Mikä ihmeen rauha? (Ylva)

Nahorissa sijaitsevat torit ja kadut. Katuja vartioidaan erittäin tiukasti, niin päivisin kuin öisin.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ylva » 08 Marras 2012, 19:13

"Mihinkäs se sitkeys katoaa, jos ei anna unohtua", mies totesi hieman epämääräisesti naisen kommenttiin. Azrael nyökkäsi päätään tyytyväisenä naisen suostuessa matkakumppaniksi. "Hienoa, kerro kun haluat lähteä", mies totesi ja tyhjensi oluensa katsellen tyhjän kolpakon pohjaa hetken harmissaan kunnes laski sen suosiolla takaisin pöydälle. Jos saisi tarjoilijatytön kiinni, voisi tilata juomaa ilman nousematta, mutta yhtäkään ei näyttänyt olevan lähettyvillä. Ehkä hyvä vain, olut alkoi jo tuntua päässä hiprakkana, eikä Azrael halunnut humalaan. Pieni humala silloin tällöin mutta ei mitään isompaa. Se vei kontrollin ja keskittymiskyvyn ja joku päivä vielä pääsisi hengestään siinä tilassa.

Palkkasoturi kröhäisi kurkkuaan ja lyhyemmät etuhiukset valahtivat osaksi silmille. Mies sipaisi näkevän silmänsä päältä hiukset korvansa taakse oikestaan noteeraamatta toista puolta, koska hiukset eivät siellä haitanneet. "No niin no, mitä sä sitten tarkalleenottaen puuhailet, Scarlet?" mies kysyi lisäten perään jostainsyystä naisen nimen. Tiesi kyllä että tuskin toinen vastaisi, mutta ei tästä säästäkään jaksanut alkaa puhumaan. "Voisin kyllä arvailla yhtä sun toista, mutta ei kuulu tapohin", mies hymähti puhaltaen taas otsahiuksiaan pois näkökenttänsä edestä. Hittolainen, oli leikannut ne liian lyhyiksi, juuri sen verran etteivät ne pirulaiset halunneet pysyä poissa silmiltä. Muu pidempi hiuspehko oli ponihännällä juuri samaisesta syystä.

Azrael oli niitä miehiä ulkoisesti, joita joku voisi kuvata 'karskin komeiksi'. Nuorukaista tuosta ei saanut tekemällläkään, mutta ei mies varsinaisesti vanhaltakaan näyttänyt. Ja tuo ainut näkevä silmä, joka joko tuikki tai oli kuoleman kylmä. Ehkäpä miehen katseessa oli jotain nuorta ja villiä, joka sai aikaan epämääräisen ristiriitaisen vaikutelman mikä häiritsi katsojaa mielen syövereissä, mutta ei saanut kiinni siitä mikä se oli. Tai sitten vain jotkut ihmiset vaistosivat miehen petomaisuuden, demoniveren ja sen tähden olivat varpaillaan. Azrael ei tästä välittänyt, ei niin kauan kun kukaan ei ollut miestä seivästämässä. Suhtautuminen lähes täysiveriseen demoniin oli yleensä hyvin negatiivinen. Eivätkä ihmiset tupanneet näkemään eroa kaksi kolmasosa demonissa ja täysiverisessä sellaisessa. Jos voisi matkustaa ajassa taaksepäin, kävisi vääntämässä äitinsä niskat nurin ennen kuin tuo edes sai päähänsä mennä lisääntymään. Siinä Azrael olisi muutenkin tehnyt maailmalle palveluksen. Yksi hullu puolidemoni ämmä vähemmän.

Miehen huomaamatta oli kapakkaan luikkiunt tuttuja naamoja. Se oli samainen pöytäseurue, joka oli hetkeä aikaisemmin ahdistellut Scarletia ja lisäksi pari muuta tyyppiä. Joukosta puuttui kuitenkin naiseen tarrannut mies, tuota ei oltu saatu mukaan saati mitään järkevää ulos suusta. Miehille oli selvästi jäänyt hampaankoloon naurunalaiseksi tuleminen ja juopuneet mielet olivat keränneet rohkeutta tehdä asialle jotain.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Sae » 08 Marras 2012, 21:04

Scarlet nyökähti toisen sanoille, ilmaisisi sen sitten kun tulisi vähän selkeämmäksi milloin. Vähän ajan päästä nainenkin sai tyhjennettyä kolpakon sisällön, eikä jäljellä ollut enää kuin tyhjä pohja. Ehkä hyvä niin, koska alkoi pienoinen hiprakka tuntua hänenkin päässä. Naisenkin olisi luultavasti antaa juomisen jäädä ennen kuin saa itsensä oikeasti humaltumaan. Hän ei ollut humalassa oikeastaan vaarallinen itselleen tai ympäristölle, vaikkakin pinna humalassa saattoikin joissain tilanteissa ollakin tavallista lyhyempi.

Mitäkö hän tarkalleen ottaen puuhasi? Jos tarvitsi rahaa teki mikä nyt minäkin hetkenä oli sopivinta, viimeisimmät rahat olivat tulleet myydyistä eläinten nahkoista. Ja osasi yhden jos useammankin tempun ,joilla ainakin hyvä uskoisemmilta liikeni rahaa. Tietyt yksilöt eivät vaan kykene oppimaan ettei kannata lyödä vetoa tilanteessa jossa ei voi voittaa. Periaatteessa Scarletilla oli tietoja ja taitoja joilla pystyisi tekemään yhtä sun toista hyvinkin hämärää, muttei ollut kiinnostunut lähtemään sille linjalle. Yksi vähemmän aktiivinen puuha oli välttää menneisyyden 'haamuja', mitä vanhemmaksi tuli sitä enemmän alkoi muistuttaa kasvoiltaan äitiään ja huonolla onnella saattaisi joutua maalitauluksi sen tähden. Pelkistetyimmillään oli vain pelkkä paikasta toiseen liikkuva kiertelijä. "Yhtä sun toista voisi olla melko oikea sanamuoto." Ei ollut liian innokas avautumaan kovin tarkasti asioistaan, yksinkertaisesti mitä vähemmän tietyt asiat olivat julkisessa levityksessä sen parempi. Jos jostain syystä tulisi välttämätöntä kertoa jotain saattaisi silloin tarkentaakin asiaa, mutta se olisi sen ajan murhe jos olisi tullakseen. Riippui se toki siitäkin alkaisiko mies esittelemään kovinkin tarkkoja kysymyksiä hänen asioista.

Scarletista oli alun alkaen tuntunut, hiukan siltä jokin miehessä ei ollut täysin tavallista. Mutta se ei kuitenkaan häirinnyt mitenkään vakavasti. Mitä sivusilmällä huomasi, muutamat muissa pöydissä olevat ihmiset vaikuttivat olevan selkeästi enemmän varpaillaan. Yksikin käänsi melko vilkkaasti katseen toiseen suuntaan Scarletin silmien sattuessa tämän suuntaan. Tosin syytä tuskin oli vaikea arvata, olisi enempi outoa jos aikaisempi välikohtaus ei olisi saanut aikaan turhaa huomiota. Ja aikaisemmasta välikohtauksesta puheenollen, jotkut taisivat kerjätä lisä huomiota. Katsos kummaa pari vähemmän toivottua tuttua naamaa, nämähän oli saaneetkin pari kaveria lisää. Tämä tästä vielä puuttuikin.

"Aikaisemmat 'tuttavat' näyttävät siltä, kuin eivät olisi saaneet vielä tarpeekseen. Pari kaveria tosin näyttäisi löytyneen mukaan." Scarlet ilmaisi nyökähtäen oven suuntaan jossa pikku joukko oli. Eivät näyttäneet halkeavan onnesta, ainakaan vielä. Käytännössä Scarletin ulottuvilla oli kaksi metsästysveistä, mutta tämä ei ollut mikään ihanteellinen paikka siihen. Liikaa väkeä, liikaa huomiota ja vielä enemmän ongelmia. Anna mun kaikki kestää... Kaiken lisäksi joukolla saattoi olla parhaassa tapauksessa piilossa omaa aseistusta, veitsiä tai muuta yhtä 'ihanaa'. Tai jos noilla oli mitään kunnollista toimintaa jäljellä päässä niin voisi kuvitella ,että nuo olisivat hiukan valmistautuneet ennen kuin päättivät palata selvittelemään menneitä.
Sae
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 09 Marras 2012, 14:57

Azrael naureskeli itsekseen naisen vastaukselle. "Vai että sellainen tyttö", mies totesi miettisen kuumeisesti viitsisikö juoda vielä oluen vai. Ennen kuin tuo ehti tulla mihinkään ratkaisuus Scarlet huomautti äskeisistä öykkäreistä. Mies kohotti kulmiaan ilmeellä 'todellako?' ja kääntyi sitten katsomaan oven suuntaan josta konkkaronkka luikki sisälle. Palkkasoturi kääntyi takaisin pöytään päin ja tuon virne oli levennyt ja muutenkin miehen olemukseen oli tullut jotain ilkukurista tai kenties innostuneisuutta. "No jaa, ehkä sitä voisi huvittaa itseään baaritappelulla. Ei siihen ennenkään oo kuoltu", mies naurahti. Ainakin tämä ratkaisi olutongelman. Mies suki partaansa katsellen nyt taas juuri noita kyseisiä miehiä jotka surkeasti onnistuivat näyttämään siltä, että olivat ihan muuten vain paikalla. Tumma silmä kävi jokaisen niosta läpi tehden pikaisen, mutta kattavan arvioinnin. Eiköhän noista selvittäisi, varsinkin jos nainen innostuisi avustamaan, mutta ei Azrael sitä odottanut.

Palkkasoturi kääntyi sitten pöydän ääreen laskien molemmat käsivartensa pöysdänpinnalle ja nojaili siihen kasvot hieman huvittuneina, mutta ei varsinaisesti enää virnuillut. "Katsotaan nyt ainakin mitä ne luulevat saavan aikaiseksi", demoniverinen naureskeli tosiaankin odotellen rauhassa mitä tuleman piti. Ei alentuisi siihen, että itse hyökkäisi, mutta puollustaisi itseään jos tarve vaati. Nyrkein tai teräasein, sama se miehelle oli. Kenenkään tappaminen ei tuottanut tuolle tunnontuskia kun kyse oli itsensä tai jonkun muun puollustamisesta. Tai töistä, tietysti. Sekaverinen katseli jotenkin haastavankin oloisena pöydän yli Scarleteen. Miestä kiinnosti oikeastaan nähdä myös mitä nainen tekisi: 'pakenisi vai taistelisi'. Yksi elämän peruselementeistä, jokainen olento omaa vaiston, joko paeta tai taistella vaaratilanteen sattuessa. Se riippui sitten henkilön luonteesta, kumpaa tuo sattuisi tekemään. Tietysti oli tilanteita, jossa oli pakostakin paettava, mutta yhtä kaikki, se kuului selviytymisviettiin.

Vaikka soturi ei vaikuttanut kiinnittävän enää paljoakaan huomiota itseään vaanivaan joukkoon, mutta todellisuudessa miehen keho oli jännittynyt ja valmiustilassa reagoimaan todennäköiseen hyökkäykseen. Silmäpuolena oli hankala nähde sivuille niin hyvin kuin kahdella toimivalla, mutta petodemoni keskittyikin näön siasta enemmän kuuntelemaan ja loppujenlopuksi luotti vaistoonsa ja monen kymmenen vuoden aikana opittuun lihasmuistiin ja reflekseihin. Azrael ei vaivannut päätään mahdollisella loukkaantumisella saati sitten edes kuolemalla. Toisin kuin monet palkkasoturi ei pelännyt kuolemaa, jopa toivotti sen tervetulleeksi, jos niin joskus sattuisi käymään. Kaikki kuolivat, ennemmin tai myöhemmin ja jos mieheltä kysyttiin tuon olisi itse pitänyt heittää veivinsä aikoja sitten.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Sae » 09 Marras 2012, 16:29

Scarlet olisi toki ollut tyytyväisempi jos öykkärit olisivat oppineet kerrasta, ei pitänyt ylimääräisestä riesoista. Joillekin ei näköjään ollut selvää se ettei muiden asioihin sekaantumisesta ei seuraa mitään hyvää, siinähän saattaa vahingossa mennä kuolemaan. Kuinka jotkut osasivatkin olla niin ongelmallisia? Ei sillä ,että kenenkään tappaminen olisi tunnontuskia hänelle aiheuttanut, se vaan aiheutti turhaa huomiota mitä ei kaivannut.

Mitäköhän luulevat tosiaan? Saihan sitä luulla olevansa vaikka maailman valtias, mutta ei pelkkä luulo siitä todellista tee. "Jotkut vaan eivät osaa lopettaa ajoissa..." Pienoinen ilkikurinen virne käväisi naisen huulilla toisen käden availlessa jalan vierellä olevan kassin nyöriä. Jos nuo oikeasti halusivat tappelemaan alkaa niin kaiketi voisi lopettaa myös piittaamasta siitä ovatko riehujat tämän lopuksi elossa vai ei. Näytti myös siltä, että miestä näytti kiinnostavan miten Scarlet toimisi. Ei Scarlet aikonut kesken kaiken lähteä nyt niin kuin jotkut muut paikalla olevat näyttivät tekevän. Jotkut eivät näköjään halunneet ottaa sitä riskiä, että päätyisivät itse tilanteen keskelle. Osa alkoi muuten vaan näyttää hiukan levottomilta.

Ei tehnyt muuta kuin odotti vaanivan joukon yrittäessä asettua jonkullaisiin asemiin pöydän ympärille. Joillakin tosiaan näytti olevan jopa veitsi tai puun palanen 'nuijana'. Jos ei muuta niin yritys ainakin näytti olevan kova. Mutta ei pelkkä uho ja huono pää pitkälle kanna... Vähän aikaa epäröityään joukko sitten päätti yrittää rynnätä huutaen kohti kaksikkoa. "No omapahan on vikansa..." Scarlet muodosti huulillaan ja pudisteli hiukan päätään. Lyhyessä hetkessä oli vetäissyt nahkakassistaan jotain ja heittänyt sen. Ei kauaakaan, kun paikassa alkoi jo kaikua yhden kohti syöksyneen riehujan tuskainen ääni. Oli luultavasti aika selvää ,että jotain ääntä lähtisi suusta ison veitsen ollessa uponneena syvälle olkapäähän. Sen äänen kuuluminen sai vielä useamman sivustaseuraajan ottamaan jalat alleen hyvinkin vilkkaasti.
Sae
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 14 Marras 2012, 20:28

Azrael ei voinut olla virnistämättä naisen reaktiolle ja yleisesti koko tilanteelle. Yhtäkkiä mies ponnahti pystyyn, samaan aikaan kun naisen kädestä lähti tikari lentoon ja kääntyi hyökkääjäänsä päin napaten kiinni tuon asekädestä riistäen näppärästi muutamalla pienellä eleellä tuon kädessä olleen puukon ja survaisi sen omistajansa kurkkuun. Koriseva ääni purkautui miehen huulilta kun tuo lyyhistyi lattialle. Palkkasoturilla olisi ollut miekkansa, mutta näin ahtaassa tilassa kahdenkäden miekka osasi olla varsin kömpelö. Muutama kauhunkiljahduskin lähti jonkun asiakkaan suusta miesten alkaessa tipahtelemaan lattialle vertavuotaen.

Azrael otti rintansa poikki kulkevasta vyöstä puukon käteensä ottaen sitten vastaan seuraavat kaksi öykkäriä, jotka yrittivät huitoa tuota jonkinlaisella laudankappaleella ja leipävetisen kaltaisella teräaseella. Kömpellöitä iskuja ei ollut hankala väistää jolloin oli turhankin helppo tehdä vastaisku ja päästää sieluparka päiviltä. Aina kun pystyi kuitenkin vain haavoitti vastustajiaan niin, etteivät nuo enää omin voimineen kömpineet ylös, mutta ei mies pahemmin varonutkaan jos joku sattui siinä tohinassa saamaan pahemman iskun ja kuolla kupsahtaa.

Iso mies liikkyi varsin ketterästi kokoonsa nähden. Tumma silmä piti kuitenkin silmällä myös naista kuin vahtien tuon pärjäävän. Sai itsekin pari kipeitä iskuja, mutta ei mitään mistä olisi vuotanut verta. Asiaan kuulumattomat asiakkaat yrittivät parhaansa mukaan kaikota kauemmas tappelusta, jotta eivät itse joutuisi ristituleen. Paikan omistaja näytti siltä, että tuo olisi halunnut repiä hiuksensa päästä ja yrittikin huutaa tappelijoita lopettamaan. Isäntä nyt huolehti hänen omasta kiinteistöstään ja kalusteistaan, jotka tuppasivat aina hajoilemaan tälläisessä rytäkässä. Veri myös tahrasi lattian eikä sitä ollut helppo hinkata pois. Lopulta isäntä tyytyi kiroilemaan ääneen ja voihkaisemaan jos jotain meni rikki kuten astioita tai tuoli joka mäjähti palkkasotruin selkään ja sai tuon hoipertelemaan muutaman askeleen eteenpäin kiroten.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Sae » 14 Marras 2012, 22:40

Heiton jälkeen nainen vetäisi nahkaisesta kassista toisenkin veitsen ennen pystyyn ponnahdusta. Ainoana erona ensimmäiseen kuitenkin oli terässä oleva myrkky, joka nyt ei ollut ihan tappavimmassa päästä. Myrkky oli enempikin lamaannuttavasti vaikuttava, eri asia toki jos sattuu sopivaan kohtaan osumaan ja riittävänä annoksena. Hankkiakseen toisen veitsen takaisin ryntäsi veitsestä saaneen kimppuun ensimmäisenä. Ihan kuin puukotetusta olkapäästä ei olisi jo verta tullut, se oikein yltyi, kun veitsi revittiin ulos miehen olkapäästä. Tappelun tuskin oli miehen päässä enää päällimmäisenä asia, miestä luultavimmin alkoi kiinnostaa enemmän miten välttää kuiviin vuotaminen.

Nämä ihmiset olivat yksinkertaisia tomppeleita, humaltuneita ja hyvin kömpelöitä liikkumisessaan. Tosin tuskin kaikki kömpelyys katoaisi vaikka korvien välistä löytyisi selvä pää. Pelkkä tyhmyydestä liikkeelle lähtenyt tappelu, ja osa ei tule kävelemään paikalta pois elossa. Näihin vastustajiin verrattuna Scarlet oli selkeästi ketterämpi ja vikkelämpi liikkeissään, mutta iskujen tullessa useammasta kuin yhdestä suunnasta kaikilta osumilta oli hankalampi välttyä. Nainen olisi kyllä kironnut jos olisi riittävästi voinut saada ääntä ulos. Olisi tietenkin ollut helpompaa jos selkä ei olisi ollut valmiiksi ruhjottu, äkilliset liikkeet aiheuttivat kipua eikä muutama selän puolelle tullut osua sitä ainakaan vähentänyt.

Scarlet kuuli korvissaan vaan kuinka aikaisemmin eloisan puoleinen kievari muuttui paikaksi, jossa kuului muutamia kiljahduksia, kivuliaita huutoja ja kiroamista. Ken teki kuolemaa ja värjäsi verellä lattioita punaisiksi tai vaikeroi kivusta. Vaikka näissä paikoissa tappelut tuskin olivat epätavallisia, ne tuskin kovin usein kuitenkaan menivät näihin mittasuhteisiin saakka. Voisi sanoa ,että tänään ei ainakaan ollut paikan isännän onnenpäivä. Kuinka monta näitä öykkäreitä vielä oli? Pian naisen suusta lähti hyvin rikkonainen älähdys laudan iskeytyessä selkään. Luita ei tuntunut hajoavan, mutta keuhkot tuntuivat hetkellisesti tyhjenneen ja selkään sattui hyin paljon. Oksennus oli lähellä nousta kurkkuun kaiken kivun tähden. Raskaasti hengittäen nainen yritti vetää ilmaan keuhkoihinsa ja pitää kaiken vatsan täytteet sisällään, askellus saattoi olla hoipertelevaa vaan ei siltikään aikonut suostua lyyhistymään. Miehen yrittäessä lyödä uudelleen, Scarlet päätyi onnekseen olemaan vikkelämmin reagoinut. Kaksi syvää vuotavaa haavaa vatsassa ja ties mitkä sisäelimet lävistettynä, öykkärin tuskin kannatti rukoilla mitään hengissä pysymistä, kannatti enempi vaan toivoa nopeaa ja kivutonta kuolemista.
Sae
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 14 Marras 2012, 23:44

Azraelin melkein kirjaimellisesti heittäessä yhden miehistä läheisen pöydän suuntaan. Öykkäri osui osittain pöytään, joka aiheutti sen kaatumisen. Palkkasoturi irvisti itsekseen ja huomioi että loput hyökkääjistä muuttivat humalaiset mielensä ja pötkivät pakoon niin vikkelää kuin vain jaloistaan pääsivät. Eivät nämä miehet halunneet hengestään päästä ja kerta kaksikko tuntui noin vaarallisilta. Mies käänsi huomionsa Scarletin suuntaan ja kiljuvan miehen kurkkuun, jonka nainen oli juuri suolestanut. Piruparka piti liian tuskaista kiljumista, ettei palkkasoturi jaksanut kuunnella. Azrael asteli lähemmäs naista ja virnisti tuolle kumartuen ottamaan puukkonsa takaisin. "Okein virkistävää", tuo naurahti varsin mustalla huumorilla. Kun palkkasoturi suoristi taas selkänsä tuon katse oli vakavampi. "Oletkos kunnossa?" petodemoni kysyi katsellen naista hetken.

Kumartui kuitenkin pyyhkimään puukkonsa kuolleen miehen vaatteisiin ja laittoi sen paikalleen. "Istu sä vaa alas", mies murahti naiselle pieni hymynpoikanen huulissaan. Azrael itse asteli kauhistuneen isännän luokse painostavan hiljaisuuden vallitessa. Kuin kohmeesta heräävät asiakkaat alkoivat pikkuhiljaa toimia. Osa lähti, osa jäi ja osa nosteli kaatunutta pöytää. Kukaan ei pahemmin katsonut kaksikkoon kuin peläten noiden alkavan tappamaan asiakkaita huvikseen. Sekaverinen ei kuitenkaan välittänyt tästä vaan kaivoi kasan kolikoita pussistaan antaen ne isännälle. "Vahingoista", Azrael murahti yllättyneelle miehelle "Ja kaksi kolpakkoa", mies lisäsi seuraten isäntää baaritiskin luokse. Hieman tärisevin käsin isäntä kaatoi juomat ja ojensi ne palkkasoturille. Mies otti juomat ja asteli takaisin Scarletin luokse. Antoi toisen juoman naiselle ja toisen piti itse istuen alas.

"Tässä, taidat tarvita sitä", mies hymähti ja hörppäsi pitkän nautinnollisen hörpyn oluestaan ja istui paikoillaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Sattuuko sun selkään pahasti?" tuo kysyi ja miehen oli pakko virnistää sanojensa välissä. "Ootko kokeillu hieroo niitä?" mies kysäisi mutta ei onnistunut mitenkäänpäin näyttämään viattomalta. Azrael kuitenkin nojautui rennosti taaksepäin ja nosti kolpakon taas huulilleen. Miehen tarkat korvat kuulivat naapuripöytien supinat ja se sai vaan miehen hymyilemään vinosti. "Ei paha", tuo totesi saatuaan juomansa alas kurkusta.
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Sae » 15 Marras 2012, 00:39

Muutaman pienen hetken Scarlet vain hengitteli syvään ja yritti saada vatsansa sisällön pysymään siellä missä pitääkin. Vatsan rauhoituttua hiukan suoristautui kunnolla vastaten kysymykseen. "Noihin verrattuna loistavassa kunnossa." Noilla viittasi aikaisemmin kuolleisiin ja haavoittuneisiin. Naisen selkään saattoi särkeä todella paljon ja pientä oksetusta, mutta muuten oli kaikin puolin kunnossa. Pelkkään mustelmaiseen ja ruhjeiseen selkään ei kuole. Scarlet pyyhki myös veriset veitsensä kuolleen miehen vaatteisiin ja siirtyi sen jälkeen istumaan. Rauhallisesti laittoi veitset takaisin nahkakassiin vilkuillen ympärilleen. Nyt sitten piipitetään peloissaan? Tosin eipä sitä voinut liikoja odottaa, ei yllättäisi ollenkaan jos joku heikkohermoinen yksilö olisi laskenut alleen tai lähtenyt oksentamaan kaiken nähdyn jälkeen.

Hymähti hiukan miehen palatessa oluen kanssa. Pelkkä olut tuskin olisi riittävää, mutta kyllä se ainakin tekisi tästä siedettävämpää. Ei voinut muuta kuin olla hiukan huvittunut seuraavista kysymyksistä, vaikka monen muun mielestä tämän hetkisessä tilanteessa ei pitäisi olla mitään hauskaa. Hieromista? Ja mitenköhän olikin aikaisemmin puhe asiasta nimeltä 'ei taka-ajatuksia'. "Liikkuminenkin tekee jo kipeää, joten miten tässä vielä pitäisi kuvitella pystyvänsä hieromaan?" Virnisti ja hörppäsi kolpakosta oikein pitkän kulauksen olutta. Muutenkin itsellä olisi vaikea yrittää edes hieroa omaa selkää kunnolla, vaikka kassin pohjalta saattoikin löytyä ruhjeisiin auttava rohdospullo. Eikä todellakaan ollut vielä niin humalassa ,että alkaisi vielä ehdottelemaan ketään muuta hieromaan selkää. Järjellisesti tiesi kyllä ,ettei koskeminen ollut paha asia jokaisessa tilanteessa, mutta ruumis muisti ja reagoi hyvin erillaisella tavalla. Varovasti asettui nojaamaan selkänojaa vasten, ei täydellä painolla kuitenkaan.

Jotkut supinat kuuluivat Scarletinkin korviin, vaikka ei tarvinnut edes kuulla tietääkseen mitä noiden päässä liikkui. Peloissaan olevia ,jotka eivät uskaltaneet laittaa tikkua ristiin. Jotkut luultavasti eivät edes osanneet kuvitella miten kaksikko pystyi vaan istumaan alas ja alkaa juomaan olutta näin.
Sae
 

ViestiKirjoittaja Ylva » 22 Joulu 2012, 14:25

Mies hymyili vinosti ja hymähti hörpäten oluttaa. "Mustelmat ja lihasjäykkyys on kaksi eri asiaa", tuo huomautti kuiskailevalle naiselle, joka oli kieltämättä kiehtova tapaus. Azrael suorastaan nautti muun asiakaskunnan hämmennyksestä ja muista sekavista tunteista, jotka noiden kasvoilta kuvastuivat. Mies oli kuitenkin kuin ei huomaisi keskittyen tuttavansa kanssa rupatteluun ja juomiseen. "Ja harvemmin sitä itse itseään hierotaan. Ja kyllä ennen kuin kiero sievä pääsi kehittelee jotain sopimatonta puhun todellakin hieromisesta"; mies selitti hieman huvittuneen oloisena. Uusi hörppy otettiin oluesta kostuttamaan kuivunutta kurkkua. "Kaipa joku parantaja osaisi kertoa paremmin", mies kohautti olkiaan. Eihän hän oikeasti paljoa tiennyt ruumiinvaivoista, mutta sen verran, että osasi pysyä kunnossa ja paikata itsensä tai tarvittaessa toverinsa.

Tummat silmät katselivat Scarletia kuin ne olisivat nähneet suoraan sieluun, mutta yllättävää kyllä jotenkin lempeällä tavalla. Azrael oli harvinaisen ristiriitainen tapaus mitä persoonaan tulee ja ulosantiin. Kaksi eri asiaa nekin olivat, mutta sekavia molemmat. Palkkasoturi hieraisi niskaansa ja irvisti. "Täällä on vähän nihkee meno... " mies totesi ja naurahti sitten. Mistäköhän tuo johtui? Ehkä pois raahattavista ruumiista, joiden siirtämiseen ei käynyt kenelläkään mieleen kysyä apua kaksikolta. "Ehkä on parempi tosiaan lähteä piakkoin, ihmiset tuppaavat käymään rasittaviksi tai-mikä-ikinä-onkaan-rodultaan, sama juttu kaikkialla", Azrael hymähti ja vilkaisi komeaa miekkaansa kuin miettien sen poimimista.

"Hassua sanoa, mutta rauhanaika on harvinaisen tylsää", mies hymähti, vaikka ei tuo ollut sotinut koko sotaa, mutta osan siitä kylläkin. Tosin haltioiden puolella ja yleensä astetta karvaisempana. Siitäkin oli jo aikaa, se tuntui hyvin etäiseltä, kuten kaikki vanhat tututkin. Etäinen katse paistoi palkkasoturin mietteliäistä silmistä. Ei pahemmin ollut sitä sorttia joka muistelisi menneitä takkatulen ja piipun ääressä, mutta mahtui menneeseen hyviäkin muistoja tosin nekin tuntuivat vain haamuilta, jotka kuiskailivat seläntakana. Azrael hymähti itsekseen tuskin kuuluvasti ja kulautti lisää juomaa alas kurkustaan, vaikka olisi voinut lopettaa tältä illalta. Toivoi ettei se yksi kusipää saanut soperrettua jollekin asiasta enemmän tietävälle mitä Azrael tuolle oli tehnyt, ensimmäiselle öykkärille, joka oli ollut Scarletin kimpussa.

((anteeksi kauheasti että kesti vastaaminen, ollut kaikkea häslinkiä))
Ylva
 

ViestiKirjoittaja Sae » 24 Joulu 2012, 02:18

Nuo olivat kieltämättä kaksi eri asiaa, siitä ei ollut kieltämistä. Jos tarkemmin mietti, naisen selän kannalta vähänkään kovempi hieronta olisi luultavasti enemmän pahasta kuin hyvästä. Pidemmällä parantumista kevyt hieronta ja lihasten liikuttelu kyllä saattaisi tehdä oikein hyvää. Kuullessaan sanat 'kiero sievä pää' ei osannut olla nauramatta maininnalle. Suusta kuului hiljainen ja hiukan rikkonainen naurun ääni. Hassua sinällään, tuo nauru oli pitkästä aikaa lähellä hyvin vilpitöntä naurua ja se oli nykyisin jo aika harvinaista. Kyllä nuori nainen uskoi sen ettei tuohon mainintaan liittynyt mitään sen ihmeellisempää. Mutta ei se sitä asiaa poista sitä tosiasiaa ettei ollut vielä niin humalassa ,että päästäisi ketään iholleen noin vaan oli syy mikä tahansa. "Jotain kylmää vammojen päälle viilentämään ja estämään pahenemista, jotain pientä rauhoittamaan kipua ja turvotusta ja aikaa niin luulisi selän palautuvan kuntoon lopulta." Jatkon kannalta toki olisi parempi mitä nopeammin selän tilaa alkaisi hoitamaan, mutta eihän se tässä ja nyt onnistunut? Ei nainen millään tavalla ollut ammattilainen aiheessa, mutta osasi kyllä oman osansa esimerkiksi tälläisten ruhjeiden tai murtumien hoitamista, olihan sentään elänyt tovin lääkärin luona. Pari lyhyttä vuotta monta vuotta sitten.

Piakkoin kurkusta valui alas lisää olutta lisäämään vaan naisen pienoista hiprakkaa. Scarlet saattoi valehtelematta olla pienoisessa humalassa, mutta tunsi oikein hyvin kohdistuvat silmät. Jollain tavalla tämä henkilö tuntui jotenkin niin ristiriitaiselta ja jollain kummallisella tavalla hyvin kiinnostavalta. Kaiken järjen mukaan vaistojen pitäisi luultavasti yrittää soitella jotain varoituskelloja tai sitten yksinkertaisesti jokin naisen kasvatuksessa oli vaan vialla. Mitä tämä Azrael tosiaan oli miehiään? Rauhassa ruskeat silmät tutkivat edessä olevaa ja yrittivät löytää lisää tietoa. Tavallaan ymmärsi mikä luultavasti sai aikaan tämän rasittavuuden, jollekin hyvin 'tavallista ja rauhallista' elämää elävälle miehen olemus oli saattoi olla uhkaavaja saada vaistot valmiustilaan. Tosin ihan kuin nuori nainen itse saisi joissain piireissä kovin suotuisaa vastaanottoa. Murhaajan jälkeen jättämä äpärä, jotkut saattoivat kyllä väittää ettei menneet haitanneet vaan eivätpä lopulta kuitenkaan osaa olla olematta varppeillaan tai kohtelematta erilaisella tavalla. "Kyllä tätä aika nihkeän puoleiseksi kieltämättä voisi kutsua." Nihkeyttä nyt oli vaikea olla huomaamatta, yhdenkin pää kääntyi hyvin nopeasti toiseen suuntaan kun katse sattui kohtaamaan pienoisen hetken ajan.

Ehkäpä tosiaan? Eipä tuohon voinut muuta kuin hymähtää hiukan, tiesi oikein hyvin olevan järkevää päätyä pian takaisin tien päälle ennen kuin lisää ongelmia alkaisi kertymään. Olutkin alkoi kulaus kerrallaan vähenemään ja senkin juominen olisi järkevä alkaa lopettelemaan vähitellen, ennen kuin pienoisessa päässään ehtii aivan liikaa humaltumaan. Hyvä puoli tosin oli se, kuinka humaltuminen vei ajatuksia pois selän särkemisestä. Odottaa vaan kuinka sekin humaltuminen kostautuu seuraavana päivänä, tosin se taitaa kyllä myös edellyttää kaiken oikeasti auttavan hoidon laiminlyömisistä.

"Liian vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, Azrael?" Hassua kieltämättä, joidenkin korvissa tuollaiset puheet olisivat luultavasti täyttä hulluutta. Sodan ollessa vauhdissa osa olisi ollut valmis antamaan kaiken mahdollisen saadakseen vaikka pienoisen tovin rauhaa. Scarlet ei ollut ollut millään tavalla kiinnostunut sodasta, ei kokenut mitään velvollisuuden tuntoa kumpaakaan kuningasperhettä kohtaan, oli yhdentekevää mistä nämä haluavat tapella kunhan vaan sai pidettyä itsensä hengissä. Kummallista kyllä ,mutta jotkut tuntuivat kuin kuihtuvan rauhan keskellä ja kukoistavan voimakkaina kaaoksen ympäröidessä.
Sae
 

Edellinen

Paluu Kadut ja Torit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron