Eihän siitä Haukansilmän rimpuilusta taas ollut nimeksikään, tuon lähinnä selvästi yrittäen vain nojata lähinnä kauemmas siitä kädestä, joka kurkulla painoi. Selvästi tuo myös teräaseen kyljellään tajusi, ehkä se oli se suurempi syy nimenomaan, miksei Darius yrittänyt lujemmin laittaa vastaan.
“
Olisihan se kovin odotettua sinulta”, kuuraparran hyytävä ääni hymähti Winderin sanoihin miehen arvuutellessa, etteikö oletettavaa olisikin haukankatseisen niitä virheitä tekevän päivästä toiseen. Mielipuolisen loisen mielestä kenraali oli muutenkin turha persoona, ihme että tuo oli vielä elossa. Ja ihme että tuo jotain Delathoksessa näki, vaikkei isäntäruumis keholtaan ja mieleltään mikään typeryskään ollut silloin, kun tuolta muutaman tunnenuoran katkaisi ja teki miehestä välinpitämättömän ja kylmän. Niin Delathosin kuului pärjätä, ei vikisten ja valittaen surkeaa kohtaloaan.
Hetkeksi se tavallisempi käsi painui lujemmin Haukansilmää vasten miehen saatua puhuttua sanansa loppuun. Myös se lantion painuminen paremmin vasten oli huomioita, valkohapsisen hymistessä julmanhuvittuneesti vain moiselle eleelle. Sen myötä käsi Winderin kaulalla kuitenkin painui lujemmin kurkkua vasten, punasilmäisen vilkaistessa paremmin silmäpuolen kasvoille.
“
Mikä saa sinut luulemaan, että tarvitsisin sinua millään tavalla? Edes leikkikaluksi? Ainahan kykenen uusia löytämään, vaikka heti nurkantakaa halutessani”, ääni myhäili, kuurapartaisen työntäessä sitä kylmää terääkin paremmin uhrinsa kylkeä vasten, “
Minähän nimenomaan voisin sinut tässä ja nyt lopettaa, kun taas käsilläni olet, siitähän minä pitäisin”.
“
Siitäkin syystä että tiedät nyt niin paljon, se typerys jakoi salattuja tietoja kanssasi liikaa – siitä minä taas en pidä”, sanojen myötä ne uhkaavat otteet kuitenkin hölläsivät, kuuraparran viskaistessa välinpitämättömästi Delathosin maagisen aseen jonnekin hämärään nurkkaan, miekan terän vain kolistessa lattiaa vasten pimeydessä hetken. Punaisena hohtava käsi siirtyi vaativasti sen sijaan hyväilemään Winderin kylkeä, jolla se ase oli vielä hetki sitten levännyt, käpälän käydessä entisestäänkin vetäisemään Haukansilmää paremmin häntä vasten.
“
Ehkä tuhoankin tämän kehon, ja riivaan sinut seuraavaksi. Pääsisin entistä lähemmäs niitä, jotka palkitsevat minua paremmin”, N’thiszedratam puoliääneen kuiskaili, kieron virnistyksen levittäessään pakkasherran kasvoille, “
Tai ehkä raiskaan kuolleen ruumiisi ja katoan täältä jonnekin, mistä kukaan ei häntä enää löytäisi”.
“
Ei hän kehtaisi palata, kun tajuaisi taas mitä on tehnyt”.
Delathos lähti kaikessa rauhassa saattamaan Dariusta kuitenkin eteenpäin, lantiollaan ohjaillen kenraalia kulkemaan edessään kohden kuuraparran makuuhuonetta. Mitään kiirettä ei tuntunut olevan, valkeahapsisen keskittyessä Dariuksen kehon hyväilyyn yllättävän hellin ja miellyttävin ottein, nostattaakseen niitä kiellettyjä tunteita päälimmäiseksi myös Haukansilmälle.
“
Tai kun näytät sitä noin kovasti tahtovan”, myhäillen Delathos laski vielä kättään alemmas, sormiaan liu’uttaen lantiolta Haukansilmän etumusta kohden hyvinkin vihjailevasti, “
Jatkan vain siitä mihin jäinkin ja jään harkitsemaan jotain hienovaraisempaa lähtötapaa kohdallesi”.
“
Ehkä vedän siihen myös kumppanisi mukaan, hmm? Sehän somaa olisi - ja myös niin kovin palkitsevaa, kun saisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla nujerrettua”, kuuraparta naurahti ja virnisti pirullisesti. Siinähän vasta ideaa olisi ollutkin! Mutta sellaisen murhan suunnitteleminen vaatisi pitkäjänteisempää suunnittelua, jotta siitä jäljittä olisi kyennyt vielä haihtumaan itse tiehensä kuin tuhka tuuleen.
Pian kammarin puolelle saavuttuaan Delathos kävi tyrkkäämään Winderin aluksi sängyn terävää laitaa vasten, otettaan sen verran vaihtaen kyetäkseen pyöräyttämään tummatukkaisen edessään ympäri. Molemmat kylmät kätensä laskien Haukansilmän leukaluille kohottaakseen miehen kasvoja kohden omiaan, samalla kun se lantio painoi vaativasti vasten kenraalia paremmin vasten läheistä seinää. Punainen katse silmäili tarkoin Winderin kasvoja siitä aivan likeltä, niin että se helottava punaisuus värjäsi loisteellaan paikoitellen silmäpuolen naamaa.
“
Muistelin kasvojasi miellyttävimmiksi”, pakkasherra naurahti ivallisesti, “
Mutta oletkin sangen karu näky, ehkä stressisi ja ahdistuksesi ovat viimein saaneet sinutkin tahdikkaasti rupistumaan. Et lainkaan sovi sen nuoren kanssa yhteen”. Sanat sanottuaan Del kumartui hieman, lähtien suomaan taas hellempää huomiota Dariukselle suudellakseen ja näykkiäkseen kevyesti silmäpuolen kaulanjuurta.
//EI NYT MUTTEJA, TUUN JA JUON SUN BATTERYS. EEEEE ÄS. Huomenna vois vähän ostaa es, valvon koko yön destinyä pelaillen. Erua kaduttaa NIIIIIIN PALJON. Sohvannurkka kuluu puhki kun mä siellä asun 24/7. Tai sit Deli vetäsee teet alas ja ei tapahdu mitään. LORY HUUMAA KAIKKI. Ainakin Darin, ja sitten voi pitää Darista huolen kivasti. JJJJOOOOOOOOO kato sit toteutetaan meidän saunapläni ja pidetään kivaa ja kaikkeeeeeee <: Also
TSIH, look what I found mom 8)))))//