Elwyn Arthendálion
Sotilas toisteli mielessään kirosanoja samalla kun pysytteli kenraalin perässä. Miksi juuri tänään iski joku typerä varas? Laitapuolen kulkija ei selvästikään ollut mitään mennyt nauttimaan, tämä ei siis ollut mikään toisen humalaisen päähänpisto. Taisi ihan miehen ammatti olla, mutta oli juuri valinnut väärän kohteen.
Näkemiseen piti oikein keskittyä ettei törmännyt kapeita kujia ympäröiviin rakennusten seiniin tai vastaavaan. Elwyn ei ollut koskaan joutunut humalapäissään näin rasittavaan tapaukseen, yleensä ne olivat vain tyypillisiä kapakkatappeluita, jotka olivat ohi pian - lyhyeen nainen toivoi tämänkin päättyvän.
Elwyn totteli vanhemman ja kokeneemman ohjetta ja pinkoi toiseen suuntaan. Alkoholi vaikutti yllättävän paljon kuntoon, hopeatukkainen kun oli jo hengästymässä. Tämäkin vielä, nyt kun ei vain sammuisi kumpikaan minnekään. Hän koitti tasata hengityksensä ja hapenottokykynsä. Tuo juoksi ja hyppeli kaikenlaisten pienten kuin isojenkin esteiden yli, joita jotkut olivat vain jättäneet lojumaan piittamatta siisteydestä. Niihin ei kannattanut jäädä kompastelemaan, tässä ollut aikaa jäädä koko yöksi harrastamaan estejuoksua.
Kierrettyään korttelin Elwyn näki hieman kauempaa varkaan ja varas äkkäsi sotilaan ja tajusi olevansa saarrettu. Elwyn juoksi täysillä kohti varasta, samalla kun Darius oli miehen toisella puolella, pian tämä saataisi varmasti päätökseen. Varkaan täytyi tehdä nopeita ratkaisuja kun seisoi kahden tulen välissä. Niinpä tuo ainoana vaihtoehtona suuntasi ylöspäin. Mies kiipesi ketterästi kohti kattoa, mistä kenties olisi helpompaa jatkaa pakotietä ja eksyttää jahtaajat. Varas oli sen verran hankalassa paikassa, ettei Elwyn edes yrittänyt heittää tikaria, puoliksi myös sen takia, ettei se todennäköisesti edes osuisi näön ollessa mitä on. Ei siis auttanut muu kuin lähteä perään, sotilas toivoi liikoja kiinniottoon.