Kirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2014, 15:39
Ilkikurisesti virnuillen jatkoi fauni aktin seuraamista, ottaen välistä jopa mukavan takakenon asennon divaanilla.
”Tunnen sanoistasi huolimatta epäonnistuneeni – minä kun en ikävikseni ole mikään kirurgi, vaan pelkkä lääkäri”, Atrevaux hymisi teennäisen surkuttelevasti takaisin monarkille tuon ensimmäisen kommentin jälkeen, mutta antoi virneen sitten taas levitä takaisin kasvoillensa. Ilkeä virne kävi sen kuin leviämään, kun Winder sai taas ääneen aneltua kuningasta lopettamaan. Atrevaux hymähti. Hän tiesi kyllä hyvin, ettei monarkki ottanut lopettaakseen ennen kuin oli omat tarpeensa tyydyttänyt ja saanut sen mitä halusi tilanteella saavutettavan. Mutta kuka sanoi, ettei Atrevaux saisi itsekin nauttia tästä tilanteesta? Tuskan tuottaminen vihaamalleen henkilölle tuntui harvinaisen mielihyvää tuottavalta puuhalta – eikä fauni todellakaan ollut vielä lopettanut temppujensa suhteen.
Samalla kun Aran taas avasi suunsa, sarvipäisen katse laski siksi pieneksi hetkeksi Haukansilmän puoleen. Toinen faunin käsistä laskeutui puolittain Haukansilmän ainoan silmän päälle, pimentäen täysin lopunkin Dariuksen näköpiirin. Kättä vain pidettiin siinä paikoillaan. Härnäyksenä. Muistutuksena taas siitä, kuinka Winder pelasi nyt kaksikon ehtojen mukaisesti itse aloittamaansa peliä.
Aranin vaativammaksi muuttuva tahti sai Dariuksenkin painautumaan välillä lujemmin faunia vasten, mutta sekös ei millään tavalla tuntunut haittaavaan huoneen kookkainta olentoa, joka tuskin otti edes liikahtaakseen koko touhun ohessa.
Pahaenteinen katse nousi virnuilevan haltiakuninkaan puoleen.
”Sitä se valta ja mammona tuppaavat teettämään”, möreä ääni totesi tyynenrauhallisesti, Atrevauxen kohottaessa toista kulmaansa virnuillessaan nyt samalla kun silmäsi harvinaisen määrätietoisesti Arania.
”Ah, mutta mihin minä jäinkään. Pieni lääkärillinen toimenpiteeni jäi vielä pahasti kesken”, sarvipäinen hymähti, Haukansilmän ainoalla näköelimellä lepäävän käden alkaessa hohtaa taas tummaa purppuraa valoa, ”Nimittäin pärstävärkissäsi on vielä yksi asia pielessä, minkä tahdon korjata kuntoon”. Siinä missä fauni oli viimeaikoina harjoittanut yleisiä taitojaan maagina, oli tuo saattanut ehkä ohessa hieman opiskella ohessa myös mustaa magiaa. Kiellettyjä asioita, kirouksia, jotka olivat alkaneet muodostua faunille paheeksi – mutta kukapa häneltä olisi moiset huvit saattanut kieltää, kun niistä ei tavallisesti myöskään kenellekään kerrottu. Nyt Winder sai luvan kuitenkin toimia koekaniinina, johon fauni oli päättänyt pientä pilaansa kokeilla.
”Näkökyky kun on niin turhan arvostettua, eikä tuo yksinäinen silmäsi pue sinua lainkaan, Winder”,
Purppura valo kävi imemään Haukansilmältä tuon näkökykyä hitaasti sisäänsä, aiheuttaen pientä polttelua kirousta langetettaessa. Mikäli fauni olisi vienyt kirouksen täysin loppuun saakka – olettaen että olisi siinä edes täysin vielä onnistunut - olisi Winder menettänyt näkönsä kokonaan toistaiseksi, kunnes joku olisi loitsun käynyt kumoamaan. Mutta koska sarvipää halusikin vain kiusoitella nuoren kenraalin ja tuon pelkojen kustannuksella, pimensi Atrevaux Haukansilmän näön vain toistaiseksi. Niin, että se palautuisi itsekseen ajan kanssa mahdollisesti takaisin jo muutamista kymmenistä minuuteista tuntiin odotellessa. Se riittäisi kyllä ajamaan Dariuksen uudemman kerran hermoraunion partaalle, minkä pelkästä ajattelusta Atrevaux sai itsensä hyvälle tuulelle.
Purppura rihma nousi Winderin silmästä, jättäen jälkeensä lähes täysin sumentuneen näköelimen, jolla korkeintaan saattoi erottaa enää pintojen sumeat reunat - jos niitäkään. Sorkkajalkainen painoi rihman takaisin käteensä, haihduttaen kirouksen ilmaan ja naurahtaen muutaman kerran häijysti tekojaan.
”Eihän se täydellinen ole vieläkään”, fauni päivitteli tärkeänä, katseen noustessa sitten taas Aranin puoleen, ”Mutta en minäkään täydellinen ole. Pätevyydestäkin on toisinaan maksettava oma hintansa, ja sen sinä saat nyt todistaa, Winder”.
//PFFFFFT… voi pyllyt sentään nyt (----D … ÄÄHÄHÄHÄHÄÄÄÄ. Tuntuu kuin kasvot halvaantuis tän virneen mukana. IKUINEN VIRNE JÄÄ TURPAAN SIITÄ SITTEN (D Ehkä niin kävi Delillekin//