Viskikurpat ||CRIIM, K-varoitus

[Crimson]

Iriador hymisi hetken sijoillaan, hymyn kuitenkin hyytyessä lopulta miehen kasvoilta, ja hengitys alkoi tasautua paremmin. Ei tarvinnut kauaa odotella kenraalin sanojen myötä, kun punapäinen jo jonkinasteen uneen onnistui itsensä vaivuttamaan. Kyllä tuon olisi tarvittaessa vielä saanut ylös sijoiltaan, mutta mihinkään ihmeelliseen kamppailuun Iriadorista ei enää ollut, eikä korkeahaltia kyllä uskonutkaan, että hänen olisi mihinkään tarvinnut enää ryhtyä. Hengitys tasaantui entisestään, Iriadorin kääntyessä Dariuksen laskeman peiton alla toiselle kyljelleen ja jäi siihen tuhisemaan kaikessa rauhassa.

Pakkasherran katse nousi tuhisevan sotilaan puolesta Dariukseen vasta, kun tuo kumppaniaan peitolla peitteli. Selvästikään kenraali ei halunnut antaa ulkopuolisten katsella sillä silmällä punapäätä, miten Delathos oli juuri tehnyt – mutta olihan tuo nyt ymmärrettävääkin, jos jonkun tärkemmän itselleen omasi.
Winderin telepaattisen käskyn myötä tummahipiä kävi viimein hymähtämään hiljaa ääneen ja nousi nojatuolistaan ylös. Sen sijaan, että Delathos olisi kokonaan huoneesta ulos lähtenyt, asteli palavasilmäinen mies sen sijaan peremmälle huoneeseen, pois hämärästä, lähemmäs Dariusta, joka kovin ripeään tahtiin vaatteita yllensä kiskoi. Eihän tässä nyt mikään kiire turpaansa ollut saada, mutta Dariuksen tuntien, ei tuo turhia aikaillut pakkasherran suhteen. Kenraali käsky oli kuitenkin jäänyt siihen puoliteilleen Delin kohdalla, kunnes Winder kirjaimellisesti rinnuksista repien lähti alaistaan raahaamaan huoneesta ulos. Delathosilla ei ollut syytä pistää vastaan, vaan kovin nätisti – yhä virnuillen – asteli Haukansilmän perässä ovesta ulos, jättäen punapäisen korkeahaltian lepäämään onnellisen tiedottomana sijoilleen sängylle.

Se suurempi miehistä kävi ähkäisemään pienesti, kun kenraali pamautti pakkasherran vasten seinää. Ähkäisy ei silti riittänyt riisumaan kuin sekunnin murto-osaksi sen pilkkaavan virneen Delathosin kasvoilta, hohtavien silmien tuijottaessa selvästi tunkeilijansa teurastamiseen valmiina olevaa kenraalia.
”Et kutsunut minua mukaan juhliin, joten ajattelin kuluttaa aikaani jotenkin muuten hyödyllisesti”, valkeahiuksinen totesi. Todellapa hyödyllisesti mies oli aikaansa viettänytkin, eipä tuo juuri muuta ollut ehtinyt tehdä kuin pölyjä heitellä koskemiensa tavaroiden yltä tiehensä. Winder kuitenkin otti muutaman askeleen taemmas ja päästi pohjoisenherrasta otteensa irti. Delin katse valahti hetkeksi alas, käsipuolen sipaistessa ruttuun mennyttä takkinsa kangasta, jossa kenraali oli vielä hetki sitten roikkunut.
Viimeisen kommentin myötä, Del päästi suustaan muutaman turhankin korkean naurahduksen, jotka kuulijansa korviin saattoivat kuulostaa tavallistakin pirullisemmilta.
”Sietäisin joutua hirteen paljon pahemmistakin rikkomuksista, kuin vain sinun huoneeseesi tunkeutumisesta”, Del kehräsi, ”Tai petipuuhiesi katselemisesta vierestä”. Pakkasherra otti sanansa sanottuaan itse uhkarohkean askeleen lähemmäs Dariusta, lyöden tuon syyttävää sormea näyttävän käden syrjään ja tarttui vuorostaan itse Haukansilmää rinnuksista, huomattavasti rauhallisemmin ja kevyemmin Winderin käsittelyyn verrattuna.
”Tai kumppanisi ahnehtimisesta”, pakkasherra kuiskasi niin, että vain Darius sen saattoi kuulla.


//Kannibaaleista suurimmat INDEED (D Vedessä kylpeminen on niin yliarvostettua. Marduk peseytyy kivikasassa, Shyva taas puuteripilvissä. Perkeleen prinsessa siellä. FUN FUN FUN! Deli olisi niin kovasti halunnut kimppakivaa. Kaikki kiva vaan kielletään >://

[Aksutar]

"Tässä on juuri se syy, miksei sinua kutsuttu mukaan" Winder kävi tuiskaisemaan valkohapselle tuon kitistessä siitä, ettei juhliin ollut päässyt "Sitä paitsi minä en niitä järjestänyt, turhaan minulle itket".
Delathoksen naurahdus oli vähällä saada kenraalin tirvaisemaan alaistaan niin että tuntuisi, mutta jostain kumman syystä Darius vielä pidätteli itseään. Häntä ei kiinnostanut mistä kaikesta Delathoksen hirteen olisi vetänyt - selvästikään se ei ollut tarpeeksi, kerta tuo ei jo hirressä roikkunut! Kyllä Aran olisi käsipuolen jo teloittanut, mikäli kyseessä olisi jotain niin kamalaa... Aranilta kun harva asia pysyi salassa. Jäähaltian kuitenkin ottaessa askeleen lähemmäs oli Darius vähällä peruuttaa sitä mukaan, mutta moiset eleet jäivät sikseen, kun tummahipiä kävi nappaamaan nyt puolestaan Haukansilmän rinnuksesta kiinni. Silmäpuolen kasvoilta paistoi se viha ja raivo tilanteen suhteen, kenraalin tuijottaessa turhankin murhaavasti tummahipiäistä.

Tosin se tuijottaminen jäi sikseen, Dariuksen kuullessa Delathoksen kuiskauksen. Sillä samalla punaisella sekunnilla oli Darius vääntänyt valkohapsen otteen irti itsestään ja kirjaimellisesti mottasi tummahipiää päin näköä. Samaan liikesarjaan kenraali kävi vielä tarraamaan kiinni Delathoksen hartioista ja ponnisti vasten pidempäänsä, survaisten polvensa täysillä voimilla Delathoksen alavatsaan.
"Sinä pysyt kaukana Mir Valdorenista tai saat katua" Haukansilmä kävi puolestaan kuiskaamana sähisten käsipuolen korvanjuuressa "Voit olla varma, että minä tuhoan sinut, jos edes vilkaisetkin häneen uudestaan sillä ilmeellä" Darius vaikutti olevan tosissaan ja olihan kenraali. Mikäli hän saisi kuulla Iriadorilta jotain tai itse todistaisi Delathoksen jotain yrittävän, saisi tummahipiä huomata, mitä tapahtuisi, jos Dariuksen uhkauksia ei tosissaan ottaisi.
Jälleen kenraali kävi perääntymään jäähaltiasta, näyttäen kuitenkin siltä, että oli valmiina tirvaisemaan uudemmankin kerran Delathosta päin näköä.
"Nyt sinä suksit kuuseen ja pidät suusi kiinni kaikesta, tai katson, ettet sinä puhu enää ikinä kenellekään"


// BA DUM TSHH (DD Marduk peseytyy Cúthalionien kyyneleissä ja Shyva siellä pilvissä, kyllä. Pilviprinsessa. Deli ei nyt päässyt koska Dari on itsekeskeinen kakara hiekkalaatikolla eikä jaa lelujaan muiden kanssa >:< Dari on se lapsi joka lyö muita lapiolla jos liian lähelle hänen lelujaan tulevat //

[Crimson]

Del ei kauaa ehtinyt roikkua silmäpuolen rinnuksissa kiinni, kun odottamansa nyrkki pamahti sillä samaisella sekunnilla päin tummahipiäisen turpavärkkiä. Pakkasherra sähähti hampaidensa välistä, alahuulen paukkuessa auki rystysten siihen iskeydyttyä voimalla, ja kivun levitessä nopeasti koko toisen kasvopuoliskon puolelle sykkimään. Hyvä etteivät hampaat lähteneet samalla suusta! Käsipuoli ehti kuitenkin nostaa vain ainokaisen kämmenensä pitelemään osumakohtaa, katseen seuratessa sitten miten Haukansilmä tarrasi vielä hartioista ja polvellaan pamautti Delathosta alavatsaan niin lujaa kuin lähti.
Pohjoisenherra älähti ääneen, ilmojen lentäessä pihalle kenraalin yllättävästä liikkeestä. Del kuitenkin pysyi yhä omin jaloin ylhäällä seisomassa, hieman kumarassa yrittäessään vetää henkeä edes kerran kunnolla - ehkä osin mies pysyi ylhäällä myös siksi, että Darius oli siihen lähelle tunkenut uhkauksiaan kuiskailemaan ja piteli valkohapsisesta kiinni. Moisilla uhkauksilla ei ollut kuitenkaan minkäänlaista negatiivista tai varoittavaa merkitystä miehelle, joka niin kovasti uhkapeleistä tykkäsi, olivatpa ne sitten korttipelejä, tai suoraan omalla hengellä leikkimistä. Päinvastoin, hetken hyvin ärtynyttä naamaa näyttänyt punasilmäinen kävi Haukansilmän sanojen myötä hymisemään varsin kierosti, virneen ottaessa taas kohotakseen miehen naamalle.

Selkää suoristettiin hieman paremmin, kun Winder otti viimein taas perääntyäkseen pakkasherrasta. Siihen mennessä henkikin oli ottanut taas kulkeakseen asteen verran paremmin, mutta naamapuoliskoa yhä särki, puhumattakaan verisestä suupielestä, jota painettiin punaisen takin hihaa vasten.
Käsky kävi poistua paikalta ja pitää turpa tukossa, tai Darius pitäisi huolen siitä, ettei Delathos enää koskaan kenellekään erikseen pääsisi livertelemään ah niin ihania sanojaan.
”Siinäkö kaikki?”, epäuskoinen pakkasherra tiedusteli käheästi hymähtäen, veristä hihanpieltä vilkaisten, ”Käsket vain pysyä kaukana ja pitää turvan tukossa? Senkö luulet riittävän pitelemään kaltaistani miestä paikoillaan pitkäänkin?”, Del naurahti taas turhan korkealta, kääntäen leimuavan katseensa hihastaan nyt Dariukseen. Tyhmä mies. Vaikka miten pakkasherra odottikin kenraalin saavan jäähaltian aisoihin, ei tuo silmäpuolinen näyttänyt onnistuvan siinä alkuunsakaan, joka oli riittävä ärsyke vain pyrkiä ärsyttämään miestä lisää.
”Minä en yhäkään osaa katua syystä tai toisesta mitään, enkä mielipahaa tuntea siitä että omaisuuteesi koskisin ja siitä suuttuisit”, virnuileva pakkasherra myhäili ja suoristautuen astahti taas lähemmäs Dariusta.
”Anna tulla, lyö uudestaan kun mielesi selvästi sitä tekee”, Delathos totesi kierosti, jonkinlaisen hullun pilkkeen ilmestyessä miehen silmäkulmiin, ”Mutta muista että minä pidän siitä. Kivusta jota minulle tuotat”, pakkasherra vielä lisäsi viekkaasti kehräten. Ehkä mielenvikainen pässinpää oli onnistunut kehittämään mielensäperukoilla itselleen fetissin Dariukseen, eikä täten osannut kenraalia millään tavoin pelätä, vaan sen sijaan tyytyi ihannoimaan turhankin paljon. Tai sitten pakkasherra oli vain tyypillisen tomppeli itsensä, joka ei muutamasta nyrkistä turpaankaan saaneena vielä myöntänyt saavansa tarpeekseen ja ruokki vain omaa vihaansa sisällään.


//Marduk keräilee Cúthalionien kyyneleitä purkkiin. Oikeesti se on se lääkkeenki salainen ainesosa. Delihän tulee saatana ja lyö lapiolla takaisin. Kapinoi vähän kun ei leikkeihin mukaan oteta ja pistää sit hiekkalaatikon ylösalasin. Mieti ny joku pikku-Dari ja -Deli jonneki hiekkalaatikolle kinaamaan....//

[Aksutar]

Oli kai turha edes odottaa, että Delathos olisi poistunut paikalta vähin äänin ja pysynyt hissun kissun koko asiasta loppu elämänsä ajan. Se oli toisaalta turhan täydellistä ollakseen totta. Mutta tietenkin jäähaltia kävi jälleen päätään aukomaan, eikä näyttänyt minkäänlaisia merkkejä siitä, että kenraalin varoitukset olisivat menneet perille saatikka sitten siitä, että tummahipiä mihinkään olisi ollut lähdössä. Ei, sen sijaan puheidensa lomasta osumaa ottanut tummahipiä astahti jälleen lähemmäksi Dariusta, kenraalin pysyessä tälläkin kertaa paikoillaan. Hän oli tarpeeksi kiukkuinen pitääkseen paikkansa, vaikka kuinka lähelle Delathos tunkisikaan. Joskin, pieni ääni päässä käski pysymään mahdollisimman kaukana - ainakin kädenulottumattomissa - jäähaltiasta...
Kulmat kävivät kurtistumaan entisestään Delathoksen yllyttäessä silmäpuolta lyömään uudestaan mielipuolta. Darius olisi halunnutkin, mutta seuraavien sanojen myötä tummahipiän lyöminen ei oikein huvittanut. Kaiken lisäksi Darius oli uupunut, olihan hän koko illan riehunut juhlaseurassa ja äskeisen petipainin jäljiltä kenraali ei pahemmin enää jaksanut riehua. Delathoksen lyöminen oli kyllä tuonut jonkinlaista tyydytystä Haukansilmälle ja kenraali olisi mielellään piessyt tummahipiän maan tasalle, mutta juuri nyt se ei tuntunut hyvältä idealta. Delathos kun tuntui vain innostuvan siitä, kuten oli jo ääneen todennutkin.

Kenraali tuijotti tuimana tummahipiää, kunnes päästi ilmoille pitkän, turhautuneen huokauksen. Toinen käsi nousi hieromaan ohimoita miehen selvästi turhautuessa koko tilanteeseen, Dariuksen käydessä samalla peruuttamaan vasten seinää nojaamaan.
"Mitä hittoa sinä minusta oikein haluat, N'drayer?" Kenraali kävi kysäisemään katsahtaessaan kämmenensä takaa Delathokseen, harvinaisen turhautuneennärkästyneenä. Mitä sitä sen pahemmin kiertelemään, selvästi valkohapsi halusi jotain siitä hyvästä että pitäisi turpansa kiinni ja pysyisi kaukana Iriadorista, uhkailut ja väkivalta tuohon eivät toimineet. Ottihan se egoon käydä nyt sitten "neuvottelemaan" asiasta sotilaan kanssa, mutta mitä muita vaihtoehtoja Dariuksella oli? Muuta kuin kylmäverisesti koittaa murhata Delathos, mutta siitä Darius itse joutuisi hirteen...



//No niinpä. Sen takia kukaan ei olekaan keksinyt sitä salaista ainesosaa. Deli perkele leiki nyt edes kiltisti hiekkalaatikolla! Dari menee ja kusee Delin hiekkalinnaan //

[Crimson]

Palava katse tuijotti Dariusta, Delathosin odottaessa että nyrkki pamahtaisi uudestaan vasten kasvojaan. Mutta sitä nyrkkiä ei koskaan tullutkaan, vaan tuimannäköinen silmäpuoli kävi turhautuneena huokaisemaan ja hieromaan ohimoitaan, nojaamaan seinään. Pakkasherra painoi hihansa uudemman kerran pitelemään haljennutta huultaan, nostaen leukaansa pienesti ylös. Ei siksi että ylimielisesti olisi Winderiä katsonut – vaikka olisi ehkä halunnutkin - vaan siksi, että sai huultaan sen verran vaakatasoon että veren valuminen tyrehtyisi nopeampaan tahtiin, eikä mokomaa tarvitsisi enää nuoleskella.
Haukansilmä lähtikin tiedustelemaan Delathosilta, mitä valkohapsi hänestä mahdollisesti halusi. Pakkasherra naurahti muutaman kerran, nojaten itse selkänsä vastakkaiseen seinään käytävällä, nyreää kenraalia vastapäätä.
”Mietitääs... arvonimesi, paikkasi ja omaisuutesi?”, Del heitti, lähinnä vitsaillen. Ei häntä oikeasti kiinnostanut se mitä kaikkea kenraalin arvonimellä olisi voinut tehdä, kun pakkaherran omankäden oikeus vei näemmä sotilasarvoistakin voiton keveästi eliittiryhmässäkin. Joskin sitä oikeutta ei kannattanut turhaan käyttää, sitä piti säästellä aina oikeisiin tilanteisiin – kuten vaikkapa tähän hetkeen Winderin kanssa.

”En ole kiinnostunut siitä mitä omistat. Siihen nähden minulla on jo kaikki mitä vain voin haluta”, huultaan pitelevä valkohapsi totesi kuitenkin tylsistyneenä, kokeillen sitten kädellään, oliko kasvopuoliskonsa mahdollisesti turvonnut. Ei ainakaan vielä, eikä Deliä sellainen pieni kosmeettinen virhe olisi lähtenyt haittaamaakaan, ellei siitä varsinaista haittaa olisi miehelle ollut.
Pakkasherran leuka laski takaisin tyypillisemmälle tasolle, saaden sen lievän ylimielisen ilmeen karkotettua ovelaksi käyneiden kasvojen tieltä.
”Sen sijaan olen kiinnostunut sinusta...”, Delathos tuumaili sitten lauseensa kesken jättäen vain sen takia, että se sattui kuulostamaan harvinaisen häiritsevältä kaikessa tässä yhteydessä. Kieronovela virnistyi sen kuin lisäsi piruilun makua, pakkasherran käydessä taas vakavoitumaan asteen verran ja jatkamaan siitä mihin oli jäynyt.

”... juttuseurana. Kovin moni jättää turpani viilaamisen sikseen ja luikkisi mielummin tiehensä – vai joko olet unohtanut, mitä viimeksi kävi kun kokeilit tikulla jäätä?”, Del kiusasi, tuoden myös viimekertaisen koetun hetken Dariuksen kanssa taas ilmi siten, ettei kukaan mahdollinen ulkopuolinen saattaisi kuin arvailla, mistä oli kyse.
”Ja koska tapani on käyttäytyä jokaista kuolevaista kohtaan hyvin epäreilusti – joskin saat kyllä helpostusta siihen, koska uskalsit minua taas uhmata – niin annankin sinulle kaksi vaihtoehtoa”, pakkasherra totesi, yhdellä lipevän liukkaalla askeleella kuroen sen lyhyen välin Winderin kanssa umpeen, laskien kasvojansa turhankin lähelle silmäpuolta.
”Joko minä rääyn tässä ja nyt pienen salaisuutesi koko tupien tietoon ja leikin homofobisesti yllättynyttä ja yhtäaikaa kauhistunutta koko tilanteen suhteen”, valkohapsi totesi silmiensä alkaessa siitä pienestä murhanhimosta punertaa sievoisesti, mutta se välke katosi yhtä nopeasti, kuin oli syttynytkin, Delin vetäytyessä kauemmas lyhyemmästä miehestä ja näyttäen yllättävänkin leppoisalta...
”Tai sinä lähdet kanssani jatkamaan asunnolleni siitä mihin kapakassa jäit, ja annat minulle mahdollisuuden tutustua itseesi paremmin”. Ehdot oli nyt ladeltu, Delathosin vain odottaessa myhäillen mitä kenraali hänelle nyt vastaisi.


//Jaakko kun on niin onneton, että sortuu heti jos näkee pikku-Aranin itkevän >: Ei saa itkettää toista, senkin pyllypäät. Deliä ei koskaan opetettu tavoille edes hiekkalaatikolla, koska kukaan ei koskaan halunnut tulla leikkimään sen kanssa. Rannallakin vain toisten hiekkalinnojen päälle istu. Deli kusee kohta Darin päälle, jos Dari ei rauhotu. EIKUN//

[Aksutar]

Darius olisi voinut alkaa luettelemaan syitä, miksei yhtäkään ensimmäisestä "ehdotuksesta" voinut Delathokselle antaa, mutta piti turpansa kiinni. Selvästi nuo luettelut olivat joko vitsailua tai silkkaa keskustelun aloittamista, tuskin tummahipiä nyt niin tyhmä oli, että tosissaan olisi halunnut eliitin arvonimen ja vielä tyhmempi, jos todella uskoi, että Darius sen voisi luovuttaa tuosta vain eteenpäin.
Delathos kertoi kuitenkin, ettei ollut kiinnostunut siitä, mitä Darius omisti. Sen sijaan jäähaltia kertoi olevan kiinnostunut kenraalista itsestään. Se pieni virne jonka Delathos soi ennen kuin lausettaan jatkoi, sai kylmät väreet nousemaan Haukansilmän niskaan ja tuo oli jälleen lähellä mottaista sotilasta uudemman kerran. Mutta Delathos jatkoi, tuoden esille haluavansa kenraalista vain juttuseuraa.
Dariuksen katse kävi muuttamaan varoittaan vihaiseksi Delathoksen kuiskaillessa viimekerrasta. Sotilaan oli parempi varoa sanojaan, varsinkin kun näin yleisellä käytävällä keskusteltiin. Mutta kuten todettu, eipä täällä ketään ollut kuuntelemassa ja lähimmälle nurkallekin oli sen verran matkaa, että jos joku siellä seisoskelikin piilossa, ei tuo kuullut kaksikon puheita.

Reaktiomaisesti Darius yritti peruuttaa Delathoksen astahtaessa lähemmäksi, joskin eihän kenraali enää taemmas päässyt kerta selkä seinää vasten oli. Vakavan närkästynyt katse nauliintui naamansa lähelle tuoneen tummahipiän katseeseen, kenraalin kuunnellessa tarkkaan nyt Delathoksen ehdot. Kauemmas vetäytynyt halusi kenraalin lähtevän mukaansa asunnolleen jatkamaan siitä, mihin kenraali oli jäänyt kapakassa. Delathos halusi tutustua Haukansilmään, joka harvemmin kenenkään kanssa kävi kaveeraamaan vapaa-ajallaan. Oliko tuo sitten kohtuuton pyyntö Delathokselta? Olihan se... Omalaatuinen ehto, mitä Darius ei todellakaan ollut odottanut, mutta toisaalta, ei hän ollut osannut odottaa Delathokselta oikein mitään. Ota tuostakin hullusta nyt selvää!
".... Vain jos lupaat jättää Mir Valdorenin rauhaan" Darius kävi lopulta avaamaan taas suunsa, tuoden esille pienen lisäehdon sopimukseen. Hän ei todellakaan aikonut jättää sitä porsaanreikää auki, hän halusi varmistaa, että yksikätinen myös lupasi pysyä kaukana punapäästä.


// Aran juoksee Jaakon syliin turvaan kun isot makkarat kiusaa. Deli senkin idiootti, etkö omaa mitään moraalia. SIIHEN DARI VETÄÄ RAJAN ET PERKELE KUSEKSELE PÄÄLLE! Tulee pian turpaan. I WANNA HURT YOU JUST HEAR YOU SCREAMING MY NAME. what //

[Crimson]

Hetken hiljaisuus lepäsi käytävällä, Delin ehtiessä tuijottaa kenraalia tovin ennen kuin tuo leipäläpensä avasi. Ja ilmeisesti vain liittääkseen vielä oman pienen lisäehtonsa valkohapsen omiin lisäksi. Pakkasherra hymähti, pitäen kasvoillaan jokseenkin soveliaan ilmeen, vaikka pidättelikin virneensä nousemista taas yhtään sen leveämmäksi, kuin se miehen kasvoilla jo lepäsi.
”...Eiköhän se käy, hän kun näyttää olevan sinulle niin tärkeä...”, pohjoisenherra totesi myhäillen, jättäen lauseensa taas osittain ehkä kesken. Delathosista ei turhan usein ottanut selvää, mitä kaikkea sanojensa taakse saattoikaan piiloutua. Eihän hän nytkään varsinaisesti mitään ollut luvannut Haukansilmälle, mielessä kieppuen yksi jos toinenkin ehto vielä lisättäväksi, joita kuuraparta ei kuitenkaan tässä olisi ääneen enään kenraalille suomassa.
”Odotan sinua alhaalla”, pakkasherra ilmoitti, katseensa kääntyen punertavammaksi taas siksi pieneksi hetkeksi, kun Delathos Haukansilmään katsoi, ”Ja voit olla varma, että jos et sinne omin jalkoinesi ilmesty kohtapuoliin, niin tulen itse repimään sinut mukaani ja kannan olallani koko kaupungin halki omaksi ilokseni”.

Sanoja seurasi hiljainen naurahdus, kunnes käsipuoli lähti poistumaan Dariuksen huoneen edustalta tupien ala-aulaa kohti. Delathos ei muuta kuin virkaansa liittyviä asioita ja esineitä säilyttänyt itse tuvilla, ja kerta hänellä nyt oli jo omasta mielestään kovinkin tyylikäs asukokonaisuutensa yllä, eikä hän aseitaan tarvitsisi – tai niin ainakin Del toivoi, nyt kun oli näinkin nätisti päässyt lähestymään Winderiä ja hillitsemään oman mielensä – hakea huoneestaan mukaansa, saattoi hän vain painella odottamaan Haukansilmää alas. Löytyisihän häneltä kotoansakin aseeksi kelpaavia esineitä aina varsijouseen asti, mutta ne nyt olivat lähinnä vain koristeita, joita koko palkkiometsästäjän asunto tuntui noin muutenkin pursuilevan.
Tupien aulassa ei enää juuri ketään ollut. Vain muutama silmäpari tervehtimässä, kun valkeahapsinen sinne heidän ilokseen ja surukseen asteli vaihtamaan sanan tai pari. Dariustakaan ei kamalan kauaa tarvinnut odotella, kun tuo siistiytyneenä ilmestyi alas, jonka jälkeen parivaljakko saattoi tuvilta lähteä poistumaan kaupungin rikkaammalla laidalla sijaitsevalle Delathosin majapaikalle.

Toisin kuin kuuraparran ulkoasusta olisi saattanut päätellä, oli Delathos todellakin turhan varakas köyhään porvarilliseen perheeseensä nähden, ja saisi todennäköisesti vain turpaansa, jos kotiinsa menisi varoillaan isottelemaan. Mutta sen siitä sai, kun töitä teki tauotta, varsinaisesti välittämättä siitäkään että välillä sai turhan alhaisia palkkioita siihen nähden, että henkensä menettäisin enemmän kuin todennäköisesti. Mutta Del oli erityinen sen suhteen, että oli tähän saakka palannut jokaiselta metsästykseltään vielä elossa takaisin aina jokin pieni matkamuisto mukanaan. Ja niistä matkamuistoista sen näyttävämmän puolen Winder tulisi myös osin näkemään pian.
Matka tuvilta kaupungin ylemmille reunoille ei ollut turhan pitkä, eikä Delathos kamalasti koko matkan aikana kenraalille mitään puhunut. Vastasi jos kysyttiin, välillä huomauttaen jostain ohimennen. Yksikerroksisen, hämärän talon oville kuitenkin saavuttua, punatakki lähti kaivamaan oven avainta taskustaan, sovitti sitä lukkoon ja avasi luukun selälleen, astuen oven mukana hieman syrjempään.
”Teidän jälkeenne”, kuuraparta totesi varsin kohteliaasti, katseensa noustessa Haukansilmän puoleen ja viittelöi miestä astumaan tupaansa.

Talon sisustus oli kaikinpuolin tumma, saaden koko kämpän näyttämään harvinaisen sysipimeältä loukolta aina siihen saakka, kunnes Del saisi kyntteliköt tai takan valaisemaan tiloja. Ikkunoissa oli kuitenkin lattianrajassa hipovat tummanruskeat verhot, huonekalujen puu oli syvän mahongin sävyistä ja kaikki mahdollinen verhoilu sohvatyynyistä nojatuolien pintoihin oli toteutettu tummanpunaisella, samettisenpehmeällä kankaalla. Huonekalutkaan eivät olleet vain puusta niin ja näin veisteltyjä palikoita siellä täällä, vaan ne oli muotoiltu hieman kaareviksi, muodoiltaan pehmeiksi. Asunnossa oli myös suuri takka taljoineen, valtava mahonkinen lasiovikaappi täynnä erilaisia koruja ja muita enemmän ja vähemmän rihkamaa olevia esineitä, runsaasti lipastoja, erillinen levennys makuuhuoneelle, pienille kylpemistiloille ja keittiölle, jota Del tuskin koskaan oli siihen tarkoitukseen käyttänyt. Seinillä roikkui koristeeksi höylättyihin puulaattoihin kiinnitettyjä eläinten sarvia - saattoi siellä joukossa olla jotain lohikäärmeiltä tai vastaavilta pedoiltakin tippuneita piikkejä tai hampaita -, aseita, tauluja, seinämattoja, vaikka mitä...


//Jaakko lohduttaa, pelastaja Jaakko. Kuivaa kyyneleet ja puhaltaa pipiin, vaatii sitten vastalahjaa vaivannäkemisestään <: DARI VOI TULLA KOULUTTAAN VÄHÄN DELIÄ - LAPIO POIKITTAIN PERSIISEEN JA SITTEN KOITETAAN HIEKKALAATIKKOLEIKKEJÄ UUDESTAAN! I wanna do bad things with youuuu~ .. eikun//

[Aksutar]

Darius ei voinut sanoa olevansa tyytyväinen Delathosin sanavalintoihin sopimuksen suhteen, mutta juuri nyt Haukansilmä ei sen pahemmin alkanut vaatia tummahipiältä pitävää, selvin sanoin annettua lupausta. Tästä asiasta tultaisiin kuitenkin vielä puhumaan, Darius ei aikonut unohtaa sitä. Sen sijaan että Haukansilmä enää päätään olisi avannut, kävi Delathos poistumaan uhkauksiensa kera paikalta, odottamaan tuvan alakertaan. Heti kun jäähaltia oli poistunut, Darius kävi henkäisemään panikoivasti, hypellen äkkiä takaisin asuntonsa puoleen. Ei hän halunnut mennä! Mutta oliko hänellä muita vaihtoehtoja? Ei. Ja sekös tässä ahdisti niin, että rintaa kivisti. Tältäkö se tuntui, kun hirttolavalle olisi kävellyt? Kaiken sen ahdistuksen ja paniikin keskellä Darius kuitenkin keskittyi siistimään itsensä lähtökuntoon. Ylle vaihdettiin puhtaat vaatteet: Valkeat, ihonmyötäiset housut sekä löysä, tummanharmaa, pitkähihainen aluspaita. Mustat, pitkävartiset saappaat sekä polvitaipeisiin asti yltävä musta, hopealla koristeltu sisätakki. Mitään raskaampaa päälle oli turha laittaa, säät olivat kuitenkin olleet lämpimät, joten miksi sitä vuorautua kankaisiin... Joskin Delathoksen seurassa kankaisiin vuorautuminen ei kuulostanut yhtään sen huonommalta idealta. Käsiin pujotettiin kuitenkin ne mustat, terävät teräskärkiset hansikkaat ja saappaaseen pujotettiin yksi pieni tikari. Kaiken kokemansa jälkeen Darius ei todellakaan aikonut ilman aseita Delathoksen seuraan liittyä, varsinkin jos he olisivat kahden!
Hiukset käytiin sukimaan siististi taakse ja silmälappu aseteltiin hyvin paikoilleen. Kenraali vielä varmisti että Iriadorilla oli kaikki hyvin, että tuo tosiaan nukkui ja oli autuaan tietämätön tästä kaikesta, ennen kuin Haukansilmä vähin äänin poistui paikalta.

Takkiaan vielä paremmin napittaen Darius laskeutui rappuset alakertaan ja lopulta liittyi pyövelinsä seuraan, antaen Delathoksen nyt sitten johdattaa kenraalin tuon asunnolle. Matkan aikana Darius piti turpansa kiinni, korkeintaan hymähtäen jotain ohimennen sotilaan sanoihin. Häntä kun ei hirveästi huvittanut alun alkaenkaan keskustella tummahipiän kanssa, mutta tässä sitä nyt oltiin menossa tuon luokse "tutustumaan" toisiin paremmin. Delathos oli kyllä persoona, josta Darius ei varsinaisesti ollut kiinnostunut...
Lopulta he saapuivat perille - mikä oli kyllä sinällään yllätys Dariukselle. Hän oli olettanut Delathoksen asuvan jossain räkälän takahuoneessa, joten ei kenraali oikeastaan tiennyt miten suhtautua siihen, että sotilaan asunto näinkin ylhäällä sijaitsi. Sitä pientä hämmästystä ei kuitenkaan näkynyt kenraalin kasvoilta mitenkään, Haukansilmän pitäessä pärstävärkkinsä peruslukemilla. Sisään astuttiin Delathoksen avattua ovi, joskin heti sisällä Darius alkoi liikkua paljon varovaisemmin. Vaikka peremmälle käveli, ei Haukansilmä näyttänyt yhtään viihtyvän saatikka rentoutuvan tässä jokseenkin jopa mahtipontisessa asunnossa. Asunto oli suorastaan... miellyttävä, mutta vaikka Haukankatse kiersikin tarkastelemassa huoneen seiniä ja sisältöä, ei Darius itse sen pahemmin lähtenyt kiertelemään. Sen sijaan kenraali pysähtyi paikoilleen ja kääntyi osittain Delathoksen puoleen, vaikuttaen kovinkin jäykältä ja varautuneelta.
".... no?" Oli ensimmäinen asia mitä Darius nyt suustaan sitten päästi, näyttäen siltä että olisi valmis saman tien lähtemään kotiin. Eiköhän tämä tapaaminen ollut tässä.


// PELASTAJA JAAKKO saa aina vastalahjaa vaivannäöstään <: Aran pyllistää. eikun. DARI TULEE KOULUTTAMAAN LAPION KANSSA, KYLLÄ. PYLLISTÄ. Ja nyt perkele ne soittolistat (DDD //

[Crimson]

Del odotti, että Winder oli ensiksi ovesta sisään astunut, ennen kuin kovin varovaiseksi heittäytyneen miehen perässä itse sisälle asteli, oven perässään sulkien. Avain sujautettiin takaisin sen omalle paikalle syvään salataskuun takin povessa, pakkasherran kohottaessa toista kulmaansa Haukansilmän yksitoikkoiseen, sanalliseen toteamukseen. No? Mitä no? Siihenkö kenraalin keskustelukyky ja oma-aloitteisuus sitten loppuikin? Hölmistynyt kuuraparta kuitenkin naurahti hillitysti, astellen Dariuksen ohitse peremälle omaan tupaansa, varoen kuitenkin ette Haukansilmä mikään äkkinäisiä liikkeitä tekisi ja mahdollisesti puukottaisi häntä niille sijoilleen. Ties mitä kenraali oli saattanut ottaa mukaansa huoneeseensa poistuessa, puhumattakaan tuon teräväkärkisistä hansikkaista, joista pakkasherra ei voinut sanoa pitävänsä, jos iholle iskisivät sellaisinaan lujaakin.

”Riisu toki takkisi, ole kuin kotonasi, istahda alas ja ota rennosti.. ah, mutta sitä kai sinä et osaakaan tehdä minun seurassani”, Del virkkoi itsekseen virnistellen, takalle astellessaan. Yksikätisenä oli harvinaisen vaikeaa saada piikivellä ja tuluksella tulta tehtyä, mutta kun kiven sai käteensä, ja tuluksen jotenkuten saappaankärjellä tuettua takan kivisellä pinnalla paikoilleen, sai käsipuoli alta aikayksikön laihaan tikkuun löytyä tulen. Kuuraparta halusi valaista asuntoaan hieman, sillä kesäaurinkokaan ei enää pahemmin ikkunoista käynyt valaisemaan. Ja olihan hänellä nyt astetta arvokkaampi vieras, joka tuskin myöskään pimeydessä arvosti seisoskella tyhjän päiten. Takan reunustan-, ja pari muuta ympäri huoneiston sijoitettua hopeisenkuluneiden kynttelikköjen osin puoliksi palaneita kynttilöitä sytytettiin palamaan, pakkasherran sammuttaessa sitten tikun, ja jättäen sen savuamaan pienesti yhden kynttelikön metalliselle juurelle. Samalla kuuraparta seurasi jatkuvasti Haukansilmän toimia, sillä hänhän ei Winderiä nyt karkuun päästäisi, jos tuo yrittäisi vierailustaan luistaa samantien.
Oma takki heitettiin nojatuolin reunalle, Delathosin tyytyessä hieman pussittuneisiin mustiin housuihinsa, tummiin saappaisiinsa, ja tummanharmaaseen röyhelöiseen paitaansa, jonka oikea hiha roikkui puuttuvan käden takia vain rennosti valahtaneena toisella kyljellä.

”Onko teitä kenraaleja opetettu juomaa muutakin, kuin haltioiden omia laimeita litkuja?”, Del tiedusteli kenraalilta, hohtavan katseen noustessa hetkeksi Winderin puoleen, joka toivonmukaan jo itse oli tajunnut lopettaa jäykistelynsä. Mahonkisesta kaapista napattiin muutama tummaksi värjätystä lasista puhallettu matala juomalasi, jotka käytiin asettelemassa puolin toisin takan läheisyydessä olevalle sohvapöydälle, jota vierusti leveämpi sohvakalusto nojatuoleineen.
”Tiedän sitten paremmin, tuonko sinulle juotavaksi vain pelkkiä mehuja, vaikka tarjolla voisi olla jotain... eksoottisempiakin myrkkyjä”, Delathos tiedusteli sanojensa perään virnistäen, odottaen taas jonkinlaista reaktiota selvästi jäykemmässä osapuolessa.


//Ja Jaakko on tyytyväinen <: Ja aina haluaa vain lisää. Eikun... JA DELIHÄN PYLLISTI! Elä sinä dissaa minun soittolistoja, paraskin puhuja (DDD//

[Aksutar]

"... Sattuneista syistä" Darius kävi huomauttamaan jäähaltian toteamukselle rentona olemisesta hänen seurassaan. Tyhmäksikö tuo kenraalia luuli? Darius ei todellakaan aikonut rentoutua tuosta vain Delathoksen seurassa, vaikka olikin nyt huomattavasti selväpäisempi ja valmis puolustamaan itseään hieman paremmin, mitä viimekerralla... Mutta silti!
Darius kävi kuitenkin avaamaan sisätakkiaan hieman samalla kun seuraili, kuinka tummahipiä kävi valaisemaan huonetta. Mahtoi olla hankalaa olla yksikätinen, joskaan Delathos ei siitä näyttänyt kärsivän pahemmin... Darius oli kuitenkin tyytyväinen, että omasi vielä kaksi kättä. Jo yhden silmän menetys oli turhan suuri isku egoon. Muutaman askeleen kenraali uskaltautui ottamaan peremmälle, lähelle sohvakalusteita, joiden vierelle Delathoskin lopulta päätyi, mutta Haukansilmä ei ajatellut iskeä ahteriaan alas vielä, jos ollenkaan. Hän jaksoi kyllä seistä ja seisoisikin, niin kauan kun tunsi olonsa uhatuksi.

"Kukaan ei ole opettanut juomaan 'meitä kenraaleja' mitään litkuja... Jokainen nielee mitä itse haluaa" Haukansilmä kävi vastaamaan Delathoksen kysymykseen, seuraillen yhä tarkasti valkohapsen liikkeitä ja eleitä. Jos totta puhuttiin Darius ei ollut turhan innoissaan kaatamaan alas kidastaan mitään alkoholipitoista Delathoksen seurassa, muistan kyllä yhä, mitä viimekerralla oli tapahtunut. Mutta toisaalta, ei hän kyllä kestäisi tummahipiää selvin päin, mikäli täällä nyt joutui tovin tuon kanssa juttelemaan, tarvitsi Darius jotain miestä väkevämpää edes turruttamaan ajantajun sen verran, että kohta voisi jo syöksyä ulos ovesta takaisin tuville.
"Sinuna en käyttäisi sanaa myrkky tässä yhteydessä" Haukansilmä hymähti antaessaan katseensa lähteä kiertämään huonetta paremmin "Moisen voisi joku tyhmä laskea tappouhkailuksi... Ja siitä puheen ollen, mistä tiedän että sinä et halua minua myrkyttää? Mistä tiedän, että mitään sinun tarjoamaasi olisi järkevää käydä kumoamaan alas kurkusta?"


// Jaakko sinä tyytymätön sienimies <: JA MINUN SOITTOLISTASSANI EI OLE MITÄÄN VIKAA. S IS FOR THE SIMPLE NEED E IS FOR THE ECSTASY X IS JUST TO MARK THE SPOT 'CAUSE THAT'S THE ONE YOU REALLY WAAAANT. noni. Nyt. nyt. //

[Crimson]

Del kohautti pienesti olkiaan Dariuksen mainitessa, ettei noita oltu erityisemmin viinan suhteen tavoille opetettu. Ehkä parempi niin, Delathosista kun ei ollut ryyppimään laimeita juomia nimeksikään, vaan tuo veteli niitä kurkunpohjia polttelevia liemiä kidastaa alas mieluummin. Ilmeisesti Winderillekään ei siis tarvinnut mitään mietoa järjestää, ellei tuo erikseen sellaista kävisi myöhemmin vaatimaan.
Hetken jokseenkin varpaillaan oleva kaksikko silmäsi vain toisiaan, kenraalin rikkoessa se hiljaisuus epäilemällä sitten että kuuraparralla voisi olla aikeena myrkyttää Haukansilmä, jos tuo mitään erehtyisi kidastaan alas vetämään. Pakkasherra hymähti tympeästi, seuraillessaan hetken taas vain ja ainoastaan Winderiä, ennen kuin lähti kaivamaan lipastosta jos toisestakin isompaa ja pienempää pulloa pöydän ääreen, johon lasit oli aikaisemmin laskenut.
”Oletkin heikkohermoisempi kuin kuvittelin”, kuuraparta nälväisi, istahtaen itse sitten viimein alas yhdelle nojatuolista.

”Jos haluaisin myrkyttää sinut, en ensinnäkään tekisi sitä omassa asunnossani. Toisena haluaisin tietenkin mahdollisimman pitkälle suojata oman alibini, mistä syystä taas en olisi näyttäytynyt seurassasi missään välissä, sillä sehän tekee minusta automaattisesti syyllisen tai osasyyllisen tapahtumiin”, kuuraparta selitti, availlessaan yhtä litteää pulloa vaikeasti jalkojensa välissä sitä pidellen, ”Enkä olisi niin tyhmä, että haluaisin juoman mukana sinua myrkyttää, koska mistä tietäisin, etten vahingossa itse sitä litkisi?”, palavasilmäinen hymisi, saaden pullon korkin viimein auki, ja kaatoi sen sisällöstä sitten kysymättä molemmat lasit puolilleen.
”Jos edes harkitsisin myrkyttäväni kenetkään, tarvitsen hetken aikaa ymmärtääkseni kohteeni tapoja, vasta sen jälkeen päättäisin mihin mahdollista myrkkyä sipaisisin, eikä kukaan osaa edes epäillä, että kyseessä oli niin lipevä N'drayer, joka itsensä piireihin nuoleskeli tavalla tai toisella”, pakkasherra selitti kokemuksen kautta, ottaen kulauksen lasistaan, irvistäen pienesti. Viskiä. Hyvin, hyvin terävää sellaista, mutta juuri sopivaa Delin karhealle makuaistille.
”Ja jos vielä jäit siihen sijoillesi miettimään niin kyllä, olen joutunut sen tekemään enemmän kuin kerran eläissäni. Kerran kyseessä oli petturiaatelinen joka pureskeli helminauhaansa, toinen taas oli parfyymin suurkuluttaja... Sinä todennäköisesti löydät myrkkysi jostain paperinkulmasta omilta nurkiltasi aikanaan, mutta et minun asunnostani Winder hyvä – en edes kehtaisi yrittää tappaa sinua, kuin korkeintaan itsepuolustuksesta. Täältä sinä löydät vain juomia, joista välittävät pitkälti vain ihmiset, sillä haltioiden makunystyrät tuntuvat olevan tarkoitettu vain maukkaille viineille... toisin oli meillä pohjoisessa”, Delathos selitti kovin juurta jaksain, lasinsa sisältöä tutkaillen.


//Tatteja <: NIINHÄN SINÄ VÄITÄT KOVASTI MUTTA TOISIN ON! (DDD I KNOW YOU WANT IT~ I KNOW YOU WANT IT 8DDDD//

[Aksutar]

Heikkohermoinen olikin ehkä täydellinen sana kuvaamaan kenraalia, joka oli varuillaan kuin peura metsäaukiolla. Mutta kun hän ei halunnut ottaa turhia, tietoisia riskejä, joskin Delathoksen mukaan lähteminen oli jo yksi suuri sellainen. Jälkiviisaana sitä keksi montakin eri tapaa, jolla asian olisi voinut tuvilla hoitaa, mutta nyt oli enää turha alkaa moisia ajatuksia vatvomaan. Täällä sitä oltiin, ainakin hetki. Darius kyllä lähtisi heti, kun se mahdollista oli! Ehkä hyvällä tuurilla Delathos ryyppäisi itsensä sammuksiin nopeasti, joten Dariuksen ei täällä tarvitsisi pitkään roikkua. Jokin kuitenkin kertoi siitä, ettei Delathos ihan keltanokka näiden asioiden suhteen ollut... Todennäköisesti tummahipiällä oli parempi juomapää, kuin kenraalilla itsellään.

Vasta siinä vaiheessa, kun Delathos alas istui, uskalsi Darius hieman rentoutua. Yhä kenraali kuitenkin seisoi sopivan välimatkan päässä tummahipiästä, tarkkaillen tuon taistelua pullon kanssa, kuunnellen samalla valkohapsen selitystä siitä, miten myrkyllä jonkun tappaisi. Olihan noissa puheissa perää ja jopa järkeäkin, mutta moisen tiedon jakaminen sai Dariuksen vain katsomaan Delathosta epäuskoisesti, jokseenkin kyseenalaistavasti.
".... Joskus mietin, miksi ihmeessä Hänen Majesteettinsa määräsi sinut kuiskaukseen" Kenraali aloitti Delathoksen selitysten jälkeen, katsellessaan yhä kauempaa tummahipiää "Olisit selvästi parempi jossain... muissa hommissa".
"Sitä paitsi asenteesi on täysin kuiskauksen vastainen. Mikäli olisit yrittänyt sisään samalla tavalla kuin kaikki muutkin, olisit karsiutunut pois jo heti ensimmäisellä kierroksella" Hitaasti Haukansilmän askeleet kävivät nyt viemään nojatuolille, joka oli kauimmaisena nojatuolista, jolla Delathos istui. Ahteri kävi laskeutumaan silkasta käytöstavoista alas tuolille, joskin Darius oli selvästi valmiina joko potkaisemaan tai ponkaisemaan ylös, mikäli Delathos lähelle yrittäisi.


//<<<<: TOISIN ON NIIN! Del anna minulle viskiäsi. Oh wait, mulla on sitä burdia. HÄHÄHÄHÄHÄHÄÄÄ //

[Crimson]

Del istui hiljaa omassa tuolissaan, kädessään lasillistaa pitäen ja toisen jalkansa nostaen ristiin toisen päälle. Asento oli kovin rento, ottaen yhä huomioon sen miten Winder vain tyytyi jatkamaan säikkyilyään, joskin kävi tovin ensin puhuttuaan asettumaan hitaasti vastakkaiselle nojatuolille. Kuuraparran laskelmoiva katse oli hetken naulittuna kenraaliin, mutta siirtyi miehestä sitten jonnekin toisaalle, hetkeksi ihmettelemään läheiselle seinälle ripustettuja sarvipareja. Darius ei selvästi kaivannut yllätyksiä, näkihän sen tuosta varautuneesta käytöksestä, joten oli parempi vain yrittää edetä mahdollisimman hitaasti.
”Jaa'a, ehkä Hänen armonsa näki minussa jotain, mitä te ette nää. Tai sitten hän halusi vain ärsyttää teitä tahallaan, kenraali Winder”, Del murjaisi Dariuksen aikaisempaan toteamukseen, ”Minä en kuninkaamme motiiveja tiedä, enkä toisaalta edes välittäisi tietääkään”, kuuraparta murjaisi ykskantaan, tyhjentäen lasillistaan taas kulauksella.

Kiero naurahdus pääsi kuitenkin ilmoille, kun Delathos mietti itseään muiden alokkaiden parissa nyhjätessä jossain kentällä mittelemästä paikastaan kuiskauksen riveissä.
”Ai niinkö luulet? No, sinä sen kai paremmin tiedät kuin minä, jolla ei liiemmin tiimityöstä kokemusta ole”, palava katse silmäsi taas oman lasin puoleen, jossa juomaa käytiin pyöräyttämään pienesti lasin kylkiä pitkin.
”Toisaalta, juoksen tavallisesti vain töiden perässä, joten olisi ollut varsinaisesti yhdentekevää, vaikket minua riveihisi olisi ottanutkaan kuninkaan suosituksista huolimatta. Joku olisi kuitenkin tarvinnut palveluksiani muualla”, Delathos tuumaili rauhallisesti sijoillaan, tekemättä elettäkään liikkuakseen sijoiltaan nyt, ellei kuuraparran olemassa oloa muuten käyty uhkaamaan. Välillä valkohapsen katse laski pöydällä olevan lasin puoleen, miehen jotenkin jo odottaen että kenraali siihen tarttuisi. Vai ei kai tuo selvinpäin ajatellut olla? Tuskinpa se oli edes vaihtoehto, kun Winderin olisi jaksettava Delathosta tasan niin kauan, kuin kuuraparta vierastaan haluaisi täällä pidätellä. Hyvää hyvyyttään? Vai silkkaa ilkeyttään?

Del siirsi painoaan kädettömälle puolelleen, nojaten hieman vinoon tuolin nojaansa, sillä suorassa istuminen tuntui jotenkin.. typerältä, kun ei ollut toista kättä mihin nojata.
”Minua puolestaan ihmetyttää, mikset ole potkinut minua jo riveistäsi ulos, vaikka sinulla näyttäisi siihen olevan syy jos toinenkin”.


//NIIN JUST 8) Del antaa viskiä vaan Darille. Dari on tärkein. Vie se fetissi pyllysi nyt pois ennen kuin käy huonosti. IMEAN. BURDIBURRRRRD. Deli ja Noel pistää viskibileet pystyyn//

[Aksutar]

Kuivahko naurahdus karkasi kenraalin huulilta Delathoksen mainitessa kuninkaan ehkä haluavan vain ärsyttää eliittiä. Voi kuinka oikeaan Delathos olikaan osunut, joskin sitä Darius ei tiennyt, oliko Delathoksen nimittäminen kuiskaukseen ollut Aranilta suoranaista kettuilua, vai oliko kuningas vain halunnut tarjota tummahipiälle töitä ja ei keksinyt nyt mitään muuta, kuin kuiskauksen riveihin tunkemisen? Oli miten oli, Darius uskoi Aranin pitävän tummahipiää nykyään vain ärsykkeenä kenraalille, joten varmasti siniverinen katsoisi, ettei Delathosta ihan heppoisin perustein erotettaisi...
"Nimenomaan" Oli kommentti Delathoksen tuodessa esiin ettei pahemmin omannut kokemusta tiimityöskentelystä, jota kuiskaus käytti hyväkseen melko usein. Delathos oli soolotaistelija, joka ei pahemmin sopinut Dariuksen mielestä omaan rykmenttiinsä. Tosin, kai sekin olisi vain koulutuksesta kiinni? Ei Darius tiennyt, eikä oikeastaan välittänytkään lähteä itse henkilökohtaisesti varmistamaan, että tummahipiästä koulittaisiin tiimityöskentelijä. Saisivat muut kuiskauksessa sen hoitaa, ei Darius muutenkaan "aloittelijoita" kouluttanut.

"Koska kuningas ottaisi sen varmasti loukkauksena, kun minä potkisin lyhyen ajan sisään hänen suosittelemansa sotilaan pois riveistäni ja sitten minä saisin kuulla siitä" Darius kävi yllättäväkin ärhäkästi napauttamaan Delathoksen pohtiessa ääneen, miksei kenraali häntä jo pois ollut potkinut, vaikka syitä löytyi "Ja mitä minä muka syyksi sanoisin? 'Hän väkisin makasi ja nöyryytti minua?' 'Hän murtautui huoneeseeni - kahdesti - eikä minun auktoriteettini riittänyt häätämään häntä sillä sekunnilla pois?' En voi edes vedota siihen, että sooloilusi ei sovi tiimiin, sillä kyse olisi vain kouluttamisesta!".
"Joskus on vain hyvä pitää turpansa kiinni ja tyytyä tilanteeseen, jottei se pahene, N'drayer" Darius kävi lisäämään kovinkin katkeran kuuloisena, kääntäessään katseensa pois tummahipiästä huoneen puoleen.


// 8) Viskiä Darille ja Dari yskii tunnin kun oli uutta ja tujua. Niin. FETISSIPYLLYT EI LÄHDE MINNEKÄÄN. Voisin mennä Delin ja Noelin mukaan viskibileisiin. Sitten tulee tärkein kysymys, haluanko viskini tumma- vai valkosuklaan kera.... EIKUN MITÄ //

[Crimson]

Delathos myhäili vain itsekseen kuunnellessaan kenraalin selitystä siitä, miksei tuo pakkasherraa niin vain voinut riveistään potkia. Olihan siinä syitä vaikka muillekin jakaa, joskin jokainen niistä päti sopivasti vain ja ainoastaan Delathosiin, joka tilanteen mukaan osasi ollu harvinaisen kova kiusankappale. Winderhän siitä oli osansa saanut jo maistaa ehkä turhankin jämärän käden kautta, mutta syyttäkööt Haukansilmä vain itseään.
”Epäilen monarkin vain nauravan, jos henkilökohtaisesti menet myöntämään auktoriteettisi riittämättömyyden hänelle. Silloinhan vika on täysin vain sinussa, ei minussa, Winder”, käsipuoli hymähti huvittuneena, ”Mutta voisithan aina vedota miten mielenvikainen ja pakkomielteinen olen tiettyjen asioiden suhteen. Ei sillä ettäkö edes haluaisin riveistäsi lähteä”, kuuraparta myönsi kierosti hymisten Winderille, palaten sitten taas lasinsa pariin maistelemaan kitkerää juomaansa.

”Mutta en kutsunut sinua tänne vain, jotta voisin keskustella kanssasi työasioista keskellä yötä iloksesi”, Del murjaisi, toisen jalan lähtiessä hitaasti ojentumaan pöydän puoleen, jossa sappaan kärjellä pitkäkoipinen mies kävi lasin juuresta tuuppaamaan yhä koskematonta lasia lähemmäs Haukansilmää. Samalla palava katse tarkkaili alati Dariusta, kuuraparran ollen enemmän kuin valmis kiskaisemaan jalkansa takaisin omalle puolelleen, jos kenraali jotain yllättäen yrittäisi.
”Vai haluatko että itse maistan lasistasi ensin, ettet varmasti niille sijoillesi kuukahtaisi?”, kuuraparta virnisti Winderin puoleen, nostaen jalkansa sitten pois pöydältä.



//Deli antaa Darille sitten vain Kari Grandia, kaikkien janoisten sankaria. Deli antaa... IF YA KNOW WHAT I MEAN 8))))) NONI, NYT TAAS. PYLLY ON SIINÄ EIKÄ MINNEKÄÄN LIIKU. Deli haluaisi vähän vain hipaista. Ihan pikkuisen. JA PFT, ota samantien mix.. WAT//