Häväistys || CrimSON

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 05 Kesä 2014, 14:59

Iriador odotti huolestuneena edes jonkinlaista reaktiota Dariukselta, lopulta havaiten kuinka kenraali nousikin jalkojensa varaan ja riisui paitansa eteensä. Äänettömästi punapää huokaisi ja poimi viinin punertavaksi värjäämän paidan käsiinsä. Sotilaan askeleet veivät aluksi kenraalin työpöydälle, jonka vierellä lepäävälle tuolille likainen paita laskettiin, ja sen jälkeen vaatelokerikoille, josta summamutikassa vetäistiin puhtaampi kude mukaan.
Kun Iriador uudemman kerran tuli nyt Dariuksen luokse, saattoi sokea kyetä aistimaan kuinka nuutunut Haukansilmä oli. Pidätteli sinne tunneryöppyä sisällään kuten tavallista, vaikka olisi ollut helpompikin keino rauhoittua. Iriador ei kuitenkaan käynyt kyseenalaistamaan Haukansilmän käytöstä. Hän tiesi ettei mies hänelle mitään kertoisi, ellei jostain syystä aloittaisi omatoimisesti kertomaan siitä, jolloin punapää olisi pelkkänä korvana.
Puhdas paita laskettiin kuitenkin Dariuksen harteille, josta tuo saisi sen itse päällensä pukea jos mieli. Iriador otti kuitenkin laskeutuakseen uudemman kerran alas lattialle, kenraalin vierelle jonkinlaiseksi turvaksi johon tukeutua. Darius kun vaikutti tarvitsevan sellaista nyt..

Hiljaisuus leijui huoneessa pitkään – eikä Iriador käynytkään sitä rikkomaan vielä. Sen sijaan nuorempi nosti toista kättään sen verran, että saattoi varovasti lähteä sukimaan tummia hiuksia syrjään Dariuksen kasvoilta. Iriador saattoi käsillään tuntea miten jotkut hiukset olivat toisia märempiä poskipäiden korkeudelta tai tarttuneita vasten Haukansilmän kasvoja. Joko Darius oikeasti vuodatti kyyneleitä syystä tai toisesta, tai sitten… no, tässä tilanteessa ei oikeastaan hirveän montaa muuta vaihtoehtoa ollutkaan mukaan laskettavaksi. Korkeahaltia ei kuitenkaan mitään asiasta ääneen maininnut tai osoittanut, että olisi seikkaa mitenkään vielä huomannut. Nuorempi tyytyi vain sukimaan toisen hiuksia pois kasvojen tieltä varovaisesti, eikä antanut Dariuksen piiloutua enää lettinsä taakse.
Mitä siellä tapahtui..?”, Iriador kysyi kuitenkin lopulta rauhallisella äänellä. Niin kovasti hän olisi halunnut tietää, mitä kenraalille oli tehty..


//Et niin. Kaamea tommonen takertuja olet nii (D MUTTA KATSO MITÄ TEIN! TAIDAN MENNÄ TERRORISOIMAAN SAMANTIEN JONNEKIN MUUALLEKIN!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Kesä 2014, 16:00

Korva kävi kuulemaan korkeahaltian askeleet, muuten niin hiljaisessa huoneessa. Nyt kun ei kyennyt näkemään mitään edes sillä viimeisellä silmällään, kaikki äänet tuntuivat... kovemmilta. Jopa hiljaisuus kuulosti huutavalta, se ei tuntunut yhtään hyvältä. Kaikkein pahinta oli tässä hiljaisuudessa koittaa pidätellä niitä päälle puskevia nyyhkäyksiä, jotka värisevän hengityksen myötä alkoivat tuntua väistämättömiltä. Pala kurkussa vaati ilmaa, syvää ja kuuluvaa parkaisua, mutta kenraali pyrki parhaansa mukaan pitämään kaiken sisällään. Siinähän oli aina ollut hyvä. Miksi siis nyt se tuntui niin pirun vaikealta?
Iriador kävi laskemaan puhtaan paidan kenraalin harteille, johon se jäi lepäämään hetkeksi. Hetkeksi, kunnes valahti lattialle, Dariuksen tekemättä mitään sen eteen, että olisi vetänyt vaatekappaleen päälleen.

Iriadorin kosketusta käytiin jälleen kavahtamaan. Vaikka mitään varsinaista hätää ei enää ollut, ei Darius tuntenut oloaan kovin hyväksi, jos joku nyt koski häntä noin yllättäen. Nuorempi kävi sukimaan kenraalin hiuksia pois kasvoilta. Hiuksia, jotka tuntuivat niin kovin turvallisilta ja suojaavilta. Sukiessaan lettiä pois kasvoilta, Iriador ei voinut olla huomaamatta kyyneleitä, mikä sai kenraalin ahdistumaan entistä enemmän. Kuitenkaan korkeahaltia ei käynyt sanomaan mitään niistä, mikä oli vain hyvä. Kysymyksen Iriador kuitenkin esitti, tiedustellen, mitä oli tapahtunut. Darius ei halunnut kertoa. Ei todellakaan. Ei mitään, mitä oli tapahtunut. Ei siitä kuinka hän oli ottanut yhteen Argenteuksen ja monarkin kanssa, ei siitä kuinka häntä oli nöyryytetty ja häväisty, alistettu kuin kapista porttolan maksullista lumppua.

Haukansilmä ei vastannut. Sokeaksi käynyt katse tuijotti tyhjyyteen, kenraalin hengittäessä värisevästi ja nopeasti. Hetken hiljaisuuden myötä Darius kääntyi paremmin Iriadoria päin, samalla kun kävi nojautumaan vasten nuorempaansa. Kasvot painettiin vasten punapäisen hartiaa, aivan kaulan juureen, käsien käydessä kiertymään pienesti, laiskanoloisesti Iriadorin alaselän taakse. Pitkä, värisevä, itkua enteilevä huokaus painautui vasten Iriadoria, kenraalin pudistellessa päätään pienesti. Ei hän aikonut kertoa Iriadorille.


// KAMALA TAKERTUJA KYLLÄ! JA OMG AJFKEJKFJKSJ SINÄ IHANA IHMINENNNNN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 06 Kesä 2014, 02:45

Se lyhyt hiljainen hetki kysymyksen jälkeen tuntui ikuisuudelta, Iriadorin tuntiessa itsensä jo idiootiksi pelkästään siksi että oli ääneen uteliaisuuttaan esittänyt. Mutta tehty mikä tehty, tuskin hän tukkanuottasille kysymyksen takia pääsi, etenkään kun korkeahaltia ei sitä vastauksia inttävin tapaus ollut. Hän halusi ymmärtää Dariusta, mutta joskus kenraali teki sen nuoremmalleen turhan vaikeaksi, saaden punapään miettimään tahollaan, että oliko tämä sittenkään sitä mitä hän halusi. Elää turhan usein epätietoisuudessa, itseään selvästi ylempiarvoisen kanssa, josta kiinni jäätyä joutuisi epäilemättä muiden silmätikuksi. Kenties lunastaisi parhaillaan jopa oman kuolemansa. Mutta sokea oli tyytyväinen siihen mitä hänellä nyt oli. Iriador ei useinkaan kyennyt edes ajattelemaan että hylkäisi Dariuksen, mutta toisinaan myös negatiiviset ajatukset vaivasivat nuoremman mieltä. Hänelläkin oli velvollisuuksia kotopuolessa, hän tiesi sen, ja ajanmyötä ne velvollisuudet tulisivat entistäkin ajankohtaisemmiksi Iriadorinkin kohdalla. Ja niitä velvollisuuksia, perheen perustaminen mukaan luettuna, Iriador ei kyennyt tekemään Haukansilmän kanssa. Hän tulisi jättämään paikalleen tyhjän aukon vielä jokupäivä, jonka haluaisi kuitenkin lunastaa itselleen takaisin. Se päivä ei kuitenkaan olisi tänään.

Iriador havaitsi kuitenkin, kuinka Darius lähti nojaamaan häntä kohden, nuoremman levittäen pienesti käsiään kenraalin lähestyessä, kuin vastaanottaakseen tuon syliinsä. Kenraalin pää painui vasten korkeahaltian hartiaa ja vanhemman kädet hakeutuivat punatukkaisen alaselälle. Viimeistään hyvin paljon varsinaista itkuun purskahdusta enteilevä huokaus sai Iriadorin ilmeen huolesta surkeaksi, ja hartiaa vasten puskettu päänpudistus nuoremman huokaisemaan rauhallisesti. Mitä enemmän Darius näytti huoltaan, sitä enemmän se kohdistui ja valtasi osaltaan myös punapään. Iriador ei kuitenkaan halunnut ulkoisesti näyttää sitä, mutta hän tulisi murehtimaan tämän iltaisten tapahtumien jälkeen taas pitkään.

Ei sinun tarvitse”, punapää totesi ymmärtäväisesti, käsiensä kietoutuessa paremmin kenraalin ympärille ja painaessa kevyesti Dariusta itseään vasten. Toinen siroista kämmenistä nousi silittämään mustia, paikoittain enemmän ja vähemmän sekaisin olevia hiuksia, Iriadorin nojatessa osittain kasvojaan Haukansilmän pehkoa vasten.
Olen tässä, niin kauan kuin tarvitset minua”, punapää totesi rauhallisesti, jatkaen taas vanhemman hiuksien silittämistä. Iriadoria ei olisi haitannut, vaikka Darius olisi vuodattanut kyyneliä runsaammin häntä vasten – se olisi saanut sokeankin olon helpottumaan, samalla myös nostattanut tiettyä kiintymystä, ymmärrystä ja luottamusta Haukansilmää kohtaan. Kumpa kaikki vain voisi olla taas hyvin, mutta sen pelkkä toivominenkin tuntui nyt kovin.. vaikealta.


//KAUKANA IHANASTA (D No katso nyt. Ei se ensimmäinen ropetus riittänytkään, ota tästä vielä toinen, mokomakin Aksu//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Kesä 2014, 14:07

Ei sinun tarvitse. Ei Darius olisi kertonutkaan, vaikka Iriador olisi pakottanut. Jo Iriadorille moisen nöyryytyksen kertomiseen oli suuri kynnys, entä sitten kenraalille, joka ei muutenkaan hyväksynyt itseltään häviämistä tai epäonnistumista, moisen asian kertominen vaatisi paljon. Ehkä kuitenkin hyvä vain, ettei Iriador käynyt vastausta väkisin tivaamaan, toisin kuin kenraali oli tänään aikaisemmin tehnyt. Kädet kävivät kietoutumaan paremmin korkeahaltian ympärille, tuon käydessä sukimaan Haukansilmän sekaisin olevia hiuksia. Se rauhoitti. Pikkuhiljaa kenraali alkoikin hengittämään rauhallisemmin, joskin mies selvästi vielä pidätteli kyyneliään parhaansa mukaan. Siltikin, kyynel jos toinenkin oli jo ehättänyt valua silmästä, käyden imeytymään suoraan punapäisen vaatteisiin.

"Se saatanan sarvipää sokaisi minut..." Darius sai hetkenpäästä sanotuksi, mumisten lähinnä vasten Iriadorin hartiaa "jokin loitsu... tai kirous...." näkökykynsä menettäminen tuntui olevan ainoa asia, mistä kenraali suostui nyt puhumaan. Ja olihan se oikeastaan se pahin, hän ei halunnut viettää loppuelämäänsä sokeana, hänelle kun näkönsä oli kaikki kaikessa! Pieni ääni takaraivossa koitti kuitenkin puhua järkeä ja ajatella tilannetta rationaalisesti. Kenties se oli vain ohimenevä loitsu... ei kuningas nyt NIIN typerä ollut, että hyvän eliitin sillä lailla menisi... no, rikkomaan. Heittämään hukkaan. Kuiskaus oli toiminut vuosisatoja kiitettävästi, mutta toiminta tulisi loppumaan, mikäli kenraalista tulisi toimintakyvytön...



// IHANA OLET HILJAA Senkin otus. Otan toisen, voisin ottaa lisääkin. Paljon, paljon enemmän lisää, kiitos! 83 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Heinä 2014, 14:56

Ajatukset nuoremman päässä olivat seisahtuneet täysin paikoilleen. Iriador pyrki keskittymään nyt täysin vain Dariukseen, sekä kuuntelemaan ettei kukaan ylimääräinen käytävillä käyskentelevä lähestyisi kenraalin ovea varoittamatta. Kenelläkään ei ollut syytä astua luvatta kenraalin huoneistoon, mutta mistäpä sitä tiesi, millaisia uhkarohkeita, verta nenästään kerjääviä sotilastuvan seinät myös taakseen piilottivat parhaimmillaan.
Punapää pysyi kuitenkin hiljaa. Hiljaa, sukien tummia hiuksia ja miettien, mitä saattaisi enää sanoa. Hänkin oli väsynyt, Dariuksen tempauksen jälkeen huolestunut kenraalin voinnista, eikä halunnut edes ajatella, että Kuiskauksen tehtävät loppuisivat tähän pisteeseen. Ei tullut kuitenkaan edes ajatukseksi hylätä Haukansilmää nyt yksin. Ei nyt eikä koskaan, jos se Iriadorin päätettävissä oli.

Nuorempi kuitenkin hätkähti pienesti Dariuksen avatessa viimein suunsa, miehen ilmoittaessa että syy sokeuteensa johtui täysin toisesta monarkin eliittikenraalista. Olisihan se pitänyt melkeinpä jo arvata, että kenraali Argenteuksen kanssa yhteenotto liittyi Winderin huonovointisuuteen jollain tapaa. Nyt Iriador osittain myös tiesi, mitä oli tapahtunut, mutta missä yhteydessä ja tilanteessa, oli yhäkin pelkkä arvoitus millä korkeahaltia ei halunnut nyt päätään enää sekoittaa pahemmin.
Kenraali Argenteusko?”, punapää totesi huolestuneella äänellään, ”Sen sarvet eivät edes kelpaisi seinälle ripustettaviksi..”, Iriador kirosi hiljaa, huomatessaan käsiensä puristuvan nyrkkiin.
Jos se onkin vain ohi menevä kirous..”, Iriador huokaisi lopulta kuitenkin. Edes punapää ei halunnut uskoa kaiken tämän jälkeenkään, että Aran heittäisi noin vain eliittikenraaliansa menemään. Pitäisikö Haukansilmän nyt nöyränä mennä pyytämään näköänsä takaisin sen viejältä? Punapää kun tiesi, millaiset välit Dariuksella oli Atrevauxen kanssa, ja tiesi myös sen, ettei Winder kuuna päivänä menisi anelemaan yhtikäs mitään sarvipäiseltä vapaaehtoisesti.


//ERITTÄIN KAUKANA IHANASTA, KATSO NYT KUINKA KAUAN SAIT ODOTTAA TAAS ETTÄ KÄVIN KAKKAA TÄNNE VÄÄNTÄMÄSSÄ//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Heinä 2014, 15:24

Kenraali kävi murahtamaan pienesti, myöntyvästi korkeahaltian mainitessa kenraalin Argenteuksen nimen. Hän ei halunnut kuulla sen sorkkajalan nimeä, hän ei enää ikinä halunnut nähdä sitä saastaista sarvipäätä. Tosin, mikäli hän jäisi sokeaksi, se näkeminen tuskin olisikaan ongelma. Jokseenkin naurahtava tuhahdus seurasi tuota murahdusta, Iriadorin mainitessa, ettei sen jättiläisfaunin sarvet kelpaisi edes seinälle ripustettavaksi. Darius oli samaa mieltä, mutta juuri nyt hänestä ei ollut vitsailemaan sen pahemmin. Ehkä kuitenkin hyvä, että Iriador kykeni moisia kommentteja heittämään väliin, eipähän ollut niin kovin ankeaa tämäkin hetki.

Punapää kävi kuitenkin ehdottelemaan sitä samaa, mitä Darius oli toivonut ajatuksissaan. Ehkä tämä oli vain ohimenevä kirous. Tuskin se lopullinen oli. Ei Aran kai nyt antaisi toisen kenraalin sellaista toiselle tehdä... Varsinkin, kun Dariuksesta ja kuiskauksesta tuntui olevan huomattavasti enemmän hyötyä, mitä siitä sorkkakoivesta. Kuiskaus oli aktiivisin ja tehokkain eliittiryhmä, sen takia heillä olikin aina töitä ja tehtäviä hoidettavana, kun kaikki halusivat työn nopeasti, helposti ja tehokkaasti tehtyä! Ei sinne mitään tavallisia rykmenttejä lähetetty silloin, vaan kuiskaus pistettiin töihin.
"Ehkä.... Toivotaan..." Haukansilmä hymähti, sen pahemmin asiasta inisemättä. Ajan kanssahan se selviäisi... tai sitten pitäisi käydä kuninkaan juttusilla kyselemässä, mitä pirua tämä nyt oli. Mutta mikäli näkö olisi täydellisesti mennyt, saisi Aran olla varma, että Darius lähtisi saman tien pois kuninkaan palveluksesta ja veisi kuiskauksen mukanaan.
"... Auttaisitko minut sängylle..?"


//MUTTA HYVÄÄ KANNATTAA ODOTTAA! MAISTUVAA KAKKAA ON! NAM! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 15 Heinä 2014, 16:06

Iriador sai hymyn taottua kasvoilleen, kun Darius päästi naurahduksen sekaisen tuhahduksen. Hymy oli hyvin väkinäinen tosin, mutta riitti Iriadorille ilmaisemaan siitä, että hän kykeni kaikesta murehdinnastaan huolimatta vielä hymyilemäänkin. Oli se kuinka sopivaa tai sopimatonta tahansa tämän tilanteen yhteydessä, siitä punapää ei jaksanut nyt välittää.
Toivon todellakin”, Iriador tyytyi toteamaan ja miettimään jo, kuinka mahdollisesti menettäisi työnsä kokonaan sarvipäisen temppuilun takia. Jos Haukansilmä ei aikoisi, olisi Iriador valmis itse menemään kenraali Argenteuksen puheille ja vaatimaan tuota palauttamaan Dariuksen näön takaisin. Tuskin mokoma karvaturpa kuitenkaan sotilasta kuuntelisi, sillä olihan Iriador yhä velkaa toiselle kenraalille siitä, että tuo oli aikaisemminkin auttanut Winderiä pulasta vain koska korkeahaltia sitä oli itkusilmin ruinannut. Sitä hetkeä sokea ei kuitenkaan tahtonut muistella..

Dariuksen sanojen myötä, Iriador hellitti pienesti otettaan vanhemmastaan ja kohotti kasvonsa sokean esimiehensä puoleen tuon hiuspehkon sijaan.
Ilman muuta”, korkeahaltia totesi pienesti hymähtäen, tyytyväisenä siitä, että Darius oli saanut itsensä koottua ja rauhoiteltua näinkin nopeasti. Iriador olisi pysymässä kenraalin vierellä koko pitkän yön, tahtoi tuo sitä tai ei. Hän vaikka valvoisi nojatuolissa istuen ja eteensä tyhjää tuijotellen, samalla kun heittelisi kuviteltuun nuotioon murheitaan yksi kerrallaan.
Haukansilmää autettiin kuitenkin nousemaan ylös kovalta lattialta, ja Iriador oli valmis saattamaan kenraalin pedin puoleen, kuten mies oli pyytänytkin.
Jään tänne yöksi. Sanotpa mitä tahansa, en aio jättää sinua yksin nyt kun.. no, et näe mitään..”.


//Älä, tulee vielä vatsa kipeäksi, kun tuolla tavalla ahmit. JOKO ME SAADAAN HUKUTTAA KAIKKI, SAADAANKO?! (8D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Heinä 2014, 17:32

Toivossa oli hyvä elää. Eiväthän he oikeastaan muuta nyt voineet, kuin odottaa. Tai no, olisihan sitä voinut saman tien mennä kyselemään monarkilta tai herra karvakoivelta mitä hittoa tämä nyt oli, mutta ehkä se ei ollut se kaikkein paras idea juuri nyt. Ei ainakaan Dariuksen mielestä. Hän pysyi mielellään kaukana siitä kaksikosta mahdollisimman pitkään. Seuraavasta kokouksesta tulisi kyllä kiusallinen... Ihan kuin ne eivät olisi jo olleet tarpeeksi kiusallisia ennen tätä.
Iriador kuitenkin auttoi kenraalin ylös lattialta. Eihän se nouseminen ollut ongelma kenraalille - vaikka olo olikin hieman heikko - mutta sokeana liikkuminen oli hänelle yhä täysin uusi kokemus, eikä täten osannut edes tutussa ympäristössä suunnistaa. Hänellä ei ollut hajuakaan, missä kohtaa tai mihin suuntaan huoneessaan hän katsoi juuri nyt. Onneksi Iriador oli kuitenkin paikalla ja osasi auttaa toista sokeaa.

Punapää saikin saattaa Haukansilmän sängylle, eikä Darius pistänyt yhtään vastaan. Kasvot käännettiin kuitenkin Iriadorin puoleen, tuon ilmoittaessa, että jäisi yöksi tänne.
"...Hyvä" Darius vastasi kaksikon päästessä sängyn reunalle, johon Darius kävi istahtamaan. Kenraali ei päästänyt irti sotilaasta, vaan enemmän tai vähemmän väkisin veti tuon mukanaan sängylle, samalla kun itse kävi kaatumaan makuulleen pehmeälle pedille. Kädet kävivät kiertymään korkeahaltian ympärille, eikä kenraali aikonut päästää irti nuoremmastaan hetkeen...



//KAIKEN AHMIN KOSKA NAM. KYLLÄ, MENNÄÄN HUKUTTAMAAN PORUKKAA, HOP HOP //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron