Häväistys || CrimSON

[Crimson]

Kuten Iriador oli osannut aavistaakin, kävi kenraali hyökkäämään nyrkit ja koivet heiluen alaisensa kimppuun. Saman teki punapää, verenpunaisen auran välähtäessä esille voimakkaammin sen myötä kun Darius hänen kimppuunsa hyökkäsi. Iriador todella tarvitsi auraansa pystyäkseen hahmottamaan ympäristöään ja sen liikkeitä, kun ei mitään nähnyt. Näin ollen ei yksikään Winderin hyökkäyksistä jäänyt huomaamatta punapäältä, ja niihin osattiin myös asiaan kuuluvasti vastata. Välillä iskujen osuessa kuitenkin perillekin asti, tuhahti Iriador vain hiljaa, pyrkien ohittamaan mahdolliset sivuhaitat joita lyönneistä seurasi.
Punapää väisteli tai vaihtoehtoisesti keskeytti tavalla tai toisella kenraalin hyökkäyksiä nopean reaktiokykynsä ansiosta, pyrkien välillä suomaan nopeita, teräviä iskuja joko Haukansilmän yläkropanpuoleen tai jalkoihin. Harmikseen nuorukainen ei kuitenkaan pystynyt näkymättömäksi lipumaan tai yllättäen siirtämään olemustaan esimerkiksi Dariuksen selän taa, kenraalin käydessä roikkumaan lähes jatkuvasti kiinni jossain kohtaa Iriadoria. Vaikka kyseiset olisivatkin olleet laskettavissa hyvin epäreiluksi vedoksi, olisi punapää niitä kyllä mielellään käyttänyt. Kenraali ei ollut helppo vastus, sen Iriador tiesi, mutta ei Winder hänestäkään tulisi pääsemään yhtään sen vähemmällä.

Koska punapää ei ympärilleen voinut myöskään nähdä, kävi tuo alitajuisesti myös suuntaamaan sinne, minne käsirysy häntä ajoi. Eipä sokealla ollut varaa ohjata itseään tietoisesti minnekään nyt, kun hänen piti täysin keskittyä Haukansilmän puoleen. Auran käydessä kuitenkin tiedostamaan hiljalleen nurkaksi kääntyvä tila, yritti Iriador vielä kääntää kamppailun suuntaa toisaalle – mutta turhaan.
Ennen kuin punapää siihen ehti kummemmin pistää vastaan, nousi Dariuksen toinen käsistä punapäisen kaulaa vasten ja painoi sokean vasten seinää. Korkeahaltia ynähti hiljaa, oman käden tarttuessa kiinni sillä samalla hetkellä kaulallaan lepäävästä kenraalin kädestä, toisen pysyessä paikoillaan ja valmiina torjumaan mahdolliset iskut joita Darius saattaisi vapaalla kädellään nuoremmalleen vielä suoda.

Käsi kaulalla puristi ja painoi hyvin ikävästi, saaden Iriadorin yrittämään hetken rimpuilua toisen otteesta irti, turhaan. Raivoa puhkuva Darius onnistui painamaan punapäätä seinää vasten ilman minkäänlaista ongelmaa, nuoremman käydessä hetki hetkeltä keskittymään vain enemmän siihen, ettei henki todellakaan ottanut kulkeakseen kunnolla. Hengitys salpautui lopulta täysin, kun Winder kävi vielä entisestäänkin painamaan lujemman henkitorvea kasaan, saaden Iriadorin päästämään jokseenkin tukahtuneen pihahduksen suustaan.
Nuoremman käsi, joka kenraalin kuristavasta kädestä oli kokoajan pitänyt kiinni, lähti repimään ja työntämään Dariuksen kuristavaa kättä irti kaulalta. Punapää yritti myös kehollaan saada työnnettyä Haukansilmää kauemmas itsestään, kuitenkin kovin säälittävin tuloksin. Mitä lujemmin käsi kaulalla kuristi, sitä tukahtuneemmalta Iriadorista tuntui. Hän ei saattanut vetää henkeä lainkaan ja mitä pidempään punapää yritti saada rimpuilullaan pienintäkään sijaa saada taas hengittää, sitä vähemmän hänellä tuntui olevan enää voimia jäljellä pistää vastaan. Paniikkihan siinä heräsi, korkeahaltian kehon käydessä värisemään kauttaaltaan pienesti kenraalin kosketuksen alla, hengenvetojen ollessa enää hyvin säälittäviä inahduksia, jotka hädintuskin edes kuuluivat korvaan saakka. Hitaasti mutta varmasti myös punapään rimpuilu lakkasi ja kätensä ote Dariuksen omasta, kaulalla puristavasta helleni, tajunnankin käydessä hiljalleen pimenemään.


//Wow. So delicious. Much suffering. GIGGITY! (--------D//

[Aksutar]

Raivosta palava katse kävi tarkkailemaan harvinaisen intensiivisesti Iriadorin kasvoja, nuoremman käydessä haukkomaan happea kuin kala kuivalla maalla. Kaikki se rimpuilu, töniminen ja riuhtominen oli turhaa korkeahaltian osalta, sillä Haukansilmä ei antanut tuolle mitään mahdollisuutta päästä pois otteestaan. Toki, jos Iriadorilla olisi ollut teräase, jolla kenraalia tuikata, olisi Darius varmasti perääntynyt... Mutta nyt punapää ei ollut niin onnekas.
Sekunnit kuluivat, Dariuksen tuijottaessa pikkuhiljaa tukehtuvaa haltiaa. Kenraali ei kuitenkaan näyttänyt olevan itse tilanteessa mukana. Vaikutti siltä, kuin hän olisi raivon sokaisemana tuijottanut jotakin ihan muuta. Kenties jonkun toisen kasvoja. Kenties jonkun, jonka hän halusi oikeasti tappaa. Tuskallisesti, hitaasti. Kaikki tuo voima ja määräysvalta tilanteessa oli jotenkin... Innostavaa. Darius piti siitä, että sai olla tilanteen herra ja sellainen hän toden totta oli juuri nyt. Hän määräsi. Hän hiljensi ne, jotka vastaan sanoivat ja väärin tekivät.

Sitten se iski. Todellisuus läimäytti paistinpannulla päin kenraalin kasvoja, Haukansilmän tajutessa, mitä varsinaisesti oli tekemässä. Se tuohtunut, aggressiivisen oloinen hengitys kävi muuttumaan muutamaksi, nopean hätääntyneeksi hengähdykseksi, Dariuksen käydessä hellittämään otettaan Iriadorin kaulalla. Käsi ei kuitenkaan noussut täysin irti kaulasta, eikä Kenraali perääntynyt senttiäkään kauemmas Iriadorista, täten varmistaen tavallaan, ettei nuorempi käynyt valahtamaan maahan. Vapaana ollut käsi nousi nopeasti Iriadorin kasvojen puoleen, teräväkärkisten sormien käydessä hellästi, mutta nopeasti siirtämään hiuksia sivummalle, kyseisen käden jäädessä sitten lepäämään vasten Iriadorin päänsivua.
Darius hengitti nyt huomattavasti rauhallisemmin, mutta silti nopeatempoisesti ja väreillen. Ei hän halunnut satuttaa Iriadoria ja juuri äsken hän oli vähällä kuristaa korkeahaltian tajuttomaksi, ellei pahempaa! Ehkä Haukansilmällä todellakin oli vihanhallintaongelmia, jonka hän alkoi tajuamaan vasta nyt, kun se alkoi olla liian myöhäistä. Haukansilmän otsa kävi laskeutumaan vasten Iriadorin otsaa, Dariuksen koittaessa rauhoitella itseään. Vieläkään hän ei irrottanut otettaan Iriadorista, saatikka perääntynyt, pitäen näin Iriadorinkin yhä paikoillaan...


// MUCH FEELS! MANY ANGER! SUCH ROMANCE! WOW! GIGGITY! //

[Crimson]

Punapää inisi kenraalin käden alla minkä kerkesi, sokean silmienkin käydessä hitaasti painumaan kiinni. Niin pahalta se tuntui. Iriador ei varsinaisesti ollut koskaan aikaisemmin kokenut kuristuvansa mihinkään, jos tietenkään ei laskettu sitä, kuinka hengen saanti loppui yhtäkkiä veteen joutuessa. Mutta se oli taas toinen tarina, ja puhajouhinen saattoi mielessään vain kiittää, ettei tähän tapaukseen liittynyt pisaraakaan vettä.

Yllättäen se henkitorvea kasaan painava käsi kuitenkin hellitti otetta nuoremman kaulalla. Sillä samalla sekunnilla sokean silmät pamahtivat viimeistä milliä myöten auki ja tuo päästi kurkustaan rohisevan korahduksen, kun saattoi vetää taas ilmaa keuhkoihinsa. Hengitys kulki pitkään hyvin rosoisena, rintakehän kohotessa ja laskiessa hyvin tiuhaan tahtiin, kun Iriador pyrki saamaan henkeään kulkemaan taas normaalisti. Kehon värinä ei kuitenkaan minnekään lakannut ja nuorempi olisi voinut veikata kaatuvansa siltä seisomalta kasaan lattialle, ellei Darius olisi ollut jonkinlaisena tukena painamassa häntä yhä seinää vasten. Sinänsä se oli helpottava tunne.
Siinä rohistessaan saattoi punapää tuntea, kuinka kenraali siirteli hiuksia pois nuoremman kasvoilta, kyseisen käden jäädessä vielä lepäämään vasten päänsivuaan. Vaikka kosketus oli hellä, ja eittämättä vain hyvää tahtova – ainakin toistaiseksi – ei se saanut paniikista kieliville kasvoille nousemaan muuta, kuin hiljalleen nousemaan sen saman ärtyneen ilmeen joka Iriadorilla oli vielä hetki sitten ollut Dariuksen kanssa yhteen ottaessaan. Kenraalin laskiessa vielä otsansa nuoremman omaa vasten, kävi Iriador taas uhmakkaasti kurtistamaan kulmiansa.

Jalat eivät vieläkään tuntuneet kantavan kunnolla, ja keho värisi selvästi Dariuksen kehoa vasten äskeisestä. Siitä huolimatta jokin pieni liekki lähti kytemään korkeahaltian kehossa, leimahtaen samantien varmasti yhtä valtavaksi ja kuumaksi kuin vanhimman kidasta syösty tuli.
Silkasta sisukkuudesta Iriador kirjaimellisesti repäisi Dariuksen käden kaulaltaan pois ja jokseenkin säälittävästi työnsi itseään vasten painautuneen kenraalin kauemmas. Mutta vain sen verran, että punapää saattoi ylettää iskemään Haukansilmää kasvojensyrjään nyrkillänsä. Iskunvoima ei olisi varmastikaan ylettänyt enää kyseiselle tasolle, mitä se olisi ennen äskeistä hengen salpauttamista ollut, elleivät Iriadorin kehossa virtaava adrenaliini ja siihen sekoittunut viha olisi käynyt nuorukaiseen puhaltamaan puhtia. Ei korkeahaltia mikään heikko ollut jos siitä lähdettiin, eikä tuolta takuulla puuttunut sisukkuutta tarpeen tullen. Iriador olisi seissyt pystyssä vielä vaikka joku olisi vääntänyt puukkoa ympäri rinnassaan, jos vain itse niin päätti.

Nyrkki käytiin kuitenkin vetämään takaisin omalle puolelle, Iriadorin käydessä ottamaan tukea paremmin seinästä johon oli hetki sittenkin nojannut. Punapää katsoi osittain hiustensa takaa, kulmiensa alta murhaavasti kohden Haukansilmää, ollen jo melkein valmis sylkemään miehen päälle.
”Saastainen huoran penikka, revin viimeisenkin silmäsi pian pärstästäsi irti”, Iriador sähisi yllättävänkin paljon äänensä vihaa täynnä, yhäkin rohisevalla äänellä.


//OH YEES DUALYHDÖUAWHDYLAW YEEEEES! WOW! Hyi Iri, siisti suutasi, GIGGITY GI!//

[Aksutar]

Vaikka Darius olikin tilanteeseen herännyt ja katui jo äskeistä tekoaan, ei se suuttumus sisällä meinannut laantua. Sisällä kiehui kuin hornan kattilassa, eikä Darius tiennyt, miten olisi itsensä rauhoittanut. Parasta olisi vain kävellä pois paikalta ja hankkiutua omiin oloihin, mutta mihin kenraali muka menisi? Hän oli jo omassa asunnossaan, mihin hän täältä lähtisi "omiin oloihinsa"? Kaiken lisäksi, Haukansilmä oli varma, että Iriador seuraisi, mikäli hän jonnekin lähtisikin lampsimaan nyt. Eikä hän kyennyt pyytämään anteeksi, vaikka se olisikin ollut erittäin vaadittua tässä kohtaa. Ei hän ollut vielä tarpeeksi rauhallinen, sanoakseen sitä ääneen, vaikka sisimmissään oli pahoillaan tekemisistään.
Eipä siinä kauaa ehättänytkään miettiä tilannetta, kun Iriador kävi jo työntämään Kenraalin kauemmaksi itsestään. Tällä kertaa Darius ei edes pistänyt vastaan, sillä jostain kumman syystä ymmärsi harvinaisen hyvin, ettei korkeahaltia halunnut häntä lähelleen. Heti kun kenraali oli perääntynyt Iriadorista, sai Darius osakseen jälleen uuden iskun sokealta, joka kävi mojauttamaan vanhempaansa nyrkillä kasvojensyrjälle. Moinen isku sai Dariuksen kääntämään päätään pienesti, mutta sijoiltaan haltia ei varsinaisesti liikkunut minnekään.

Darius jäikin seisomaan siihen. Hän ei varsinaisesti enää tiennyt, miten tässä olisi pitänyt reagoida. Haltia oli hämillään, hän oli vihainen ja halusi jälleen repiä Iriadorin kappaleiksi iskusta ja sitä seuranneiden sanojen johdosta, mutta samalla hän poti myös jonkinlaista katumusta korkeahaltian satuttamisesta ja... ja kaiken lisäksi jollain kierolla, täysin ymmärtämättömällä tavalla - tai ainakin Darius sitä ei pystynyt juuri nyt käsittämään - tilanne oli myös... Kiihottava. Iriador pisti vastaan, siinä oli jotain, mikä miellytti kenraalia, joskin myös ärsytti. Hän halusi vain pistää Iriadorin anelemaan armoa ja pyytämään anteeksi sanojaan ja tekojaan, mutta pikkuhiljaa alkoi käydä selväksi, että väkivallalla se ei onnistunut...
yllättäen kenraali käänsi kasvonsa takaisin Iriadorin puoleen ja kävi päättävän nopeasti astahtamaan takaisin Iriadorin eteen, painamaan tuota vasten seinää. Mahdollinen vastarinta tukahdutettiin heti, kenraalin käydessä samalla nostamaan toisen kätensä jälleen Iriadorin kaulalle... Mutta tällä kertaa se käsi tarrasi kiinni hellemmin - siltikin tuntuvasti - ja liukui ylemmäs, kohottamaan Iriadorin kasvoja ylemmäs. Lähes saman tein kun käsi oli kaulalle laskeutunut, kävi Darius laskemaan huulensa harvinaisen vaativasti vasten korkeahaltian huulia, suorastaan vaatien vastakaikua yllättävän aggressiiviseen suudelmaan.


/// WOW! Hyi Iri, anna kun Dari puhdistaa suusi. GIGGITY GI! //

[Crimson]

Punapään murhaava katse laski pian lattiaan, nuorukaisen yhä tasatessa hengitystään ja koittaen rauhoitella itseään vihanpuuskasta. Iriador ei halunnut olla vihainen Dariukselle mistään syystä. Hän ei ollut sitä tyyppiä joka verisesti vihasi jotain koko loppu elämänsä, vaan myös halusi pyytää typeriä tekojansa anteeksi; todennäköisesti korkeahaltia olisikin katumassa äskeistä kylmäveristä lyöntiään, mutta vasta sitten, kun olisi saanut kuulla anteeksipyynnön jossain muodossa myös Dariukselta tuon raivopurkauksesta.

Kulmien alta uudelleen kohdistettu katse nousi kenraalin puoleen, kun tuo otti taas lähestyäkseen Iriadoria. Salamana oli punapää taas oikaissut itsensä ryhdikkäästi ylös ja valmiina pistämään Dariukselle vastaan, käyden kuitenkin siinä epäonnistumaan. Haukansilmä painoi nuorempansa uudelleen vasten seinää ja nosti kättään korkeahaltian kaulalle. Osittain hätääntyneeltä kuulostava hengähdys karkasi Iriadorin suusta tuon ehtiessä jo ajatella, että kenraali päättäisi jatkaa siitä mihin oli hetki sitten jäänyt – mutta sen sijaan käsi kaulalla kävikin paljon hellemmin kohottamaan Iriadorin naamataulua ylemmäs. Kaikkien oletusten vastaisesti, Winder laskeutui suutelemaan alaisensa huulia aggressiivisesti ja sai puoleensa jälleen uuden murhaavan mulkaisun.

Iriador ei enää tiennyt mitä olisi ajatellut. Ensin häntä oltiin käyty retuuttamaan sätkynuken tavoin, sen jälkeen punapää oli joutunut ottamaan yhteen eliittikenraalin kanssa ja joutunut sitten toimituksen päätteeksi lähes kuristetuksi hengiltä. Ja mitä Darius nyt teki? Suuteli häntä! Korkeahaltia ei kerrassaan osannut keksiä sitä mitä Haukansilmän päässä sillä hetkellä liikkui, eikä hän oikeastaan edes tiennyt olisiko halunnut keksiäkään. Oli kuitenkin selvää, ettei nuorempi kummemmin käynyt tästä teosta ilahtumaan, vaan tietenkin laittoi kenraalille vastaan sen minkä kerkesi.. vaikka jossain tajuntansa syövereissä Iriador olisikin ehkä halunnut antautua tilanteen vietäväksi. Niin kieroa kuin se olikin.
Punapää koetti taas työntää Dariusta irti itsestään. Yritys jäi kuitenkin kovin säälittäväksi, sillä voimavaransa jo hetki sitten panikoidessaan kuluttanut punapää ei liiemmin saanut kropastaan minkäänlaista voimaa irti. Näin ollen kenraali sai helposti tukahdutettua tehdyn vastarinnan, eikä siihen todellakaan vaadittua paljoa.
Lopulta toinen Iriadorin käsistä nousi tarraamaan mustatukkaa hiusten tyvestä, sokean yrittäessä repiä Dariuksen päätä kauemmas itsestään niistä käsin. Lisäksi koskaan vastaamattomasta suudelmasta Iriador repi itseään sen verran irti, että sai napattua Winderin huulenkulmasta kiinni ja näykkäisi siitä lujasti.
”Lopeta”, punapää rohisi toisen alla lievän tunnekuohun vallassa.


//GIGGITY GIGGITY GIGGITY! Dari saa puhdistaa Irin suun aina kun siltä tuntuu.. imean//

[Aksutar]

Ei ollut yllättävää, ettei korkeahaltia käynyt vastaamaan tähän yllättävään suudelmaan osaltaan. Sen sijaan Iriador selvästi yritti jälleen saada vanhemman irti itsestään. Kovin turhilta tuon työnnöt tuntuivat, Kenraalin pitäen paikkansa kuin vuori. Lopulta Iriadorin käsi eksyi Dariuksen hiuksiin, jonka johdosta Haukansilmän pää kävi muutaman sentin peruuttamaan. Se näykkäys huulenkulmasta sai aikaan henkäyksen, joka ei todellakaan kuulostanut ärtyneeltä tai epämieluisalta. Enemmänkin vain innostuvalta. Sitähän se myös tekikin, Iriadorin vastustelu tuntui nyt jostain syystä enemmän, kuin hyvältä. Jopa toivotulta. Silmissään ei enää palanut se raivo, vaan nyt aivan toisenlainen palava tunne, joka pintaan oli kohonnut. Iriadorin käskiessä kenraalia lopettamaan, Darius pysyi hiljaa, kunnes hetken päästä pudisti pienesti päätään.
Vapaana oleva käsi kävi nousemaan Iriadorin kädelle, joka Haukansilmän hiuksiin oli eksynyt. Darius kävi tarraamaan kiinni tuosta kädestä ja väkisin veti sen irti, teki se kipeää sitten hänelle siinä samalla tai ei. Samaan aikaan Darius myös painautui uuteen suudelmaan, lanteen puskiessa turhankin vaativasti paremmin vasten Iriadoria.

Iriadorin kaulalla levännyt käsi kävi tarraamaan Iriadorin toisesta kädestä, ranteesta, Haukansilmän painaessa nyt korkeahaltian kädet vasten seinää, tuon pään vierelle molemmin puolin. Ote Iriadorin ranteista oli tiukka, hyvä että veri kävi kulkemaan kämmeniin Dariuksen puristaessa ranteista vasten seinää.
Haukansilmän huulet kävivät hakemaan vielä muutaman kerran huomiota korkea haltian huulilta, ennen kuin silmäpuoli kävi suomaan vaativan aggressiivisia, jopa hieman näykkiviä suudelmia Iriadorin poskelle ja leuan syrjälle ja siitä alaspäin. Kaulalle päästessään olivat Haukansilmän suudelmat muuttuneet jo selvästi näykkäyksiksi, haltian käydessä puraisemaan pienesti, mutta silti voimakkaasti nuorempansa kaulaa. Jokaisen näykkäyksen jälkeen iholle suotiin kuitenkin pieni, nuolaiseva suudelma. Jälleen Dariuksen hengitys oli muuttunut raskaaksi, haltian hengittäessä vasten Iriadorin kaulaa suudelmien lomasta. Samaan aikaan kenraalin lantio kävi yhä uudemman ja uudemman kerran painautumaan vasten punapäistä, Dariuksen käydessä samalla pienesti potkimassa Iriadorin jalkoja kauemmas toisistaan.
"Aion satuttaa sinua..." Darius kävi henkäisemään suudelmien lomasta, nostaessaan kasvonsa Iriadorin korvan juureen, suoden näykkäyksen haltian pitkälle korvanlehdelle.


// GIGGITY GIGGITY GIIIIHIHIHIHIHI Oh you. Oh me. Oh us. OH OH OH OHAH noni nyt. Nyt kohta pitää taas pistää offgame viesteillekin se K-merkintä //

[Crimson]

Jos katse olisi voinut tappaa, olisi Darius maannut maassa jo kuolleena kuin kivi. Sokean katse tuijotti harvinaisen vihaa lietsovasti kenraalin naamataulua, jonka päänpudistus rekisteröitiin hiuksissa roikkuvan käden avulla. Eipä sekään käsi ehtinyt turhan kauaa mustissa kutreissa roikkua, kun Haukansilmä kävi sen väen väkisin repimään irti, sillä Iriadorhan ei otettaan tuon hiuksista suosiolla laskenut irti. Käsi pamahti kuitenkin vasten seinää, toisen käden seuratessa hetken kuluttua perässä, kun kenraali oli jälleen painamassa uutta suudelmaa vasten nuorempansa huulia.
Samalla punapää huomasi liikettä myös alapäässä, mustatukan työntäessä nyt myös lanteitaan vaativasti korkeahaltiaa vasten. Sekös sai uudenlaisen tunnekuohun nuoremman sisällä aikaiseksi, vihan muuttuessa punapään kasvoilla asteen hämmentyneemmäksi. Iriador pystyi jo arvaamaan mihin tämä kaikki olisi johtamassa, mutta se kuinka kenraalin toimiin pitäisi taas tällä kertaa reagoida, jäi olemattomaksi arvaukseksi punatukan päässä.

Iriador saattoi tuntea lievän kuumotuksen nousevan pintaan, kun Darius lähti suomaan näykkiviä suudelmiaan leuansyrjältä aina alemmas kaulalle. Mitään merkkejä siitä, että punapää olisi ehkä sattunutkin pitämään tästä kaikesta, ei kuitenkaan kenraalille suotu. Yhä kylmästi Winderiin suhtautuen yritti Iriador repiä käsiään vapaasti, tuloksetta, mutta tästäkin huolimatta punapään oma lantio lähti pienesti jopa myötäilemään Dariuksen lantion liikkeitä.

Pian punapää huomasi rauhoittuvansa, sen ärtymyksen käydessä hiljalleen laantumaan matalammille tasoille, jonka huomasi myös paikoitellen nuoremman kasvoilta. Se sama nyrpeä ilme ja murhaava katse käytiin kuitenkin nostamaan aina näykkäyksien myötä uudelleen kasvoille, vaikka mukana olikin jo lievästi pientä teennäisyyttä.
Kenraalin kommenttiin Iriador lähestulkoon murahti ääneen, pitäen äänensä kuitenkin säyseällä tasolla. Kun korvanlehdestä näykkäistiin, karkasi punapään suusta hiljainen hengähdyksen ja ynähdyksen välimuoto. Henkäyksen myötä päätä nojattiinkin taas poispäin Dariuksesta, Iriadorin käydessä vielä korjaamaan karannutta äännähdystään terävästi hymähtäen.
”Sopii yrittää..”, punapää tokaisi viimein, äänessään jopa lievästi vaativaa sävyä.


//OHOHOHOHDOAHWDI GIGGITY HNNNNGH! K-merkintöjä kaikkialla, on se kumma että niitä satelee kun pelataan keskenään, pffffff (D//

[Aksutar]

Se pieni vastarinta, mitä korkeahaltiasta irtosi, oli kovin turhanoloista kenraalin pysyessä paikoillaan ja pitäessään otteensa. Tosin, vaikka Iriador olisikin päässyt irti hänen otteestaan, Darius tuskin olisi käynyt perääntymään senttiäkään. Korkeahaltia saisi lyödä kenraalilta tajun kankaalle, mikäli halusi Dariuksen lopettavan nyt, eikä Dariuksen mielessä käynyt edes harkita, oliko se sitten väärin käydä näinkin aggressiivisesti ja perääntymättömästi vaatimaan toiselta tätä.
Iriadorin pieni myötäily lantiollaan saattoi kuitenkin kieliä siitä, että Iriador ei välttämättä halunnutkaan kenraalin lopettavan, vaikka niin saattoi sanoa. Moinen pienikin ele sai Haukansilmän vain innostumaan entistä enemmän, kenraalin työntöjen käydessä jo ehkä turhankin vaativiksi. Koko kenraalin olemus oli silkkaa pidättelyä juuri nyt, Iriadorin jokaisen äännähdyksenkin vain provosoidessa Haukansilmää entisestään.

Iriadorin tokaisuun ei vastattu mitään. Kuulo kävi vain rekisteröimään sen pienen, vaativan sävyn nuoremman äänessä, joka sai Haukansilmän päästämään suusta naurahduksen ja henkäisyn välimuodon. Sanaakaan sanomatta Darius kävi yllättäen repäisemään Iriadorin irti seinästä. Nopealla, dominoivalla heilautuksella Kenraali ohjasi alaisensa törmäämään läheiseen kirjoituspöytään, ollen itse jälleen alta aikayksikön punapäisessä kiinni. Darius pakotti Iriadorin selkä vasten tyhjän kirjoituspöydän pintaa, itse kumartuen nuoremman ylle. Huulet kävivät jälleen suomaan rajumpaa huomiota korkeahaltian kaulalle, käsien käydessä pakottamaan Iriadorin jalat auki. Teräväkyntiset kämmenet tarrasivat vaativan rajusti nuoremman lanteilta, vetäen Iriadoria lähemmäksi pöydän vieressä seisovaa kenraalia. Terävät kynnet kävivät liukumaan lanteidensivulta Iriadorin vyölle, ollen kuitenkin valmiina lopettamaan korkeahaltian riisumisen, mikäli tuo käsillään alkaisi työntämään tai estämään kenraalia. Silloin hansikkaiden peittämät kädet olisivat alta aikayksikön nappaamassa jälleen Iriadoria ranteista kiinni. Darius ei todellakaan suostunut pysähtymään, kun tämä kiihko oli nyt pintaan noussut. Hän tarvitsi tätä. Iriador tarvitsi tätä. Tai niin Darius itselleen uskotteli. Ottakoon korkeahaltia sen sitten rangaistuksena tai palkintona, miten itse halusi, Darius ei välittänyt.


// HNNNNNNNNGH! KEEP YO PANTS ON GURL! Tai sit kirjotetaan vaan uus sääntö: "Crimin ja Aksun pelit ovat automaattisesti K-Agna pelejä, ettäs tiedätte". KATSO SETÄ VASTASIN AAMULLA. Poltin myös kieleni Giggity goo!//

[Crimson]

Iriador pysyi hiljaa Haukansilmän naurahduksen jälkeen – eipä hänellä ollut moiseen mitään erityistä kommentoitavaa, saati sitten edes halua oikeastaan puhua kenraalille. Dariuksen heilauttaessa nuorempansa nätisti irti seinästä vasten kirjapöytää, kävi punapää hätkähtämään hieman. Hän ei todellakaan pitänyt siitä, että joku kiskaisi häntä yllättäen suuntaan tai toiseen, sillä kompuroinnin mahdollisuus oli jokaisella kerralla aivan liian suuri. Iriador sai kuitenkin tasapainonsa pidettyä, osittain siitä syystä ettei joutunut kovinkaan kauaa olemaan ilman Dariuksen tukea.
Haukansilmä pakotti punapään selälleen kirjoituspöydälle, saaden Iriadorin ynähtämään pienesti kovalle pöydänkannelle mätkähtäessään. Kaulaa käytiin taas puremaan, samalla kun Darius sai vapaasti levittää nuoremman jalat auki toisistaan ja vetää lähemmäs. Hiljaisia, raskaampia henkäisyjä karkasi punapään suulta Winderin korvanjuuressa, toisen käden noustessa taas pitämään Haukansilmän takaraivolla lepäävistä kutreista tiukasti kiinni. Hiuksiin tarranneella kädellä painettiin myös hetkittäin voimakkaammin alas, Iriadorin lähinnä ohjatessa nyt Dariuksen päätä sinne mistä toisen rajumpi kohtelu sattui tuntumaan yllättävänkin hyvältä.

Niin paljon kuin se pinnallinen ääni huusi päässä potkimaan kenraalin kauas punapäästä, ei Iriador tehnyt varsinaisesti kuitenkaan elettäkään karatakseen toisen käsittelystä. Sillä kierolla tavalla punapää piti tästä kaikesta – mutta sitä ei ääneen käyty sanomaan. Ei tässä tilanteessa, oli se sitten silminnähtävää tai ei. Darius sai luvan ajatella mitä halusi. Tuskin tuo olisi edes punapäätä liiemmin kuunnellut touhujensa lomasta, saati sitten mihinkään Iriadorin sanomaan liiemmin huomiotaan nojannut; taisivat vain muut asiat olla mielessä, joskin korkeahaltia ei sitä pahakseen näyttänyt pistävän. Ei todellakaan.
Toinen punapään käsistä nousi kuitenkin hitaanvarovasti Haukansilmän rintakehää pitkin lipuen, sormien tarratessa sitten hyvinkin lujasti kiinni alle jääneistä kankaista hartian kohdalta, rutistaen näin kaikkia Dariuksen yläkroppaa verhoavia vaatekappaleita yhteen sievään nippuun. Ote pysyi, eikä Iriador antanut kenraalin repiä tätä otetta irti, vaikka Haukansilmä olisi kuinka yrittänyt sitä irrottaa tai siirtää kättä omallaan muualle.
Samalla myös punapää kohottautui keskikroppansa lihaksilla ylemmäs pöydän pinnasta, taivuttaen itseään sen verran että saattoi näykätä astetta lujemmin Dariuksen korvanlehdestä. Iriadorin kasvoilla lepäsi harvinaisen vaativanoloinen ilme, kun nuorempi taas antoi itsensä valua takaisin selälleen pöydälle.


//NOWAAAAAY! Eikun. Uusi sääntö olisi kyllä paikallaan, ollaan me niin kurjia pelaajia. ELÄ POLTA KIELTÄ! Sen sijaan läikytä kuumaa kahvia syliin kun virnuiluttaa niin kovasti. GIGGITY!//

[Aksutar]

Iriadorin vastarinta näytti jo jääneen sivuseikaksi, Haukansilmän kuulon käydessä rekisteröimään nuoremman raskaammat henkäisyt, jotka korvanjuuressa ilmoille karkasivat. Darius ei edes näyttänyt reagoivan Iriadorin käteen, joka kenraalin hiuksiin nousi. Kuitenkin, kyseisen käden annettiin käydä painamaan hetkittäin kenraalin päätä alas, Dariuksen ottaessa vihjeen vastaan ja kävi suomaan hieman rajumpaa huomiota kyseisille alueille. Malttamattomuudesta lähes tärisevät kädet kävivät avaamaan nuoremman vyön, housut ja vetämään mokomia vaatekappaleita alemmas sen pahemmin kyselemättä lupaa. Terävät kynnet kävivät samalla raapimaan vasten korkeahaltian paljasta ihoa, jättäen jälkeensä punaiset rannut. Kenraali kävi hetkeksi steppaamaan sivummalle vetäessään Iriadorin housut pois, jahka oli ensinnä repinyt tuolta kengät jalasta. Koko tämän toimituksen ajan Haukansilmän yläkroppa kuitenkin pysyi nätisti Iriadorin yllä, huulten suodessa yhä huomiota korkeahaltian kaulalle ja kasvoille. Iriadorin vaatteita puristavaan otteeseen ei käyty reagoimaan, tai ainakaan näyttämään minkäänlaisia reaktioita sen suhteen. Kuitenkin, kun korkeahaltia kävi puraisemaan haukansilmän korvaa, päästi Darius kuuluvan, selvästi pienesti kärttyisen murahduksen vasten sokean kaulaa.

Hansikkaiden peittämät kädet kävivät nyt nousemaan Iriadorin yläkroppaa verhoavien vaatekappaleiden puoleen. Takki lähes kirjaimellisesti revittiin auki, Kenraalin selvästi edes välittämättä, menisikö kangasta rikki hänen rajujen otteidensa tai terävien kynsien johdosta. kaikki mitä tuon paksun kangaskappaleen alla olikaan, joutui sitten kokemaan karumman kohtalon. Darius kävi kirjaimellisesti raa'alla voimalla ja terävillä kynsillä repimään Iriadorin paidan kahtia, sen pahemmin miettimättä, oliko kyseessä kenties kalliskin vaatekappale. Jos oli, voisi Darius korvata sen... Jos häntä huvitti. Hänellä kun sitä valuuttaa tuntui kerääntyvän.
Kun kangas oli väistynyt Iriadorin kehon edestä, kävi suudelmat kaulalta laskeutumaan alemmas ja alemmas, Dariuksen edetessä kaikessa rauhassa - mutta aggressiivisesti - korkeahaltian rintakehälle, suomaan suudelmia, jopa pieniä näykkäyksiä herkille alueille. Samaan aikaan toinen hansikkaidenpeittämistä käsistä kävi laskeutumaan Iriadorin kylkeä pitkin, pienesti raapien, alas, aina punapään miehuudelle asti. Jokseenkin hellästi kävi tuo käsi koskettelemaan kiusoittelevasti nuoremman vartta, kuin testaillen sen pituutta kevein kosketuksin.


// (--------D Kamalia pelaajia. Hyi meitä. POLTANPAS! Virne on kova. Kovin, kovin suuri. GIGGITY GIGGITY GIGGITY GIGGITY LET'S HAVE SEX! //

[Crimson]

Housut lähtivät kovin liukkaasti korkeahaltian jalkoja verhoamasta, Iriadorin jopa auttaessa omatoimisesti hieman tuota toimitusta etenemään. Kenraalin kuitenkin liu’uttaessa teräväkyntisiä hansikkaitaan pitkin nuorempansa reisiä, nousi punapään kasvoille pieni ärtymyksestä kielivä ilme. Teko nostatti taas omalla tavallaan Iriadorin ylle kiihkoa entisestäänkin, mutta sai myös hälytyskellot lyömään hiljaa alitajunnassa. Jos Dariuks oli häntä kauttaaltaan repimässä näkyville naarmuille, ei Iriador antaisi toisen edetä enää senttiäkään pidemmälle! Mutta nämä olivat taas niitä ristiriitaisia ajatuksia, joita Iriadorilla tällä hetkellä riitti muutenkin päässään purtavaksi. Nauttiako vai eikö nauttia? Siinäpä pulma.
Punapää älähti kuitenkin hiljaa, sokean katseen siirtyessä alemmas omalle rintakehälle, kun kenraali repäisi Iriadorin yllä olevan virkatakin auki, nappien lentäessä nätissä kaaressa ilmaan ja ropistessa sitten jonnekin lattialle. Uusi yllättynyt henkäisy karkasi ilmoille, kun Darius repi viimeisetkin yläkroppaa verhoavat kangaskappaleet Iriadorin yltä kahtia. Punapää ei tuntenut moisesta käänteestä juuri mitään sääliä paitojansa kohtaan. Hän saisi uusia, kun niitä halusi ja tarvitsi, ehkä pistäisi jopa kenraalin korvaamaan menetetyt vaatekappaleet samalla hetkellä, kun hänellä siihen tilaisuus oli.

Dariuksen lähtiessä suomaan aggressiivisia suudelmiaan aina vain alemmas, hellitti Iriadorin käsi otteensa Haukansilmän tummista kutreista, jääden kuitenkin yhä seikkailemaan pitkien hiusten lomaan ja välillä niistä nykien. Kyljillä raapien alas kulkevat kynnet saivat punapään sykkeen taas nousemaan astetta lujemmaksi, Iriadorin käydessä hengittämään selvästi raskaammin, kehon alkaessa hiljalleen taas väristä jännityksestä Dariuksen alla. Ei kuitenkaan pahasta sellaisesta, ilmassa ollessa nyt aivan jotain muuta kuin väkivallan täytteistä hakkaamista ja potkimista. Iriadorkin oli mielessään antautunut jo aikaa sitten tilanteen vietäväksi. Olihan kyseessä Haukansilmä, jonka kanssa punapää oli käynyt läpi nämä samat tuntemukset useamman kerran – vaikka Darius sattuikin tällä kertaa ollut asteen tai toisen raivonsa viemänä ajanut tilanteen tähän – ei Iriador täten kokenut tilanteessa olevan mitään vaaraa tai varsinaista pelättävää ja vastenmielisyyttä. Siitä huolimatta, ei nuorukainen kyennyt täysin rentoutumaan hetkeen johtuen juuri siitä, ettei Winder sattunut olemaan täysin se sama henkilö, jonka Iriador oli oppinut tuntemaan.

Punapään katse harhaili jossain katossa, toisen kämmenen noustessa pian kuitenkin peittämään puoliksi kasvoja, kenraalin käden lähtiessä seikkailemaan kiusoittelevasti nuoremman miehuudella. Kevyet kosketuksen saivat Iriadorin tuntemaan olonsa taas hitusen paremmaksi. Tuo mielihyvä kävi erottumaan nopeasti pintaan nousevana lämpönä ja kasvoille nousevana häilyvänä punana, jota hädintuskin saattoi punapään kasvoilta erottaa. Toinen käsistä seikkaili yhä mustissa hiuksissa, kehon käydessä pienesti vääntelemään joidenkin aggressiivisten huomionosoitusten tuntuessa aivan toiselta kuin mukavalta.. mutta silti niin kovin mieltä kiihottavalta.


//Aivan hirveitä ollaan. Bannit äkkiä. GIGGITY GIGGITY, TÄHÄN ON TAAS TULTU!!! Mitään en kadu. Paitsi sitä että virnuilen niin lujaa että posket halkeaa (D//

[Aksutar]

Hitaasti kävivät Haukansilmän huulet suomaan suudelmia yhä alemmaksi ja alemmaksi, pitämättä minkäänlaista kiirettä Iriadorin keholla. Suudelmien lomasta lämpimät, voimakkaat hengähdykset kävivät iskeytymään vasten tummempaa ihoa, Haukansilmän käden käydessä vaativammin koskettamaan korkeahaltian vartta, hitaasti lähtien hieromaan edestakaisella liikkeellä mokomaa. Suudelmat laskeutuivat aina alas asti, kunnes Darius pysähtyi hetkeksi ja vilkaisi ylös Iriadoriin, pitäen itsensä kuitenkin vasten nuoremman ihoa. Tapa jolla Iriador kaikkeen tähän reagoi, tuntui hyvältä. Vaikka Dariuksen päällimmäisenä tunteena olikin halu satuttaa Iriadoria, halusi kenraali myös sisimmissään korkeahaltian nauttivan tästä yhtä paljon, kuin hän. Ei hän halunnut Iriadorin kohdalla olla se itsekäs osapuoli aktissa, vaikka kuinka toisen tekemiset ja sanomiset mahdollisesti ottivat pottuun. Ja tietenkin, olihan se yksi tapa kostaa. Pistää toinen nauttimaan hänen tekemisistään, vaikka äsken Iriador oli vannonut repivänsä kenraalin silmän päästä.

Hetken pysähdyksen jälkeen kävi Dariuksen kasvot laskeutumaan Iriadorin miehuuden puolelle. Hitaasti, muutama hellän kiusoitteleva suudelma suotiin varrelle, kielen käydessä pehmeästi nuolaisemaan vartta kerran jos toisenkin suudelmien lomasta. Suudelmien aikana miehuutta kiusoitelleen käden etusormi kävi kevyesti hieromaan Iriadorin varren päätä, kenraalin toisen käden laskeutuessa lepäämään punapään reidelle.
Hitaasti, mutta varmasti Darius kävi lopulta kohottautumaan sen verran, että saattoi antaa Iriadorin varren liukua hitaan nautinnollisesti kenraalin suuhun, haltian laskiessa päätään takaisin alemmaksi. Harvoin Darius moista huomiota soi Iriadorille, hyvä jos ollenkaan. Mutta sehän teki tilanteesta vain entistä mielenkiintoisemman, uniikimman. Kenraali käytti sekä suutaan, että kättään hyväillessään kaikessa rauhassa korkeahaltian miehuutta. Mikäli Iriador yritti turhan ylös nousta pöydän pinnalta, oli Darius valmis painamaan tuon takaisin vasten kovaa puuta hyväilynsä välistä. Iriadorin reidellä levännyt käsi kävi toimituksen aikana lipumaan nuoremman sisäreidelle, työntämään punapäisen jalkaa kauemmas toisesta. Kenraali ei myöskään pitänyt minkäänlaista kiirettä toimituksensa suhteen, vaan soi Iriadorille huomiota kaikessa rauhassa, yllättävän lempeästi. Välistä varsi kävi poistumaan suusta, Haukansilmän kielen käydessä seikkailemaan ylös alas vartta hitaan hellästi, mutta miehuus palasi aina sisään kenraalin nostaessa päätään ylemmäs. Katse kävi seurailemaan vähän väliä Iriaodrin reaktioita, samalla kun sisäreidellä lepäävä käsi kävi pienesti painamaan teräviä sormenkärkiä vasten tummemman paljasta ihoa.


// Bannit todellakin, katso nyt tätäkin. GIGGITY TODELLAKIN. MITÄÄN EN KADU! EIKÄ KADU DARIKAAN! AAA! Minä kadun sitä että vastasin aamulla ja 99% varmuudella tulen koulussa virnuilemaan kuin takapiru konsanaan. Mutta se oli sen arvoista. GIGGITY //

[Crimson]

Hengitys senkuin tiheni, kehon lämmön käydessä hetki hetkeltä vain nousemaan korkeammille asteille. Olipa Iriador ollut kuinka nyrpeällä päällä hetki sitten, alkoi se suuttumus murtua halkeavan lasin tavoin yhä vaativampaa tasoa nuoremman yltä, pirstoutuen aina vain pienemmiksi sirpaleiksi sitä mukaan mitä enemmän Darius tahtoi edetä alaisensa seurassa tässä seksuaaliseksisin laskettavassa kanssakäymisessä. Iriadorilla ei ollut mitään aikomusta iskeä tikkua ristiin kenraalin kanssa enää uudemman kerran saman illan aikana – ellei Haukansilmä sitten todella antanut nuoremmalleen tarpeeksi lujaa syytä repiä sitä viimeistäkin silmäänsä irti väkipakolla miehen naamataulusta.

Vaikka punapää oli jo ehtinyt edetä ajatustensa kanssa sen verran, ettei odottanut mitään yllättävää käyvän, sai seuraava kuitenkin osittain rauhallisen ja terävän huokauksen karkaavat korkeahaltian suusta. Darius ei turhan useasti suonut huulillaan huomiota sinne, minne pelkällä kädellä koskettaminen tuntui tavallisesti tällaisina hetkinä hyvältä. Toinen nuoremman käsistä kävi painamaan yhä lujemmin vasten omia kasvoja, jopa hieman repimään omaa tummanpunaista hiusrajaa, kun Iriador joutui tasaamaan huomionosoituksien suomaa nautinnollista aaltoa kehossaan pitääkseen itsensä aisoissa. Niin tyytyväinen punapää alkoi olla tilaansa, että olisi voinut vaihtaa vaikka toisen kätensä siihen että saisi tällaista hupia kontolleen useammin kuin vain kerran ikuisuudessa.
Niin miellyttäviltä kuin Haukansilmän huomionosoitukset tuntuivat, ei Iriador antanut itsensä mennä sen tietyn rajan ylitse. Korvien välissä huutava nautinto korvattiin välillä sillä pienellä tuskalla, jota haarniskan hansikas tuotti paljasta ihoa kasaan puristaessa – ja välillä taas toisinpäin.

”Ä..älä…”, Iriador sai huokaistua hiljaa ääneen, purren kuitenkin lopulta hampaansa vain yhteen, samalla kun kenraalin tummissa hiuksissa aikaisemmin niin hellästi seikkaillut käsi kävi jollain asteella jopa vaatien repimään toisen päätä ylemmäs punapään miehuudelta.


//Täällä taas. Viina teki tehtävänsä, otan vähän lisää vielä. JA NIIN HE ROPETTIVAT AAMU VIITEEN ASTI eikun//

[Aksutar]

Hitaasti ja rauhallisesti kenraali jatkoi huomion suomista paikkaan, jonne sitä ei yleensä suotu tällä tavalla. Tarkasti kullankeltainen katse seuraili Iriadorin liikkeitä ja eleitä, samalla kun paine kävi kasvamaan pakottavaksi tarpeeksi oman miehuuden puolella. Jollain kierolla tapaa Darius nautti Iriadorin alistamisesta, jopa nöyryyttämisestä, mutta sitä kenraali ei käynyt ääneen myöntämään. Ehkä Iriador olikin sen jo huomannut, mutta eipä punapäinen käynyt kovin usein vastaan pistämään. Joko tuo ei kehdannut tai sitten Iriadorilla itsellään oli kieroja fetissejä, joista ei kenraalille varsinaisesti ollut kertonut.
Jokainen äännähdys mitä Iriador päästi sai kenraalin vain innostumaan enemmän ja enemmän tilanteesta, johon nuoremman oli pakottanut, eikä Darius aikonut perääntyä. Tietenkään hän ei koskaan halunnut satuttaa Iriadoria, mutta juuri nyt Kenraali oli niin päättäväisellä linjalla, ettei hyväksyisi kieltävää vastausta. Iriador oli tähän jo ryhtynyt, nyt ei enää voisi perääntyä. Ei, jos Dariukselta kysyttiin.

Iriadorin sanat saivat kenraalin havahtumaan omasta hurmiostaan, punahiuksisen käydessä vetämään sinivivahteisista hiuksista kenraalia ylöspäin. Hitaasti Darius kävi nousemaan ylemmäs, jättäen nuoremman miehuuden rauhaan tältä erää. Haukansilmä laskeutui punahiuksisen ylle, huulten käydessä suomaan saman tien huomiota nuoremman kaulalle. Suudelmia, vaativia, jopa näykkäyksiä, samalla kun toinen käsistä nousi ujuttautumaan Iriadorin punaisten hiusten lomaan ja toinen kävi availemaan omia housuja. Hiuksissa uiva käsi kävi hakeutumaan aivan punaisten kutrien juureen, ottaen tukevan ja tiukan otteen hiuksista, pakottaen Iriadorin kääntämään päätään ylemmäs, jotta kenraali itse pääsisi paremmin seikkailemaan korkeahaltian kaulalla.
"Tämän ei tarvitse sattua" Darius kävi yllättäen henkäisemään Iriadorin korvaan, saatuaan housunsa auki ja alas. Alhaalla seikkaillut käsi kävi vetämään Iriadoria paremmin vasten kenraalin miehuutta, lempeän, edestakaisen liikkeen käydessä puskemaan vasten nuoremman omaa.
"Jos leikit kiltisti, ei se satukaan" Käsi hiuksissa tiukensi otettaan, samalla kun alhaalla levännyt käsi kävi hakemassa sylkeä kenraalin suusta omalle miehuudelle, ennen kuin kävi asettelemaan koko komeutta sisäänkäynnille, hitaasti käyden jo painautumaan sisään päin...


// Lisää viinaa silmät liikkuu. K-lapset touhu jatkuu, aina ja ikuisesti. Aamu viiteen hups. HUPS
HUPSSSS //

[Crimson]

Uusi huokaus. Ja toinen. Iriadorin silmät painuivat lähes umpeen Dariuksen nostaessa oman huomionsa punapään tiukan otteen myötä fallokselta aina takaisin alaisensa kaulalle. Käsi sinimustissa hiuksissa välillä repi lujemmin, välillä hellemmin sitä mukaan, millaisen tuntemuksen kenraalin suudelma tai näykkäys sai Iriadorissa sillä hetkellä aikaiseksi. Lopulta hiuksiin tarrannut ote raukesi täysin, ainoan vapaan käden käydessä hyväilemään enemmän ja vähemmän hellästi Haukansilmän leukapieliä ja kaulansyrjää.
Kiero, hiljainen naurahdus karkasi lopulta punapään suusta, kun Darius nappasi nuoremman kutreista kiinni ja väänsi tuon päätä ylemmäs. Iriador ei laittanut vastaan, pikemminkin vain avitti kenraalia saavuttamaan haluamansa – yllättäen kuitenkin saaden punapään silmät rävähtämään puoliummesta niin avonaisiksi kuin vain Iriador saattoi ne avata.

Kenraalin sanat toivat mieleen inhottavia mielikuvia. Jotain, minkä Iriador oli yrittänyt unohtaa jo useampaan otteeseen, muttei vain ollut siihen vielä pystynyt. Seuraavat Dariuksen liikkeet lipuivat täysin punapäältä ohitse, nuoremman pudistaessa varovasti päätään kenraalin otteessa samalla, kun muutama jokseenkin paniikinomainen henkäys karkasi korkeahaltian huulilta. Yhtä nopeasti kuin hetkellinen paniikki oli nuoremmalle noussut, karkasi se myös toistaiseksi mielestä, Iriadorin suodessa itselleen helpompaa asentoa, kun kumppani vaati pääsyä sinne pyhimmälle.

Iriador oli tottunut jo tähän. Siksi pieni kipu ei tuottanut varsinaisesti mitään häiritseviä tuntemuksia, vaan pikemminkin sai punapään hakemaan sitä mukavampaa ja siedettävämpää asentoa, jossa alkuhetki ei tuntunut niin tuskaiselta. Siltikin, kenraalin hitaasti sisäänpäin työntyminen sai uuden sarjan hiljaisia, yllyttäviä henkäyksiä puhkumaan Iriadorin huulilta aivan mustatukan korvan juuressa. Silti Dariuksen äskeiset sanat kaikuivat korkeahaltian päässä. Joskin sillä väärällä äänellä, joka hänet oli ottanut väkisin vain joitain viikkoja aikaisemmin. Punapää tunsi, kuinka se vääryys hakkasi rinnassa, takoen itselleen reittiä puskemaan ulos ja auttaen näin nuorempaa unohtamaan, mutta ei. Aranin tekemä vääryys saisi todennäköisesti punapäisen sotilaan tuntemaan olonsa epämukavaksi lopun elämäänsä, ellei jokin ulkopuolinen taho käynyt suomaan hänelle sitä helpotusta, ja päästämään typerää kultakutria hengiltä joku päivä. Mutta Dariuksen ei tarvinnut tietää mitään tästä – ei missään nimessä.. Niinpä Iriador tyytyi toistaiseksi lievältä paniikilta pelaamaan kenraalin ehdoilla mukana tässä pelissä.


//Syytän tästä sitä, että koskaan eksyin takaisin tnf:ään. Lisää viinaa, kyllä. KATSO SETÄ, SIELLÄ NE MENEE NYT!//