Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Maalis 2015, 04:21

Iriador

Salin puolella siniveriset jättivät toisilleen lyhyet hyvästit, jonka jälkeen kuningas lähti astelemaan ulko-ovia kohden. Areth passitti saman tien muutaman palvelijansa hätiin kuuraamaan eteismattoa puhtaaksi, siinä missä itse lähti siistimään käsiään ja asettaan. Ruostuisi vielä tuppeensa.


Iriador kuitenkin antoi itsensä kuulua, astellessaan kartanosta ulos tuohtuneensekaisena. Punapäätä ei kiinnostanut vaikka joku olisi nähnytkin, pyyhkäistessä naamaansa taas paremmin siistiksi ja käärien sitten veriseksi tahrautuneita kangaspaloja siten, ettei niitä huomattaisi. Ellei nyt kamalasti alettaisi tonkia syytä sille, miksi korkeahaltia niin huonona oli. Kenenkään ei tarvinnut tietää, ja Iriador kävikin piilottelemaan sitä heikkouttaan suoristaessaan ryhtinsä kuntoon. Ja jos kukaan edes kysyisi, määrittelisi Iriador ympäripyöreästi vain sisätiloissa sattuneen lyhyen yhteenoton. Ja se siitä.
Punapää aisti myös pian Aranin asettuvan kävelemään vierelleen, siinä missä Winder sitten taisikin seurata heitä perästä. Monarkin puheiden perusteella pihamaalla käytiin kahden syndraen välillä jonkinlaista rähinää, ja sen perään suotu huomautus sai Iriadorin lähes murahtamaan ääneen. Siinä vaiheessa korkeahaltia viimeistään lähti suuntaamaan Nashiran luokse. Naaras oli katsonut jokseenkin tympääntyneenä saman rotuisten välistä huutamista, mutta nyt kun sen isäntä saapui lähelle, vaikutti sarvikruunuinen ilahtuneelta. Tietenkin se riuhtaisi itsensä heti irti tallipojan käpälistä, ja asteli arvokkaasti… varsin vihaisen punapään luo. Kaiken lisäksi isäntänsä ei vaikuttanut olevan täysin oma itsensä, yskäistenkin hillitysti jotain suustaan, joka sai kokoakin kasvaneen naaraspeuran päästämään jostain kurkustaan matalan murahduksen.

Joka tapauksessa naaras päätyi seisahtumaan sokean vierelle, josta Iriador vetäisi itsensä ratsaille. Hankalasti, mutta vetäisipä silti. Ilman ylimääräisiä apuja, saati huomautuksia siitä, että nuorempi olisi ollut jotenkin tavallista heikompi. Siitäkin huolimatta punapään kasvoilla lepäsi harvinaisen tyytymätön ilme, ja jokainen sen nähnyt saattoi jossain mielensä sopukoissa vaikka vannoa, ettei Iriadorille kannattanut suutaan juuri nyt aukaista.
Kuningas kävi kuitenkin ottamaan käskyvallan. Syndraet tuli pitää toisistaan erossa, mahdollisimman kaukana, joten Valar ottaisi paikkansa keulasta ja Náro Winderin kera perästä. Se että Aran ohjasi Iriadorin viereensä mahdollisimman kauas Dariuksesta oli jotenkin… huojentavaa, jostain syystä. Olihan se arvattavissa, kuten jo sekin miten Aran tulisi varmasti kiusaamaan nuorempaansa minkä kerkesi, mutta toisaalta, tuolla taisi olla taskussa se vastamyrkyn puolikaskin josta punapää oli kuullut olevan puhetta. Lisäksi korkeahaltia halusi juuri nyt pysyä mahdollisimman kaukana Winderistä.

Kun jokainen oli saanut itsensä nousemaan ratsunsa selkään, jakaantuivat jokainen sinne minne kuului. Iriador ohjasi Nashiran kuninkaan ratsun vierelle, ottaen kentien syndraekaksikon jälkeen paikkansa koko joukon vahvimpana ja uhkaavimpana ratsuna. Matkaan lähdettiin, siistissä linjassa eteenpäin suuntaavan joukkion kaartaessa piilopaikan teiltä, metsän kautta tuttuja polkuja suuntansa kohden kaupunkia.

---

Matkaa oli tehty jo pidemmän tovin, maisemien ollessa vaihtunut syksyisestä metsästä karulle arolle, jossa talvesta kielivä, pureva viima puhalsi valtoimenaan kun mikään ei ollut sen kulkua estämässä. Iriador oli jaksanut yllättävän hyvin kulkea saattueen edessä, näyttämättä päällepäin lainkaan siltä että olisi uupunut aikaisemmin kartanolla käyneistä kahinoista. Korkeintaan punapää oli välillä yskäissyt rintaa raastavasti, mutta sen saattoi pistää mahdollisesti pelkän lähestyvän flunssan piikkiin, kerta näin viileällä muutenkin oltiin liikenteessä. Harvoinpa Iriador mitään sairasti, mutta kerta se olisi ollut ensimmäinen pitkästä aikaa kaatua kuumetaudissa vällyjen väliin.
Nyt se kartanolla alkanut polte oli kuitenkin alkanut taas kieliä olemassaolostaan punapäiselle, tuon käydessä välillä sähisemään hiljaa itsekseen, tai puristamaan Nashiran niskakarvoja kätensä väliin niin, että sarvikruunuinen siitä saattoi ärähtää itsekseen. Ei kipu ollut lainkaan niin luja mitä aikaisemmin, mutta välillä se pisti turhankin syvältä – vaikkakin vain pienen hetken. Sanottakoot että se lieni tyyntä myrskyn edellä, vaikka Iriador olisi jo halunnut uskoa olevansa kunnossa…


//SUUNNATONTA RAPTORIVIHAA (D Snek on paras! T:Snek. DARI NYT TYST! Ois niin römpsän täytteinen meno sit. Sit me vaihdettais meidän steam nimet Römpsä#1 ja Römpsä#2, ja nauraisimme onnellisesti naamamme ja perseemme irti. TEET SIITÄ TARRAN! SIT SPÄMMITÄÄN SITÄ KAIKKIALLE!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Maalis 2015, 04:51

Aran, Darius


Matkaa lähdettiin taittamaan harvinaisen ripeään tahtiin. Tarkoitus oli päästä perille vielä ennen pimeää, joten turhaan he eivät pysähtyisi tai hidastaisi. Reitti oli valittu mahdollisimman turvalliseksi ja toivoa vain sopi, etteivät he vihollisiin törmäisi, varsinkaan nyt kun kuningas oli matkassa.
Darius pysytteli hiljaa. Kenraali ei keskustellut kenenkään kanssa ääneen saatikka telepaattisesti, korkeintaan vastasi nopean yksiselitteisesti tärkeisiin kysymyksiin, jos jollakulla moisia oli esittää. Muuten hän halusi vain nopeasti perille, omiin oloihinsa juomaan päänsä täyteen kunnes ei muistanut edes omaa nimeään. Kunhan Iriador pysyi vain hengissä ja ei ollut enää vaarassa, ei Darius tohtinut mennä tuon seuraan. Korkeahaltia oli tehnyt harvinaisen selväksi, ettei kaivannut kenraalia nyt lähelleen ja tunnevammainen, estynyt kenraali ei todellakaan kyennyt vain kävelemään punapäisen seuraan ja aloittamaan keskustelua siitä, mikä nyt mättäsi. Varsinkaan tänään, kaiken kokemansa jälkeen. Winderiä oli jälleen nöyryytetty tahon jos toisenkin toimesta ja vaikka kuinka oli yrittänyt vain suojella rakkaintaan, oli hän nyt jostain syystä se suurin paha. Ehkä hän ansaitsi tämän, siltä Winderistä tuntui ainakin.

Aran oli lähinnä keskittynyt matkaamiseen ja osapuolen jos toisenkin ajatusten tutkimiseen. Varsinkin Iriadorin ja Dariuksen. Kaksikon välinen tilanne huvitti kuningasta suuresti, vaikkei hän antanut sen näkyä päälle päin. Nyt kuitenkin alkoi vaikuttaa siltä, että Iriador tulisi tarvitsemaan toisen osan lääkkeestään. Vaikka kuinka yritti kipuaan piilotella, kyllä Aran sen huomasi. Mutta ennen kuin antaisi korkeahaltialle yhtään mitään, päätti kuningas tuttuun tapaansa pitää hieman "hauskaa".
"Hän ei ollut läheskään yhtä mieluisaa seuraa, kuin sinä sängyssä", Aran antoi telepaattisen viestin kummuta korkeahaltian päähän, samalla kun käänsi kasvojaan pienesti punapäisen puoleen "En edes ymmärrä miksi jaksat häntä enää... Kenraali kun on tylsää seuraa kaikissa elämänsä aspekteissa".
"Ja se ilme! Olisit nähnyt hänen kasvonsa kun opetimme hänelle paikkansa. Olisin voinut pistää hänet tietenkin nauttimaan siitä, mutta katsoin parhaimmaksi tehdä siitä erittäin epämieluisaa. Toisin kuin sinun kanssasi. Sitä paitsi, Darius vain ansaitsee nöyryytyksensä, mitäs on niin tyhmä. Siinähän itkee ja juo itsensä uneen".
"Ja kaiken lisäksi hän tuntuu työskentelevän paremmin, kun on surkeana. Varsinkin jos on sinun takiasi allapäin",
Kuningas jatkoi, välittämättä siitä halusiko Iriador kuulla vai ei "Joten ehkä sinusta sittenkin on jotain hyötyä".
"Mutta olet sinä kyllä tyhmä",
Telepaattisen viestin lisäksi kuningas kävi naurahtamaan ääneen, tosin eipä sitä tainnut kukaan muu tässä vauhdissa kuulla, kuin Iriador "Hyökätä nyt kreivin kimppuun sillä tavalla... Edes Darius ei harkinnut sellaisen aatteen toteuttamista... Paitsi siinä vaiheessa, kun sinä meinasit kuolla".


// RAGERAPTORS. Snek senkin itserakas otus. Oikeesti Snek on Aran. Paljastus. Römpsiä kaikkialla. Ei kato me ollaan Alpha Römpsä ja Beta Römpsä. Sit jos muut tulee mukaan ni ne voi jatkaa siitä eteenpäin niitä aakkosia. Kuulostaa taktisemmalta ku #1. Mutta perseet nauretaan irti JA TARROJA KAIKKIALLE //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Maalis 2015, 05:37

Iriador oli tähän saakka saanut ratsastaa kaikessa rauhassa monarkin vierellä, kunnes sieltä se tajuntaan tärähtävä vastenmielinen ääni sitten kantautui. Ilmoittaen kuinka Winder ei ollut aikanaan ollut raiskauksensa uhrina lähimainkaan Iriadorin tasoa. Iriador hymähti terävästi, vinon, omahyväisen hymyn noustessa nuoremman kasvoille. Kaikki halla Winderiä kohtaan tuntui olevan turhankin tervetullutta, samalla kuitenkin tuntuen pahalta. Mutta korkeahaltia oli päättänyt olla purkamatta sitä turhautumistaan Dariukseen ennen kuin pääsisi kaksin taas tuon kanssa - jos koskaan kehtaisi naamaansa enää kenraalille näyttää - ja kirjaimellisesti Aranilla oli nyt tilaisuus pakata sitä Dariukseen kohdistuvaa vihaa nuoremman kohdalla enemmän kuin tarpeeksi. Kertoisi nyt edes kaiken kerta aloitti.
Aran ihmetteli miten punapää vielä jaksoi kenraalia. Nyt kun Iriador sitä tarkemmin ajatteli vihansa huipulla, ei hän oikeastaan tiennyt. Darius oli aina ollut sulkeutun. Ja kylmä. Tuskin tuo koskaan kykeni hymyilemään, nauramisesta puhumattakaan, tai ylipäätään näyttämään tunteitaan. Iriador osasi niitä tunnetiloja tosin omalla tavallaan tulkita ja nähdä, mutta ei punapää muistanut edes olisiko koskaan nähnyt Winderin... hymyilevän hänelle.

Lisäksi tuo lipevä liero kävi huvittuneena selittelemään siitä illasta, minä Dariuksen oli maannut. Koko tarina kyllä painettiin mieleen, mutta eniten nuoremman mieleen nousi kysymys siitä, miksi monarkki puhui monikossa. Tuo puhui meistä. Eli koko tilannetta oli ollut Aranin lisäksi ohjailemassa myös joku toinen? Arethdrielkö? Kreivin lisäksi Iriador ei saanut päähänsä muita kuin kuninkaan pässinsarvisen kenraalin, mutta ei kai Atrevaux ollut sellainen... vai oliko?
Koko kuninkaan puheen kuitenkin lopetti Winderin, ja erityisesti Iriadorin tyhmyyden ylistäminen, joka sai nuoremman taas hymähtämään hiljaa.
"Tekisin sen mielihyvin uudestaankin. Josko sillä kerralla ehtisin jopa hautaani, eikä kukaan olisi repimässä päätäni ylös haudasta, punapää totesi telepaattisesti Aranille, välittämättä toisen teitittelystä, vaikka puheensa säyseänä pitikin.

"Ja totta kai minä olen seurana mieluisampaa kuin itsepäinen Winder", Iriador jatkoi telepaattista keskusteluaan Aranin kanssa, "Olenhan sentään kasvoiltani viehättävä, alistuva tai päällekäyvä ja kaikinpuolin ihana", Iriador jatkoi, kasvoillaan käyden nousemaan virne. Punapää ei tainnut koskaan aikaisemmin ollut puhunut niin suorasukaisesti itsestään, varsinkaan kenellekään muulle! Mutta nyt niiden piirteiden esiintuominen tuntui vain hyvältä. Oli niitä kuulemassa sitten Aran, tai kuka tahansa muu.
"Mutta sinulle täyttä porvarillista sontaa", Iriador naurahti itsekseen, päättäessään itsekin ottavansa tästä irti halpaa huvia itselleen, "Melkein kuulostat siltä siitä huolimatta kuin haluaisit uudemmankin yön seurassani", korkeahaltia jatkoi jo hävyttömän vihjaileviksi käyviä puheitaan.


//DINOSAURS! Snek Aran. Ilmankos, tämä selittääkin kaiken. Alpha römpsä... EI SAIS YHÄKÄÄN NAURAA KO HADES NUKKUU VIERESSÄ MUT EI PERSE SUN KANS NY (---DDDDDD Alpha römpsä ois kyl niin Erulle taas ninjanimi. TARRAT ON KIVOJA! ERITYISESTI HERRA RÖMPSÄ TARRA. Mikä nukkumaan meneminen. Syytä vaan ittees et oli vielä yks encore heitettävä puhelimella tänne (--D //
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Maalis 2015, 13:04

Siniverinen kävi virnistämään Iriadorin kertoessa, että kävisi kyllä mielihyvin uudestaankin kreivin kimppuun. Sen jos tuo tekisi, päätyisi punapäinen kyllä hautaan alta aikayksikön, eikä edes Winderin anelut auttaisi. Tai no, eihän korkeahaltiaa haudattaisi, heitettäisiin jokeen tai poltettaisiin muiden kuolleiden ja teloitettujen joukossa. Mitään hautajaisia edes suotaisi. Mutta eiköhän Iriador ollut siitä tietoinen, sitä tuskin tarvitsi erikseen mainita.
Korkeahaltian kuitenkin käydessä kehumaan itseään petikumppanina, kävi Aran naurahtamaan ääneen sen verran kuuluvasti, että sotilaat ympärillä vilkaisivat kuninkaan puoleen. Ei ollut sinällään ihme, että moisia naurahduksia kuului seurassa jos toisessakin - olihan kyseessä haltioita, kyllä he tiesivät omista telepaattisista kyvyistään - mutta aina niin hiljaisen monarkin naurahdus kiinnitti kyllä huomiota. Varsinkin Winderin osalta. Saattoi vain arvailla, kenen kanssa kuningas kommunikoi ja mikä mahtoikaan olla noin hauskaa. Toisaalta, halusiko Darius edes tietää.

"Puheissasi ei ole valetta", Kuningas kävi hymisemään telepaattisesti "Mutta älä luule itsestäsi liikoja, Mir Valdoren. En kiellä, etteikö uusi tulisen kiihkeä yö kaltaisesi seurassa houkuttelisi... Mutta, suurin syy minulle maata sinut on Winderin pilkkaaminen".
Kylmänviileän faktan kerrottuaan Aran jäi hetkeksi virnuilemaan itsekseen. Ei Iriador henkilönä kiinnostanut häntä tippaakaan, vain Winderin tähden kuningas oli punapäistäkin kiusaamassa. Yhtä hyvin hän olisi voinut etsiä Iriadorin kaltaista seuraa muualtakin, ei korkeahaltia nyt niin erikoinen ja mieluisa tapaus ollut. Sitä paitsi, jos Aran nuorempiaan halusi maata, helpointa olisi kääntyä vain Lucan puoleen.
"Mutta Mir Valdoren kuulostaa itse siltä, että olisi uudestaan halukas saapumaan vuoteeseeni", Aran jatkoi "Kenties samoista syistä mitä minä. Winder varmasti repisi hiuksensa, jos toisesta kerrasta kuulisi".
Siniverinen olisi voinut helposti käydä kertomaan kenraalin ja käsipuolisen sotilaan sairaasta salasuhteesta, mutta jostain syystä Aran ei tehnyt sitä. Ei nyt, sen aika koittaisi vielä toisten. Iriador oli jo tarpeeksi vihainen Dariukselle, salaisuus käsipuolesta kannatti jättää toiselle kertaa. Sellaiselle kerralle, kun Iriador ja Darius olisivat taas iloisia. Sitten Aran kertoisi ja murskaisi heidän suhteensa jälleen kerran... Mikäli sellaista iloista hetkeä enää ikinä tulisikaan.

"Näytät voivan huonosti", Siniverinen hymähti aihetta pienesti vaihtaen "Sinun pitäisi saada loput vastamyrkystä... Mutta nyt kun ajattelen... Ehkä pistänkin vastamyrkylle hinnan".



// SIMOSAURUKSIA. Snek Aran selittää kaiken. :----D Hades parka siellä yrittää nukkuu ja kaipaa vaan haleja ja täällä sä naurat alpha römpsille. Kyllä, se on Erun uus nimi nyt. Tarroja kaikkialle. Ja perkele sun kanssa :---------DDD MÄ KOITIN TAAS PÄÄSTÄ KÄNNYKÄL FOORUMILLE MUT EI SE VIELÄKÄÄN LADANNU KUNNOLLA. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Maalis 2015, 19:39

Kuninkaan sanat siitä, ettei Iriadorin tulisi luulla itsestään liikoja, kaikuivat lähinnä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Siitä huolimatta osoittaakseen kuunnelleensa, punapäinen hymähti oman virnuilunsa takaa toiselle. Aran sai olla itse mitä mieltä halusi. Ja luuliko tuo että hän oli tyhmä? Ettei sokea tajuaisi miksi kuningas tällaista peliä pelasi punapäisen ja Winderin välillä, ja makaamalla toisen, satutat toista. Idiootti. Mutta senhän Iriador oli jo itselleen ehtinytkin monarkista sisäistää.
En ole kiinnostunut”, punapää vastasi vain lyhyesti kuninkaan hyminöihin päässään, jättäen koko seikan sitten omaan arvoonsa. Iriadoria ei todellakaan kiinnostanut alkaa vehkeilemään Aranin kanssa, mistään hinnasta. Hän ennemmin löisi tuotakin, kun antaisi tieten tahtoen koskea itseensä millään vihjailevalla tavalla. Kartanolla sattunutta ei tietenkään laskettu, vaikka korkeahaltia sen olikin tiedostanut – mutta hänellä ei ollut siinä tilanteessa osaa tai arpaa valita.

Siinä missä siniverinen kävi nuorempaa huomauttamaan siitä, kuin punapää taisi hiljalleen alkaa voida taas huonosti, tunsi Iriador häiritsevän sydämentykytyksen rinnassaan. Ei hän tiennyt miksi, mutta kuten Aran sen sanoiksi puki, taisi kyseessä olla jälkijäristyksiä itse aikaisemmasta tapahtumasta. Korkeahaltia kävikin nyrpistämään huomaamattomasti nenäänsä, monarkin todetessa kuinka voisi kiusallaan pistää sokean vastamyrkylle hinnan, samalla kun toinen Iriadorin käsistä taas kävi puristamaan pienesti Nashiran niskakarvoja.
Jos siihen liittyy jotenkin seksuaalinen kokemus kanssasi niin unohda, kuolen mieluummin tässä ja nyt ennemmin kuin kosken sinuun uudestaan”, punapää ilmoitti ykskantaan kuninkaalle. Hän ei vastaavista ehdoista keskustelisi. Ehkä Iriador olisikin voinut vain heittäytyä Nashiran selästä alas aiheuttaakseen koko saattueen pysähtymisen, mikäli Aran ei aikonut lääkettä hänelle antaa suosiolla. Punapää ei tietenkään tiennyt, millaisen reaktion mokoma olisi aiheuttanut Dariuksessa. Kukaan Kuiskauksesta ei tiennyt Iriadorin myrkytyksestä, mutta Winder oli ollut siinä mukana ja taisi joka tapauksessa tietää, että vastamyrkyn loput olivat Aranilla. Koska jos vastamyrkky ei olisi ollut kuninkaalla, olisi se ollut vaihtoehtoisesti kenraalin hallussa. Joka nyt noin ylipäätään olisi ollut kaikesta huolimatta mieluisampi vaihtoehto…

Kenen kanssa sinä makasit Winderin? Luulitko etten huomannut puhuneesi ’meistä’ kun pienen tarinasi kanssani jaoit”, punapää tiedusteli taas virnuillen kuninkaalta, ”Haluan tietää…”. Totta kai Iriador halusi tietää! Mennäkseen vetämään noita muitakin osapuolia turpaan? Tai kenties tappaakseenkin? Oikeastaan vain siksi, että saattaisi silläkin tiedolla järkyttää Haukansilmää lisää, jos tuon seuraan johonkin väliin eksyi tästä asiasta puhumaan.


//DINOIIIII. Sneki perkele nyt. NO MUT ÄLÄPÄ, TAHTOISIN TIIVIISTÄÄ VAAN KAIKEN KOKEMANI VIIME YÖNÄ NÄIN. Eru, tuhansien nimien ninja. Mä lyön ne tarrat ikkunaan ja ne ei lähe siitä enää koskaan irti. HEITÄ KAPULA SEINÄÄN!//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Maalis 2015, 20:22

Jälleen kerran Aran kävi hymisemään itsekseen nuoremman telepaattisille sanoille, tuon kertoen ennemmin kuolevansa, mikäli Aran asettaisi vastamyrkyn hinnaksi jotain intiimimpää. Nyt kun Iriador sen mainitsi, ehkä sellaista maksua voisikin vaatia... Mutta se ei ollut nyt kuninkaan mielessä. Itse korkeahaltia sen vaihtoehdon tähän keskusteluun oli tuonut.
"Luulet itsestäsi aivan liikoja", Aran kävi tokaisemaan uudemman kerran telepaattisesti "Intiimi kanssakäyminen sinun kanssa ei kiinnosta minua niin paljon. Sitä paitsi olit sinäkin loppupeleissä melko tylsää seuraa, Winder oli vain kymmenen kertaa huonompi... Ja rumempi".
"Joten ei. Sen sijaan haluan sinun sanovan jotain Winderille", Siniverinen jatkoi, kaupungin käydessä jo näkymään suuren kukkulan takaa "Haluan, että joskus - aivan sama koska, sen itse saat päättää - sanot hänelle nämä sanat: Sekoitat pääni, Winder. Enkä voi sanoa välittäväni siitä tunteesta".
"Usko pois, haluat todistaa kenraalin reaktion niihin sanoihin"
, Aran kävi suorastaan naureskelemaan telepaattisen viestinsä yhteydessä "Sen jos teet, annan sinulle vastamyrkyn. Ohjaat vain Nashiran lähemmäksi ja ojennan sen sinulle. Kenenkään muun ei tarvitse tietää mitä annoin".

Iriador kävi myös kyselemään keitä Aran tarkoitti puhuessaan monikossa. Punapää halusi tietää ketkä olivat osallisena, saaden siniverisen vain naureskelemaan uudemman kerran.
"Sinä tiedät jo", Monarkki myhäili "Hän kertoi sinulle. Se ilta kun kerroit Dariukselle, kuinka minä makasin sinut... Hän syöksyi heti luokseni, kuten varmaan muistat. Mutta, en ollut yksin".
"Winder kertoi kenraali Argenteuksen sokeuttaneen hänet, mutta se nyt ei ollut ainoa asia, mitä sarvipäinen kenraali teki hänelle. Voit vain kuvitella mikä nöyryytys se oli Winderille, tulla nyt kaiken sen päivän tapahtumien jälkeen vielä alistetuksi vihaamansa henkilön toimesta. Mutta, oppipahan paikkansa",
Eihän kenraali Argenteus ollut Dariukseen koskenut intiimisti, Aran oli sen työn takana, mutta Iriador sai olettaa mitä halusi. Aranin ei tarvinnut kertoa mitä kaikkea sarvipäinen kenraali oli Haukansilmälle tehnyt, kyselköön itse rakkaaltaan, jos korkeahaltia enemmän halusi tietää.


// Sneki. SNEEIKKIII. Ja voi perse sä ja vinet nyt loppu. AI MITEN NIIN ITSEKIN. Eru on vähän tommonen. Tarroja kaikkialla. Tatuoidaan se tarra meidän pyllyihin. KAPULA LENTÄÄ SEINÄÄN JOO //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Maalis 2015, 21:11

Iriador kuunteli silmiään päässä pyöräyttäen taas kuninkaan sanoja. Ei häntä vieläkään kiinnostanut mitä mieltä Aran hänestä oli, mutta jos tuo sen niin monta kertaa halusi todeta erikseen.. mikäpä korkeahaltia oli sitä estämään. Ja jos siitä lähdettiin, niin ei monarkki itsekään sängyssä ollut sitä, mitä Iriador halusi. Mutta sitä ei ääneen mainittu. Ei edes ajateltu missään muodossa, punapään tietäessä kuninkaan kuitenkin lukevan hänen mieltään kuin avointa kirjaa.
Mutta Aran halusi sokean sanovan jotain Dariukselle sen eteen, että tuo ojentaisi lääkkeen punapäälle. Miksei tuo voinut sanoa sitä itse? Toinen punaisista kulmista nousi pienesti, korkeahaltian ihmetellessä kuninkaan vaatimusta, joka ei turhan kohtuuttomalta kuulostanut. Ei Iriador tiennyt miksi Aran halusi vastaavia sanoja Winderillä välittää, vaikka väittikin nuoremman haluavan todistaa sitä reaktiota. Kai se jotenkin liittyi sitten kenraalin ja kuninkaan väliseen väkisinmakaamiseen jotenkin, mihin muuhunkaan? Jokin kiero muistutus Dariukselle, jonka siniverinen halusi vain lähettää niinkin läheisen henkilön kautta kuin Iriador Haukansilmän korviin.
Jos niin haluat, teen sen”, Iriador vakuutti kuninkaalle pienesti päälläänkin nyökäten.

Samalla kun punapäinen kuunteli viimeiseen kysymykseensä vastausta, saaden kuulla että se toinen joka Dariusta oli silloin ollut ahdistelemassa, oli ollut kenraali Argenteus. Niinpä tietysti, Winderillä ja pukinkoivella kun ei tiedetysti ollut parhaimmat välit toistensa kanssa...
Iriador muisti kyllä Winderin sokeutuneen tuon illan jälkeen, kuten kuningas siitä vielä erikseen muistutti – mutta mitä muuta pässinpää oli sitten Haukansilmälle tehnyt. Punapää muisti myös ne viillot rakkaansa kasvoilla. Olivatko ne sitten Argenteuksen tekemiä? Fauni oli joka tapauksessa ollut tuossa pelleilyssä mukana, todennäköisesti kiusaamassa, sillä jostain syystä Iriador ei halunnut uskoa sorkkajalan käyneen muuten Winderiin käsiksi.

Iriador kävi kuitenkin ohjaaman Nashiraa lähemmäs monarkin ratsua. Sarvikruunuinen nosti päätään selvästi paremmin ylös, näyttääkseen jo entistäkin jylhemmältä Valarin vierellä, vaikka lihasmassallaan jäikin toiselle lihansyöjälle kakkoseksi. Vielä. Kukaan ei tiennyt miten suureksi mokoma peura saattoi kasvaa, ja kun kyseessä oli vielä naaraspuolinen yksilö, oli tuon luonnon lakien mukaisesti venyttävä uroksia pidemmäksi tahattomastikin…
Sokea korjasi hieman ryhtiään sarvipäisen selässä, siirtäen ratsunsa ohjakset vastakkaiselle kädelleen. Naaraspeuran kyyti oli kyllä pehmeä, mutta vaati myös taitoa pysyä niin kookkaan eläimen selässä, eikä Iriador halunnut täysin ottaa sitä riskiä että tipahtaisi nyt Nashira selästä kun toisen kätensä irti tuosta päästi. Korkeahaltia käsi kävi huomaamattomasti ojentumaan Aranin puoleen. Iriador halusi vain lääkkeensä puolikkaan ennen kuin oikeasti tipahtaisi huimaavasta tunteestaan alas naaraspeuran selästä, ja mahdollisesti jäisi sen jälkeen vielä jäljessä tulevan ratsukon jalkoihin hyvässä lykyssä…


//Snek on nyt juttu. SNEKIIIIIIIIIIIIII. Vinet ei lopu koskaan. Vine tulvaa et voi estää. ENKÄ KYLLÄ MINÄKÄÄN. On aina hyvä seuraavana päivänä avaa skype ja kelaa siihen CTRL+F ja vine, ja kattoo kaikki edellispäivän tulokset läpi IHAN VAAN KOSKA BATMAN (DDDD Joooooooooo tatuoidaan. Eiku se kyl pitäis tatuoida rintaan sillee tissien väliin u know. RAGEEEEEEEEE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Maalis 2015, 21:49

"Hyvä. Muuta en sinulta halua", Tai ainakaan nyt kuningas ei halunnut mitään muuta punapäiseltä, mutta ennemmin tai myöhemmin hän varmasti tulisi keksimään jälleen käyttöä sokealle, ihan vain Dariuksen kiusaksi.
Sen enempää korkeahaltia ei myöskään käynyt kyselemään Dariuksen tapauksesta, tuo oli saanut jo haluamansa tiedon. Tehköön sillä mitä itse halusi, se ei Arania oikeastaan liikuttanut. Totta kai hän aikoi seurailla kenraalinsa ajatuksia ja muistoja tästä eteenpäin tarkemmin aina kokouksessa, hän halusi tietää kuinka surkeana Darius oli Iriadorin takia. Olihan se ilkeää... Mutta jostain Aranin piti hupinsa repiä.

Nashiran käydessä isottelemaan Valarille, päästi uros ilmoille pienen, kujertavan laulunpätkän. Syndraeta vain huvitti moinen käytös sarvipäiseltä, joka koki jonkinlaista tarvetta isotella pedolle. Valar harvemmin lauloi, joten moinen reaktio urokselta sai Aranin seurailemaan ratsunsa käytöstä tarkemmin. Tuskin se Nashiran kimppuun kävisi, ellei sarvipäinen varsinaisesti sitä haastaisi. Mutta, ottaen huomioon että Valar paini myös lohikäärmeiden kanssa, ei kuningas uskonut Nashiran olevan mikään suuri este pedolle.
Valarin kujertaessa oli Náro käynyt sähisemään, Dariuksen joutuen hidastamaan tamman vauhtia ja ottamaan entistä enemmän välimatkaa muuhun saattueeseen yhden sotilaan kera. Naaras halusi selvästi käydä haastamaan riitaa ratsastajansa kielloista huolimatta, joten oli parempi vain jättäytyä entistä kauemmaksi. Darius piti kuitenkin silmällä Arania ja Iriadoria, joka lähemmäksi siniveristä oli siirtynyt. Normaalisti moinen olisi herättänyt suuriakin kysymyksiä, mutta Aranilla oli yhä vastamyrkky, jonka korkeahaltia tarvitsi. Ilmeisesti kuningas antoi sen nyt sotilaalle, tai näin Darius ainakin päätteli.

Siinä missä Iriador kävikin ojentamaan kättään kuninkaan puoleen, kävi Aran kaivamaan pienen lasipullon povitaskustaan. Pullosta pidettiin visusti kiinni, ettei se vahingossakaan tipahtanut, samalla kun kuningas ojensi kätensä sokean puoleen. Vasta sitten kun Iriadorilla oli varmasti pitävä ote pullosta, päästi Aran irti. Sehän tästä olisi puuttunut, että puteli olisi maahan tipahtanut ja pahimmassa tapauksessa mennyt rikki.
"Muista käydä sairastuvalla parantajan luona", Aran kävi vielä muistuttamaan sotilasta, joka varmasti kyllä osasi parantajalle hankkiutua. Sinällään moinen kommentti olikin outo kuninkaalta, joka niin kovin väitti, ettei välittänyt Iriadorista millään tavalla.
Ei hän välittänytkään. Mutta ei hän myöskään halunnut toisen kuolevan. Ainakaan vielä.

Matka kuitenkin jatkui ja lopulta saattue saapui kaupungin porteille. Kuningas ja eliittijoukko päästettiin sisään mitään mukisematta, saattueen suunnaten jo hämärtyviä katuja pitkin aina ylimmälle tasolle, linnan sisäpihalle.
Pihamaalle päästäessä Aran kävi ratsastamaan suoraa tallien eteen ja käski tallipoikien katsoa Valaroccon nopeasti omaan talliinsa. Darius odotti tämän ajan Náron kanssa linnan porttien kupeessa, antaen kuiskauksen sotilaille luvan poistua. Työt oli tältä päivältä hoidettu ja jokainen sai nyt hankkiutua omiin oloihinsa...
Aran kävi poistumaan paikalta sen pahemmin enää kenellekään puhumatta, suunnaten heti ensimmäisenä pesulle kylpylän puolelle.



// Snek on tän kuukauden juttu. Vinet ei lopu, toivottavasti (D VINEJÄ KAIKKIALLA Ei perse se sun linkittämä Delidari When he doesn't call you back, you sneak into his house, you crawl up in his bed & give him mouth to mouth! Mä niin laulan sitä ny loppu yön. Ja jooo tisujen väliin tatuoidaan. Kato sit ku joku sanoo römpsä ni voidaan aina repii paidat pois päältä ja näyttää se ja huutaa RÖMPSÄ MAINITTU.
Tän takia meitä ei saa päästää ihmisten ilmoille //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 02 Maalis 2015, 23:15

Kuninkaan ojentaessa pienen lasisen pullon sokean sormien ulottuville, kävi Iriador ottamaan tuosta pienestä esineestä lujan otteen näpeillään. Ihan vaan, ettei sitä vahingossa tipauttaisi, eikä Arankaan näyttänyt antavan lääkkeen tipahtaa maahan ratsujen jalkoihin tallottavaksi. Kun vastamyrkky oli nyt Iriadorilla, saattoi nuorempi taas komentaa naaraspeuraa ottamaan paremmin oman paikkansa saattueesta, samalla kun punapää kävi taas sitä kitkerää nestettä kumoamaan pullosta ohimennen kurkkuunsa. Tyhjä pullo piilotettiin kädestä omaan povitaskuun, josta sokea saattaisi sen antaa parantajille sitten kun sairastuville ennättäisi, jahka nyt ensin kaupunkiin päästiin.

Ratsukot kävivät lopulta odotetusti astelemaan kaupungin porteista sisään, eliittijoukon saattaessa kuningasta aina talleille saakka. Ratsut laskettiin levolle pitkän matkan päätteeksi, ja jokainen lähti itse valmistautumaan hiljalleen saapuvaan yöhön. Ainoa joka sotilastuville ei suoriltaan tainnut astella takaisin, oli Iriador. Vaikka kuningas olikin toisen puolikkaan vastamyrskystä sotilaalle antanut, oireili nuorempi yhä myrkytyksen vaikutuksista lievästi. Vaikka lääke olikin eliminoinut myrkyn vaikutukset, ei se silti ollut korjannut niitä mahdollisia sisäisiä vaurioita, joita korkeahaltia oli saanut.
Huonovointisena punapää saikin itsensä parantajien huomaan varsin pikaisesti, saaden heti tarvitsemansa avun, kun nuo magian avulla kävivät nuorempaa paikkaamaan. Olihan se eräänlainen haaste, kun vammat eivät olleet näkyviä, mutta ei suinkaan ensimmäinen kerta muuten niin taitaville lääkitsijöille. Iriador ei silti kyennyt kuin odottamaan, että nuo olisivat valmiita ja antaisivat korkeahaltialle mahdollisesti neuvon siitä miten jatkossa tulisi menetellä, jos oireet jatkuisivat.

Samalla punapää ehti kuitenkin miettiä myös Winderiä. Iriadorilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä hänen olisi pitänyt kenraalin eteen nyt tehdä. Tuo oli salaillut häneltä jotain, mikä näin jälkikäteen kuultuna oli nakertanut palan siitä luottamuksesta Dariusta kohtaan. Punapää itse ei halunnut salailla asioita Winderiltä. Tai no, tietenkin jotkut asiat, kuten se miten Aran oli hänet maannut, ei välttämättä kuulunut Dariukselle, mutta toisaalta asian kertomatta jättäminen oli tuntunut… pahalta. Iriador tosin tahtoi myös suojella Winderiä. Hän tiesi miten kärkkäästi myös kenraali puolustaisi häntä tarpeen tullen. Hän arvasi Haukansilmän raivostuvan helposti, ja nyt hän oli saanut kuulla mitä se raivostuminen oli saanut aikaiseksi tuon ja Aranin välillä aikaisemmin. Sokea olisi halunnut kuulla siitä vain aikaisemmin… kuten kaikista muistakin kenraalin mieltä painavista asioita. Hän oli täällä siksi, että voisi jakaa ne murheet Dariuksen kanssa. Siksi, että voisi yrittää auttaa.

Iriador sai kuitenkin viimein luvan poistua takaisin sotilastuville. Nuoremman tulisi kuitenkin heti hakeutua takaisin parantajien puheille, mikäli vielä alkaisi verta sylkemään, tai edes uumoili ettei kaikki ollut kunnossa. Parhainta olisi ollut, mikäli Iriador olisi saattanut levätä myrkytyksen jälkeisen yön jonkun seurassa kaiken varalta – mutta eipä punapäällä ollut siihen tähän hätään ketään. Ellei sitten Darius… ei.
Korkeahaltia kuitenkin keräsi yltään poistetun kuiskauksen haarniskan, tuville astellen ne sylissään ja siitä edelleen omaan huoneistoonsa, johon panssarinsa kävi järjestelemään. Jokin pieni himo silti veti jatkuvasti nuoremman mieltä ylempään kerrokseen. Kohtaamaan Winderin saman tien, kun kaikki tapahtumat olivat vielä tuoreita. Se suorastaan syyhytti punapäistä, samalla kun tuo sai panssarit järjesteltyä ja vaihdettua asunsa arkisemmaksi, tiukempiin valkeisiin housuihin ja punaiseen leveähihaiseen sisätakkiin. Iriador ehti kaatua sängylleen hetkeksi mietteisiinsä – ja sitten ponnahtaa taas ylös kuin patjan läpi singahtanut jousi. Iriadorin oli pakko saada puhua kenraalin kanssa. Hänen oli pakko tehdä tämä nyt. Muuten se vaivaisi häntä niin pitkään, kunnes punapäinen olisi saanut puhua Dariuksen kanssa asiat selviksi. Nuorempi ei tulisi nukkumaan öitään, saati sitten kyennyt työskentelemään kunnolla.

Korkeahaltia puikahti huoneestaan ulos, kuunnellen harvinaisen tarkasti, jottei kukaan hänen näkisi livahtavan ylempään kerrokseen. Joskin sitä tehtävää helpotti myös se, että punapää saattoi portaat kiivetä hipihiljaa itsekseen näkymättömänä, ja sellaisena myös Dariuksen oven ääressä hetken seistä. Kunnes kävi koputtamaan edessään olevaan tummaan oveen…


//Snek on joo. Aina löytyy uusia vinejä, NIIN KUIN SINULLE TODISTIN KYSEISELLÄ DELIDARI VINELLÄ :-------DDDD yhdessä lauletaan kuorossa. Kattotaan kuka hätkähtää meidän hoilaukseen ensimmäisenä (D PAIDAT POIS. RÖMPSÄT TULLOO! Tän takia me joudettais häkkiin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Maalis 2015, 23:51

Jahka jokainen oli omille teilleen hakeutunut, kävi Darius vielä toimittamaan omia asioitaan. Työnarkomaanin tarpeet heräsivät ja kenraali olisi mielellään nyt pitänyt itsensä - ja ajatuksensa - kiireisenä, mutta noin puolessa tunnissa oli kaikki tarpeellinen jo hoidettu ja ihme kyllä, Darius ei keksinyt mitään tekemistä, töihinsä liittyen. Se oli kamalaa, kun tiesi joutuvansa palaamaan tuville omaan huoneistoonsa yksin miettimään niitä asioita, joita ei halunnut ajatuksiinsa juuri nyt. Siinä samalla kävi kenraali myös ohimennen tiedustelemassa parantajilta, miten Mir Valdoren voi ja kerta vastaukset olivat positiivisia, ei Darius nähnyt asiakseen sen pahemmin paikalle jäädä pyörimään. Ei hän edes nähnyt Iriadoria sairastuvilla, mutta tieto siitä, että nuori sotilas toipuisi, helpotti mieltä.
Kenraali katsoi parhaimmaksi nyt pysyä erossa Iriadorista. Sotilas oli tehnyt selväksi kartanolla, ettei halunnut Haukansilmää lähelleen jostain kumman syystä. Ehkä sillä oli jotain tekemistä salaisuuden paljastumisen kanssa, mutta Iriador saisi tulla itse asiasta puhumaan, kun oli valmis. Ja toivottavasti myös rauhoittunut. Darius ei yksinkertaisesti jaksanut riidellä, varsinkaan tänään. Koko päivä oli ollut raskas ja nyt vielä tämä. Hän tuskin tulisi nukkumaan yötään, ellei turvautunut vanhaan tuttuun ystävään, alkoholiin.

Kerta mitään tekemistä ei ollut, suuntasi Darius tiensä sotilastupien asunnolleen. Haarniska käytiin riisumaan ja ylle vedettiin rennommat, kokomustat vaatteet Kenraalin valmistautuen viettämään iltaansa ylhäisessä yksinäisyydessään. Ei hän halunnut ketään nähdä, vaikka toisaalta... Olo olikin kovin yksinäinen.
Viinapullo oli avattu - yllättäen se oli viskiä. Jostain syystä kenraalille oli jäänyt viharakkaussuhde tuohon litkuun sen jälkeen, kun Delathos moisen oli hänelle esitellyt - ja lasiin kaadettu aimo annos, joskin lasiin ei oltu sen jälkeen koskettukaan. Darius halusi vetää päänsä täyteen ja vain sammua vuoteelleen, mutta jostain syystä silmäpuoli vain tuijotti lasia. Mitään ei huvittanut tehdä, mutta vielä ei väsyttänytkään ja nyt jos hän ei itselleen jotain tekemistä keksisi, alkaisivat ne kaikki ahdistavat ajatukset pyöriä päässä. Tai no, ne pyörivät jo. Kánokaan ei ollut isäntänsä luona nyt, koiran ollessa hoidossa talleilta tutun tallipojan luona. Eihän kenraali koiraansa voinut jättää yksin odottamaan paluutaan, ties vaikka hän ei koskaan palaisikaan. Ja tänään Darius ei enää kehdannut hakea koiraansa hoitopaikastaan, miltä sekin nyt olisi näyttänyt, kun maassa päin oleva eliitti olisi ilmestynyt tallipojan kotiovelle kyselemään koiraansa iltahämärässä.

Selatessaan kirjahyllynsä tarjontaa, kävi ajatukset kuitenkin katkaisemaan koputus ovelta. Katse kääntyi oven puoleen odottamaan josko se itsestään olisi avautunut - Iriadorille kun kenraali oli antanut luvan vain luikahtaa sisään. Sotilaalla oli jopa avain kenraalin asuntoon - mutta mitään ei tapahtunut.
Hitaan rauhallisin askelin Darius kävi kävelemään ovelleen ja rauhallisesti avasi sen, näyttäen yhä aina niin viralliselta. Ketään ei kuitenkaan oven takana näkynyt, mikä nostatti toista kulmaa hieman koholle. Katse vilkaisi molempiin suuntiin käytävällä, mutta ketään ei näkynyt eikä kuulunut kummassakaan suunnassa.
Darius hymähti ja kävi sulkemaan oveaan, kunnes yhtäkkiä päin näköä kävi pamahtamaan... Jotain. Nyrkiltä se tuntui, mutta mitään ei näkynyt. Oli mikä oli, sai tuo täysin tyhjästä tullut isku Dariuksen älähtämään ja kompuroimaan askeleen jos toisenkin taemmas, toisen käsistä nousten pitelemään omaa nenää.



// Snek. :----D Kyllä. Älä ny ku oon jo pari päivää kuluttanu siihen et katon läpi yhden vine tyypin kaikki vinet alusta loppuun. KUTEN VARMAAN OOT HUOMANNU LINKEISTÄ. Lauletaan, joo. Kaikki juoksee pakoon. RÖHÖMPSÄT TUHULLOO. Tän takia me joudutaan pehmustettuun huoneeseen. //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Maalis 2015, 00:20

Hetkeen mitään ei kuulunut, punapään vain seistessä Winderin oven takana näkymättömänä koputuksensa jälkeen. Ensimmäisenä ajatuksena hetken alkaen tuntua ikuisuudelta oli yllättäen vain paeta paikalta. Miksi Iriador oli tänne tullut? Ei hän halunnut nähdä Dariusta juuri nyt! Mutta sisimmissään korkeahaltia halusi puhua asiat selviksi tuon kanssa. Siltikin, kaikki alkoi yhtäkkiä vain vaikuttaa yhdeltä todella huonolta suunnitelmalta, vastenmieliseltä sellaiselta. Ja sitten se ovi aukesi…
Punapää hätkähti pienesti taemmas nähdessään Haukansilmän, ja sitten se hetken yllättynyt ilme alkoi muuttua ensin vain näreäksi, sitten taas uhkaavaksi. Iriador vain seisoi paikoillaan, sen pienen hetken miettien mitä mahtoi tummatukkaisen päässä liikkua, kun tuo ei löytänytkään ovensa takaa ketään. Hämmentyneeltä tuo ainakin näytti – ja tulisi kyllä olemaan sitäkin enemmän korkeahaltian seuraavan vedon myötä. Spontaanisti nuorempi nimittäin kävi silkalla paljaalla nyrkillä vetäisemään päin Dariuksen kasvoja, saaden vanhemman älähtämään ja tekemään sopivasti ovenrakoon tilaa, että punapää saattoi siitä livahtaa sisään huoneeseen.

Nopeasti Iriador teleporttasi itsensä toiselle puolelle huonetta, jääden seisomaan varsin tuohtuneena, kädet puuskassa muutamien metrien päähän Winderistä näkymättömyydestään luopuen. Ei hän tiennyt vieläkään mitä sanoisi, ja puhumisen aloittaminen alkoi tuntua taas hankalammalta. Oma takamus laski hetkeksi Winderin työpöydälle, punapäisen lähtiessä tavoittelemaan sitä lasia, jonka havaitsi siihen olevan täytettynä jätetty. Kämmen iski muutaman kerran pöydän kantta vasten, kunnes sormet hipaisivat sen verran lasia, että Iriador sai sen omaan käteensä poimittua.
Sekoitat pääni, Winder. Enkä voi sanoa välittäväni siitä tunteesta”, korkeahaltia päätti sitten tokaista sanat ääneen kiusallisenvietellen, äänessään kuitenkin silkkaa vihaa sekoitettuna. Sanat jotka kuningas oli hänelle aikaisemmin sanonut, ja käskenyt välittää Dariukselle. Tulipahan sekin velvollisuus hoidettua, eikä tarvinnut miettiä että nuorempi kävisi unohtamaan lupauksensa.
Lasi kävi nousemaan omille huulille, josta nuorempi otti ronskimman kulauksen. Viina joka kurkusta vääntyi kuitenkin alas, sai punapään irvistämään pienesti, sen jälkeen yskäisemään varovasti. Lasia ei kuitenkaan laskettu takaisin pöydälle, vaan sokea piti sen visusti itsellään. Hän tuntui olevansa oikeutettu siihen.
Aran lähetti sinulle terveisiä”, punapäinen kävi sitten hymähtämään.


//Snek Aksu. OLEN HUOMANNU KYLLÄ, mut älä ny ko mä harrastan sitä ittekin :---D Deli tulee laulamaan sitä Darille. Kömpii oikeesti sinne petiin vielä sen takia kun ei ymmärtänyt yhtä kohtaa paperitöistä (DDDD Tästä pitäis nyt tehdä joku huono ”Jaffat tulloo” versio (D Tän takia meiltä leikataan sormet, varpaat ja kieli irti, jonka jälkeen me opetellaan puhumaan ja ropettaan telepaattisesti. Lähetän sinulle ensiyönä pippelinkuvia mieleen kun nukut//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Maalis 2015, 00:48

Kipu säteili kasvoihin iskun myötä, eikä Dariuksen tarvinnut edes kahdesti arvata kuka sen takana oli. Kysymykseksi kuitenkin heräsi, miksi Iriador oli koputtanut eikä vain syöksynyt sisään omatoimisesti. Ja miksi hitossa tuo oli käynyt lyömään kenraalia?! Darius sai suoristettua itsensä ja vilkaisi sulkeutuneen oven puoleen, kuullen kuitenkin äänen takaansa, työpöydän puolelta. Silmäpuoli kääntyi katsomaan Iriadorin puoleen, pysähtyen kuitenkin niille sijoilleen kuin kivettynyt peikko. Ne sanat, jotka Iriador suustaan päästi saivat Dariuksen sydämen jättämään pari lyöntiä välistä, kenraalin kirjaimellisesti lopettaen hengityksenkin hetkeksi. Mistä Iriador tiesi ne sanat?! Oliko punapää kuullut kenraalista ja käsipuolisesta sotilaasta? No, se ainakin selittäisi tuon raivonpuuskan, joka taas oli täysin oikeutettu, mikäli Iriador oli saanut totuuden selville. Dariusta kirjaimellisesti etoi. Hän voi pahoin, vain koska se viha ja vastenmielisyys itseään ja tekojaan kohtaan kävi nousemaan jälleen pintaan.

Järkyttyneenä Darius tuijotti viskilasiin tarttunutta korkeahaltiaa odottaen, että tuo jatkaisi. Nuo terveiset olivat kuulemma tulleet Aranilta. Oliko Aran kertonut Delathosin ja Dariuksen touhuista Iriadorille?! Kuningas oli luvannut olla kertomatta - ainakin siitä yhdestä kerrasta! Toisaalta... Miksi Darius nyt Araniin olisi luottanut. Nenää pidellyt käsi kävi laskeutumaan, Dariuksen nopeasti tarkistaessa kätensä verenvuodon varalta. Verta ei sentään näkynyt, mutta nenää juimi yhä niin pirusti.
".... Ja kuuluiko tuo mottaisu myös näihin terveisiin?", Darius kävi pihisemään kuulostaen peittelemättä järkyttyneeltä, mutta samalla jokseenkin närkästyneeltä, sekä hätääntyneeltä "Vai oliko se ihan vain sinulta, kaikella rakkaudella?".
Darius ei uskaltanut mennä kysymään tai tiedustelemaan mitään Delathosin suhteen. Mitä jos Iriador ei tietänytkään koko totuutta? Piti varovaisesti kokeilla tikulla jäätä, mutta juuri nyt korkeahaltia näytti kyllä siltä, että kertoisi saman tien jos tietäisi jotain käsipuolesta ja Haukansilmästä. Ehkä Aran oli vain kertonut nuo sanat. Ehkä, toivottavasti, Darius rukoili.


// KYLLÄ. MINÄ SNEK. Sinä talvijörre. Harrastetaan yhdessä :-D Ei tarvii kyl tulla T: Dari. TYÖT VOI ODOTTAA JA SILLEEN. Ja kyllä, JAffat tulloo must. Meistä tulee telepatian mestareita. Kelaa ny ku istutaan sit täydes hiljasuudes huoneessa ja vaan naureskellaan ja virnuillaan ja välillä itketään kun ropet vaan mielessä pyörii. Lähetä joo vaikkei tarvii kun ne pöyrii jo muutenki. EIKU //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Maalis 2015, 01:36

Iriador puristi hetken lasia kädessään ehkä turhankin lujaa, höllentäen kuitenkin sitten otettiin kun mieleen tuli, miten mokoma olisi voinut vain poksahtaa palasiksi jos nuorempi sitä liikaa puristi. Korkeahaltia kävi kuitenkin maltillisesti odottamaan, että Winder sanoisi jotain. Epäilemättä tuo oli jumissa nenänpuolikkaansa kanssa, johon Iriador oli nyrkkinsä iskenyt. Mutta kun vanhempi sai suunsa auki, kuulosti tuo jotenkin… järkyttyneeltä, hätääntyneeltä. Tämäkö nyt oli se reaktio mistä Aran oli maininnut? Ei sillä ettäkö se olisi tuntunut lainkaan pahalta, tai punapäinen käynyt sillä hetkellä silmäpuolta säälimään. Ehkäpä nuoremman pitikin vain jatkaa tuon järkytyksen ruokkimista, ihan vain omaksi ilokseen, ja Haukansilmän kiusaksi.

Se oli kyllä ihan minulta”, nuorempi hymähti, kääntyen taas hetkeksi maistelemaan raakaa litkua lasista, ”Olet sen ansainnut, ja jos minulta kysytään, niin ansaitsisit kyllä samanlaisen tällin myös toiselle puolelle. Ehkäpä turpasi sitten turpoaisi tasaisesti, etkä näyttäisi niin typerältä”, Iriador vielä jatkoi, katkerasta litkusta kitalakeansa nuolaisten.
Minusta alkaa jopa tuntua, että hän on sinua reilumpi”, nuorempi totesi, ”Aran siis”. Kuningas oli kyllä ihan yhtä epämiellyttävä persoona kuin aina ennenkin, mutta miksipä punapään olisi sitä nyt pitänyt myöntää ääneen. Nuorempi kuitenkin laski itsensä takaisin omille jaloilleen, hitaasti lähtien astelemaan kohden Winderiä.
Sinä salailet asioita”, sokea sähähti, ”Kuten aina olet tehnyt, mutta näemmä luotat myös siihen että ne pysyisivät loputtomasti myös salassa. Oletko tyytyväinen kun muut jakavat salaisuutesi ja kertovat minun kuullen sinulle tehdyistä likaisista asioita?”, ehkä Iriador hieman paisutteli asiaa, myötäili asiaa sen verran passiivisesti ettei Winder ehkä saattanut heti arvata tarkalleen mistä punapäineni pauhasi. Iriador oli kuitenkin pysähtynyt Dariuksen eteen, tarttuen nyt vapaalla kädellään vanhemman paidan kauluksesta kiinni ja vetäisi tuota lähemmäs omia, vihan sekoittamia kasvojaan.
Ja vielä minun selkäni takana”, Iriador lähes kuiskasi, niin varoittavasti kuin vain saattoikin, käyden sitten heittämään terävästi loput pitelemänsä lasin sisuksista päin Haukansilmän kasvoja.

Korkeahaltia päästi Dariuksesta irti, kuitenkin tönäisten tuota vielä itsestään kauemmas, siinä missä otti itse muutaman perääntyvän askeleen kenraalista. Iriadorin rintakehä kohoili tiuhaan silkasta vihasta, nuoremman näyttäen taas kirjaimellisesti siltä, että voisi hypätä Winderin kimppuun samalla tavalla mitä oli aikaisemmin pyrkinyt Arethin päälle.
TIEDÄTKÖ EDES MITEN PALJON SE SATUTTAA, KUN OLET AINA VAIN HILJAA ETKÄ IKINÄ KERRO MINULLE SIITÄ MIKÄ MIELTÄSI PAINAA?!”, korkeahaltia huusi lähes äänensä särkien. Välittämättä kuuliko joku ulkopuolinen mahdollisesti sen vihaisen huudon. Iriadorilla oli palava tarve saada purkaa se vihansa johonkin, ja kovaan ääneen huutaminen tuntui tässä vaiheessa parhaimmalta. Ei hän halunnut satuttaa Dariusta – vaikka sitten kuitenkin nosti sen lasia pitelevän kätensäkin ylös, ja kylmästi heitti lasisen esineen päin Winderiä. Välittämättä siitä menisikö se mahdollisesti tuhannen palasiksi osuessaan kohteeseensa, tai tipahtaessaan lattialle. Satuttaisiko se mahdollisesti Dariusta…
MIKSET KERTONUT MINULLE?! MIKSET KERRO MINULLE KOSKAAN MITÄÄN?!!”, Iriador huusi taas, seisoen vain paikoillaan ja odottaen jonkinlaista reaktiota silmäpuolelta.


//SINÄ SNEK. MINÄ JÖRRE. Niinhän se Dari väittää T:Snek. SNEK TIETÄÄ! KUUNTELE SNEKIÄ! Telepatia sankareita. Vois olla aika mielenkiintosta sivusta katsojille :----DDDDDDD Ootas kun saan ton mun kuvan valmiiks. Et varmana nuku seuraavana yönä silmäystäkään 8))))) imean//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Aksutar » 03 Maalis 2015, 02:17

Kenraali kävi henkäisemään terävästi Iriadorin kertoessa lyönnin olevan kyllä ihan korkeahaltialta, eikä Aranin lähettämä. Kumpikin vaihtoehto oli mahdollisuus, mutta nytpähän selvisi sekin asia. Varmaa myös oli, että Iriador oli todellakin vihainen. Ihan kuin se ei olisi ollut käynyt jo selväksi, tosin Darius oli olettanut tuon vain mököttävän... Eikä tuolla tavalla vain raivoavan. Kommentteihin omasta pärstävärkistään kenraali ei sanonut mitään, kokien kuitenkin jossain alitajunnassaan sen kommentin vihlaisevan. Vaikkei varsinaisesti ulkonäöistä välittänyt, oli kenraali silmänsä menettämisen jälkeen häpeillyt kasvojaan. Kyllä Iriadorin olisi pitänyt se tietää. Ja nyt punapää heitti tuollaisia kommentteja. No, saattoihan kaiken pistää raivonpuuskan piikkiin - humalaiset ja vihaiset henkilöt kun tuppasivat puhumaan harvinaisen suoraan... - mutta Darius kyllä tulisi muistamaan tuon.

Kenraali kuitenkin kuunteli Iriadorin saarnat, seuraten samalla kuinka sokea lähemmäksi tuli. Paniikistaan huolimatta Darius kykeni keskittymään Iriadorin sanoihin ja teki päätelmät niiden perusteella. Ilmeisesti Iriador ei tiennyt Delathoksesta, ainakaan koko totuutta. Luulisi, että punapäinen olisi ennemmin raivonnut pettämisestä - vaikkakin suurimmalta osin Darius ei ollut omatahtoisesti tai selvin päin käsipuolen kanssa riehunut... - kuin salailusta, mikäli tuo olisi tiennyt. Tämä oli kuitenkin vain oletus, ehkä Iriador tiesi, mutta ei vielä käynyt asiaan takertumaan.
Kenraalin kaulukseen sokea kuitenkin kävi takertumaan ja vetäisi silmäpuolen lähemmäksi omia kasvojaan. Tapojensa vastaisesti Darius ei pistänyt yhtään vastaan, ollen tilanteesta yhä häkeltynyt ja jopa peloissaan. Ei hän Iriadoria pelännyt, vaan... menettämistä.
Haukansilmäinen tuijotti Iriadoria suoraa silmiin tuon käydessä kuiskaamaan hänen naamansa edessä. Darius luuli jo punapäisen jäävän odottamaan häneltä vastausta, kun yllättäen toinen kävi viskaamaan viskit lasista päin kenraalin kasvoja. Darius huudahti, pyrkien kauemmaksi Iriadorista saman tien. Eipä kenraali tarvinnut itseään irti repiä, kun Iriador hänet jo kauemmas tönäisi, saaden Dariuksen jälleen kompuroimaan jalkojensa kanssa. Viskiä oli lennähtänyt silmään. Se kirveli niin vietävästi, Kenraalin käyden pyyhkimään kasvojaan hihaansa ja räpyttelemään varovaisesti silmäänsä, joka nyt kyynelehdinnän ja kirvelevän viskin takia oli käynyt näöltään sumeaksi.

Darius kuitenkin kuunteli samalla - no kuka sitä ei olisi kuullut, kun Iriador kävi huutamaan keuhkojensa kyllyydestä - nuoremman puheita. Darius ehätti vain vähän suoristaa selkäänsä, ennen kuin se viskiä pidellyt lasi kävi lennähtämään päin kenraalia. Lasi mätkähti kenraalin otsaan, käyden hajoamaan muutamaksi suuremmaksi palaseksi. Iskun yhteydessä yksi paloista kävi viiltämään pitkän - muttei sentään syvää - viillon Dariuksen otsalle ja nenänvarteen. Jälleen Darius huudahti, pyrkien kuitenkin äkillisen huudahduksensa lopun hillitsemään ja tyytyi vain sähisemään hoiperrellessaan kauemmas Iriadorista sokeana. Juuri nyt tuntui vain paremmalta pysyä kaukana Iriadorista, ties vaikka tuo löisi uudestaan!

Darius veti henkeä sisään hampaidensa välistä Iriadorin viimeisiä huutoja kuunnellessa, samalla kun koitti kasata itsensä. Toinen käsistä oli siirtynyt painamaan kenraalin hihaa vasten vertavuotavia haavoja, Dariuksen yhä räpytellen ainoaa näköelintään ja vilkuillen Iriadorin puoleen.
"JA KERTONUT MITÄ!?", Haukansilmä parahti lähes saman tien Iriadorin perään, äänensä käyden rikkumaan kesken lauseen, kenraalin kuulostaen epätoivoiselta ja murtuneelta.
"Että itse kuningas on minut käynyt häpäisemään?!", Darius jatkoi "Pilkannut, alistanut, pistänyt suutelemaan ihmisen saappaita ja kaiken lisäksi raiskannut kuin pahaisen kamarineitonsa?!".
"Ja mitä sinä sillä tiedolla olisit sitten tehnyt?!",
Darius hengitti raskaasti, aivan kuin ei olisi saanut kunnolla henkeä. Se harvinainen pala oli noussut kurkkuun, kenraalin tuntien itsensä avuttomammaksi kuin koskaan. Edes vihollisen armoilla oleminen ei ollut tuntunut ikinä näin... murskaavalta "Mennyt ja haastanut riitaa jälleen korkea-arvoisempiesi kanssa, jonka johdosta minä otan syyt niskoilleni ja koitan pelastaa sinut tilanteista joiden johdosta sinut voitaisiin hyvinkin teloitta?!".
"MIKSI SINÄ TEET SEN MINULLE?!", Sumea katse kävi kiinnittymään sokeaan, Dariuksen käydessä ottamaan läheisestä lipastosta tukea toisella kädellään "Miksi... Miksi haluat minun näkevän sinun kärsivän...".


// SNEK JA JÖRRE TO THE BATMOBILE. römpsä mobile. Dari väittää aina omiaan niin. KUKAAN EI KUUNTELE NYT SNEKIÄ. Sivustakatsojat kauhistelevat. Kuvaa odotan jooo 8))) GIEF. KATOTAAN. PAREE OLLA EBIN KUVA //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Mikset kertonut minulle || AKSUUUU

ViestiKirjoittaja Crimson » 03 Maalis 2015, 03:19

Iriador kuuli lasin hajoavan, hätkähtäen pienesti sitä paikoillaan kun suuremmilta kuuluvat palat kolahtelivat lattiaan Winderin huudahduksen jälkeen. Hetken nuoremman kasvoilla kävi säikähtänyt ilme, joka muuttui uudelleen kuitenkin haastavaksi kun Darius hänelle takaisin huusi. Mies kuulosti epätoivoisen murtuneelta, antaessaan viimein tulla ulos sen kaiken hallan mitä Haukansilmä oli itsellään pidellyt kuninkaan tekoja koskien. Se sattui. Jokainen sana repi uuden, pysyvän arven nuorempaan, Iriadorin kuullessa sen kaiken nyt viimein Dariuksen suusta. Kaiken sen mitä tuon olisi alunpitäenkin pitänyt kertoa Iriadorille… Osoittaakseen luottavansa ne synkätkin murheet nuoremmalle…
Huomaamatta sokean silmät olivat käyneet kostumaan, vaikka Iriador yhä tuijottikin Haukansilmää kohden tuon puhuessa. Kenraali kävikin nostamaan esille sen mahdollisuuden, kuinka punapäinen olisi saattanut noihin totuuksiin reagoida. Käydä taas nostamaan äänensä ja kätensä korkea-arvoisempia vastaan. Miten nuorempi olisi vain lähtenyt hakemaan hankaluuksia – kuten Darius teki, mutta tajusiko tuo edes…

Winderin viimeisten sanojen myötä, se pieni näkymätön kyynel tipahti kasvojen halki nopeasti, leualta tipahtaen lattialle ääneti. Iriador ei enää tiennyt mitä tunsi. Hän oli kirjaimellisesti niin sekaisin siitä tunteiden myrskystä sisällään tällä hetkellä, kyeten ilmaisemaan sen kaiken pelkästään vihaista naamaansa näyttämällä. Ei hän ollut heikko. Saati sitten tunneskaalaltaan niin estynyt kuten Darius. Sokea ei vain yksinkertaisesti kyennyt päättämään, mitä olisi päällimmäisenä tuntenut Haukansilmää kohtaan juuri nyt. Mitä hänen olisi pitänyt tehdä? Häntä vain suututti kaikki se Dariuksen salailu… se miten Haukansilmä pimitti punapäiseltä totuuksia. Ja sillä jos millään kykeni satuttamaan Iriadoria näin…

MIKSET SITTEN ANTAISI MINUN VAIN KUOLLA!?”, korkeahaltia huusi heti takaisin varsin suorasukaisesti, kun Darius lopetti. Suoraa sen mitä oikeasti ajatteli Haukansilmän sanojen jälkeen.
Mitä sinä siitä menettäisit, muuta kuin minut viereltäsi ja haittaamasta elämääsi, kun et kestä katsoa sitä miten haluan puolustaa sinua, oli vastassa ketä tahansa?! Luuletko, että minä pelkäisin sitä?!”, ei Iriador pelännyt. Iriador pelkäsi vain Winderin menettämistä. Hän ei halunnut kenenkään puhuvan Dariuksesta haukkuen. Sokea oli aina valmis haukkumaan takaisin, maksoi se sitten vaikka hänen henkensä, kuten tänään oltiin viimeksi nähty.
Tajuatko edes että olen täällä enää sinun takiasi?! Jätin velvollisuuteni selkäni taakse ajat sitten, kun tulin tälle mantereelle jäädäkseni - perheeni, arvoni, sen mihin minut oli tarkoitettu! MINUSTA PITI TULLA KENRAALI! MINUSTA PITI TULLA VÄKISIN SE PERHEENI ARVOSTETUIN ISÄNI JALANJÄLJISSÄ! MINUN PITI PERUSTAA PERHE, JA HUOLEHTIA TOISEN PUOLEN SUKUNI VUOSISATOJA VANHASTA VIINITARHASTA!”, Iriador pauhasi, ottaen muutaman uhkaavan askeleen Dariusta kohden, joka etäämmällä seisoi. Huomaamattaan sokean silmät myös tulvivat kyynelistä, vaikka nuoremman ääni pysyi silti vakaan vihaisena, kuten ilmeensä.
SEN SIJAAN PÄÄDYIN TÄNNE!”, viimein Iriadorin ääni kävi kuitenkin särkymään, nuoremman joutuen puremaan hetken vain hampaitaan yhteen kyetäkseen vielä jatkamaan, ”PÄÄDYIN SINUN VIERELLESI, JA ILMEISESTI VAIN SIKSI ETTÄ VOISIT YRITTÄÄ SUOJELLA MINUA SILTÄ PAHALTA MAAILMALTA MIKÄ TUOLLA ULKONA ON, RYYPÄTÄ ITSESI PILALLE JA TARTUTTAA SEN MASENTAVAN OLEMUKSESI MYÖS MINUUN SILLÄ ETTET KOSKAAN NOTEERAA MURHEILLASI MINUA! OLEN TÄÄLLÄ JAKAMASSA NE KANSSASI, KUUNTELEMASSA SINUA, ELÄMÄSSÄ SINUA VARTEN!”.

Se yksi uhkaava askel taas Winderiä kohden sai nuoremman nyt vajoamaan taas lattialle polviltaan, vain lyhyen matkan päähän Haukansilmästä. Siitä silkasta niskaa painavasta murheesta joka nuoremman kävi kirjaimellisesti lamaannuttamaan sijoilleen.
ANTAISIT MINUN VAIN OLLA”, ei korkeahaltia enää kyennyt edes huutamaan kuulostaessaan niin täydellisen murtuneelta, nostaessaan käsiään kasvojensa tielle kun ne suunnattiin kohden lattiaa, ”Ja jättäisit taaksesi jos et halua minun asettuvan puolellesi… heittäisit menemään jos et salli minun puolustaa sinua ja vaarantaa henkeäni sen takia… sen takia koska… välitän sinusta”. Iriadorista tuntui niin heikolta. Niin julmetun heikolta ja surulliselta yhtäkkiä.
…niin paljon…”.


//Voi helvetin römpsämobile :-------DDDDD Dari tyst, NIIN SNEK EI KIUSAA. Kaikki kauhistelee meitä muutenkin (DD KUVAN SAIT! IT WASN’T MY FAULT THEN! JA NONI MÄ MEEN JATKAAN MUN HIRVEETÄ QQ MOMENTTIA VESSAAAN K THX BYE//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Seuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron