Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 13 Maalis 2015, 03:07

Iriador, Delathos

Koko sinä aikana nuorempi ei enää kyennyt laskemaan tyytyväistä olemustaan alas. Punapäinen halusi niin kovasti viettää aikaansa Dariuksen kanssa, ja kuten kenraalikin sen muotoili, heillä olisi aikaa huomennakin miettiä, mitä he saattaisivat tehdä. Vaihtoehtoja oli niin paljon, vaikkakin huoneen ulkopuolelle astuttaessa parivaljakko ei kyennytkään näyttämään kuin läheisiltä ystäviltä keskenään. Näin kaksin, neljän seinän sisällä Haukansilmällä ja sokealla oli mahdollisuus myös jakaa läheisempiä tunteita keskenään. Olla vain lähekkäin, eikä piilotella sitä halua koskea ja tuoda ajatuksiaan toisen ulottuville.
Nuorempi kuitenkin nyökkäsi myöntyvästi Dariukselle, palaten tekemisiensä jälkeen oitis tuon luo. Ilta sujui kaikin puolin hyvin, kaksikon jutustellessa mukavia ja unohtaessa mieltä painavat murheet tyystin. Oli lohduttavaa aistia kenraali tämänkin verran onnellisena vierellä, eikä ainaisena kivikasvona, vain vierellä murehtien. Jokin kuitenkin nuoremman mielessä löi hälytyskelloja.

Pihalla yltyvä tuuli hakkasi jo kattopellejä toisiaan vasten hiljaisesti, herätellen illan myötä punapäisen huomiota useamman kerran puoleensa. Huomion voimistuen sen myötä, kun kaksikko vetäytyi hiljalleen myös lepäämään muuten niin raskaan päivä jäljiltä vierivieren lakanoihin kääriytyneenä. Lopulta Iriador kuitenkin nukahti…

---

Seuraavana aamuna kun punatukkainen heräsi, oli tuo kesken kaiken aamuyöstä. Darius ravisti häntä vieressään, saaden sokean raottamaan silmiään pienesti samalla kun nuorempi kuunteli kenraalin käskyn. Puhe oli tehtävästä. Sen enempää Iriadorille ei herättyään selvinnyt, mutta käsky kävi pukeutua ja mennä käskemään tallipoikia valmistelemaan ratsuja.
Punapäinen tuhahti, hiljaa, vakaasti lakanoita hetken paremmin päälleen kiskoen, mutta sitten kuitenkin pehmeästä pedistä, lämpimistä lakanoista noussen. Nuorempi veti puolihuolimattomasti arkivaatteensa ylle, suuntasi omaan tupaansa vaihtamaan paksummat kuteet yllensä, ja nappasi vielä haarniskansa palat kainaloon. Nashirasta huolehtiva, luotettu tallipoika saisi auttaa sokeaa pukemaan panssarit yllensä siinä ohessa, että valmisteli naaraspeuran lähtövalmiiksi.
Punapäinen marssi ensimmäisenä halki tupien aulan, ja samalla sekunnilla kun tuo ehti oven avata, paistasi tuuli sen lähes saranoiltaan irti. Iriador hätkähti, jatkaen kuitenkin keskelle saatanallista tuiverrusta, oven työntäen perässään kiinni kuin se olisi ollut sokean viimeinen teko tässä maailmassa…
Nuoremman vastuulla oli saada talliväki heräämään, ja saattamaan kuiskauksen tarvittavat ratsut lähtövalmiiksi lähemmäs tupia.

Samaan aikaan Delathos oli seurannut Winderin punapäisen rakastajan lähtöä kuiskauksen tiloista käsin, lähinnä kadehtien sitä että yövahtiin jätetty ei päässyt kokemaan pihalla yltyvää myrskyä. Pohjoisenhaltia kaipasi juuri tuollaista. Rytisevää pakkasta, hyytävää tuulta ja kasvoja vasten raiskaten lyövää myräkkää – mutta täällä hän istui. Röhnöttäen omalla tuolillaan kuin se olisi ainoa asia, johon käsipuolinen sotilas kykenisi.
Pian tupien puolelle ilmestyi kuitenkin myös kenraali Winder. Täydessä haarniskassaan, viitta olallaan, tyypillisen totisena, joka sai valkeaharjaisen kohottamaan toista kulmaansa kun heidän katseensa kohtasivat varsin kylmästi toisensa. Selvästi Darius pyrki välttelemään kuuraparran katsetta ja huomiota ylipäätään, jonka Del kyllä kohdallaan ymmärsi varsin hyvin. Olihan heillä takanaan mitä… erikoisempi menneisyys, mutta nyt selvästikin Haukansilmällä oli mielessään jotain muuta, kuin pakottaa itseään taas tummahipiän enemmän ja vähemmän hellään huomaan.

Jo oli aikakin…”, käsipuoli kommentoi ääneen varsin tyytyväisesti, tuoliaan lattiaa vasten naristen siirtäen taemmas, kun kaksimetrinen mielipuoli nosti itsensä sijoiltaan ylös. Delathos oli jo haarniskaansa pukeutunut. Aseistautunut. Vain pöydällä lojuva paksu, turkiskauluksinen viitta kaapattiin toiselle olalle roikkumaan, kun pohjoisesta, keskeltä metrisiä kinoksia kotoisin oleva pakkasherra nousi pöytänsä äärestä ylös Winderin käskyn myötä. Kuuraparta lähti oitis tekemään matkaansa tupien ala-aulaa kohden, tyypillinen hullunkiilto silmissään, mikä tosin tällä kertaa taisi olla tavallista palavampi. Ja vain sen takia, että talvi oli ottanut viimein tullakseen myös tähän unohdettuun kolkkaan maailmaa. Ja se oli todellakin tulossa ryminällä heitä vastaan…


//Timi yyyyyyyyy, tuon Daichin piereskeleen sen kans. Senkin Dari. Mä voin olla sun lämmittäjä Deli jota voi halata nätisti. OH NAAAAAW <3 Viski on parhain lämmike tälläseen pakkaslumiryminään. HYPE OMG NYTKÖ ME MENNÄÄN//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void


Edellinen

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron