//
Jatkoa. Pelillä
K-varoitus, sisältää seksuaalista hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä //
Darius
Iriadorin puhuessa näkönsä testaamisesta pimeässä, hymähti Kenraali tuolle vain myöntävästi. Sitä piti tutkia muutenkin, mikäli tuo tosiaan säkkipimeässä kykeni näkemään, olisi sekin jo jotain. Ja Darius vietti mielellään aikaansa pilkkopimeässä missä itse ei nähnyt mitään, sikäli mikäli se tarkoitti sitä, että Iriador voisi kerrankin nähdä jotain. Siinä tapauksessa he olisivat niin sanotusti päinvastaisesti.
Oli kai turhaa alkaa Seyrin kanssa asiaa nyt vatvomaan, ei Kenraali käynyt syyttämään tapahtumista ketään muuta kuin itseään, vaikka Lorythas selvästi oli asiasta toista mieltä. Pienesti haltia koitti vielä hyvästiksi hymyillä lohikäärmeille, nyökäten pienesti Lorythasin kertoessa että viestilinnut saattaisivat hyvinkin joutua suupalaksi Briarissa... Mutta silti, kyllä Darius ennemmin yritti lintuja käyttää, kuin kulkisi pitkin tupia pieni lohikäärme kintereillään - hän kun ei ehättänyt aina heti ensitöikseen kirjeisiin vastaamaan!
Lohikäärmeet poistuivat, siinä missä Winder kävi muiden haltioiden tavoin nousemaan ratsaille. Käsky kävi käydä liikkeelle jahka kaikki olivat varmasti mukana ja aikeina oli ratsastaa mahdollisimman kauas ja mahdollisimman nopeasti - päästä kaupunkiin ennen kuin päivä kävisi hämärtymään. Matkan aikana ei pahemmin puhuttu, Winder ainakin tuttuun tapaansa oli kovin tuppisuinen, siinä missä Velethuil kävi kertomaan paremmin Kuiskauksen ensimmäisestä yhteenotosta siitä kyseleville, hän kun oli Iriadorin lisäksi ainoa joka paikalla oli silloin ollut ja sieltä elossa kotiin päässyt. Ei Darius edes vastannut mitään, vaikka joku yritti jostain muusta aiheesta kysellä. Vasta kun palaavat sotilaat olivat lähellä kaupungin muureja, avasi Kenraali suunsa ja käski jokaisen sotilaan pitää seuraavat pari päivää vapaata. Sen he olivat ansainneet tämänpäiväisen jälkeen ja lisäksi, jos nuo olivat vapaalla, lähtivät sotilaat yleensä käymään kotona tai yöpymään jossain muualla, kuin tuvilla. Mikä taas tarkoitti sitä, ettei kukaan ollut tuvilla Winderiltä vastauksia kyselemässä - toivottavasti.
Kaupunkiin päästessä osa sotilaista erkaantui saattueesta saman tien, suunnaten mielellään heti kotiinsa, poikkeamatta lainkaan tuvilla. Loput matkasivat aina linnalle asti, suoraan talleille, jossa tallipojat odottivat tuttuun tapaansa saapuvaa eliittijoukkoa, jotta voisivat auttaa noita ratsujen kanssa. Tunnelma oli kovin hiljainen ja masentava, ainahan se suretti nähdä etteivät kaikki sotilaat kotiin palanneet. Mitään ei kyselty, kerta kukaan palaavista sotilaista ei heti ollut kertomassa tapahtumista - eikä se asia loppupeleissä Tallipojille kuulunutkaan. Kyllä nuo saisivat tietää sitten joskus, kun uutiset heille asti kiirisivät.
Darius jätti Náron luottamansa talliavustajan käsiin, tuo tyttö katsoisi kyllä syndraen lepäämään ruokailun jälkeen.
"Nähdään myöhemmin huoneistollani, jos sinne tulet täksi yöksi... Minulla on... töitä vielä", Darius ilmoitti telepaattisesti Iriadorille, sen pahemmin itseään selittelemättä tai odottamatta vastausta kumppaniltaan, lähtiessään askeltamaan reippain askelin - vaikkakin yhä nilkuttaen - pois paikalta. Aivan sama vaikka muutamat sotilaat yrittivät kenraalinsa perään huhuilla, Darius ei enää vastannut kenellekään mitään, kadoten täysin omille teilleen.
Kovin hyvin Haukansilmä kadoksissa pysyikin seuraavat tunnit, päivän ehtien jo vaihtua iltaan. Jahka oli käynyt Kuiskauksen kirjanpitäjän puheilla, ilmoittaen heidän raporttinsa tuolle ja kysellyt muiden joukkojen menoista, oli Darius suunnannut peseytymään. Kaikki se lika luolasta ja pikkulohikäärmeen veri oli mukava saada pois iholta, kenraalin joutuen myös kiikuttamaan haarniskansa apupojille puhdistettavaksi ja korjautettavaksi.
Haarniska vaihtuikin rennompiin vetimiin, haltian vetäessä jalkaansa mustat, ihonmyötäiset housut ja saappaat, siinä missä yläkroppaa kävi verhoamaan tummansininen, löysän pitkähihaisen, jonka ylle vedettiin vielä musta, puolipitkä sisätakki.
Winder toimitti vielä muutaman tehtävän pois alta, ennen kuin kävi hakemaan hänelle tarkoitetut kirjeet kirjanpitäjältä, suunnaten kulkunsa sitten työhuoneelleen Kuiskauksen tuvilla. Tuvilla oli kovin hiljaista ja hämärää, siellä täällä paloi ehkä muutama kynttilä ja muutama sotilas oli oleskelutiloissa tai jo nukkumassa. Suurin osa oli poissa, joko kapteeniensa kanssa tehtäviä suorittamassa tai viettämässä vapaapäivää muualla. Kenraali nappasi eteisaulasta mukaan yhden kynttilän, jota apunaan käyttäen nousi rappuset ylös mahdollisimman hiljaisesti ja askelsi kaikessa hiljaisuudessa käytäviä pitkin peremmälle tuville, aina oman työhuoneensa ovelle.
Winder astui sisään pimeään työhuoneeseen, johon tuli vain vähän valoa ikkunasta, verhojen raosta, kuun käydessä valaisemaan kylmenevää alkuyötä pihalla. Haukansilmä ei kiinnittänyt mitään huomiota huoneeseensa katsellessaan kirjeitään käsissään, potkaisten oven perässään kiinni mokoman naksahtaen lukkoon samalla. Ei Winder ajatellut kenellekään oveaan enää avata ja nyt kun mokoma lukkoon meni, ei kukaan myöskään itse sisään ryntäisi - ellei ovesta läpi hyppäisi. Tosin, siinä ajatuksissaan Darius ei tullut miettineeksi, että se ovi ei tapansa mukaisesti ollut lukossa kun hän sisään oli astunut...
Kirjeet käytiin heittämään ohimennen työpöydälle, kenraalin lähtien mukanaan tuoneella kynttilällä sytyttelemään muutaman muun huoneeseen valaistukseksi siksi aikaa, kun hän täällä oli. Ei hän takkaa ajatellut sytyttää, ajatuksena ei ollut viettää niin pitkää aikaa täällä, että mokomalle olisi käyttöä.
Outo tunne kävi valtaamaan mielen, Dariuksen sytyttäessä vielä työpöydälle yhden kynttilän. Katse kohosi viimein ylemmäs kenraalin vilkaisten paremmin nyt pikkuhiljaa valaistuvaan huoneeseen - ja totta kai katseeseen osui heti se tuttu hahmo. Tai no, heti ensimmäiseksi aivot eivät väsyneessä olotilassa laskeneet tuota näkyä tutuksi, Kenraalin kirjaimellisesti hätkähtäen kauemmas, siinä samalla pudottaen kynttilän kädestään lattialle, samalla melkein kompastuen omiin jalkoihinsa. Kynttilä sammui onneksi tipahduksen ohessa ja vieri syrjemmälle, siinä missä eliittikenraali oli karjahtaa ääneen säikähdyksensä lomasta.
"N'Drayer!", Haukansilmä kävi parahtamaan säikähdyksestä henkeään tasaillen,
"Kuinka hiton monta kertaa sinulle pitää sanoa, ettet huoneisiini tuolla tavalla voi tulla vain oleskelemaan!".
"Ole hyvä ja poistua!", Darius jatkoi käyden osoittamaan napakasti ovea, närkästyneenä,
"Minulla on töitä, en kaipaa häiriöitä". // SE EI OLLUT HAASTE NYT RAUHOITU. ISTU JA OTA PAUKKU. Hulilupterit nyt. Hero of our time. Urpo ja turpo gets rekt. Et nyt unohtele meidän hienoja nimikombinaatioita :--D Pate pitää kissaa vapaana autossa koska Paten kisse on fiksu ja osaa istua aloillaan. Toisin ku päitsi. Mikä sen kissan nimi muuten oli? //