Pieni vihainen nainen

Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 22 Elo 2016, 20:11

Pienesti Shyvana taas virnisti polviinsa nojatessaan, purkautuen siltä kerältään sitten kun Darius lähemmäs asteli. Nainen risti jalkansa syliinsä ja selkä suorana jäi odottamaan pahinta, lempeästi naurahtaen, ”Kulta rakas, naisten päänahat ovat kuin kovaa timanttia – minun tapauksessani, ihan kirjaimellisesti, sitä nahkaa ei kyllä kamalasti petomaisen turpani yllä enää taida ollakaan – et sinä minua yhdellä kammalla saa päihitettyä”.
Siinä taivaantuultenvaltiatar sitten istui nätisti, välillä ynähdellen tai irvistellen, jos jonkun takun selvittäminen kiskoi päänahkaa ikävästi. Mutta eipä naisesta sen enempää ääntä ja valitusta lähtenyt – kuten todettu, naisten päänahka näki niin kovia kampaajien käsissä, ettei yhdelle varovaisesti hiuksia kampaavalle miehelle voinut sitten millään olla vihainen. Joka tapauksessa tukka otti oietakseen niistä sotkuista varsin nopeasti, Dariuksen vetäen kamman omalle puolelleen ja kysäisten vielä ääneen mahtoiko työnsä jälki Shyvanalle kelvata.
Toinen siroista käpälistä nousi kokeilemaan hieman sekaisen oloisia hiuksia, naaraskäärmeen koukistaessa sormiaan pienesti kokeillakseen, että letti todellakin oli selvä.
Mmmh, menettelee”, Pandemona hymisi nyökkäillen – paremminkin olisi voinut toki olla, mutta ei kai Winderiltä nyt liikoja voinut vaatia, ”Anna tänne se kampa”, naaras päätti, napaten kamman vielä itselleen että voisi sillä hieman kammata hiuksiaan siihen tuttuun kuosiin.

Minulta puuttuvat vielä ne vaatteet, Darius”, Shyvana siinä samalla huomautteli, kun valkeita kutrejaan antaumuksellisesti veti jakauksiltaan mieleisiksi. Ei niitä tuntunut saavan millään sellaisiksi kuin ne magian kanssa oli helppo vain puhaltaa paikoilleen – hän tarvitsisi ihan oikeasti vielä jonkun apua, jos halusi naisellisuutensa säilyttää, tai muuten Pandemona näyttäisi pian kuin miltäkin rentulta kun Winderin seurassa joutui elämään!
Millainen mahtaa olla sotasuunnitelmasi tälle päivää? Pääsenhän katsomaan, kun Tannivh näyttää nyreää naamaa sinulle ja repii housunsa siinä ohessa?”, naaras kohautti kulmiaan, sivusilmällä Winderiin vilkaisten.


//Ei saa pilata carnagee! Alkuperänen on kyl aika bueno. Tarttetaan lisää dinopelejä. KUTEN NIIKÖ. NIIKÖ. DINO D DAY ;;DD;D;DDD//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Syys 2016, 18:42

Eliitti kohotti vain pienesti kulmiaan, kun Shyvana petomaisesta turvastaan ja päänahastaan puhui. Eipä Haukansilmä ollut koskaan nähnyt Shyvanaa kunnolla tuon tosimuodossa, aina naaras oli ollut humanoidi tai sitten sumun kätkemänä. Mutta se oli varmaa, että tuo oli ilmeisesti suurempi mitä itse oraakkeli.
Ilmeisesti Darius ei kuitenkaan Yliparantajan päänahkaa täysin runnellut kammatessaan, mutta vielä tuo nainen halusi itse viimeistellä pehkonsa, vaatien kamman itselleen. Eipä haltialla siihen mitään vastaansanomista ollut, jättäen Shyvanan rauhassa hiuksiaan oikomaan.
"Tiedän kyllä", Haukansilmä hymähti Shyvanan mainitessa vaatteiden puutteen, "hoidan sinulle kyllä ne vaatteet", lisäsi, samalla kun itsensä katsoi paremmin edustuskuntoon.

Darius nyrpisti nokkaansa, vilkaisten ärtyneenä Shyvanan puoleen tuon kysellessä päivän suunnitelmista. Eliitin olisi tehnyt mieli kyllä lukita Yliparantaja huoneeseensa siksi aikaa, kun tapaamisen alaistensa kanssa hoiti, mutta toisaalta tuota saatettiin tarvita paikanpäällä. Sitä paitsi, Yliparantaja tuskin olisi kovin innoissaan yksin jäämässä tänne arestiin kuin pahainen kakara.
"Menemme aamiaiselle ja odotamme että väki kerääntyy paikalle", Darius kävi lopulta vastaamaan, "Sitten menemme ostamaan sinulle kunnon vaatteet", puheidensa lomasta Darius käveli makuuhuoneen puolelle, palaten pian käsissään musta, silkkinen aamutakin, "Siihen asti voit käyttää tätä mekkosi päällä".

"Katso itsesi valmiiksi, niin mennään alakertaan", Eliitti lopulta kehotti, samalla kun katsoi itsensä valmiiksi lähtöön.
Olo oli jo onneksi parempi mitä eilen, mutta siltikään Haukansilmäinen ei ollut täydessä terässään. Josko tämän päivän viettäisi vielä rauhallisissa merkeissä, niin tulevien komentotehtävien suhteen olisi sitten kunnossa jo. Toivottavasti. Jahka kumpikin heistä oli valmiina lähtöön, siirtyi kaksikko Dariuksen huoneistolta käytäville ja käytäviä pitkin kohden alakerran oleskelutilaa. Moni oli jo hereillä ja aamutoimissa, pikkuhiljaa kerääntymässä kyseisen oleskelutilan puolelle. Darius ohjasi Shyvanan pöydän ääreen, jonne kyökin palvelija kävi tuomaan heille aamuteetä ja aamukeittoa, sekä leipää.
"Koita syödä jotain", Darius huomautti Shyvanalle, seuraillen sivusilmällä kuinka kiukkuinen Tannivh saapui paikalle ja alkoi nurkkapöydästä mulkoilemaan esimiestään, "Mutta varo ettet kieltäsi polta".



// CARNAGET PILALLA! JA NONI NYT TAAS ;D;D;D; Dino D-day sitä pitäis kyl pelaa kunnol joku kerta. Niiku kattoo sitä Arkiakin //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Syys 2016, 21:42

Hiuksiaan kaikella hartaudella kammaten ja tupeeraten parempaan kuosiin, kuunteli samalla Yliparantaja Dariuksen suunnitelmaa tälle aamulle. Aamiaiselle ensin, sitten etsimään Shyvanalle kuteita, joilla vanhin naaras selviäisi tässä olomuodossaan kuolevaisten keskuudessa ilman, että turhaan huomiota herättäisi. Shyvana ei edes huomannut kenraalin poistuneen makuukammarinsa puolelle, ollessaan itse niin keskittynyt valkeisiin kutreihinsa – ja kun Darius palasi, säpsähti naaras silminnähden paikoilleen ja oli valmis lyömään liian lähelle tullutta sormille pitkäpiikkisellä kammallaan.
Katse kiri arvostellen kenraalin turvalle, siitä laskien yllättyneenä kuitenkin tuon käsiin joissa silmäpuoli piteli mustansilkkistä aamutakkia.
Aaaah, mutta tämähän on kaunis!”, naaras laski kamman käsistään ja ojentui noukkimaan sitä silkkistä takkia käsiinsä sievästi, innoissaan. Yliparantaja kohosi jaloilleen, asetellen kaikella hartaudella sen siistin aamutakin yllensä punertavan mekkonsa jättäen sen alle yhä kaiken varalta. Dariuksen mittoihin tehty takki oli tietenkin hentorakenteiselle Shyvanalle tässä muodossa aivan liian suuri, mutta sekös teki siitä takista enemmän arvokkaan kimonomaisen kokonaisuuden pieneksi lumotun naaraan ylle. Helma jäi laahaamaan perään pitkälle, hihat roikkuivat reilusti käsivarsista alempana ja takin saattoi muuten sitoa reilusti sivulle, jolloin eräänlainen halkio muodostui Pandemonan oikean reiden puolelle. Siitä punainen mekkokin pääsi oikeuksiinsa, pilkahtaen ja peittäen juuri sopivasti jalkaa, ettei näkyä sentään miksikään huoramaiseksi tai muuten epäsoveliaaksi saattanut nimetä.

Valkeatukkainen naaraskäärme katsoi itsensä nätiksi parhaansa mukaan, ja sitten Haukansilmän johdatuksella seurasi perässä mitä ilmeisimmin Kuiskauksen tuville. Tietenkin Shyvana keräsi puoleensa jälleen katseita, naaraan kuitenkin pysytellen hiljaa Dariuksen kintereillä siitä huolimatta, vaikka joku olisikin eilen tuvilla nähdylle naiselle heittänyt huomenet tai pelkän tervehdyksen.
Yliparantaja istui pöydän ääreen, jonne kenraali hänet saattoi naaraan varmistellen vielä, että puvustuksensa helma laskeutui hienosti toiselle puolelleen. Kaksikolle kiidätettiin hetimiten aamiaista – ei mitään turhan hienoa, eikä Shyvana kyllä ollut uskaltanut kuvitellakaan, että sotilaille tarjoiltaisiin aamupalapöytään nektaria ja muita varta vasten leivottuja herkullisia leivonnaisia. Mutta kaipa näillä eläisi hetken sitten, ehtisipä naaraskäärme valittaa kenraalille ruuanlaadustakin vielä myöhemmin ja vaatia jotain äärimmäisen hienoa vähintään illalle syötäväkseen!

Darius kehotti häntä syömään kuitenkin. Varoitti, ettei kieltä kannattanut polttaa.
Enhän minä nyt mitään sellaista, ettäs kehtaatkin luulla että muka polttaisin kieleni!”, valkeahiuksinen huomautti hymähtäen leipää itselleen pienen palan taittaen, lusikkansa asetellen sitten käteensä ja ryhtinsä suorana lähti maistamaan sitä syvään kulhoonsa kauhottua pientä määrää soppaa - minkä muka olisi tarkoitus maistua hyvältä. Huomaamattaan naaras nyrpisti nokkaansa, varsin arvokkaasti tuoden sen lusikkansa huuliensa korkeudelle ja varovaisesti lähti aamupalaansa maistamaan – tietenkin polttaen heti ensitöikseen huulenpielensä. Mutta Ylinaaras ei siihen näennäisesti reagoinut, vaan nieli väkisin, varsin äkkiä lusikallisensa alas niin pahalta kuin yhä kuuman keiton valuminen kielenkannoilta kurkunpieliin tuntuikin. Sentään seuraavalla kerralla hän osaisi puhaltaa ennen kuin maistaisi lisää…


//Dino D-day. Olin jo unohtanu. Meil on niin paljon dinopelejä, etten kestä. Tartten oman lemmikki t-rexin - mulla on jo sapelihammaskissa, joka atm on pesukoneessa nukkumassa pyykkien seassa ja sit piraija, jota ei tarvi pitää akvaariossa//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 23 Syys 2016, 22:47

Eliitti hymähti terävästi, Yliparantajan vakuutellessa ettei kieltänsä menisi polttamaan. Ehkä näin olikin, mutta Dariuksella oli omat epäilynsä. Tuskin kuolevaisen kroppaan tottunut yliparantaja osasi heti ensimmäisellä kerralla varoa ihan jokaista asiaa, joka nyt saattoikin sattua - kuten esimerkiksi se kuuma keitto. Mitä hän Seyriä seuraamalla oli oppinut, niin liskot - tai puoliliskot - tuntuivat sietävän kuumaa paremmin, mitä he.
Sivusilmällä Darius tyytyikin vain seurailemaan sitä Shyvanan ruokailua, keskittyen enemmän omaan syömiseensä. Se syöminen tuntui kyllä kiusalliselta Tannivhin tuomitsevan katseen alla, mutta vielä kapteeni ei ollut tehnyt elettäkään vaatiakseen esimieheltään jo selitystä. Mokoma vain tuijotti Haukansilmää ja tuon kaunista seuralaista kädet puuskassa nurkassaan.

Väki alkoi pikkuhiljaa kokoontua tuvalle. Sana oli kiertänyt aamuisesta kokouksesta ja kaikki kynnelle kykenevät myös paikalle raahautuivat. Osa totta kai oli komennolla, osa taas syystä tai toisesta ei paikalle tullut, mutta nuo saisivat kyllä kuulla tarinan sitten muiden kautta. Varmaa oli, ettei Darius toista kertaa tätä kaikkea selittäisi kenellekään.
Kun eliitti oli saanut syötyä, odotti hän maltillisesti että myös Shyvana sai ruokailtua rauhassa loppuun. Vasta sitten kenraali nousi viimein ylös sijoiltaan ja pyysi kaikkien paikalla olleiden huomion. Pitkään Darius oli miettinyt, miten asian nyt selittäisi alaisilleen, mutta loppupeleissä hän oli päätynyt siihen lopputulokseen, että parempi vain kertoa totuus, suoraa ja kiertelemättä.

Niinpä hän kertoi sen totuuden. Hän kertoi, kuinka hän ja Briarin johtaja olivat nykyään ystäviä ja Seyrin saattoi laskea Kuiskauksen liittolaiseksi. Kuinka kuningas ei tästä pitänyt, kerta Briar ei suostunut haltioiden puolelle virallisesti ja tästä johtuen kuninkaan ja eliitin välit olivat kiristyneet. Jahka Seyrin ja Winderin välit oli selitelty, siirtyi puhe vanhimpiin. Darius kertasi kaiken aina Oraakkelin ensitapaamisesta asti, jotta nekin, jotka eivät ensimmäisestä Vanhimman kohtaamisesta tienneet, saivat siitä nyt kuulla. Siinä samalla tuli myös kerrottua se, kuinka Seyr oli käynyt tuvilla ja kuningas oli tuon halunnut puheilleen, jonka myötä Argenteus ja Winder olivat ottaneet yhteen - nyt kaikki tiesivät totuuden siitäkin. Hän kertoi myös siitä, kuinka Seyrin liekki oli palautettu ja kuka sen oli tehnyt. Ja siitä mukavan aasinsillan kautta pääsi nyt esittelemään kuolevaisen kehoon vangitun Shyvanan kaikille, kertoen nopeasti mitä nyt tiesi Shyvanan tilanteesta ja siitä, kuinka aikoi itse henkilökohtaisesti auttaa Yliparantajaa, jahka vain saisi sen verran aikaa, että Briariin pääsisi jälleen vierailemaan.
Tietenkin Darius jätti kertomatta suhteestaan Iriadoriin, eikä hän myöskään maininnut mitään yhteisistä öistä Seyrin kanssa. Se, mitä Darius teki sängyssä ja kenen kanssa, ei liittynyt mitenkään tähän tilanteeseen.

Kaikki pysyivät nätisti hiljaa koko sen pitkän tovin, kun Darius selitti tilannetta. Osa selvästi epäili joitakin esimiehensä sanoja, mutta kukaan ei sitä mielipidettä ääneen sanonut. Darius sai kuitenkin katettua aikalailla kaiken, mikä oli vaivannut yhden jos toisenkin mieltä, eikä loppupeleissä kenellekään jäänyt mitään kysymyksiä pahemmin kaivertamaan mieltä.
Vain yksi kysymys tuntui olevan päällimmäisenä tällä hetkellä.
"Miksi ihmeessä Ajankiitäjä kumppaninsa kuolevaiseksi vangitsisi?", Hiljaa nurkassaan mököttänyt Tannivh sen kysymyksen kysymään lopulta, ennen kuin kukaan muu ehätti suutaan edes avata, "Ja miten voimme olla muka varmoja, että sinä olet Yliparantaja?".



// LIIKAA DINOJA. Dinoja ei voi koskaan olla liikaa imo. Tahdon pelaa sun kans primalii taas koska mennään koska hähähähähä? Et nyt hanki mitään T-rexejä, tyydyt nyt noihin kahteen tuholaiseen mitä sul on jo! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 23 Syys 2016, 23:49

Kaikessa rauhassa Shyvana jatkoi keittonsa syömistä pienempiä lusikallisia ottaen ja puhallellen soppaa lusikankärjessä hartaasti ennen suuhun laittoa. Sivusilmällä muita seuraillen naaras keksi myös uittaa leivänkannikkaa soppakulhossa, jolloin leivästä tuli maukkaampaa ja pehmeämpää – siinähän löi kaksi kärpästä yhtä aikaa näppärästi, eikä syömiseen tärvääntyisi niin äärettömästi aikaa! Aikaa ei ollut koskaan tuhlattavaksi, sen jos minkä Shyvana tiesi.

Kun Darius sitten kertomuksensa aloitti, kuunteli naaras lähinnä sivukorvalla tilannetta, keskittyen yhä omaan aamiaiseensa jota omaan tahtiinsa koitti mutustella, ohesta tietenkin virnistellen itsekseen. Johan hän tiesi koko tarinan. Kaikki yksityiskohdat pieniä turhanpäiväisyyksiä myöten, miksi hänen siis olisi pitänyt millään tavoin kiinnittää Haukansilmän sanoihin huomiota? Kertokoot kenraali muille miten ikinä halusikaan missä mentiin, tuonhan alaisia nämä sotilaat olivat, Shyvana ei jaksanut ottaa vastuuta tällaisesta. Naaras halusi vain olemuksensa takaisin taivaalle, jossa hän voisi pilviään kontrolloida ja valtakunnan tapahtumia kytätä tapansa mukaisesti.
Kenraalin kertomuksen myötä tuvat hiljenivät. Pandemona oli juuri suupieliään pyyhkimässä sijalleen kaksinkerroin taitettuun serviettiin, kun viimein se jo eilen nyrpeää naamaa näyttänyt nokkavuudenperikuva päätti avata turpansa. Kehdaten nyt kyseenalaistaa Shyvanan henkilöllisyyden ja Archelauksen motiivit – jälkimmäisen niistä kyllä naaras teki itsekin, mutta se nyt ei kuulunut tähän hetkeen eikä kenenkään kuultavaksi.

Se taas, senkin nyrpistelijä, ei kuulu sinulle tai kenellekään muullekaan tässä huoneessa – voit miettiä sitä pikkuruisessa päässäsi ja vaivata mieltäsi turhanpäiväisyyksillä ennen nukkumaan menoa”, valkeahapsinen päätti hymähtää serviettinsä takaa, sironpienet sormensa vielä pyyhkäisten puhtaan liinan pieliin ennen kuin sijoiltaan ylös kohosi. Lähtien astelemaan hänen ja Dariuksen pöydän ääreltä kohden sitä nurkkapöytää, jossa herra mököttäjä olemuksellaan oli vanginnut toisten huomion puoleensa tuomalla esiin seikan, joka varmasti muitakin epäilytti.
Millaista demonstraatiota mahdollisesti ajattelit? Menikö sinulta jokin osa hidasälyisempänä Winderin kertomuksesta ohitse, vai noinko paljon epäluottamusta osoitat esimiestäsi kohtaan? Olette tekin melkoinen sakki…”, viekas ilme kasvoillaan vanha naaraskäärme märehti, niiskauttaen ohimennen nenäänsä ja pysähtyi sitten Tannivhin eteen. Tarraten sillä pienellä kourallaan toista rintapielistä ja vetäisi varsin rivakasti ja terävästi pöydän ylitse puoleensa, toisella kädellään Dariukselta saamansa aamutakin kaulusta kaulallaan raottaen että se koristeltu panta näkyi varmasti Kuiskauksen kapteenillekin. Ja sitäpä äkäiseksi muuttunut Shyvana yhdellä sormistaan osoittikin, pienesti kaulaansa ojentaenkin kapteenin puoleen.
Ota tämä panta kaulastani, niin minä sinulle Yliparantajat ja Taivaanturmelijat ja Lohikäärmeiden äidit koko karussa komeudessani näytän vaikka samantien ja pidän huolen siitä, ettet sinä eikä kukaan muukaan tässä huoneessa sitä näkyä elinaikanaan tule unohtamaan! Pakotan ukkosmyrskyt piiskaamaan kaupunkianne kuukausia, sairaudet piinaamaan rotuanne ja tuolta ylhäältä pilvien välistä ihailen ja naureskelen sitä, kuinka kärsitte silmieni alla, odottaen milloin voin seuraavan mitättömän sielun kerätä kristalleihini talteen”. Tuohtunut naaras oli saanut koko tuvan hiljenemään saarnallaan. Tannivhinkin kasvoilla lepäsi nyrpeän ilmeen sijaan varsin mitäänsanomattoman hämmentynyt kokonaisuus, miehen tuijottaessa pientä ja samaan aikaan vihaista naista, katseensa harhaillen valkeahapsisen kasvoilla, selkänsä nojaten tuolinsa selkänojaan kun Taivaanturmelija hänestä irti päästi. Jos Shyvana olisi siihen kyennyt, olisi hän varmaan repinyt mokoman pellen sielun mukaansa samantien, mutta harmikseen hänen piti jättää kapteeni rauhaan. Tämän kerran.

Joten syöhän leipäsi loppuun, ehkä joskus sinustakin kasvaa jumalten kaltainen olento, vaikket kyllä varmaan tuolla nokkavuudellasi kovin pitkälle pääsisikään minun näkemykseni mukaan. Ehkä jätän sinut ja muutkin rutisijat sitten vaille kiitosta, ja palkitsen vain esimiehesi tavoin ne jotka apuaan auliisti tarjoavat – sitten kun sen aika on, tietenkin”.


//Dinoja on aina liian vähän. Need more. PRIMALIIIIIIIINNNNN pitäis asentaa ne koneelle ja kattoo toimiiks ne. MUTKUN TAHON LISÄÄ ELUKOITA, LISÄÄ TASSUTTELIJOITA. Tartten kissafarmin ja koirefarmin, sulle sit marsuja ja kilejä, ja Joonas sponssaa meille kartanon//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Syys 2016, 12:06

Omalla tavallaan se tuntui autuaan vapauttavalta, kun viimein sai kerrottua totuuden niille jotka sen ansaitsivat kuulla. Totta kai se totuus ei ehkä kaikille kelvannut ja joku tulisi vielä kyselemään uudemmankin kerran yksityiskohtia, mutta juuri nyt tämä sai kelvata itse kullekin.
Darius oli aikeissa vastata kapteenilleen - tai ainakin käskeä tuota pitämään turpansa kiinni - kun Shyvana päätti avata suunsa ja vastata omasta puolestaan Tannivhin kysymyksiin. Haukansilmä seuraili vain hiljaa sijoiltaan, kuinka Yliparantaja lähti kapteenia mollaamaan ja uhkailemaan. Pienen naisen purkaus veti kyllä itse kunkin hiljaiseksi, mikä taisi olla vain hyvä tässä tapauksessa. Asia tuntui olevan loppuun käsitelty, ainakin siinä vaiheessa kun Shyvana purkautumisensa sai hoidettua, eikä edes Tannivh suutaan enää avannut, vaikka selvästi kapteenilla oli mielipide jos toinenkin jaettavana.

"Valmistautukaa Saevel katso että ryhmäsi on valmiina komennolle iltaan mennessä. Tannivh valitse joukoistasi muutama raskaammansarjan sotilas meidän matkaan, lähdemme Piilopaikkaa kohden viimeistään aamulla", Hetken hiljaisuuden jälkeen Haukansilmä avasi suunsa ja jakoi nopeasti ohjeet, ennen kuin käveli Shyvanan luokse. Kevyesti naista selästä työntäen Darius lähti ohjastamaan Yliparantajaa pois paikalta, takaisin kohden eliitin huoneistoa.
"Mollaa alaisiani minkä tahdot", Darius aloitti, kun kaksikko oli päässyt pois muiden kuuloetäisyydeltä ja suuntasi kohden yläkertaa, "Mutta uhkaile heitä tai kansaani vielä kerran ja saat itse hankkiutua takaisin vuorelle".
"On parempi olla pidetty johtaja, kuin pelätty", Eliitti hymähti, muistellen mitä veljensä oli aina hokenut, "Ja juuri tällä hetkellä sinulla ei ole varaa pelotella ketään. Et voi olla varma, tuleeko Ajankiitäjä avuksesi, jos varta vasten verta kerjäät nenästäsi - enkä minä voi sinua suojella, jos haastat riitaa alaisteni kanssa. Meillä on jo ollut tarpeeksi kitkaa joukoissamme, emme kaipaa uutta kränää riveihimme".

Huoneelle päästessä Darius avasi oven Shyvanalle ja antoi naisen kävellä sisään ensin. Oven hän jätti kuitenkin rakoselleen, sillä he lähtisivät pikapuoliin pois.
"Ulkona on kylmä, mutta emme kävele kovinkaan pitkälle", Darius kertoi, samalla kun kaapista kävi kaivamaan esiin korkeakauluksisen takkinsa ja ojensi sen Shyvanalle, "Pue se päällesi, ettet sentään palellu matkalla. Pistä myös nämä jalkaan", hän jatkoi, samalla kun ojensi pitkävartiset saapikkaat Shyvanalle. Olivathan ne aivan liian suuret pienen naisen siroihin jalkoihin, mutta kunhan tuo nyt jotain saisi ylleen siksi aikaa, että he sopivat kutimet saisivat yliparantajan niskaan hankittua. Darius itse veti selkäänsä tumman, paksun viittansa, joka sai kelvata siksi aikaa kun ulkona liikuttiin. Ei hän tosiaan aikonut Shyvanaa liian kauas taluttaa, he löytäisivät kyllä sopivia puoteja ylimmältä tasolta - totta kai täällä oli kalliimpaakin, mutta valuutta ei ollut koskaan ongelma aatelissukuiselle eliittikenraalille.



// DINOJA KAIKKIALLA. DINOSAURI. Joo, kartano ja sinne hirveet elukkalaumat. Tarviin myös mini-timejä ainakin 20 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 26 Syys 2016, 16:12

Jotain Winder alkoi taustalla selittää, samalla kun Shyvana jakoi vielä yhden murhaavan katsahduksen kapteenin kanssa. Joka keskeytyi, yllättyneen henkäisyn karatessa vanhimman naaraan huulilta Dariuksen lähtiessä tuuppaamaan häntä eteenpäin, pois tästä huoneesta. Ja sitten se turhanpäiväinen lässytys taas alkoi, valkeapehkoisen pyöräyttäessä silmiään päässään ja nostaessa kätensä puuskaan rinnalleen.
Jos et sitä halua tehdä, niin olisit tehnyt kantasi selväksi jo eilen - ja minä saattaisin jo olla takaisin niillä pahuksen vuorilla, tavalla tai toisella!”, nainen tivaisi niiskauttaen silmäpuoliselle, kuitenkaan katsahtamatta millään tavalla Dariuksen puoleen. Hänelle tuon kapinallishenkisen tomppelin oli ihan turha alkaa saarnaamaan – siinäpä antaisi kielensä käydä vielä, mutta toinen ääni kelloon saisi Tuulenkantajan puolesta ilmestyä ja vähän äkkiä. Tai hän ottaisi jälleen itse hatkat. Ja suunnittelisi jotain äärimmäisen ilkeää Kuiskauksen pään menoksi – vuosi, pari, tai ehkä kymmenen, miksei jopa sata, ja Winder saisi nuolla kohmeisia näppejään samalla varmasti tilanteessa kuin toisessakin, samalla kun miettisi kaikella hartaudella, kuinka epäkunnioittava Taivaantuultenvaltiatarta kohtaan oli aikoinaan ollut.
Uhkaile sinä minua vielä kerran noilla pyyteettömillä sananparsillasi, ja minä puren sinulta kielesi irti”, naaras hymähtikin huuliaan mutristaen.

Hän menettää itse enemmän minut uhraamalla, me kaksi olemme katsos vähän niin kuin rähjäinen ja äärimmäisen moniulotteinen palapeli – se on täysin sen rupuisen ukon ongelma sitten jos minä tänne kupsahdan, ja teidän ongelmanne jos Oraakkeli katsoo sinut ja kansasi syypääksi siihen”, valkeahapsinen selitti yksitoikkoisella äänenpainollaan, äänensä rahisten aavistuksen tavallista enemmän kun tuo asteli avatusta ovesta sisälle ensimmäisenä, ”Itsepähän leikkiin ryhdyitte - minä kun vain halusin palelluttaa varpaani”.

Haukansilmä tarjosi naaraalle puettavaksi takkia ja liian isoja saappaita, kaikkea kanssa, mutta kyllähän nuo nyt hetken menisivät. Hetken Shyvana oli valmis kärsimään näissä kuteissa, jos tilalle saisi nyt käytännöllisemmät ja nätit vaatteet. Ja ennen kaikkea sopivat, sievät kengät!
Kunhan nyt päästäisiin edes liikkeelle, en sentään tahtoisi olla pelkkä vaaterekki, johon vaatekaappiasi tyhjennät”, valkeatukkainen sävähti, kiskaisten suurikokoisen takin kauluksenpieliä yhteen, kädellään jääden pitelemään sitä kaulaltaan kiinni samalla kun suoristi ryhtiään paremmaksi painavien vaatekappaleiden alla.
Joten lähdetäänhän sitten, tai selkäni katkeaa vielä kankaiden painosta ja nyrjäytän nilkkani liian isoissa kengissä talsiessani”. Shyvana ei todellakaan ollut hyvällä tuulella, vieläkään, mutta ehkä hän rauhoittuisi sitten sen myötä, kun vaateostoksille pääsisi sovittamaan ja valitsemaan kolttuja itselleen.



//NYT NE DINOT. Hillitse dinosi. MINI-TIMEJÄ <3 vaan jos mä saan sitten hirveen läjän maine cooneja ja voidaan tukehtuu kissankarvoihin//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Syys 2016, 18:29

Jos totta puhuttiin Darius ei enää jaksanut edes keskustella Shyvanan kanssa. Oli jo käynyt harvinaisen selväksi, ettei kuolevaisen kehoon kahlittu osannut minkäänlaista nöyryyttä tilanteessaan osoittaa. Shyvana sai kiittää onneaan, että Darius oli vuosien varrella hieman leppynyt muiden rotujen suhteen - siitä suurin kiitos lieni Lorythasin - eikä ollut heti viskaamassa Yliparantajaa pihalle tuon rutistessa kuin karkitta jäänyt kakara.
Mitään mies ei sanonutkaan Shyvanan marmatuksiin, odottaen vain että nainen sai puettua ylleen ja oli valmis lähtemään matkaan. Ja jahka toinen itse kävi eliittiä hoputtamaan, nyökkäsi Darius vain pienesti ja lähti johdattamaan Shyvanaa pois huoneeltaan.

Kaksikko poistui suorinta tietä tuvilta, kirkkaan kiprakkaan talvipäivään. Aurinko paistoi taivaalla ja pakkasta oli toistakymmentä astetta vähintäänkin. Pakkaslumi narskui mukavasti kenkien alla, Haukansilmän johdattaessa Shyvanan pois linnan alueelta, kohti lähimpiä puoteja mitä ylätasolla oli. Aamu oli niin varhainen, ettei paikalla varmasti ollut ketään aatelisia tai muitakaan vaatteita etsimässä - hyvä jos moiset puodit edes auki vielä olivat. Mutta, aivan varmasti kun Winderin tasoinen aatelinen paikalle saapuisi, palveltaisiin heitä kyllä vaikka aukioloaika ei olisi vielä saapunutkaan.

Muitta mutkitta Darius kävelikin sisään läheiseen vaatepuotiin, jossa puodin omistajatar jo kovasti valmisteli puotiaan vieraita varten, siinä missä rouvan kisällit harjoittelivat räätälöintiä takahuoneen puolella.
"Huomenta", Darius toivotti kaikessa yksinkertaisuudessa, saaden omistajan huomion puoleensa, "Ystävättäreni tarvitsisi uudet vaatteet. Hän itse kertonee teille mitä mielessä on", Darius viittasi Shyvanan puoleen, antaen Yliparantajalle nyt mahdollisuuden esittää toiveensa rouvalle, joka niin kovin tohkeissaan ja teititellen vieraitaan tuli tervehtimään ja kyselemään, mitä valkohapsisella neidillä kenties oli mielessään.



// EN! DINOJA! JOOO MAINE COONEJA KANS. Mut mitä, eiks Mini Franeja? Tämmösii Alaskan Klee Kaita. NE ON JALOSTETTU MINITIMEISTÄ JA HUSKEISTA HEI //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Syys 2016, 16:09

Pidemmittä puheitta kaksikko lähti matkaan, Winder viitassaan ja naaraskäärme tuon ylisuurissa kuteissa, jotka pian pääsisivät kuitenkin vaihtoon. Vaikka miten Shyvana viihtyikin Dariuksen ylisuuressa silkkisessä aamutakissa, taisi todellakin olla parempi saada niiden tilalle kunnollinen talvikerrasto siksi aikaa, että naaraskäärme pääsisi takaisin vuorille. Tällaisissa kevyissä hepenissä hän jäätyisi muutoin joko pihalla kulkiessaan, tai vaihtoehtoisesti vasta sitten, jos lentäen vuorille aiottiin ilmojen halki myöhemmin. Myöskään turhan kauas Winder ei neitokaista saattanut, vaan sopivanoloinen vaatepuoti löytyi nopeasti kaupungin ylemmältä kerrokselta. Kaksikko astahti sisään hiljaiseen puotiin – tai ainakin se oli hiljainen siihen saakka, kun puodin omistaja kiirehti paikalle tervehtimään eliittikenraalia ja tuon seurassa olevaa valkeatukkaista neitokaista.
Darius esittelikin parivaljakon ongelman, rouvan suodessa sen myötä huomionsa paremmin Shyvanan puoleen, joka oli keskittynyt sillä hetkellä vain silmäilemään ympärilleen. Taisipa olla ensimmäinen kerta, kun Yliparantaja varsinaisesti joutui minnekään kolttujensa tähden ostoksille lähtemään – joten lienipä tämäkin olevan erikoinen kokemus kaikin puolin.

Jotain… sievää”, valkohapsinen lähtikin tuumien miettimään, käyden riisumaan sitä Dariuksen isoa takkia yltään, jonka hän yksinkertaisesti ojensi miehelle takaisin. Täällä sisällä hän saattoi ihan hyvin olla siinä aamutakissaan toistaiseksi, kunnes jotain omistajattaren kanssa mahdollisesti naaraskäärmeelle keksittiin.
Mutta käytännöllistä”, hieman nuhainen neitokainen jatkoi, käyden vielä riisumaan ne kenraalin saapikkaatkin jaloistaan. Niissä oli niin pahuksen kömpelöä kulkea!
Tarvitsen sopivat kengät ja takin talvisäähän”, Yliparantaja totesi viimein kunnon katsahduksen suoden omistajattareen, joka nyökkäili Shyvanan puhuessa, mittanauhaa jo etsien käsiinsä läheiseltä pöydältä, ”Sekä lämpimät vaatteet – ehkä villapaidan. Tai neuletakin…”, valkeahapsinen mietti, lähtien jo katselemaan tarkemmin lävitse mitä puodista valmiina löytyi. Mittanauhansa kanssa puodin omistaja sipsutti iloisena neitokaisen perään, ja niin pari valjakko kävi tonkimaan puotia ympäri kahdestaan.

Rouva asetteli esille näppärästi ja siististi mitä kauneimman näköisiä vaatteita ja asusteita, Shyvanan silmäillessä niitä kuin karkkikaupan hyllylle päästetty lapsi. Tietenkin hänellä oli omanlaisensa naisellinen himo päästä kauniita silkkivaatteita kahisuttamaan hyppystensä välissä, se taisi olla järkevillä naaraspuolisilla olennoilla verissä enemmän ja vähemmän.
Kaikki muu ympäriltä unohtui siksi toviksi, kun vaatepino pöydänkulmalla alkoi kasvaa Pandemonan löytäessä yksi toistaan miellyttävämpiä vaatteita puodin kätköistä sovitettavaksi. Ja kun lopulta pino oli ainakin puolen metrin mittainen, alkoi armoton hepeneiden kokeilu ompelijattaren avustuksella, joka koristellun väliseinän asetteli piilottamaan naiset taakseen turhilta katseilta – sillä tietenkin Shyvanan piti riisua edelliset kamppeet niskastaan kokeillakseen niitä uusia!
Kului tovi. Ja vähän enemmän. Kaksikon ollen lopulta valmiita ja tyytyväisenoloinen ompelijatar kävi siirtämään väliseinän takaisin syrjään. Harvinaisen hymyilevä ja pirteänoloinen Yliparantaja oli puettu aavistuksen helmaltaan kellomaiseen, lähemmäs nilkkoja ulottuvaan sinertävään pitkähihaiseen mekkoon. Sen helmaa koristi musta pitsi, joka oli ommeltu laskeutumaan sievästi kerroksittain alemmas, ja kaulaa myöten nousevaan kaulukseen oli kiinnitetty myös tummansinen rusetti hopeisin metallikoristein ja kirjailuin. Muuten mekko oli sievää villakangasta alta, samettisella ulkokuorella päällystetty – lämmin hieman kylmempiinkin säihin, varsinkin, kun ompelijatar oli suositellut Shyvanaa vetämään paksunvalkeat sukkahousut jalkaansa. Ei mikään turhan juhlava, mutta silti katukuvasta erottuva, käytännöllisen yksinkertainen ja lämmin kokonaisuus. Pandemonan hartioilla lämmitti nyt myös tummanpuhuva, hennonkevyt neuletakki, joka laskeutui kauniisti muotoon ommellun mekon helmaa pitkin alemmas. Jaloissa oli valkeanahkaiset, pienellä korolla varustetut nyörilliset saapikkaat, ja pian puodin omistaja vielä kiikutti pitkää valkeasta villasta ommeltua turkiskauluksellista talvitakkia Shyvanalle, jota valkeatukkainen oli aikaisemmin etäämmältä rouvalle ihaillut.

Pienellä räätälöinnillä ompelijatar sai asustuksen sopimaan täydellisesti Winderin seuralaiselle. Siinä ehti tulla jo hieman kuuma pitäessä koko varustusta yllä tällä tavoin kerrostettuna sisällä enemmän kuin pelkän lyhyen hetken, mutta lopputulokseen Yliparantaja oli enemmän kuin tyytyväinen, itseään ihaillen peilistä vielä tovin malttamattomana. Kyllä nyt kehtaisi liikkua ulkona, eikä tarvitsisi hävetä millaisia kolossaalisia jalanjälkiä peräänsä jätti, tai kuinka haltiakenraalille mitoitellut vaatteet tippuisivat yltä! Parhainta tilanteesta varmasti teki Winderin suhteen vielä se, ettei Shyvana todellakaan ollut valinnut vaatteista niitä kalleimmanoloisia ja näköisiä, joita rouva oli tietenkin yrittänyt kovasti neidolle tarjota ja näyttää. Mutta valkohapsinen oli pitänyt päänsä ja halunnut enemmin jotain simppeliä – hän saisi maailman kauneimmat mekot itselleen kristallein koristeltuina sormiaan näpsäyttämällä myöhemmin, toistaiseksi naaraskäärmeelle oli vain tärkeintä pysytellä lämpimänä.
Tämmöiseen voisi melkeinpä jopa tottua”, Yliparantaja hymisi harvinaisen lempeästi käännähtäessään Dariuksen puoleen kun ompelijatar vielä valkeat hansikkaat kiikutti Shyvanalle, ”No, sopiiko tämä mielestäsi ylleni, vai meninkö ihan metsään asuvalinnassa? Ainakin minulla on nyt vähän turhankin lämmin, mutta siitähän sinä varmaan olet tyytyväinen, vai mitä?”, naaras kehräsi ovelasti hymyillessään.



//PISTÄN SUN DINOT HÄKKIIN KO EN SAANU OMAA TREXII! PALJON KISSEI JOIHIN VOI HAUTAUTUA. Ei mitään minifranaje. Otan kuule seittämän huskyy lisää ja sit mulla on tru valjakko doggosetti kasassa. Sit me lähetään päriseen ES:n voimalla pillurallia kylänraitille//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Syys 2016, 17:16

Shyvana kävi vähentämään vaatetustaan, ojentaen kenraalin takin takaisin miehelle. Ja sitten seurasi se hauskin osuus, näin sarkastisesti sanottuna. Darius sai odottaa, siinä sijoillaan, kun naisväki kävi vaatteita katselemaan. Haukansilmä oli kyllä nuorempana ollut siskojensa ja äitinsä mukana vaateostoksilla, jolloin hän oli yleensä saanut istua tuntitolkulla odottamassa, että perheen naiset saisivat etsittyä ja sovitettua haluamansa kuteet. No, onneksi tällä kertaa oli vain yksi neiti, joka kaipasi vaatetusta ja iän myötä Dariukselle oli karttunut myös sitä kärsivällisyyttä, joten kyllä silmäpuoli malttoi odottaa siinä sijoillaan seisoskellen. Hiljaa seuraillen naisten touhuja, vähän väliä vaihtaen painoaan jalalta toiselle. Siinä hän ehti mukavasti vaipumaan omiin ajatuksiinsa ja miettiä suunnitelmia tulevan varalle jo valmiiksi. Ajatukset kävi kuitenkin valtaamaan kaipuu. Hän kaipasi Iriadoria jo nyt, vaikka ei ollut edes viikkoa kulunut siitä, kun silmäpuoli jätti punapäisen jälkeensä Briariin. Mutta näin oli paras, Iriador saisi omaa aikaa ja oli turvassa, Seyr oli luvannut pitää sokean turvassa ja katsoa tuon perään. Ja siihen lupaukseen Darius myös luotti.

Eliitti havahtui omista aatoksistaan kun Yliparantaja astahti esiin uuden asukokonaisuutensa kera. Hetken Darius vain tuijotti Shyvanaa, päästä varpaisiin, kykenemättä oikeastaan mitään sanomaan. Ei hän voinut sitä kieltää, etteikö Yliparantaja viehättävältä näyttänyt nyt, kun sai itselleen sopivat, nätit vaatteet ylleen. Shyvana näytti jopa... normaalilta. Viehättävältä naiselta, eikä pelottavankauniilta taivaanvaltiattarelta.
Häkeltyneeneksynyt katse kohosi Yliparantajan kasvojen puoleen, tuon viimein puhutellessa kenraalia. Ensimmäiset sanat menivät täysin Dariukselta ohitse, tuon vielä palaillen aatoksistaan ja hämmästyksestään. Lopulta silmäpuoli kävi hymähtämään pienesti, nyökäten Yliparantajan tuumailuihin.
"Mikäli itse olet tyytyväinen", Haukansilmä vastasi, "Katson kyllä että pysyt lämpimänä, mikäli kaikesta tuosta huolimatta sinulle tulee kylmä", hän lisäsi, vilkaisten sitten myyjättären puoleen, joka jostain syystä kulmat koholla virnuili eliitille.

"Voit mennä jo ulos odottamaan, ettet lämpöön läkähdy", Darius kehotti rykäisten Shyvanalle, samalla kun kävi kaivamaan rahapussia taskustaan. Eliitti maksoi ostoksista ja kiitti erinomaisesta palvelusta, ennen kuin poimi matkaan ne kenkänsä joita oli Shyvanalle lainannut ja suuntasi pois liikkeestä.
"Palaamme tuville", Ulos päästyään Eliitti kertoi Shyvanalle, "Meidän pitää lähteä piilopaikkaan. Aran on siellä, kuiskauksen on määrä saattaa kuningas turvallisesti takaisin kotiin... En mielelläni veisi sinua lähellekään Häntä, mutta en myöskään uskalla jättää sinua tänne siksi aikaa, joten tulet mukaan".
Tuskin Aran olisi niin tyhmä, että Shyvanalle mitään tekisi, vaikka saisikin tilaisuuden? Ajankiitäjä olisi alta aikayksikön paikalla, mikäli siniverinen jotain typerää keksisi, tai niin Darius ainakin toivoi. Tässä suunnitelmassa oli niin paljon riskejä, ettei Darius mielellään niitä olisi ottanut, mutta nyt ei mahtanut muuta. Piti vain toivoa, että Aranilla oli siinä kultaisessa päänupissaan vielä jonkin verran järkeä jäljellä....



//EI MINUN SIMOSAURUKSIA! Mä haluan minifraneja. Kaikki pienet koirot tänne. JA et nyt mee päriseen mihkään ESän kans, muuten soitan poliisit paikalle. Someone call Fobba //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Syys 2016, 18:23

Shyvana pärskähti Winderin sanoille, virnistäen vilkaisten miehen puoleen, joka rykäisten kehotti Yliparantajaa ulos odottamaan jo.
No ilomielin – tulehan perästä sitten ja vähän äkkiä, tai saatan lyöttäytyä ensimmäiseen ohikulkevaan seurueeseen mukaan”, valkeahapsinen hymisi, pienesti töytäisten Winderiä kylkeen kulkiessaan puodin ovia kohden ja astahtaen viileäntalviseen säähän hymyillen. Tietenkin ohikulkijat kiinnittävät katseita yksin pihalla odottavaan neitokaiseen, Shyvanan kuitenkin aina vain kääntäen katseensa poissaolevana toisaalle, tai vaihtoehtoisesti Taivaanmaalaaja keinutteli käsillään pitkän takkinsa helmaa. Ja pian Winderkin saapui jälleen pihamaalle saappaat ja takki kourissaan, Pandemonan käännähtäen kevyesti miehen puoleen kuulemaan kuinka he palaisivat nyt takaisin tuville. Ja sen myötä matka jatkuisi piilopaikkaan, eliittisotilaiden ollen määrä noutaa turhamainen monarkkinsa piilopaikasta takaisin kaupunkiin.
Shyvana kurtisti kulmiaan, käsien nousten puuskaan syliin kun hän kuuli, että hänen pitäisi mukaan joutaa – tietenkin Yliparantajalla oli sellainen kutina, että saisi pistää tikkua ristiin Aranin kanssa mahdollisesti. Mutta toisaalta… tulisiko siitäkin vain loppujenlopuksi hauskaa?

Shyvana saattoi olla pieni ja mitätön tällä tavoin. Mutta aina oli yksi, joka varmasti nytkin seurasi avuttoman kumppaninsa toilailuja toisaalta, valmiina kaatamaan Mor vuoret sen ensimmäisen niskaan, joka kaltoin vanhinta naarasta kohtelisi. Ja jos se joku olisi Aran, ei tuo kyllä pääsisi pälkähästä enää mitenkään.
Loihan se ovelaa varmuutta naaraalle – joka kuitenkin oli kaikesta huolimatta läksyttämässä Oraakkelia tästä hyvästä pitkin korvia seuraavan ikuisuuden!

Pyh, ajattelitko että Aran muka jotain mahtaisi minulle?”, valkeahapsinen hymähti, ”Pistän sille koinsyömälle tomppelille sanansa suuhun, jos hän tajuaa alkaa isottelemaan minulle. Sitä paitsi – Archelaus varmasti pitäisi tilaisuudesta päästä naljailemaan siniverisille”.
Joten pidetään huoli ettei sen vanhuksen tarvitse kurttuista takamustaan vuorilta nostaa, sillä en tahdo suoda sellaista kunniaa sille lierolle”, naaraskäärme naurahti ivallisesti, jo siroilla kannuksillaan kääntyen ja lähtien takaisin suuntaamaan tupia kohden, ”Mutta lähdetäänkös sitten, eihän meidän sovi antaa kuninkaan nyt sentään suotta odottaa”.



//SIMOT, REMMIIN! Minidoggolauma. Kelaa ny semmonen hirvee midoggolauma vetämäs jotain pulkkaa perässään mis nökötetään. ET KUTSU FOBBAA! MINÄ TAHDON PÄRISEMÄÄN! Jos pääset mukaan niin et soita foballe oke!?//
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Syys 2016, 20:00

Shyvana ainakin vaikutti olevan varma siitä, ettei Aran mitään typerää tekisi. Oli ihailtavaa kuinka varma naaras oli siitä, että vuorenkuningas tulisi auttamaan kahlittua kumppaniaan, jos jokin menisikin vikaan. Darius ei ollut niin varma asiasta. Hän halusi uskoa Shyvanan olevan oikeassa, mutta Haukansilmäinen ei luottanut siihen kivijättiin. Eikä Araniin. Eikä kyllä varsinaisesti Shyvanaankaan...
"Kunhan et vain verta lähde kerjäämään nenästäsi hänen kanssaan...", Eliitti mutisi Yliparantajalle, lähtien kovin kuuliaisena naisen perään kun tuo päätti lähteä tallustamaan takaisin tuville.

Tuvilla alkoi olla jo hälinää, osan miehistä valmistautuen matkaa varten. Haarniskoihin sonnustautuneita sotilaita kiiruhti ympäri tupia hakemassa matkatavaroita ja hoitamassa vielä viimeisiä asioitaan, ennen kuin matkaan käytäisi. Mitä nopeammin he pääsisivät lähtemään, sitä nopeammin he olisivat perillä ja voisivat lähteä takaisin päin. Toiveena tietenkin oli, että he pääsisivät hyvissä ajoin päivällä perille, jotta saman vuorokauden aikana voitaisiin myös palata. Mutta toki palaaminen riippui osin myös itse siniverisestä. No, sen näki sitten, nyt tärkeintä oli päästä matkaan.
"Arvaan ettet viihdy huoneessani kuppaamassa ja odottelemassa sen aikaa, että valmistaudun lähtöön... Joten voit odotella oleskelutilassa. Tulen hakemaan sinut sitten", Darius ehdotti Yliparantajalle, "Jos haluat syötävää tai juotavaa, pyydä kyökistä", hän lisäsi, ennen kuin sen pahemmin vastausta odottamatta lähti omille teilleen.
Siinä meni lähemmäs pari tuntia, kun Darius oli valmis lähtöön. Haarniskaansa ja paksuun talviviittaan pukeutunut kenraali lompsi kera aseiden ja satulalaukkujen Shyvanan luokse, olettaen naisen olevan yhtälailla valmis lähtöön. Eipä tuolla mitään pakattavaa ollut.

"Saat ratsastaa Velethuilin kanssa", Tuttuun tapaansa Darius meni suoraan asiaan, kun Shyvanan luokse oli päässyt, "Perille päästyä pysyttelette porukan seassa, jos hyvin käy, ei Aran edes kiinnitä sinuun huomiota", aika turhalta toiveeltahan se kuulosti, mutta kannatti yrittää.
"Tule, lähdetään talleille", Sen pidemmittä puheitta Darius kääntyi ympäri ja lähti johdattamaan Yliparantajaa talleille.
Talleilla tallipojat olivat jo satuloineet ja valmistelleet sotilaiden ratsuja lähtöä varten. Náro oli jälleen innoissaan siitä, että pääsisi liikkeelle ja kujertelikin malttamattomana tallipihalla nähdessään isäntänsä saapuvan. Velethuil oli oman, hopeanharmaan yksisarvisensa kanssa odottamassa myös pihamaalla, tietoinen tehtävästään ja valmiina auttamaan. Vanhempi haltia hymyilikin pienesti Shyvanalle kun Yliparantaja ja kenraali paikalle saapuivat.
"Auta hänet ratsaille, lähdemme liikkeelle pian", Eliitti kehotti sotilastaan, joka käänsi huomionsa Shyvanan puoleen, siinä missä Darius kävi asettelemaan satulalaukkuja Náron selkään, ennen kuin itse ratsaille nousi.

Lopulta, kun kaikki olivat valmiita, lähti Kuiskauksen ryhmä matkaan, kohden Piilopaikkaa.



// REMMIIN EI. Ja voi ei <3 Tahdon minidoggolauman vetämään pulkkaa. NO. NO... no... Jos saan extra ES ni en kuttu Fobbaa //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Pieni vihainen nainen

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Syys 2016, 21:24

Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

Edellinen

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron