Viskikurpat ||CRIIM, K-varoitus

[Aksutar]

Pistävä katse kävi nauliintumaan takaisin tummahipiään, tuon tuodessa esille oletuksen siitä, että monarkki todennäköisesti vain nauraisi kenraalilleen, jos saisi kuulla että tuon auktoriteetti ei riittänyt yhden sotilaan komentamiseen. Voi, kyllä Aran oli sille jo nauranut, moneenkin otteeseen, eikä Delathoksen tarvinnut siitä sitten enempää tietääkään. Koko aiheesta puhuminen tuntui muutenkin kovin epämieluisalta Dariukselle, joka kyllä mielellään olisi löytänyt tavan tai toisen erottaa valkohapsen riveistään. Mutta vielä hän ei ollut hyvää, pätevää syytä keksinyt, jolla saisi Araninkin vakuutettua. Aran aivan varmana sanoisi vastaan, keksi Darius mitä hyvänsä. Ja se, että Delathos myönsi, ettei halunnut varsinaisesti riveistä poistua, ei kyllä auttanut asiaa yhtään. Darius halusi tummahipiän mahdollisimman kauas itsestään ja Iriadorista!
Delathos kävi kuitenkin vaihtamaan aihetta, todeten, ettei tänne työasioista kenraalia kutsunut keskustelemaan, vaikka se nyt tuntuikin olevan Dariukselle ainoa aihe, mistä silmäpuoli osasi puhua näin muuten vain...

Haukansilmä kävi jännittymään huomattavasti, Delathoksen käydessä nostamaan jalkansa ja työntämään pöydällä ollutta lasia lähemmäksi Haukansilmää. Kovin hitaasti tummahipiä kuitenkin liikkui, selvästi tietoisena Dariuksen reaktioherkästä tilasta. Yksikin väärä, liian nopea ja uhkaava liike ja Delathos saisi puukosta.
Katse laskeutui lasin puoleen, jonka Delathos oli lähemmäs liu'uttanut. Darius ei koskaan ollut maistanut mokomia litkuja, eikä oikeastaan tiennyt, välittikö. Hän oli tyytyväinen niihin väkeviin mitä jo oli maistanut, eikä kaivannut uusia makuelämyksiä alkoholin suhteen. Toisaalta, olisi kovin rumaa kieltäytyä...
"Juuri nyt kuolema kuulostaa erittäin houkuttelevalta vaihtoehdolta" Darius kävi tokaisemaan kuivahkosti valkohapselle, samalla kun hansikkaan peittämä käsi kävi ojentumaan lasin suuntaan. Kynnet kävivät kilahtamaan vasten lasia, kenraalin nostaessa mokoman ylös huuliensa eteen, käyden kuitenkin pienesti haistamaan lasin sisältöä, ennen kuin edes harkitsi juomista.

Hetken lasi pysyi paikoillaan kenraalin huulilla, kunnes Darius kävi kaatamaan sisältöä suuhunsa, tehden sen virheen, mitä ei koskaan kannattanut uutta maistaessa tehdä: Kenraali otti kunnon kulauksen, joutuen melkein saman tien sylkäisemään nesteet ulos suustaan. Se suorastaan poltti suussa, Kenraalin koittaessa nopeasti vain nielaista alkoholipitoisen nesteen alas, vetäen sitä kuitenkin samalla vahingossa pienen tipan henkeensä. Darius pärskähti, iskien lasin samalla takaisin pöydälle ja nousi ylös. Jahka suu oli tyhjä, kävi Haukansilmä köhimään kurkkuaan polttavan nesteen jäljiltä.
Askel vei siinä kumarassa köhien kauemmaksi Delathoksesta, kenraalin kääntäessä nyt selkänsä sotilaalle. Tovin kenraali köhikin, ennen kuin sai rauhoitettua oman yskimisensä.
"Mitä hittoa se oli?!" Darius kävi kysymään hengenvetojensa yhteydestä, vilkaisten nopeasti olkansa yli kuurapartaan.



// (------------DDDD NYT TAAS. Deli mitään anna, Deli ottaa. Vähän Darin grandista imaisee. NO NYT NYT NYT nyt loppu lapset. EI HIPLATA. Ja joo, otan kinder munan, saan molempia. Ja yllärin 8) WAT //

[Crimson]

Ovelankiero virnistys otti taas levitäkseen nuoremman osapuolen kasvoille, palavan katseen seuraillessa miten Winder poimi lasin käteensä, hansikkaan metalliosien kilahtaessa vaimeasti sen pintaan. Kuolema kuulosti kenraalin mielestä erityisen houkuttavalta vaihtoehdolta, joten antoi Haukansilmän koetella onneaan sitten lasin kanssa, jossa vain väkevää viskiä sillä hetkellä lillui. Tai saattoihan se myrkytettyä ollakin, mutta siihen Del ei sentään syyllistynyt. Hänhän ei sieltä täältä murhiensa ohessa pulloja jos toisiakin taistelukentälle jättänyt, vaan otti tavallisesti mukaansa, jos sisältö ei millään tavalla puhtaalta kuselta haissut. Suotta sitä alkoholia hukkaan heittäisi!
Del seurasi kuitenkin kivenkovaan, miten Winder ensin lasinsa sisältöä nuuski, ja sitten kumosi kovin päättäväisenä varsin reippaan kulauksen lasistaan. Ja eiköhän vain vetänyt viskiä väärään kurkkuunsakin.

Del pärskähti automaattisesti nauramaan Haukansilmälle, iskien omankin lasinsa vakaasti pöydälle ennen varsinaista repeämistään, ettei sen sisältöä syliinsä tai noin muuten ympäriinsä läikyttänyt. Siinä missä Winder sai vetää henkeään yhden pisaran takia väärässä kurkussa, sai kuuraparta epätoivoisesti hillitä nauruaan ja vetää väkisin henkeä pärskähdyksiensä välistä.
”Viskiä”, pakkasherra totesi penkistään, saadessaan naurunsa taas kuriin, ”Nousee päähän hitaasti, mutta kolahtaa sitten lopulta kuin halko”, Delathos selitti yhä hymyillen siihen malliin, että olisi voinut revetä uudestaan nauramaan millä hetkellä hyvänsä. Olihan Winderin reaktio ollut jotenkin.. yllättävä, mutta odotettu kun tuolla tavalla meni uutta maistamaan.
”Kuten varmaan huomasitkin, se on aika tujua”.
Kuuraparta nojasi hieman itseään eteenpäin, jääden lähinnä yhden kätensä varaan nojailemaan, jonka vartta toiseen reiteensä tuki laiskasti.
”Oletko varma ettet mitään tavallisempaa halua?”, Del tiedusteli Winderilta, jahka tuo ei enää niin kovasti keuhkojaan paukuttanut ulos. Kenraalin annettiin muutenkin rauhassa vetää henkeään sijoillaan, eikä Del siihen suotta tullut selkään taputtelemaan sen uhalla, että olisi puukon löytänyt omien kylkiluittensa välistä.
”Vai tyydytkö itse etsimään noista ensin jotain mieluista?”, tummahipiä vielä kysyi perään, ainokaisella kädellään pienesti pöydällä olevia pulloja kohti viitaten.


//(------------DD NYTNYT. Deli imasee Darin grandia oikeen mielellään. Dari kattoo vaan että nyt perkele, mutta ei kehtaa kuitenkaan työntää pois. NONI NYT, MITÄ EIKUN. Senkin kinder hirmu. Crimkin haluaa yllärin. Ehkä menen pyytämään sitä Deliltä ja Darilta 8) WUT//

[Aksutar]

Viskiä, tai niin Delathos väitti. Oli mitä oli, tujua se todellakin oli. Ehkä olisi kannattanut ottaa varovaisemmin, mutta hyvähän se näin jälkiviisaana oli taas mussuttaa. Muutaman kerran kenraali vielä ryki, ennen kuin kääntyi jälleen paremmin tummahipiän puoleen, joka turhankin huvittunut oli äskeisen tempauksen johdosta. Tosin kävikö siitä syyttämään kuurapartaa? Kyllä Dariuskin olisi nauranut - tai ainakin virnistänyt - jos Delathos olisi viinoihinsa meinannut tukehtua.
Ohimennen Delathos kävi myös varoittelemaan, kuinka viski nousisi hitaasti päähän, mutta loppupeleissä kolahtaisi kuin halko kalloon. Mielenkiintoista, joskin kuulosti kovin... Petolliselta. Ehkä moisen litkun kanssa kannatti siis olla varovaisempi. Jäähaltia kävi ehdottamaan juoman vaihtamista, mikäli kenraali mieli, antaen Haukansilmälle myös vapaat kädet sen suhteen, mitä tuo mahdollisesti haluaisi ottaa.

Katse käväisi Delin viittomaan suuntaan muiden juomien puoleen, kunnes kenraali lähti ottamaan askelia takaisin tuolille, jolla oli istunut.
"Täällä olo on jo muutenkin kidutusta, miksi sitä miellyttävämmäksi muuttaa" Darius kävi lopulta tokaisemaan nostaessaan lasin pöydältä takaisin käteensä "Ja eikö tapana ole ottaa sitä, mitä isäntä tarjoaa?" Sen pahemmin odottelematta lasi nousi uudemman kerran huulille, kenraalin käydessä nyt kumoamaan loppusisällön kertaheitolla alas kurkusta, ilman yskäisyjä tai kähinöitä. Ensimmäinen kerta oli aina vaikein, toisella kaikki sujui jo paremmin...



// NYT MITÄ EIKUN KYLLÄ EI. Sinne vaan Delin ja Darin väliin, ennen kuin ne toisiaan lyö <: HARHAUTA NIITÄ. HEITÄ HYPPY //

[Crimson]

Winder otti taas istuakseen alas, palaten juomien pariin rykimiseltään.
”Niinhän sinä nyt väität”, Del hymähti, ”Suorasanaisuuttasi”, seuratessaan miten Haukansilmä lähti lasiaan tyhjentämään taas rohkeasti, muttei tällä kertaa väärään kurkkuun juomaansa käynyt taas vetämään. Yllättävän nopeasti tuo omaksuikin uuden myrkyn, liekö siten piti siitä lainkaan, mutta joipahan lasinsa ainakin tyhjäksi. Tarjolla oli laajav valikoima maistella muutakin ja mikäli tuntemattomien alkoholien maistelu ei miellyttänyt, löytyi Delathosilta todennäköisesti jostain jemmasta myös tavallisia haltiaviinoja.
”Olenkin isäntä jonka kanssa on valinnanvaraa menetellä turhankin monella tavalla”, kuuraparta myhisi, käyden täyttelemään hyvin vajaata lasiaan jo lisää. Winder sai luvan palvella itseään ja ottaa mitä halusi, sillä pakkasherra ei jaksanut joka väliin erikseen tiedustella, mitä kenraali mahtaisi seuraavaksi haluta. Ei hän sentään mikään palvelija ollut, vaikka tunnustikin Haukansilmän omaavan korkeamman arvon mitä itse.

Myöhäinen yö kuitenkin kului yllättävänkin leppoisasti eteenpäin tunnilla jos toisellakin. Jahka Winderkin oli saanut nuppiansa sen verran taas turraksi, oli käsipuoli saanut avattua keskustelua kuiskauksesta turisemisen jälkeen avoimemmaksi, humorististen heittojen välillä karsiessa sitä kylmää jäätä lisää kaksikon väliltä. Turhan henkilökohtaisia kysymyksiä Delathos kuitenkin vältteli tietoisesti, pysyen jatkuvasti siinä hyvän maun rajoilla puhelahjojensa avulla, pitääkseen keskustelun maltillisena. Ei hän sentään kännitappelua enää päivän päätteeksi halunnut. Kerta turpaan Dariukselta riitti hyvin toistaiseksi.. vaikka olihan se kuuraparran kieron mielen mielestä kiihottavaa, kun joku sillä lailla uskalsi häntä teloa. Ja Winderhän uskalsi, tehden itsestään varsin erityisen Delathosin silmissä – hyvässä ja huonossa mielessä....
Del tunsi itsensä jo asteen verran humaltuneemmaksi kaikesta siitä ryyppäämisestä, muttei sallinut itsensä vielä lopettaa. Varsinkaan kun keskustelu kaikkien risteyksiensä kanssa oli viimein eksynyt aikaisempaan sotaan, joka voitettu oli. Delathos ei itse henkilökohtaisesti ollut ottanut varsinaisesti tantereella siihen osaa, mutta päässyt kyllä passiivisemmin seurailemaan palkkionmetsästyksiensä myötä sotaa vierestä, nirhaillen vihollisia sen mukaan mitä tielle oli eksynyt. Kerta Winderkin niin kovin avoimesti oli vuorostaan äänessä, kertomassa kokemuksiaan, ei Del tohtinut tummatukkaista keskeyttääkään, vaan odotti suosiolla puheenvuoroaan lasistaan juomaa lipitellen ohessa.
”Tantereellako toisen silmäsikin menetit?”, uteleva kysymys nousi ilmoille, kuuraparran nojatessa itseään taas kätensä varaan.


//OIKEA VASTAUS ON KYLLÄ! Hyppään väliin ja läimäsen persposkilla molempia naamaan. Eikun mitä... HEITÄ HOMO VOLTTI//

[Aksutar]

Ilta jatkui - tai no, yö jatkui -, kaikesta alkukankeudesta huolimatta. Mitä pidemmälle aika kului, sitä paremmin juttu alkoi luistaa, tosin alkoholilla oli osaa asian suhteen, ainakin Dariuksen kohdalla. Vaikka aluksi olikin vannonut ettei pahemmin juo Delathoksen seurassa, ei humalatilaan mieltynyt kenraali voinut vastustaa tarjousta ilmaisesta juomasta. Ja olihan tämä uusi makuelämys toisaalta kokeilemisen arvoinen, kerta nyt viskiä sai, kulutettiin sitä sitten kunnolla. Ehkä Dariuksen olisi kannattanut ottaa huomioon Delathoksen varoitukset hitaasti päähän nousemisesta, mutta sekin tuntui jo unohtuneen Haukansilmältä.
Kun puhe oli töistä tai työasioita sivuava, osasi Darius pysyä äänessä. Ei hänestä muuten ollutkaan juttelemaan pahemmin kenenkään kanssa, ellei saanut töistään jauhaa.
Ennen kuin Darius ehätti huomatakkaan, oli kenraali juonut itsensä jo astetta tukevampaan hiprakkaan. Vasta siinä vaiheessa silmäpuoli ymmärsi pikkuhiljaa hillitä tahtiaan, hän ei halunnut olla yhtä kaatokännissä, mitä viimeksi.

Aiheesta toiseen keskustelu oli viimein päätynyt viimeisimpään tannersotaan, Delathoksen käydessä nyt kyselemään ehkä turhankin henkilökohtaisen kysymyksen kenraalilta, koskien tuon silmää. Mikäli Darius ei olisi ollut humalassa, olisi Haukansilmä jättänyt vastaamatta sen pahemmin moiseen kysymykseen... Mutta nyt tilanne oli toinen.
"Mm'm" Kenraali kävi hymähtämään myöntävästi juomalasin ollessa samalla hetkellä huulilla "Eräs.. Vanha tuttu ja kapinen aaverakki kävivät kaiken keskellä huitomaan..." Toinen käsistä kävi jokseenkin reaktiomaisesti hieraisemaan puuttuvan silmänpuolen ohimoa, kenraalin koittaessa muistella tantereen tapahtumia. Eregion ja se pirun piski saisivat vielä joskus maksaa tästä menetyksestä, mutta Darius ei todellakaan aikonut kuluttaa aikaansa saatikka resurssejaan kahden mitättömän idiootin etsimiseen ja lahtaamiseen.


// DING DING DING DING. Eikun mitä. Varo ettei ne innostu. *Aksu heitti voltin. Viisi kuoli maanjäristyksessä ja Aksun asunnossa on nyt kraatteri* //

[Crimson]

Laistasti eteensä nojaten, parrakas henkäisi syvään, lasinsa puoleen katsellen ja koittaen saada päähänsä, monesko se mahtoi mahdollisesti jo olla tältä illalta. Liian mones, mutta kukapa mielipuolta oli muutenkaan pidättelemään, joten juominenkin tavallisesti riistäytyi usein tällä tavoin käsistä alta aikayksikön. Vaikka tukevammassa maistissa olikin, oli Del silti ajatuksissaan rationaalinen ja omalla tavallaan järkevä, vaikka silmin nähden saattoikin huojua hieman paikoillaan puolelta toiselle.
Winder kävi lopulta paljastamaan mikä silmänsä menettämisen takana oli. Vanha tuttu ja... aaverakki? Hetken kuuraparta näytti hyvin mietteliäältä, nojaten hitaasti takaisin nojatuoliaan vasten, palavan katseen pyöriessä jossain pitkin seiniä, kunnes kuuraparralla välähti. Se sama piskikö joka hänet henkihieveriin oli onnistunut pieksemään ja jolta Del oli melkein onnistunut silmän viemään aikaisemmin?! Joskin.. kyseessä oli ollut silloin valtava ihmissusimainen olento, joka oli Delin onnistui niin raatelemaan, että mikäli Dariuksen punapäinen suojatti ei olisi paikalle muiden kuiskauksen sotilaiden kanssa ehättänyt, ohimennen olisi jäähaltia saanut heittää elämälleen hyvästit jo ajat sitten...

”Mustaan pukeutuva kumma heppu, joka punasilmäiseksi piskiksi pystyi muuttumaan”, Del totesi ääneen mietteliäänä, katseen lipuessa seiniltä hiljalleen katsomaan Haukansilmään, ”Puhummeko nyt samasta henkilöstä?”, kuuraparta uteli, asteen katkerana, sillä rakin muisteleminen toi mieleen kivuliaita muistoja, jotka saivat kylmät väreet vetelemään pitkin niskaa.
Sinällään Delathos oli ihmeissään tästä pienestä yhtäläisyydestä hänen ja Winderin välillä. Ei hän olettanut, tai osannut millään tapaa arvata, että Haukansilmä ehkä kantaisi samanlaista kaunaa sisällään aavekoiraa kohtaan. Joskin tässä tapauksessa, Winderin katkeruus taisi olla Delathosin omaa suurempi. Piski oli vienyt kuuraparralta vain palkkiorahansa ja palan egoa, siinä missä Darius oli toisen silmänsä menettänyt.
”Minulla on kana kynittävänä sen karvaläjän kanssa...”, pakkasherra kirjaimellisesti ärähti, palatessaan ottamaan astetta tujumman kulauksen lasistaan.


//En varo. Sittenpähän innostuvat. RIEHAANNUTAANKS! Elä ny perkele. Tuun asumaan sinne kraateriin kohta, tuon mieskaartini mukana. Koska tunnetustihan Shyva on myös mies. Mm'm <: wat//

[Aksutar]

Nyreäksi muuttunut katse kävi käännähtämään nopeasti Delathoksen puoleen, tuon käydessä kuvailemaan punasilmäiseksi piskiksi muuntautuvaa, tummiin pukeutuvaa henkilöä. Ei voinut sattumalta osua noin lähelle kuvailussa ilman, että kyseessä tosiaan oli yksi ja sama henkilö. Löytyi siis jotain yhteistä tämän kaksikon väliltä, ilmeisesti.
Kuuraparta kävi myös kertomaan omaavansa kalavelkoja mokoman piskin kanssa, siinä missä kenraalikin.
"Se kumpi saa piskin ensinnä hengiltä tarjotkoon seuraavan illan" Darius kävi yllättäen hymähtämään sen pahemmin varmistelematta puhuivatko he nyt samasta henkilöstä. Kyllä he puhuivat, asian täytyi olla niin. Darius ei kyllä olisi halunnut antaa Delathokselle toivoa uudesta ryyppyillasta, mutta tuli kai sellainenkin nyt vahingossa luvattua. Tosin, onnea vain valkohapselle sen piskin löytämiseen. Darius ei edes tiennyt, oliko Kalma enää elossa ja jos oli, missä tuo majaa piti.

Sanojensa jälkeen Darius oli käynyt nousemaan ylös ja kävi vihdoista viimein riisumaan sen sisätakin, jota illan edetessä oli pikkuhiljaa availlut enemmän ja enemmän. Nyt tuo mustatakki sai jäädä lepäämään nojatuolin selkänojalle, Dariuksen käydessä täyttämään lasinsa jälleen.
"Mutta olkoot missä on. Minulla ei ole intressejä lähteä metsästämään mokomaa mitättömyyttä pitkin Cryptiä... Mikäli mokoma edes elossa on" Kenraali jatkoi saatuaan lasinsa täyteen, käyden nyt vaihtamaan istuinsijaansa sohvan puolelle. Nojatuoli oli käynyt jo lämpimäksi ja turhan pieneksi levällään istuvalle kenraalille. Ja näillä lämpimillä keleillä ei ollut mukavaa istuskella jo lämmitetyllä paikalla. Darius kävi istahtamaan alas ja nosti jalkansa myös ylös sohvalle, jahka oli ensin potkinut saappaat jalastaan. Ei hän nyt niin törkeä ollut, että mokomat nosti ylös toisen sohvalle.
"Kätesikö sinä sille menetit?" Darius kävi nyt esittämään jonkinlaisen vastakysymyksen, kenraalin ollessa tiedoton miten valkohapsi oikeastaan kätensä oli menettänyt.


// ÄLÄ YLLYTÄ NIITÄ TULET KATUMAAN! Shyva on mies. Shyva on shemale. Eikun.... Tänne kraatteriin vaan joo. Kaljaa pekonia ja viskiä kaikille //

[Crimson]

”Sovittu!”, pakkasherra iski lukkoon heti, kun Darius ehdotti että se tarjoaisi seuraavan illan, joka rakin ensin hengiltä sai. Oli se sitten kumpi tahansa, ei kuurapartaa ollut haittaamassa kyseinen millään. Hän saisi viettää uudemman illan Winderin seurassa, ja se riitti. Ai miksikö? Oikeastaan Delathoskaan ei sitä tiennyt, mutta niin harvinaista kuin olikin, saattoi antisosiaalinen kuuraparta kerrankin myöntää tulleensa juttuun edes yhden henkilön kanssa koko maailmassa pidemmän tovin. Oliko syynä sitten alkoholi vai muuten kiero ajatusmaailma, jäi pelkäksi arvoitukseksi kaikkien osapuolten kohdalla.
Delathos ei sen kummemmin käynyt kiinnittämään huomiota siihen, kuinka kenraali riisui viimein sisätakkinsa yltään pois, vaan oli lähinnä keskittynyt siihen, ettei pullonsuusta kaataisi nesteitä pitkin pöytää. Ohessa pohjoisenherra kuunteli Dariuksen marinoita aaverakista, hymähtäen miehen sanoille hieman.
”Siitä ei kyllä tule taljaa eikä seinäkoristetta kuolleena, se on varma, palkkiometsästäjä totesi kulmiaan nykäisten, ja lasinsa sisältöä nuuhkien, hohtavan katseen noustessa myös ohimennen katsomaan kuinka Darius paikkaansa nojatuolista sohvalle rötköttämään vaihtoi.

Kenraali rohkeni kaivella esille kysymyksen Delathoksen kädessä, joka kirjaimellisesti sai kylmät väreet vipeltämään pitkin selkärankaa. Sen näkikin miehestä, joka kävi selkäänsä hieman kaaristamaan ja sitten suoristamaan väristen, kuin joku olisi paidan alla juossut. Aihetta ei ollut mitenkään mukavaa muistella, hyvä jos Del edes varsinaisia yksityiskohtia muisti kohtauksiltaan enää, kun olivat käyneet niin voimakkaiksi. Se olikin ollut varsinainen esitys paikalla olijoille, kun kuuraparran käsi oli lähtenyt maagisesti repeilemään ja otti sitten näyttävästi räjähtääkseen kokonaan, vieden nykyiseltä käsipuolelta lähes toisen puolen päästäkin mennessään. Del muisti vieläkin punaisen lumihangen, jossa oli levännyt. Sen poltteen ja tuskan.

Mutta sen sijaan että olisi ollut murtuneen katkera kädestään, kävi Delathos naurahtamaan korkealta ja virnistämään.
”Vain silloiset palkkiorahat – eipä siitä piskistä kamalasti tarjottu, mutta minulla ei ole tapana kieltäytyä, jos joku käy metsästettävää tarjoamaan. Sen sijaan oikeastaan, tuhosin käteni itse”, huvittunut ääni tuumaili, lasista naukattiin pitkä huikka, ennen kuin Del lähti hakeutumaan huojuen tuolistaan ylös, ”En ole kuin ulkoisesti sitä miltä näytän. Sisälläni kytee jokin, joka todennäköisesti tulee ennemmin tai myöhemmin ottamaan henkeni, kun on liian tyytymätön käyttämään tätä roskaruumista enää hyväkseen”, Del päivitteli. Ei hänellä itselläänkään oikeastaa mitään hajua ollut sen suhteen, miten pitkään tulisi elämään, saati pysyisikö niillä main järjissään kuin nykyiseltään oli vielä pitkäänkin. Jokin siellä sisällä hänelle hallaa teki, mutta toisaalta myös hyödytti pakkasherran omaa elämää, mistä Del omalta osaltaan oli kovin tyytyväinen ollut tähän saakka.
Hetken sohvakalusteiden ympärillä pyörien, Del kävi lopulta kumartumaan sohvan – jossa Darius rennommin sillä hetkellä vielä lösöili – korkeaan selkänojaan kädellään.
”Mutta se on sen ajan murhe, siihen saakka ryyppään ja ilottelen niin paljon kuin sielu sietää”, kuuraparta hymisi, kieron palavan katseensa laskiessa maistissa olevaan Winderiin.


//MITÄÄN EN KADU! TÄTTÄRÄRÄÄÄÄ! Shemalelizard. Shyva on oikeesti vaan hyvä drag queen. Marduk ei myönnä mitään. Kraaterin tarjoilu kuulostaa täydelliseltä, SINNE NYT HETI! *insert here spontaneous GRINNNNNNN* wat//

[Aksutar]

Huvittunut hymähdys karkasi ilmoille Delathosin todetessa, ettei piskistä saisi edes taljaa saatikka seinäkoristetta. Tottahan se oli, kuka nyt sellaisen paskaisen taljan haluaisi... No, ehkä joku köyhä ja tyhmä, mutta Dariukselle riitti että näkisi sen piskin pään seipään päässä ja sitten ei tarvitsisi enää edes katsella mokomaa. Aavekoirasta puhuminen ei kuitenkaan ollut kovin mieluisa aihe Dariukselle, sen sijaan Haukansilmä kiinnostui suuresti Delathoksen reaktiosta tuon käden tullessa puheeksi. Kalma ei kuulemma kuuraparran kättä ollut vienyt, vaan Delathos itse oli kätensä tuhonnut? Toinen kenraalin kulmista kävi nousemaan kysyvästi, miehen kuitenkin kuunnellessa maltillisesti, kun Del kävi lisää kädestään - tai no, itsestään - kertomaan. Jos totta puhuttiin, Dariuksella ei ollut mitään hajua mistä tummahipiä varsinaisesti puhui, mutta kai se jotenkin magiaan liittyi. Hän kun ei ikinä pahemmin ollut magiaa osannut saatikka sen käytöstä välittänyt - paitsi nyt aseissaan jonkin verran - joten Dariuksesta ei oikein ollut edes arvailemaan, mitä kaikkea Delathos mahtoi varsinaisesti sanoillaan tarkoittaa. Tummahipiä oli kuitenkin kovin varma siitä, että ennemmin tai myöhemmin mokoma "jokin" kävisi hänen henkensä ottamaan... Mikä ikinä se "jokin" olikaan.

Siinä samalla Darius seuraili kyllä tarkasti Delathoksen liikkeitä, kun tummahipiä ylös oli noussut. Vaikka olikin jo rentoutunut hieman valkohapsen seurassa, ei kenraali siltikään halunnut mokomaa turhan lähelle itseään. Varsinkaan nyt, kun saappaat oli tyhmästi heitetty pois ja se kättä pidempi, ainoa teräase sattui yhä olemaan kiinni saappaan varressa, sisäpuolella. Lasi kädestä käytiin laskemaan viereiselle sohvapöydälle, Kenraalin suoristaessaan ryhtiään Delathoksen käydessä kumartumaan sohvan selkänojaa vasten. Kauaa Darius ei kuitenkaan siinä istunut, vaan kuuraparran sanojen ja kieronpalavan katseen myötä Haukansilmä luikahti ylös ja otti muutaman askeleen kauemmaksi Delathoksesta, selvänä merkkinä siitä, ettei kenraali aikonut noin lähellä sotilasta viihtyä...
"Tapansa kullakin kuolemaansa odottaa" Darius vastasi jäähaltialle kävellessään muutaman askeleen kauemmaksi toisesta "mutta sopimuksista puheen ollen..." Kenraali jatkoi nyt kun oli lyöty lukkoon aavepiskin lahtaussopimus.
"Haluan sinulta yhä lupauksen. Kunnollisen. Pysyt kaukana Mir Valdorenista" Ei, Darius ei vieläkään ollut unohtanut, kuinka tyytymätön oli Delathoksen "lupaukseen" pysyä kaukana punapäästä.


// EI ME MITÄÄN KADUTA! Marduk on oikeasti se nainen. Mutta koska on niin pirun ruma, se leikkii miestä. Bom bom boooommm. KRAATTERIIN KAIKKI VAAN. GRIN! CRIM what //

[Crimson]

Ovelan silmäpari katseli Dariuksen liikehdintää ja kuten Del oli uumoillutkin, ei Winder kauaa siihen sijoilleen jäänyt. Syystä tai toisesta, oletettavasti siksi, ettei varsinaisesti kuuraparran läheisyydestä välittänyt sattuneista syistä. Miehen annettiin kuitenkin perääntyä askel jos toinenkin kauemmas, Delin tyytyessä sijaansa nojailla sohvan selkänojaan.
Lasin puoleen eksynyt katse lipui hitaasti Haukansilmän puoleen, kun puheeksi tuli taas kenraalin punapäinen petikumppani, josta oli puhe ollut aikaisemmin tuvilla. Iriadorin tullessa näin taas puheeksi, kääntyi valkohapsen katse hetkeksi muualle, sen penteleen pirullisen virneen ottaessa taas noustakseen Delathoksen kasvoille. Silmäkulmiin syttyi kummallinen tuike, ja aivan kuin huoneen ylitse olisi huokaissut jokin pahaenteinen vivahde...

Hetken Delathos oli vain hiljaa. Suomatta minkäänlaista katsekontaktia kenraalille. Lasin sisällön rippeitä käytiin taas tuhoamaan kertaheitolla, jonka jälkeen tummahipiäinen vasta nojasi itsensä selkänojasta irti.
”Et sitten huonompaa puheenaihetta keksinyt”, pohjoisenhaltia hymähti, kiertäen sen leveän sohvan, laskien lasin kädestään Winderin lasin viereen pöydälle. Katse haki näköpiiriinsä Dariuksen lattialla lojuvat saappaat, jotka olivat kenraalin epäonneksi lähempänä pakkasherraa kuin tummatukkaa. Saappaat käytiin potkaisemaan kauemmas huoneen perukoille, jottei kenraalilla ollut niitä mahdollisuus tavoitella samalla seisomalla.
”Ja mitä jos en pysykään kaukana? Lyöt taas?”, viekkaaksi yllättäen muuttunut kuuraparta tiedusteli toinen kulma koholla, pää hieman kallellaan. Virnuilusta ei taaskaan ollut tulla loppua, Delathosin ottaessa muutaman hitaan, mutta varman askelin kohti Winderiä, joka tuntui sitä mukaan perääntyvän jos tummahipiä lähemmäs tuli. Delathos kuitenkin tunsi oman asuntonsa paremmin, mitä kenraali, joka ensimmäistä kertaansa oli sattunut N'drayerin nojatuoleja ahterillaan nuohoamassa olemaan. Näin ollen humalastaan huolimatta, saattoi valkeahapsinen muutamalla nopeammalla askeleella kuroa Haukansilmän kiinni sen kummemmin ympärilleen katsomatta, tarraten ainokaisella kädellään Dariuksta rinnuksista ja ehkä jopa hieman kovakouraisesti pyöräytti Winderin takaisin istumaan sohvalle, käyden itse vielä lähes puolittain istumaan miehen syliin. Kuitenkin niin, että jalkansa pakottivat molemmilta sivuilta Haukansilmää pysymään paikoillaan.
”Kerro minulle, mikä siinä punapäässä sinua oikein viehättää?”, kuuraparta kysyi myhäillen, Dariuksen rinnalla levänneen käden painaessa nyt kenraalia vasten selkänojaa, valmiina kuitenkin tarttumaan ensimmäiseen käteen joka nousemaan kävisi.


//NNNNEVER! Nii just. Nyt perkele niitten liskojen kanssa. Sieltä kolmas messiin nii koko ihmekööri on kasassa. Ihmemaa Crypt, drag queen, kyynelpyykki ja onkimato. SINNE LÄHETÄÄN! PERMAVIRNE TULEE TAAS MUOTIIN NÄEMMÄ, OLETKO HUOMANNUT//

[Aksutar]

Ehkä aihe tosiaan oli huono, nyt kun Delathos siitä kävi huomauttamaan. Toisaalta, olihan se pakko hoitaa pois alta. Ei Darius voinut olla jatkuvasti vahtimassa Iriadoria saatikka sitten Delathosta, joten kenraali halusi lupauksen. Ja jos tuon lupaus ei pitänyt, saattaisi Delathos olla varma, että saisi potkut kuiskauksesta ja passituksen suoraan hautaan, jos se kenraalista olisi kiinni.
"Ehkä lyönkin" Darius kävi vastaamaan tummahipiän tiedustellessa, mitä kenraali muka tekisi, jos tummahipiä ei aikoisikaan pysyä kaukana Iriadorista. Sen pahemmin Darius ei asiaa käynyt kommentoimaan, vaan koitti keskittyä perääntymiseen, Delathoksen tullessa jälleen uhkaavasti lähemmäs. Ei hän halunnut tuon miehen lähellä olla! Vaikka Dariuksesta ehkä olisikin pieksemään tummahipiä maan tasalle, ei Dariusta huvittanut ottaa yhteen näissä olosuhteissa käsipuolen kanssa. Hän oli tuntemattomassa talossa, aseettomana - ellei niitä hansikkaita nyt laskettu - ja kaiken lisäksi yhä jokseenkin uupunut ja humalassa.

Tästä hetken perääntymisestä ei tullut kuitenkaan mitään, kun Delathos sai turhankin helposti kurottua matkan kiinni kenraalin kykenemättä alkoholin takia reagoimaan niin nopeasti ja ennen kuin Darius ehätti mitään tehdäkään, löysi Haukansilmä itsensä vasten sohvaa, Delathoksen käydessä laskeutumaan silmäpuolen ylle, pitäen tuota vasten sohvan selkänojaa kädellään. Vastoin oletuksia Darius ei käynyt repimään Delathosta irti itsestään. Sen sijaan tumahipiän kädestä katse nousi tuon kasvojen puoleen, valkohapsen tiedustellessa mikä korkeahaltiassa kenraalia viehätti.
".... Jaa'a, ehkä se sama, mikä minussa sinua viehättää?" Darius kävi napauttamaan äänen vaihtuessa jälleen jokseenkin ärtyneeksi. Haukansilmän rintakehä kävi kohoilemaan tasaisen kiihtyvästi, raskaasti valkohapsen käden alla, Dariuksen tekemättä vieläkään elettäkään työntääkseen tummahipiää kauemmaksi itsestään. Eikä hän todellakaan aikonut vastata Delathoksen kysymykseen, se asia ei kuulunut valkohapselle!
"Kai tajuat että voisin rutistaa ja raapia sukuelimesi käyttökelvottomiksi tällä sekunnilla, kun siinä tuolla tavalla kiikut?" Kenraali kävi kohottamaan toisen käsistään vasten Delathoksen reittä, painaen varoittavasti teräviä kynsiä vasten tuon jalkaa "Peräänny, ennen kuin sinulla ei ole mitään, millä hauskaa pitää".


// Pyhä kolminaisuus. SINNE MENNÄÄN KYLLÄ! KOHTI ARANIN SUKKALAATIKKOA, NYT! Permavirne on kuule ollu kasvoilla siitä asti kun ensimmäisen kuvan tänään näytit (DDDD PÄIKKÄREILLÄKIN VIRNUILIN KOVASTI //

[Crimson]

Tietenkään Haukansilmä ei suoraa vastausta mihinkään antanut, kuten olettaa saattoi, ja sekös taas vain innosti Delathosta itseään enemmän. Kenraali oli vaikeasti tavoiteltavissa oleva henkilö, joka siitä maailman kaikista oudoimmasta syystä kuurapartaa vieläpä viehätti jollain kummalla tapaa. Ja jos sitä ääneen kysyttiin, ei Del todellakaan ollut oikea henkilö sitä salailemaan, minkä Dariuskin saisi myöhemmin huomata.
Kuuraparta ei ottanut kuitenkaan vielä vastatakseen, eikä käsi kenraalin rintakehältä tehnyt elettäkään siirtyäkseen, vaikka Darius sanojensa myötä kovin uhkaavasti toi toisen hansikkaansa painamaan tummahipiän reittä vasten. Eipä tuolla terävien kynsien painalluksella suurta vaikutusta taas ollut, Delathosin näyttäessä huvittunutta naamaa myrtyneen sijasta.
”Tajuanhan minä, ja olet vapaa taas kokeilemaan mitä tunteita sisälläni herätät sillä, kun kynsimään yhtäkkiä kävisit”, valkohapsinen naurahti kierosti, ”Sinuna jättäisin kuitenkin kokeilematta elimeni kanssa onneasi, tai voi olla, ettet sinäkään hauskaa enää tietyn tahon kera pidä jatkossa, syystä tai toisesta”, Del kuitenkin jatkoi, vetäen punatukkaisen jokerikortin pakastaan esille.

Delathos nojautui lähemmäs Dariuksen kasvoja, palavien silmien käydessä pahaenteisesti punertamaan ja valkeahiuksisen kädessä olevien valkeiden rantujen hohtelemaan ohuen paidan lävitse. Ties mitä kädestä saattoi yhtäkkiä paukahtaa esille, jos paukahtaisi sekin yhtäkkiä kokonaan siinä kaksikon turpien ääressä palasiksi – asioita, joihin edes Delillä ei varsinaisesti sanaa ollut, jos malttinsa menettäisi.
”Ja sitähän me emme halua, vai mitä, Darius?”, uhkaavaksi käynyt ääni lateli. Pakkasherra ei välittänyt siitä, mikäli Winder kynsillään reidellä pelleili, mutta mikäli ne oikeasti lihaan lähtisivät pureutumaan syvemmälle tai repimään jotain rikki, oli Del valmis taittamaan ainokaisella kädellään Dariuksen molemmat kädet poikki.
”Mutta mikäkö sinussa viehättää..”, jo asteen rauhallisempi pakkasherra virnuili, ”Se että haluan porata tuon jäävuorimaisen egosi lävitse suosiolla tai väkisin, ja katsoa mitä toiselta puolelta oikeastaan löytyykään. Olet mielenkiintoisempi miltä näytät Winder, syytä heränneestä mielenkiinnostani lohikäärmettä, joka minut eteesi heitti, viehättävyydestäsi taas itseäsi, älä minua”.

Puna silmistä laski taas hiljalleen kirkkaamman oranssiksi, käden hohteenkin rauhoittuessa. Hetken Delathos oli painanut ehkä turhankin lujaa kädellään altavastaajan rintakehää alemmas painonsa alla, mutta sekin ote kävi pienesti hellittämään, käden lipuessa rinnuksilta ylemmäs, Winderin leukapartaa silittelemään. Kasvojaan kuuraparta ei kuitenkaan kauemmas vienyt, vaan tyytyi siinä hullunrohkeana lähes nenänpäänsä kiinni Haukansilmässä toista tuijottamaan häijyn ovelasti.
”Mitä olisit valmis tekemään estääksesi sen, ettei kaltaiseni mielipuoli suloisenihanaan Iriadoriisi lisäksesi kajoaisi ja pistäisi häkkiin, kauas, kauas pois ulottumattomistasi, hmm?”, kuuraparta hymisi, alkaen yllättäen keinua hieman Dariusta vasten lanteillaan.


//Se se on. Kyllä. ARANIN SUKKALAATIKKO YMPÄRI MYLLÄTÄÄN! Aran mutristaa alahuulta, ja Jaakko järjestelee sukkalaatikon nätisti uudestaan. Ehkä ohessa vetäsee turpaansa parit silkkiset. Kukaan huomaa että sieltä yhdet puuttuu. KUVAT ON SAATANASTA! Piirränpä niitä siis lisää 8)//

[Aksutar]

Kuten ehkä olisi saattanut arvata, ei väkivallalla uhkailu saanut valkohapsista perääntymään. Turhauttavaa, Dariuksella kun ei oikeastaan muita keinoja ollut tässä tilanteessa. Hän oli altavastaaja, vaikka omistikin kaksi kättä, ei yhden käden puuttuminen tuntunut Delathosta hidastavan... Kuten ei viimekerrallakaan. Darius kun oli yrittänyt parhaansa mukaan välttää tähän tilanteeseen joutumista, mutta tässä sitä taas oltiin, valitettavasti. Ehkä kenraali olisi voinut puhua itsensä pois tilanteesta - ken tietää, ehkä se olisi toiminutkin, kerta väkivalta ei auttanut - mutta Dariuksella ei ollut tapana luikerrella lipeväkielisesti tilanteesta pois.
Delathos otti puheeksi Iriadorin uhkailun ohessa, saaden Dariuksen melkein irvistämään itselleen. Jälleen se vihaisenuhkaava katse oli löytänyt tiensä kenraalin kasvoille, samalla kun Delathoksen reidellä lepäävät kynnet kävivät painumaan entistä pahemmin vasten pidemmän miehen koipea. Kenraali ei todellakaan pitänyt siitä, kuinka tummahipiä veti Iriadorin nyt mukaan tähän tilanteeseen, kun sattui korkeahaltian ja Haukansilmän suhteesta olemaan tietoinen.

Jäähaltian käsi kävi hohtamaan päidän lävitse, saaden Kenraalin vilkaisemaan nopeasti yksikätisen ainoaa yläraajaa. Mitä ikinä tuo tarkoittikaan, ei Darius pahemmin pitänyt moisesta reaktiosta... Saatikka siitä, kuinka tummahipiän silmät entistä punertavimmiksi muuttuivat.
Ehkä jossain muussa tilanteessa kenraali olisi osannut olla jokseenkin otettu siitä, että joku löysi hänen olemuksensa... mielenkiintoisena. Mutta tässä tapauksessa Darius ei osannut suhtautua kovinkaan positiivisesti moiseen palautteeseen, alkaen tuntemaan olonsa epämukavaksi tämän epähalutun huomion myötä. Dariuksella ei ollut mitään tunteita Delathosta kohtaan - ei ystävällisiä, ei lämpimiä, ei himoja... vaikka olihan tummahipiä kiitettävän näköinen yksikätiseksi hulluksi - ellei sitä pientä vihaa ja vastenmielisyyttä laskettu. Ja mitä lähemmäksi Delathos itseään toi, sitä pahemmin Darius olisi halunnut paikalta pois luikkia.
Darius oli selvästi avaamassa suunsa sanoakseen jotain, mutta keskeytti sanansa ennen kuin ne edes ulos ehättivät, Delathoksen käydessä liu'uttamaan kätensä ylös kenraalin leualle. Siinä samassa kävi Darius kääntämään kasvonsa pois päin Delathoksesta, vapaana olleen käden käydessä nyt tarraamaan kiinni Delathoksen ranteesta, estääkseen tuon hiplailun. Kuuraparran kasvot olivat turhankin lähellä, Dariuksen tuntiessa tuon hengityksen vasten kasvojensa syrjää. Hän ei pitänyt tästä tilanteesta yhtään, varsinkaan, kun Delathos kävi keinuttamaan lanteitaan vasten kenraalia. Moisesta liikkeestä Darius kävi ynähtämään ja koitti selvästi peruuttaa pois päin, turhaa tietenkin, selkänojan ollessa tiellä. Delathoksen reidellä levännyt käsi kävi nousemaan vasten miehen lantiota, työntäen tuota poispäin, yrittäen pysäyttää mokoman keinahtelevan liikkeen.

Muutama huohottavan oloinen henkäys karkasi kenraalin suusta, ennen kuin tuo kävi pienesti kääntämään kasvojaan Delathoksen suuntaan, vältellen kuitenkin joutumasta kasvotusten tummahipiän kanssa. Katse kävi kuitenkin nauliintumaan Delathoksen silmiin, kenraalin näyttäessä jokseenkin... Sekaiselta. Hän oli vihainen, niin itselleen kuin Delathokselle, mutta hän oli myös täysin ulapalla, mitä olisi tässä tilanteessa tehnyt. Hän ei voinut hyökätä, se olisi tyhmää ja saattaisi päättyä ikävästi, niin Dariuksen kuin Iriadorinkin osalta. Delathos oli tehnyt tarjouksen. Epäsuoran sellaisen, mutta kyllä Haukansilmä tiesi tasan tarkkaan, mitä tummahipiä koitti vihjailla. Mutta oliko Darius valmis tekemään sen uudestaan, vain jotta Iriador olisi - mahdollisesti - turvassa valkohapsen ahdisteluilta?
Darius halusi vain lyödä Delathosta, mutta kuten todettu, väkivalta ei varmasti tulisi auttamaan tässä tilanteessa. Kaiken lisäksi jos Darius nyt kävisi väkivaltaisesti kieltäytymään tästä... tarjouksesta, tulisiko toista tilaisuutta moiseen sopimukseen enää? Jos Darius jotain Delathoksesta tiesi, niin sen, että tummahipiä oli kovapäinen ja tuskin tulisi muita ehtoja latelemaan. Kuten Delathos oli jo aikaisemmin sanonut, eipä Haukansilmällä tainnut olla mitään muutakaan, mitä saattaisi tummahipiälle tarjota!

"Jos..." Darius aloitti jokseenkin epäröiden, lähes kuiskaten "Minä..."
".... Jos saat tehdä mitä ikinä haluatkaan ja minä lupaan kiltisti leikkiä mukana, niin lupaatko, ettet häneen kajoa?" Kenraali sai lopulta sanotuksi ääneen, ehkä nyt turhankin nöyryytetyn ja alistetun oloisena "... Muussa tapauksessa voit saman tappaa minut tähän, sopimusta ei tule - enkä minä todellakaan ryhdy sinun kanssasi mihinkään vapaaehtoisesti! - jos et anna lupaustasi kunniasanalla siitä".


//JAAKKO NYT PERKELE ET SYÖ NIITÄ SUKKIA! Aran tekee sun koipikarvoista uusia sukkia kohta. MUKAVAT VILLASUKAT NIISTÄ TEETÄTTÄÄ JUKOLISTE! Suotanan pässinpää. Piirrä lisää joo 8) Mäkin piirrän sulle. Ole hyvä, tää tekstinpätkä on varmaan kiva lukee kännykäl si! //

[Crimson]

Pakkasherra ei käynyt pistämään vastaan, kun Winder kävi lähes samalla sekunnilla tarraamaan partaa hipelöineen käteen ja vei sitä sen verran kauemmas, ettei Del kyennyt tuon leukaa enää sivelemään. Kuuraparta hymisi kieronkorkealta hetken, kuin nauraen, katsellen selvästi innostuneena Winderin sekaista reaktiota niiden sanojen jälkeen, jotka kuuraparta tuolle oli suonut. Lämpimän, viinanhuuruisen hengityksen annettiin puhaltaa siitä läheltä vasten Dariuksen kasvonsyrjää, välillä alemmas kaulalle, mutta mitään kosketusta valkohapsi ei altavastaajalle suonut – sen lisäksi siis, että toisen sylissä keinui.
Siihen keinumiseenkin tuli kuitenkin muutos, kun kenraali lähti vielä vapaalla kädellään työntämään pakkasherran lantiota kauemmas. Sen sijaan että Delathos olisi mitenkään pientä häirintäänsä kuitenkaan lopettanut, tai hansikkaallisesta kädestä pahemmin välittänyt, laski Del paremmin vain itsensä istumaan Winderin syliin. Keinunta jatkui hillitymmin, mutta selvästi hankaavampana liikkeenä Dariuksen etumusta vasten, Delin selvästi vain nauttien siitä mitä teki ja miten se Winderiin puolestaan vaikutti.

Hetken miehen kasvojensyrjää tutkinut katse siirtyi kuitenkin tuijottamaan silmäpuolen ainokaista silmää, kun Darius katsekontaktin itse takaisin haki. Haukansilmän vihan ja hämmennyksen sekainen ilme nosti vienon, asteen jopa lempeämmän virneen kuuraparran kasvoille. Mutta se lempeys karkasi huvittuneemman puolelle, kun kenraali yksittäisiä sanoja koitti suustaan takellella sitten ulos.
Jos Delathos saisi tehdä ihan mitä tahansa ja Winder lupaisi leikkiä nätisti mukana, niin lupaisiko pakkasherra jättää Iriadorin rauhaan? Vai tappaisiko Dariuksen vain niille sijoilleen?
”Olisihan siinä oma viehätyksensä katsoa miten ainoan käteni kautta kuolisit hitaan tuskallisesti siihen”, Del kehräsi hetken jo sen kuuloisena, että oikeasti valitsisi Haukansilmän jälkimmäisen vaihtoehdon, ”Mutta sinua tarvitaan vielä, kenraali Winder. Ennemmin heittäisin sinut vain ulos miettimään, millaisen sopimuksen juuri menetit ja mikset uutta tulisi enää saamaan”. Ei Delathos nyt niin tyhmä ollut, että Winderin tappaisi edes humalassa, ellei olisi varma siitä, että hänellä olisi paikka jossain muualla, mistä pakkasherraa ei enää löydettäisi. Ainahan hän voisi tosin lähteä koko mantereelta, mutta se ajatus ei liiemmin houkuttanut nyt, kun oli sijansa jo täältä löytänyt. Ei, sen sijaan kuuraparralla oli jokin outo halu takaraivossaan, jonka perusteella Delathos halusikin Haukansilmän omia, suojella, tutustua, ymmärtää... - mutta samalla myös ahdistaa ja kerjätä mustelmia ja verta omasta nenästä.

”Ja mikä tärkeintä, murehtimaan pienen kumppanisi puolesta vielä vähän lisää”, Del kuitenkin jatkoi, painautuessaan nyt kevyesti Dariusta vasten ja suoden miehelle sen helpotuksen, että lopetti hankaavan liikehdintänsä ainakin hetkeksi.
”Mutta mitä ikinä haluaisinkaan sinulle tehdä, sehän alkaisi jo kuulostaa joltain”, pakkasherra hymisi, laskien kasvonsa Winderin kaulalle, johon Del hipaisi ensin nenänpäällä, suoden sitten kevyen kosketuksen vielä huulillaan kaulanpieleen. Virnuilevat kasvot nousivat kuitenkin mustien hiuksien lomasta, Delin tarkkaillessaa Winderin kasvoja koko sen ajan kun suoristi selkänsä ja hellän kevyesti väänsi kätensä kenraalin otteesta irti. Käsipuoli kävi vuorostaan tarttumaan Dariuksen kädestä, ei mitenkään ronskin vääntäen, mutta tukevasti, jonka jälkeen Winderin hansikkaallista kättä nostettiin joko suosiolla tai väkisin pakkasherran kädettömälle hartialle, paidan kauluksen alle.
”Jos uskot voivasi antautua vain täksi yhdeksi yöksi vielä leikkimään kanssani”, yhtä teräväkärkistä sormea käytiin painamaan lihaa vasten, Delin vetäessä kaulansa juureen verta tihkuvan haavan ja näyttäen siltä, että olisi voinut jatkaa itsensä raatelua vaikka pitempäänkin, ”Niin lupaan, kunniani ja henkeni kautta, että pysyn erossa punatukkaisesta rakkaastasi koko helvetillisen elämäni loppuun saakka”.


//MUTTA JAAKKO TYKKÄÄ SILKKISISTÄ SUKISTA! KUITUJA! Jaakko mielellään lahjottaa jalkavillojaan kutojille, ja Aran saa sit Jaakkovillasukat talveksi <: Piirrän lisää oikein mielelläni, voi kyllä 8) JA HIRVEETÄ OLI PERKELE ZOOMAILLA JA RÄPELTÄÄ SEN KOSKETUSNÄYTÖN KANSSA KOKOAJAN KO TOTA LUKI YYYYYY//

[Aksutar]

Delathoksen lantion työntäminen ei käynyt pysäyttämään tummahipiää liikkeissään, päin vastoin. Valkohapsi kävi istumaan paremmin kenraalin syliin ja jatkoi tuota keinahtelevaa liikettään, likempänä kenraalia itseään. Hammasta purren Haukansilmä koitti parhaansa mukaan vain olla huomioimatta moista jokseenkin kiihottavasti painavaa liikettä, pyrkien keskittämään huomionsa enemmänkin tummahipiän sanoihin.
Hillittyjen henkäysten lomasta Darius kävi hymähtämään pienesti, Delathoksen puhuessa Haukansilmän nirhaamisesta. Darius oli valmis viemään tämän siihenkin tilanteeseen, mutta kuuraparta oli tyhmä, jos luuli, ettei Haukansilmä vastaan pistäisi. Mikäli tilanne siihen päätyisi, vain yksi heistä ulos kävelisi. Mutta ei, Delathos ei näyttänyt olevan kiinnostunut kenraalin murhaamisesta - ei ainakaan näin omaksi ilokseen ilman palkkaa - vaan tummahipiä vaikutti kääntyvä enemmänkin sen ensimmäisen vaihtoehdon puoleen. Hetkeksi Haukansilmä joutui katseensa sulkemaan Delathoksen puhuessa jälleen Iriadorista, ihan vain jo senkin takia, ettei Darius oikeasti nyt menisi ja mottaisi tummahipiää turpaan. Joka kerta kun Del Iriadorista puhui, tuntui pahalta. Ahdistavalta. Deliltä olisi pitänyt kieltää oikeus puhua Iriadorista mitään!

Katse kävi kuitenkin rävähtämään auki Dariuksen vaistomaisesti hätkähtäessä kauemmaksi, kun lähemmäs painautunut jäähaltia kävi laskemaan kasvojaan lähemmäs kenraalin kaulaa, käyden suomaan hipaisun nenänpäällään, jota seurasi kevyt kosketus huulilla. Voi kuinka Darius olisikaan antanut mitä vaan, jotta olisi vain voinut nyt kävellä kotiin ja unohtaa tämän illan ja olla varma siitä, että Iriador olisi kunnossa.
"En välttämättä ole samaa mieltä tuon suhteen..." Darius kävikin vastaamaan kuiskaten pakkasherran hyminöihin, ennen kuin Del kävi vääntämään kätensä irti Dariuksen otteesta. Haukansilmä ei pistänyt vastaan, päästäen irti Delathoksen kädestä. Kuitenkin, Delin käydessä nostamaan Dariuksen kättä puoleensa, pisti kenraali jälleen vaistomaisesti pienesti vastaan, mutta lopulta antoi tummahipiän ohjailla kättään, joskin hieman vastahakoisesti. Katse kävi seuraamaan, kuinka oma käsi ujutettiin kuuraparran kauluksen alle ja pakotettiin painamaan yksi teräväkärkinen kynsi vasten tummaa ihoa, terän käydessä viiltämään verta tihkuvan haavan Delathoksen kaulan juureen. Siinä samalla tummahipiä kävi antamaan lupauksen, jonka Darius oli halunnut kuulla jo ajat sitten sotilastuvilla. Oli huojentavaa kuulla tuo lupaus, mutta kenraali ei yhäkään ollut kovin innoissaan siitä, mitä moinen lupaus maksoi.

"... Sovittu" Darius kävi lopulta hymähtämään kääntäessään kasvonsa nyt takaisin paremmin kohden sylissä istuvaa jäähaltiaa "Lupauksesi on myös parempi pitää".
Darius kävi nykäisemään kätensä irti Delathoksen otteesta, samalla kun tummahipiän lantiota estellyt käsi kävi nousemaan ylös. Kenraali kävi riisumaan käsistään ne terävät hansikkaat, heittäen mokomat samaan suuntaan, johon Del oli hänen saappaansa potkinut. Toinen käsistä kävi saman kurottamaan sohvapöydän puoleen, kenraalin napatessa käteensä juomalasinsa - tai no, saattoi se olla Delathoksenkin, kerta mokoma oli omansa niin lähelle toista jättänyt - ja kävi kumoamaan alas lasin lopun kertaheitolla. Niin sanottu rohkaisuryyppy.
Lasi laskettiin sivummalle, katseen käydessä nyt nousemaan takaisin Delathoksen puoleen, Haukansilmän irvistäessä ja sähähtäessä pienesti viinan jälkipoltteesta. Kädet laskeutuivat laiskasti sohvalle, kenraalin viereen levälleen, miehen näyttäen suorastaan tarjoavan itseään tuossa asennossa.
"Uskon, että et halua vain pelata shakkia tai räsypokkaa ja ryypätä loppuiltaa" Darius kävi lopulta tokaisemaan, nostaen toista kulmaansa kysyvästi.


// JAAKKO KEITTIÖSSÄ ON RUOKAA! EI SUKKIA SYÖDÄ. Aran tykkäisi jaakkovillasukista. Tai sitten Aran tulee aina kylminä öinä nukkumaan Jaakon viereen ja tunkee varpaansa sinne koipikarvojen sekaan. Niin. Piirrä, kyllä 8) IHAN SINUN KIUSAKSESI PITKÄN TEKSTIN KIRJOITIN NIIN! //