Häväistys || CrimSON

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2014, 18:04

Atrevaux ei voinut olla pärskähtämättä sijoillaan, kun Aran lateli lisää totuuksia pöytään Winderistä. Kyllä sarvipäinen oli tietoinen tästä kummasta, magiaa huokuvasta haltiasta jonka sukunimen monarkki ääneen mainitsi, mutta oliko tuo todella sitten jakanut tunteitaan Dariuksen kanssa? Tuskin silmäpuolella useampaa rakastajaa, varsinkaan miespuolista, oman heilansa lisäksi oli, joten tässäkin täytyi olla jokin oma nihkeä salaisuutensa takana. Ehkä Atrevaux saisi siitä joskus tietää, ehkä ei – se jäi nähtäväksi.
Maagin terävä katse kävi kuitenkin seurailemaan taas Haukansilmän pyrähdystä ylös maasta ja siitä syöksymistä kohden Arania. Fauni ei mitään ehtinyt tehdä, kun kuningas jo katosi näköpiiristä, siirtyen suurempansa taa suojaan. Fiksu veto, mutta mitäpä muuta Aranilta olisi saattanut odottaa tässä tilanteessa. Atrevaux pitäisi vauhkoontuneen piskin kaukana monarkista niin pitkään, kuin siihen vain kykenisi. Ja ellei Winder osaisi yllätten halvaannuttavia taikoja tehdä, tulisi tämä tanssi kestämään pahimmassa tapauksessa hyvinkin pitkään.

Atrevaux ärähti, Dariuksen vaihtaessa suuntansa kaksikkoa kohden. Fauni ehti ottaa vain muutaman askeleen silmäpuolta kohden ja ojentaa toista kättään niin, että se tönäisi salamana lähestyvää keihäänvartta vinoon. Pieni horjutus pelasti ehkä Atrevauxen kasvot, mutta täysin ei pujoparta taaskaan selvinnyt vahingotta. Keihään kärki kävi salamanlailla leikkaamaan pienen avittelun jälkeen reilun loven jättiläisfaunin sarveen. Samalla teräaseen kärki pyyhkäisi astetta syvemmän viillon sarvipäisen kenraalin päänsyrjään, saaden nyt vanhemman kenraalin älähtämään hiljaa paikoillaan.
Fauni ei kuitenkaan jäänyt paikoilleen tai näyttänyt pysähtymisen merkkejä vammoistaan ja päätä nyt jomottavasta särystä huolimatta, vaan pyrki jatkamaan Winderin lähelle pääsyä.

Näppärällä nojauksella Atrevaux sai väistettyä kuitenkin kaulaa lähestyvän viillon, tavoitellen väistönsä ohessa sitä, että saisi toisella kädellään napattua kiinni Winderin keihäästä. Ja kuinka ollakaan, tarrasi isompi käsi keihään varresta kiinni niin harvinaisen tiukasti, ettei Darius sitä saanut kunnolla enää liikutettua. Alta aikayksikön kävi keihäästä kiinni pitelevä käsi hohtamaan taas valoa, syttyen lopulta palamaan. Tuli levisi faunin kädestä väkisin Winderin maagiseen aseeseen, niellen koko pituudelta keihään varren ja sen teräosat alleen. Liekit eivät polttaneet asetta tuhkaksi – vaikka Atrevauxin olisi kyllä tehnyt mieli polttaa typerä tikku poroksi, ja olisi sen tehnyt vieläpä hyvin mielellään – mutta se poltti sitä, joka aseeseen koski. Ja poltti sitä enemmän, mitä pitempään aseen kantaja sitä kädessään piteli. Atrevauxiin hänen oma taikansa ei kuitenkaan koskenut, vaan tässä tapauksessa poltteen uhriksi joutui Haukansilmä.
Koska Atrevaux tiesi, ettei Winder tahtonut menettää enää mitään kunnianrippeitä raajojensa mukana, sai sorkkajalkainen ajan kanssa riisuttua silmäpuolen aseista. Yhä palavan ja otetta polttavan keihään Atrevaux kirjaimellisesti repi Haukansilmän käsistä lopulta irti, samalla pyrkiessä sorkkiensa kärjillä raapimaan itseään pienempää jalkoihin ja keskittämään vastustajan huomiota jonnekin muualle, faunin otteen pitäessä nyt lujasti kiinni silmäpuolen käsivarresta keihään sijaan. Vanha sarvipää tunsi itsensä pelottavan kiihtyneeksi Winderin pikku tempusta, joka myös nostatti suuremman ja vanhemmat eliitin pulssia yllättävän korkealle. Adrenaliini sai Atrevauxeenkin vielä yllättävää voimaa ja uhoa siinä suhteessa, että faunista saattoi muuttua brutaalikin peto voimiensa kanssa, kun tunsi olonsa riittävän uhatuksi ja vahingoitetuksi.

Paksu verinoro valui kiihtyneen faunin kaulaa pitkin, värjäten valkean aluskaavun kauluksenkin jo punaiseksi, samalla kun suurempi ja vipuvarreltaan voimakkaampi olento kävi lopulta vääntämään Haukansilmää polvilleen maahan. Atrevaux itse astahti Winderin sivulle, taivuttaen miehen toista kättä harvinaisen epämukavasti tuon selän taakse, käyttäen tätä keinonaan alistaa mokoma suippokorva suuremman olennon tahdon alle.


//Välillä täytyy olla häijy. Kyllä. MUTTA KATSO KUINKA HÄIJY ON JAAKKO NII//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2014, 18:35

Fauni valitettavasti kävi väistämään mahdollisen fataalin iskun, tarraten nyt kiinni Haukansilmän keihäästä. Tätähän Darius oli alun alkaen koittanut välttää, mutta ei raivopäisestä kenraalista ollut ajattelemaan taktiikoita viittä sekuntia pidemmälle. Luonnollisesti yli kaksimetrinen järkäle oli fyysisesti voimakkaampi, mitä suhteellisen sirorakenteisen jänteikäs haltia, joten Dariuksella ei ollut mahdollisuuttakaan repiä asetta irti faunin otteesta. Irti Winder ei kuitenkaan aikonut päästää, vaan sillä samalla sekunnilla kun Atrevaux keihääseen tarrasi, nousi varoittavan raivokas katse faunin kasvoihin. Fauni oli kuitenkin päättänyt pakottaa Dariuksen irrottamaan otteensa keihäästä, sytyttäessään koko komeuden tuleen. Liekit nielivät aseen alta aikayksikön, mutta eivät näyttäneet polttavan maagista asetta ollenkaan. Sen sijaan lämpö kävi kyllä tarttumaan Haukansilmän käteen, polttaen epämukavasti hansikkaan peittämää kättä. Tietenkin Darius päästi irti heti, kun kuumuus oli sietämätön. Se oli vaistomainen reaktio, johon Darius ei oikeastaan edes ehtinyt mitään sanoa. Älähtäen Haukansilmä päästi siis irti aseesta ja koitti samantien väistellä faunin teräviä sorkkia, ottaen kuitenkin osumaa sarvipäisen koivistakin. Darius ei edes voinut pyrkiä kauemmaksi faunista, Atrevauxen otettua kiinni itse haltian käsivarresta.

Aran seurasi tätä toimitusta turvallisen välimatkan päästä, virnuillen itsekseen. Kuningas näytti turhankin rennolta ja luottavaiselta Parebriksen taitoihin. Varmasti Dariuksesta jotain haastavaa vastusta faunille olisikin ollut, jos haltia olisi keskittynyt taisteluun eikä vain raivokkaasti koittanut saada faunia alas, pois tieltään. Kun keihäs kuitenkin oli kolahtanut faunin sarveen yllättävänkin lujaa, ei Aran voinut kuin irvistää. Sentään Haukansilmä sai jotain suurempaa vahinkoa aikaiseksi, mutta ei moinen näyttänyt hidastavan pujopartaista yhtään.
Tilanne kuitenkin rauhoittui Atrevauxen pakottaessa Dariuksen polvilleen maahan. Tietenkään Winder ei sinne helpolla alistunut, mutta kipu ja fyysiset rajoitteet pistivät Haukansilmänkin lopulta alas, altian älähtäessä silkasta kivusta ja raivosta. Aran katsoi vielä hetken sivummalta tilannetta, kunnes oli varmistunut siitä, että Atrevauxin ote piti ja Darius todellakin oli nyt alistettuna maassa. Vasta sitten Aran lähti kävelemään lähemmäksi, kävellen kaksikon eteen. Ohittaessaan faunin Aran katsahti tuon puoleen, nähden verinoron sarvipäisen kaulalla. Tuohon reagoitiin kuitenkin vain pienesti hymähtäen, huomion keskittyessä Dariukseen.

"Joko rauhoituit?" Aran kävi kysymään yllättävänkin ivallisesti Haukansilmältä, joka katseensa kävi kohottamaan monarkin puoleen.
"Kuohin sinut toimintakyvyttömäksi ja leikkaan koko heppisi irti!" Darius kävi raivoamaan monarkille kiihtyneenä yhä tilanteesta.
"Et viitsisi, siskosi pahastuisi moisesta, kun ainoan huvin häneltä veisit" Aran kävi virnuilemaan turhankin tyytyväisenä itseensä ja tilanteeseen.
Darius ei enää saanut edes muodostettua sanoja monarkille, joka vielä hänen rakkaan siskonsa tähän sontaan sotki. Sen sijaan Winder päästi ilmoille turhautuneen, raivonsekaisen karjahduksen, samalla kun katseensa laskeutui maahan. Darius koitti myös päästä irti Atrevauxen otteesta, mutta turhalta se tuntui...
Aran katseli hymisten maahan pakotettua Winderiä, jonka päässä raivosi yksi tunteiden sekamelska. Katse kuitenkin nousi faunin puoleen, haltian mutristaessa suutaan pienesti.
"Vuodat verta, ystävä hyvä"


// VOI JAAKKO SINÄ HÄIJYISTÄ HÄIJYIN. OH YOUUUUUUUUUU<3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2014, 19:18

Kun Darius alkoi hiljalleen polvistua vasten lattiaa, nousi lievä silkasta tyytyväisyydestä kielivä virne faunin kasvoille. Typerä silmäpuoli ei päässyt enää hyppimään kenenkään silmille ja oli siinä somasti nyt aloillaan. Atrevaux sai kuitenkin pitää miehestä tiukasti kiinni, sillä oletetusti kenraali ei suostunut alistumaan niin helpolla toisen tahdon alle kuin olisi ehkä parhaimmassa tapauksessa voinut tehdä. Välillä suurempi olento kävi myös väen väkisin vääntämään siromman osapuolen kättä sinne, mistä se aiheutti Winderille vain tuskaa, mutta kuitenkin niissä rajoissa, ettei silmäpuolen käsi täysin loksahtanut pois paikoiltaan tai murtunut kappaleiksi.
Faunin polttava katse tuijotti tummatukkaisen takaraivoa, sorkkajalan tasaillessa sykettään ja tyynnytellessä mieltä. Tällainen riehuminen ei ollut Atrevauxin heiniä. Hän oli tottunut hieman rauhallisempaan taistelutahtiin tai vaihtoehtoisesti siihen, että pisti kutsutut olentonsa taistelemaan puolestaan. Itseänsä fyysinen rasitus ei todellakaan ollut sitä jotain, johon sarvipäinen kenraali olisi ollut tottunut.

Tyynesti Winderiä paikallaan pidellen, huomasi fauni taas kuuntelevansa kaksikon välistä keskustelua. Huvittunut naurahdus karkasi välistä kuitenkin sorkkajalan suulta, kun Haukansilmä uhosi monarkille minkä kerkesi – joskin uhoaminen vaikutti hyvin turhalta, kun katsoi miten Aran siihen reagoi vastaan. Lyhyt keskustelu oli nopeasti ohi, päättyen Dariuksen turhautuneeseen karjahdukseen, joka nostatti ivallista virnettä faunin kasvoilla entisestään.

Vaikka Parebris tiedosti Aranin suovan katseensa nyt hänen puoleensa, ei fauni nostanut kuitenkaan katsettaan ylös monarkkiin. Kuninkaan huomautus nostatti pientä närää sarvipäisen mieleen, faunin käydessä kuitenkin purkamaan tuo närä turhautuneena ärähdyksenä. Myös toinen käsistä nousi nopeasti pyyhkäisemään omaa kaulaa, tahriutuen osittain punaiseksi faunin verestä. Hetkeksi Atrevaux oli jo unohtanut kokonaan että oli haavan päänahkaansa saanut, mutta nyt hiljalleen päätä jyskyttävä kipu toi muistikuvan tapahtuneesta takaisin.
Mitä pienistä..”, Parebris tokaisi vielä hieman tuohtuneena, käyden sitten vääntämään yllättäen häijysti taas Winderiä kädestä. Samalla faunin verinen käsi laskettiin haltian takaraivolle, josta poimittiin tiukka ote miehen tummista kutreista. Haukansilmä pakotettiin nyt suoristamaan selkänsä siinä polvillaan ollessaan ja kohottamaan katsettaan hyvin epämukavasti kohden kattoa. Atrevaux nojasi toista eliittiä vasten vielä siten, ettei silmäpuolella ollut vieläkään sijaa liikkua vapaasti isompansa otteessa. Pienikin vastarinta pyrittiin tukahduttamaan heti.
Mutta sitä en anna jälleenkään anteeksi, että Winder kajosi keihäällään lihaani”, fauni uhosi, pakottaen taas silmäpuolta taivuttamaan niskaansa epämukavaan asentoon, ”Puhumattakaan siitä mitä teit sarvelleni, silmäpuolinen äpärä”, Atrevaux totesi murhaavan matalalla äänellä.


//I WANNA DO BAD THINGS WITH YOOOOOOOOOU – h-hetki lähestyy pelottavaa tahtia (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2014, 19:59

Aran näytti yhä huvittuneelta Faunin sanojen myötä. Eipä sarvipäinen pahemmin näyttänyt välittävän haavoistaan, mutta otti se varmasti vähän egon päälle. Kuitenkaan Darius ei ollut ehättänyt tekemään suurempaa vahinkoa Atrevauxelle, joten Aran näki ihan kohtuulliseksi kenties jopa vitsailla asiasta.
Darius koitti tässä välissä tasailla hengitystään, mutta siihenkään ei suotu turhaa aikaa kun fauni kävi uudemman kerran vääntämään kättä, saaden nuoremman kenraalin jälleen älähtämään kivusta. Toinen järkäleen käsistä kävi tarraamaan Haukansilmän hiuksista, pakottaen Haukansilmän suoristamaan selkänsä ja katsomaan ylös kattoon. Katse kuitenkin hakeutui harvinaisen närkästyneenä sarvipäisen puoleen. Jos katse voisi tappaa, olisi fauni jo kuollut ja kuopattu.
Aran taas suorastaan nautti tilanteesta ja sen seuraamisesta. Vallan tunne ja toisen alistaminen olivat kuninkaan mieleen, varsinkin tällaisessa tilanteessa, jossa alistettavana oli henkilö, joka ei todellakaan olisi halunnut tuohon tilanteeseen.
"Ehkä meidän pitäisi kuohia sinut, Winder" Aran aloitti kävellessään pöydän puoleen, jonne viinilasinsa oli jättänyt "eiköhän siskosi hoida suvun jatkamisen, sinä kun et edes naisia katsele" pikari käytiin poimimaan pöydältä, kuninkaan suunnatessa takaisin kenraali kaksikon puoleen, pysähtyen Dariuksen eteen.
"Tai ehkä voisimme puhkaista toisenkin silmistäsi jotta voisit olla pikku panopoikasi kanssa yhtä sokea" hitaasti Aran kävi kumartumaan Dariuksen puoleen, jahka oli nopealla vilkaisulla varmistanut, että Parebris varmasti piti kenraalista kiinni. Dariuksen murhaava katse oli nyt kääntynyt tarkkailemaan monarkkia, joka kävi tuomaan lasiaan lähemmäksi kenraalin kasvoja.

Aranin toinen käsistä kävi nousemaan Dariuksen kasvoille, pakottaen tuon ainoan silmän pysymään edes jotenkuten auki, samalla kun kuningas säälimättä kävi kaatamaan lasissaan olleen viinin suoraan Haukansilmän ainoaan näköelimeen. Jälleen kerran turhautunut, mutta nyt myös tuskainen huudahdus karkasi Winderin suusta, tummatukkaisen käydessä jälleen yrittämään irti faunin otteesta, kaikesta kivusta huolimatta. Juuri nyt se kipu ja hetkellinen sokeus silmässä vei kaiken kenraalin huomion ja heti kun kuningas sen vain soi, kävi kenraali räpyttelemään silmäänsä kuin koittaen pudistaa näköelintä ylimääräisestä nesteestä. Viini kävi valumaan pitkin kenraalin kasvoja aina paidalle, sotkien mokoman kokonaan punaiseen väriin.
"Ja aivan suotta siinä huudat... Mir Valdoren olisi voinut kävellä pois tilanteesta, mutta ei lähtenyt. En pidätellyt häntä, mutta hän päätti jäädä. Raivoaisit ennemmin hänelle, kuin minulle" Aran kävi naurahtelemaan ivallisesti katsellessaan Winderin räpyttelyä. Ehkä monarkki nyt ei koko totuutta kertonut, mutta eihän Winderin sitä tarvinnut tietää "Vai oletko kenties kateellinen? Soin huomiota hänelle, mutta en sinulle?" monarkin ääni kävi madaltumaan kehräävän kieroksi, käden käydessä tarraamaan kiinni Winderin leuasta.
"Tapan sinut nukkuessasi. Tapan teidät molemmat!" Darius kävi ärähtämään tuskaisesti räpyttelynsä lomasta, rimpuilun pikkuhiljaa taas laantuessa faunin otteessa.


// Deli nyt hittoon sieltä nurkan takaa laulelemasta (-----D ARE YOU SATAN THERE YOU OH YOU NNNGH. Jaakko unf //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2014, 21:43

Sarvipää ei voinut olla hymisemättä ivallisesti Aranin sanoista. Voi miten hyvältä se olisikaan tuntunut saada viedä Haukansilmältä jotain kallisarvoista jo pelkästään siitä syystä, että olisi saanut tuottaa tuolle pässinpäälle tuskaa. Atrevaux nauttisi siitä kaikin siemauksin. Nauttisi enemmän kuin koskaan ennen kaiken sen jälkeen, mitä oli saanut kenraali Winderin takia käydä läpi. Ehkä jossain välissä elämäänsä jättiläisfauni oli oikeasti valmis luopumaan elämässään tietyistä asioista vain saadakseen nöyryyttää Haukansilmää entisestään. Sen tuo pässi olisi ansainnut. Ja samantien, jos Atrevauxilta kysyttiin.
Faunin ote kuitenkin tummatukkaisesta haltiasta piti, eikä ottanut irrotakseen. Sarvipäisen katse nousi halveksuvastaan kenraalista Aranin puoleen, monarkin marssiessa hakemaan viinilasiaan. Toinen kenraalin kulmista nousi, sen ivan tulviessa taas takaisin kasvoille sen myötä kun Atrevaux oletti keksivänsä mitä Aran ajoi sanoillaan ja teoillaan takaa.

Huvittunut hyminä karkasi Parebriksen suulta, kun fauni hyvin tyytyväisenä seurasi Aranin toimitusta. Punainen viini värjäsi silmäpuolen naaman ja vaatteet, ja sai miehen taas parkaisemaan siitä tuskasta, kun alkoholi poltteli tuon ainoaa näköelintä. Haukansilmän turhat karjaisut alkoivat suoraan hivellä korvia, ah, niin tuskallisen viehättäviltä ne Atrevauxen mielestä kuulostivat. Ainoa asia mitä fauni säälikin, oli hukkaan heitetty hyvä viini, joka nyt tuon taulapään ympärillä lattiaa kostutti.
Sarvipäinen kävi ottamaan taas jämptimpää otetta nuoremmasta eliitistä, kun tuo pyrki rimpuilemaan faunin otteesta irti – turhaan. Atrevaux ei päästäisi irti, ennen kuin siihen näkisi hyvän syyn. Syyn jota saatiin tässä tapauksessa etsiä kyllä pitkään ja hartaasti. Inhoamansa henkilön kurittaminen tällä tavoin kun tuntui harvinaisen hyvältä, miksei Parebrikselle oltu ennen suotu tällaista huvia! Hän olisi voinut riepotella Winderiä enemmänkin. Pistää silmäpuoli kärsimään typeryyksistään ja antaa tuon miettiä, missä vaiheessa elämäänsä oli ottanut askeleensa väärin.

Kehtaa edes yrittää ja pidän huolen siitä, että sinä päästät viimeisen hengenvetosi ensimmäisenä, saavuttamatta mitään pienellä murharetkelläsi”, Atrevaux totesi huvittuneen naurahduksensa jälkeen. Fauni korjasi nopeasti otteitaan nuoremmastaan, nostaen sitten viimein jokseenkin kieronivallisen katseen Aranin puoleen.
Ehkä Winder oikeasti onkin vain kateellinen tästä kaikesta. Ahne kun on”, fauni myhisi, luodessaan murhaavan katsauksen Haukansilmän puoleen, ”Sietäisi saada opetuksen minun puolestani. Opetuksen, jonka tuollaiset ilkikuriset kakarat muistaisivat lopun ikänsä”.


//Delihän laulaa sillon kun haluaa (--D Siellä ikkunan takana virnistelee menemään ja vakoilee nytkin kaikkia//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Maalis 2014, 23:08

Aran katseli huvittuneena Dariuksen puoleen, samalla kun röyhkeästi luki kenraalin ajatuksia tilanteesta. Ja sekös vasta oli huvittavaa. Huvittavaa oli myös Haukansilmän uhoaminen, kenraalin ollessa kirjaimellisesti monarkin ja sarvipäisen armoilla. He olisivat voineet tappaa Winderin tässä ja nyt, eikä tuo enää koskaan olisi häirinnyt heitä tekemisillään. Se olisikin ehkä ollut vaihtoehto, ellei kyseessä olisi ollut yksi eliittikenraaleista. Darius piti vain pistää ruotuun ja Aran uskoi, että hänellä oli kyllä keinot siihen. Ja mikään ei tuntunut paremmalta, kuin saada kovapäinen silmäpuoli aisoihin ja leikkimään kiltisti kuninkaan pillin tahdissa.
Monarkin katse nousi silmäpuolesta sarvipäisen puoleen, pujoparran käydessä avaamaan suunsa. Virne sen kun vain kasvoi kultakutrin huulilla, Atrevauxen vihjaillessa silmäpuolen olevan vain kateellinen. Aran oli jo ajat sitten päättänyt, miten haluaa rangaista Dariusta, mutta näemmä faunin ajatukset liikkuivat samoilla aalloilla.
"Taidat olla oikeassa... Ehkä annamme opetuksen. Ehkä annamme sitä, mitä kuitenkin haluat, Winder" Aran kävi viittomaan Parebrista nostamaan Winderin jaloilleen, samalla kun kuningas laski jälleen kädessään olleen lasin pöydälle. Monarkki käveli takaisin kenraalien luokse, jahka fauni oli Haukansilmän pystyyn nostanut. Samalla Aran käski Atrevauxia telepaattisesti ottamaan molemmista Dariuksen käsistä kunnolla kiinni, pysähtyessään lopulta Dariuksen eteen.

Darius oli yhä kovin kiihtyneessä tilassa eikä varsinaisesti kunnolla raivoltaan ja hetkittäisen sokeuden aiheuttamalta paniikilta kuunnellut kunnolla kahden kusipään puheita, mutta nyt kun alkoi taas sumeasti näkemään jotain - kun silmä kyynelehti vierasta ainetta pois itsestään - alkoi Dariuskin hahmottaa tilannetta paremmin, eikä voinut sanoa pitävänsä siitä, mihin tämä oli menossa.
Darius ehätti avata vain suunsa sanoakseen jotain vastarinnaksi, kun monarkki kävi yllättäen painamaan huulensa vasten lyhyemmän haltian huulia. Sillä samalla sekunnilla Darius lähti jälleen pyrkimään pois faunin otteesta, turhaan. Haukansilmä ei voinut edes vetää päätään kauemmas, sillä fauni itsessään tuli vastaan, takaraivon painautuessa vasten sarvipäistä.
Aran kävi suomaan suudelmia pitkin Dariuksen suupieltä, leukaa ja kaulaa, kiusoittelevasti nuoleskellen viininnoroja silmäpuolen iholta. Samalla vanhemman haltian kädet kävivät laskeutumaan Winderin lanteille avaamaan kenraalin vyötä ja työntämään tuon housuja alemmas.
Dariuksen suusta karkasi muutama henkäisevä älähdys, joihin sekoittui myös hätääntyneitä naurahduksia. Koko tilanne oli niin absurdi, Darius ei ikinä olisi uskonut löytävänsä itseään tällaisesta tilanteesta. Ensimmäinen kerta N'drayerin kanssa oli ollut absurdi itsessään, mutta silloin kenraali sentään oli ollut humalassa. Nyt hän oli selvin päin ja tajusi tilanteen paremmin, jonka johdosta paniikki ja pakokauhu alkoivat hiipiä tajuntaan. Eivät kai he oikeasti?!
"ä...älä...!" Darius kävi älähdyksiensä lomasta sanomaan, saaden Aranin pysähtymään hetkeksi.
"Nyt on jo liian myöhäistä, Winder. Katsotaan nautitko yhtä paljon, kuin pikku panopoikasi... Tai kuin siskosi" Aran kävi virnuilen tarkkailemaan kenraalin pakokauhuun vääntyneitä kasvoja. Katse kuitenkin kohosi nopeasti faunin puoleen, Aranin nyökätessä takana olevan divaanin puoleen.
"Istu, pidä hänestä kiinni"


// Deli siellä niin tasku biljardia pelailee ja kattelee niin (D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Maalis 2014, 23:40

Atrevaux kykeni vain nyökyttelemään erittäin myöntyvästi monarkin sanoihin, tyytyväisen virneen korjatessa viimeisetkin näreisyydet faunin kasvoilta. Tätä Darius oli kerjännyt, ja sen hän nyt myös saisi. Paikallaan olevan rangaistuksen, joka toivottavasti palauttaisi Winderin takaisin omien rajojensa sisäpuolelle.
Aranin viittoilu sai faunin repimään silmäpuolen ylös seisomaan mukanaan, samalla kun toinen käsistä laski viimein irti Winderin hiuksista ja kävi tarttumaan nyt miehen toiseen ranteeseen. Haukansilmän kädet väännettiin tuon selän taakse, Atrevauxen pakottaessa kenraalia nojaamaan paremmin vasten itseään. Turhia liikkeita fauni ei taaskaan suonut miehen tekevän ja piti huolen siitä, ettei rimpuilu kannattanut alkuunkaan. Fauni olisi voinut halutessaan vääntää siromman osapuolen käpälät yhä poikki, mutta tyytyi kuitenkin vain satuttamaan hieman alistettua osapuolta.
Kolmikon kookkain ei saattanut kuin katsoa virnuillen, kun Aran kävi lopulta suomaan hellää huomiotaan Winderin puoleen samalla tuntien sen, kuinka Haukansilmä yritti taas rimpuilla itseään irti ja paeta tilanteesta. Voi kun se olisikin käynyt niin helposti – mutta ei tällä kertaa. Tummatukkainen eliitti ei mahtanut mitään. Ei tuo olisi edes pystynyt kaatamaan hiljalleen nousevalta paniikiltaan järkälemäistä faunia nyt, kun oli niin alakynnessä faunin ja monarkin tahdon alle alistettuna, kuin vain saattoi olla.

Winderin anelu sai Atrevauxin myhisemään matalalta huvittuneena. Aran oli selvästi jo tosissaan leikittelynsä kanssa, eikä varmasti lopettaisi, ennen kuin oli saattanut luentonsa loppuun.
Kuten tahdot”, Parebris totesi monarkin käskyyn ilkikurisesti virnuillen, lähtien kiskomaan sitten pienempäänsä mukanaan taaksepäin astellessaan. Lopulta faunin ahteri löysi sijansa mukavalta, pehmeältä sijalta divaanin reunalta, ja Darius kiskottiin väen väkisin myös alemmas, vasten vanhempaa kenraalia. Atrevaux loi maagisen nauhan pitelemään silmäpuolen käsiä sievässä nipussa, epämukavasti Haukansilmän alla, nostaen omat kätensä sitten tyynenrauhallisesti ylemmäs. Toinen jättiläisfaunin käsivarsista laski kevyesti Winderin kaulalle, pakottaen tuota pysymään paikoillaan, samalla kun toisella kädellä Atrevaux kävi sukimaan tummaa kuontaloa, tietäen sen vain ärsyttävän toista kenraalia entisestään.

Faunin pahankurinen katse laski sylissä kököttävän Haukansilmän puoleen.
Sinuna käyttäytyisin nätisti”, Atrevaux vielä totesi, päästäen huvittuneen mörähdyksen siinä katsellessaan niin avutonta virkaveljeään.


//Deli perkele (D Mukaan vain tahtoisi toinen. Elkää jättäkö ulkopuolelle häijyt, nii >: KIMPPAKIVAAAAAAAA eikun//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2014, 00:26

Darius tietenkin koitti pistää vastaan minkä kykeni, vaikka vastarinta oli selvästikin turhaa, mutta ainahan sitä saattoi yrittää. Faunin ote kuitenkin oli niin pitävä ja vahva, ettei Haukansilmällä ollut mahdollisuuttakaan päästä irti. Darius kävikin pudistelemaan päätään hengen haukkomisen ohesta, faunin käydessä käskystä perääntymään silmäpuoli mukanaan istumaan. Ensinnäkään Darius ei todellakaan halunnut olla näin lähellä sarvipäistä kenraalia, saatikka lähes kirjaimellisesti istua tuon sylissä. Atrevauxen päästäessä irti Winderistä Darius luuli saavansa kätensä vapaaksi, mutta maagi oli taikonut narun pitelemään käsiä selän takan. Tämä muistutti kenraalia toisesta samantapaisesta tilanteesta liiankin paljon, eikä kenraali pitänyt tästä yhtään. Hätääntynyt ilme kasvoilla oli muuttunut epätoivoisen ärtyneeksi, Haukansilmän vilkaistessa faunin puoleen, tuon kehottaessa haltiaa käyttäytymään kiltisti. Haukansilmä ei vastannut, vaan murhaavasti faunia mulkoillen koetti kiemurrella irti tuon otteesta, yhä. Huomio kuitenkin kääntyi kuninkaan puoleen, tuon käydessä jälleen lähestymään kaksikkoa.

"En tainnutkaan vielä kertoa sinulle siitä, kuinka Winderin alainen otti kenraalinsa väkipakolla?" Aran kävi nyt suoraan puhumaan Parebrikselle, samalla kun käveli Dariuksen eteen. Kuningas pakotti kenraalin jalat ylös ja vaikka Darius yrittikin vastaan pistää, ei tuosta ollut tässä asennossa voittamaan Arania voimassa.
"N'drayer, se yksikätinen. Voitko kuvitella, Haukansilmä ei pärjännyt itseään vähän isommalle yksikätiselle haltialle" Aran jatkoi ivallisesti naureskellen, kuulostaen turhankin huvittuneelta kertoessaan totuuksia omalle salakumppanilleen, käyden samalla riisumaan toisen Dariuksen kengistä. Saman tien kuningas myös veti Haukansilmän housut alas, riisuen toisen puntin kokonaan, jättäen housut roikkumaan toisen jalan nilkkaan, josta kenkää ei ollut riisunut.
"Ehkä pitäisi antaa eliitin titteli kyseiselle sotilaalle - kurista häntä - kerta kenraalin noin helposti voitti" Aran jatkoi papatustaan työntyessään lähemmäksi kaksikkoa, nostaen samalla toista Dariuksen jalkaa ylemmäs. Ohimennen kerrottiin myös käsky kenraalille, joka toista paikoillaan piteli "Mutta hauskinta on se, että meidän Winderimme piti siitä...".
Virne kuninkaan kasvoilla levisi taas, samalla kun Aran laski katseensa Parebriksen kasvoista Dariukseen.
"Taidat pitää siitä, kun sinua alistetaan.... Darius" Virnuillessaan Aran kävi avaamaan omaa vyötään, pakottaen yhdellä kädellä housujaan alemmaksi.


// (-----D Kaikki mukaan vaan riehumaan. Ja ensi perjantaina uudestaan. Eikun //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2014, 01:08

Winderin hiuksissa seilaileva käsi kävi välillä nykäisemään terävästi tummista hiuksista, kuin antaen varoittavan merkin haltialle siitä, ettei faunin sylistä yksinkertaisesti päässyt kiemurtelemaan enää tiehensä. Mitä enemmän Darius rimpuili, sitä toivottomammaksi tuo epätoivoisemmalta silmäpuolen pakoon pyristely alkoi vaikuttaa. Ja varmasti syystäkin.
Aranin ääni sai Parebriksen kuitenkin nostamaan katseensa äreästä kenraalista monarkin puoleen. Kuningas kertoi asioista, joista Atrevaux ei ollutkaan aikaisemmin kuullut. Sekös nostatti huvittuneen virneen sarvipäisen kasvoille. Vai oli eliitin oma alainen, ja vieläpä yksi niistä viimeisimmistä, käynyt makaamaan komentajansa väkisin – mielenkiintoista. Siltäkin kannalta katsottuna, että Winder oli vastaavan antanut tapahtua. Atrevaux naurahti kierosti, suoden lyhyen katsahduksen Haukansilmän puoleen.
Vai sellaisia asioita sotilastuvat pitävät sisällään – kenraalejaan nolaavia alamaisia”, fauni räkäisi huvittuneena, ”Voi Winder, Winder, Winder – minusta alkaa tuntua hiljalleen siltä että suorastaan keräät haaremia alaisistasi ympärillesi, mitä enemmän saan näistä tapahtumista kuulla”, Atrevaux vielä jatkoi, ottaessaan mukavan nojaavan asennon divaanin selkänojaa vasten.

Atrevauxia ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, kun vain hetki kuninkaan huomautuksesta lähti käsivarsi sylissä puoliksi makaavan haltian kaulalla painumaan alemmas ja alemmas. Olisihan Parebris voinut painaa toisen henkitorven tukkoon tällä samalla sekunnilla, mutta hidas kiusoittelu oli enemmän faunin mieleen. Ja mikäpä sen parempaa taas olikaan, kuin suoda hitaasti lähestyvä tukahduttava tunne muutenkin niin pakokauhusta sekaisin olevalle Winderille. Kasaten hiljalleen sitä epämukavaa tunneskaalaa silmäpuolelle, ei fauni saattanut samalla muuta kuin myhäillä tyytyväisenä vapauksiensa tähden.Käsi Winderin kaulalla alkoi hiljalleen painaa hengitysteitä kasaan. Atrevaux kyllä tiesi milloin höllätä otteensa taas rennommaksi, mutta ei vielä. Ei ihan vielä.

Salaisia fetissejä, aah kuinka minä rakastankaan salaisien mieltymyksien valoon tuomista. Olet sinä aika epeli, Winder”, Parebris herjasi aluksi Winderiä silmäillen, kuitenkin luoden sitten harvinaisen kiusoittelevan katsahduksen Aranin puoleen. Kyllä monarkki tiesi mistä hän puhui, jonka arvailuja vahvisti epäilemättä myös virne faunin kasvoilla.
Atrevauxen katse laski kuitenkin takaisin taas sylissä killuvan kenraalin puoleen, käden löysätessä viimein otettaan toisen kaulalla, faunin työntäessä kasvojaan lähemmäs Haukansilmän omia.
Mutta olet siitäkin huolimatta kuvottavin otus jonka olen ikinä nähnyt”, matalan murhaava ääni kuiskasi silmäpuolen korvanjuureen, ”Ehkä minun pitäisi muotoilla rumaa olemustasi hieman uuteen uskoon”.


//Ilman muuta. Täytyyhän nyt koko köörin olla kasassa, ei siitä muuten mitään tule. Heti huomenna uusiks eikun (D//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2014, 01:37

Darius ei avannut suutaan Aranin käydessä kertomaan totuuksia toiselle kenraalille. Darius ei nähnyt mitään syytä käydä kommentoimaan tapahtumia tai puolustelemaan omaa tilannettaan. Aran tiesi aivan hyvin totuuden, mutta ei selvästikään käynyt tuomaan esille niitä pieniä sivuseikkoja, miksi moinen tapahtuma oli käynyt. Kuten esimerkiksi se että Darius oli tukevassa humalassa silloin... Jos hän olisi ollut selvin päin, ei sillä yksikätisellä olisi ollut mahdollisuutta häntä vastaan!
Hätääntynyt kenraali jatkoi kuitenkin vääntelehtimistä sarvipäisen otteessa, seuraillessaan utuisella katseella kuninkaan touhuja. Mitä pidemmälle tilanne eteni, sitä absurdimmalta se alkoi tuntua. Darius ei vain suostunut uskomaan että tämä kaksikko, joka niin kovasti oli häntä mollannut miespuolisesta kumppanista, nyt kävi näinkin röyhkeästi alistamaan ja pakottamaan Haukansilmää omiin hupeihinsa. Tosin... Aranista Darius ei ollut yllättynyt. Atrevaux sen sijaan oli täysi yllätys. Sydän rinnassa kävi hakkaamaan yhä nopeampaa tahtia, Haukansilmän hengittäessä tiheään tahtiin, vielä kun kykeni. Fauni kävi kuninkaan käskystä painamaan Winderin hengitysteitä umpeen, mikä ei todellakaan tuntunut mukavalta... kai... Ei! Ei se tuntunut! Darius kielsi itseltään moisen ajattelun, samalla kun kävi haukkomaan happea vielä kun kykeni.
Katse oli nauliintunut Aranin suuntaan, mutta kääntyi kuitenin Atrevauxen puoleen, sarvipäisen nojautuessa lähemmäksi. Se hämmentyneen eksynyt ilme muuttui jälleen vihaiseksi, haukansilmän tuijottaessa utuisella katseella ylös sarvipäiseen, samalla kun tunsi, kuinka hengittäminen pikku hiljaa alkoi vaikeutua toisen kenraalin toimesta.

Faunin käydessä huomauttamaan kenraalin kuvottavuudesta, Darius päästi ilmoille terävän yskähdyksen.
"Kulkee--- suvussah" Haukansilmä sai pihistyä vilkaisten nopeasti monarkin puoleen. Pihisemistä seurasi kuitenkin ummehtunut parahdus Aranin painautuessa terävästi vasten kenraalia, mutta kuningas ei vielä toisen sisälle tunkeutunut. Tietenkin Aran otti loukkauksen itseensä, joskin ei niin kovin pahasti. Tietenkin Darius yritti herjata jos siihen sai mahdollisuuden, mutta eipä tuon herjoja kannattanut liikaa itseensä ottaa.
"Sinuna pitäisin suuni kiinni" Aran kävi hymähtämään nojautuessaan paremmin Winderin ylle. Toinen kuninkaan käsistä kävi hakeutumaan faunin hartialle, tukien näin kuningasta, ettei tuo kaatunut. Toinen käsistä taas kävi hakeutumaan omalle miehuudelle, hetken hyväillen mokomaa täyteen mittaansa, ennen kuin kävi asettelemaan koko komeutta kenraalin sisäänkäynnille.
"Ehkä sinun todellakin pitäisi vähän muotoilla tuota pärstää... Ei nuo piirteet kyllä Cúthalionien puolelta tule..." Aran kävi hymähtämään Parebrikselle, samalla kun kiusoittelevasti työntyi pienesti edestakaisin vasten kenraalia.
Siinä ohessa Darius oli käynyt jälleen pienesti pudistelemaan päätään, kiemurrellessaan. Se, mille Darius päätään pudisteli, ei liennyt relevanttia, sillä kenraalista kaikki tämä oli niin kovin... ei.


// HETI HUOMENNA! eikun. EIKUN //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2014, 02:17

Dariuksen vihaiset kasvot herättivät pelkkää halveksuntaa miestä kohtaan faunissa, joka tuota paikoillaan piteli. Atrevauxella oli sijoillaan harvinaisen mukavaa jos totta puhuttiin – tämä olisi käynyt useamminkin huvittelusta sen sijaan, että olisi ahteriaan laskenut omaan nojatuoliin ja tuudittautunut kaikenmaailman pölyjen mukana jonnekin muualle.
Sarvipää kävi kuitenkin siirtämään käsiään hieman Winderin yltä, kun Aran nojasi itseään paremmin eteenpäin sen jälkeen, kun silmäpuoli oli sanottavansa jo pihissyt huuliensa välistä. Monarkin kosketusta omalla olalla Parebris ei haitaksi pistänyt lainkaan. Sai sorkkajalan vain silmäämään kaksikon välissä olevaa tummatukkaista tarkemmin kulmiensa alta, näyttäen samalla hyvin tyytyväiseltä osaansa tässä kahinassa.
Totta turiset, armas ystävä”, fauni myhäili lopulta kultakutrin huomautuksien jälkeen, ”Olisihan se huolestuttavaa jos kuningashuonetta koristaisivat samanlaiset turvat, kuin.. no, Winderillä nyt sattuu olemaan”, sarvipäinen vielä jatkoi herjaansa, Aranin todetessa etteivät moiset piirteet turpavärkissä kulkeneet Cúthalioneiden puolelta. Se mitä monarkki oli ennen edellistä sanonut, oli saanut kuitenkin pahaenteisen virneen nousemaan sarvipäisen kasvoille. Ja se mikä monarkin toive sattui olemaankaan, oli pujopartaiselle suoranainen ilo toteuttaa.

Kuin tyhjästä, veti fauni ilmasta käteensä pienen hopeisen stiletin. Pieni tikari oli kenties tehty jollekin sirokätisemmälle olennolle, mutta sopi nyt enemmän kuin paremmin tähän pieneen kauneusleikkaukseen, jota Atrevaux silmäpuolelle suunnitteli.
Oletkin varmaan tietoinen Darius, kuinka pienelläkin terällä on tapana tehdä fataalimpaa osumaa, kun sillä kohdistettu isku osuu väärään paikkaan”, Parebris aukoi turpaansa, heilutellen stilettiä kädessään riittävän lähellä, että viiniä silmälleen saanut kenraalikin saattoi pienen tikarin erottaa.
Joten sinuna pysyisin paikoillani”, faunin käsi tarrasi silmäpuolta uudemman kerran hiuksista, keskeyttäen miehen päänpudistelun tyystin. Veitsi tuotiin niin lähelle kenraalin ainokaisen silmän alakulmaa, että stiletin terän saattoi tuntea hipovan alistetun osapuolen vaaleaa ihoa.
Se lyhyt hipominen kuitenkin keskeytyi siihen, kun Parebris tahallaan kiskaisi tummista kutreista kevyesti, stiletin leikatessa häijyn näköinen, mutta todellisuudessa täysin vaaraton, verta tihkuva naarmu Winderin näkevän silmän alapuolelle.
Katsos tuota, näytät heti paremmalta”, sarvipäinen ilkkui, naurahtaen nyt häijysti, jopa astetta räkäisemmin virkaveljensä tuskalle.


//EIKUN.. EIKUNNNGH//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2014, 02:40

Aran vain naureskeli Atrevauxen huomautuksille, keskittyen tarkkailemaan Dariuksen kasvoja. Vähän väliä Haukansilmän kasvoilla vieraili sekä häkeltyneen pelokas, että raivokkaan suuttunut ilme, eikä nuorin kolmesta selvästikään tiennyt, mitä tilanteesta olisi pitänyt ajatella, tai mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Darius meni lukkoon, tilanne oli hänelle niin kovin uusi ja.. outo. Darius ei tiennyt olisiko pitänyt keskittyä enemmän faunin ivaan ja uhkailuun, vai monarkin miehuuteen, joka sisään meinasi tunkeutua.
huomion kuitenkin voitti fauni, tuon käydessä heiluttelemaan pientä, terävää teräasetta Haukansilmän epäselvässä näkökentässä. Siinä vaiheessa kun Atrevaux laski terän lähelle näkevää silmää, pysähtyi Darius niille sijoilleen. Jos jokin kohta hänen kehossaan oli se heikko kohta, niin ainoa näköelin. Kenraali eli sen varassa, hän ei kyennyt toimimaan, jos menetti näkönsä. Joten, jos yksikin pieni uhka sattui silmän lähelle, teki kenraali mitä vain, jotta estäisi näkönsä totaalisen menettämisen.
Kuitenkin, juuri sillä samaisella sekunnilla Aran kävi painautumaan hitaasti Dariuksen sisään, saaden kenraalin hätkähtämään ja sulkemaan suunsa. Kaikki tuntui epämukavalta, kaikki tuntui uhkaavalta ja pahin kaikista: Darius tunsi itsensä kovin avuttomaksi. Kuitenkin, jollain kierolla tavalla mielensä sopukoissa kenraali kenties nautti tästä... Mutta se oli niin syvällä, että Aranillakin oli vaikeaa löytää moista tietoa.

Viilto silmän alla havahdutti Dariuksen takaisin tilanteeseen, kenraalin päästäessä pienen ynähdyksen sarvipäisen toimien johdosta. Haukansilmä näytti enemmän kuin järkyttyneeltä, mutta samaan aikaan, kun veri kävi viiltohaavasta vuotamaan, kenraalin posket näyttivät saavan lisää väriä punan noustessa näkyviin. Huomaamattaan Haukansilmä kävi puremaan huultaan, yrittäessään pitää kaikki mahdolliset sisällä vellovat tunteet poissa näkyvistä, mutta vähän väliä nuorimman naamataulu tuntui heijastavan jokaista tunnetta, mikä sisällään myrskysi. Pelko, hämmennys, viha, vastenmielisyys, mielihyvä, raivo.
Kenraalin viimein avatessa suunsa karkasi silmäpuolen huulien välistä mielihyvän ja paniikin sekoittama naurahdus, Dariuksen yrittäessä toistaa Aranin nimeä, aivan kuin pyytääkseen apua toiselta haltialta.
"Turhaan sinä koitat minua anella, tämän siitä saa kun koittaa minun kasvoille hyppiä" Aran kävi kuitenkin tokaisemaan ennen kuin Darius edes kunnolla sai mainittua monarkin nimen, samalla kun vanhemman haltian lantio kävi tekemään edestakaista liikettä hiljalleen nopeutuen. Siinä missä Dariuksen hengitys oli kiihtynyt ja epätasainen, myös Aranin hengitys kävi muuttumaan raskaammaksi haltian naurahteluiden lomasta. Kuitenkin, pientä mielihyvää uhkuen, Aran ennemmin vilkaisi faunin suuntaan virnuillen, kuin edes katsahti kenraalin kasvoihin...


//EIKUN. Tällä on hyvä aloittaa maanantai //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2014, 03:23

Atrevaux ei voinut olla silmäämättä yhä uudemman kerran viiltämäänsä haavaa toisen kenraalin kasvoilla. Faunin käsi jopa laskeutui pyyhkäisemään haavan päältä hieman, levittäen viillosta tihkuvaa verta Winderin kasvojen syrjälle. Mutta silmäpuolen lisäksi, Parebriksen katse käväisi välillä myös Aranin kasvojen puolessa. Olihan tämä melko erikoinen sija faunille nyt, kun monarkki tuuppasi alaistaan heidän välissään, mutta myös jollain tavalla tilanne sai tietynlaisia kiihottaviksikin laskettavia ajatuksia nousemaan myös itse vanhan faunin päähän. Eihän Atrevauxea varsinaisesti tämänkaltaiset aktit kiinnostaneet, mutta oli niissä harvoissa kerroissa aina se jokin oma viehätyksensä joka meni sekoittamaan päätä.
Ajatuksistaan ja hetkellisistä vilkaisuistaan monarkin puoleen, palasi sarvipää takaisin stilettinsä pariin, laskien terää uudemman kerran silmäpuolen kasvoille. Veitsen terää vedettiin edestakaisin Winderin kasvoja, terän painautuessa välillä viiltämään aina uusi pieni viilto toisen kasvojen syrjään. Välillä tikari poikkesi myös alempana, Haukansilmän paljaalla kaulalla, välillä myös rintakehällä, käyden sinnekin suomaan muutaman terävän, muttei niin fataalin, piston.

Toinen faunin käsistä palasi hieromaan omaa oikeaa päänsyrjää, jonne Winder oli onnistunut haavan keihäällään repäisemään. Verenvuoto oli jo tyrehtynyt, punaisen värin ollen sotkenut faunin valkeanhopeista harjaa ja samalla tahmannut hiustuppoja takkuun. Myös haavasta valunut veri oli värjännyt kaulansyrjän osittain punaiseksi, veren ollessa lähes jo hyytynyt maagin valkeaan ihoon kiinni. Silti koskeminen tuohon aineeseen sai sormet vielä tahmeaksi, eikä itse avohaavaan koskeminen tuntunut sen mukavammalta.
Kun sormet olivat tunnustelleet omaa viiltoa, siirtyi se koskettamaan haljennutta sarvea. Sarvi oli yhä niin pitkä, kuin oli aikaisemmin ollutkin, mutta aivan sen päästä oli lohkaistu iso pala pois joka sai luisen kappaleen faunin päässä näyttämään siltä, että sarvenpään olisi voinut katkaista vaikka paljain käsin taittamalla lopullisesti irti. Mutta sitä ei Atrevaux tahtonut – ei. Ei ikinä. Täytyihän hänenkin ulkomuotonsa säilyttää, vaikka se oli jo nyt toisten mielestä kuinka rujo tahansa.

Hymähtäen, lähes mörähtäen Atrevaux päätti lopettaa itsensä murehtimisen, ja palasi taas haltioiden välisen kurinpalautustuokion tasalle. Faunin katse ei enää sen koommin siirtynyt Winderin puoleen ja stilettikin käytiin nakkaamaan syrjemmälle divaaninreunalle, faunin nostaessa katseensa silmäilemään monarkkia virnuillen.


//Kyllä. Maanantai on pyllystä. Ehkä tämä tekee siitäkin päivästä hitusen paremman (D //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Maalis 2014, 09:40

Faunin viiltely sai Haukansilmän värähtelemään vähän väliä, mutta aina kun terä eksyi liian lähelle ainoaa näköelintä, jähmettyi haltia paikoillaan ja koitti myös pysyä paikoillaan parhaansa mukaan. Darius ei halunnut menettää näköään, eikä täten edes halunnut ottaa riskiä moisen suhteen. Jokainen viilto tuntui ikävältä, vaikkei yksikään turhan syvä ollut. Mutta juuri nuo pienet pintahaavat tuppasivat olemaan kaikkein ikävimpiä, viillon poltellessa jälkikäteen ja veren tihkuessa haavasta pitkin poikin kasvoja ja kaulaa, sekä rintakehää, jonne faunin ohjastama terä välillä eksyi. Jokainen vähän syvempi viilto sai Haukansilmän ynähtämään pienesti, mutta se pieni ynähdys eskaloitui lähes saman tien suuremmaksi huokaisun ja naurahduksen välimuodoksi monarkin liikkeiden johdosta. Aran selvästi piti merkillä Dariuksen ajatuksia ja suorastaan yritti saada kenraalin jollain kierolla tavalla nauttimaan tilanteesta. Ehkä Darius nauttikin jostain kumman syystä tästä vääryydestä, mutta juuri nyt päällimmäinen tunne oli jonkin asteen pakokauhun ja häpeän yhdistelmä.
Aran antoi itsensä työntyä edestakaisin kenraalin sisään, pitäen liikkeensä juuri ja juuri miellyttävän ja kivuliaan rajamailla. Tärkeintä oli, että kuningas itse oli tyytyväinen kuitenkin. Aran ei aikonut tyydyttää kenraalia, tämän aktin tarkoitus oli silkastaan nöyryyttää yksisilmäistä kenraalia.

"Näyttää jo paljon paremmalta..." Aran kävi tokaisemaan hymisten faunin viilleltyä jo haavan jos toisenkin kenraaliin sylissään. Samalla hetkellä Darius myös kävi parahtamaan monarkin työntyessä toistamiseen rajummin sisään.
"Lopeta--a" Darius sai viimein sanottua jotain, mutta kenraalin pyyntö - tai anelu, miten sen halusi tulkita - sai monarkin vain naurahtamaan kuivahkosti.
"Voit esittää ettet pidä tästä tai olla hiljaa ja hyväksyä tosiasiat" Aran tokaisi työntöjensä muuttuessa vaativammiksi. Kasvot kävivät nousemaan jälleen Haukansilmästä Parebriksen puoleen, merkittävän katseen porautuessa virneen saattelemana sarvipäisen katseeseen.
"Haluat vain, että joku ottaa sinut, alistaa sinut..." Haltiakuningas kehräsi raskaiden hengityksiensä välistä.


// Ihihihihihi.... pyllystä..... AHAHAHAHAHAHA NYT ON LIIAN AIKAISTA TÄLLAISELLE JA PERSE KUN MEIL ON SITÄ CRISHIÄ TÄNÄÄN ARVAA KAKS KERTAA VIRNUILENKO NYT POSKENI PILALLE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Häväistys || CrimSON

ViestiKirjoittaja Crimson » 24 Maalis 2014, 15:39

Ilkikurisesti virnuillen jatkoi fauni aktin seuraamista, ottaen välistä jopa mukavan takakenon asennon divaanilla.
Tunnen sanoistasi huolimatta epäonnistuneeni – minä kun en ikävikseni ole mikään kirurgi, vaan pelkkä lääkäri”, Atrevaux hymisi teennäisen surkuttelevasti takaisin monarkille tuon ensimmäisen kommentin jälkeen, mutta antoi virneen sitten taas levitä takaisin kasvoillensa. Ilkeä virne kävi sen kuin leviämään, kun Winder sai taas ääneen aneltua kuningasta lopettamaan. Atrevaux hymähti. Hän tiesi kyllä hyvin, ettei monarkki ottanut lopettaakseen ennen kuin oli omat tarpeensa tyydyttänyt ja saanut sen mitä halusi tilanteella saavutettavan. Mutta kuka sanoi, ettei Atrevaux saisi itsekin nauttia tästä tilanteesta? Tuskan tuottaminen vihaamalleen henkilölle tuntui harvinaisen mielihyvää tuottavalta puuhalta – eikä fauni todellakaan ollut vielä lopettanut temppujensa suhteen.

Samalla kun Aran taas avasi suunsa, sarvipäisen katse laski siksi pieneksi hetkeksi Haukansilmän puoleen. Toinen faunin käsistä laskeutui puolittain Haukansilmän ainoan silmän päälle, pimentäen täysin lopunkin Dariuksen näköpiirin. Kättä vain pidettiin siinä paikoillaan. Härnäyksenä. Muistutuksena taas siitä, kuinka Winder pelasi nyt kaksikon ehtojen mukaisesti itse aloittamaansa peliä.
Aranin vaativammaksi muuttuva tahti sai Dariuksenkin painautumaan välillä lujemmin faunia vasten, mutta sekös ei millään tavalla tuntunut haittaavaan huoneen kookkainta olentoa, joka tuskin otti edes liikahtaakseen koko touhun ohessa.
Pahaenteinen katse nousi virnuilevan haltiakuninkaan puoleen.
Sitä se valta ja mammona tuppaavat teettämään”, möreä ääni totesi tyynenrauhallisesti, Atrevauxen kohottaessa toista kulmaansa virnuillessaan nyt samalla kun silmäsi harvinaisen määrätietoisesti Arania.

Ah, mutta mihin minä jäinkään. Pieni lääkärillinen toimenpiteeni jäi vielä pahasti kesken”, sarvipäinen hymähti, Haukansilmän ainoalla näköelimellä lepäävän käden alkaessa hohtaa taas tummaa purppuraa valoa, ”Nimittäin pärstävärkissäsi on vielä yksi asia pielessä, minkä tahdon korjata kuntoon”. Siinä missä fauni oli viimeaikoina harjoittanut yleisiä taitojaan maagina, oli tuo saattanut ehkä ohessa hieman opiskella ohessa myös mustaa magiaa. Kiellettyjä asioita, kirouksia, jotka olivat alkaneet muodostua faunille paheeksi – mutta kukapa häneltä olisi moiset huvit saattanut kieltää, kun niistä ei tavallisesti myöskään kenellekään kerrottu. Nyt Winder sai luvan kuitenkin toimia koekaniinina, johon fauni oli päättänyt pientä pilaansa kokeilla.
Näkökyky kun on niin turhan arvostettua, eikä tuo yksinäinen silmäsi pue sinua lainkaan, Winder”,
Purppura valo kävi imemään Haukansilmältä tuon näkökykyä hitaasti sisäänsä, aiheuttaen pientä polttelua kirousta langetettaessa. Mikäli fauni olisi vienyt kirouksen täysin loppuun saakka – olettaen että olisi siinä edes täysin vielä onnistunut - olisi Winder menettänyt näkönsä kokonaan toistaiseksi, kunnes joku olisi loitsun käynyt kumoamaan. Mutta koska sarvipää halusikin vain kiusoitella nuoren kenraalin ja tuon pelkojen kustannuksella, pimensi Atrevaux Haukansilmän näön vain toistaiseksi. Niin, että se palautuisi itsekseen ajan kanssa mahdollisesti takaisin jo muutamista kymmenistä minuuteista tuntiin odotellessa. Se riittäisi kyllä ajamaan Dariuksen uudemman kerran hermoraunion partaalle, minkä pelkästä ajattelusta Atrevaux sai itsensä hyvälle tuulelle.

Purppura rihma nousi Winderin silmästä, jättäen jälkeensä lähes täysin sumentuneen näköelimen, jolla korkeintaan saattoi erottaa enää pintojen sumeat reunat - jos niitäkään. Sorkkajalkainen painoi rihman takaisin käteensä, haihduttaen kirouksen ilmaan ja naurahtaen muutaman kerran häijysti tekojaan.
Eihän se täydellinen ole vieläkään”, fauni päivitteli tärkeänä, katseen noustessa sitten taas Aranin puoleen, ”Mutta en minäkään täydellinen ole. Pätevyydestäkin on toisinaan maksettava oma hintansa, ja sen sinä saat nyt todistaa, Winder”.


//PFFFFFT… voi pyllyt sentään nyt (----D … ÄÄHÄHÄHÄHÄÄÄÄ. Tuntuu kuin kasvot halvaantuis tän virneen mukana. IKUINEN VIRNE JÄÄ TURPAAN SIITÄ SITTEN (D Ehkä niin kävi Delillekin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

EdellinenSeuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron