Darius hiljeni. Kaikki nämä vuodet kenraali oli omalla, estyneellä tavallaan yrittänyt kertoa nuorelle kuinka paljon tuo merkitsi hänelle. Kuinka hän oli valmis suojelemaan korkeahaltiaa kaikelta - ja niin hän oli myös tehnyt. Ja nyt.. Nyt Iriador kutsui itseään haitaksi, josta kenraali voisi vain luopua ja antaa tuon kuolla.
Ehkä syy tosiaan oli Dariuksen. Ehkä tämä kaikki oli hänen syytään. Joku tuli hänen elämäänsä ja sai Haukansilmän luopumaan tulevaisuudesta jos toisestakin, vain jotta saisi pysyä tämän henkilön rinnalla. Ja silti kenraali itse ei avautunut. Ei luottanut salaisuuksia toiselle, vaikka siihen oli mahdollisuus. Mutta kun ei hän osannut. Hän ei kyennyt. Kaikki nämä vuosisadat Darius oli tottunut siihen, että murheet pidettiin itsellään ja jos jollekulle kerrottiin, niin viimeisenä niille lähimmille henkilöille. Hänen oli helpompi mennä ja avautua täysin tuntemattomalle kapakassa, kuin kertoa murheistaan niille joista välitti.
Sattui niin vietävästi. Darius ei ollut koskaan tuntenut tällaista kipua. Se oli aivan selvästi fyysistä, rintakehässä, kurkussa. Jokainen Iriadorin huutama sana sai kenraalin tajuamaan tilanteen paremmin. Tämä oli jo rumaa ja ilkeää.
Katse seurasi kuinka Iriador lähemmäksi tuli ja lopulta luhistui polvilleen harppauksen päähän kenraalista. Teki pahaa katsoa Iriadoria siinä lattialla. Darius halusi vain polvistua nuoren eteen ja halata tuota, mutta samalla Haukansilmä pelkäsi kosketusta. Ei hänellä ollut mitään oikeutta koskea nuorempaan. Ei enää ikinä. Ei vaikka se syleily olisikin ehkä ollut jotain, mitä Iriador nyt kaipasi. Tai sitten ei, ehkä nuorempi halusi vain pysyä kaukana kenraalista. Kaukana saastasta, jota ei halunnut lähellekään itseään.
Hän tunsi kuinka jalat alkoivat pettää alta, aivan uudenlaisen heikotuksen vallatessa kehoa. Iriadorin viimeisten sanojen myötä Darius kävi hitaasti valumaan pitkin lipastoa alas lattialle, jääden nojaamaan selällään vasten huonekalua. Iriadorin eteen, pysytellen kuitenkin kauempana nuoresta. Katse pysyi Iriadorissa. Darius ei löytänyt sanoja. Pitikö nyt puhua vai olla hiljaa? Ei hän tiennyt, vaikka pieni pakottava tarve oli sanoa jotain. Edes jotain, sillä tämä saattaisi jäädä viimeiseksi tilaisuudeksi puhua tästä. Eikä Darius halunnut tämän olevan viimeinen tilaisuus, minkään suhteen, mutta...
"En ikinä jättäisi sinua taakseni... tai heittäisi menemään", Darius aloitti puhuen värisevällä, mutta silti rauhallisella äänellä. Hiljaa, melkein kuiskaten, mutta tässä painostavassa hiljaisuudessa nuo rauhallisetkin sanat kuuluivat hyvin.
"Mutta ansaitset parempaa", Sattui sanoa niin
"Perheen. Elämän. Kaukana täältä, sodasta joka ei kuulu sinulle, valtakunnassa jossa et syntynyt. Et... minä... En ole sinun arvoisesi.. mutta..".
"Ajatus siitä, että saan pistää maaten viereesi illalla ja katsoa kuinka nukahdat se pieni hymy kasvoillasi on ainoa asia, miksi jaksan enää edes yrittää", Darius ei edes tiennyt, mitä puhui, mutta antoi sen nyt tulla ulos kerta sanoilla oli pakottava tarve päästä ilmoille
"Se että näkisin sinut murehtimassa minun takiani rikkoisi sydämeni. Vaikka ei minulla sellaista taida olla... Ennemminkin tyhjä kolo rinnassa, jonka sinun tuoksusi täyttää jokaisen hengenvedon myötä. Ilman sitä... Ilman sitä, aukko olisi ja pysyisi tyhjänä".
"Haluan sinun vain olevan onnellinen ja pitää sinut turvassa", Haukansilmä henkäisi äännekäämin, kuulostaen siltä kuin olisi pidätellyt itkua. Kyynelehtivät silmät, mutta lähinnä sen viskin takia
"Mutta ehkä minä en ole se, joka sinut saa onnelliseksi. Ei... Ei tämä ole tervettä. Kaikki on minun syytäni. Yrittäessäni tehdä sinusta onnellisen olen vain repinyt sinut mukanani pohjalle, vaikka sinä yritit vain nostaa minut sieltä. Ja jos kanssani oleminen saa sinut noin surulliseksi, en.... en..."."Minä vain rakastan sinua niin paljon, Norfaldir", Sanat tulivat suoraa sydämestä, sen kuuli myös kenraalin äänestä
"Enkä voi kuin anoa sinulta anteeksiantoa. Anteeksiantoa siitä, millainen minä olen... En... En pysty muuttumaan... En näin nopeasti, en näiden vuosisatojen jälkeen. Sinä olet nuori, ehkä sinun on helpompi vielä muuttua, mutta kaltaiseni vanha kapinen rakki ei pysty muutoksiin näin lyhyissä ajoissa". "Olen elänyt jo niin kauan tässä pimeydessä... Ja sinä olit ainoa valo siinä. Valo, jota en todellakaan ansainnut... Enkä vieläkään ansaitsisi", Vanhempi niiskautti lopuksi, hiljentyen sitten. Hän ei enää kyennyt edes katsomaan Iriadoriin, tuntien, ettei hänellä ollut edes siihen oikeutta enää. Nyt jos Iriador päättäisi kävellä pois tilanteesta, tietäisi Darius sen päättyneen. Hän ei kyennyt parempaan, estynyt mies oli pistänyt kaikkensa äskeisiin sanoihinsa. Toisaalta, hän ymmärsi jos Iriador päättäisi lähteä, jättää silmäpuolen. Iriador ansaitsi niin paljon parempaa, nuori ansaitsi olla onnellinen. Darius halusi olla onnellinen tuon kanssa, mutta juuri nyt Haukansilmä oli neuvoton. Jos Iriadorista tuntui noin pahalta olla hänen kanssaan, ehkä parasta olisi, että nuori jättäisi uppoavan laivan ja lopettaisi veden kauhomisen laidan yli.
Mutta, jos Iriador lähtisi... Ei Darius tästä enää nousisi. Korkeahaltia oli hänelle kaikki kaikessa, punapäisen mennessä jopa kenraalin aseman edelle. Kuten tänään oli todistettu, hyökätessään kreivin kimppuun oli Darius ollut valmis luopumaan kaikesta siitä, mitä oli elämänsä aikana saavuttanut vain, jotta olisi voinut pelastaa kumppaninsa.
"En vain osaa... Puhua", silmäpuoli lisäsi vielä, nyt kuiskaten niin hiljaa, ettei itsekään kuullut sanojaan kunnolla. Sumea katse kävi nousemaan varovasti Iriadorin puoleen, kenraalin nielaistessa samalla äänekkäästi. Hän halusi vain pidellä nuorempaansa... Mutta ei kyennyt lähestymään tuota.
// Es auto. SNEK KIUSAA AINA DARI EI TYKKÄÄ. Kaikki kauhistelee todellakin (D KUVAN SAIN MUTTA. MUTTA. JUST FUCK ME UP WILL YOU. ENSIN SE KUVA JA SITTEN TÄMÄ TEKSTI JA HALUATKO ETTÄ MÄ OIKEESTI KUOLEN. Ai perse kun sattuu. Oli pakko pitää taukoja, en kirjottanukaa nii nopeeta mitä luulin. Oli pakko pistää jotain
tämmöstä pyöriin taustalle ettei tää mee pelkäks vollotukseks. BREAST STROKE.
Nyt jos viddu ees ajattelet pistää Irin vaan käveleen pois niin mä en enää leiki sun kans, srsly en vitsaile. Aikuisten oikeesti. En voi itkee enempää. Also,
meno tämä kun meen nukkumaan. //