metsästysveitset esiin juopon aloittaessa rettelöinnin, se olisi todennäköisemmin aiheuttanut enemmän ongelmia kuin pelkkä nyrkin vastaanottaminen.

"Tapoihin ei satu kuulumaan helposti kuoleminen. Tosin tämän 'äidinrakkauden' osoituksen kohdalla meinasi kuoleminen olla vähän turhankin lähellä." Ilmaisi näyttäen hetken huivin alla olevaa isoa arpea. Ei sen olemassa olo ollut mikään valtaisa salaisuus,ja muista paikalla olijoista kukaan tuskin edes huomaiisi mitään vilautusta. Ah se ihana'äidinrakkaus'... se oli ennemminkin ollut jo ennen syntymää alkanut viha ja murhanhimo. Se kuollut huora oli mennyt viemään häneltä äänen ja melkein myös hengen.
Mitä vielä tuli selviytymisasioihin, ei ollut aikeissa alkaa avoimeisti paljastelemaan tietoa jalan vieressä olevassa nahkakassissa lepäävistä myrkyllä terästetyistä teräaseista. Ei sellaiset olleet asioita joista avoimesti kannatti toitottaa alkaa. Eikä ollut ihan innokas muutenkaan kuuluttamaan liikaa yksityiskohtia taustoistaan. Jos miehen jotain tarvitsi tietää, niin se ettei fyysisestä olemuksestaan huolimatta ollut aivan helpolla kuolemassa oleva tapaus.

Viesti Ke Marras 07, 2012 7:11

Azrael hykerteli naisen toteamukselle ei taka-ajatuksia lauseen käyttämiseen. "Totta tuokin, mutta mä en varsinaisesti vaivaudu valehtelemaan", mies hymähti ja asia piti paikkansa. Azrael oli varsin suorasukainen persoona, jos se ei vielä ollut tullut esille. Eipä mies myöskään oikeasti epäillyt tämän uuden tuttavan selviytymistaitoja, istuihan nainen siitä eikä tuo tosiaan ollut mikään kotivaimoa.

Virne leveni taas hetkeksi miehen huulilla ja tuo kohotti hieman kolpakkoaan. "Sittenhä meillä on enemmän yhteistä ku arvata saattaa", mies hörähti ja kulautti taas olutta alas kuivuneesta kurkustaan. Eipä miehen äiti varsinaisesti tuota tappaa ollut yrittänyt, mutta se ei ainakaan tehnyt asiasta yhtään mukavampaa. Aihe ei ollut mitenkään mukava, joten demonimies ei jäänyt siihen vellomaan sen pidemmäksi aikaa välttääkseen tarkentavat kysymykset. "Komea arpi", mies kommentoi naisen kaulan paljastusta. "Harmi vaan et se on vieny äänes kans", tuo jatkoi ollen täysin tosissaan. Arvet eivät olleet miehelle mitenkään häpeiltävä asia, melkein päinvastoin. Arvet kertoivat kantajastaan ja siitä, että tuo oli selvinnyt jostain mihin moni muu olisi kuollut. Mies virnisti yhtäkkiä taas leveämmin "tosin se antaa sulle aika pelottavan vaikutelman", mies naurahti. Ei, ei tuo kammonnut naisen ääntä, mutta tavallinen tallaaja varmasti piti sitä erikoisena. "Erikoisen nyt ainakin. Sitkeä tyttö sä olet", mies huomautti vielä asiaan liittyen. Arvasi että toinen ei välttämättä arvostanut arpeaan tai ääntään. Asioita pystyi kuitenkin aina katsomaan monelta kantilta.

Sae

Viesti Ke Marras 07, 2012 8:36

Scarlet ei aikonut alkaa kyselemään tarkemmin aiheesta, ei ollut mitään syytä kysyä. Kykeni kyllä päättelemään sen ettei kummallakaan ollut hyvät kokemukset aiheesta 'äidinrakkaus'. Ei nainen itsekään perustanut puhua aiheesta sen tarkemmin. Sen naisen liikaa ajatteleminen saisi vaan veren kiehumaan.

Ei Scarletkaan arpia nähnyt niinkään hävettävänä asiana, se oli mukana kulkeva todiste elossa olemisesta. Äänensä menettämisestä oli kuitenkin vielä vihoissaan, ja osasi vieläkin turhautua sen takia. Hän osasi elää asian kanssa, mutta yli kymmenen vuotta oli lyhyt aika sen vihaisuuden laantumiselle. Ehkä se joskus laantuisikin kokonaan, se vain veisi enemmän aikaa. Se olisi asia ,jota ei todennäköisesti saisi koskaan takaisin. Tai jos se olisikin mahdollista, siihen ei riittäisi pelkät tavalliset teot. "Kieltämättä saa ajoittain tietynlaiset yksilöt kiertämään hiukan etäämmältä." Vähemmän toivottavan käyttäytymisen takia ei avoimesti esitellyt arpea paikoissa joissa oli paljon väkeä. Herkempi hipiäiset saattoivat.. hmm hiukan ylireagoida tai kiertää etäältä. Muisti sen ajan, jolloin häntä hoitanut vanha rouva harmitteli tytön arpia. Ei nainen sitä ollut sanonut äänen, mutta ilman sitäkin oli selvää miten nainen olisi halunnut tytöstä tulevan tavallinen perhettä pyörittävä vaimo ja nainen. Nykyisellään Scarlet taisi olla aivan kaikkea muuta.

Hiukan ironista oli se kuinka hänen äiti oli yrittänyt pelastaa omaa nahkaansa tappamalla tyttärensä, mutta päätyikin lopulta olemaan itse olemaan kuollut kun Scarlet vaan jatkoi eloa. "Ja toivon mukaan sitä sitkeyttä riittää vielä hyvin pitkäksi aikaa." Eläisi niin kauan kuin vaan kykenisi, halusi vain elää oman elämänsä vaikkei ollutkaan alunperin syntynyt toivottuna asiana.

"Palaten aikaisemaan. Ehkäpä matkaseura voisikin kelvata, ainakin se olisi vaihtelua." Pääsääntöisesti kyllä vältteli seuraa, ja useimmin oli tien päällä pelkän oman itsensä kanssa. Ei poikkeuksen teko silloin tällöin ollut huono asia.
Seuraava

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia